Venetsian ympäri — Vogalonga 2025

 

Olen taas kerran itseäni paremmassa seurassa. Voittajafiilis jo nyt. Merellisissä lajeissa jo pääsy lähtölinjalle on voitto. Onhan tää hienoa.  

Vogalonga 49:n virallisesta videosta näkee, että en ihan pienessä kylätapahtumassa melo. 

 

 

Tietoa Vogalongasta oli niukalti. Siinä mielessä se on kotikutoinen kylätapahtuma, mutta maailmanluokan mitoissa. 

 

Ilmoittautuminen oli helppoa. Tein sen kohtalaisen aikaisin keväällä huhtikuussa. Sain silloin lähtönumeroksi 1302. Ilmoittautumien ei ole hinnalla pilattu, 25 euroa.

Tietysti piti hankkia melontapaita. Ja hyvä, että hankin. Melojat ja soutajat paneutuvat huolella Vogalonga -tunnelmaan. Miehistöt ja alukset ovat tiukasti sävy vävyyn.

Vogalonga tarkoittaa pitkää soutua. Se on rauhanomainen mielenilmaus ja soutukarnevaali, joka yhdistää vesillä olemisen ilon, ympäristötietoisuuden ja venetsialaisen kulttuuriperinnön – ainutlaatuinen yhdistelmä hiljaista liikettä ja suurta symboliikkaa laguunikaupungin sydämessä. 

 

Ensimmäinen Vogalonga järjestettiin 10. marraskuuta 1974, ja siihen osallistui noin 500 venettä ja 1500 soutajaa – ilman kilpailua, lihasvoimalla ja ilman moottoreita. 

 

Venetsialaiset olivat 1970-luvulla huolissaan moottoriveneiden aiheuttamasta aallokosta, moto ondoso, joka vaurioitti kaupungin rakennuksia. 

 

Suomessakin keskusteltiin samoihin aikoihin kasvavien ja nopeutuvien Ruotsinlaivojen aiheuttamista vaurioista saariston ekologiaan. Keskustelu laantui, mutta asiat ovat edelleen ajankohtaisia. 

 

Itämerellä on todettu selkeitä haittavaikutuksia, kuten sedimentin sekoittumista, ravinnekierron vilkastumista ja todennäköistä rehevöitymistä saaristoalueilla. Tutkimus jatkuu, erityisesti biologisista vaikutuksista rantaympäristöissä – kuten vesirakoilta – ja aallokon dynamiikasta.

Aihe on meillä edelleen ajankohtainen, sekä akateemisessa maailmassa että viranomaisvalvonnassa, mm. merenkulun turbulenssin ja turvallisuuden näkökulmista.  

 

Venetsiassa moottoriveneet kuitenkin syrjäyttivät perinteiset soutualukset. Vogalonga on nyt muistutus koko maailmalle vesien suojelemisesta.

Pakboat ja Vogalonga 

Halusin tietysti lähteä omalla kanootilla. 

Olin toissa vuonna työmatkalla Venetsiassa ja silloin kohtasin Venetsian vedet kiukkuisena. Kova tuuli ja matala vesi nostavat hurjan aallokon. 

 

Pakboat lakkaa etenemästä, jos vastatuulta on enemmän kuin kymmenen metriä sekunnissa. Tälle reitille ei saisi olla minulle tuulta enemmän kuin kahdeksan metriä sekunnissa. Tässä mielessä lähtö yksin meloen on riski. Silti houkutus on suuri. 

 

Venetsian pohjoispuolen meri on avoin, mutta myös matala. Myrskyaallokko on lyhyttä ja terävää. Videossa tuulen voimaa en tiedä, mutta Muranon rannassa, kun odotimme vaporettoa, oli meillä ja muillakin hankaluuksia pysyä pystyssä. 

Kanootti lentokoneeseen.

Super-matkanjärjestäjäni Riitta löytää meille suoran lennon, en halua, että kanootti jää koneen vaihdossa matkan varrelle. 

Lippuja netissä varatessaan Riitta löytää Finnairin nettisivuilta lisämatkatavaroina laskettelusukset, golfbagit ja jopa SUP-laudan, mutta ei kanoottia. Usea puhelinsoittokaan ei auta. 

Riitta saa lopulta neuvoteltua Pakboatin painavaksi lisämatkatavaraksi, joka ei ole metriä pidempi eikä yli 50 cm leveä. Pakboat on pakattu 130 litran Ortliebin kassiin. Itse olen aina puhunut retkeilytarvikekassista ja saanut sen sillä termillä mukaan. Nyt on vielä lakkoilua ja lentojen peruutuksia.

Vien Pakboatin edellisenä iltana kentälle. Se otetaan vastaan kitisemättä ja toivon, että se mahtuu hyvissä ajoin vietynä mukaan Finnairin pieneen Embraer -koneeseen.

Älykelloni toivottaa hyvää yötä. Kentälle pitää lähteä puoli neljä yöllä, meille se on keskellä yötä. Riitta on oikeutettu assistant -palveluun.

Kentällä Finavia toivottaa hänet tervetulleeksi pylonin ääreen, jossa pitää huutaa tolpan pieneen reikään kaikkien kuulleen, mikä vanhusta riivaa. Nettipalvelusta löytyy otsikkotasolla ohjeet jopa koirien käymälöihin, mutta vammaispalveluita ei löydy, ellei osaa hakea termillä kutsupiste. No, kun ihmispalvelu saapuu, on hän pylonia ystävällisempi. Heitä on kuulemma vain liian vähän. Terveiset vaan Finnavialle. 

Eikö tämän pitänyt olla melontablogi?  

 

Malta hetki, Vogalonga on joukkuelaji ja Riitta kuuluu joukkueeseen. Tulemme kentältä Riitan toivomalla kyydillä. Ei Venetsiaan voi tulla vaporetton pohjalla istuen. Riitta on varannut taxi acqueon, mahonkisen moottorivenekäsityön huipun. Taksiveneet eivät ole Rivoja, vaan paikallisten mestarien, Cantiere Serenellan ja Cantiere Vizianellon luomuksia. 

Taksi tuo meidän majapaikkamme lähimmälle Saluten laiturille. Kuljettaja nostaa laukkumme ja kanoottikassin laiturille, josta minä jatkan siirtoa. 

 

Mun olkalaukku jäi veneeseen! 

Riitta huomaa, että olkalaukku, jossa on hänen Kaikki, jäi taksiveneeseen. Meillä on kuljettajan puhelinnumero. Riitta soittaa ja hetken kuluttua kuljettaja soittaa takaisin ja kertoo, että toinen kuljettaja on ihan juuri siinä laiturilla rouvan repun kanssa.  Huh, superpalvelua. Ei olisi onnistunut vaporettolla.