Melo kuuden portin takana.
 |
| Foto Janne Janhunen |
Kokeneet melojat ovat joutuneet pulaan aivan liian usein tänä kesänä. Vanhaa koiraa on turha opettaa, mutta joku nuori rakki voi saada tästä jutusta pidennystä melojan uraansa.
Vankilan ja Amerikan oppeja
Katselin televisiosta dokumenttia amerikkalaisesta huipputurvallisesta vankilasta [Maximun Security Correctional Facility]. Vankilan suunnittelussa lähtökohtana on, että vanki on koko ajan kuuden esteen päässä vapaasta maailmasta. Esteet ovat panssariovia, paksuja laseja, teräsaitaa, betonia, piikkilankaa sekä erilaisia liiketunnistimia. Miten tämä liittyy melojaan?
Melojalla on hyvä olla moniportainen henkilökohtainen turvajärjestelmä. Turvallinen paluu melontaretkeltä alkaa ennen lähtöä jo kotona. Mieti, minkälainen melonta on tulossa ja pakkaa rauhassa juuri tähän melontaan tarvittavat varusteet mukaan. Mitä tarvitsen iltamelonnalla? Mitä tarvitsen kahden viikon retkelle? Pitkille retkille on hyvä tehdä lista, niin tärkeät varusteet tulevat mukaan eivätkä jää keittiön pöydälle. Ja muista akut, virtaa
pitää olla kännykässä ja gepsissä. Kylmässä akkujen ja paristojen teho heikkenee.
Mitä voin tehdä etukäteen, jotta retki olisi turvallinen?
Sään tarkkailusta pitää tehdä melojan toinen luonto. Ei riitä, että juuri ennen lähtöä katsot kännystä, paljonko tuulee, koska sataa tai mikä on joen virtaama. Opettele sen verran sään omakohtaista havainnointia, että tunnistat perussäätyypit ja tiedät kuinka ne voivat muuttua ja mihin suuntaan. Virtaamatietoja seuraamalla näet, onko vettä tulossa lisää vai onko se vähenemässä. Paikallistuntemus on myös avuksi. Pane muistiin tutun joen virtaamatietoja. Tiedät, minkälaista vettä on tiedossa, jos virtaama on 5 tai 50 kuutiota sekunnissa. Ja aikaisin keväällä tarkkaile jäätilannetta.
Kun olet vesillä, karkunaru estää melan karkailun, varamela otetaan, kun päämela pettää, kun melonta muuttuu pelastautumiseksi, apuun tulee eskimo, re-entry & roll tai kaveri reskuttaa. Jos nämä keinot pettävät, melontaliivit kelluttavat, kuivapuku pitää lämpöisenä ja hyvällä tuurilla ajelehditaan rantaan. Hätäraketti, merivartiosto tai muut merenkulkijat ovat jo raskaamman luokan keinoja, jotka on hyvä jättää omissa suunnitelmissa jokereiksi,
joita käytetään vasta kun kaikki muut keinot on käytetty.
Menen vielä hetkeksi vankilaan:
miksi niin viisas rosvo joutuu vankilaan, että hänen pakenemistaan pitää estää huimilla avaruusteknologian järjestelmillä? Miksi viisas meloja joutuu pulaan, jossa hän tarvitsee monipuolista turvajärjestelmää? Oikea vastaus lienee molemmille, että omaa harkinta petti. Ei rosvo joudu vankilaan siksi, että pakoautosta puheksi rengas ja poliisi sai kiinni. Rosvo joutuu vankilaan, koska hän toimi harkitsemattomasti, rikkoi lakia. Ei meloja joudu merivartioston helikopteriin siksi, että mela lipesi, aalto yllätti tai kartta näytti väärin.
Kylmä vesi hukuttaa.
ACA:n [American Canoe Association] Paddler-lehdessä oli mythbusting-artikkeli hypotermiasta. Hypotermia ei tapa viidessä minuutissa. Hypotermian määritelmän mukaisesti kehon sisälämpötilan pitää laskea 35 asteeseen, ennen kuin kyseessä on hypotermia. Artikkelin mukaan 0-asteisessa vedessä voi selvitä hengissä jopa tunnin. Estonian onnettomuudessa viimeiset eloonjääneet löydettiin 10-asteisesta merestä 7,5 tuntia aluksen uppoamisen jälkeen.
Kylmässä meloessa kasvot ja kädet jäähtyvät. Kun jo kylmettynyt meloja joutuu veteen, käsien ja kasvojen lihakset jäykistyvät entisestään. Uiminen on hankalaa, kanoottiin kiipeäminen vaikeutuu, pelastavaan naruun tarttuminen kohmeisin käsin ei onnistu. Kasvojen lihakset eivät aina ehdi sulkea suuta ja vettä pääsee haittaamaan hengitystä. Tällaisissa oloissa ihminen hukkuu nopeammin kuin kuolee hypotermiaan.
Pidä nenä pinnalla.
Jos joudut veteen pitää sinulla olla liivit, jotka aallokossakin kelluttavat pään riittävän korkealla. CE-hyväksytyt 50 N liivit eivät estä hukkumasta kylmässä ja aallokon pärskeissä. CE-vaatimukset perustuvat tyynen veden kellutuskokeisiin. Heikoimillaan liivit kannattavat vedessä olijan pään painon. Kun nostaa kädet vedestä, painuu suu ja nenä veden alle. Kun valitset itsellesi liivit, ovat argumentteina käyttömukavuus, helppo puettavuus, paljon taskuja jne. Harva uskaltaa miettiä sen oleellisen, että liivin pitää estää hukkumasta. Perusliiveissä on eroja, 50 newtoniin hyväksytyt liivit kelluttavat eri tavalla. Liiveissä on voi pahimmillaan olla 45 newtonin noste. Samassa 50 N luokassa on liivejä, joiden noste on 70-100 newtonia. Lisäkellutus ei juurikaan tunnu meloessa, mutta kun joudut veteen huomaat eron.
 |
| Kuva: Antero Kajava |
Minun kuusi porrastani
1
Tarkka tieto tulevasta reitistä, olosuhteista ja säästä. Suhtaudun melontaan ammattimaisesti: teen aina suunnitelman. Suunnitelman myötä tulen kirjanneeksi edes mielessäni, minne melon, koska lähden, koska palaan, millä kalustolla melon ja kenen kanssa liikun. Kun suunnitelman joku osa muuttuu, vaikuttaa se muihinkin osiin ja tehty suunnitelma pakottaa miettimään tilanteen uudelleen. Näin toimien saan riskikartoituksen kaupanpäälle.
Yksi arvaamaton muuttuja on sää. Olen aina seurannut säätä ja sen kehitystä tarkasti, kun melon merellä. Illalla leirisaarta etsiessä mietin, kuinka pääsen seuraavana aamuna jatkamaan matkaa. Kuinka pääsen jonnekin, ei ole niin tärkeä kysymys, vaan kuinka pääsen pois.
2
Varamela. Inkkarissa varamela on tärkeä. Navakassa tuulessa kanootin isoa tuulipintaa vastaan ei pärjää käsin melomalla, jos mela lipsahtaa käsistä. Sama juttu virrassa: kanootissa on paljon märkäpintaa ja siinä istutaan korkealla, käsin melonta on tehotonta ja kumara asento tekee kanootista kiikkerän.
Työnsin kanoottia virtaan painamalla melalla pehmeään, saviseen joenrantaan. Kun kanoottini lähti liikkeelle, mela jäi saveen kiinni. Onneksi minulla oli varamela, jolla sain kiskottua itseni takaisin rantaan. Muussa tapauksessa seuraava suvanto olisi ollut runsaan kolmen kilometrin pituisen kosken päässä.
3
Melontaliivit, kantavuus 100 N, Hokka Special tai 110 N Jenkeistä ostetut NRS Extrasport Swiftwater Ranger –liivit. Jenkkiliiveillä ei ole CE-hyväksyntää, joten niitä ei saa toistaiseksi pitää kaupan EU-alueella, mutta tähän on toivottavasti tulossa muutos.
Sittemmin olen alkanut pitää vyölaukkumallista paukkuliiviä. Se on meloessa pois tieltä, kun tarvitsen kellutusta, paukautan liivin auki. Sopii kaikkialle muualle, paitsi koski- aallokko-oloihin, jossa kaatuminen on osa melontaa.
4
Kuivapuku (Ursuit välikuivapuku)
Välikuivapuvun kanssa on helpompi säädellä vaatteilla kropan lämpötilaa olosuhteiden muuttuessa. Oma goretex-takkini on sen verran reilun kokoinen, että saan tarvittaessa puettua sen melontaliivien päälle. Tällöin takin ja kropan väliin jää vielä paljon eristävää ilmaa.
5
Kännykkä kuivapussissa (Ortlieb)
Kännykkä kuivapusseineen on povitaskussa. Se pysyy siellä lämpöisenä ja on mukana, jos joudun veden varaan. Toisaalta saan sen helposti esiin yhdellä kädellä.
Kosketusnäyttöpuhelin ei toimi märkänä tai rukkaset kädessä.
6
Kellukkeet kanootissa.
Ilmasäkkien tai retkikassien varassa saan keikautettua kaatuneen kanootin oikein päin ja riittävän tyhjäksi vedestä, jotta voin kiivetä takaisin kanoottiin ilman ulkopuolista apua. Takaisin kiipeäminen on inkkaristille eskimokäännöksen verrattava pelastautumistaito ja kutsummekin sitä Santa Fe -eskimoksi.
Sileällä vedellä, merellä ja järvillä ovat ongelmat pysähtyneet 2-vaiheeseen
Virtaavassa vedessä ja jokiretkillä on 4-vaihe ollut tarpeen.
Kaveria ei sitten jätetä.
Porukassa tyhmyys tiivistyy. Myös meloessa. Tämä on laaja aihe, mutta pakko sanoa jotain tässä yhteydessä. Porukassa kokenein meloja on usein samalla ryhmän johtohahmo. Usein tähän osaamiseen liittyy halua näyttää ja vaikeuksien vähättely.
Ryhmän pitää edetä heikoimman mukaan. Jos yksi porukasta haluaa maihin tauolle. Hyvä johtaja ehdottaa koko porukalle taukoa.
"Mee vaan, mä tuun kohta perässä." No ei näin. Kun ryhmä hajoaa, sen laumaturvallisuus heikkenee. Liian helposti tässä tilanteessa yksin jättäytynyt surffaaja muuttuu pelastettavaksi ja pahimmassa tapauksessa riskeeraa koko porukan turvallisuuden. Jos olette lähteneet porukassa, tulkaa porukassa takaisin.
Tätä blogia lukevat melojat ovat melonnan konkareita.
Yhä useampi off-road -meloja siirtyy tahtomattaan omien onnistuneiden kokemusten myötä hengenvaaralliseen konkariluokkaan.
Luotat taitoihisi ja kanoottiisi ja alat lipsua turvallisuudesta. Se on yhtä vaarallista kuin aloittelijan osaamattomuus. Jos hyvin käy, joutuu vain iltapäivälehtiin, jos huonosti, se oli viimeinen melontasi.
P.S.
Lopeta, kun vielä voit.
Lopeta, kun vielä voit.
Mieleeni ei tule yhtäkään huonosti päättynyttä retken keskeytystä. Muistan nimeltä useampia hukkuneita tai kadonneita vesilläliikkujia, jotka eivät keskeyttäneet ajoissa.
