Off Road Paddler: Pirkan Soutu nääs

Soutuveneiden vesillelasku airohäslineen on mukavampi katsella vesiltä käsin. Kannattaa olla vesillä hyvissä ajoin.

Pirkan Soutu eka kertaa sooloinkkarilla, nääs.

Lähden tarinassa vähän kaukaa, koita pysyä mukana.

Maailman rankimmat purjehduskilpailut ovat muotoa tuonne ja takaisin.

Australiassa on Sidney Hobart race, jossa purjehditaan vain yhteen suuntaan alas Australian rannikkoa Tyynen valtameren armoilla.

Meitä lähempänä Englannissa on Fastnet Race, jossa purjehditaan Irlannin rannikolla olevalle Fastnetin majakalle ja takaisin.

Linkki GPS:n dataan
https://connect.garmin.com/modern/activity/2890449840

Kun osallistuin Pirkan Soutuun, tulivat nuo legendaariset purjehduskilpailut mieleen. Pirkan soutu melotaan Pyhäjärvellä Viinikanlahdelta Selkäsaaren ympäri ja takaisin. Tämä kaksi kertaa.

Ennusteet lupasivat 5 m/s.
Se on vielä normi tuuli meloa
kanootilla järven selkää.

Heti aamulla huomasin,
että pieleen menee ennuste.

Tuuli oli äkäisen puuskaista
ja se nousi koko melonnan ajan.

Ensimmäisen lenkin jälkeen tietää, mitä on tulossa. Matkalla ei ole suojaisia osuuksia, vaan edetään pelkkää selkävettä.

Heinäkuun viimeisenä lauantaina puhaltaa kovaa idästä. Tuuli pusertuu Pyhäjärven suuntaisesti Pyynikin harjun sivua. Mennessä on myötätuuli, jossa aallokko kasvaa loppua kohden hankaliksi surffeiksi.

Paluu onnistuu osin Viikinsaaren ja Lehtisaaren suojassa, mutta loppumatka on kolme kilometriä avointa selkää. Aallokko on avokanootille mahdollista, mutta tarkkana pitää olla.

Myötätuulen alamäessä nopeus pitkissä surffeissa on liki kymmenen kilometriä tunnissa. Myötäisen keskinopeus on parhaimman kilometrin matkalla 8 km/t. Ja sitten tulee ylämäki. Paluu Viinikanlahdelle on vasta-aallokkoon ja vastatuuleen puurtamista. Nopeus putoaa pahimmillaan kolmeen kilometriin tunnissa. Pitää pysyä pystyssä ja puskea aalto kerrallaan eteenpäin. Viikinsaaren vuoroalusten aallot eivät suinkaan helpota menoa.

Ensimmäisen kiekan jälkeen kierrän reittipoijut vauhdilla ja lähden uudelle kierrokselle, ennen kuin halu keskeyttää ehtii kasvaa liikaa.

Yritän olla tuulta ovelampi ja toisen kiekan lopussa ohjaan Viikinsaaren jälkeen selän keskelle. Ajattelen, että vältän lähellä Pyynikin harjun rantaa puhaltavan kovemman tuulen. En tiedä, onko näin, mutta keskeltä selkää viimeiset kolme kilometriä on rankkaa melontaa. Katselen vuoroin lähimpiä aaltoja ja vuoroin skannaan nopeasti edessä olevat aallot ja tuulenpuuskat. Retkellä olisin jäänyt rantaan. Se on näiden kelloa vastaan tapahtumien suola. Kun on lappu rinnassa ja lähtöpaukku pamahtanut, niin pitää vaan meloa, kunnes on perillä.

Taidan mennä ensi vuonna uudelleen.

Pirkan soutu (35 / 25 / 12,5 km) on yksi neljäsosa koko koko vuodelle jakautuvaa Pirkan kierrosta. Pirkan kierroksen muut lajit ovat hiihto (90 / 52 / 45 km), pyöräily (217 / 134 / 40 / 4 km) ja hölkkä (33 km).

Pirkan Soudun epilogi

Kovasti tihruamalla sieltä löytyy oma suoritukseni.
Tietysti otsikko sarja Kajakit johtaa hieman harhaan.
Listasta ei löydy helpolla muut kanoottimelojat,
joihin tietysti vertaan omaa suoritustani.

Muuten sijoitukseni on ehkä yllätävän hyvä.
Sijoitun yleensä viimeiseen kolmannekseen, kun
vertaa kokonaisuutena kajakkeihin ja kanooteihin.

Avokanootilla ja yksin. Olen tottunut, että oli melonta mikä tahansa, niin oma luokkani, C1-miehet, on pieni.

Usein olen ainoa osallistuja luokassani. Silti arvostan järjestäjää, joka on huomannut kirjata minut omaan kastiin. Vaikka soutajat ja melojat ovat samassa liitossa, ei näissä sekakisoissa juurikaan huomioida lajien erityispiirteitä.

Kun koitin ilmoittautua netissä Pirkan Soutuun, en löytänyt omaa luokkaani. Soutajille oli vaihtoehtoja vaikka kuinka. Soutajille on 64 sarjaa. Soutajat jaotellaan iän, sukupuolen sekä soutuveneen mukaan ja kirkkoveneet päälle. Melojat on lakaistu laariin 62, kajakit.

Tietysti laitoin tästä kommentin Pirkan Soutujen järjestäjille. Minulle vastasi Outi Kartano ja hän sanoi odottaneensa tätä viestiä kymmenen vuotta. Wau, kerrankin joku kuuntelee. Sovimme tapaamisen tapahtuman yhteyteen ja pääsin kertomaan isommalle johtoporukalle huoleni.

Kaikille avoin jokimelontakilpailu,
Vantaanjoki maraton on yksi esimerkki
luokkajakoisesta tulosluettelosta.

Tietotekniikka antaa mahdollisuuksia
listata tuloksia monella tavalla.

Kun melonnassa otetaan aikaa, niin kilpailija haluaa verrata tulostaan samalla välineellä meloviin. Ihan samalla tavalla soutajatkin kokevat ja vertailevat omia suorituksiaan. Jos järjestelmä nielee 64 sarjaa, niin on nykytekniikalla ihan sama lisätä kymmenisen luokkaa lisää.

Vastaanotto ehdotukseeni oli ystävällinen ja lupasin palata ajatukseeni sarjoista melojille. No nyt tässä juuri palaan.

Tulosluetteloa voisi paloitella yksiköihin ja kaksikoihin, kanootteihin ja kajakeihin sekä lisäksi sukupuolten mukaan. Ja samalla kuviolla voisi toivottaa SUP-lautailijat tervetulleiksi.

Palkintoja ei kannata melojien takia lisätä, mutta helpot, vertailukelpoiset tulokset on kilpailun järjestäjän peruskauraa.

Pirkan soudun muut järjestelyt ovat kiitettävät. Hyvä idea on kaluston saaminen edellisenä iltana vartioidulle alueelle lähtöpaikalle. Ymmärrän tämän kirkkoveneiden osalta, mutta samaan vartioon meni kanoottinikin.

Ja varoituksen sana: lähtöaamuna on turha yrittää tinkiä autoa rantaan varusteita täydentämään. Vahti on yhtä taipumaton kuin Tapolan musta makkara. Hyvä niin.

Auton saa parkkiin lähelle.

Pitää vielä lopuksi kehua oma kanootti, Northstar Trillium. Tämä on Hiukan sirompi kuin saman valmistajan edellinen suosikkini Merlin II.

Trilliumin pituus/leveys -suhde on tasan 7. Siitä kun mennään kapeampiin kanootteihin, ollaan kilpuriosastolla. Pirkan soudussa olisi kapearunkoisella ja teräväkeulaisella kanootilla ollut isossa myötäaallokossa hankaluuksia.

Trillium toimii hyvin aalokossa moolempiin suuntiin. Nousee hyvin allolle vastatuulessa ja myötäisellä lähtee rauhallisesti surffiin ja pysyy hallinnassa.