2023/09/18

Yksilapainen, seitsemäntoista tarinaa.

Melat ovat opettaneet minulle melonnasta enemmän kuin kanootit.
Blogin pääkuva, melakuvia ruudukkona. 3 x7 kuvaa, joissa poseeraan pinkissä kanootissa aina eri mela kädessä.

Poseerasin näitä kuvia varten Emilia Jokelalle suomalaisessa Kolbri XL –kanootissa. Kiitos Emilia.

Kun mela tuntuu hyvältä, matka etenee maisemassa ja omassa mielessäni. Tässä on sankaritarinoita merkittävistä meloistani ja tunteista mela retkikaverina.

Toivon, että sinä alat nähdä melat osana melonnan tarinaasi.

Melakuvan alla olevassa boksissa on
melan paino, melan pituus, varren/lavan pituudet ja lavan pinta-ala.
Melat ovat tässä painojärjestyksessä, painavin ensin.


Aito Hanti-mela Siperiasta.

Kuvat 4 ja 5 Hantien arkimela edestä ja sivulta. sivukuvassa näkyy puun kuivumisen aiheuttaman lavan kaareutuminen

Paino 1550g, pituus 173 cm, lavan pituus 87cm, varren pituus 86 cm, lavan pinta-ala 1100 cm2
Puupinta, jonka olen käsitellyt mehiläisvahalla.

Sain tämän melan lahjaksi venäläiseltä Evgeny Redginiltä. Redgin on ampumahiihdon olympiavoittaja vuodelta 1992. Suomi oli ensimmäinen ulkomaa, jossa hän kilpaili ja kertomansa sai Suomessa hyvää kohtelua ja hyvää ruokaa. Evgeny halusi antaa minulle tuon melan kiitokseksi saamastaan ystävällisestä kohtelusta Suomessa.
 
Evgeny Redgin oli yhtenä isäntänä Etno sport -tapahtumassa Hanti-Mansiyskissä johon minut oli kutsuttu edustamaan Suomea Kikka Salmen kanssa.
 
Etno Sport –organisaation on käynnistänyt venäläinen tiedemies Alexey Kylasov. Etno-Sport järjestää kansanperinteeseen pohjautuvia urheilutapahtumia kaikkialla maailmassa. Tänä päivänä Etno Sport toimii Unescon alaisuudessa.
 
Hanti-mela on raskasta puuta, veikkaan lehtikuusta. Hantit ovat keskimäärin aika lyhyitä, joten melaa ei pidetä kiinni kahvasta, niin kuin minä tuossa kuvassa, vaan sitä pidetään varresta. Kahva, tai poikkipiena on kalanpyydysten koukkaamiseen.
 
Tuolloin, vuonna 2015, Moskova ja Putinin hallinto suhtautuivat venäjän alkuperäiskansoihin suvaitsevaisesti. Tuo asenne kiristyi aika nopeasti. Pari vuotta myöhemmin alkuperäiskansojen edustajat eivät enää päässeet Suomeen erääseen kulttuuritapahtumaan. Tämä mela porouhri-muistoineen on minulle hyvin arvokas. Se on kunniapaikalla työhuoneeni seinällä.


Kuva 6 Hantien paloiteltu porouhri muovin päällä maassa, pöydän nurkalla muovimukissa vielä lämmintä poron verta
Klikkaa kuvaa, niin pääset Hanti-Mansiyskiin.

Linkki Hanti-tarinaan >>>

Melat ristissä, seuraava mela -vinjetti



Lauri Salaman veistämä ja signeeraama
Nahanni -kanootin mela.
 

Kuva 7 Lauri Salaman tekemä Nahanni-mela

Paino 1050g, pituus 147 cm, lavan pituus 58cm, varren pituus 89 cm, lavan pinta-ala 600 cm2
Lakattu mänty/saarni 

Lauri Salama valmisti itse suunnittelemiaan Nahanni-kanootteja ja niihin kuuluu ilman muuta Laurin veistämät Nahanni-melat. Lauri on tarkka siitä, että kun hän myy Nahanni-kanootin, niin ostajan pitää meloa kanoottiaan kauniisti perinteisellä kanadalaisella tyylillä ja Nahanni-meloilla.

Mela on lempeämuotoinen ja lapa lipuu vedessä hienosti. Kun melontatekniikka kehittyy, niin tämän melan ominaisuudet pysyvät kehityksessä mukana.

Aloittelija voi hätkähtää melan painoa, mutta se on oleellinen osa tämän melan luonnetta. Tämä mela vie erämaahan ja tuo myös takaisin.

Nahanni –kanoottien ja -melojen innoittamana järjestin useana vuonna Helsingin Töölönlahdella Taiteiden yönä perinteiseen kanadalaiseen kanoottitanssiin perustuvia esityksiä.

 Melat ristissä, seuraava mela -vinjetti


Luulot pois melontaguruilta
Passamaquoddy-intiaanien rahtimelalla.
Kuvat 1-3 Passamaque intiaanien rahtimelan kolme eri otetta

Paino 1050g, pituus 182 cm, lavan pituus 77cm, varren pituus 105 cm, lavan pinta-ala 720 cm2
Petsattu saarni, melan lapa lakattu.

Mitä stadin kundi voi opettaa melonnasta salojen sankareille?
 
Olin lupautunut Padasjoelle pitämään melontakurssin kokeneille eräoppaille ja -melojille. Tiedän, että järviseudun porukka suhtautuu helsinkiläiseen melojaan varauksella. Kuinka saisin porukan kiinnostumaan heti alkuun?

Ystäväni ja venepuuseppä Lauri Hovi veisti minulle kopion Passamaquoddy-intiaanien rahtimelasta 1800-luvulta. Meillä oli kuva tästä työmelasta, jota Lauri sovelsi. Tässä linkki museoon: https://urly.fi/3bi5

Mela on isolapainen, sen kahva, grippetti, on muotoiltu niin, että yläkädelle on kolme paikkaa. Ylin kohta on seisten melontaan normaali otteella. Seuraava kohta vähän alempana on sivuttainen kämmenote polviasennossa melontaan ja alin kohta on istualtaan melontaan. Kun yläkäsi siirtyy, alakäden paikka vaikuttaa myös, kuinka syvälle veteen lapa uppoaa. Lauri lisäsi visuaalista tehoa ja petsasi melan tummaksi. 

Kun tulin tuo mela kädessä Padasjoella Päijänteen rantaan, näin porukan ilmeistä heti, että nyt heille on tulossa jotain, mikä on konkareillekin uutta. Mela teki halutun vaikutuksen ja minulla oli innokkaita oppilaita koko viikonlopun. Sain lahjaksi Padasjoen vaakunapinssin, jolle kaiversin melan lapaan kolon ja istutin pinssin melaan.

Kun melon tällä melalla merellä isossa aallokossa, on varma olo. Lavassa on tehoa ja grippetissä tukea. Testasin joskus melojani sykemittarin kanssa. Tämä mela ei suinkaan ollut tehokkain, mutta sai sykeohjelmalta parhaan Fun Factor –lukeman. 

Melat ristissä, seuraava mela -vinjetti



”I am an old fashion guy,
I believe in postal money orders."
 

Kuva 10 mela, lavassa merimetso-tunnus
Paino 1000g, pituus 163 cm, lavan pituus 82cm, varren pituus 81 cm, lavan pinta-ala 710 cm2
Lakattu ruusupuu.

Tämä kanadalaisen Ray Kettlewellin veistämä mela on tuon Laurin Mic-mac -melan isoveli. Tämä mela on ollut minulla paljon käytössä kouluttaessani melontaa. Lavassa on pituutta ja tehoa saada kanootti tekemään, mitä sillä hetkellä haluan oppilaille näyttää.

Mela on veistetty yhdestä ruusupuun lankusta. Ray työskenteli sahalla ja tunsi hyvin puulajit ja niiden ominaisuudet. Tässä suhteessa Lauri Hovin taito valita hyvä puutavara on vastaava kyky, jonka Lauri oppi, kun opiskeli venepuusepäksi.

Kun laitoin Raylle tilauksen ja kysyin, voinko maksaa luottokortilla, niin hän vastasi: ”I am an old fashion guy, I believe in postal money orders." Niinpä lähetin hänelle rahat postin kautta ja mela tuli minulle aikanaan.  

Kettlewell –meloja voi edelleen tilata Kanadasta, nyt niitä valmistaa toinen perheyritys, Fishell Paddles. Lämmin suositus, jos haluat melan, joka vie sinut syvälle Duck Huntereiden ja Trappereiden maailmaan. Tuo minun melani on Ray Special. Sen lapa on venytetty reilusti normi ottertailia pidemmäksi. 

Melat ristissä, seuraava mela -vinjetti 



Kuva 8 Saukonhäntä mela

Paino 680g, pituus 159 cm, lavan pituus 79cm, varren pituus 80 cm, lavan pinta-ala 670 cm2
Mäntyä, vahvennukset tiikkiä.

Pitkälapainen saukonhäntämela rauhoittaa. Kolme vetoa tällä melalla, vastaa neljää vetoa majavanhäntämelalla. Keskustelimme Lauri Hovin kanssa paljon meloista ja pohdimme erilaisia melan rakenteita. Lauri muotoili tämän melan lavan joustavaksi ja helposti veteen meneväksi. 

Melan erikoisuus on paksunnos alakäden kohdalla. Alakäsi saa paksunnoksesta tukea ja käsi hakeutuu luontaisesti oikealle kohdalle. Paksunnos helpottamaan alakättä voi johtua sukuni alttiudesta reumaan. Sormieni nivelet eivät pidä suoran melan varren aiheuttamista venytyksistä alakäden sormille. 

Käytän tätä melaa rauhalliseen matkantekoon ja kanootin pyörittelyyn.

Kuva 9 Mic-mac -intiaanien rahtimela
Paino 600g, pituus 156 cm, lavan pituus 73cm, varren pituus 83 cm, lavan pinta-ala 670 cm2
Kiinanpuuöljyllä käsitelty kirsikkapuu

Mi’kmaq -intiaanien (Micmac) melan kopio on toinen Lauri Hovin design minulle. Tässä mentiin jo äärimmäisyyksiin. Halusin ohutlapaisen ja reilusti joustavan melan, joka toimisi hyvin palautuksiin veden alla. Lapa on hyvin ohut ja teräväreunainen. Yläkäden kahva on muotoiltu joko normaaliin päkiä otteeseen tai kahvan sivusta pidettävään kämmenotteeseen.

Kämmenotteella kahva pyörähtää kevyesti kädessä kun melon Indian Stroke –tekniikalla. Indian Stroke –tekniikassa melaa palaa uuteen vetoon äänettömästi veden alla. Mahdollisuus vaihtaa yläkäden otetta vähentää yksipuolisen liikkeen rasitusta kädelle.

Joustavalapainen mela pitää veden yläpuolelta palautettaessa hauskan suih-äänen, kun veden paineen taivuttama melan lapa vedon lopussa ponnahtaa vedestä. Tämä mela kannustaa rauhalliseen, äänettömään etenemiseen tai toisaalta todella vauhdikkaaseen suih-tekniikkaan.

Tämä jäi prototyyppiasteelle. Tästä olisi pitänyt tehdä vähän reilumman kokoinen. Yläkädelle paksumpi otelauta ja lapakin oli ehkä turhan eläväinen. Säilytin melan, ei tätä voinut juhannuskokkoonkaan laittaa.



Kuva 11 isolapainen, useammasta palasta laminoitu puumela
Paino 500 g, pituus 144 cm, lavan pituus 73 cm, varren pituus 71 cm, lavan pinta-ala 850 cm2
Lakattu kanadanseetri, suomeksi ehkä jättiläistuija.

Kun käyn Klaukkalassa Welhonpesällä, ajaudun aina myymälän takanurkkaan hipelöimäään meloja. Tämän melan kahva pilkisti hyllystä. Uusi malli ja valmistaja, Jaskolka, josta en ollut kuunaan kuullut. Keveys, komea lapa ja hieno puutyö tekivät vaikutuksen ja ostin melan. 

Minulla on näitä meloja sen verran runsaasti, että vaimoni Riitta ei enää huomaa lisäystä. Jos hän huomaa uuden melan autossani, niin sanon, että tuo on ollut minulla jo kauan (Monta tuntia!).

Uusi mela on aina hieno kokemus. Lähdin toiveikkaana koemelomaan tätä uutukaista. Kokemus oli uskomaton. Hiljaisin mela, mitä minulla on kuunaan ollut. Menee Ray Ketlewellin melasta ohi keveyden vuoksi.

 

Olin aivan varma, että mela on joko amerikkalainen tai kanadalainen. Hämmästykseni oli suuri, kun kuulin, että mela on puolalaista käsityötä. Melontapipon nosto puolalaisille Jaskolkan taitajille.



Kuva 12 saukonhäntämela, lavassa tumma nailonkanttaus ja koristean värikkäitä, pyöreitä tarroja
Paino 500 g, pituus 152 cm, lavan pituus 67 cm, varren pituus 85 cm, lavan pinta-ala 670 cm2
Laminoitu Grey Owl Northern Light, jossa on kattava nailonvahvike.
Jättiläistuija (Cedar?) ja Amerikanlehmus 

Grey Owlin melat ovat olleet pitkään suosikkejani. Tämä saukonhäntä saa edustaa Grey Owleja. Minulla on myös saman valmistajan majavanhäntämela. 

Näissä on oikea varren ja lavan mittasuhde. Owlit ovat helppoja meloa ja nailonvahvike lavassa on huippuvahva. Olen melonut näillä puolen tuuman jäissä ongelmitta. 

Ottertailin jäykkyys tai oikeammin joustavuus toimii hienosti. Voimakas melonta tällä on keskustelua veden kanssa.

Kävin HAMin taidemuseossa ihailemassa Yayoi Kusaman pilkullisia teoksia. Siellä oli lapsille Kusaman tarroja, joita tietysti otin mukaan ja liimasin niitä melaan.

Mela on kevyt, hyvät varren ja lavan suhteet. Herkkä tuntuma veteen.

Ostin tämän sen enempää harkitsematta pelkällä käsituntumalla, ostin tämän melan kuin karkin, nam. 

Lopulta meloin tällä yhden kokonaisen kesän.


Kuva 13 ohut- ja pitkävartinen majavanhäntä, vaaleaa puuta
Paino 1000 g, pituus 167 cm, lavan pituus 68 cm, varren pituus 99 cm, lavan pinta-ala 810 cm2
Jättiläistuija (Cedar) valistunut arvaus.
Lakattu, yhdestä puusta.

Olin aloitteleva meloja ja lähdössä tyttäreni Sannan kanssa ensimmäistä kertaa ACR-melontaan – Arctic Canoe Race – Tornionjoki päästä päähän viikossa.  Ostin melan Klaus VanamoltaNorth West Importista keväällä 1996.  

Olin kokematon koskimeloja, mutta olin purjehtinut paljon ja muun muassa Atlantilla. Ajattelin, että mittakaava isoon koskeen kanootilla on sama kuin purjehtiminen myrskyaalloissa Atlantilla. Oleellista on, että aluksen ohjaus toimii ja peräsin on tehokas. 

Tällä pitkävartisella ja tukevalla melalla uskoin selvittäväni kaksikon perämelojana isoaaltoiset ja pitkät kosket. 

Kun lähdimme päivän etapille, katosivat kilpakumppanit hetkessä joen mutkien taa. Illalla alkoi tulla tuttuja, uupuneita melojia selkä edellä vastaan. Rannassa meitä tultiin ihmettelemään. Kilpakumppanit koputtelivat kanoottiamme ja melaani. Ehdotin jollekin uteliaalle, että kokeiles mun ja Sannan hauista.

Kun otan tämän melan matkaan merelle ja työnnän tuon lavan syvälle aaltoon, niin tukevampaa otetta saa hakea. Mieleen tulevat muistot ACR:stä. Normi retkimelontaan tuossa on aivan liian pitkä varsi.

Melan lavassa on vieläkin näkyvissä ACR:n katsastusleima.


Kuva 14 tylppäkärkeinen majavanhäntä koskimela. Laminoitu vaaleaa ja tummaa puuta vuorotellen
Paino 620 g, pituus 143 cm, lavan pituus 50 cm, varren pituus 93 cm, lavan pinta-ala 700 cm2
Soikea varsi. Laminoitu amerikanlehmus, vaahtera, kirsikka ja pähkinä.

Koskessa haluan luottaa melaan. Lavassa pitää olla voimaa ja sen tulee kestää kivien iskuja. Varren pitää joustaa ja tukea kovaa vääntöä. Melan pitää kestää, että voin nojata siihen koko painollani. Olen hankkinut useita koskimeloja. Ne ovat isolapaisia ja t-kahvaisia majavanhäntämeloja. Painaviakin ovat.

Kosken sijaan pitäisi sanoa iso aallokko. Merellä minulla on aina toisena melana reilu koskimela. Helsingin edustalla tulee kohtaamisia isojen moottoriveneiden aaltojen kanssa. Silloin on hyvä ottaa käteen reilu mela.

Lavassa lukee Northstar. Minulla on ollut useita Northstarin kanootteja ja jenkeissä tuntuu olevan tapana, että kanoottivalmistaja tuottaa myös meloja omalla nimellään. Ei huonoja, mutta ei ihan huippujakaan.

Kuva 15 laminoitu leveälapainen koskimela
Paino 870 g, pituus 145 cm, lavan pituus 50 cm, varren pituus 95 cm, lavan pinta-ala 880 cm2

Kartiomainen soikea Douglas-kuusi varsi,
laminoitu ponderosa-mänty-pähkinä-saarni -lapa.

Amerikkalaisia Sawyerin meloja on minulla ollut useita. Huippulaatua ja kestävä Dynel-kanttaus lavassa. Koskimelan lavan muotoilu on oikeaan suuntaan: pyöristetyt kulmat ohittavat kivien iskut kevyesti.

Olin kerran reissussa Oregonissa lähellä Sawyerin melaverstasta. Koetin saada heihin yhteyttä, niin olisin poikennut, mutta ei onnistunut. Laitoin sähköpostin. Ei niihin jenkit vatsaa. Olisi pitänyt soittaa. Olisi ollut mielenkiintoista keskustella, mistä heidän viisautensa meloihin ja airoihin on lähtöisin. Hienoa puutyötä ja ergonomiaa.

Netistä tilatessani minulle sattui tyypillinen virhe: tulkitsin kuvan perusteella, että melan lapa on symmetrinen, mutta kun sain melan, niin kävi ilmi, että lapa on kaareva. Siis tavallaan normi koskisyöksymela, jota käytetään vain tehopuolelta. Ei vastaa minun tekniikkaani.

Käytän tätä, kun lähden viikonlopuksi Kymijoen Ahvion  koskelle puljaamaan. Mela kestää kiven iskuja ja ote virrasta pitää.

Kuva 16 alumiinimela, kolhuinen punainen lapa, varsi alaosasta suojattu mustalla muovilla
Paino 930 g, pituus 144 cm, lavan pituus 59 cm, varren pituus 85 cm, lavan pinta-ala 940 cm2
Kokoalumiinimela varren alapäässä muovinen hankaussuoja.

Kun on iso lapa ja pitkä varsi, saan melontaani tehoa, ajatteli noviisi meloja minussa. Jälkeenpäin ymmärsin, että teho lähtee melojasta. Olin ostanut rafting melan. Siis melan, jota melotaan hajareisin isolla voimalla, kun mennään porukassa kumiveneellä kiivaisiin koskiin.

Tämä oli minullakin pitkään luottomelani koskessa. Jossain vaiheessa lyhensin vartta ja kiinnitin melaan epäsymmetrisen, mutta reilun kokoisen puukahvan. On hyvä käteen.

Tänä päivänä mela on lähinnä muisto ajoilta, jolloin en tiennyt meloista mitään.


Kuva 17 vaalealapainen mustavartinen mela
Paino 800 g, pituus 147 cm, lavan pituus 52 cm, varren pituus 95 cm, lavan pinta-ala 840 cm2
Nailonlapainen ja hiilikuituvarsinen majavanhäntä.
 

Tähän väliin on hyvä vetää henkeä ja ottaa koskimelakokemusteni huippu, Wernerin commandomela. Kun tämä mela osuu koskessa vahingossa kivien väliin, niin vauhti pysähtyy siihen, mutta mitään ei mene rikki.

Merellä tämä on moottoriveneiden aaltojen kohtaamisiin tehokas ja luotettava työkalu. Vaikka lavassa on kara ja vahvike, niin lapa on symmetrinen ja yläkäden reilun kokoinen kahva on rauhoittavan luotettava. Tämä mela pysyy kädessä ja pitää vedessä.

Peruutin talvella autoni jäälohkareiden päälle jumiin. Minulla ei ollut lapiota mukana, mutta takakontissa oli tämä mela. Sain Wernerillä lapioitua autoni vapaaksi. 


Kuva 18 mustalapainen, puuvartinen mela

Paino 550 g, pituus 137 cm, lavan pituus 53 cm, varren pituus 84 cm, lavan pinta-ala 770 cm2
Hiilikuitulapa, puuvarsi
 

Mielenkiintoinen vikahankinta. Halusin kanoottibalettiin kevyen ja tarkan melan, jota voi hallita yhdellä kädellä kahvasta kiinni pitäen.

Tämä puuvartinen ja hiilikuitulapainen mela on kevyt ja sitä hallitsee hyvin yhdellä kädellä. Mutta, mutta: lapa on viiltävän teräväreunainen. Kun tämän työntää yhdellä kädellä keulaperäsimeksi, niin pienikin kulmavirhe ja melan lapa suuntaa melan ja kanootin omille teilleen.

Suoraan melontaan tehomela. Huippuvauhdissa se vaihtaa puolta keveytensä vuoksi nopeasti. Kanootin kulku ei juuri ehdi hidastua puolen vaihdossa. Valikoimani aikansa lapsi, ei näitä enää näe.

Kuva 19 koskisyöksymela, hiilikuitulapa ja -varsi
Paino 700 g, pituus 148 cm, lavan pituus 59 cm, varren pituus 89 cm, lavan pinta-ala 930 cm2
Olympiatason koskisyöksymela, hiilikuitua.
 
Olin taas kerran enemmän innokas kuin huolellinen, kun tilasin tämän melan. Unkarilainen Kajnerin mela näytti passelilta melalta balettikuvioihin. Iso lapa, säädettävä varsi, jäykkä ja kohtalaisen kevyt. Tämä oli valmistajan sivuilla ainoa mela, josta ei ollut sivukuvaa. Kysyin silti, että onko lapa symmetrinen? Olihan se, mutta vain leveyssuuntaan. Painepuoli on tasainen. Tämä on perus kilpakoskisyöksymela. Koin, että kaikesta huolimatta virhe oli minun.

Ensimmäiseksi poistin säätömahdollisuuden, säädön lukitus haittasi puolen vaihdossa. Iso lapa oli kömpelö sileään melontaan pitkällä varrella, joten lyhensin vartta. Vaihdoin vielä toisenlaisen kahvan. Nyt minulla on hauska koskimela, jossa iso lapaa antaa hirmuisen tehon.


Kuva 20 tupamutkavartinen hiilikuitumela

Paino 520 g, pituus 125 cm, lavan pituus 42 cm, varren pituus 83 cm, lavan pinta-ala 650 cm2
Hiilikuituinen tuplamutkamela.

Kutsun tätä verkkosukkamelaksi, kielletty alle 18-vuotiailta. Kialoa valmistaa näitä hawajilaiseen sivuponttoonikanootin melontaan. Lolo on isolapainen miesten mela ja Pono pienempilapainen naisten mela.

Tätä ennen tehomelani oli taittolapainen ultrakevyt hiilikuitumela, keveimillään 130 grammaa. Keveyden ongelma oli, että lapa ei kestänyt kolhuja. Ostin tämän verkkosukan, kun olin lähdössä Suomen rannikon melontaan. Ensimmäisen päivän jälkeen ero oli lähellä. Vaihdoin takaisin suoravartiseen taittolapaiseen. Harmitti kallis ja turha ostos. Pitkälle matkalle ei koskaan pidä ottaa uusia varusteita.

Parin päivän melonnan jälkeen suoralla varrella alkoivat sormieni nivelet kipeytyä. Annoin tuplamutkalle uuden mahdollisuuden. Siinä alakäden sormet ovat liki kohtisuoraan tukevasti kiinni varressa, eikä alakäden tarvitse vetää melaa osin ojennetuin sormin. 

Nyt tuplamutka hurmasi minut. Silti tuntui, että olin jättänyt melan varren hieman liian pitkäksi. Runsaan viikon melonnan jälkeen poikkesin Pohjanmaalle tuttavan häihin. Riitta haki minut rannasta ja yövyimme häiden jälkeen Pietarsaaressa. Riitalla oli mukana mun pora, rautasaha ja epoksia. Lyhensin Kialoan vartta hotellihuoneessa vajaan tuuman verran. Varoin, että en lyhennä liikaa.

Tämän jälkeen mela oli minulle hyvän mittainen.

Meloin tällä samalla melalla muutama vuosi myöhemmin Janne Janhusen kanssa Porkkalasta Tallinnaan. Taitaa edelleen olla ainoa inkkarilla tehty ylitys. Samoin Suomen rannikkoa ei ole vielä kukaan toinen melonut inkkariyksiköllä.

Hyvä sileän veden retkimela.


Kuva 21 hiilikuituinen tuplamutkamela. Lapa ja varsi kiinnitetty toisiinsa lasikuitusiteellä.
Paino 520 g, pituus 135 cm, lavan pituus 47 cm, varren pituus 88 cm, lavan pinta-ala 700 cm2
Tuplamutka hiilikuitumela.

Ystäväni Sampo Harju innostui melonnasta ja houkuttelin hänet kovakuntoisena kaverina keulamelojaksi Baltian pitkän matkan maraton melontoihin. Tarvitsin toisen tuplamutkan, mutta Kialoa ei enää valmistanut sillä hetkellä niitä. Löysin Kiinasta ZJ-Paddle –merkkisen tuplamutkan. Vähän arvelutti, mutta itse asiassa ZJ:n lapa on huomattavasti paremmin muotoiltu ja samoin varsi istuu paremmin käteen kuin Kialoa.

Muutama tuttu kokeili tätä melaa ja innostui. Houkuttelin Welhonpesän tilaamaan tusinan näitä, niin saatiin rahtia alas ja melojen hinnat kohdalleen.

Osallistuimme näillä meloilla Sampon kanssa kahdesti Gauja XXL –melontaan Latviassa. Gauja XXL on 310 km Gauja-jokea yhden viikonlopun aikana. Sadan kilometrin välein on pakollinen tunnin tauko, muuten saa meloa vuorokaudet läpeensä. Lähtö on perjantaina klo 19 ja maalissa pitää olla viimeistään sunnuntaina klo 24.

Ensimmäisellä kerralla keskeytimme 200 kilometrin kohdalla. Seuraavana vuonna treenasimme vähän etukäteen. Ennen Gaujaa osallistuimme Virossa Turi-Toriin, 74 km ja Vöhandumaratoniin 100 km. Nämä tapahtumat ovat keväällä perättäisinä viikonloppuina huhtikuussa. Gauja on viikko vapusta.

Nyt Gauja meni paremmin, voitimme luokkamme C2MEN. 

Sampo nimesi kanoottimme Northstar Polariksen kultakanootiksi.

Sitten aloin haaveilla Gauja XXL:n melonnasta luokassa C1MEN. Tarvitsin siihen luontaisesti nopean kanootin, että jäisi edes vähän aikaa nukkumiseen. Ostin Northstar Magicin. Se oli aikoinaan ollut minulla Bell Magic -nimisenä yhtenä vaihtoehtona Suomen rannikon melontaan. Silloin se tuntui liian vaativalta merelle, mutta nyt, kymmenen vuotta myöhemmin, olin sen verran kehittynyt melojana, että olisin voinut lähteä melomaan sillä rannikkoa uudelleen.

Treenatessa huomasin, etten saa nostettua tahtia riittävästi, että Magic kulkisi luontaista marssivauhtiaan, noin 7,5 km/t. Kun en osannut lisätä tahtia, niin keksin, että voisin hankkia tuplamutkaani isomman lavan.

Kolusin Welhonpesän vintillä, Esa Holmi oli muistavinaan, että heillä on siellä irrallisia Bracsan inkkarilapoja. Sellainen löytyi ja laminoin sen tuplamutkan varteen. Kuvassa näkyy, että tuli vähän krouvi liitos, mutta lapakulma säilyi kohdillaan.

Sitten tuli korona ja Baltian maratonit peruttiin. No, minulla on todellakin juuri minulle viritetty mela. Keväällä 2023 Vöhandumaratonissa voitin yllättäen luokan C1MEN. 

Bracsan lapa ja ZJ-Paddlen varsi on nyt tietysti kultamitalimela.

 


Kaavio melojen mittausten tekniikastani. Ainakin luvut ovat keskenään vertailukelpoisia.

Nyt, kun nämä melat on kerrottu ja mitattu, niin laskin näiden melojeni mittojen keskiarvon.

Paino 790 g, pituus 152 cm, lavan pituus 64 cm, varren pituus 88 cm, lavan pinta-ala 770 cm2
Huh, mikä keskiarvo. marssivauhdissa nostan melan vedestä 40 kertaa minuutissa.
780 grammaa kerralla on 1 896 kiloa tunnissa.
Pitkän retkipäivän aikana nostan yli kymmenen tonnia melaa vedestä.

Klikkaa seuraavaan tarinaan: Melan valinta

Kuva 22 kanootti koskessa ylösalaisin.Melojan käsi ja pystyssä oleva mela näkyy kanootin takana. Kuva on linkki seuraavaan tarinaan Melan valinnasta.
Melan valinta.
Mela muuntaa melonnan unelmat todeksi.
Foto Timo Ripatti

Blogin allekirjoituskuva nyrkissä oleva käsi pystyssä ja mela vaakasuorassa kädessä
Off-Road -melonnan äänenkannattaja.
1
Blogin pääkuva, melakuvia ruudukkona. 3 x7 kuvaa, joissa poseeraan pinkissä kanootissa aina eri mela kädessä.

Poseerasin näitä kuvia varten Emilia Jokelalle suomalaisessa Kolbri XL –kanootissa. Kiitos Emilia.

Melat ovat opettaneet minulle melonnasta enemmän kuin kanootit.

Kun mela tuntuu hyvältä, matka etenee maisemassa ja omassa mielessäni. 

Tämä kirjoitus ei ole katsaus markkinoilla tarjolla oleviin meloihin. Tässä on sankaritarinoita merkittävistä meloistani ja tunteista mela retkikaverina.

Toivon, että sinä alat nähdä melat osana melonnan tarinaasi.

Melakuvan alla olevassa boksissa on melan paino, melan pituus, varren/lavan pituudet ja lavan pinta-ala. Melat olen järjestänyt painavimmasta kevyempään. 

xxx1050 Passamaquoddy-intiaanien 
rahtimelan kopio 1800-luvulta.

Kuvat 1-3 Passamaque intiaanien rahtimelan kolme eri otetta


Paino 1050g, pituus 182 cm, lavan pituus 77cm, varren pituus 105 cm, lavan pinta-ala 720 cm2
Petsattu saarni, melan lapa lakattu.

Mitä stadin kundi voi opettaa melonnasta salojen sankareille? 

Olin lupautunut Padasjoelle pitämään melontakurssin kokeneille eräoppaille ja -melojille.

Tiedän, että järviseudun porukka suhtautuu helsinkiläiseen melojaan varauksella.

Kuinka saisin porukan kiinnostumaan heti alkuun? 

Ystäväni ja venepuuseppä Lauri Hovi teki minulle Passamaquoddy-intiaanien rahtimelan kopion 1800-luvulta. Meillä oli kuva tästä työmelasta, jota Lauri sovelsi. Tässä linkki museoon: https://urly.fi/3bi5

Mela on isolapainen, sen kahva, grippetti, on muotoiltu niin, että yläkädelle on kolme paikkaa. Ylin kohta on seisten melontaan normaali otteella. Seuraava kohta vähän alempana on sivuttainen kämmenote polviasennossa melontaan ja alin kohta on istualtaan melontaan. Kun yläkäsi siirtyy, alakäden paikka vaikuttaa myös, kuinka syvälle veteen lapa uppoaa. Lauri lisäsi visuaalista tehoa ja petsasi melan tummaksi. 

Kun tulin tuo mela kädessä Padasjoella Päijänteen rantaan, näin porukan ilmeistä heti, että nyt heille on tulossa jotain, mikä on konkareillekin uutta. Mela teki halutun vaikutuksen ja minulla oli innokkaita oppilaita koko viikonlopun. Sain lahjaksi Padasjoen vaakunapinssin, jolle kaiversin melan lapaan kolon ja istutin pinssin melaan.

Kun melon tällä melalla merellä isossa aallokossa, on varma olo. Lavassa on tehoa ja grippetissä tukea. Testasin joskus melojani sykemittarin kanssa. Tämä mela ei suinkaan ollut tehokkain, mutta sai sykeohjelmalta parhaan Fun Factor –lukeman. 


xxx1550 Lahja Siperiasta: Aito Hanti-mela.

Kuvat 4 ja 5 Hantien arkimela edestä ja sivulta. sivukuvassa näkyy puun kuivumisen aiheuttaman lavan kaareutuminen

Paino 1550g, pituus 173 cm, lavan pituus 87cm, varren pituus 86 cm, lavan pinta-ala 1100 cm2
Puupinta, jonka olen käsitellyt mehiläisvahalla.

Aito Hanti-mela Siperiasta.

Sain tämän melan lahjaksi venäläiseltä Evgeny Redginiltä. Redgin on ampumahiihdon olympiavoittaja vuodelta 1992. Suomi oli ensimmäinen ulkomaa, jossa hän kilpaili ja kertomansa sai Suomessa hyvää kohtelua ja hyvää ruokaa. Evgeny halusi antaa minulle tuon melan kiitokseksi saamastaan ystävällisestä kohtelusta Suomessa. 

Evgeny Redgin oli yhtenä isäntänä Etno sport -tapahtumassa Hanti-Mansiyskissä johon minut oli kutsuttu edustamaan Suomea Kikka Salmen kanssa. 

Etno Sport –organisaatio, jonka on käynnistänyt venäläinen tiedemies Alexey Kylasov, järjestää  kansanperinteeseen pohjautuvia urheilutapahtumia kaikkialla maailmassa. Tänä päivänä Etno Sport toimii Unescon alaisuudessa. 

Hanti-mela on raskasta puuta, veikkaan lehtikuusta. Hantit ovat keskimäärin aika lyhyitä, joten melaa ei pidetä kiinni kahvasta, niin kuin minä tuossa kuvassa, vaan sitä pidetään varresta. Kahva, tai poikkipiena on kalanpyydysten koukkaamiseen.

Tuolloin, vuonna 2015, Moskova ja Putinin hallinto suhtautuivat venäjän alkuperäiskansoihin suvaitsevaisesti. Tuo asenne kiristyi aika nopeasti. Pari vuotta myöhemmin alkuperäiskansojen edustajat eivät enää päässeet Suomeen erääseen kulttuuritapahtumaan. 

Tämä mela porouhri-muistoineen on minulle hyvin arvokas. Se on kunniapaikalla työhuoneeni seinällä.


Kuva 6 Hantien paloiteltu porouhri muovin päällä maassa, pöydän nurkalla muovimukissa vielä lämmintä poron verta
Klikkaa kuvaa, niin pääset Hanti-Mansiyskiin.

Linkki Hanti-tarinaan >>>


xxx1050 Lauri Salaman tekemä
Nahanni -kanootin mela. 

Kuva 7 Lauri Salaman tekemä Nahanni-mela

Paino 1050g, pituus 147 cm, lavan pituus 58cm, varren pituus 89 cm, lavan pinta-ala 600 cm2
Lakattu mänty/saarni 

Lauri Salama valmisti itse suunnittelemiaan Nahanni-kanootteja ja niihin kuuluu ilman muuta Laurin veistämät Nahanni-melat. Lauri on tarkka siitä, että kun hän myy Nahanni-kanootin, niin ostajan pitää meloa kanoottiaan kauniisti perinteisellä kanadalaisella tyylillä ja Nahanni-meloilla.

Mela on lempeämuotoinen ja lapa lipuu vedessä hienosti. Kun melontatekniikka kehittyy, niin tämän melan ominaisuudet pysyvät kehityksessä mukana. 

Aloittelija voi hätkähtää melan painoa, mutta se on oleellinen osa tämän melan luonnetta. Tämä mela vie  erämaahan ja tuo myös takaisin.

Nahanni –kanoottien ja -melojen innoittamana järjestin useana vuonna Helsingin Töölönlahdella Taiteiden yönä perinteiseen kanadalaiseen kanoottitanssiin perustuvia esityksiä.

xxx680 Pitkälapainen saukonhäntämela
Lauri Hovin tapaan
 

Kuva 8 Saukonhäntä mela

Paino 680g, pituus 159 cm, lavan pituus 79cm, varren pituus 80 cm, lavan pinta-ala 670 cm2
Mäntyä, vahvennukset tiikkiä.

Pitkälapainen saukonhäntämela rauhoittaa. Kolme vetoa tällä melalla, vastaa neljää vetoa majavanhäntämelalla. Keskustelimme Lauri Hovin kanssa paljon meloista ja pohdimme erilaisia melan rakenteita. Lauri muotoili tämän melan lavan joustavaksi ja helposti veteen meneväksi. 

Melan erikoisuus on paksunnos alakäden kohdalla. Alakäsi saa paksunnoksesta tukea ja käsi hakeutuu luontaisesti oikealle kohdalle. Paksunnos helpottamaan alakättä voi johtua sukuni alttiudesta reumaan. Sormieni nivelet eivät pidä suoran melan varren aiheuttamista venytyksistä alakäden sormille. 

Käytän tätä melaa rauhalliseen matkantekoon ja kanootin pyörittelyyn.


xxx600 Lauri Hovin veistämä
Mi’kmaq -intiaanien (Micmac) mela
Kuva 9 Mic-mac -intiaanien rahtimela
Paino 600g, pituus 156 cm, lavan pituus 73cm, varren pituus 83 cm, lavan pinta-ala 670 cm2
Kiinanpuuöljyllä käsitelty kirsikkapuu

Mi’kmaq -intiaanien (Micmac) melan kopio on toinen Lauri Hovin design minulle. Tässä mentiin jo äärimmäisyyksiin. Halusin ohutlapaisen ja reilusti joustavan melan, joka toimisi hyvin palautuksiin veden alla. Lapa on hyvin ohut ja teräväreunainen. Yläkäden kahva on muotoiltu joko normaaliin päkiä otteeseen tai kahvan sivusta pidettävään kämmenotteeseen.

Kämmenotteella kahva pyörähtää kevyesti kädessä kun melon Indian Stroke –tekniikalla. Indian Stroke –tekniikassa melaa palaa uuteen vetoon äänettömästi veden alla. Mahdollisuus vaihtaa yläkäden otetta vähentää yksipuolisen liikkeen rasitusta kädelle.

Joustavalapainen mela pitää veden yläpuolelta palautettaessa hauskan suih-äänen, kun veden paineen taivuttama melan lapa vedon lopussa ponnahtaa vedestä. Tämä mela kannustaa rauhalliseen, äänettömään etenemiseen tai toisaalta todella vauhdikkaaseen suih-tekniikkaan.

Tämä jäi prototyyppiasteelle. Tästä olisi pitänyt tehdä vähän reilumman kokoinen. Yläkädelle paksumpi otelauta ja lapakin oli ehkä turhan eläväinen. Säilytin melan, ei tätä voinut juhannuskokkoonkaan laittaa.


xxx1000 Kanadalaisen Ray Kettlewellin veistämä ruuspuinen Guide
Kuva 10 mela, lavassa merimetso-tunnus
Paino 1000g, pituus 163 cm, lavan pituus 82cm, varren pituus 81 cm, lavan pinta-ala 710 cm2
Lakattu ruusupuu.

Tämä mela on tuon Laurin Mic-mac -melan isoveli. Mela on ollut minulla paljon käytössä kouluttaessani melontaa. Lavassa on pituutta ja tehoa saada kanootti tekemään, mitä sillä hetkellä haluan oppilaille näyttää.

Mela on veistetty yhdestä ruusupuun lankusta. Ray työskenteli sahalla ja tunsi hyvin puulajit ja niiden ominaisuudet. Tässä suhteessa Lauri Hovin taito valita hyvä puutavara on vastaava kyky, jonka Lauri oppi, kun opiskeli venepuusepäksi.

Kun laitoin Raylle tilauksen ja kysyin, voinko maksaa luottokortilla, niin hän vastasi: ”I am an old fashion guy, I believe in postal money orders." Niinpä lähetin hänelle rahat postin kautta ja mela tuli minulle aikanaan.  

Nykyään Kettlewell –meloja voi edelleen tilata Kanadasta, nyt niitä valmistaa toinen perheyritys, Fishell Paddles. Lämmin suositus, jos haluat melan, joka vie sinut syvälle Duck Huntereiden ja Trappereiden maailmaan. Tuo minun melani on Ray Special. Sen lapa on venytetty reilusti normi ottertailia pidemmäksi.


 xxx500 Ännetön Pääskynen 


Kuva 11 isolapainen, useammasta palasta laminoitu puumela
Paino 500 g, pituus 144 cm, lavan pituus 73 cm, varren pituus 71 cm, lavan pinta-ala 850 cm2
Lakattu kanadanseetri, suomeksi ehkä jättiläistuija.

Kun käyn Klaukkalassa Welhonpesällä, ajaudun aina myymälän takanurkkaan hipelöimään meloja. Tämän melan kahva pilkisti hyllystä. Uusi malli ja valmistaja, Jaskolka, josta en ollut kuunaan kuullut. Keveys, komea lapa ja hieno puutyö tekivät vaikutuksen ja ostin melan. 

Minulla on näitä meloja sen verran runsaasti, että vaimoni Riitta ei enää huomaa lisäystä. Jos hän huomaa uuden melan autossani, niin sanon, että tuo on ollut minulla jo kauan (Monta tuntia!).

Uusi mela on aina hieno kokemus. Lähdin toiveikkaana koemelomaan tätä uutukaista. Kokemus oli uskomaton. Hiljaisin mela, mitä minulla on kuunaan ollut. Menee Ray Ketlewellin melasta ohi keveyden vuoksi.

 

Olin aivan varma, että mela on joko amerikkalainen tai kanadalainen. Hämmästykseni oli suuri, kun kuulin, että mela on puolalaista käsityötä. Melontapipon nosto puolalaisille Jaskolkan (Pääskynen) taitajille.


xxx500 Kusaman pilkuilla koristeltu
Grey Owl
Kuva 12 saukonhäntämela, lavassa tumma nailonkanttaus ja koristean värikkäitä, pyöreitä tarroja
Paino 500 g, pituus 152 cm, lavan pituus 67 cm, varren pituus 85 cm, lavan pinta-ala 670 cm2
Laminoitu Grey Owl Northern Light, jossa on kattava nailonvahvike.
Jättiläistuija (Cedar?) ja Amerikanlehmus 

Grey Owlin melat ovat olleet pitkään suosikkejani. Tämä saukonhäntä saa edustaa Grey Owleja. Minulla on myös saman valmistajan majavanhäntämela. 

Näissä on oikea varren ja lavan mittasuhde. Owlit ovat helppoja meloa ja nailonvahvike lavassa on huippuvahva. Olen melonut näillä puolen tuuman jäissä ongelmitta. 

Ottertailin jäykkyys tai oikeammin joustavuus toimii hienosti. Voimakas melonta tällä on keskustelua veden kanssa.

Kävin HAMin taidemuseossa ihailemassa Yayoi Kusaman pilkullisia teoksia. Siellä oli lapsille Kusaman tarroja, joita tietysti otin mukaan ja liimasin niitä melaan.

Mela on kevyt, hyvät varren ja lavan suhteet. Herkkä tuntuma veteen.

Ostin tämän sen enempää harkitsematta pelkällä käsituntumalla, ostin tämän melan kuin karkin, nam. 

Lopulta meloin tällä yhden kokonaisen kesän.

 

xxx1000 Muistojen bulevardi.

Kuva 13 ohut- ja pitkävartinen majavanhäntä, vaaleaa puuta
Paino 1000 g, pituus 167 cm, lavan pituus 68 cm, varren pituus 99 cm, lavan pinta-ala 810 cm2
Jättiläistuija (Cedar) valistunut arvaus.
Lakattu, yhdestä puusta.

Olin aloitteleva meloja ja lähdössä tyttäreni Sannan kanssa ensimmäistä kertaa ACR-melontaan – Arctic Canoe Race – Tornionjoki päästä päähän viikossa.  Ostin melan Klaus VanamoltaNorth West Importista keväällä 1996.  

Olin kokematon koskimeloja, mutta olin purjehtinut paljon ja muun muassa Atlantilla. Ajattelin, että mittakaava isoon koskeen kanootilla on sama kuin purjehtiminen myrskyaalloissa Atlantilla. Oleellista on, että aluksen ohjaus toimii ja peräsin on tehokas. 

Tällä pitkävartisella ja tukevalla melalla uskoin selvittäväni kaksikon perämelojana isoaaltoiset ja pitkät kosket. 

Kun lähdimme päivän etapille, katosivat kilpakumppanit hetkessä joen mutkien taa. Illalla alkoi tulla tuttuja, uupuneita melojia selkä edellä vastaan. Rannassa meitä tultiin ihmettelemään. Kilpakumppanit koputtelivat kanoottiamme ja melaani. Ehdotin jollekin uteliaalle, että kokeiles mun ja Sannan hauista.

Kun otan tämän melan matkaan merelle ja työnnän tuon lavan syvälle aaltoon, niin tukevampaa otetta saa hakea. Mieleen nousee muistojen bulevardi ACR:stä. Normi retkimelontaan tuossa on aivan liian pitkä varsi.

Melan lavassa on vieläkin näkyvissä ACR:n katsastusleima.


 

xxx620 Kaikkien koskimelojeni äiti

Kuva 14 tylppäkärkeinen majavanhäntä koskimela. Laminoitu vaaleaa ja tummaa puuta vuorotellen
Paino 620 g, pituus 143 cm, lavan pituus 50 cm, varren pituus 93 cm, lavan pinta-ala 700 cm2
Soikea varsi. Laminoitu amerikanlehmus, vaahtera, kirsikka ja pähkinä.

Koskessa haluan luottaa melaan. Lavassa pitää olla voimaa ja sen tulee kestää kivien iskuja. Varren pitää joustaa ja tukea kovaa vääntöä. Melan pitää kestää, että voin nojata siihen koko painollani. Olen hankkinut useita koskimeloja. Ne ovat isolapaisia ja t-kahvaisia majavanhäntämeloja. Painaviakin ovat.

Kosken sijaan pitäisi sanoa iso aallokko. Merellä minulla on aina toisena melana reilu koskimela. Helsingin edustalla tulee kohtaamisia isojen moottoriveneiden aaltojen kanssa. Silloin on hyvä ottaa käteen reilu mela.

Lavassa lukee Northstar. Minulla on ollut useita Northstarin kanootteja ja jenkeissä tuntuu olevan tapana, että kanoottivalmistaja tuottaa myös meloja omalla nimellään. Ei huonoja, mutta ei ihan huippujakaan.


xxx870 Amerikan melavalmistajien ykkönen, Sawyer paddles 

Kuva 15 laminoitu leveälapainen koskimela
Paino 870 g, pituus 145 cm, lavan pituus 50 cm, varren pituus 95 cm, lavan pinta-ala 880 cm2

Kartiomainen soikea Douglas-kuusi varsi,
laminoitu ponderosa-mänty-pähkinä-saarni -lapa.

Amerikkalaisia Sawyerin meloja on minulla ollut useita. Huippulaatua ja kestävä Dynel-kanttaus lavassa. Koskimelan lavan muotoilu on oikeaan suuntaan: pyöristetyt kulmat ohittavat kivien iskut kevyesti.

Olin kerran reissussa Oregonissa lähellä Sawyerin melaverstasta. Koetin saada heihin yhteyttä, niin olisin poikennut, mutta ei onnistunut. Laitoin sähköpostin. Ei niihin jenkit vatsaa. Olisi pitänyt soittaa. Olisi ollut mielenkiintoista keskustella, mistä heidän viisautensa meloihin ja airoihin on lähtöisin. Hienoa puutyötä ja ergonomiaa.

Netistä tilatessani minulle sattui tyypillinen virhe: tulkitsin kuvan perusteella, että melan lapa on symmetrinen, mutta kun sain melan, niin kävi ilmi, että lapa on kaareva. Siis tavallaan normi koskisyöksymela, jota käytetään vain tehopuolelta. Ei vastaa minun tekniikkaani.

Käytän tätä, kun lähden viikonlopuksi Kymijoen Ahvion  koskelle puljaamaan. Mela kestää kiven iskuja ja ote virrasta pitää.


xxx930 Jokainen meistä tekeetämän virheen.

Kuva 16 alumiinimela, kolhuinen punainen lapa, varsi alaosasta suojattu mustalla muovilla
Paino 930 g, pituus 144 cm, lavan pituus 59 cm, varren pituus 85 cm, lavan pinta-ala 940 cm2
Kokoalumiinimela varren alapäässä muovinen hankaussuoja.

Kun on iso lapa ja pitkä varsi, saan melontaani tehoa, ajatteli noviisi meloja minussa. Jälkeenpäin ymmärsin, että teho lähtee melojasta. Olin ostanut rafting melan. Siis melan, jota melotaan hajareisin isolla voimalla, kun mennään porukassa kumiveneellä kiivaisiin koskiin.

Tämä oli minullakin pitkään luottomelani koskessa. Jossain vaiheessa lyhensin vartta ja kiinnitin melaan epäsymmetrisen, mutta reilun kokoisen puukahvan. On hyvä käteen.

Tänä päivänä mela on lähinnä muisto ajoilta, jolloin en tiennyt meloista mitään.


 xxx800 Wernerin jäähakku

Kuva 17 vaalealapainen mustavartinen mela
Paino 800 g, pituus 147 cm, lavan pituus 52 cm, varren pituus 95 cm, lavan pinta-ala 840 cm2
Nailonlapainen ja hiilikuituvarsinen majavanhäntä.
 

Tähän väliin on hyvä vetää henkeä ja ottaa koskimelakokemusteni huippu, Wernerin commandomela. Kun tämä mela osuu koskessa vahingossa kivien väliin, niin vauhti pysähtyy siihen, mutta mitään ei mene rikki.

Merellä tämä on moottoriveneiden aaltojen kohtaamisiin tehokas ja luotettava työkalu. Vaikka lavassa on kara ja vahvike, niin lapa on symmetrinen ja yläkäden reilun kokoinen kahva on rauhoittavan luotettava. Tämä mela pysyy kädessä ja pitää vedessä.

Peruutin talvella autoni jäälohkareiden päälle jumiin. Minulla ei ollut lapiota mukana, mutta takakontissa oli tämä mela. Sain Wernerillä lapioitua autoni vapaaksi. 

 


xxx550 Vesi on kovaa, kun sitä
veistää terävällä melalla
Kuva 18 mustalapainen, puuvartinen mela

Paino 550 g, pituus 137 cm, lavan pituus 53 cm, varren pituus 84 cm, lavan pinta-ala 770 cm2
Hiilikuitulapa, puuvarsi
 

Mielenkiintoinen vikahankinta. Halusin kanoottibalettiin kevyen ja tarkan melan, jota voi hallita yhdellä kädellä kahvasta kiinni pitäen.

Tämä puuvartinen ja hiilikuitulapainen mela on kevyt ja sitä hallitsee hyvin yhdellä kädellä. Mutta, mutta: lapa on viiltävän teräväreunainen. Kun tämän työntää yhdellä kädellä keulaperäsimeksi, niin pienikin kulmavirhe ja melan lapa suuntaa melan ja kanootin omille teilleen.

Suoraan melontaan tehomela. Huippuvauhdissa se vaihtaa puolta keveytensä vuoksi nopeasti. Kanootin kulku ei juuri ehdi hidastua puolen vaihdossa. Valikoimani aikansa lapsi, ei näitä enää näe.

Kuva 19 koskisyöksymela, hiilikuitulapa ja -varsi
Paino 700 g, pituus 148 cm, lavan pituus 59 cm, varren pituus 89 cm, lavan pinta-ala 930 cm2
Olympiatason koskisyöksymela, hiilikuitua.
 
Olin taas kerran enemmän innokas kuin huolellinen, kun tilasin tämän melan. Unkarilainen Kajnerin mela näytti passelilta melalta balettikuvioihin. Iso lapa, säädettävä varsi, jäykkä ja kohtalaisen kevyt. Tämä oli valmistajan sivuilla ainoa mela, josta ei ollut sivukuvaa. Kysyin silti, että onko lapa symmetrinen? Olihan se, mutta vain leveyssuuntaan. Painepuoli on tasainen. Tämä on perus kilpakoskisyöksymela. Koin, että kaikesta huolimatta virhe oli minun.

Ensimmäiseksi poistin säätömahdollisuuden, säädön lukitus haittasi puolen vaihdossa. Iso lapa oli kömpelö sileään melontaan pitkällä varrella, joten lyhensin vartta. Vaihdoin vielä toisenlaisen kahvan. Nyt minulla on hauska koskimela, jossa iso lapaa antaa hirmuisen tehon.


Kuva 20 tupamutkavartinen hiilikuitumela

Paino 520 g, pituus 125 cm, lavan pituus 42 cm, varren pituus 83 cm, lavan pinta-ala 650 cm2
Hiilikuituinen tuplamutkamela.

Kutsun tätä verkkosukkamelaksi, kielletty alle 18-vuotiailta. Kialoa valmistaa näitä hawajilaiseen sivuponttoonikanootin melontaan. Lolo on isolapainen miesten mela ja Pono pienempilapainen naisten mela.

Tätä ennen tehomelani oli taittolapainen ultrakevyt hiilikuitumela, keveimillään 130 grammaa. Keveyden ongelma oli, että lapa ei kestänyt kolhuja. Ostin tämän verkkosukan, kun olin lähdössä Suomen rannikon melontaan. Ensimmäisen päivän jälkeen ero oli lähellä. Vaihdoin takaisin suoravartiseen taittolapaiseen. Harmitti kallis ja turha ostos. Pitkälle matkalle ei koskaan pidä ottaa uusia varusteita.

Parin päivän melonnan jälkeen suoralla varrella alkoivat sormieni nivelet kipeytyä. Annoin tuplamutkalle uuden mahdollisuuden. Siinä alakäden sormet ovat liki kohtisuoraan tukevasti kiinni varressa, eikä alakäden tarvitse vetää melaa osin ojennetuin sormin. 

Nyt tuplamutka hurmasi minut. Silti tuntui, että olin jättänyt melan varren hieman liian pitkäksi. Runsaan viikon melonnan jälkeen poikkesin Pohjanmaalle tuttavan häihin. Riitta haki minut rannasta ja yövyimme häiden jälkeen Pietarsaaressa. Riitalla oli mukana mun pora, rautasaha ja epoksia. Lyhensin Kialoan vartta hotellihuoneessa vajaan tuuman verran. Varoin, että en lyhennä liikaa.

Tämän jälkeen mela oli minulle hyvän mittainen.

Meloin tällä samalla melalla muutama vuosi myöhemmin Janne Janhusen kanssa Porkkalasta Tallinnaan. Taitaa edelleen olla ainoa inkkarilla tehty ylitys. Samoin Suomen rannikkoa ei ole vielä kukaan toinen melonut inkkariyksiköllä.

Hyvä sileän veden retkimela.


Kuva 21 hiilikuituinen tuplamutkamela. Lapa ja varsi kiinnitetty toisiinsa lasikuitusiteellä.
Paino 520 g, pituus 135 cm, lavan pituus 47 cm, varren pituus 88 cm, lavan pinta-ala 700 cm2
Tuplamutka hiilikuitumela.

Ystäväni Sampo Harju innostui melonnasta ja houkuttelin hänet kovakuntoisena kaverina keulamelojaksi Baltian pitkän matkan maraton melontoihin. Tarvitsin toisen tuplamutkan, mutta Kialoa ei enää valmistanut sillä hetkellä niitä. Löysin Kiinasta ZJ-Paddle –merkkisen tuplamutkan. Vähän arvelutti, mutta itse asiassa ZJ:n lapa on huomattavasti paremmin muotoiltu ja samoin varsi istuu paremmin käteen kuin Kialoa.

Muutama tuttu kokeili tätä melaa ja innostui. Houkuttelin Welhonpesän tilaamaan tusinan näitä, niin saatiin rahtia alas ja melojen hinnat kohdalleen.

Osallistuimme näillä meloilla Sampon kanssa kahdesti Gauja XXL –melontaan Latviassa. Gauja XXL on 310 km Gauja-jokea yhden viikonlopun aikana. Sadan kilometrin välein on pakollinen tunnin tauko, muuten saa meloa vuorokaudet läpeensä. Lähtö on perjantaina klo 19 ja maalissa pitää olla viimeistään sunnuntaina klo 24.

Ensimmäisellä kerralla keskeytimme 200 kilometrin kohdalla. Seuraavana vuonna treenasimme vähän etukäteen. Ennen Gaujaa osallistuimme Virossa Turi-Toriin, 74 km ja Vöhandumaratoniin 100 km. Nämä tapahtumat ovat keväällä perättäisinä viikonloppuina huhtikuussa. Gauja on viikko vapusta.

Nyt Gauja meni paremmin, voitimme luokkamme C2MEN. 

Sampo nimesi kanoottimme Northstar Polariksen kultakanootiksi.

Sitten aloin haaveilla Gauja XXL:n melonnasta luokassa C1MEN. Tarvitsin siihen luontaisesti nopean kanootin, että jäisi edes vähän aikaa nukkumiseen. Ostin Northstar Magicin. Se oli aikoinaan ollut minulla Bell Magic -nimisenä yhtenä vaihtoehtona Suomen rannikon melontaan. Silloin se tuntui liian vaativalta merelle, mutta nyt, kymmenen vuotta myöhemmin, olin sen verran kehittynyt melojana, että olisin voinut lähteä melomaan sillä rannikkoa uudelleen.

Treenatessa huomasin, etten saa nostettua tahtia riittävästi, että Magic kulkisi luontaista marssivauhtiaan, noin 7,5 km/t. Kun en osannut lisätä tahtia, niin keksin, että voisin hankkia tuplamutkaani isomman lavan.

Kolusin Welhonpesän vintillä, Esa Holmi oli muistavinaan, että heillä on siellä irrallisia Bracsan inkkarilapoja. Sellainen löytyi ja laminoin sen tuplamutkan varteen. Kuvassa näkyy, että tuli vähän krouvi liitos, mutta lapakulma säilyi kohdillaan.

Sitten tuli korona ja Baltian maratonit peruttiin. No, minulla on todellakin juuri minulle viritetty mela. Keväällä 2023 Vöhandumaratonissa voitin yllättäen luokan C1MEN. 

Bracsan lapa ja ZJ-Paddlen varsi on nyt tietysti kultamitalimela.

 


Kaavio melojen mittausten tekniikastani. Ainakin luvut ovat keskenään vertailukelpoisia.

Nyt, kun nämä melat on kerrottu ja mitattu, niin laskin näiden melojeni mittojen keskiarvon.

Paino 790 g, pituus 152 cm, lavan pituus 64 cm, varren pituus 88 cm, lavan pinta-ala 770 cm2
Huh, mikä keskiarvo. marssivauhdissa nostan melan vedestä 40 kertaa minuutissa.
780 grammaa kerralla on melkein 50 kiloa tunnissa.
Pitkän retkipäivän aikana nostan puoli tonnia melaa vedestä.

Klikkaa seuraavaan tarinaan: Melan valinta

Kuva 22 kanootti koskessa ylösalaisin.Melojan käsi ja pystyssä oleva mela näkyy kanootin takana. Kuva on linkki seuraavaan tarinaan Melan valinnasta.
Melan valinta.
Mela muuntaa melonnan unelmat todeksi.
Foto Timo Ripatti

Blogin allekirjoituskuva nyrkissä oleva käsi pystyssä ja mela vaakasuorassa kädessä
Off-Road -melonnan äänenkannattaja.
Postausasetukset Tunnisteet Ei vastaavia ehdotuksia Julkaistu 13.7.2023 17.03 Linkit Sijainti Hakukuvaus Asetukset