2022/08/03

Pilvet liikkuvat minä en.

 

Meri rakensi tämän retken.


"Vänön selkä tulee kallion takaa näkyviin. Meri vaahtoaa valkoisena. Kirkkaassa auringonpaisteessa vesi näyttää virtaavan tuulen mukana lännestä itään, vasemmalta oikealle. 

Tuuli puskee kallioiden väliin ja tarttuu melani lapaan. Kanootti ei etene. Korjaan keulaa tuuleen ja kanootti liikkuu sivuttain.

Alakäsi käy aallokossa veden alla, vesi on yllättävän lämmintä. Hellitän ja annan kanootin kääntyä takaisin myötätuuleen. Liu’un takaisin luodon suojaan. Hiljaisuus ja keveys valtaavat mielen.

Kanootti liukuuu tuulen mukana salmen läpi. Kaarran oikealle ja palaan leirimme rannan suojaan. Ystäväni Timokin palaa vesiltä. Keitämme iltapäiväkahvit. Tänään ei tarvitse lähteä mihinkään. Ei välttämättä huomennakaan.!"

Mitä me teemme Vänössä? 
Meidän piti kiertää Ahvenanmaa.

Olin vuosi sitten Veneilytoimittajien kanssa Visit Ålandin vieraana ja tutustuimme Ahvenanmaan saariston hienoihin kohteisiin, jotka ovat mahdollisia myös melojalle. [>>> Ahvenanmaa blogi]

Tänä kesänä tuli Timon kanssa ajatus kiertää Ahvenanmaa meloen. Viikko matkamelontaa Ahvenanmaan upeassa saaristossa. 

Olisimme työviikon jälkeen lauantaina aamusta Maarianhaminassa. Meillä olisi seitsemän päivää aikaa meloa takaisin Maarianhaminaan ja olisimme sunnuntaina illalla kotona Helsingissä.

Päivämatkat ovat kohtuullisia, 25-35 kilometriä. Eväitä saa matkan varrella, ei tarvitse huolehtia ruoan pilaantumisesta. Välillä pääsee leirintäalueelle saunomaan ja terassille vilvoittavalle.

Mutta, mutta.

Seitsemän yötä tarkoittaa seitsemän kertaa kanootin purku ja leirin pystytys. Aamulla teltta kasaan, tavarat kasseihin, aamiainen ja kanoottien pakkaus. Kaksi tuntia leirisulkeisia aamuin illoin.

Ahvenanmaan kierrolla viritämme ja puramme leiriä karkeasti laskien melkein työviikon verran. En muista löytäneeni saaristosta hyvää teltan paikkaa seitsemän kertaa peräkkäin. Retkeen kuuluu siis ainakin kaksi huonosti nukuttua yötä hankalassa telttapaikassa. Lisäksi pitää muistaa jokamiehenoikeudet. Ahvenanmaalla on leiriytymiseen hyvä kysyä maanomistajan lupa [>>> Visit Åland]. Lisäksi on paljon saaria, joissa on lintujen suojelun vuoksi maihinnousurajoituksia.

Ja tämän Ahvenanmaan resuamisen palkkio olisi: rasti kohtaan Ahvenanmaa kierretty. 

Ahvenanmaa saa jäädä
toiseen kertaan.

Avomerimaisema kiinnostaa meitä. Voisimme mennä Itämeren reunalle Vänön saaren eteläpuoliseen saaristoon. Siellä on paljon pieniä saaria ja puuttomia luotoja kivikkoisessa ympäristössä. 
 
Merikartassa alue on veneilijöille tyhjää, on vain muutama katkoviivoilla merkitty veneväylä. Täällä voisimme meloa rauhassa.

Karu, erämainen melottava ison meren reunalla on enemmän meidän makuumme.

Etsimme kartoilta ja ilmakuvista asumatonta saarta leiripaikaksi. Jätämme luontokohteet rauhaan, vältämme Saaristomeren kansallispuiston saaria leiripaikkana.

Meidän retkiviikolle on luvattu kovia tuulia, 12-14 m/s. Pitää löytää saari, jonne pääsee ja ennen kaikkea josta pääsee aikanaan pois.


 A  Stockhamn, avomerimaisema lounaaseen, sokkeloisia lahtia ja suojaisaa puustoa. Kohtalaisen iso saari, jossa on vaihtoehtoja leiripaikalle ja käveltävää tuulisten päivien ohjelmaksi. Saaren eteläpuolella on mielenkiintoinen Gärsär, jossa on autiotupa. 

Stockhamnista Vänösen on vajaat kymmenen kilometriä melontaa. Suurin osa matkasta on saarien suojaamaa, mutta reitillä on yksi yli kilometrin pituinen selkä, joka on avoin sekä pohjoiseen että etelään. Huonolla tuurilla kaatumisen jälkeen ajelehtimismatka voi olla useita kilometrejä. Nyt ei olla seikkailemassa, vaan nauttimassa merestä. A – Stockhamn, ei jatkoon.

 B  Trälan on todella houkutteleva. Se on kivinen luoto keskellä ei mitään. Trälan on meidän molempien suosikkikohde. Se on avomeren reunalla ja luonnon armoilla kaikista ilmansuunnista. Tulevan viikon sääennuste kannustaa hylkäämään Trälanin saman tien.

Vaikka pääsisimme sinne, olisi vähänkin kovemmalla tuulella tekemätön paikka päästä sieltä pois. Joskus, kun on enemmän aikaa odotella suotuisia tuulia, niin tuonne pitää mennä kokeilemaan, pysyykö teltta kalliolla, kun Itämeri puhaltaa. Tähän jäi syyhy.  Silti, B – Trälan, ei jatkoon. 

 C  reilun kokoinen Bärsskär vaikuttaa houkuttelevalta. Sokkeloinen, suojaisten salmien ympäröimä saari ja avomerimaisema Örön suuntaan. Sieltä on vajaan kilometrin levyisen selän ylitys Vänöseen. Saari on asumaton, eikä ole kuulu kansallispuistoon. Ilmakuvista näkyy metsää ja normikartasta näkyy valkoisia, matalia rantoja rantautumiseen. C – Bärsskär, jatkoon.

 D  Stubbo Bärsskär on Iltasanomien uutisen mukaan Marimekon omistajan, Mika Ihamuotilan lahjoittama saari Itämeritietouden levittämiseen. Siellä voi kaksi ihmistä majoittua Nolla-mökissä. Vieraiksi toivotaan lehtimiehiä tai influencereita. Minä täytän täpärästi kriteerit. Tällä aikataululla vierailu tänne tuskin ratkeaa. Panen korvan taa. D - Stubbo Bärsskär, jatkoon tulevaisuudessa.

 C  Bärsskär on kohteemme.

 

 

Tarkoitus on jättää auto Kasnäsiin ja nostaa kanootit ja retkivarusteet Vänön lauttaan. Sitten minuun iskee laiskuus. Omat tavarat ovat sikin sokin autossa, niitä pitäisi levitellä Kasnäsin rannassa ja nyytittää kassit ja säkit merikuljetusta kestäväksi kokonaisuudeksi.

Menen yhteysaluksen, Stellan luo ja jututan nuorta kansimiestä. Kysyn, kun kippari herää, sanoo kansimies. Nuori poika, joka voisi olla Gustaf Ericssonin purjelaivan kansimies. Hänestä paistoi ylpeys olla aluksella töissä ja samalla näkyi kunnioitus ylempiä kohtaan. Kenenkään hytin ovea hän ei menisi kolkuttelemaan yhden helsinkiläisen melojan kysymyksen vuoksi. 

Tuntia ennen laivan lähtöä alkaa miehistöä liikuskella laivassa. Saan luvan ottaa auton mukaan lautalle. Kansimiehen koko olemus näyttää, että hän hoiti asian hienosti. Olen samaa mieltä.

Kun auto on Vänössä, Voimme pakata kanootit kaikessa rauhassa eikä meidän edes tarvitse ottaa mukaan koko viikon tarpeita. Tulemme joka tapauksessa Vänösen tankkaamaan, jos ei muuta niin makeaa vettä.

Auto jää Vänön sataman yläpuolelle katselemaan merta. Avaimen vien Vänön sydämeen, rantakaupparavintola Strandhuggetiin. Avain jää tänne, jos autoa pitää siirtää esimerkiksi lääkärihelikopterin tieltä sivummalle.

Foto Timo Kivelä

Sokkeloinen saaristo vie meidät pienelle retkelle, siis eksymme. Kierrämme Brässkärin vastapäivään ja lopulta osumme houkuttelevaan leirirantaan. 

Vastassa on pehmeä kaislikko, johon on hyvä rantautua kanooteilla. Tasaisella kalliolla on mukava oleskella ja pitää leirikeittiötä.  Ylempänä männikössä sammal on pehmeää patjaksi ja metsä suojaa telttoja aamuauringolta ja liian aikaiselta herätykseltä.

Viritämme runsaan leirimme tarpin suojaan. Ylempänä metsässä, pehmeässä sammalikossa odottavat hyvän unen telttamme. Aamulla voimme lähteä melomaan, mutta emme jatka matkaa.

Foto Timo Kivelä

Tuotesijoittelua: kolmijalkainen WalkStool kesti retkilläni yli 20 vuotta, mutta tuli keväällä tiensä päähän. Löysin Welhonpesästä vähän reteemmän Helinox -tuolin. Kaupassa se näytti heppoiselta, mutta on tukeva ja hyvä istua sekä nojatuolina, että eteenpäin nojaten.

Foto Timo Kivelä

Minulla on mukana lehtiö ja tusseja. Veistelen kuivista kaisloista ruokokyniä, joilla piirtelen. Taidot ovat vähän ruosteessa, mutta suhtaudun zeniläisesti. Aina voin kirjoittaa ruokokynällä haikun tai vain tuijotella merelle. Otin kiikaritkin mukaan pitkästä aikaa.

Timolla on repussa runoutta ja vähän tiukempaa runoutta.

Kiireettömät aamut teltassa ovat ihan omanlaisensa nautinto. Aamuaurinko on sen verran tarkka, että osuu telttaan. Wechsel Forum -telttaani saan helposti tehokkaan, viilentävän läpivedon. Naapuriteltasta kuuluu Timon kuorsaus. Voin hyvin kääntää kylkeä ja jatkaa unia.

Olen sää-addikti. Kun aloitin liikkumisen merillä 80-luvulla, säätiedotus merenkulkijoille tuli muutaman kerran päivässä. Säätiedotusten lisäksi katselin taivaalle ja seurasin ilmapuntarin liikkeitä.

Nykyään minusta tuntuu välillä siltä, että ulkona ei sada, ellen näe sadetta kännykältä säätutkasta.

Katselen ennusteita, mutta tärkeimpänä pidän reaaliaikaista säätietoa. 

Ilmatieteenlaitoksen Merisää-kartta antaa hyvän kokonaiskuvan reaaliaikaisista tuulitiedoista. Sivua saa vähän ensin hakea, mutta siitä voi tehdä suoran linkin kännykkään. [>>> Merisää] 

Toiseksi suosituin tietolähde ennusteisiin on Windfinder -appsi. Lunastin siitä maksullisen version. Lisäksi olen jo pidempään käyttänyt Windy –appsia. Sieltä saa hyvän käsityksen matalapaineiden liikkeistä ilmanpaine-isobaari-viivojen animaationa. Bonuksena on yhden näppäimen takana sade/ukkostutkakuva.

Kaikki tämä tekniikka kuluttaa virtaa. Minulla on useampi virtapankki ja sarjaan kytkettynä kaksi GoalZero -aurinkokennoa. Kenno on jo muutaman vuoden vanha, eikä ole koskaan oikein vakuuttanut minua. Päivä pilvipoutaisessa valossa lataa akkuun vähän enemmän kuin puhelin kuluttaa vuorokaudessa. Kenno lataa saman merkkistä 19 000 mAh akkua, joten kuvion pitäisi pelata yhteen.

Viikkoa lyhyemmillä retkillä virtapankit riittävät, ne ovat nykyään halpoja ja tehokkaita. Kylmään aikaan otan akun sisälle makuupussiin. 

Tällä alueella ei ole virallisia väyliä eikä merimerkkejä. Luotojen välissä eksyy helposti. Navigointia helpottaa Maastokartat –appsin reitin nauhoitus (maksullinen ominaisuus) ja tietysti marssikompassi.  
 
 A  Kun lähden ylittämään selkää noin-kompassin suuntaan, niin jo viiden minuutin melonnan jälkeen voin katsoa kartalta piirtyykö reitti toivottuun suuntaan.
 B  Apsi nauhoittaa reittiä ja merkkaa sen kilometrin pätkiin. On muitakin nauhoittavia ohjelmia, mutta minä olen tottunut tähän. Sportracker on minulla myös käytössä. Lähinnä kirjaamassa melottuja matkoja. Karttaselain ja Retkipaikka näyttää leiri- ym -tietoja. 
 

Kevyttuulisena päivänä on hienoa meloa Itämeren reunalla. Meren pinta näyttää kirkkaalta ja sileältä, mutta iso meri huokailee, vanha maininki nostaa kanoottia majesteetillisesti ylös ja alas. 

Suojaisat kapeikot saarien ja luotojen välissä rytmittävät selkiä. Melon mielelläni ihan rantaa seuraten. 

Foto Timo Kivelä

Yhden leirin taktiikan etuja: tyhjällä kanootilla on kevyt kulkea selkien yli ja voin koluta saarien välisiä kapeikkoja. Illaksi pääsen takaisin kotisaaren valmiiseen leiriin.

Lainaan Stora Buskärin puuttoman rannan grillistä muutaman irtotiilen kanoottini ankkuriksi. Olen itse solminut tämän musta-keltaisen keula- ja peränarun. Se on hyvin monikäyttöinen lenkkiketju. Sen avulla pystyn tarvittaessa kiipeämään takaisin kanoottiin, jos sattuisin lipsahtamaan nurin. Sillä on nimikin: Henkiriepu.

Tämä Stora Buskärin lampi voisi yhtä hyvin olla Balin viidakossa. 

Stora Buskär viheriöi ja naapurisaaret kukkivat kalliota. Olemme Timon kanssa ainoat vieraat tälläkin saarella. Jos tuon veden häivyttäisi, voisimme olla kesäisessä tunturi-Lapissa. Paitsi ettei ole räkkää. Ainoat lentävät ovat lokkeja ja joku satunnainen merikotka.

Timo kävi useamman kerran uimassa. Minä olen vesipeto vain veden pinnan yläpuolella. Timo myös snorklasi. Olin todella hermostunut. Kuulun siihen ikäpolveen, että jos merellä ihminen on vedessä, niin moni asia on mennyt pieleen. Ilman happea loppuelämä on hyvin lyhyt. Minusta ei ole sukeltajaksi.

Ei seutu ihan yksinäistä ole. Rouva on menossa Vänön kaupalle asioilleen. Veneestä näkee, että sillä voi käydä kaupassa, vaikka meri möyryäisi. Ja villapaita veneilyliivinä.  Saaristolaisten vanha tapa, kun meri alkaa olla kalastajaa voimakkaampi, on sitoa itsensä kiinni veneeseen. Näin ruumis löytyy ja päätyy maalliseen hautaan.

Naapurisaaressa Jurmossa oli pahin uhkaus vihamiehelle: Kun kuolet ja sinut haudataan, tulen ja kaivan sinut ylös ja heitän ruumiisi mereen.

 

Kotirannassamme riittää kiireettömälle katseltavaa ja kuvattavaa. Ilta-auringossa kimaltelevat Örön linjataulut. Kevyellä tuulella olisi voinut tehdä päiväretken Örön saarelle. 

Kauempana rannasta näkyy tummansininen meri. Saaren takaa puhaltaa navakasti. Tuulen suojassa on miellyttävää viettää rauhallista iltaa. Hämärän laskeutuminen ja luonnon kuuntelu, tapahtumia kerrakseen. 

Voin vaikka kuvata täyden kuun kuvaajaa. Illassa on aikaa ajatella ja haaveilla, kun ei tarvitse suunnitella aamun herätystä, leirin purkua, pakkaamista ja matkaan lähtöä.

Seuraava tarina on sitten Vänön saaresta. Hyviä unia. 


Off-Road -melonnan äänenkannattaja.

Ei kommentteja :

Lähetä kommentti

Kiitos kommentista. Vastaan, kunhan huomaan kommentin. Jos on kiire, laita email suoraan tai vaikka Facebookin kautta mulle.

You are welcome to comment in English too.