2018/05/01

Gauja XXL 2018 - Hampparimeinikiä


Yökuva melojan hahmo piirtyy sumuun osuvan otsalampun valossa pään ja olkapään siluetti
You think, that you manage Gauja nights with efficient LEDs.
Then comes the fog and sound of rushing water.

When it comes to your mind
you just have to do it.
Kun asia tulee mieleen, se vaivaa niin kauan kuin se on tehty. Gauja XXL 310 km, Euroopan pisin melontatapahtuma, ei alkuun kuulunut ollenkaan minun tavoitteeseni.
Vöhandumaratonista tutut Heikki Hihnala ja Jaakko Soivio voittivat Gaujan vuonna 2014 osana valmistautumistaan Yukon 1000 melontaan. Poikien aika oli 36 h 06 min. Joki oli sinä vuonna hankala, vähän vettä, heikko virtaus ja paljon kiviä. Olin sitä mieltä, että Gauja on kovien miesten melonta, johon minulla ei ole mitään asiaa.



Before GaujaXXL, paddle, paddle, paddle a lot and a bit more.
The ice melted in Finland very late, so we had less than 100 km paddling.
And of course The Vöhandumarathon in Estonia, another 100 km.
Sampo Harju, he is my engine, the thumb on the left is mine.

Pitihän sinne mennä

Gaujan haaste on hereillä pysyminen. Jos ei nuku lainkaan, keskinopeudeksi riittää 6,1 km/t. Joella pimeän aika on 23:30-03:30, neljä tuntia. Jos ei melo pimeällä, pitää keskinopeuden olla 7,2 km/t. Tässä on jo huomioitu sadan ja kahdensadan kilometrin kohdalla pidettävät pakolliset puolen tunnin tauot. Etukäteen laskeskelemme Sampon kanssa, että ehdimme hyvin maalin. Tavoitteemme on varmuuden vuoksi olla perillä tuntia ennen määräaikaa. No, eihän se niin mennyt. Valvominen harhauttaa myös mielen.
We are oldfashioned paddlers, we eat food, not candy bars.
Sampo and I made the main courses at home.
Before any event, I have to know my food is for me and my stomach.
Lihakonttori, a butcher shop in Helsinki is my Royal Warrant of Apppointment.
Löydämme helposti lähtöpaikalle. Tapaan virolaisia tuttuja, jotka ovat treenaamassa heidän isoon koitokseen, Yukon 1000 –melontaan. Muutenkin porukka näyttää näyttää robusteilta maratonmelojilta. Olen etukäteen vähän hermoillut säännöissä luvattua varustekatsastusta. Rannassa on vain yksi toimitsija ja hänen aikansa menee kilpailumateriaaleja jaellessa. Katsastusta ei tule, mutta varmistan silti, että käyttämäni vyölaukkupaukkuliivi kelpaa heille. Kelpasi. Silti minulla on mukana koskiliivit yöllisiä koskiosuuksia varten. Sampolla on pieni teltta ja minulla pikkiriikkinen kesämakuupussi ja kaasukeitin. Olemme täpärästi valmiit. Olemme juuri laskemassa kanoottia vesille, kun paukku tulee. Pääsemme liikkeelle ilman ruhkaa. Matkaan lähtee 11 venekuntaa – olemme ainoa kanootti luokassa C2MEN.
You don´t want to arrive tired and you don´t want to be late.
On thrusday we took a ferry from Helsinki to Tallin. Drove to southern Estonia, city of Turi.
That is where the Turi-Tori paddling event starts. And on friday we drove to Lejasciems.
Joki virtaa reippaasti ja kulkee mukavan kapeassa lehtomaisessa uomassa. Kiviä ei ole, eikä edes pieniä nivoja. Virta auttaa vauhdilla. GPS näyttää parhaimmillaan 11 km/t ja keskinopeutemme kiipeää yhdeksän kohdalle. Rauhoittelen Sampoa, ei tarvitse revitellä.
Last minute adjustments for our canoe and then the car battery died.
Hotel Veskisilla is my favourite in Turi. Breakfast room is roomy enough to have our egos inside too.
Kolme ja puoli tuntia melottu. Alkaa tulla pimeä. Tekstailen Erkille ja sovimme kohtaamispaikan, jossa pääsemme syömään ja telttaan nukkumaan. Olen merkinnyt näitä kohtaamispaikkoja GPS:ään ja Erkilä on samat paikat auton navigaattorissa. Kohtaamispaikat ovat luonnollisesti lähellä joen ylittäviä siltoja. Emme halua meloa pimeässä ruoka- ja nukkupaikan ohi.
A paddler does quite a distance with one banana.
The energy boost was Parmesan cheese chips. Almost like eating butter.
When I wake up, I have no appetite, so there was yoghurt and tomatos for starters.
Children´s sausages and metwurst gave energy. And at the camp our butler Erkki
had warm meal waiting. Sampo made very tasty chicken at home, which was our main course.

Tulee pimeä, Sampo virittää itselleen otsalampun ja minä perässä tihruilen ilman valoa, jotta säilyttäisin pimeänäkökykyni. Järjestely toimii hyvin, kunnes edessä alkaa kuulua kohinaa. Osumme koskiosuudelle, josta minulla ei ole mitään tietoa. Etenemme tuurilla. Sampon otsavalossa etsin virrasta sileitä, kivettömiä kohtia. En halua osua kiviin ja kaataa kanoottia säkkipimeässä vieraalla joella. Hermoilen ja tihruan. Yhden hankalan kosken lopussa on rannassa kajakki meidän suuntaan. Keulassa olevat auton pitkien valojen tehoiset ledit paistavat yläjuoksuun sokaisten meidät. En keksi, millä kielellä huutaisin kaverin sammuttamaan valonsa. Pääsemme häirikön ohi, virta rauhoittuu ja jo kohta näkyy Erkin valo joen oikealla rannalla. Erkki on pystyttänyt teltan ja lämmin ruoka odottaa. Syömme ja menen saman tien nukkumaan. Sovimme herätyksen kolmeksi.
Start. We had so calm feeling before start, that we almost missed it.
A bit tricky place to go to to the river, but we managed it fine.

We liked the Gauja weather.
Foto Erkki Lampén.

Aamukahvi, jogurtti ja haarukallinen Sampon tekemää hyvää kanaa. Olen huono syömään aamusta, olen hyvin huono syömään, kun aamu on kolmen tunnin unen jälkeen. Työnnämme Polariksen pimeälle joelle. Sampo sytyttää otsalampun, mutta emme näe mitään. Joella on paksu aamu-usva. Haparoimme sumussa eteenpäin. Onneksi ei ole koskia.

The Gauja. Water level was +100 cm. Smooth going all the time.
River gave us a 2-5 km/h push. Even at the 200 km checkpoint,
where we finished our Gauja as Gauja XL, the river had a good speed.
Ripples at around 35 km from the start were very exciting, because it was already bitch black night.
The only real rapids was at Valmieira.

Päivä nousee, joki levenee ja muuttuu rehellisesti sanottuna aika tylsäksi. Se voisi olla mikä tahansa leveä joki Suomessa. Sampon ja minun melontasynkka alkaa toimia ja kanootti kulkee pidempiä ja pidempiä pätkiä ilman ohjaavia puolenvaihtoja. Virta auttaa edelleen ja nopeutemme on hyvä. Sadan kilometrin taukopaikan pitäisi osua kohdalle aamupäivällä.
Our Butler Erkki gives us a signal.
Warm food is ready and the tent hoisted.
We justa had to land and climb (crawl) out of our canoe, Northstar Polaris.
The rendevouz place had to be close to a brige and reachable by car.
We had the bridges marked in our GPS and Butler Erkki had same markings in his navigator.
You don't want to miss your camp!

 Taistelumoraali notkahtaa

GPS näyttää, että olemme meloneet sata kilometriä. GPS näyttää, että saapumisaika sadan kilometrin taukopaikalle on runsaan tunnin päästä. Pakollinen puolen tunnin taukopaikka löytyy, kun olemme meloneet 15 kilometriä ylimääräistä. Lasken, että jos jokainen pätkä on 15 kilometriä suunniteltua pidempi, tulee matkaa lisää 45 kilometriä ja melonta-aikaan tulee lisää viisi ja puoli tuntia. Ensimmäisellä sadalla kilometrillä virta auttaa reilusti. Keskinopeutemme on 9 km/t. En usko virran pysyvän näin vauhdikkaana jatkossa.
Our tent, free standing Wechsel, which was waiting for us even at daytime to get a peaceful nap.
Sampo had no problems with little sleep, I had.
Even a 40 minute nap or a 5 minute nap sitting in the canoe works miracles for me.
Foto Erkki Lampén
Ystävällinen latvialainen herra tarjoaa hernekeittoa ja toinen kilpailun huolitsija tarjoaa koivun mahlaa. Erkki on pystyttänyt teltan puiden varjoon. Menen nukkumaan ja sovin, että Erkki herättää minut 40 minuutin kuluttua. Sampo jää venyttelemään.

Erkki herättää jämptisti ja ryömin teltasta niin levänneenä kuin vajaan tunnin torkuilta voi. Sampo on pötköllään kanootin vieressä. Lähdemme pirteinä jatkamaan matkaa. Joki on edelleen tylsä. Liian leveä ja monotoninen erämainen rantamaisema.

Iltapäivä on jo pitkällä. Olen nukahtaa pystyyn. Annan Sampolle jaloittelutauon. Kun kanootti on rannassa kumarrun etukenoon ja nojaan otsani perämelojan edessä olevaan poikkipienaan ja nukahdan saman tien. Viiden minuutin pikatorkut ja jatkamme matkaa.
Morning mist.
Normally you don't see this early mornings.
One advantage of the Gauja XXL.
Foto Erkki Lampén
Lasken mielessäni etenemistämme ja pohdin tulevaa yötä. Sampo ehdottaa, että hän voisi meloa läpi yön ja minä voisin ottaa torkkuja kanootissa. Ei houkuttele. Kiitän Sampoa tarjouksesta ja mietin edellisyötä. Koskipaikat pimeässä eivät innosta. Oletettavasti joki on sileä, ainoastaan Valmieirassa on koski. Osumme sinne pimeän aikaan. Tää ei nyt tunnu hyvältä.

Ehdotan Sampolle, että melotaan pimeän tuloon ja katsotaan sitten, mikä on fiilis. Minulla ei ole enää tunne, että meloisimme perille. Erkin pystyttämä leiri löytyy iltakymmeneltä. Lukuun ottamatta tunnin stoppia, olemme istuneet kanootissa 18 tuntia. Ehdotan siirtymistä marjanpoimija-luokkaan. Menemme kaikessa rauhassa nukkumaan ja heräämme vasta, kun on aamusumuton päivänvalo. Noin kello viisi. Sen jälkeen melomme niin pitkälle, kun tuntuu järkevältä. Olen omasta mielestäni saanut sen opin, jota tavallaan lähdin tältä reissulta hakemaan. Keskeyttäminen ei tunnu edes pahalta. Puhun Sampon ja Erkin kanssa. Perustelen päätökseni, että koska emme kumminkaan ehdi määräaikaan perille, nautitaan edes tää loppumatka. Molemmat tuntuvat hyväksyvän suunnitelman.

Sampo and Polaris having a nap at 100 km checkpoint.
In a way I liked the peace and now crowd.
And the Gauja weather was really perfect.

Kello taitaa olla jo lähemmäs kuusi, kun lähdemme joelle. Vielä on usvaa, mutta aurinko on jo noussut. Muutaman tunnin melonta ja olemme Valmieiran koskislalompaikalla. En halua töpätä viime metreillä. Menemme rantaan ja ennakkokatselemme virran. Teemme suunnitelman ja lähdemme virtaan. Alku koskessa menee hyvin, kunnes tulee yllättävä boil, alhaalta ylöspäin nouseva veden mulaus. Se työntää kanoottimme sivuttain pois aiotulta reitiltä. Lähestymme kiusallisen vinossa isoa kiveä. Emme pääse enää alkuperäiselle reitillemme, mutta kiven oikealta puolelta vesi menee vuolaasti pienen saaren rajaamaan rosvoväylään. Rosvoväylä on helppo ja selvitämme Valmieiran kuivin jaloin.

Kaupunki näyttää kauniilta, maisema muuttuu mielenkiiintoisemmaksi. On valkoisia hiekkakivitörmäitä ja joen varressa on useampia uusia taukopaikkoja. Koeistun yhden taukopaikan huussin. On siisti ja hienossa maisemassa. EU-rahoilla rakennettuja taukopaikkoja.

Sovin tekstiviestillä Erkin kanssa seuraavaksi rendevouz-paikaksi Gaujan 200 kilometrin etapin. Saavumme rantaan noin klo 15 Iltapäivällä. Aamun jälkeen yhdeksän tuntia kanootissa lukuun ottamatta paria maataukoa. Lopetamme tähän. Vaikka meloimme päivän keskusteluvauhtia, on liikkeelläoloaikamme keskinopeus edelleen yli kahdeksan kilometriä tunnissa, tarkasti 8,8.

Valmieira slalom rapid was at the same time easy and powerful.
We were careful and checked the rapids beforehand from the land.
Foto Erkki Lampén

Mites ensivuonna?

Ajelemme Viron puolelle etukäteen varaamaani majoitukseen. Onneksi olemme perillä hyvissä ajoin, sillä paikka on maatilamajoitus ilman sen kummempia palveluja. Lähin ravintola on taksimatkan päässä. Pyydän majatalon emäntää tilaamaan meille taksin. Hän puhuu vain viroa, mutta ymmärrän, että hän tarjoutuu itse viemään meidät ravintolaan ja hakemaan pois. Nautimme hyvän illallisen ja tunnumme olevan tyytyväinen porukka.
Gauja XXL 2019! Just wait!
Hampparit will come again!
Foto Erkki Lampén

Ryhmämme toimi hyvin. Erkki oli loistava huolto. Kuin hyvä hovimestari. Ei puuttunut tekemisiimme, mutta kaikki oli valmiina kuin taiottuna. Jos meille tuli joku ongelma, niin hänellä oli heti ehdotus ratkaisuksi. Joella Sampo piti useammankin luennon alueen geologiasta. Hienoa sekin. Kyllä, ensi vuonna uudelleen.

Team Welhonpesän Hampparit

Our Butler, on the left.
"Erkki Lampén is a sociologist,
traveler and writer who loves dogs."

"Sinne ne pulahtavat joelle, säätävät istuma-asentoa ja alkavat meloa. Ilmaantuvat taas yöllä pimeältä joelta jotakin kokeneina, syövät, menevät nukkumaan. Heräävät, syövät, pulahtavat joelle. Lähestyvät iltapäivällä joenmutkan takaa, tahti näyttää hyvältä, en tiedä mitä ovat taas kokeneet. Syövät, puhuvat, nukkuvat hetken, pulahtavat taas joelle ja katoavat mutkan taakse.

Pystytän teltan, lämmitän ruokaa, autan rantautumaan, pysyn poissa jaloista. Keitän kahvin, herätän, autan joelle, toivotan hyvää matkaa.

Suurimman osan ajasta autoilen pitkin Latviaa jonka kevät on viikon tai pari Suomen kevättä edellä, pysäköin kansallispuistoon tai joenvarteen, kuvaan lintuja ja ajattelen että ehkä joskus minäkin tulen tänne kanootilla, ehkä koiran kanssa, aivan kaikessa rauhassa.
Tämä ei ole ollenkaan huono osa. "
Erkki Lampén, huolto         

 

Sampo at the start of GaujaXXL
Paddling at this scale is new to me.
Jaakko has been my mentor.
Foto Erkki Lampén
"Gauja XXL kuulostaa lähtökohtaisesti hienolta yhdistelmältä oikeanlaista hulluutta ja hyvää kuntoa.
Kun Jaakko soitti minulle 8.1.2018 ja kysyi kiinnostustani hankkeeseen, olin kolmen sekunnin vakavan harkinnan jälkeen valmis mukaan. Ja hyvä niin. Vaikka olinkin omasta mielestäni kohtalaisen hyvässä kunnossa, niin aloitin silti melko rankan kuntoilujakson. Lenkkejä, kuntosalia, jumppaa ja melontaa kertyi ennen Gaujalle lähtöä yhteensä 238 tuntia eli keskimäärin reilut pari tuntia päivässä. Melontaa niistä oli vain pieni osa, mutta onneksi sadan kilometrin Vöhandu-maraton Virossa kaksi viikkoa ennen tosikoitosta antoi hiukan esimakua tulevasta.

No, vastasiko Gauja odotuksia? Olinko tarpeeksi hyvässä kunnossa? Mitenkäs se melontatekniikka? Selviäisimmekö maaliin määräajassa?


Gauja XXL vastasi odotuksia, mutta antoi myös yllätyksiä ja vastasi odottamattomiin kysymyksiin. Kunnon puolesta todettakoon, että harjoittelu oli riittävää ja kroppa kesti hyvin. Odotukset maaliin pääsemisestä olivat tietysti korkealla, koska vauhti ja tarvittavat tauot näyttivät riittävän hyvin. Ja sitten tulee se mutta. Melonnassa liikutaan luonnossa ja luonnon ehdoilla. Muuttujia on paljon eikä niitä kaikkia voi ennakoida. Siinä vaiheessa kun päädyimme siihen, ettemme melo maaliin asti oli päässäni hetken aikaa pieni pettymys. Kun jatkoimme matkaa, omalta kohdaltani melontatekniikka loksahti jotenkin kohdalleen - melominen tuntui todella rennolta ja mukavalta. Maisemista alkoi nauttia ja juttu kanootissa luisti uudella tavalla. Kun olimme meloneet 215 kilometriä ja vedimme kanootin viimeisen kerran rantaan (200 kilometrin stopilla) niin mielen valtasi voittajafiilis. Oli tämä aika kova juttu!

Entä mitä Gauja antoi? Ensimmäisenä tulee mieleen syvä kiitollisuus siitä, että sain kokea tuollaisen reissun. Ja siinä avainasemassa olivat Jaakko ja Erkki. Reissun paras anti olivat nämä ihmiset: kaikki se huolenpito, kaikki ne jutut, saumaton yhteistyö ja ystävyys tekivät tästä unohtumattoman kokemuksen. Gauja antoi myös opetuksen olosuhteiden huomioon ottamisesta ja siitä, ettei kaikkea voi suunnitella tai ainakaan silloin suunnitelmat eivät toteudu. Ehkä se odottamaton onkin parasta. Odotin paljon, mutta sain paljon enemmän. Kyllä melonta intiaanikanootilla on hieno harrastus."
Sampo Harju, keulameloja          

Jaakko at the start of Gauja XXL.
We managed 215 kilometers,
I still think all three of us knew what we were doing.
"I like these long distance events. I like to test me and different canoes. I am not a V8-racer, but rather a 4 cylinder small diesel. It was interesting not to make it this time. We propably learned more than would have, if we had paddled to the finish.
 

I am sure I had the best team ever: Sampo, strong frontpaddler with good humour and steel nerves.
Erkki, our Holy Butler is competent outdoorsman and paddler. Erkki had a very good sense of the pressures Sampo and I had before and during the GaujaXXL.


Haluan testata itseäni ja erilaisia retkikanootteja melomalla näitä pitkiä matkoja kelloa vastaan. Kun lähtee melomaan numerolappu rinnassa, motivoi se tekemään hyvää työtä. Tarkoitus ei  ole hakea sijoituksia. Omien suunnitelmien toteutuminen riittää minulle voitoksi.

GaujaXXL ei oikeastaan ole ollut tavoite. Olen pitänyt sen melomista omilla kyvyilläni mahdottomana. Vaikka emme päässeet perille, opin paljon ja GaujaXXL  ei enää tunnu mahdottomalta. Ensi vuonna yritän uudelleen.
Vielä vilpitön kiitos Sampolle keulassa ja Erkille rannalla. Kaikesta huolimatta tämä on ryhmätyötä ja tämän parempaa ryhmää en voi itselleni kuvitella. Kiitos Sampo ja kiitos Erkki."
Jaakko Mäkikylä, perämies
Northstar Polaris was our tool. Polaris is light to
paddle and agile all round canoe for even
extensive tripping. The only adjustment we did
on it, was that we moved both benches higher,
close to the reeling
and also we moved the
benches about 6"towards the middle of the canoe.
Front bench towards back and back bench forward. 

Kokeilimme paria kolmea Welhonpesän tarjonnassa olevaa Northstar -kaksikkoa. Lopulta valitsimme Polariksen. Polaris on hieman modifioitu Bellin Northstar -kaksikosta, jolla meloin Suomen rannikon. Se kanootti oli muokattu soloksi, jossa oli säätöpenkki.

Gaujalla Polaris toimi, niinkuin pitikin. Se oli helpo hallita, kun pimeässä piti tehdä nopeita siirtoja kiviä väistellessä.
Hyvä marssivauhti syntyi luonnostaan.

Matkan edetessä totuimme Polarikseen ja varmaan toisiimmekin melojina. Sillä loppumatkasta kanootti käyttäytyi hyvin suuntavakaasti.

Vöhandumaratonilla meni minulta turhaan energiaa kanootin ohjailuun, kunnes keksin, että ohjailun sijaan, kun vaihdoimme melontapuolta, kanootti ohjautui reitin suuntaan.

Tuo kurvailu johtui varmaan osin Sampon ja minun melontatekniikan eroista. Kun lopuklta aloimme löytää hyvän synkan, Polaris eteni suoraan pitkiä pätkiä ilman tarvetta ohjata tai vaihtaa melontapuolta.

Hyvin jaksoimme istua kanootissa vajaan kahden vuorokauden aikana 24 tuntia!
 Ohessa Garminin dataa:

Garmin Connect

 
Links: Latvija 100 Laba DrugaRigas Airesanas Maratons Piebalkas Porcelana
We thank GaujaXXL people for a magnificent event.

Links: Welhonpesä North-West Import Northstar POLARIS Ursuit Genimo Venture

Links: Welhonpesä KOLIBRI Hevossaaren hampparit ry Vantaanjoki maraton 2018


Off-Road -melonnan äänenkannattaja.

2018/04/26

Vöhandumaraton 2018 toisessa luokassa.

 







Vöhandumaraton on minulle laboratorio, jossa pääsen kokeilemaan omien jaksamisieni lisäksi mielestäni hyviä retkikanootteja. Steriilissä kääreessä Northstarin tehtaalta Yhdysvalloista tullut Northstar Polaris.16 jalkaa 9 tuumaa, 510 senttiä kanoottia hyvätapaista retkikanoottia. Keula kaartuu 2,5 tuumaa, perä 1,5 tuumaa. Runko on epäsymmetrinen ja lupaa hyvää marssivauhtia kevyellä melonnalla.

Tällä kertaa luokka on C2MEN. Olen melonut Vöhandun viidesti soolona luokassa C1MEN, mutta tänä vuonna kysyi jo tammikuussa, että kiinnostaisiko ystävääni Sampoa Vöhandu. Kyllä kiinnosti ja taisi tarttua Vöhandukuume pidempäänkin.




Aikainen ajankohta keväällä on yksi Vöhandun suola. Treenaamaan ei jurikana pääse.Hyvä, kun oli sen verran avovettä, että saimme kokeiltua kanoottia ja hiottua yhteistyötä Sampo Harjun kanssa. Sampo oli kuntoillut muuten koko alkutalven, mutta melontaharjoitus jäi muutamaan tuntiin.
Lauttasaaren länsipuolella Hevossaaren hampparein tukikohdassa meri oli vielä jäässä, joten melonta piti panna mutkalle. No, siinä opimme sen verran, että penkkejä pitää nostaa hieman ylemmäs, että polviasennossa veri pääsee kiertämään vapaammin jaloissa. keulamelojalle tarvittiin myös pehmuste polvien väliin, että sai tukevamman haara-asennon melontaan.


Sponsorien logot pitää liimata ja tietysti Suomen lippu. Joka kerta olen saanut katsijilta "Hyvä Suomi" -kannustuksia.

Penkkien korottamisen yhteydessä siirsin etupenkkiä vaaksan taaksepäin ja takapenkkiä vaaksan eteenpäin. Tarkoitus on siirtää painopitettä keskemmälle, niin Polaris on ketterämpi mutkailevalla joella. Lisäksi, kun keulamies on hieman taaempana, menee kanootti kuivempani läpi pohjapatojen kuohuista. Nämä säädöt toimivat hyvin, eikä vettä juurikaan tullut kanoottiin
.




Melontalauantain säätä olin tarkkaillut jo pidemmän aikaa. Vöhandulla on muutamana viiemvuona ollut todella kylmä. On satanut räntää. Noin 70 kilometrin kohdalla energia tuntuu riittävän enää melontaan ja kroppa alkaa palella. Sääennuste auttaa vaatetuksen valinnassa. Toinen seikka, jota seuraan, on tuulen suunta, viimeiset 30 kilometriä joki on aika avoin tuulien tuivertaa. Vastatuuli on kova jarru inkkarille. Siihen ei juurikaan voi valmistautua, muuta kuin henkisesti.


Tämä pohjapato antaa hyvän kuvan vesitilanteesta. Autolla pääsee ihan viereen ja mutka matkaan on vähäinen. 2017 oli veden korkeus Kirumpään mittapisteessä +50 ja 2018 se oli tuon 105 cm. Korkealla vedellä tuo paikka ja ylipäätään myllypadot on helppoja. Silti tässä joka vuosi näkee uimisia. Ylävirran puolelta tulee helposti lähestyttyä tuota kieltä vinosta suunnasta ja silloin kanootti putoaa luiskasta alas jo valmiiksi vinossa. Moni tarraa tässä vaiheessa kanootin laidoista kiinni ja sitten alkaa uimareissu. Vaarallinen tuo paikka ei ole. 
Olen viimevuosina yrittänyt saada mahdollisimman pienen lähtönumeron ja ilmoittautua heti, kun ilmoittautuminen aukeaa.  Tänä vuonna pääsin jo aika lähelle. Piti vaan uudenvuoden yönä olla tarkkana, kun vuosi vaihtuu. Sen verran olin täpinöissäni, etten huomannut, että olisin voinut pyytää gps-seurantaa. Laitteita ei riitä kaikille, mutta toiveen voi esittää, kun ilmoittautuu.
Yleensä ilmoittautuessa ei ole ollut ongelmia, mutta nyt jostain syystä papereissa näkyi, etten ole maksanut ilmoittautumista. Ei se sen kummempaa aiheuttanut. Sanoin, että olen maksanut ja lupasin varmistaa tilanteen, kun palaan Suomeen. 
Georgi-hotellista on tullut suosikkini. Auton saa pihalle ja aamulla on viiden minuutin ajo rantaan. Saa olla rauhassa ja aamullakaan ei joudu lähtöalueen rannan hässäkkään. Hotelli palvelee hyvin. Meillä oli mukana Suomessa tehtyä pastaa, jonka saimme lämpöiseksi hotellin keittiössä. Saimme lämpöisen pastan kahdessa kulhossa ja lisäksi lautaset ja aterimet.
Aamiainen tarjoillaan kisa-aamuna klo 6 alkaen ja on riittävän tukeva. Palasimme Georgi-hotelliin melonnan jälkeen. Sooitin, että tulemme vähän myöhään ja meille pidettiin saunaosasto lämpöisenä normiajan jälkeen. Kuvassa hieman outo löylyhuone. Lisäksi saunassa oli kaksi muuta aromihöyrysaunaa ja poreallas. Saunamaksu oli 5 euroa per nuppi ja hintaan kuuluivat tossut sekä kylpytakki, että jättämään omat vaatteet huoneeseen. Kaiken kaikkiaan loistava palvelu Georgissa taas kerran.
Huoltoauto helpottaa jo heti aamulla. Hotellin pihasta ajaa muutamassa minuutissa Tamula-hotellin luo ja siitä on rantaan 50 metriä. Maisemasta näkyy, että muut tuhat joukkuetta ovat jossain muualla. Saimme viritellä kanootin kaikessa rauhassa ja meloimme sitten lähtöviivan yläpäähän. Vesillä on hyvä olla mieluummin 20 minuuttia ennen lähtöä. Foto Erkki Lampén
Tuhat unenpöpperöistä melojaa keikkuu puuskaisessa tuulessa. Lähtölinjalle ovat kerääntyneet kärkimiehet kiikkerissä kilpureissaan. Heillä on tekemistä pysyä pystyssä. Lähtölinja taipuu matkana suuntaan ensin hitaasti ja jossain vaiheessa menee joltain hermot ja porukka lähtee täysillä liikkeelle. Tässä vaiheessa kuulen vaimean paukun ja mekin lähdemme matkaan.

Reiti kiertää Tamula-järven rantoja pitkin. Syntyy viiden kilometrin lenkki, jonka tarkoituksena on venyttää melova jonoo sen verran pitkäksi, että porukka mahtuu joelle. Jokaisella poijulla on ahdasta. Etenemme kääntöpoijujen ohi hymyillen ja "Äitäh" anteeksipyydelleen vedämme kanoottiamme eteenpäin naapureiden partaista menoa vauhdittaen. Muutama meloja joutuu jo uimasille. Ei voi kun edetä kaikessa rauhassa ja vältellä kolareita
.
Foto Erkki Lampén
Järvi on kierretty ja pääsemme sillan ali joelle. Polaris näyttää yhtä sutjakkaalta kuin tuntui. Kuvassa näkyy veden korkeus, 6,5 metriä. Pitää panna mieleen. Foto Erkki Lampén


Vöhandulla ei ole turvamelojia. Kaikki hankalat paikat on merkitty hyvin ja merkintöihin voi luottaa. Ja jos lipsahtaa uimiseksi, niin möyhän jälkeen on kohtalaisen helppoja paikkoja rantautua ja ryhdistäytyä. Oikeastaan ainoa riski tämän vuoden korkealla vedellä ovat rantapusikot. Niihin kun ajautuu, on hankala päästä pois.


Voimalaitosten ohitukset syövät helposti aikaa muuten hyvästä suorituksesta. Vessoihin on jonoa ja kahdella taukopaikalla, jossa on tarjolla soppaa ja lämmittely teltta, jonot ovat reippaita. Jos on hyvä huolto ja sopivasta kantajia apuna juoksuttamaan kanootti uudelleen veteen, niin juosten tulee eniten ohituksia. Ja tietysti päin vastoin. Me ei pidetty turhaa  kiirettä ja lopputuloksena ohitettiin melomalla oman luokan samoja veneitä neljäkin kertaa.


Keulamolojan, Sampo Harjun, kohdalla partaassa on numerotarra. Suosittelen, että kiinnität sen kanoottiin, jos Vöhandulle lähdet. Jos jotain sattuu ja joudut hylkäämään kanootin joen erämaataipaleelle, niin järjestäjien on helppo tunnistaa, kenen vene on. Et aiheuta turhia etsintöjä. Foto Erkki Lampén


Viimeisellä kantopaikalla Räpinässä oli tavarat jo aika hujan hajan kanootissa. Ei voitu kipata kanoottia tyhjäksi, mutta onneksi oli tehokas pumppu mukana. Aiemmin olen tarvinnut sitä muutaman kerran, kun olemme reskuttaneet kilpakumppanin kajakin. Paras pumppu avokanoottiin on silti reilunkokoinen sieni. Tästä on maaliin enää yhdeksän kilometriä. Foto Erkki Lampén
"Joko saa aloittaa loppukirin?" Kysyi Sampo vähän väliä viimeisellä osuudella. Annoin luvan rutistaa viimeiset viisi metriä. No, itseasiassa tehtiin useitakin loppuspurtteja. Ohitettiin useampi oman luokan kaksikko, jotka taas kerran olivat juosseet meitä nopeammin Räpinan kantopaikan ohi. Huoltomiehemme Erkki on ottanut tämän kuvan Vööpsun kohdalla joen ylittävältä maanteisillalta. Ajanotto loppuu sillan alitukseen. Foto Erkki Lampén
Palautumista ja elvistelyä.Kuvaan kuuluu, että poseerataan ja matkustetaan Suomeen mitalit kaulassa. Sen lisäksi pitää pitää raskaan melonnan jälkeen tankata. Kroppa palautuu nopeasti, mutta sielu jatkaa matkaa pitkään ja sitä pitää nesteyttää. Eilinen lämmin pasta oli ollut päivän Georgi hotellin minibaarissa hyvässä tallessa. Kylmä pasta bolognese sormiruokana punkun kanssa ei ole hassumpi yhdistelmä. Kiitos ideasta huoltomies Erkille. Foto Erkki Lampén


Ensi vuonna uudelleen!



Off-Road -melonnan äänenkannattaja.

2018/03/15

Tulevan kesän pitkiä ja vähän pidempiä melontoja.

Osallistuminen kilpailuihin oli paras tapa oppia tuntemaan itsensä melojana, käsittelemään venettä ja sopeutumaan olosuhteisiin. Tarkoitus ei ole osoittaa, kuinka paljon parempi olen muihin verrattuna, vaan kuinka osaan lukea itseäni ja omaa melontaani. Kun on numerolappu rinnassa, kyllä se vähän panee potkua melontaan.
Suosittelen jokaiselle retkimelojalle välineestä riippumatta, että mene johnkin kelloa vastaan melontaan. Näet, mitä oikeasti osaat ja jaksat.
Olen koonnut tähän listan minua kiinnostavista melonnoista aikajärjestyksessä. Miltei jokaisessa olen ollut mukana useamman kerran. Toistuvuus on myös opettavaista. Kun meloo saman matkan uudelleen, huomaa kuinka sää vaikutta suoritukseen. Usein osallistun vielä eri kalustolla, jotta opin senkin vaikutuksen melontaani.
Tämän vuoden melonnat Suomessa ja Virossa on listattuna aikajärjestyksessä. Jokaisessa melonnassa on yleensä luokat ainakin kanootti- ja kajakkiyksiköille ja -kaksikoille.

Türi-Tori

Viro 14.4.2018 78 ja 54 km, tyritori.ee

Melonta on Pärnujokea ja keväinen joki auttaa menoa reilusti. Matkalla on jokunen myllypato, joista ainakin yksi kannattaa ohittaa maitse. Näistä on hyvät ohjeet. Vesi on kylmää ja samoin sääkin voi olla räntäsateinen. Huoltoauto ei ole välttämätön. Kilpailun järjestäjältä saa kyydin takaisin lähtöpaikalle. Virtaavan veden kokemusta kannattaa olla edes vähän. Melonta-aika 6-10 tuntia. Tämä on virolaiseen tapaan hyvin omatoiminen melonta. Turvamelojia ei ole. Koskipaikoissa on selkeät opasteet. Maalissa pääsee saunaan ja saa ruokaa.

Vöhandumaraton

Viro 21.4.2018 100 km, vohandumaraton.ee

Joki auttaa jonkin verran, riippuu vesitilanteesta. Huoltoauto kannattaa olla mukana. Huoltajasta on hyvä apu voimalaitosten ohituksissa. Olot voivat olla talviset. Tämä taitaa olla Euroopan suurin melontatapahtuma, osallistujia on satoja joukkueita kanooteista, sup-lautoihin ja isoihin rafteihin.
Varaa majoitus hyvissä ajoin. Pienellä koskikokemuksella selvittää joen myllypadot uimatta. Melonta-aika on 10-15 tuntia. Hyvin omatoiminen melonta. Turvamelojia ei ole. Koskipaikoissa selkeät opasteet. 



Gauja XXL

Latvia 4.5.2018 perusmatka 310 km, gaujaxxl.lv

Tämä on Euroopan pisin melontamaraton. Olen lähdössä tähän ensimmäistä kertaa, joten paljoa en tapahtumasta tiedä.
Matkalla on yksi ainoa koskipaikka ja melonta-aikaan vaikuttaa oleellisesti joen vesitilanne. Perillä pitää olla sunnuntaina 6.5. Matkan aikana on kaksi tunnin pakollista taukoa. 

Huoltoauto välttämätön. Turvamelojat ovat Valmieiran koskimelontaradan kohdalla.




Jongun Hujaus

Lieksa, Jongunjoki, melontaretki
19.5. tai 26.52018 (jäätilanteesta riippuen)
Jonkeri – Aittokoski 28 km
Teljo – Aittokoski 12 km. googlaa Lieksan melojat

Jongun hujauksessa ei oteta aikaa. Matka melotaan retkenä yhdessä ryhmässä. Mukana on turvamelojat ja yleensä vielä kumivene. Koskimelontataito pitää olla hyvä, jos lähtee Jonkerista.
Vähemmän kokeneet voivat lähteä Teljosta, jonka jälkeen joki on jo huomattavasti rauhallisempi. Itselläni on ollut rajana, että jos virtaama on yli 80 m/s, niin lähden suosiolla Teljosta. Retki melotaan lauantaipäivän aikana.





Vantaanjokimaraton

Klaukkala-Helsinki, 3.6.2018, 40 km, lähtö klo 10 ja 20 km lähtö klo 12 vantaanjokimaraton.blogspot.fi

Vantaanjoen virtaama ja vedenkorkeus vaihtelee sekä kevään että sateiden mukaan. Koskia on muutama, mutta enemmän voi olla ongelmana kivet.
Yksi kantomatka Kehä III:n ali.
Hyvin omatoiminen melonta. Turvamelojia ei välttämättä ole lainkaan.



Erämelonnan SM

Lappeenranta 26.-27.5.2018, 2 päivää 40 km, eramelonta.fi

Tapahtuma on erätaitokilpailu, jossa melonta on tapa liikkua rastien välillä. Melonta on matkamelontaa omaan tahtiin.
Kilpailu kestää 30 tuntia ja siihen sisältyy ilta ja yöpyminen. Se on opettavainen ja sosiaalisesti hauska tapahtuma.



  


Suomi-Meloo

Kuopio-Imatra 9.-15.6.2018, 500 km, suomimeloo.fi

Suomi-Meloo on supersosiaalinen retki, jossa kanoottikaravaani kulkee vuorokaudet ympäri ja miehistöt vaihtuvat. Koko matkaa ei tarvitse meloa saati olla edes mukana. Järjestäjä on tehnyt joustavat säännöt osallistumiseen. Kaksinkin voi lähteä, mutta yhdellä autolla kolme on optimi. Mukana kulkee kaksi kanoottia ja autossa on tilaa tavaroille. Jos et ole ollut Suomi-meloossa, suosittelen.



Gullö Runt XLI

Tammisaari. (1.7.2018) päivämäärä ei ole vielä varma, mutta
yleensä tapahtuma on heinäkuun ensimmäisenä sunnuntaina.
Matka 20 km. Kilpa- ja retkisarja. wagen.idrott.fi

Reitti on pääosin suojainen, kovalla lounaistuulella alun viisi kilometriä on puurtamista. Parina viime vuonna olen mennyt tapahtumaan jo lauantaina ja viettänyt hauskan illan Tammisaaressa. Tämä melotaan täysillä koko matkan. Vågenin serviisi on hyvää ja hauskaa porukkaa.





 

Sommarö runt

Espoo, Canoa 13 ja 6 km lenkit.
Ajankohta ei ole vielä tiedossa, mutta on yleensä samaan aikaan Gulllö Runtin kanssa.

Reitti kiertää Suvisaariston. Periaatteessa suojainen samalla tavalla kuin Gullö Runt. Eli jollain tuulella saa pusertaa. Aallokko ei niinkään ole ongelma. Kovavauhtinen tapahtuma.





51. Sulkavan Suursoudut

Sulkava 5.-8.7.2018 35+35 km, tai 60 km, suursoudut.fi

Lauantain 60 kilometrille osallistuu melojia, yksiköitä ja kaksikoita. Jos ei halua nimeään etukäteen painettuun ohjelmaan yms. niin ilmoittautua voi vaikka päivää ennen lähtöä. Tämä on hyvä pitää mielessä, ettei lähde turhan kovaan tuuleen. Itse olen pitänyt rajana ennustetta 5 m/s.
Vaikka reitti kiertää rantoja pitkin, on se avoin varsinkin loppumatkasta. Sulkava on pisin sileän veden kellotettu melonta Suomessa. Tätä ei kannata yrittää painaa pää märkänä. Retkivauhdilla 8-10 tuntia on hyvä aikatavoite.


Tässä linkki ensimmäiseen melontakertaani Sulkavalla.
Nyt olen jo leppynyt.


Tuusulanjärvimelonta

Tuusula, Tuusmelojat 8 ja 15 km, ajankohta yleensä
syyskuun ensimmäinen sunnuntai. 
tuusmelojat.fi

Tavallaan hauska ja samalla vaativa. Kapealla järvellä tuuli on aina myötäinen ja vastainen. Hyvä serviisi ja sauna on tarjolla. Täysivauhtinen rutistus.







Pääkaupunkimelonta

Helsinki, Marjaniemen melojat
Vartiosaaren kierto 8 km, Villingin ympäri 17 km
elokuun puolenvälin paikkeilla. marjaniemenmelojat.fi

Molemmilla matkoilla on täysivauhtista melontaa. Kelistä riippuen pitkä matka on seikkailu. Hyvää soppaa saa maalissa ja hauska tapahtuma muutenkin.







Hyviä melan vetoja itse kullekin säädylle!


Off-Road -melonnan äänenkannattaja.

2018/02/16

Vene-messutaan vielä vähän.



Messujen suola ovat nämä mielenkiintoiset osastot, joilla on uskomatonta tavaraa kaupan. Tällä osastolla, 5g61 oli hauskaa porukkaa Oulusta. Tarjolla oli paistinpannuista käärmeöljyyn. Minun mielenkiintoni nappasi tuo Optikon Oma -linssinpuhdistusneste. Vaikutti hyvältä tuotteelta. 

Pienestä pullosta yksi ruikkaus ja lasit oli puhtaammat kuin koskaan. Ostin vielä ison pullo, jolla saan tuulilasin molemmilta puolilta puhtaaksi. Nettisivuja kauppiaalla ei ole, mutta aina voi soittaa, ellet nyt ehdi vielä loppuviikosta Vene-messuille ostoksilla.  T:mi Janne Rousu 0400 191 549

Tää syyhyttää edelleen. Jo vuosi sitten pörräsin Mastervoltin osastolla.
Täältä voi tilata vaikka kanootin kannen muotoisen aurinkokennon ja Merielin pojat kasaa sen vesitiiviiseen boksiin, johon saa tiiviin USB-töpselin.

Saa nähdä, syntyyko tänä keväänä. 
Jos kiinnostaa, käy moikkaamassa Timo Hakakoskea, www.meriel.fi

Kyselin Garminin osastolla, onko mitään uutta melojan tarpeisiin.
Itseasiassa Garminin Inreach -turvapuhelin kiinnosti. Ei ollut ihan sitä, mitä oletin. Olin luullut, että laite toimii reitin näyttäjänä samalla tavalla kuin SPOT-paikannin: sukulaiset voi netistä seurata, että siellä se menee. Toiminto on kuulemma virtasyöppö. Esittelijä suositteli, että vehje on povitaskussa ja sitten kun putoaa rotkoon, niin ei kun laite esiin ja Helppi-nappula pohjaan. 

No - ainoa oikea osaston plussa oli tuossa kuvan vasemmanpuoleinen gepsi, joka a) kelluu ja b) on mustavalkoisena virtapihi. Ja toimii paristoilla niin kuin pienet Etrexit, joita olen käyttänyt. Karttaa tähän halpikseen ei saa. Sen saa tuohon oikeanpuoleiseen, jossa on värillinen näyttö.

Tässä vaiheessa esittelijä sanoi, että hänen pitää mennä syömään, kaveri jo odottaa. 
Joten kaupanteko jäi sitten nälän vuoksi vaiheeseen. Hups, jäi hämmentynyt olo.
No, minäkin menin syömään.

Merikuvia jaksaa aina katsella.
Tässä muutama otos sisääntuloaulan näyttelystä.
Vedokset on kaupan noin 400 euron hintaan.



Tän vois ottaa vaikka syliin.
Hyvää sulaa kautta itse kullekin säädylle!


Off-Road -melonnan äänenkannattaja.