 |
| Sytytin kaksi kynttilää. |
Lumivyöryyn hautautuneen äidin ja pojan kuolema on ollut aivan hirveä molemmille.Kohtalo muutti hetkessä perheen ja läheisten elämän. Musta hetki säilyy pitkään, jopa yli sukupolvien.
Luonnon aiheuttama tapaturmainen kuolema koskettaa ja herättää ajatuksia. En ole koskaan kokenut luontoa ystäväksi, se on minulle arvaamaton kumppani. Ja luonto on myös syyllinen, tapahtumaketjun viimeinen, ehdoton lenkki.
Mitä oikeasti tapahtui? Mitä ei osattu? Mitä laiminlyötiin? Miten olisin itse toiminut? Mitä sanovat ohjeet? Mitä sääntöjä rikottiin? Kuka on syyllinen?
Näiden kahden ihmisen kohtalo näyttää hiljentäneen somen viisastelijat. Hyvä niin.
Nyt ei kirjoiteta tuomioita eikä ehdoteta kieltoja, sääntöjä tai uusia lakeja. Tämä murhe on luonnossa liikkujien yhteinen. Äidin ja pojan kohtalolla on merkitystä jokaiselle ulkoilijalle. Ulkoilija on mielestäni oikea sana kaikelle vapaa-ajan liikkumiselle puistokävelystä Etelänapamantereelle hiihtoon. Kukaan ei lähde ulkoilemaan kuollakseen, päin vastoin ulkoiluun liittyy ilo ja terve elämä.
 |
| Vuonna 2020 Suomessa kuoli 46 ihmistä kylmyyteen. (Tilastokeskus, https://stat.fi/tilasto/ksyyt) |
Ulkoilu on leikkiä, mutta toiminta luonnon kanssa on usein hengenvaarallista.
Ulkoilussa ei ole työelämässä olevaa riskien ennakoitavuutta tai turvakaiteita. Ulkoilija on enemmän tai vähemmän luonnon armoilla.
 |
Meloja-lehdessä julkaistu Nakukanoottikuva vuodelta 2011:
"Kevät alkoi murheellisesti Helsingin vesillä.
Helsingin melojien tuore jäsen menehtyi Melkin edustalla.
Sytytin kynttilän seuran laiturille ja tein Nakukanootin ilman tekstiä. Ajattelin, jos itselleni käy samoin, joku voi sytyttää minulle kynttilän." |
Neljä tuttua melojaa on hukkunut samaan veteen, johon olen itsekin melani työntänyt.
Lisäksi yksi meloja menehtyi hiihtoretkellä kylmään. Yksi kuoli sairaskohtaukseen laavulle.
Toisessa harrastuksessani, purjehduksessa, on neljä tuttua menehtynyt samassa kilpailussa, jossa itsekin olen ollut mukana. Kolmea heistä ei koskaan löydetty. Yksikään heistä ei tasavarmasti kokenut uhmaavansa kuolemaa. Taitavia, harkitsevaisia ulkoilijoita, joille luonto näytti julmat kasvonsa.
Turhaa kuolemaa ei ole, kuolema opettaa.
Suomessa Onnettomuuksien tutkintakeskus, OTKES, tutkii onnettomuuksia. https://turvallisuustutkinta.fi/fi/index.html#
”Turvallisuustutkinnan aloittamisesta päätettäessä otetaan huomioon muun muassa tapahtuman vakavuus ja uusiutumisen todennäköisyys. Seurauksiltaan vähäinenkin tapahtuma tai vaaratilanne voidaan tutkia, jos se aiheutti vaaraa usealle henkilölle ja tutkinnan arvioidaan tuottavan merkittävää tietoa yleisen turvallisuuden parantamiseksi ja onnettomuuksien ehkäisemiseksi.”
Yksittäisistä tapauksista Otkes kuvailee esimerkinomaisesti ja yleisellä tasolla. Käy lukemassa.
Voimia äidin ja pojan omaisille.
