Koitere ottaa retkeni haltuun. Timo ja Ilmari jatkavat matkaa Lammassaaresta pohjoiseen Koitereen salmien yli järven pohjoisrannalle.

Minut Koitereen tuuliset selät houkuttelevat useammaksi päiväksi Lammassaareen ja Maijanhuhdan saaren saunatuvan nojatuoliin.

"joka näkyy heikosti"

Koitereen alkuosa koita- esiintyy muuallakin Karjalassa (esim. Koitajoki, Koitajärvi), mutta tarkkaa alkuperää ei tunneta.

Todennäköisin selitys liittyy vanhaan verbiin koitaa, joka tarkoittaa häämöttämistä tai heikkoa näkymistä. Nimi voisi siis kuvata maisemaa tai veden läpi näkyvää – jotakin, joka koittaa silmään. Loppuosa -re on myöhempi johdin, joka liittyy järven nimeen. Koitere voi viitata häämöttävään rantaan tai järven pohjaan, joka näkyy veden läpi.

Avokanootti täynnä retkivarusteita, näkymä keulasta kohti harmaata järvenselkää ja kaukana näkyviä saaria.

Karttakuva Koitereesta, siniset nuolet kuvaavat kulkusuuntia ja leveysaste 62°54'30" on merkitty katkoviivalla.

Koitereen koko hahmottuu, kun olen upottanut sen Helsingin edustalle. Pääkuvassa nuolien pituus on viisi kilometriä. Navakalla tuulella se nostaa jo liki puolimetrisen aallokon. Kartassa luku 62°54'30" on Suomen leveimmän kohdan leveyspiiri.

Viimeisessä kuvassa näkyy, että ollaan Eurooppaan nähden aika kaukana idässä, menee jo Aasian puolelle Turkkiin.

Punainen kanootti vedettynä hiekkarannalle, taustalla sininen järvi ja metsäinen saari kirkkaassa säässä.

Noin 10 000 vuotta sitten alue on vielä osittain jäätikön peitossa. Sulamisvedet kuljettavat jään alta valtavia määriä hiekkaa ja soraa. Maan kohoaminen paljastaa nämä pitkät hiekkarannat. Helppo ranta melojan rantautua.

Leiripaikka hiekkarannalla, nuotiopaikka, pöytiä ja puita, kanootti rannassa ja metsän suojassa iso kota.

Hämärä kodan sisätila, ikkunoista näkyy järvi ja metsä, nurkassa hehkuu punainen tuli.

Saaren kodan ympäristö kertoo, että kesällä täällä on varmasti vilkasta. Hämyisä kota on viihtyisä paikka kokata ja haaveilla.

Koitere rauhoittaa

Kumppanit Timo ja Ilmari jatkavat matkaa pohjoiseen. Tuuliennusteet lupaavat navakkaa etelätuulta. Päätän jäädä Lammassaaren vesille. Toisaalta pohjoinen Koitere ja patvinsuo ovat aikaisemmilta retkiltäni tuttuja, mutta täällä etelässä olen ensimmäistä kertaa.

Kolme näkymää metsään pystytetystä tarp-majoitteesta: sivulta, vinosti ja edestä, ympärillä sammalinen maasto.

Etsin teltalle vähän sivummalta paikan pehmeään varvukkoon reilusti kauas rannasta. Tarppi piilottaa telttani maisemaan. Hiljainen metsä tarjoaa hyvät unet. Jos saarelle ilmaantuu muita tulijoita, saan olla teltassani rauhassa.

Puinen laavu tai kota, keskellä tulisija ja pöydällä paistettu ateria pannulla, kahvikuppi vieressä.

Kota on minun keittiöni ja olohuone. Kota on oiva paikka kuunnella sateen ropinaa.

Neljä kuvaa ruoanlaitosta: raaka-aineet pöydällä, kalafileet pannulla, paistaminen ja valmis annos pekonin kanssa.

Kodassa on hieno valo kuvata ruokaa. "Jos haluat, että vatsa toimii, syö aamulla puuroa, jos haluat jaksaa meloa, syö pekonia." Tätä saamaani neuvoa olen jalostanut.

French Toast by Off Road Paddler: ruislepää, kauramaitoa, pekonia ja kananmuna. Pyöritän ruisleivät vatkatussa muna-kauramaito kastikkeessa. Paistuneet leivät säilyvät munakuoressa lämpöisenä, että ehdin paistaa pekonit leipien päälle ja tietysti annoksen viimeistelee reilu turaus hunajaa. Tällä jaksaa.

Useita aurinkopaneeleja kiinnitettynä puun runkoon metsässä, johdot kulkevat maahan.

Toimettomuus kuluttaa akkuja, kirjaimellisesti. Kuuntelen radiota ja tietysti selaan somea. Minulla on mukana aurinkopaneeli. Tähän vuodenaikaan, kun aurinko paistaa, se nousee noin kolmannekseen kesän korkeudesta. Kesällä päivä on lisäksi pidempi ja syksyllä on myös pilvisempää. Ihan pelkällä geometrialla kesän auringon tehosta lataukseen on jäljellä enää 40 %.

Puhelimeni latautuu kesällä muutamassa tunnissa, nyt hikisesti edes latautuu. Jos jotain, niin paneudun sekä lataukseen, että puhelimeni virrankulutukseen. Yllätyn, että aurinkokennot ylipäätään tuottavat mitään tähän aikaan vuodesta. Minulla on muutamavirtapankki matkassa, joten paneelin varassa en ole. Vaikka se on jo aika vanha, niin yllättävän hyvin se vielä toimii jopa ohuen pilviverhon läpi.

Maijanhuhdalle saunaan

Pienen harhailun jälkeen löydän Maijanhuhdalle ja saunaan. Tupa vaikuttaa olleen aidosti jonkun koti. Katso video kaikessa rauhassa kiireettömän retkeni mukaisesti.

Koitere ja Patvinsuo

Lammassaaressa kuluu useampi päivä katsellen ja puuhastellen. Timo ja Ilmari meloivat järven pohjoisreunan jokia ja tekivät pitkospuuretken Patvinsuolle. Olen merkinnyt Timon ja ilmarin kuvat.

Kivikko mäntymetsässä rinteessä, suuria lohkareita ja syksyinen aluskasvillisuus.

Harva mäntymetsä järven rannalla, puiden välistä avautuu näkymä tyynelle vedelle ja matalalle horisontille.

Auringonlasku järven yllä, matala saari siluettina ja oranssi valo heijastuu veden pintaan.

Tässä muutama Timon ja Ilmarin kuva.

Pitkospuut kulkevat ruskean suon halki kohti metsän reunaa, taivas pilvinen ja valo pehmeä.

Puinen lintutorni mäntymetsässä, henkilö kävelee pitkospuilla sitä kohti.

Meloja istuu kajakissa matalassa rantavedessä, yllään kirkas keltainen takki ja mela lepää käsissä.

Tuulinen ranta, veden syömiä kantoja ja ajopuuta hiekalla, taustalla harmaa järvi.

Hämärä järvimaisema, aallot lyövät rantaan ja horisontissa näkyy kapea oranssi valojuova.

On Koitere jylhä järvi ja se ennustettu eteläinen tuulikin tuli.

Selfie näkyy mökin ikkunan heijastuksessa, taustalla järvi ja mäntymetsä.

Eihän sitä lähdetä, ennen kuin on tehty puut seuraavalle tulijalle.

Helppo oli puita tehdä. Hienoja halkoja ja hyvä kirves.

Entä Koitereen vesi

Kaksi kuvaa: vasemmalla kanootin vieressä naru, joka päässä veden alla on valkoinen muki, oikealla sininen mittari näyttää veden sähkönjohtavuuden lukeman kupissa.

Kotimatkalla poikkean Suomen leveimmälle kohdalle 62°56'30" pohjoista leveyttä ja tutkin veden laadun. Minulla on valkoinen posliinikuppi, jolla arvioin veden läpinäkyvyytä ja väriä. Ruskeaa soista vettä, mutta muuten se on kirkasta.

Lisäksi minulla on EC-mittari (EC = Electrical Conductivity) jolla mittaan Koitereen sähkönjohtavuuden. 10 µS/cm on todella alhainen johtokyky. Vedessä on hyvin vähän liuenneita suoloja ja mineraaleja. Tyypillinen suomalainen järvi: 50–200 µS/cm

Hanavesi: usein 100–500 µS/cm.

Koitereen vesi on hyvin puhdasta mineraalien osalta, karua ja luonnontilaista.

Tyypillinen itäsuomalainen erämaajärvi, jonka rannoilla ei juurikaan ole maataloutta. EC kertoo vain ioneista. Se ei kerro bakteereista, humuksen määrästä (väri kyllä kertoo sen silmälle) eikä happipitoisuudesta tai mahdollisista paikallisista kuormituksista.

Pamilon voimalaitos

Koitere on yksi voimakkaimmin säännösteltyjä vesialtaita Suomessa. Veden korkeusvaihtelu saa olla kaksi metriä. Vaikka Pamilon voimalaitos tuottaa vain runsaan prosentin Suomen sähkötarpeesta, niin sillä on iso merkitys nimenomaan säätövoimana. Kun talvella on tyyntä ja kova pakkanen, niin Pamilon tuottama sähkö on todella arvokasta.