2014/06/29

Hevossaaren hamppareiden eka kerta

Wågenin porukka osaa yllättää.



Hamppareiden voitokkain Gullö Runt. Voitimme itsemme, voitimme vastatuulen ja teimme omat hitausennätykset.

Wågen osaa järjestää,
oli keli mikä tahansa.
Hevossaaren hampparit kiittävät.
Gullö on tavallaan kolmiomelonta. Tällä kertaa navakka itätuuli auttoi ensimmäisellä kolmion sivulla. Puuskat ja aallokko kiusasivat silti parhaimman vauhdin pois menosta.

Kolmion toinen sivu on itä-länsi suuntainen pitkä salmi, Pettersonin bulevardi. Salmi voimistaa tuulen ja ohjaa sen  salmen suuntaiseksi.

Pettersonin bulevardi oli puuskaista vastatuulta 10-15 m/s. Välillä ei voinut puhua melonnasta. Väänsin melalla vettä ja oletin, että kanootti etenee. Vaakasuora sade vei näkyvyyden. Gepsiä ei nähnyt lukea. Puolivälissä pidimme Hamppari Jyrkin kanssa pikaisen maatauon. Oli pakko mennä rantaan ja kaataa kanootit tyhjiksi. Elämäni pisin viisikilometrinen.

Jomalvikin kanava, viimeinen, kolmas kolmion sivu, oli hieno finaali. Tuuli takaa, kapea salmi oli sileä ja kanavassa virta vei tällä kertaa kohti maalia. Sade hellitti tihkuksi. Pettersonin vastatuuli poltti kaikki energian, eväsbanaani tuli tarpeeseen.

Maalissa vaihdoimme kuivaa vaatetta päälle. Lohisoppa teltassa, suojassa sateelta ja tuulelta lämmitti. Anne Rikalan ja Ilkka Pitkäsen vetämä palkintojen ja diplomien jako oli tutun lämminhenkinen sekin.

Gullö Runt on lajinsa huippu. Tavallisesti keli on ollut kesäinen ja ennätyksiä on mennyt rikki. Tällä kertaa Wågen oli järjestänyt tuuli- ja sadehaasteen, jollaista en ole kokenut kertaakaan kahdeksan vuoden aikana. Hieno kontrasti. Ja ne, jotka olivat nyt ensimmmäistä kertaa, tulevat varmasti toistekin. Nyt jos jaksoi perille, jaksaa ensivuonnakin.

Kiitokset myös Wågenin turvaveneille. Viimeisellä selällä meinasi tulla ongelmia ison moottoriveneen kanssa. Tilanne selvisi, kun tarkkanäköinen turvaveneen kuljettaja huomasi tilanteen ja ajoi punainen lippu liehuen suojaamaan minua. Moottorivene huomasi tilanteen ajoissa, pudotti nopeutta ja väisti takaa.
   
www.hampparit.fi

Hevossaaren hampparien ensimmäinen virallinen melonta päättyi Hemen porukan kanssa yhteiseen saunaan Hotelli Sea Frontissa ja tukevaan ateriaan ravintola Santa Fe:ssä.

Reissun opit: sateella voi meloa. Vastatuulta voi väistellä rantoja nuollen ja matka ei juurikaan pitene. Sauna oli hyvä lisä muutenkin hienoon tapahtumaan.

Hamppareiden kalusto: Jyrki Uotila, David Yostin Bell Merlin II ja minulla David Yostin Swift Keewaydin. Keewaydinin säätöpenkki oli tarpeen. Merlin oli karvan verran nopeampi vai pitääkö sanoa, että Jyrki meloi karvan verran nopeammin. Meillä molemmilla oli turvallinen olo kelistä huolimatta. Olimme liikkeellä huippukanooteilla.

Meloista: kovan tuulen vuoksi jätin kaventamani melan suosiolla rannalle. Alkumatkan meloin Kialoa Lololla ja vastatuuleen otin kevyen suoravartisen ZRE:n. Pohdinta lavan koosta jatkuu. Isoa lapaa tarvitsin puuskien hallintaan. Toinen meloista olisi hyvin voinut olla hieman pienilapaisempi.

Sahasin etukäteen melan lavasta pois pienet suikaleet. Tarkoitus oli kokeilla, kuinka pieni lapa toimii.
Kuusi kiloa kuivia melontavarusteita juomapulloineen. Päällä 510 grammainen Kialoa Lolo - tuplamutkamela.
Norjalaisten sääennuste ennen melontaa. Satoi ja tuuli huomattavasti enemmän.
Gullön reitti, 19,4 km. Melotaan vastapäivään.
Nopeuteni gps:n mukaan.
Alun hitauspiikit syntyivät joko puuskissa tai kun säädin liukupenkkiä saadakseni kanootin parempaan trimmiin. Keskellä näkyy vastatuulen vaikutus ja pitkä piikki alas, kun kävimme rannassa tyhjentämässä kanootit sadevedestä. Tässä linkki Garminin tiedostoon: http://connect.garmin.com/activity/531135884http://connect.garmin.com/activity/531135884


Kaisa Rahikka ja Heikki Nyman MaMe, meloivat Winkkarikaksikolla ja aika robusteilla alumiinivartisilla perusmeloilla. Loistosuoritus.

Kilpasarjan kärkeä ei tuuli tuntunut haittaavan.

Jaakko Mäkikylä,
Hevossaaren hamppari


Off-Road -melonnan äänenkannattaja.