Ahkeruus palkittiin. Yhdeksäs kerta Vöhandumaraton.
Jos Vöhandu kiinnostaa, niin tässä on sinulle ja ennen kaikkea huollollesi tiivis paketti.
Lopussa linkki aikaisempiin Vöhandu-tarinoihin.
Kirumpään pohjapadot kannattaa laskea huolella. Ajelen menomatkalla aina katsomaan vesitilanteen. Jos on vähän vettä, aukeaa alimmaisen kynnyksen vasempaan reunaan kanootin mentävä helppo kolo. Muuten kielien kohdalla kannattaa tuikata oikeasta reunasta ohi alapuolen pohja-aallon.
Jos kippaat, pidä kanootista kiinni ja koita päästä oikean puolen akanvirtaan ja rantaan. Ulkokaarten ranta on jyrkkä ja pehmeää mutaa.
Tämä toinen video antaa kuvaa huollon silmin. Vöhandun järjestelyt ovat kiitettävät myös huoltoautojen osalta. Mutta kun vesillä on yli tuhat joukkuetta, niin huoltoautojakin on paljon liikkeellä.
Huoltoauton saa kantopaikkojen lähelle 5-10 minuutin kävelymatkan päähän. Kannattaa noudattaa paikallisten ohjeita.
Jos olette melomassa isolla porukalla, niin kannattaa sopia, että pysytään yhdessä, niin yksi huoltoauto riittää. Jos melojien välillä on isot nopeuserot, niin yksi auto ei välttämättä ehdi joka paikkaan.
Rantautumiset ja vesille menot näyttävät ruuhkaisilta, mutta sinne vaan sekaan ja huolto ottaa kanootin keulasta ja kiskaisee maihin. Rannat ovat mutaisia, kumisaappaat ovat tarpeen.
Maalialueella kannattaa miettiä kaksi kertaa, mihin jättää auton. Yksin ollessa olen vienyt auton maaliin edellisenä iltana ja pysäköinyt sen valotolpan alle ihan alueen ulosajotien viereen. Paluu sitten taksilla, jos ei ole muuta kyytiä. Kisapäivänä on turha koittaa saada taksikyytiä.
Olen tyytyväinen, tällä kertaa tuli luokkavoitto, joten seuraava osallistumiseni on ilmainen. Valitettavasti 10. juhlamelonta siirtyy vuodelle 2025.
Kanoottina oli jo toista kertaa Northstar Trillium. Ai-niin: laita kanoottiisi Suomenlippu -tarrat. Saat kannustushuutoja sekä rannasta että joella.
Melat ovat opettaneet minulle melonnasta enemmän kuin kanootit.
Poseerasin näitä kuvia varten Emilia Jokelalle suomalaisessa Kolbri XL –kanootissa. Kiitos Emilia.
Kun mela tuntuu hyvältä, matka etenee maisemassa ja omassa mielessäni. Tässä on sankaritarinoita merkittävistä meloistani ja tunteista mela retkikaverina.
Toivon, että sinä alat nähdä melat osana melonnan tarinaasi.
Melakuvan alla olevassa boksissa on melan paino, melan pituus, varren/lavan pituudet ja lavan pinta-ala.
Melat ovat tässä painojärjestyksessä, painavin ensin.
Aito Hanti-mela Siperiasta.
Puupinta, jonka olen käsitellyt mehiläisvahalla.
Sain tämän melan lahjaksi venäläiseltä Evgeny Redginiltä. Redgin on ampumahiihdon olympiavoittaja vuodelta 1992. Suomi oli ensimmäinen ulkomaa, jossa hän kilpaili ja kertomansa sai Suomessa hyvää kohtelua ja hyvää ruokaa. Evgeny halusi antaa minulle tuon melan kiitokseksi saamastaan ystävällisestä kohtelusta Suomessa.
Evgeny Redgin oli yhtenä isäntänä Etno sport -tapahtumassa Hanti-Mansiyskissä johon minut oli kutsuttu edustamaan Suomea Kikka Salmen kanssa.
Etno Sport –organisaation on käynnistänyt venäläinen tiedemies Alexey Kylasov. Etno-Sport järjestää kansanperinteeseen pohjautuvia urheilutapahtumia kaikkialla maailmassa. Tänä päivänä Etno Sport toimii Unescon alaisuudessa.
Hanti-mela on raskasta puuta, veikkaan lehtikuusta. Hantit ovat keskimäärin aika lyhyitä, joten melaa ei pidetä kiinni kahvasta, niin kuin minä tuossa kuvassa, vaan sitä pidetään varresta. Kahva, tai poikkipiena on kalanpyydysten koukkaamiseen.
Tuolloin, vuonna 2015, Moskova ja Putinin hallinto suhtautuivat venäjän alkuperäiskansoihin suvaitsevaisesti. Tuo asenne kiristyi aika nopeasti. Pari vuotta myöhemmin alkuperäiskansojen edustajat eivät enää päässeet Suomeen erääseen kulttuuritapahtumaan. Tämä mela porouhri-muistoineen on minulle hyvin arvokas. Se on kunniapaikalla työhuoneeni seinällä.
Lauri Salaman veistämä ja signeeraama Nahanni -kanootin mela.
Lakattu mänty/saarni
Lauri Salama valmisti itse suunnittelemiaan Nahanni-kanootteja ja niihin kuuluu ilman muuta Laurin veistämät Nahanni-melat. Lauri on tarkka siitä, että kun hän myy Nahanni-kanootin, niin ostajan pitää meloa kanoottiaan kauniisti perinteisellä kanadalaisella tyylillä ja Nahanni-meloilla.
Mela on lempeämuotoinen ja lapa lipuu vedessä hienosti. Kun melontatekniikka kehittyy, niin tämän melan ominaisuudet pysyvät kehityksessä mukana.
Aloittelija voi hätkähtää melan painoa, mutta se on oleellinen osa tämän melan luonnetta. Tämä mela vie erämaahan ja tuo myös takaisin.
Nahanni –kanoottien ja -melojen innoittamana järjestin useana vuonna Helsingin Töölönlahdella Taiteiden yönä perinteiseen kanadalaiseen kanoottitanssiin perustuvia esityksiä.
Luulot pois melontaguruilta Passamaquoddy-intiaanien rahtimelalla.
Petsattu saarni, melan lapa lakattu.
Mitä stadin kundi voi opettaa melonnasta salojen sankareille?
Olin lupautunut Padasjoelle pitämään melontakurssin kokeneille eräoppaille ja -melojille. Tiedän, että järviseudun porukka suhtautuu helsinkiläiseen melojaan varauksella. Kuinka saisin porukan kiinnostumaan heti alkuun?
Ystäväni ja venepuuseppä Lauri Hovi veisti minulle kopion Passamaquoddy-intiaanien rahtimelasta 1800-luvulta. Meillä oli kuva tästä työmelasta, jota Lauri sovelsi. Tässä linkki museoon: https://urly.fi/3bi5
Mela on isolapainen, sen kahva, grippetti, on muotoiltu niin, että yläkädelle on kolme paikkaa. Ylin kohta on seisten melontaan normaali otteella. Seuraava kohta vähän alempana on sivuttainen kämmenote polviasennossa melontaan ja alin kohta on istualtaan melontaan. Kun yläkäsi siirtyy, alakäden paikka vaikuttaa myös, kuinka syvälle veteen lapa uppoaa. Lauri lisäsi visuaalista tehoa ja petsasi melan tummaksi.
Tulllessani tämä mela kädessä Padasjoella Päijänteen rantaan, näin porukan ilmeistä heti, että nyt heille on tulossa jotain konkareillekin uutta. Mela teki halutun vaikutuksen ja minulla oli innokkaita oppilaita koko viikonlopun. Sain lahjaksi Padasjoen vaakunapinssin, jolle kaiversin melan lapaan kolon ja istutin pinssin melaan.
Kun melon tällä melalla merellä isossa aallokossa, on varma olo. Lavassa on tehoa ja grippetissä tukea. Testasin joskus melojani sykemittarin kanssa. Tämä mela ei suinkaan ollut tehokkain, mutta sai sykeohjelmalta parhaan Fun Factor –lukeman.
”I am an old fashion guy, I believe in postal money orders."
Lakattu ruusupuu.
Tämä kanadalaisen Ray Kettlewellin veistämä mela on tuon Laurin Mic-mac -melan isoveli. Tämä mela on ollut minulla paljon käytössä kouluttaessani melontaa. Lavassa on pituutta ja tehoa saada kanootti tekemään, mitä sillä hetkellä haluan oppilaille näyttää.
Mela on veistetty yhdestä ruusupuun lankusta. Ray työskenteli sahalla ja tunsi hyvin puulajit ja niiden ominaisuudet. Tässä suhteessa Lauri Hovin taito valita hyvä puutavara on vastaava kyky, jonka Lauri oppi, kun opiskeli venepuusepäksi.
Kun laitoin Raylle tilauksen ja kysyin, voinko maksaa luottokortilla, niin hän vastasi: ”I am an old fashion guy, I believe in postal money orders." Niinpä lähetin hänelle rahat postin kautta ja mela tuli minulle aikanaan.
Kettlewell –meloja voi edelleen tilata Kanadasta, nyt niitä valmistaa toinen perheyritys,Fishell Paddles. Lämmin suositus, jos haluat melan, joka vie sinut syvälleDuck HuntereidenjaTrappereidenmaailmaan. Tuo minun melani onRay Special. Sen lapa on venytetty reilusti normi ottertailia pidemmäksi.
Oleellista on, että aluksen ohjaus toimii ja peräsin on tehokas.
Jättiläistuija (Cedar) valistunut arvaus. Lakattu, yhdestä puusta.
Olin aloitteleva meloja ja lähdössä tyttäreni Sannan kanssa ensimmäistä kertaa ACR-melontaan – Arctic Canoe Race – Tornionjoki päästä päähän viikossa.Ostin melan Klaus Vanamolta, North West Importista keväällä 1996.
Olin kokematon koskimeloja, mutta olin purjehtinut paljon ja muun muassa Atlantilla. Ajattelin, että mittakaava isoon koskeen kanootilla on sama kuin purjehtiminen myrskyaalloissa Atlantilla. Oleellista on, että aluksen ohjaus toimii ja peräsin on tehokas.
Tällä pitkävartisella ja tukevalla melalla uskoin selvittäväni kaksikon perämelojana isoaaltoiset ja pitkät kosket.
Kun lähdimme päivän etapille, katosivat kilpakumppanit hetkessä joen mutkien taa. Illalla alkoi tulla tuttuja, uupuneita melojia selkä edellä vastaan. Rannassa meitä tultiin ihmettelemään. Kilpakumppanit koputtelivat kanoottiamme ja melaani. Ehdotin jollekin uteliaalle, että kokeiles mun ja Sannan hauista.
Kun otan tämän melan matkaan merelle ja työnnän tuon lavan syvälle aaltoon, niin tukevampaa otetta saa hakea. Mieleen tulevat muistot ACR:stä. Normi retkimelontaan tuossa on aivan liian pitkä varsi.
Melan lavassa on vieläkin näkyvissä ACR:n katsastusleima.
Muisto ajoilta, jolloin en tiennyt meloista mitään.
Kun on iso lapa ja pitkä varsi, saan melontaani tehoa, ajatteli noviisi meloja minussa. Jälkeenpäin ymmärsin, että teho lähtee melojasta. Olin ostanut rafting melan. Siis melan, jota melotaan hajareisin isolla voimalla, kun mennään porukassa kumiveneellä kiivaisiin koskiin.
Tämä oli minullakin pitkään luottomelani koskessa. Jossain vaiheessa lyhensin vartta ja kiinnitin melaan epäsymmetrisen, mutta reilun kokoisen puukahvan. On hyvä käteen.
Tänä päivänä mela on lähinnä muisto ajoilta, jolloin en tiennyt meloista mitään.
Mela kestää kiven iskuja ja puree virtaan kuin betoniin.
Amerikkalaisia Sawyerin meloja on minulla ollut useita. Huippulaatua ja kestävä Dynel-kanttaus lavassa. Koskimelan lavan muotoilu on oikeaan suuntaan: pyöristetyt kulmat ohittavat kivien iskut kevyesti.
Olin kerran reissussa Oregonissa lähellä Sawyerin melaverstasta. Koetin saada heihin yhteyttä, niin olisin poikennut, mutta ei onnistunut. Laitoin sähköpostin. Ei niihin jenkit vatsaa. Olisi pitänyt soittaa. Olisi ollut mielenkiintoista keskustella, mistä heidän viisautensa meloihin ja airoihin on lähtöisin. Hienoa puutyötä ja ergonomiaa.
Netistä tilatessani minulle sattui tyypillinen virhe: tulkitsin kuvan perusteella, että melan lapa on symmetrinen, mutta kun sain melan, niin kävi ilmi, että lapa on kaareva. Siis tavallaan normi koskisyöksymela, jota käytetään vain tehopuolelta. Ei vastaa minun tekniikkaani.
Käytän tätä silti, kun lähden viikonlopuksi Kymijoen Ahvion koskelle puljaamaan. Mela kestää kiven iskuja ja puree virtaan kuin betoniin.
Jäähakku Werner.
Nailonlapainen ja hiilikuituvarsinen majavanhäntä.
Tähän väliin on hyvä vetää henkeä ja ottaa koskimelakokemusteni huippu, Wernerin commandomela. Kun tämä mela osuu koskessa vahingossa kivien väliin, niin vauhti pysähtyy siihen, mutta mitään ei mene rikki.
Merellä tämä on moottoriveneiden aaltojen kohtaamisiin tehokas ja luotettava työkalu. Vaikka lavassa on kara ja vahvike, niin lapa on symmetrinen ja yläkäden reilun kokoinen kahva on rauhoittavan luotettava. Tämä mela pysyy kädessä ja pitää vedessä.
Peruutin talvella autoni jäälohkareiden päälle jumiin. Minulla ei ollut lapiota mukana, mutta takakontissa oli tämä mela. Sain Werneri jäähakkuna lapioitua autoni vapaaksi.
Virhe oli minun.
Olympiatason koskisyöksymela, hiilikuitua.
Olin taas kerran enemmän innokas kuin huolellinen, kun tilasin tämän melan. Unkarilainen Kajnerin mela näytti passelilta melalta balettikuvioihin. Iso lapa, säädettävä varsi, jäykkä ja kohtalaisen kevyt. Tämä oli valmistajan sivuilla ainoa mela, josta ei ollut sivukuvaa. Kysyin silti, että onko lapa symmetrinen? Olihan se, mutta vain leveyssuuntaan. Painepuoli on tasainen. Tämä on perus kilpakoskisyöksymela. Koin, että kaikesta huolimatta virhe oli minun.
Ensimmäiseksi poistin säätömahdollisuuden, säädön lukitus haittasi puolen vaihdossa. Iso lapa oli kömpelö sileään melontaan pitkällä varrella, joten lyhensin vartta. Vaihdoin vielä toisenlaisen kahvan. Nyt minulla on hauska koskimela, jossa iso lapaa antaa hirmuisen tehon.
Kolme vetoa tällä melalla, vastaa neljää vetoa majavanhäntämelalla.
Mäntyä, vahvennukset tiikkiä.
Keskustelimme Lauri Hovin kanssa paljon meloista ja pohdimme erilaisia melan rakenteita. Lauri muotoili tämän melan lavan joustavaksi ja helposti veteen meneväksi.
Melan erikoisuus on paksunnos alakäden kohdalla. Alakäsi saa paksunnoksesta tukea ja käsi hakeutuu luontaisesti oikealle kohdalle. Paksunnos helpottamaan alakättä voi johtua sukuni alttiudesta reumaan. Sormieni nivelet eivät pidä suoran melan varren aiheuttamista venytyksistä alakäden sormille.
Pitkälapainen saukonhäntämela rauhoittaa. Kolme vetoa tällä melalla, vastaa neljää vetoa majavanhäntämelalla.
Käytän tätä melaa rauhalliseen matkantekoon ja kanootin pyörittelyyn.
Melan pitää kestää nojata siihen koko painollani.
Soikea varsi. Laminoitu amerikanlehmus, vaahtera, kirsikka ja pähkinä.
Koskessa haluan luottaa melaan. Lavassa pitää olla voimaa ja sen tulee kestää kivien iskuja. Varren pitää joustaa ja tukea kovaa vääntöä. Melan pitää kestää nojata siihen koko painollani. Olen hankkinut useita koskimeloja. Ne ovat isolapaisia ja t-kahvaisia majavanhäntämeloja. Painaviakin ovat.
Kosken sijaan pitäisi sanoa iso aallokko. Merellä minulla on aina toisena melana reilu koskimela. Helsingin edustalla tulee kohtaamisia isojen moottoriveneiden aaltojen kanssa. Silloin on hyvä ottaa käteen reilu mela.
Lavassa lukee Northstar. Minulla on ollut useita Northstarin kanootteja ja jenkeissä tuntuu olevan tapana, että kanoottivalmistaja tuottaa myös meloja omalla nimellään. Ei huonoja, mutta ei ihan huippujakaan.
Ei tätä voi juhannus- kokkoonkaan laittaa.
Kiinanpuuöljyllä käsitelty kirsikkapuu
Mi’kmaq -intiaanien (Micmac) melan kopio on toinen Lauri Hovin design minulle. Tässä mentiin jo äärimmäisyyksiin. Halusin ohutlapaisen ja reilusti joustavan melan, joka toimisi hyvin palautuksiin veden alla. Lapa on hyvin ohut ja teräväreunainen. Yläkäden kahva on muotoiltu joko normaaliin päkiä otteeseen tai kahvan sivusta pidettävään kämmenotteeseen.
Kämmenotteella kahva pyörähtää kevyesti kädessä kun melon Indian Stroke –tekniikalla. Indian Stroke –tekniikassa melaa palaa uuteen vetoon äänettömästi veden alla. Mahdollisuus vaihtaa yläkäden otetta vähentää yksipuolisen liikkeen rasitusta kädelle.
Joustavalapainen mela pitää veden yläpuolelta palautettaessa hauskan suih-äänen, kun veden paineen taivuttama melan lapa vedon lopussa ponnahtaa vedestä. Tämä mela kannustaa rauhalliseen, äänettömään etenemiseen tai toisaalta todella vauhdikkaaseen suih-tekniikkaan.
Tämä jäi prototyyppiasteelle. Tästä olisi pitänyt tehdä vähän reilumman kokoinen. Yläkädelle paksumpi otelauta ja lapakin oli ehkä turhan eläväinen. Säilytin melan, ei tätä voinut juhannuskokkoonkaan laittaa.
Verkkosukkamela, kielletty alle 18-vuotiailta.
Hiilikuituinen tuplamutkamela.
Kialoa valmistaa näitä hawajilaiseen sivuponttoonikanootin melontaan. Lolo on isolapainen miesten mela ja Pono pienempilapainen naisten mela.
Tätä ennen tehomelani oli taittolapainen ultrakevyt hiilikuitumela, keveimillään 130 grammaa. Keveyden ongelma oli, että lapa ei kestänyt kolhuja. Ostin tämän Suomen rannikon melontaan. Ensimmäisen päivän jälkeen ero oli lähellä. Vaihdoin takaisin suoravartiseen taittolapaiseen. Harmitti kallis ja turha ostos. Pitkälle matkalle ei koskaan pidä ottaa uusia varusteita.
Parin päivän melonnan jälkeen suoralla varrella alkoivat sormieni nivelet kipeytyä. Annoin tuplamutkalle uuden mahdollisuuden. Siinä alakäden sormet ovat liki kohtisuoraan tukevasti kiinni varressa, eikä alakäden tarvitse vetää melaa osin ojennetuin sormin.
Nyt tuplamutka hurmasi minut. Silti tuntui, että olin jättänyt melan varren hieman liian pitkäksi. Runsaan viikon melonnan jälkeen poikkesin Pohjanmaalle tuttavan häihin. Riitta haki minut rannasta ja yövyimme häiden jälkeen Pietarsaaressa. Riitalla oli mukana mun pora, rautasaha ja epoksia. Lyhensin Kialoan vartta hotellihuoneessa vajaan tuuman verran. Varoin, että en lyhennä liikaa.
Tämän jälkeen mela oli minulle hyvän mittainen.
Meloin tällä samalla melalla muutama vuosi myöhemmin Janne Janhusen kanssa Porkkalasta Tallinnaan. Taitaa edelleen olla ainoa inkkarilla tehty ylitys. Samoin Suomen rannikkoa ei ole vielä kukaan toinen melonut inkkariyksiköllä.
Hyvä sileän veden retkimela. Kutsun tätä varren ristikon vuoksi verkkosukkamelaksi, kielletty alle 18-vuotiailta.
Kultamitalimela
Tuplamutka hiilikuitumela.
Ystäväni Sampo Harju innostui melonnasta ja houkuttelin hänet kovakuntoisena kaverina keulamelojaksi Baltian pitkän matkan maraton melontoihin. Tarvitsin toisen tuplamutkan, mutta Kialoa ei enää valmistanut sillä hetkellä niitä. Löysin Kiinasta ZJ-Paddle –merkkisen tuplamutkan. Vähän arvelutti, mutta itse asiassa ZJ:n lapa on huomattavasti paremmin muotoiltu ja samoin varsi istuu paremmin käteen kuin Kialoa.
Muutama tuttu kokeili tätä melaa ja innostui. Houkuttelin Welhonpesän tilaamaan tusinan näitä, niin saatiin rahtia alas ja melojen hinnat kohdalleen.
Osallistuimme näillä meloilla Sampon kanssa kahdesti Gauja XXL –melontaan Latviassa. Gauja XXL on 310 km Gauja-jokea yhden viikonlopun aikana. Sadan kilometrin välein on pakollinen tunnin tauko, muuten saa meloa vuorokaudet läpeensä. Lähtö on perjantaina klo 19 ja maalissa pitää olla viimeistään sunnuntaina klo 24.
Ensimmäisellä kerralla keskeytimme 200 kilometrin kohdalla. Seuraavana vuonna treenasimme vähän etukäteen. Ennen Gaujaa osallistuimme Virossa Turi-Toriin, 74 km ja Vöhandumaratoniin 100 km. Nämä tapahtumat ovat keväällä perättäisinä viikonloppuina huhtikuussa. Gauja on viikko vapusta.
Nyt Gauja meni paremmin, voitimme luokkamme C2MEN.
Sampo nimesi kanoottimme Northstar Polariksen kultakanootiksi.
Sitten aloin haaveilla Gauja XXL:n melonnasta luokassa C1MEN. Tarvitsin siihen luontaisesti nopean kanootin, että jäisi edes vähän aikaa nukkumiseen. Ostin Northstar Magicin. Se oli aikoinaan ollut minulla Bell Magic -nimisenä yhtenä vaihtoehtona Suomen rannikon melontaan. Silloin se tuntui liian vaativalta merelle, mutta nyt, kymmenen vuotta myöhemmin, olin sen verran kehittynyt melojana, että olisin voinut lähteä melomaan sillä rannikkoa uudelleen.
Treenatessa huomasin, etten saa nostettua tahtia riittävästi, että Magic kulkisi luontaista marssivauhtiaan, noin 7,5 km/t. Kun en osannut lisätä tahtia, niin keksin, että voisin hankkia tuplamutkaani isomman lavan.
Kolusin Welhonpesän vintillä, Esa Holmi oli muistavinaan, että heillä on siellä irrallisia Bracsan inkkarilapoja. Sellainen löytyi ja laminoin sen tuplamutkan varteen. Kuvassa näkyy, että tuli vähän krouvi liitos, mutta lapakulma säilyi kohdillaan.
Sitten tuli korona ja Baltian maratonit peruttiin. No, minulla on todellakin juuri minulle viritetty mela. Keväällä 2023 Vöhandumaratonissa voitin yllättäen luokan C1MEN.
Bracsan lapa ja ZJ-Paddlen varsi on nyt tietysti kultamitalimela.
Se tunne, kun saa enemmän kuin on ansainnut.
Lakattu kanadanseetri, suomeksi ehkä jättiläistuija.
Welhonpesällä Klaukkalassa ajaudun aina myymälän takanurkkaan hipelöimäään meloja. Tämän melan kahva pilkisti hyllystä. Uusi malli ja valmistaja, Jaskolka, josta en ollut kuunaan kuullut. Keveys, komea lapa ja hieno puutyö tekivät vaikutuksen ja ostin melan.
Minulla on näitä meloja sen verran runsaasti, että vaimoni Riitta ei enää huomaa lisäystä. Jos hän huomaa uuden melan autossani, niin sanon, että tuo on ollut minulla jo kauan (Monta tuntia!).
Uusi mela on aina hieno kokemus. Lähdin toiveikkaana koemelomaan tätä uutukaista. Kokemus oli uskomaton. Hiljaisin mela, mitä minulla on kuunaan ollut. Menee Ray Ketlewellin melasta ohi keveyden vuoksi.
Olin aivan varma, että mela on joko amerikkalainen tai kanadalainen. Hämmästykseni oli suuri, kun kuulin, että mela on puolalaista käsityötä. Melontapipon nosto puolalaisille Jaskolkan taitajille.
Ostin tämän melan kuin karkin, nam
Laminoitu Grey Owl Northern Light, jossa on kattava nailonvahvike. Jättiläistuija (Cedar?) ja Amerikanlehmus
Grey Owlin melat ovat olleet pitkään suosikkejani. Tämä saukonhäntä saa edustaa Grey Owleja. Minulla on myös saman valmistajan majavanhäntämela.
Näissä on oikea varren ja lavan mittasuhde. Owlit ovat helppoja meloa ja nailonvahvike lavassa on huippuvahva. Olen melonut näillä puolen tuuman jäissä ongelmitta.
Ottertailin jäykkyys tai oikeammin joustavuus toimii hienosti. Voimakas melonta tällä on keskustelua veden kanssa.
Kävin HAMin taidemuseossa ihailemassa Yayoi Kusaman pilkullisia teoksia. Siellä oli lapsille Kusaman tarroja, joita tietysti otin mukaan ja liimasin niitä melaan.
Mela on kevyt, hyvät varren ja lavan suhteet. Herkkä tuntuma veteen.
Ostin tämän sen enempää harkitsematta pelkällä käsituntumalla, ostin tämän melan kuin karkin, nam.
Lopulta meloin tällä yhden kokonaisen kesän ja edelleen on yksi lempimeloistani.
Partaveitsen terävä hiilikuitulapa.
Hiilikuitulapa, puuvarsi.
Mielenkiintoinen vikahankinta. Halusin kanoottibalettiin kevyen ja tarkan melan, jota voi hallita yhdellä kädellä kahvasta kiinni pitäen.
Tämä puuvartinen ja hiilikuitulapainen mela on kevyt ja sitä hallitsee hyvin yhdellä kädellä. Mutta, mutta: lapa on viiltävän teräväreunainen. Kun tämän työntää yhdellä kädellä keulaperäsimeksi, niin pienikin kulmavirhe ja melan lapa suuntaa melan ja kanootin omille teilleen.
Suoraan melontaan tehomela. Huippuvauhdissa se vaihtaa puolta keveytensä vuoksi nopeasti. Kanootin kulku ei juuri ehdi hidastua puolenvaihdossa. Valikoimani aikansa lapsi, ei näitä enää näe.
Kaavio melojen mittausten tekniikastani. Ainakin luvut ovat keskenään vertailukelpoisia.
Nyt, kun nämä melat on kerrottu ja mitattu, niin laskin näiden melojeni mittojen keskiarvon.
Huh, mikä keskiarvo. marssivauhdissa nostan melan vedestä 40 kertaa minuutissa. 780 grammaa kerralla on 1 896 kiloa tunnissa. Pitkän retkipäivän aikana nostan yli kymmenen tonnia melaa vedestä.
Melan valinta. Mela muuntaa melonnan unelmat todeksi. Foto Timo Ripatti
