tiistai 10. syyskuuta 2019

Melomaan oppii melomalla.

Ensin vaan pitää jonkun osaavan melojan auttaa alkuun.


Tämä on tarina ja kuvakimara Melonta- ja soutuliiton sileän veden leiriltä elokuisessa Nuuksiossa. Kuvat ovat joko Kai Lindqvistin tai Kari Hellströmin. Kuvaajat ja kuvattavat mainitaan etunimillä. Kuvien julkaisuun tässä tarinassa on osallistujien lupa.

Kun meloja hymyilee, hän tietää, mitä tekee.
Sven kuva Kai
Kun itse olin noviisi, Louhisolan Pena opetti minut melonnan alkuun. Olin juuri ostanut häneltä ensimmäisen oikean kanootin, Madriver Duckhunterin. Menimme Vantaalle, Viilatehtaan alapuolen koskeen. Puljasin siinä Penan opissa tunnin verran. Niillä opeilla meloin kahdeksan vuotta, kunnes kohdalle osui Englannin kanoottiliiton kanoottimelonnan kurssi Nurmeksessa. Se kurssi jalosti minusta opinhaluisen melojan. Olen tällä kertaa yksi opettaja kanoottimelonnan sileän veden kursilla. Tavoitteeni on siirtää saamani opettelun into eteenpän.

Pidän ensiarvoisen tärkeänä, että tulevat melojat oppivat yhteisöllisyyttä. Englanniksi Group Awareness.
Laitan porukan vesille niin, että menen itse ensin ja sen jälkeen jokainen kanootti lisätään yhdessä tukien laiturilta lauttaan. Kun kaikki ovat vesillä, vasta sitten lähdetään liikkeelle. Miksi näin?
Retkellä ne, jotka ovat viimeisiä, näkevät, että muut menevät jo tuolla ja alkavat kiirehtiä.
Kiire on huolimattoman toiminnan ja eripuran alku.

Melonta- ja soutuliitto on varannut meille Kattilajärven leirikeskuksen Nuuksiossa. Majoitumme teltoissa ja ranta on täynnä kanootteja Espoon eskimoilta, Hevossaaren hamppareilta ja Welhonpesältä. Lisäksi on opettajien omaa kalustoa. Tällä kurssilla on paras valikoima kanootteja, mitä olen kohdannut. Osa tuliteristä kanooteista on lainassa suoraan Welhonpesän hyllyltä.


Maaren yksikkömelojaporukka aloitti havainnollisella laiturin melonnalla.
Harjoite antaa hyvän tuntuman, mitä mela vedessä tekee.
Anne keskittyy, foto Kari.
Meitä kouluttajia on kolme Maare Heinikoski, Tomi Kallio-Könnö ja minä. Lisäksi liiton miehet, Kai Lindqvist ja avokanoottivastaava Kari Hellström. Nämä viimeksi mainitut ovat leirimme hovikuvaajia. Ja tietysti retkikeitinguru Pekka Rekikunnas tuo viikonloppuun retken makua ja nuotion lämpöä.


Maare opetti soolomelontaa. Foto Kai.

Tomi. Foto Kari.
Kaitsu. Foto Kari.

Jaakko. Foto Kai.
Kari. Foto Kai.

Pekka oikealla. Foto Jaakko.
Bonuksena mukana on Pekka Koivukunnas, hän toi mukanaan liki tusinan erilaisia risukeittimiä ja kertoo huimia tarinoita hiilestämisestä kautta aikojen.

Suvi sooloilee. Foto Kai.
Elias, Kaitsun poika. Foto Kari.


Elina keskittyy. Foto Kari.

Kaspian tekee J-vedon. Foto Kai.

Annen rauhallinen J. Foto Kai.

Johanna (oik) pyörii balettia Suvin kanssa. Foto Kai
Pekka ja Pekan omatekemä. Foto Kari.
Vesillä meillä on 11 oppilasta. Osa kurssilaisista on aloittelijoita ja osa hyvinkin oppineita kajakkimelojia. Käymme läpi melonnan perustekniikoita sekä yksiköllä että kaksikolla meloen. Koitamme parhaamme mukaan ohjata jokaista oppilasta hänen tasonsa mukaisesti. Lisäksi pidämme maissa tietoiskuja kanootin varustelusta ja mm. erilaisista meloista.

Johanna ja Suvi menossa vesille. Foto Kari.

Andreas ja Sven kerivät vauhtia. Foto Kai.

Kaksikko kiskoo jo vauhtiaaltoa. Foto Kai.

Isä ja poika, Pekka ja Veikko tasatahdissa.
Tästä ja seuraavasta kuvasta opettaja-Jaakko on ylpeä. Oppi meni perille kiitettävästi. Foto kai.

Täydellinen tasatahtinen puolen vaihto. Foto Kai.

Kaspian ja Elias kiertävät lippua. Foto Kai.

Johanna ja Suvi pyörittävät kanoottia yhteistyössä. Foto Kai.
Kaksikoilla opettelimme yhteistyötä ja samantahtista melomista. Lähes samoja tekniikoita kuin yksin meloessa. Nyt vaan pitää olla lisää voimaa ja hyvä keskinäinen synkka.

Kanootin kaataminen on nimenomaan käsityötä. Kun ottaa tukea partaasta, niin nurin menee.
Käsi Elias. Foto Kai.

Tomin loikka veteen kaatamatta kanoottia. Foto Kari.

Maare ja Tomi tekevät mallisuorituksen. Foto Kari.

Elias loikkaa kanoottiin. Kaspian tukee,.Foto Kari.

Veikko ja Pekka harjoittelevat kanootin pelastamista ensin laiturilta käsin. Foto Kai.

Pekka ja Veikko pelastavat Maaretin. Foto Kai.

Kaspian ja Elias. T-reskutus, kanootti liu-utetaan kuivaksi. Foto Kari. 

Elias tyhjentää Kaspianin kanootin. Foto Kai

Elias on kiivennyt yksin takaisin kanoottiin. Foto Kai.
Lopuksi vielä kaadamme kanootteja vesillä oppiaksemme pelastautumisen perustekniikat. Jokainen kurssilainen sekä pelastaa, että on pelastettavana. Lauantain osuus päättyy leirikeskuksen saunan pehmeisiin löylyihin.

Vedetään henkeä ja kohta kannetaan taas.
Sunnuntain retken melomme Kattilajärvellä ja Vääräjärvellä. Järvien välillä on maakannas, jota ylittäessä opettelemme luonnon rantaan rantautumista ja kanootin kuljetusta maalla. Matkalla kertaamme lauantain oppeja ja nautimme Nuuksion hienoista maisemista.

Iltanuotio Pekan suunnittelemassa hiilestyskuupassa. Foto Jaakko
Niin paljon jää vielä ensi kertaan. Toivon, että jokainen kurssilainen koittaa hakeutua tavalla tai toisella lisäoppiin. Toivon myös, että ensi vuonna meitä on vieläkin enemmän.

Jaakon jalat lämmittelevät. Foto Kari.
Oma ajatukseni opettajana on, että sileän veden melonta valmistaa oppilasta virtaavan veden tekniikoiden hallintaan. Vaikka ei ryhtyisi koskipuljaajaksi, niin virtataitoja tarvitaan joka tapauksessa retkimelonnassa joilla ja isoilla selillä aallokossa.

Totuus löytyy hiilloksesta. Kiitos Pekka. Foto Jaakko.
Mitä itse opin?

Opin, että en kysy ”Onko kysyttävää?” vaan muotoilen kysymyksen vastaisuudessa muotoon ”Mitä haluaisit kysyä?”

Yksi spontaani kysymys nousi pintaan: ”Kumpi meloja on kaksikossa johtaa?”

Lyhyt vastaus: ei kumpikaan.

Ja pidempi vastaus:

Sileällä vedellä, helpoissa oloissa perämeloja pitää suuntaa, ja keulameloja määrää tahdin. Kun tuulee, on aallokkoa tai ollaan virrassa, niin kaksikkomelonta muuttuu yhteistyöksi, jossa ei kummankaan kannata johtaa. Molemmat melojat ovat silloin kanootin palveluksessa. Melovat sen sinne, minne on tarkoitus.


Ensi vuonna uudelleen. Foto Jaakko.

Näitä melontalinkkejä kannattaa koluta: 


Jos melonta alkoi syyyhyttää, niin kokosin tähän jokusen linkin, jota kannataa katsella. Ensimmäisenä on minun tämän hetken suosikki Kanootti ja Tomaatti. Siinä isä ja poika tekevät rauhallisia melontaretkiä hyvän ruuan ääreen. Hyvin kuvattu ja leikattu. Isä kertoo hauskasti.

Eetun Völjyssä on enemmänkin retkeilyä, mutta on siellä muutama rauhallisesti kerrottu melonta mukana.

Becky Mason, ja varsinkin hänen isänsä Bill Mason on jokaisen kanoottimelojan perusraamattukamaa.

Kanootti ja Tomaatti
Isä ja poika retkeilee kanootilla ja herkuttelee
https://www.youtube.com/channel/UCyj1yL2lKMN42gNr87pIfGw

Eetun Völjyssä
Erävideoita
https://www.youtube.com/user/Pernarieska/videos

Eetun Völjyssä 
Kun kanootti kaatuu
https://www.youtube.com/watch?v=mRsWCxW6fV0

Becky Mason
Kanadaliskanoottimelonnan isän, Bill Masonin tyttären videosivusto
https://www.youtube.com/user/redcanoess

Tentipi
Retkeilyä intiaaniteltan kanssa, buchcraft
https://www.youtube.com/channel/UCqyYk5f-6ly_F0uvM0lmt-A

Paddling Film Festival
https://www.youtube.com/channel/UCQ1H7s-PA10XzDV_w_f0rng

The Canoe
Kanadalaista melontakulttuurin tunnelmointia
https://www.youtube.com/watch?v=x9b8iOjXZWE

Solo Canoe Workshop
Solomelonnan perusteita
https://www.youtube.com/watch?v=kMx70wqMA9k


Off-Road -melonnan äänenkannattaja.



sunnuntai 25. elokuuta 2019

Opettavaisia virtaharjoituksia Kymijoen Kultaalla



Kultaan viikonloppu meni hienosti. Harjoittelimme virran lukua, melonnan perustekniikoita virrassa, virtaan menoa ja siltä- poistumista akanvirtaan. Lisäksi Kultaa on loistava paikka harjoitella nousemista ylävirtaan. Siinä oppii lukemaan virran nyansseja.

Harjoittelu oli sen verran reipasta, että pelastautumisia ja reskutuksia tuli opeteltua ihan luonnostaan. Vesi oli lämmintä ja virta ystävällinen. Kiitoa osallistujille, tehän sen tapahtuman teitte.

Eikä tässä kaikki!  

Olen yhtenä kouluttajana tällaisessa kanoottitilaisuudessa:

Avokanoottimelonta tutuksi -tapahtuma,
Kattilajärvi, Nuuksio 31.8.-1.9.2019

Avokanoottimelonta tutuksi -tapahtumassa harjoitellaan kokeneiden kouluttajien johdolla avokanoottimelonnan tekniikoita ja turvallisuustaitoja ja tutustutaan avokanoottimelonnan mahdollisuuksiin retkeilyssä. 

Täällä lisätietoja ja ilmoittautuminen >>> 


Off-Road -melonnan äänenkannattaja.

perjantai 9. elokuuta 2019

Kutsu harjoittelemaan virtamelontaa Kultaalle

Foto: Timo Ripatti Leuku.fi 

Ensi viikonloppuna, 16-18.8. Kultaalla

Lähde mukaan Kymijoen kultaalle harjoittelemaan joko omatoimisesti tai ohjatusti virtaavan veden melontaa. Sitä ei retkimeloja voi koskaan harjoitella liikaa. Meitä on siellä ainakin kaksi kokenutta retkimelojaa sinua neuvomassa, ellet sitten sinä neiuvo meitä.

Tämä tapahtuma on hyvin epävirallinen, mutta toivottavasti meille jokaiselle tehokas sessio.
Tule omalla kalustolla, kanootilla tai kajakilla, ihan sama, kaikki ovat tervetulleita.

Kultaa on rauhallinen virtapaikka, jossa voi harjoitella erilaisia liikkumisia virrassa.
Ja jos sattuu kupsahtamaan, niin virran alapuolella on rauhallinen suvanto.

Kultaalla on rannassa tulipaikka ja olen siellä joskus yöpynyt teltassa, vaikka siinä ei mitään virallista telttapaikkaa ole. Itse majoitun kaverin mökillä Loviisan seudulla. Ihan rannassa on Keisarin Kosket Oy, heillä on yksi viiden hengen vuokramökki, en ole tsekannut hintaa. Lähin maatilamajoitus taitaa olla Aholan lomalaidun, linkki heidän FB-sivulle.

Jos olet tulossa, ilmoittaudu täällä. Viikonloppu on maksuton.
Kysymyksiä voit laittaa maililla Jaakolle .

Ja Kultaa on täällä: tuossa Kultaanranta-sanan paikkeilla.

Eikä tässä kaikki!  

Olen yhtenä kouluttajana tällaisessa kanoottitilaisuudessa:

Avokanoottimelonta tutuksi -tapahtuma,
Kattilajärvi, Nuuksio 31.8.-1.9.2019

Avokanoottimelonta tutuksi -tapahtumassa harjoitellaan kokeneiden kouluttajien johdolla avokanoottimelonnan tekniikoita ja turvallisuustaitoja ja tutustutaan avokanoottimelonnan mahdollisuuksiin retkeilyssä. 

Täällä lisätietoja ja ilmoittautuminen >>>

 

 


Off-Road -melonnan äänenkannattaja.

perjantai 2. elokuuta 2019

Meni kilpailuksi koko Pirkan soutu


"No great story starts with someone eating salad."

Pirkan Soutu melotaan Tampereella.
Ei tapahtumaan voi mennä startti-aamuna kanootti katolla ja varusteet sikin sokin auton takaluukussa.
Tampereelle mennään hämäläisittäin hitaasti ja rasvainen musta makkara johtotähtenä.
Perjantain energiatankkauksen alkupalat.
Keulameloja: kaksitoista etanaa pekonilla kuorrutettuna.
Perämeloja: kuusi etanaa pekonilla kuorrutettuna.


"I hate early mornings. Before paddling, I have breakfast
very late in the evening."

Vihaan aikaisia aamuja. Juuri mikään ei maistu aamulla.
Se on hyvä syy viettää pitkä ilta ja tankata reilusti.
Sampolla piffi, friteerattuja uusia perunoita,
kermainen Jaloviina-pippurikastike.
Jaakko himmailee, jättiravunpyrstöt tirisee
tulikuuman valurautapannun valkosipuli-öljy soosissa.

En juuri välitä, kuinka sijoitun muiden melojien joukossa. Mietin säätietojen ja käyttämäni kanootin perusteella tavoiteajan itselleni. Nyt ainoa mikä merkitsi, oli voittaa Pirken Soudun melojien C2-luokka.


Jos tavoite toteutuu, olen tyytyväinen.
Nyt tilanne on hieman toinen.

Meitä on C2-luokassa kaksi tasavertaista kanoottia ja tasavertaista retkimelojaa, Northstar Polaris 16,9 jalkaa ja WeNoNah Escapade 16,6. Meitä haastaa, että toistaiseksi kanoottiamme, Northstar Polarista ei ole kukaan ohittanut melomalla. Tähän tietysti kuuluu, että yleensä lähdössä meitä nopeammat kaksikot menevät heti menojaan. Niitä emme laske, vaan ne, jotka mahdollisesti saavuttaisivat meidät melonnan aikana.

"Like paddling, finish with style."

Tankataan kaikessa rauhassa
loppuun asti. Hämäläinen hitaus,
ei voi valittaa.


Kanoottiemme mittojen mukaan olemme tasaväkisiä.

Polaris on muutaman tuuman pidempi, mutta Escapade on puolestaan aavistuksen leveämpi vesilinjasta. Pituuden ja leveyden suhde vesilinjassa, prismatic coefficient, on molemmissa 6,5. Se on hyvän retkikanootin luku. Kilpakanooteissa luku alkaa seitsemästä ylöspäin. Kun kanootti kapenee, sen kiikkeryys lisääntyy, se on aallokossa märkä ja kääntyy huonosti.

Pohdimme Sampon kanssa erilaisia taktiikoita kilpakumppanimme pään menoksi. Polaris ei ole kilpuri, emme voi luottaa siihen, että ihan vaan luontaisesti olisimme nopeimpia, vaikka kanootissamme on vesilinjaa aavistuksen verran enemmän. Isketäänkö heti alussa ja toivotaan, että kilpakumppani luovuttaa saman tien? Otetaanko salaspurtteja? Mennään täysillä kun olemme paikassa, josta kilpakumppani ei meitä näe? Peesaammeko heitä ja luotamme loppukiriin?

Sääennuste lupaa parasta mahdollista keliä, tyyntä. Hieman liikaa lämpöä, mutta se kiusaa meitä molempia joukkueita. Kilpakumppanin kanootti kulkee sileällä ja tyynellä mahdollisesti meitä lujempaa. Polaris on kotonaan vaihtelevissa oloissa.

Matka on sen verran pitkä, että ihan täysillä emme voi meloa, pitää jaksaa olla liikkeellä joka tapauksessa yli kolme tuntia.

"Thank You Rouhea Ravintola."

Ihan tuurilla osuttiin tähän
Tammelan kulinarismin
mekkaan. Emme osanneet
arvata, että näin hieno
paikka löytyi.


Päätämme vaan meloa oman melontamme ja maalissa näemme, kuinka kävi.

Lähdemme kaikki kanootit ja kajakit yhtä aikaa ja lisäksi on soutajia. Aluksia on kaikkineen kymmeniä, joten ihan kärkeen emme lähdössä kiilaa. Väistämme porukkaa vasempaan laitaan ja syrjäsilmällä näemme, että Escapade etenee oikeassa reunassa. Kun lähtöhötäkän ristiaallokko laantuu, melonta tyynessä tuntuu hyvältä ja gps hälppii tasaiseen yli kahdeksan kilometriä tunnissa -lukemia.

Silmäkulmasta näen, että etenemme tasatahtia Esapaden kanssa. Näkyvää eroa ei synny. Tahtimme on kymmenen vetoa puoleltaan ja vaihto. Jostain syystä kanoottimme puoltaa vasemmalle, kun minä meloin oikealta. Onko kanootin viime säädöissä tullut minulle joku virhe? Vasemmalta meloessani etenemme suoraan. Olen vaihtanut Polarikseen kaikki poikkipienat ja penkit. Kanootti on nyt muutaman sentin leveämpi kuin ennen ja lisäksi olen siirtänyt penkkejä lähemmäs kanootin keskikohtaa. Nopeus tuntui jo aiemmin paremmalta, mutta onko kanootin painopisteen muutos tehnyt siitä liian ketterän?

"Hot day comeing. Sampo makes
magnesium cocktails for tommorrow."

Juomia huomiseen trooppiseen keliin.
LÄmpöä luvattu 32 astetta.
Majapaikkan valinnassa tuli yksi virhe,
ei kysytty, onko ilmastointia. Ei ollut.
Vähän tukala yö. Ensin hikoilua, kunnes revittiin
täkki pois ja jatkettiin pelkällä lakanalla.
Aamuyöstä heräsi sitten viluun.
Muuten paikka oli OK huoneistohotelli.


Puolto kiusaa meitä koko matkan, en keksi sille selitystä.

Puollon vuoksi joudun puolenvaihdon jälkeen kiskomaan muutaman ohjaavan vedon. Ohjaaminen tuhlaa energiaa, mutta pysymme silti kilpakumppaniimme nähden tasoissa.

Sitten huomaan, että puolenvaihdossa, joka kyllä sujuu meiltä nopeasti, vauhtimme putoaa hieman ja menee muutama veto, ennekuin saamme marssivauhdin takaisin. Ehdotan Sampolle, että kymmenes melanveto ennen puolenvaihtoa, sen pitää olla loppupainotteinen kiskaisu. Voimia ei kulu enemmän, mutta vauhti säilyy hyvänä puolenvaihdon jälkeen. Ja mikä parasta, näyttää siltä, että etenemme aavistuksen verran nopeammin. Kilpakumppanimme ei enää näy silmäkulmassa, vaan oli jäänyt hieman.

Minulla ei ole tapana vilkuilla taakseni, se vaan hidastaa melontaa. Kyllä sen huomaa, kun joku tulee ohi. Ensimmäisen käännöksen jälkeen panen merkille, että Escapaden miehistön puhe ei enää kuulu, olemme saaneet kohtuudella kaulaa heihin.

Puolimatkassa, 12 kilometrin kohdalla poijuja kiertäessä näen, että olemme kirineet kohtalaisen etumatkan. Ei paljoa, mutta uskon sen riittävän. Voimme hieman keventää menoa ja tarvittaessa kiristää nopeutta.

"Our Polaris had a good night's sleep at Tako Paddling stadium."

Kanootti oli yötä Takon soutajilla. Rauhallinen lähtöön valmistautuminen on puoli voittoa.

"Our competitor WeNoNah Escapade."

Pasi Peltonen, Jari Huurros ja WeNoNah Escapade.
Pelotttava kolmikko, jonka kanssa lähdimme
tosissaan kisaamaan.


Sampo vilkaisee silloin tällöin taakse ja varmistaa etumatkan säilyvän.

Vierellämme etenee muutama yksikkösoutaja ja kajakki. Vertaan nopeuttamme heihin. Pysymme samoissa. Luotan, että jos pysymme heidän vierellään nopeutemme riittää. Ainoa ongelma on edelleen jatkuva puoltaminen vasemmalle. Nopeutemme putoaa välilä selvästi, mutta ei niin, että Escapade saavuttaisi merkittävästi meitä.

Viimeinen neljännes matkasta etenee loppukirin sijaan rauhallisesti varmistellen. Yli kolmenkymmenen asteen kuumuus verottaa sekin kiri-intoa. Pienen loppukirin vetäisemme ja voitamme sarjamme. Escapade on takanamme, mutta kovin paljon.

"Was it worth to compete? Of course, we won!
When you give everything and then succeed. You just have to live with it."

"Siihen ne jää, Lahtinen ja konekivääri."
Kun kaikkensa yrittää ja sitten onnistuu, niin siihen pitää tyytyä.

Tapaamme kilpakumppanimme rannassa ja kiitämme hyvästä kirityksestä.

Kuulemme, että kilpakumppanimme tavoite oli pysyä meidän vauhdissa niin, ettemme ihan katoaisi horisonttiin. He ovat sitä mieltä, että olemme sen verran tehokkaampia melojia, että he suosiolla uskoivat meidän olevan nopeampia. Ero maalissa oli kolmisen sataa metriä, 2,5 minuuttia ja reitin keskinopeudessa eroa oli yksi kymmennys: 7,74 km/t ja 7,64 km/t.

Escapade teki oman ennätyksensä 3:08:33 ja me tehtiin uusi C2-ennätys 3:06:04. Kiitos Team Powerhouse, Jari Huurros ja Pasi peltonen. Heille tämä oli kahdeksas kerta, Jarilla yhdeksäs. Meillä eka kerta kaksikolla. Viime vuonna olin täällä yksin C1-luokassa. Ja jos aikaisemmin ei kukaan ole melonut Pirkkaa C1-kanootilla, niin minulla on senkin välineen rataennätys: 04:18:55. Tämä on helppo panna paremmaksi, vuosi sitten oli todella raskas ja kovatuulinen melonta. Jari ja Pasi meloivat vuosi sitten aikaan 4:12:39, tunnin kauemmin kuin tällä kertaa.


"Our route pulls out of the rhumbline. For unknown reason our Polaris veered to the left.
Sampo in the front had sore shoulder, so he was not so effective when paddling on the left side.
I had more power on the opposite side. Close to the end, I started to ease and we stayed on the rhumbline
This is just a theory."

Gps-jäljistä näkyy selvästi, että Polaris puolsi voimakkaasti vasemmalle.
Loppua kohden sorto rauhoittui ja viimeiset kolme kilometriä meloimme liki viivasuoraan maaliin.

Hmm, kannattiko meloa kilpa-kilpaa?
No tietysti kannatti, kun voitettiin.

Ja ilman muuta jälkipeli ja melonnan pohdinta sitä kautta laajeni. Edelleen olen silti välineiden kohdalla retkimelontakaluston kannalla. Voitontahtoni ei huumaantunut niin paljoa, että alkaisin hankkia kilpakanootteja.

Itsensä voittaminen on paras tunne.

Off-Road -melonnan äänenkannattaja.