2021/09/05

Jaakko Mäkikylä jakaa sijaintinsa

Jaakko Mäkikylä jakaa sijaintinsa MapShare-sivustossa: https://share.garmin.com/jaakko

Testi 3

Älä vastaa tähän viestiin suoraan.

Lue lisää MapSharesta ja kaksisuuntaisesta inReach-satelliittiviestintälaitteesta osoitteesta http://explore.garmin.com/inreach.

2021/08/22

Tulossa suomalainen kanoottikaksikko, Kolibri XL

Kolibri XL -proton koemelonta

Foto Emilia Jokela

Ari Holmi, Welhonpesän kanoottiguru tarjosi minulle kehittämäänsä kaksikon prototyyppiä koemelontaan. Olin menossa Marjaniemen melojien Pääkaupunkimelontaan. Se olisi tietysti oiva tilaisuus koemelontaan. Vartiosaaren kierto, tuuli 13 m/s puuskat 17 m/s.


Foto Emilia Jokela

Saan keulamelojaksi Samin.  Aika sopiva painojakauma testimelontaan. Sami on raamikas satakiloinen ja minä painan 86 kiloa. Kanootissa on pitkäsäätöinen keulapenkki, jolla saamme trimmattua kanootin melkein vaateriin. 

 

Kanootti on 15,5 jalkaa pitkä ja nykykuosissa 83 senttiä leveä. Runko ei ole ihan symmetrinen. Koitin tutkia rockeria kakkosnelosella.  Keulassa kölimäinen alue on lyhyempi kuin perässä. Pohjan muoto on aika tasainen sekä pituus- että leveyssuuntaan.

 

Foto Emilia Jokela

Olen ollut huolimaton ja gps:n akut hiipuivat, en näe reaaliaikaista tietoa kulkemisestamme. Sporttrackerin mukaan neljä ensimmäistä kilometriä meni kovaan vastatuuleen 5,3 km/t ja loppumatka sivu-ja myötätuuleen 7,6 km/t. Paras kilometri oli 8,13 km/t.

 

Kokeilu jatkuu Hevossaaren hamppareiden vesillä. Testaajiksi tulivat Fögö ja Eppu. Aallonmurtajan ulkopuolella puhaltaa 8 m/s. Pari lenkkiä aallokossa ja sitten pyöritystä suojaisessa satama-altaassa.

Tutkimme kanoottia sekä silmämääräisesti, että meloen sekä yksikkönä että kaksikkona. 

Ohessa video pyörityksestä:


Oma arvioni Protosta

Kovassa myötätuulessa minuun teki vaikutuksen kanootin suuntavakavuus. Kanootti karkaa helposti puuskaisessa myötätuulessa ja perämeloja joutuu vääntämään tosissaan pitääkseen kanootin suunnassa. Tämä proto eteni kuin juna.
 
Sivutuulessa meno oli rauhallista ja silmämääräisesti matalat laidat pitivät aallokossa veden meren puolella. Tietysti kokeneena melojana osaan reagoida suunnan muutoksiin hyvissä ajoin. Aloittelevalle melojalle tuo rauhallisuus ja pieni tuulipinta on hyvä ominaisuus.
 
Vastatuulessa, siis 13-17 m/s, tuntui, että kuljemme aika hitaasti. Melonta tuntui rauhalliselta ja emme ponnistelleet. Meloimme marssivauhtia, jossa ei hengästynyt ja pystyi keskustelemaan.
 
Olin varma, että etenemme alle neljän kilometrin tuntivauhtia. Hämmästyin, kun näin Sporttrackerin kirjaaman yli viiden kilometrin tuntinopeuden.

Mitä muuttaisin?

Lisää pyöreyttä. 
Pohjan poikkileikkaus on minun makuuni liian suora. Tasainen pohja tuntuu alkuun tukevalta, mutta voi olla aallokossa hankala. Kaareva pohja taas vaikuttaa alkuun kiikkerältä, mutta vain hetken. Pyöreä pohja käyttää menoa hidastavan märkäpinnan tehokkaammin.

Keulaan ja perään
samoin pyöreyttä poskiin lähelle parrasta. Proto halkoo hyvin aaltoja, mutta ylhäällä keulassa ja perässä voisi olla hieman lisää kantavuutta. Kanootti pysyisi kuivana ja nousisi paremmin aaltoihin.

Partaisiin
on tulossa vastaavanlainen sisennys kuin Kolibrissa jo on. Silti voisi runkoa voisi kokonaisuutena hieman kaventaa.

Penkit. 
Minulla on aina ollut tapana siirtää kaksikoissani penkkejä keskemmälle. Protossa peräpenkki on liian takana. Melon polviasennossa ja varpaille ei tahdo löytyä tilaa. Samoin siirtäisin keulan säätöpenkkiä alkamaan hieman taaempaa. Saisi etumeloja reilusti tilaa sekä istumalla että polviasennossa melontaan.

Kolibri XL on jo tällaisenaan hyvin valmis. Sukulaisuus Kolibri soloon on ilmeinen ja XL tulee varmasti toimimaan samoilla vesillä tyynestä kakkosen koskiin sekä kaksikkona että solona.

 


Epun kommentit


Huomioita "Kolibri XL" protosta
(melojan mitoilla 186cm ja 82kg)


Aluksi huomio kiinnittyi tasaiseen pohjaan ja mataliin partaan mataluuteen. Antoi viitteen kanootin tukevuudesta mikä pitikin hyvin paikkansa. Partaiden mataluus antaa hyvin tilaa ulottua veteen.

Päältä katsellessa penkit näyttivät olevan varsin alhaalla polviasennossa melomista ajatellen. Koeistuessa takapenkkiä jalkaterät/nilkat ohjautuvat väkisinkin ristiin ja päällekkäin mistä seurauksena tuki jää vajaaksi tai ainakin tuntuu siltä. (polviasento). Istualtaan omalle pituudelle korkeus oli juuri sopiva jalat ristiin laittaessa penkin eteen. Tuntui luonnolliselta. Penkin taakse ei juurikaan jäänyt tilaa. Vakiona voisi olla liukupenkki takana samalla tavoin kuin etupenkki on. Antaisi lisää trimmin mahdollisuuksia. Etupenkin liukukiskojen poikkipiena oli nyt niin alhaalla että soolomelontaa kokeilin mieluummin längen toiselta puolen keskilinjalta kuin poikkipienan ja längen väliin sovittautumalla.

Kaksikkona ilmeisen liukkaasti kulkeva ja hyvin etenevä kanootti. Jaakon videon alusta oli kysyttävä josko oli nopeuttanut sitä, ei ollut. Meloina tuossa kohdin meillä Fögön kanssa oli molemmilla Grey Owlin Voyager puumelat, siis kohtuu normaalit melat. Liikahtaa siis hyvin ja vaikuttaa rauhalliselta käyttää. Tiukkoja kääntymisiä kokeillessa huomattiin että töitä joutuu tekemään. Kokeilimme useampia eri tapoja ennen kuin saimme puolitettua kääntösäteen aloituksesta. Tähän olisi hyvä saada ketteryyttä lisää jos mielii kohteisiin missä on tarve mutkitella suuremmin. Toisaalta Ari Holmin kanssa jutellessa kertoi yhden ajatuksista olevan haastaa hieman perinteistä prospector maailmaa. Tämä olisi tietysti ollut hyvä tietää etukäteenkin mutta antaa nytkin sopivasti perspektiiviä miksi tuntuma oli havaitun oloinen. Voidaan siis todeta että kaksikkona ollessa melontatekniikkaan on hyvä sovittaa hieman toisen näköisiä työkaluja kuin mitä suuremmalla rokkerilla varustettujen kanoottien kohdalla on tottunut käyttämään. Kokeilemalla löytyy kyllä sopivat lenkit.

Soolo meloessa huomaa kanootin tukevuuden heti. Kölilinjan päältä meloessa yletyn veteen helposti 56" suoravartisella melalla mutta ohjailu tuntuu raskaalta. Painopisteen siirtäminen kölilinjan sivuun (kanttaaminen) auttaa asiaa paljon mutta tuntuu edelleen kankeahkolta tiukempaan pyörittelyyn. Perusmelonta yhtä puolta käyttäen toki onnistuu helposti. Vasta kun ymmärsi siirtyä Ray Goodwin -tyyppiseen vinoasentoon ja kantata reilusti niin että vesiraja oli partaan reunassa löytyi ketteryyttä käännöksiin. Hauskaa sekin että vaikka proto on suorareunainen niin tuo asento tuntui vakaalta ja rauhalliselta ilman tuntoa kaatumisesta. Partaat on oletettavasti tarkoitus kaartaa sisäänpäin kuten Kolibrissa on, tämä tuo varmasti lisää käyttökelpoisuutta tähän kanoottiin. 

Tehokkaasti eteenpäin meloen keula vaikuttaa hyökkäävän eli selvästi nousee ylös vedestä. Pitää vielä selvittää oliko kyse vedon suunnasta vai kanootin ominaisuudesta. Keula ja perä vaikuttaa vahvasti liikkeisiin joten melaohjailun laadullisuuteen tulee kiinnittää huomiota riittävästi samoin kuin kanootin tasapainon trimmaamiseen eri olosuhteissa ja käytössä jotta kanootin parhaimmat ominaisuudet tulevat esiin. Tämä korostuu vahvasti mm. keulaperäsintä tehdessä. Sopiva yhdistelmä kullekin melojalle löytynee vain kokeilemalla kanttauksia, kallistuksia ja melaohjailujen variaatioita. 

Tämä lyhyt kokeilu herätti kysymyksen, että mihin kokonaispaino tulee asettumaan sekä mihin lopputulemaan Ari on päätynyt kanootin muotoilussa. Fakta on kuitenkin se että voidaan odottaa mielenkiintoista vaihtoehtoa 15' kokoluokan perinteiseen tarjontaan uudella näkemyksellä.


Fögön kommentit
 
  • päällimmäisenä jäi mieleen ketteryyden puute: soolona kääntyminen alkoi sujua vasta, kun kanootin 
  • parras oli vedenpinnan tasolla.kaksikkona 180 asteen käännös oli työläs, kun sen teki vauhdissa; paikallaan tehtynä se meni kevyesti
  • suoraan melominen oli helppoa, mutta sehän on etupäässä melojasta kiinni
  • aallokossa matka eteni mukavasti niin soolona kuin kaksikkona
  • keula ja perä ovat sangen terävät; asia, joka vaikuttaa kääntymiseen, samoin vaikuttaa pohjan tasaisuus
  • keula oli partaan tasollakin nipistetty kapeaksi; lisätilavuus auttaisi kuivana pysymistä isoissa aalloissa ilman että tuulen vaikutus kasvaa
  • laidat olivat mukavan matalat, mikä teki soolomelonnasta mukavaa - sitä tuleva sisäänveto edelleen parantaa; myös kaksikossa se auttaa 
  •  


    Prologi

    Ari teki kommenttiemme perusteella säätöjä. Pohjaan tuli lisää kaarevuutta ja samalla parras kapeni.

    Kanoottiin mennessä tunsin selvästi, että pohjassa on kaarevuutta. Kanootti tuntui heti elävältä ja houkutteli säätämään menoa kallistamalla runkoa. Tämä varsinkin soolona meloessa.

    Hyvä käytös aallokossa säilyi sekä kaksikkona että soolona meloessa. Ketteryys parani hieman. Lähinnä ehkä siksi, että kaarevan pohjan ansiosta kääntymistä oli helppo säädellä kallistamalla.


    Arin hieno oivallus on keulapenkin säätövaran jatkaminen poikkipienaan saakka. Penkin saa nyt säädettyä oikealle kohdalle soolomelontaan. En ole tällaista ratkaisua nähnyt aiemmin.

    Tästä on tulossa hyvätapainen kanootti pienten kaksikoiden sarjaan. Kolibri XL on aito sekä kaksikkona että soolona. Yksi kuvaava sana voisi olla liuku. 

    Kanootti liukuu vedessä vaivattomasti meloi sitä yksin tai kaksin. Normimelojalle meidän testaajien mielestä jäykkyys voi olla hyväkin ominaisuus, suuntavakavuus. 

    Keväällä pitäisi uutuuden olla myynnissä. 

      


    Off-Road -melonnan äänenkannattaja.

    2021/06/10

    Merellinen Helsinki takaisin!


    Melojat Helsingin seudulla ovat pitkästä aikaa alkaneet puhua yhteistyöstä saada useampia paikkoja mennä vesille ja tulla vesiltä.

    Meloin Timon kanssa Helsingin niemen ympäri ja etsin paikkoja, joissa voisi kastella varpaansa mereen tai ainakin paikkoja, joihin voisi tehdä laiturin melojien tai soutajien rantautua.

    Löysin monta hyvää paikkaa. Mutta oli myös uusia rakennelmia, jotka eristävät helsinkiläiset merestä ja jotka ovat vaarallisia, jos  joku alamainen sattuisi horjahtamaan veteen.

     

    Vantaanjoen suisto on tänä päivänä erittäin suosittu ja vilkas ulkoilualue. Rannassa on iso betoniramppi, josta voisi saada peräkärryllä veneen vesille. Ei muuta. Onneksi rannassa on melontaseura Jyryn talkoilema laituri, josta meloja pääsee vesille.

    Toukolan rantapuiston kohdalla Timo kertoi tutusta, joka oli vasiten ostanut asunnon Arabianrannasta päästäkseen kotirannasta kanootilla vesille. Rantapuistossa ei ole yhtään kohtaa, josta saisi kanootin vesille raapimatta sitä kiviin. Taloyhtiöillä voisi olla pihalla kanoottiteline siinä missä pyörätelinekin.


    Kalasataman pohjoisranta on hurja. Kolmimetrinen rantamuuri. Vasemmalla venelaiturin puolella on harvakseltaan tikkaat. Kun joku putoaa mereen, niin kaupunki on huolehtinut putoajan turvallisuudesta. Ei se noin mene. 
     
    Ihminen ei valitse, että enpä putoa tästä muurin kohdalta, vaan putoan tuosta laiturilta tikkaiden juureen. Vähällä miettimisellä rannan turvallisuus ja samalla viihtyvyys olisi ratkaistu luovemmalla ajattelulla.

    Tuossa näyttää syntyvän varsinainen laituriporrastus. Siitä puretaan juuri valumuotteja. Molemmin puolin pitkä ranta ilman mahdollisuutta päästä vedestä ylös saati liplattelemaan varpaitaan veteen.

    Katajanokan itäkärjessä on puistikko, jonne saisi pienellä vaivalla vesille meno paikan. Sieltä ei ole kuvaa.

      

    Mutta Eteläsatamassa Essi Renvallin Rauhanpatsaan selän takana on mitä mainioin allas. Paitsi että reunakivetyksen ainoa porras on kaukana vedestä.
     
    "Tämän rauhanpatsaan pystytti Suomen kansa rauhanomaisen rinnakkaiselon ja Suomen ja Neuvostoliiton ystävyyden vertauskuvaksi 6.4.1968."

    Saisi Suomen kansa nyt pystyttää sopivia liuskoja merellisen rinnakkaiselon vertauskuvaksi. 


    Kaivopuistossa on melkein valmis matala ranta, josta pääsisi Cafe Ursulaan kahville. Sekin on liian kivinen vetää vene ylös tai mennä paljain jaloin veteen kahlaamaan.

     


    Kahvila Carouselin edessä on iso liuska veneiden laskuun. Oletan vastarannalla olevien pursiseurojen talkoilleen osaan liuskaa puisia kehikoita. Tuosta jo saisi kanootin ylös. Mutta paikka ei houkuttele varpaita kastelemaan.

     


    Merenkulkijoiden patsaan juurella tyttö vetää paremman puutteessa kajakkiaan rantaan kalliolle.
     
    Merenkulkijoiden patsas on Helsingin kaupungin säästömonumentti. Ikuinen liekki sammutettiin, kun kaupunki sai kaasulaskun. Merenkulkija minussa paheksuu.

     

    Eiran rannassa on pieni, suosittu uimaranta. Samoin rannan kivipenkereet ovat auringonpalvojien täplittämä. Turvaportaita ei ole tuossakaan penkereessä.

     


    Vähän viilennystä. Kevättalvella kiipesimme Lauttasaareen. Lumista jäätä pitkin kanootti liukui kepeästi.

     

    Koivusaaressa, melontamme päätepisteessä,  on Hevossaaren hampparit ry tehnyt rampin. Vuokrasopimuksessa määriteltiin, että kevyt laituri. No tämä on. Halpa, toimiva ja kestänyt vuosien myrskyt. Vedenkorkeus vaihtelee runsaan metrin ja laituri toimii kaikilla veden korkeuksilla.

    Jatkan tästä aiheesta,
    jos yhteistyö kiinnostaa, anna kuulua.


    Off-Road -melonnan äänenkannattaja.

     

    2021/06/08

    Ahvenanmaa, kuin olisin ollut ulkomailla.

    Kesäinen Ahvenanmaa hurmaa.


    Olin toukokuun lopulla Veneilytoimittajien kanssa kolme tehokasta päivää Visit Ålandin vieraana Ahvenanmaalla. Visit Åland löytyy täältä
    Kohteet, joissa kävimme, ovat jopa melojalle päivämatkan päässä toisistaan.

    Meille esitellyt kylät ja palvelut sijaitsevat lähinnä venesatamissa, mutta satamien palvelu on laajaa, ja myös yhteysaluksilla kulkeville matkaajille on tarjolla aktiviteetteja ja paikkoja joihin tutustua. Satamista löytyy tietoja esimerkiksi täältä: Tietoa vierassatamista

    Vaikka en ole melonut Ahvenanmaalla, niin nyt monessa paikka tuli mieleen, että täällä on paljon suojaisia vesiä liikkua kanootilla. 

    Olen hyvin puolueellinen kommentoimaan Ahvenanmaata.

    Kävin siellä ensimmäistä kertaa nuorena meripartiolaisena. Olen viettänyt jopa yhden hiihtoloman siellä lasten kanssa autoillen ja mäkiä laskien. Voi mennä pitkään, jos koskaan tulee sellaista talvea, että Maarianhaminan Itäsatamassa voisi ajaa omalla autolla jäärataa. 

    Purjehduksieni tähtihetki oli olla kapteenina 1988 Tall Ships Race –tapahtumaassa ja vierailla suurien purjelaivon kanssa Maarianhaminassa. Se oli Itämeren kierroksen eittämättä paras etappisatama. Tunsin olevani todellinen merenkulkija. Aluksena minulla oli 45-jalkainen kutteririkattu teräsketsi.

    Tall Ships Race: Tietoa löydät täältä

    Ahvenanmaalle saa matkustaa ilman koronarajoituksia vapaasti manner-Suomesta ja palvelut toimivat.

    Maarianhaminan Merenkulkumuseo on Must. Museon tiedot löydät täältä

    Tullessani Pommernin kannelle, panin merkille pyörätuolinostimen. Olen työkseni tehnyt esteettömyyskartoituksia ja ilahduin, kuinka huolella museo on huolehtinut esteettömyydestä.

    Hissillä pääsee Pommernin ruuman kansille, jotka toimivat näyttelytiloina.

    Tiloja on useassa kerroksessa ja vasta täällä kannen alla ruumassa saa käsityksen Pommernin koosta.

     Museomies minussa tykkää kuivumassa olevista kokin villasukista.

    Varsinaiset näyttelytilat museorakennuksessa ovat sekä esteettömiä, että näyttelyteknisesti aivan huippua. Työskentelin nuorena graafikkona Kansallismuseossa ja tein näyttelyitä muihinkin museoihin. Siitä jäi ammatillinen tapa katsella museaalisia ratkaisuja. 

    Kaikessa merenkulun historiallisessa vakavuudessa museon henki on kepeä, jopa humoristinen.

    Selkeästi, mutta ei lainkaan räikeästi merkityt portaat.

    Lapsiakaan ei ole unohdettu. Tässä voi opetella lastaaman alus niin, että se kelluu vaakasuorassa. Veneilytoimittajien puheenjohtaja askarteli aika tovin, ennenkuin alus oli vaaterissa.

    Mainitsin oppaallemme, että esteettömyys kiinnostaa ja heti hän kertoi, että Maarianhaminan keskustassa on Park Alandia hotelli Tiedot löydät täältä, jossa on kuusi esteetöntä kahden hengen huonetta ja pääsin tutustumaan hotelliin.

    Huoneen ovi aukeaa asiakkaalle, joka käyttää pyörätuolia, seinässä olevasta anturista. Vammattomalle asiakkaalle ovi aukeaa niinkuin tavallisestikin oven kohdalta.

    Huoneissa mahtuu liikkumaan jopa sähköpyörätuolilla. Arkikäytössä sängyt ovat vierekkäin parisänkynä. Tavallinen vierailija ei edes huomaa eroa.

    Huoneet ovat normaalikäytössä tilavia. Kylpyhuone varustetaan aina tarpeen mukaan.

     

    Kun palasimme hotellin aulaan, katselin vastaanottotiskiä ja kysyin, missä on pyörätuolikorkuinen palvelutiski? Löytyi, normiasennossa palvelutiski on korkea, mutta kääntyy alas ja syvennys päästää asioimaan miellyttävästi ja kurottelematta. Hotellin omistaja Zaida Blomsterlund esitteli minulle tiloja ja poseerasi tässä mallina. Kiitos Zaida nopeasti järjestyneestä vierailusta.

    Eikä esteettömyys tähän loppunut. Itäsatamassa on reilut rampit ja kaiteet laitureille. Ne auttavat myös tavallisia veneilijöitä, kun pitää kärrätä tavaroita veneeseen.

    Shiplandin Tiedot täältä taksivene LisaMarie on sekä tavarajuhta, mutta samalla se tarjoaa esteettömiä retkiä Ahvenanmaan saaristoon.

    Itäsatamassa viimeisteltiin veneilijöille uusia palveluita. MSF:n tiedot täällä Pesutorneja on riittävästi. Miksi ei melontaretkeilijäkin voisi pestä täällä varusteitaan?

    Uutta on myös 24/7 toimiva check-in. Kun tulet yöllä, pääset heti kirjautumaan ja pääset suihkuun ja muihin satamapaveluihin saman tien.

    Eckerö, vanha postisatama oli seuraava kohteemme.

    Käringsundin lomakylässä ja vierassatamassa Löytyy täältä viimeisteltiin myös uusia palvelurakennuksia kesän vieraiden tulla.

    Kun venemestarit käsittelee puuta, on pitkiä lautoja sekä hienoja sävyjä. 

    Padassa kypsyy uusia tarinoita veneilijöille.

     

    Viihtyisiä ja huolellisesti viimeisteltyjä olivat meidän tämän yön majapaikat.

    Mysig taitaa olla tämän kuvan sana. Jokainen yksityiskohta Ahvenanmaalla ilahduttaa ja toivottaa merenkulkijan tervetulleeksi.

     

    Stallhagen olut ja emäntämme Vargatassa kilisevät houkuttelevasti meidät pöydän ääreen.

     

    Merelle ei tästä pöydästä travitse lähteä tyhjin vatsoin. 

    Mikä on peräkannella istuessa. Ålands Sjötrafikin omistaja Markus Nordberg on meidän kuski. Vanhaa mersumiestä rauhoittaa, kun kannen alla jytisee 600 hevosvoimainen mersu. Markus on jatkanut tätä venettä useamman metrin. Sillä voi peruuttaa rantaan ja potkuri jää vielä syvään veteen.

    Tällä veneellä hoituu sulan veden aikana niin koulukyydit kuin sairaskuljetukset. Tämäkin on esteetön. Seurasin vähän aikaa puhelimen gps-kartalla Markus Nordbergin reittiä saariston läpi, mutta aika pian alkoi kivislalom hirvittää. Harmi, etten tallentanut reittiä. Hän tuntee Ahvenanmaan vedet ja tietää väistettävät kivet.

    Aurinkopaneelit näkyvät pitkälle Sottungan eko-venesataman päärakennuksen katolla.

    Kunnansihteeri Kennet Lundström esitteli Sottungan venesataman ja mitä sen lisäksi on tarjolla.

    Aivan mieletön EU-rahoitteinen yhteistyökokonaisuus, jossa toisessa päässä on ekologia, merivedellä huuhdottavat vessat ja toisessa päässä StOlav vaellusreitti saarihyppelynä Turusta aina Norjan Trondheimiin.

    Linkkejä tarkempiin tietoihin 

    Sottungan saari on mahdollista kiertää meloen. Saarelle pääsee yhteysaluksella.

    Matka jatkuu Kökarsfjärdeniä etelään, ohi Kökarin pääsaaren Källskärin eriskummalliselle saarelle.

    Isolle veneelle ei ole laituria, mutta sille on hyvä paikka kallion vieressä.

    Tukholmalainen vapaaherra Göran Åkerhielm osti Kälskärin saaren kivikkoisen keskiosan.  Hän rakennutti sinne oman pienen paratiisinsa. 

    Hermes-jumalan patsaan Åkerhielm tuotti Firenzestä.

    Oppaallamme Thomas Dahlgrenilla oli loputtomasti tarinoita Åkerhielmin puuhista saarella.

    Åkerhielm teetti saaressa paljon töitä. Hän halusi käytää vain kökarilaisia työntekijöitä. Hän maksoi hyvin ja kaikki aina verokirjalla.

    Minulle tuli saaren luonnosta, pirunpelloista ja vaivaiskoivuista mieleen, että ihan kuin olisin ollut Lapissa.

    Vierasmajan ja muutkin saaren rakennukset on piirtänyt arkkitehti Reima Pietilä (Dipoli Espoossa ja Metso-kirjasto Tampereella).

    Vierasmajan katolla oleva tähti tuo mieleen Muumitalon.

    Tove Jansson oli täällä usein vieraana. Toven elämänkumppani, taidegraafikko  Tuulikki Pietilä oli Reima Pietilän sisko.

    Åkerhielm lahjoitti saaren Ahvenanmaan maakuntahallitukselle 1980-luvun puolivälissä. Saarella ei ole pysyviä asukkaita. 

    Taitelijat voivat kuitenkin hakea Ahvenanmaan maakuntahallitukselta lupaa väliaikaiseen asusteluun saarella.

    Tienviitat polkujen varrella ovat välttämättömät. Ne muistuttavat kanadan alkuperäiskansojen inushuk-hahmoja.

    Etelämyrskyllä Källskär on varmasti vaikuttava paikka. Horisontissa on Pohjois-Itämeri.

    Vapaaherra Göran Åkerhielm (1920-1992) Linkki tarinaan ja Toinen linkki

    Majoituimme hotelli Brudhälliin Kökarin Karlbyn kylässä.

    Brudhällin annokset olivat sekä näyttäviä että maistuvia.
    Visit Åland pani kyllä parastaan. Tietoa Brudhällistä

    Karlbyn satama on ympäristösertifikaatti Blue Flagin mukainen vierassatama.

    Tietoa Karlbyn satamasta

    Ahvenanmaalla on nyt yksitoista Blue Flag –satamaa. Suomen puolella taitaa olla yksi. Blue Flag tietoa

    Kökarfjärden 14 m/s, puuskat 18. Hyvin kulki meidän vene.

    Föglön saaren Degerbyn vierassatama, yllätyksiä täälläkin. Degerby lisätietoa


    Täällä oli meille varsinainen yllätys. Kylpylähotelli Carlsro Täällä lisää

    Hotellin isäntä on tuonut kotimaastaan mukanaan tanskalaisen rantahotellin tyylikästä charmia.

    Kartanorakennus on Engelin piirtämä ja huoneet on sisutettu huippumaulla. Lattioissa on perinteinen vaha.

    Jokainen huone on tietysti omanlaisensa.

    Kylpyhuoneista puhumatta.

    Hotelli on saanut Green Key sertifikaatin. Tietoa täällä

    Joimme täällä kahvit ja saimme maistaa talon leivonnaisia. Ellen ihan erehdy, niin astiasto on Royal Copenhagen. Linkki Copenhageniin

    Lähtiessä poikkesin vielä vessaan ja laatu näkyy täälläkin. Kunnon suuren maailman tyyliset kankaiset käsipyyhkeet. Tänne voin tulla toistekin.

    Viimeinen kohteemme on Blue Flag –sertifioitu Rödhamnin vierassatama Ahvenanmaan pääsaaren eteläpuolella. Tietoa täällä

    Ja taas ilahdun kodikkaista yksityiskohdista.

      

    Lahdella on septitankin tyhjennys ja tässä mäellä puhdistetaan vesiä.

    Täällä on kohtalaiset korkeuserot, joten ei ihan ole esteetön, vaikka ramppeja onkin käytetty.

    Läpinäkyvä huusin katto on hyvä ajatus.

    Uusi sauna ja saunapuut odottavat kesän vieraita.

    Kiitos Visit Åland, Sanna ja kaikki vieraanvaraiset ihmiset, jotka huolehtivat meistä kolme tehokasta päivää. 

    Meille kerrottiin monta hyvää syytä vierailla kesällä Ahvenanmaalla. 

    Sinne voi mennä omalla veneellä, polkupyörällä, meloen tai patikoiden.

     


    Off-Road -melonnan äänenkannattaja.