Valmistaudu — Varustaudu — Oli retki mikä tahansa
Kuljen virtoja ja polkuja korppi oppaana.
Olen muutaman varustemyyjän Ambassadör, suosittelija. Ambassadör luottaa sekä tuotteisiin että saamaansa palveluun.
Maksetut tarinat kerron samalla luottamuksella kuin muutkin seikkailut.
Tarinat syntyvät retkillä, eivät sopimuksissa.
Kansikuva Mari Jannela
 | ||
Kolibri tuntui heti tutulta. Partaassa kiertää niiden vesien nimet, jotka aion meloa. |
 |
| Kuvailutulkattu |
 |
Tässä toinen mela. Fiilistelyyn todella ulottuvainen saukonhäntämela. |
 |
Tässä näkyy melojen erot. Saukonhäntä on ihan vaan fiilistelyyn ja rauhalliseen matkaamiseen. Majavanhäntä on sitten tehokkaampaan etenemiseen. Sekä melat että Kolibri tuntuivat sopivan yhteen. Ja jos kiinnostaa, niin melat painavat n. 700 grammaa. |
|
Postikortti Ragnhild Sellén 1905. |
|
| Kuvailutulkattu |
– Kuten sanottu, Suomi on melottu, hiihdetty, pyöräilty ja ajettu
lakaisukoneellakin päästä päähän. Pituussuunnassa kaikki tuntui olevan jo
tehty, mutta entä leveyssuunta? Kun aloin pohtia asiaa, tajusin, ettei
kukaan ollut melonut Suomen mantereen poikki sen leveimmältä
kohdalta.
Suomen leveimmän kohdan vedet kulkevat pääosin Suomen selän poikki
kaakko–luode-suuntaan. Minun tavoitteeni on meloa ne mahdollisimman
tarkasti idästä länteen.
|
Ensimmäinen hahmotelma, jossa olisin melonut niitä vesistöjä, jotka leikkaavat leveimmän kohdan. Melonta kaakosta luoteeseen ja paluu autolla seuraavan veden alkuun. |
– Piirsin Google Mapsiin viivan EU:n itäpisteeltä Pohjanlahdelle ja aloin selvittää, mitä vesistöjä se kohtaa. Pelkkä oikean koordinaatin varmistaminen vei aikaa.
 |
Nämä järvet ja muutaman joen aion meloa ja tutustua. |
Lopulta päädyin leveyspiiriin 62°54′30″ pohjoista leveyttä. Etsin vesistöt, joissa tämä leveyspiiri kulkee vähintään kilometrin matkan järven tai muun vesialueen yli.
Käytännössä ajan autolla lähtöpaikkaan, melon ensin järven leveyspiirin
lähtöpisteeseen ja sieltä suoraan itä–länsi-suuntaisesti vesistön poikki.
Sen jälkeen palaan takaisin lähtörantaan ja siirryn seuraavalle
Leveyspiirin järvelle.
 |
Osassa kuntia Leveyspiiri halkaisee kunnan reilusti, joissain se vain hipaisee. |
– Hyvä kysymys! Olen todellakin miettinyt sitä. Huhtikuussa luin Helsingin Sanomista Kuntaliiton toimitusjohtajan Minna Karhusen haastattelun, jossa hän kantoi huolta kuntien näivettymisestä. Se pysäytti miettimään asiaa.
|
Pielisen Rukavedellä 62°54'30" kohta. |
Leveyspiirin alue on mielestäni mitä kauneinta Suomea, perinteisiä kulttuurimaisemia, vaaroja, järviä, metsälampia ja laajoja havumetsiä. Sellaista luontoa, jota maailmassa on enää vähän jäljellä.
Laadin retkeni pohjalta kolme kyselyä. Yhden kuntien matkailusta vastaaville viranhaltijoille, toisen matkailuyrittäjille ja kolmannen meille retkeilijöille. Linkit kyselyihin ovat tämän sivun lopussa.
Tarkoituksena on herättää keskustelua siitä, mikä kiinnostaa ja millaisia
mahdollisuuksia luontoliikunnalla näillä alueilla voisi olla
tulevaisuudessa.
|
Yövyin yhdellä koemelonnalla Valamon luostarissa ja kuvasin Juovajärven, josta olisi alkanut yksi kaakko-koillinen vesireitti. |
– Melojana kohtaan paljon mahdollisuuksia erityisesti luontoliikunnassa ja retkeilyssä. Ne eivät vaadi valtavia investointeja, mutta voivat houkutella alueelle uusia kävijöitä.
Uskon vahvasti pienten yritysten yhteistyöhön. Kuntien kannattaa tukea matkailuyritysten verkostoitumista, yhteismarkkinointia ja palvelujen kehittämistä yhdessä.
Kun matkailijoita tulee enemmän, hyöty kohdistuu suoraan paikallisiin majoitus-, ravintola- ja ohjelmapalveluihin. Parhaimmillaan se tuo uusia työpaikkoja ja lisää alueen elinvoimaa.
Retkeilijöiden keskuudessa sana kiertää. Luontoliikunta-aiheisia some alustoja on paljon ja niiden seuraajia maailmalla on sadoin tuhansin. Offroad Paddler blogissa käy noin 3000 vierailijaa kuukaudessa.
|
Kuopio on Leveyspiirin suurin kunta.
|
Karkeasti laskettuna (Keski-Suomessa) noin 1700 matkailijaa vuodessa
vastaa yhtä matkailun työpaikkaa (TAK 2018, Tutkimus- ja Analysointikeskus
TAK Oy). Todellinen vaikutus on tätä suurempi, sillä luku ei sisällä
sesonkityöntekijöitä.
|
Melan lapa osoittaa länteen. Selkä Pielisellä. |
– Minun tavallani meloen matkaa kertyy noin 400 kilometriä. Rauhallisesti edeten retki ei ole melonnallisesti vaativa.
Yllättävän paljon aikaa on kulunut valmistautumiseen ylipäätään. Aikaa
kului mm. siihen, että selvitin tarkasti, mitkä vesistöt ja kunnat osuvat
leveyspiirille. Nyt olen valinnut vesistöt, tehnyt järvikohtaiset
suunnitelmat ja aikatauluttanut melonnat heinä–elokuulle.
|
Holmin Juhani Welhonpesästä pitelee Kolibria pystyssä varustelukuvaa varten. Olen tyytyväinen, Kolibri on hyvin varustettu ja retken teeman mukaisesti sinivalkoinen. |
Klaukkalalainen Welhonpesä Oy antoi käyttööni Suomessa valmistetun, sinivalkoisen Kolibri-kanootin. Se on monipuolinen, kevyt ja ketterä kulkupeli tällaiselle retkelle.
Leveyspiirin vesillä käyttämäni melat olen veistänyt itse. Osallistuin Juho Paason melanveistokursseille Vanajaveden opistossa usean vuoden ajan. Päämelaksi valitsin männystä ja tervalepästä valmistetun taittolapaisen majavanhäntämelan. Varamelana kulkee hienosyisestä männystä veistetty saukonhäntämela.
Olen erityisen iloinen ja ylpeä siitä, että sekä kanootti että melat ovat kotimaista työtä.
– Mieleeni tulee John Steinbeckin kirja Matka Charlien kanssa. Steinbeck kirjoitti amerikkalaisista koko uransa ajan, mutta koki, ettei ollut oikeastaan tutustunut todellisiin amerikkalaisiin. Niinpä hän lähti kiertämään kotimaataan. Luin kirjan uudelleen ennen tätä hanketta.
Odotan ennen kaikkea ihmisten kohtaamista ja keskusteluja vesien äärellä.
|
Meloja on paras veden laadun tarkkailija. Minä teen sitä kirjaimellisesti. Mittaan veden hiukkaspitoisuuden TDS&EC -mittarilla ja valkoisella pääkallomukilla selvitän näkösyvyyden ja veden värin. Koitajoen vesi on ruskeaa mutta puhdasta. TDS-arvo 6 ppm kertoo lähes mineraalittomasta vedestä — väri tulee humuksesta, ei epäpuhtauksista. |
Kun meloin Sinivalkonauha-melonnassa Suomen rannikon Torniosta Virojoelle, sääntöjen mukainen aikataulu oli melko tiukka. Moni saunakutsu ja juttutuokio jäi väliin.
Nyt minulla on aikaa pysähtyä. Päivämatkat ovat suhteellisen lyhyitä, joten voin rauhassa jutella paikallisten ihmisten kanssa.
– Toivon olevani tyytyväinen itseeni. Tämä ei ole ennätysyritys eikä
suuri uroteko. Se on melonta Suomen poikki vesireittejä pitkin.
Ehkä minulle käy kuten Steinbeckille. Hänen matkansa opetti, ettei ihminen lopulta hallitse matkaa, vaan matka ottaa vallan kulkijastaan.
Multa loppuivat varusteiden nimitarrat ja olen tilaamassa niitä lisää niin, että saisin ne käyttöön ennen juhannusta.
Laitan tilauksen eteenpäin ensi maanantaina 8.6.
Jos haluat lähteä kimppaan, klikkaa täältä tarkempaa tietoa suunnittelemistani tarroista. >>>
Työkalu tuunaamiseen. Vihreällä merkityt ovatparraslenkkien tekoon.
Kuvailutulkattu
Punaiset penkin kiinnitys ja heijastinteipit.
Siniset ilmasäkkien kiinnitykseen. Kuvasta puuttuu 8 mm keula- ja peränarut sekä partaisiin tulevat hihnat, joihin yllättäen kävi loistavasti Welhonpesän viisimetriset kuormahihnat. En ollut aiemmin tullut edes ajatelleeksi niiden käyttöä.
Parrasnarut
Musta mittateippi on työkalu, jolla saan pätkittyä muoviputken suurin piirtein samankokoisiin palasiin.
Terävät sivuleikkurit ovat painonsa kultaa. Se leikkaa putken terävästi, joten leikkuupintaan ei jää karheuksia, jotka voisivat haitata kiinitysnarun pujottamista putken sisään.
Putken ei tarvitse tulla paljoa esiin, mutta sen verran, että siihen on helppo pujottaa kiinityshihnat. Reikien väli 10 cm ja muoviputki 14 senttiä on hyvä kokonaisuus.
Kohdistan reijät partaan kiinitysniittien mukaan. Reikä noin viisi senttiä niitin molemmille puolille. Mittaamiseen käytän pahvin palaa, johon olen merkinnyt reikien paikat.
Halusin Kolibrissa lenkit mahdollisimman ylös ja tukevasti partaan läpi. Pora pitää nostaa heti alun jälkeen sen verran pystyyn, että reikä tulee sisäpuolelta juuri partaan alapuolelle. Näin lenkit jäävät siististi partaan alapuolelle.
Sen lisäksi, että olen sulattanut narun pään ja pyöräyttänyt se teräväkärkiseksi, kovetan narua pari tuumaa pikaliimalla. Jäykkää narua on helppo pujotella sekä reikiin että muoviputkiin. Teen yhdellä narunpätkällä aina koko partaan puolikkaan keulasta perään.
Kiristän narun pariin kertaan ennen sen solmimista perään. Vasemmalla kädellä vedän narua ulkopuolelta ja vasemmalla kädellä varmistan, että muoviputki on tiiviisti kanootin kylkeä vasten. Painan sitten vasemmalla kädellä narua reijän kohdalta ulkopuolelta ja käyn seuraavan lenkin kimppuun. Tätä pitää vähän harjoitella ja se kannattaa tehdä kahdesti.
Lopetuspäähän, tässä tapauksessa Kolibrin perään poraan yhden ylimääräisen reijän parin sentin päähän viimeisen lenkin narun ulostulokohdasta. Pujotan narun sisäpuolelle ja sidon sen usealla puolipolvella viimeisen lenkin juureen. Lukitsen solmun pikaliimalla.
Keula- ja perälenkit
Kanootissa keula- ja perälenkit ovat turvavaruste. Niistä ei kanneta kanoottia, vaan ne ovat sitä varten jos kanootti menee pinniin, niin tuohon lenkkiin voi kiinnittää vetonarun. Jos lenkkiä käytetään kantamiseen, niin se hieryy porareijän kohdalta ja ei sitten toimi oikein tarvittaessa. Siksi teen sen aina sen verran pieneksi, ettei siitä mahdu kantamaan.
Narulla on toinenkin käyttö, jatkan sitä kanootin sisäpuolelle sen verran, että saan toisen vetolenkin. Tähän on hyvä kiinnittää mm. heittoliina. Naruun pitää tehdä myös sisäpuolelle lukkosolmut, ettei ulkopuolinen lenkki avaudu. Tässä saa vähän kurotella ja näperrellä, mutta solmut kannattaa kiristää huolella.
ilmasäkit
Tähän tarvitaan nippusiteitä. Ilmasäkki lukitaan lippunarun koukuilla. Näin voi säkkejä vaihtaa. Minulla on maraton melonnoissa isot säkit ja retkillä pienet. Ja jos on useampi kanootti, niin säkkejä voi siirtää kanootista toiseen.
Ilmasäkin pinnalla näkyy ruudullinen verkko. Olen hakkinyt sen Etrasta. Se on hyttysverkkoa. Se suojaa ilmasäkkejä kun työntää mm. varamelan kiinnityshihnojen alle. Verkko on mös liukas.
Kiristän kiinnityshihnat ennenkuin täytän ilmasäkit. Näinsäkit eivät nouse turhan korkealla partaan yläpuolelle.
Kun puhallan ilmaa (sähköpumpulla) niin koitan toisella kädellä, ettei säkkä tule niin täyteen, ettei hihnan alle saa työnnettyä varamelaa.
Kolibri alkaa jo näyttää kanootilta. Juhani pitää Kolbria kyljellään. Kanootti jää Welhopesään toukokuun loppuun, jos haluat käydä katsomassa tekemiäni virityksiä. Kolibrin saa tietysti penkki kiinnitettynä, mutta tilatessa en muistanut omaa penkin korkeutta, joten asensin sen itse. Nyt sen etureuna on 22 cm ja takareuna 24 senttiä.
Tarrat
Heijastavat SOLAS (Safety of Life at Sea) -tarrat. Näitä tarvitsen syksyn retkillä. Kun tulen rantaa ja lähden etsimään leiripaikka, niin palatessa saa välillä hakea pitkään, että löytää kanootin kaislikosta Nuo teipit ovat sen verran tehokkaat, että otsalampun valossa löydän Kolibrin jo kaukaa.
Solas -teipit ovat huomattavasi parempia kuin tavallisesti kaupan olevat liikennemerkkiteipit.
Solas on kansainvälinen merenkulun turvallisuussopimus, jotka IMO (Kansainvälinen merenkulkujärjestö) hallinnoi. Ensimmäinen versio syntyi Titanicin uppoamisen jälkeen vuonna 1914.
