Oletsä Jaska koskaan saanut turpaasi?
On jumalaisen kaunis ilta leirissämme kuivalla mäntykankaalla. Olemme olleet kolmisin melomassa ja vaeltamassa viikon reissulla. Kelit ovat olleet hyvät ja retkeily helppoa. Olemme hyväkuntoisia ja kokeneita luonnossaliikkujia. Silti jostain oli mennyt kivi kenkään ja ratkaisuksi ehdotettiin turpaanvetoa. Tappelun sijaan ryömin telttaani nukkumaan.
Kotimatkalla autossa turpaan vetoa kysellyt ehdotti, että nyt, kun meillä on monta tuntia aikaa käsitellä, miksi pinna paloi. Kävimme jokainen vuorollamme läpi retken vaiheita jotka puhumattomina ja selvittämättöminä olivat nostattaneet painetta. Aika pienistä asioista oli kyse ja jo seuraavalla kahvitauolla olimme ystäviä. Pohjalaisittain ”pannan paperit pesään ja juttu on sillä selvä.”
Ajoin purjeveneeni Visbyn satamassa naapuriveneen salongin ikkunasta sisään. Iso, kaksimastoinen kuunari oli suomalainen sekin, joten oli helppo pahoitella ja pyydellä anteeksi kömpelyyttäni. Naapurin kippari kutsui meidät tietysti paukuille. Kaivoin veneeni kirjahyllystä purjehduskirjan, jonka annoin naapuriveneen kipparille sinne mennessämme. Muistokirjoituksen allekirjoitin tittelillä Ikkunanrikkoja. Loppuilta sujui mukavasti ja tästä episodista syntyi vuosien ystävyys. Taisimme viettää jopa yhden yhteisen joulun.
Jälkeenpäin ajattelin kirjoittaa näistä vaikuttavista kohtaamisista blogijutun. Juttua ei tullut, mutta asia kyti ja aiheesta rakentui tämä kysely. Tässä vaiheessa kiitän retkeileviä ystäviäni ja tuttuja, jotka ovat olleet kyselyn koekaniineita ja jalostaneet sitä kanssani. Siis Kiitos teille!
Odotan innokkaana, minkälaisia kuvioita tämä kysely alkaa piirtää meistä luonnossa liikkujista.
Kyselyyn voit huoletta vastata nimettömänä. En ole niin hyvä tietotekniikassa, että osaisin jäljittää nimettömät vastaajat jälkikäteen. Kun kommentoit muita ihmisiä, niin käytä keksittyjä nimiä.
Kyselyyn pääset tästä linkistä: Henkilösuhteet retkellä.
Sivuteiden kulkijoiden äänenkannattaja.
|