Offroad Paddler

Ylhäältä kuvattu sommitelma kaikista tarvittavista työkaluista ja materiaaleista vaalealla tekstiilitaustalla. Kuvassa näkyvät valkoiset lippunarun koukut, lenkkiavain, keltamustakahvaiset sivuleikkurit, valkoinen muoviletku, pikaliimapullo, harmaa punos, kiinnityspultit pienessä muovipussissa, sytytin, puiset penkin jalakset, keltainen mittanauha, muoviteippi, nippusiteitä sekä SOLAS-hyväksyttyä hopeanväristä heijastinteippiä. Jokainen esine on merkitty valkoisella tai värikkäällä tekstilipukkeella.

Työkalu tuunaamiseen. Vihreällä merkityt ovat
Kuvailutulkattu
parraslenkkien tekoon.
Punaiset penkin kiinnitys ja heijastinteipit.

Siniset ilmasäkkien kiinnitykseen. Kuvasta puuttuu 8 mm keula- ja peränarut sekä partaisiin tulevat hihnat, joihin yllättäen kävi loistavasti Welhonpesän viisimetriset kuormahihnat. En ollut aiemmin tullut edes ajatelleeksi niiden käyttöä.

Parrasnarut

Lähikuva kahdesta kädestä vanhan laudan päällä ulkona. Vasemmassa kädessä keltamustakahvaiset leikkurit, oikeassa keltainen mittanauha. Mittanauha on vedetty auki noin 15 senttimetrin matkalle ja asetettu laudan pintaan. Taustalla näkyy soraa ja kasvillisuutta.

Musta mittateippi on työkalu, jolla saan pätkittyä muoviputken suurin piirtein samankokoisiin palasiin.

Terävät sivuleikkurit ovat painonsa kultaa. Se leikkaa putken terävästi, joten leikkuupintaan ei jää karheuksia, jotka voisivat haitata kiinitysnarun pujottamista putken sisään.

Tekninen piirroskuva vaaleankeltaisella taustalla. Kuvassa on puolikaaren muotoinen profiili, jonka alla on vaakasuora viiva. Kaaren yläpuolelle on merkitty teksti "Kaari 14 cm" ja nuoli osoittaa kaaren huippuun. Pystysuora kaksisuuntainen nuoli kuvaa kaaren korkeutta, johon on merkitty "~ 3 cm". Alhaalla vaakaviivaan on merkitty "Jänne 10 cm". Piirros havainnollistaa lippunarun muodostaman kaaren geometrian.

Putken ei tarvitse tulla paljoa esiin, mutta sen verran, että siihen on helppo pujottaa kiinityshihnat. Reikien väli 10 cm ja muoviputki 14 senttiä on hyvä kokonaisuus.

Kaksi päällekkäistä valokuvaa kanootin reunan porauksesta. Yläkuvassa Makita-akkuporakone kohdistettuna kanootin mustaan reunalistaan. Kanootin siniseen kylkeen on liimattu valkoinen paperisuoja, johon on piirretty punaisella kaksi 5 cm:n mittamerkintää porauskohtien välille. Alakuvassa sama poraus toisesta kulmasta: kädet pitävät porakonetta tukevasti kanootin reunan yli kumartuen.

Kohdistan reijät partaan kiinitysniittien mukaan. Reikä noin viisi senttiä niitin molemmille puolille. Mittaamiseen käytän pahvin palaa, johon olen merkinnyt reikien paikat.

Halusin Kolibrissa lenkit mahdollisimman ylös ja tukevasti partaan läpi. Pora pitää nostaa heti alun jälkeen sen verran pystyyn, että reikä tulee sisäpuolelta juuri partaan alapuolelle. Näin lenkit jäävät siististi partaan alapuolelle.

Lähikuva kahdesta vanhemmasta kädestä ulkona. Henkilö pujottaa ohutta hopeanväristä punosta pienen valkoisen muoviholkin tai liittimen läpi. Taustalla näkyy hämärästi keltainen mittanauha ja mustia tarvikkeita.

Sen lisäksi, että olen sulattanut narun pään ja pyöräyttänyt se teräväkärkiseksi, kovetan narua pari tuumaa pikaliimalla. Jäykkää narua on helppo pujotella sekä reikiin että muoviputkiin. Teen yhdellä narunpätkällä aina koko partaan puolikkaan keulasta perään.

Kaksi päällekkäistä lähikuvaa lippunarun asennuksesta kanootin reunaan. Yläkuvassa kädet pitelevät ohutta punosta kanootin mustan reunalistan ja sinisen rungon välisessä raossa. Taustalla näkyy kanootin tummanvihreä pohjaverkko ja metallinen niitti. Alakuvassa punos on pujotettu reunan alitse ja vedetään tiiviisti: yksi käsi ylhäältä, toinen alhaalta rungon sivulta.

Kiristän narun pariin kertaan ennen sen solmimista perään. Vasemmalla kädellä vedän narua ulkopuolelta ja vasemmalla kädellä varmistan, että muoviputki on tiiviisti kanootin kylkeä vasten. Painan sitten vasemmalla kädellä narua reijän kohdalta ulkopuolelta ja käyn seuraavan lenkin kimppuun. Tätä pitää vähän harjoitella ja se kannattaa tehdä kahdesti.

Lähikuva kädestä, jossa näkyy kultainen sormus. Henkilö pitää tukevasti puista airoa tai vastaavaa puukapulaa kanootin mustan reunalistan yli painaen. Vieressä näkyy valkoinen muovirengas ja ohut punos. Taustalla kanootin tummanvihreä pintamateriaali.

Lopetuspäähän, tässä tapauksessa Kolibrin perään poraan yhden ylimääräisen reijän parin sentin päähän viimeisen lenkin narun ulostulokohdasta. Pujotan narun sisäpuolelle ja sidon sen usealla puolipolvella viimeisen lenkin juureen. Lukitsen solmun pikaliimalla.

Keula- ja perälenkit

Kanootin keula kuvattuna viistosti ylhäältä maatasolta. Tummansininen kanootin nokka lepää pukkien päällä soraisella maalla. Keulassa näkyy kaksi ruostumattomasta teräksestä tehtyä niittiä, musta reunalista ja oranssi köysilenkki kiinnitettynä neulamaisen keulan läpi. Kanootin sisällä näkyy ristikkäiset mustat kiinnityshihnat joissa keltainen "Welhokanootit"-teksti, sekä puinen kanootin poikkipiena.

Kanootissa keula- ja perälenkit ovat turvavaruste. Niistä ei kanneta kanoottia, vaan ne ovat sitä varten jos kanootti menee pinniin, niin tuohon lenkkiin voi kiinnittää vetonarun. Jos lenkkiä käytetään kantamiseen, niin se hieryy porareijän kohdalta ja ei sitten toimi oikein tarvittaessa. Siksi teen sen aina sen verran pieneksi, ettei siitä mahdu kantamaan.

Narulla on toinenkin käyttö, jatkan sitä kanootin sisäpuolelle sen verran, että saan toisen vetolenkin. Tähän on hyvä kiinnittää mm. heittoliina. Naruun pitää tehdä myös sisäpuolelle lukkosolmut, ettei ulkopuolinen lenkki avaudu. Tässä saa vähän kurotella ja näperrellä, mutta solmut kannattaa kiristää huolella.

ilmasäkit

Kaksi päällekkäistä lähikuvaa lippunarun koukkujen asennuksesta. Yläkuvassa vanhemmat kädet kiinnittävät valkoisia muovikoukku-liittimiä kanootin sisältä harmaaseen PVC-kangaspinnaan, josta nousee teräviä sakaramaisia ulokkeita. Taustalla näkyy punainen kanootin runko tai vastaava rakenne. Alakuvassa valkoinen kaksoiskoukku on kiinnitettynä kanootin mustan reunalistan reikään, ja oranssivärinen paksu köysilenkki roikkuu sen varassa. Taustalla kanootin puinen poikkituki ja tummanharmaa pohjaverkko.

Tähän tarvitaan nippusiteitä. Ilmasäkki lukitaan lippunarun koukuilla. Näin voi säkkejä vaihtaa. Minulla on maraton melonnoissa isot säkit ja retkillä pienet. Ja jos on useampi kanootti, niin säkkejä voi siirtää kanootista toiseen.

Ilmasäkin pinnalla näkyy ruudullinen verkko. Olen hakkinyt sen Etrasta. Se on hyttysverkkoa. Se suojaa ilmasäkkejä kun työntää mm. varamelan kiinnityshihnojen alle. Verkko on mös liukas.

Kaksi päällekkäistä kuvaa kanootin sisältä. Yläkuvassa kanootin koko sisätila ylhäältä kuvattuna: tummanvihreä pohjaverkko, mustat ristikkäiset kiinnityshihnat keltaisella "Welhokanootit"-tekstillä, sekä puinen airo poikittain kanootin reunojen päällä. Kuvassa näkyy myös puinen istuinpenkki ja harmaat ilmatyynyt perä- ja keulapäässä. Alakuvassa käsi silittää harmaata pohjaverkkoa kanootin sisällä. Toinen käsi näkyy alareunassa säätämässä jotain kanootin takaseinässä.

Kiristän kiinnityshihnat ennenkuin täytän ilmasäkit. Näinsäkit eivät nouse turhan korkealla partaan yläpuolelle.

Kun puhallan ilmaa (sähköpumpulla) niin koitan toisella kädellä, ettei säkkä tule niin täyteen, ettei hihnan alle saa työnnettyä varamelaa.

Kanootin kylki kuvattuna viistosti ulkoa tehtaan tai myymälän edestä. Kanootin sininen runko on kiillotettu, mustalla reunalistalla varustettuna. Kanootin sisällä näkyvät kiinnityshihnat, puiset aironsäleet ja harmaat ilmatyynyt. Keulaosassa oranssi köysilenkki. Taustalla halli, jossa on runsaasti eri värisiä kanooттeja ja kajakeja pystysuoraan varastoituna.

Valmis sininen Kolibri-kanootti on nostettu pystyyn pukkien päälle ja nojaa varastotiloihin päin. Kanootin koko sisätila näkyy: tummanvihreä pohjaverkko, mustat kiinnityshihnat keltaisella tekstillä, puiset aironsäleet poikittain ja punoksesta tehty lippunaru kanootin reunojen sisäpuolella. Keulapäässä oranssi köysilenki. Taustalla seisoo hymyilevä keski-ikäinen mies tummissa vaatteissa, ja hänen takanaan on halli täynnä kirjavaa kajakki- ja kanoottivalikoimaa.

Kolibri alkaa jo näyttää kanootilta. Juhani pitää Kolbria kyljellään. Kanootti jää Welhopesään toukokuun loppuun, jos haluat käydä katsomassa tekemiäni virityksiä. Kolibrin saa tietysti penkki kiinnitettynä, mutta tilatessa en muistanut omaa penkin korkeutta, joten asensin sen itse. Nyt sen etureuna on 22 cm ja takareuna 24 senttiä.

Tarrat

Kaksi päällekkäistä kuvaa SOLAS-heijastinteipin kiinnityksestä. Yläkuvassa käsi painaa kolmionmuotoista hopeanväristä heijastinteippiä kanootin siniseen kylkeen, jonka reunalla näkyy valkoinen kolibri-lintulogo. Sormet pitävät teippiä tiiviisti kiinni. Alakuvassa sama kanootin keulasivustus sateen jälkeen: pinnalla kimaltaa pieniä vesipisaroita. Sinisessä kyljessä on selkeästi näkyvä valkoinen kolibri-lintukuva, siipien alla kolmion muotoiset hopeat heijastinteipit rivissä ja keulan alapuolella oranssi köysilenki.

Heijastavat SOLAS (Safety of Life at Sea) -tarrat. Näitä tarvitsen syksyn retkillä. Kun tulen rantaa ja lähden etsimään leiripaikka, niin palatessa saa välillä hakea pitkään, että löytää kanootin kaislikosta Nuo teipit ovat sen verran tehokkaat, että otsalampun valossa löydän Kolibrin jo kaukaa.

Solas -teipit ovat huomattavasi parempia kuin tavallisesti kaupan olevat liikennemerkkiteipit.

Solas on kansainvälinen merenkulun turvallisuussopimus, jotka IMO (Kansainvälinen merenkulkujärjestö) hallinnoi. Ensimmäinen versio syntyi Titanicin uppoamisen jälkeen vuonna 1914.

Täällä on lisää parraslenkkiohjeita >>>