Suomen Leveyspiiri 62°54'30" meloen - haastattelu

Postikortti Ragnhild Sellén 1905.

Suomi on melottu, hiihdetty, pyöräilty ja ajettu lakaisukoneellakin päästä päähän. Heinä–elokuussa Jaakko Mäkikylä, Offroad Paddler meloo Suomen poikki sen leveimmältä kohdalta. Hanke on nimeltään Suomen Leveyspiiri meloen. 

 
Haastattelu Riitta Skytt, kesäkuu 2026

Mistä Leveyspiiri -idea lähti?

– Kuten sanottu, Suomi on melottu, hiihdetty, pyöräilty ja ajettu lakaisukoneellakin päästä päähän. Pituussuunnassa kaikki tuntui olevan jo tehty, mutta entä leveyssuunta? Kun aloin pohtia asiaa, tajusin, ettei kukaan ollut melonut Suomen mantereen poikki sen leveimmältä kohdalta.

Suomen leveimmän kohdan vedet kulkevat pääosin Suomen selän poikki kaakko–luode-suuntaan. Minun tavoitteeni on meloa ne mahdollisimman tarkasti idästä länteen.

Ensimmäinen hahmotelma, jossa olisin melonut niitä vesistöjä, jotka leikkaavat leveimmän kohdan. Melonta kaakosta luoteeseen ja paluu autolla seuraavan veden alkuun.

Yksikään Suomen leveimmän kohdan vesistöistä ei kulje yhtenäisenä halki Suomen. 

Kuinka ratkaisit sen?

– Piirsin Google Mapsiin viivan EU:n itäpisteeltä Pohjanlahdelle ja aloin selvittää, mitä vesistöjä se kohtaa. Pelkkä oikean koordinaatin varmistaminen vei aikaa. 

Valitsemani vesistöt, 26 kiinnostavaa melottavaa.
Saat kartan isommaksi klikkaamalla tästä >>> 

Lopulta päädyin leveyspiiriin 62°54′30″ pohjoista leveyttä. Etsin vesistöt, joissa tämä leveyspiiri kulkee vähintään kilometrin matkan järven tai muun vesialueen yli. 

Käytännössä ajan autolla lähtöpaikkaan, melon ensin järven leveyspiirin lähtöpisteeseen ja sieltä suoraan itä–länsi-suuntaisesti vesistön poikki. Sen jälkeen palaan takaisin lähtörantaan ja siirryn seuraavalle Leveyspiirin järvelle.

Leveyspiiri reitti kulkee monen kunnan kautta.

Oletko huomioinut sen suunnittelussa?

Osassa kuntia Leveyspiiri halkaisee kunnan reilusti, joissain se vain hipaisee.
Tulkitsin nämä kaikki Leveyspiirin kunniksi. 
Saat kartan isommaksi klikkaamalla tästä >>> 

– Hyvä kysymys! Olen todellakin miettinyt sitä. Huhtikuussa luin Helsingin Sanomista Kuntaliiton toimitusjohtajan Minna Karhusen haastattelun, jossa hän kantoi huolta kuntien näivettymisestä. Se pysäytti miettimään asiaa.

Pielisen Rukavedellä 62°54'30" kohta.

Leveyspiirin alue on mielestäni mitä kauneinta Suomea, perinteisiä kulttuurimaisemia, vaaroja, järviä, metsälampia ja laajoja havumetsiä. Sellaista luontoa, jota maailmassa on enää vähän jäljellä.

Laadin retkeni pohjalta kolme kyselyä. Yhden kuntien matkailusta vastaaville viranhaltijoille, toisen matkailuyrittäjille ja kolmannen meille retkeilijöille. Linkit kyselyihin ovat tämän sivun lopussa. 

Tarkoituksena on herättää keskustelua siitä, mikä kiinnostaa ja millaisia mahdollisuuksia luontoliikunnalla näillä alueilla voisi olla tulevaisuudessa.

Kerro muutama esimerkki.

Yövyin yhdellä koemelonnalla Valamon luostarissa ja kuvasin Juovajärven, josta olisi alkanut yksi kaakko-koillinen vesireitti.

– Melojana kohtaan paljon mahdollisuuksia erityisesti luontoliikunnassa ja retkeilyssä. Ne eivät vaadi valtavia investointeja, mutta voivat houkutella alueelle uusia kävijöitä. 

Uskon vahvasti pienten yritysten yhteistyöhön. Kuntien kannattaa tukea matkailuyritysten verkostoitumista, yhteismarkkinointia ja palvelujen kehittämistä yhdessä. 

Kun matkailijoita tulee enemmän, hyöty kohdistuu suoraan paikallisiin majoitus-, ravintola- ja ohjelmapalveluihin. Parhaimmillaan se tuo uusia työpaikkoja ja lisää alueen elinvoimaa. 

Retkeilijöiden keskuudessa sana kiertää. Luontoliikunta-aiheisia some alustoja on paljon ja niiden seuraajia maailmalla on sadoin tuhansin. Offroad Paddler blogissa käy noin 3000 vierailijaa kuukaudessa.

Kuopio on Leveyspiirin suurin kunta.
Mualiman napa, Kuopion torilla, on 1,8 kilometriä leveyspiirin 62°54'30" eteläpuolella.

Karkeasti laskettuna (Keski-Suomessa) noin 1700 matkailijaa vuodessa vastaa yhtä matkailun työpaikkaa (TAK 2018, Tutkimus- ja Analysointikeskus TAK Oy). Todellinen vaikutus on tätä suurempi, sillä luku ei sisällä sesonkityöntekijöitä.

Manner-Suomen levein kohta on 542 kilometriä.

Kuinka paljon siitä on mahdollista meloa? 

Melan lapa osoittaa länteen. Selkä Pielisellä. 

– Minun tavallani meloen matkaa kertyy noin 400 kilometriä. Rauhallisesti edeten retki ei ole melonnallisesti vaativa. 

Yllättävän paljon aikaa on kulunut valmistautumiseen ylipäätään. Aikaa kului mm. siihen, että selvitin tarkasti, mitkä vesistöt ja kunnat osuvat leveyspiirille. Nyt olen valinnut vesistöt, tehnyt järvikohtaiset suunnitelmat ja  aikatauluttanut melonnat heinä–elokuulle.

Miten olet valmistautunut?

Holmin Juhani Welhonpesästä pitelee Kolibria pystyssä varustelukuvaa varten. Olen tyytyväinen, Kolibri on hyvin varustettu ja retken teeman mukaisesti sinivalkoinen.

Klaukkalalainen Welhonpesä Oy antoi käyttööni Suomessa valmistetun, sinivalkoisen Kolibri-kanootin. Se on monipuolinen, kevyt ja ketterä kulkupeli tällaiselle retkelle. 

Leveyspiirin vesillä käyttämäni melat olen veistänyt itse. Osallistuin Juho Paason melanveistokursseille Vanajaveden opistossa usean vuoden ajan. Päämelaksi valitsin männystä ja tervalepästä valmistetun taittolapaisen majavanhäntämelan. Varamelana kulkee hienosyisestä männystä veistetty saukonhäntämela. 

Olen erityisen iloinen ja ylpeä siitä, että sekä kanootti että melat ovat kotimaista työtä.

Mitä odotat Leveyspiiri -hankkeelta?

– Mieleeni tulee John Steinbeckin kirja Matka Charlien kanssa. Steinbeck kirjoitti amerikkalaisista koko uransa ajan, mutta koki, ettei ollut oikeastaan tutustunut todellisiin amerikkalaisiin. Niinpä hän lähti kiertämään kotimaataan. Luin kirjan uudelleen ennen tätä hanketta. 

Odotan ennen kaikkea ihmisten kohtaamista ja keskusteluja vesien äärellä.

Meloja on paras veden laadun tarkkailija. Minä teen sitä kirjaimellisesti. Mittaan veden hiukkaspitoisuuden TDS&EC -mittarilla ja valkoisella pääkallomukilla selvitän näkösyvyyden ja veden värin. Koitajoen vesi on ruskeaa mutta puhdasta. TDS-arvo 6 ppm kertoo lähes mineraalittomasta vedestä — väri tulee humuksesta, ei epäpuhtauksista.

Kun meloin Sinivalkonauha-melonnassa Suomen rannikon Torniosta Virojoelle, sääntöjen mukainen aikataulu oli melko tiukka. Moni saunakutsu ja juttutuokio jäi väliin. 

Nyt minulla on aikaa pysähtyä. Päivämatkat ovat suhteellisen lyhyitä, joten voin rauhassa jutella paikallisten ihmisten kanssa.

Kun pääset Pohjanlahdelle asti, mitä toivot löytäneesi?

– Toivon olevani tyytyväinen itseeni. Tämä ei ole ennätysyritys eikä suuri uroteko. Se on melonta Suomen poikki vesireittejä pitkin.

Ehkä minulle käy kuten Steinbeckille. Hänen matkansa opetti, ettei ihminen lopulta hallitse matkaa, vaan matka ottaa vallan kulkijastaan.

Tässä linkit kyselyihin: olisi mukavaa, jos vastaisit kysymyksiini.

Tarkoitukseni on kerätä tietoa ja herättää saamieni vastausten pohjalta blogissani keskustelua siitä, mikä kiinnostaa ja millaisia mahdollisuuksia luontoliikunnalla Leveyspiirin alueilla voi tulevaisuudessa olla. 

Leveyspiiri -logoa klikkaamalla pääset Googlen kuvahakemistoon, jossa näkyy melottavat järvet ja melontareitit.

"Valmistaudu — Varustaudu — Oli retki mikä tahansa"

Tarrojen kimppatilaus

Multa loppuivat varusteiden nimitarrat ja olen tilaamassa niitä lisää niin, että saisin ne käyttöön ennen juhannusta. 

Laitan tilauksen eteenpäin ensi maanantaina 8.6.  

Jos haluat lähteä kimppaan, klikkaa täältä tarkempaa tietoa suunnittelemistani tarroista. >>>

"Valmistaudu — Varustaudu

Oli retki mikä tahansa"

Kolibrin tuunaus

Työkalu tuunaamiseen. Vihreällä merkityt ovat

Kuvailutulkattu

parraslenkkien tekoon.
Punaiset penkin kiinnitys ja heijastinteipit.

Siniset ilmasäkkien kiinnitykseen. Kuvasta puuttuu 8 mm keula- ja peränarut sekä partaisiin tulevat hihnat, joihin yllättäen kävi loistavasti Welhonpesän viisimetriset kuormahihnat. En ollut aiemmin tullut edes ajatelleeksi niiden käyttöä. 

Parrasnarut

 

Musta mittateippi on työkalu, jolla saan pätkittyä muoviputken suurin piirtein samankokoisiin palasiin. 

Terävät sivuleikkurit ovat painonsa kultaa. Se leikkaa putken terävästi, joten leikkuupintaan ei jää karheuksia, jotka voisivat haitata kiinitysnarun pujottamista putken sisään. 

Putken ei tarvitse tulla paljoa esiin, mutta sen verran, että siihen on helppo pujottaa kiinityshihnat. Reikien väli 10 cm ja muoviputki 14 senttiä on hyvä kokonaisuus. 

Kohdistan reijät partaan kiinitysniittien mukaan. Reikä noin viisi senttiä niitin molemmille puolille. Mittaamiseen käytän pahvin palaa, johon olen merkinnyt reikien paikat. 

Halusin Kolibrissa lenkit mahdollisimman ylös ja tukevasti partaan läpi. Pora pitää nostaa heti alun jälkeen sen verran pystyyn, että reikä tulee sisäpuolelta juuri partaan alapuolelle. Näin lenkit jäävät siististi partaan alapuolelle.

Sen lisäksi, että olen sulattanut narun pään ja pyöräyttänyt se teräväkärkiseksi, kovetan narua pari tuumaa pikaliimalla. Jäykkää narua on helppo pujotella sekä reikiin että muoviputkiin. Teen yhdellä narunpätkällä aina koko partaan puolikkaan keulasta perään. 

Kiristän narun pariin kertaan ennen sen solmimista perään. Vasemmalla kädellä vedän narua ulkopuolelta ja vasemmalla kädellä varmistan, että muoviputki on tiiviisti kanootin kylkeä vasten. Painan sitten vasemmalla kädellä narua reijän kohdalta ulkopuolelta ja käyn seuraavan lenkin kimppuun. Tätä pitää vähän harjoitella ja se kannattaa tehdä kahdesti.

Lopetuspäähän, tässä tapauksessa Kolibrin perään poraan yhden ylimääräisen reijän parin sentin päähän viimeisen lenkin narun ulostulokohdasta. Pujotan narun sisäpuolelle ja sidon sen usealla puolipolvella viimeisen lenkin juureen. Lukitsen solmun pikaliimalla.  

Keula- ja perälenkit

Kanootissa keula- ja perälenkit ovat turvavaruste. Niistä ei kanneta kanoottia, vaan ne ovat sitä varten jos kanootti menee pinniin, niin tuohon lenkkiin voi kiinnittää vetonarun. Jos lenkkiä käytetään kantamiseen, niin se hieryy porareijän kohdalta ja ei sitten toimi oikein tarvittaessa. Siksi teen sen aina sen verran pieneksi, ettei siitä mahdu kantamaan.

Narulla on toinenkin käyttö, jatkan sitä kanootin sisäpuolelle sen verran, että saan toisen vetolenkin. Tähän on hyvä kiinnittää mm. heittoliina. Naruun pitää tehdä myös sisäpuolelle lukkosolmut, ettei ulkopuolinen lenkki avaudu. Tässä saa vähän kurotella ja näperrellä, mutta solmut kannattaa kiristää huolella. 

ilmasäkit

Tähän tarvitaan nippusiteitä. Ilmasäkki lukitaan lippunarun koukuilla. Näin voi säkkejä vaihtaa. Minulla on maraton melonnoissa isot säkit ja retkillä pienet. Ja jos on useampi kanootti, niin säkkejä voi siirtää kanootista toiseen.  

Ilmasäkin pinnalla näkyy ruudullinen verkko. Olen hakkinyt sen Etrasta. Se on hyttysverkkoa. Se suojaa ilmasäkkejä kun työntää mm. varamelan kiinnityshihnojen alle. Verkko on mös liukas.

Kiristän kiinnityshihnat ennenkuin täytän ilmasäkit. Näinsäkit eivät nouse turhan korkealla partaan yläpuolelle.

Kun puhallan ilmaa (sähköpumpulla) niin koitan toisella kädellä, ettei säkkä tule niin täyteen, ettei hihnan alle saa työnnettyä varamelaa. 

 

Kolibri alkaa jo näyttää kanootilta. Juhani pitää Kolbria kyljellään. Kanootti jää Welhopesään toukokuun loppuun, jos haluat käydä katsomassa tekemiäni virityksiä. Kolibrin saa tietysti penkki kiinnitettynä, mutta tilatessa en muistanut omaa penkin korkeutta, joten asensin sen itse. Nyt sen etureuna on 22 cm ja takareuna 24 senttiä.  

Tarrat

 

Heijastavat SOLAS (Safety of Life at Sea) -tarrat. Näitä tarvitsen syksyn retkillä. Kun tulen rantaa ja lähden etsimään leiripaikka, niin palatessa saa välillä hakea pitkään, että löytää kanootin kaislikosta Nuo teipit ovat sen verran tehokkaat, että otsalampun valossa löydän Kolibrin jo kaukaa. 

Solas -teipit ovat huomattavasi parempia kuin tavallisesti kaupan olevat liikennemerkkiteipit. 

Solas on kansainvälinen merenkulun turvallisuussopimus, jotka IMO (Kansainvälinen merenkulkujärjestö) hallinnoi. Ensimmäinen versio syntyi Titanicin uppoamisen jälkeen vuonna 1914.

Täällä on lisää parraslenkkiohjeita >>>

Index – Equipment >>> 

Klikkaa tästä Retkimelonta -hakemistoon >>>

retkikysely

"Oletsä Jaska koskaan saanut turpaasi?"

Tilaa tarroja tästä >>>

Blogin hakemistosivulle >>>

"Valmistaudu — Varustaudu — Oli retki mikä tahansa"

Koitereen syksyinen lumo

Koitere ottaa retkeni haltuun. Timo ja Ilmari jatkavat matkaa 

Kuvailutulkattu

Lammassaaresta pohjoiseen Koitereen salmien yli järven pohjoisrannalle.
Minut Koitereen tuuliset selät houkuttelevat useammaksi päiväksi Lammassaareen ja Maijanhuhdan saaren saunatuvan nojatuoliin.

"joka näkyy heikosti"

Koitereen alkuosa koita- esiintyy muuallakin Karjalassa (esim. Koitajoki, Koitajärvi), mutta tarkkaa alkuperää ei tunneta.

Todennäköisin selitys liittyy vanhaan verbiin koitaa, joka tarkoittaa häämöttämistä tai heikkoa näkymistä. Nimi voisi siis kuvata maisemaa tai veden läpi näkyvää – jotakin, joka koittaa silmään. Loppuosa -re on myöhempi johdin, joka liittyy järven nimeen. Koitere voi viitata häämöttävään rantaan tai järven pohjaan, joka näkyy veden läpi.

 

Koitereen koko hahmottuu, kun olen upottanut sen Helsingin edustalle. Pääkuvassa nuolien pituus on viisi kilometriä. Navakalla tuulella se nostaa jo liki puolimetrisen aallokon. Kartassa luku 62°54'30" on Suomen leveimmän kohdan leveyspiiri. 

Viimeisessä kuvassa näkyy, että ollaan Eurooppaan nähden aika kaukana idässä, menee jo Aasian puolelle Turkkiin. 

Noin 10 000 vuotta sitten alue on vielä osittain jäätikön peitossa. Sulamisvedet kuljettavat jään alta valtavia määriä hiekkaa ja soraa. Maan kohoaminen paljastaa nämä pitkät hiekkarannat. Helppo ranta melojan rantautua.

Saaren kodan ympäristö kertoo, että kesällä täällä on varmasti vilkasta. Hämyisä kota on viihtyisä paikka kokata ja haaveilla.

Koitere rauhoittaa

Kumppanit Timo ja Ilmari jatkavat matkaa pohjoiseen. Tuuliennusteet lupaavat navakkaa etelätuulta. Päätän jäädä Lammassaaren vesille. Toisaalta pohjoinen Koitere ja patvinsuo ovat aikaisemmilta retkiltäni tuttuja, mutta täällä etelässä olen ensimmäistä kertaa.

Etsin teltalle vähän sivummalta paikan pehmeään varvukkoon reilusti kauas rannasta. Tarppi piilottaa telttani maisemaan. Hiljainen metsä tarjoaa hyvät unet. Jos saarelle ilmaantuu muita tulijoita, saan olla teltassani rauhassa.

Kota on minun keittiöni ja olohuone. Kota on oiva paikka kuunnella sateen ropinaa. 

Kodassa on hieno valo kuvata ruokaa. "Jos haluat, että vatsa toimii, syö aamulla puuroa, jos haluat jaksaa meloa, syö pekonia." Tätä saamaani neuvoa olen jalostanut.

French Toast by Off Road Paddler:  ruislepää, kauramaitoa, pekonia ja kananmuna. Pyöritän ruisleivät vatkatussa muna-kauramaito kastikkeessa. Paistuneet leivät säilyvät munakuoressa lämpöisenä, että ehdin paistaa pekonit leipien päälle ja tietysti annoksen viimeistelee reilu turaus hunajaa. Tällä jaksaa.

Toimettomuus kuluttaa akkuja, kirjaimellisesti. Kuuntelen radiota ja tietysti selaan somea. Minulla on mukana aurinkopaneeli. Tähän vuodenaikaan, kun aurinko paistaa, se nousee noin kolmannekseen kesän korkeudesta. Kesällä päivä on lisäksi pidempi ja syksyllä on myös pilvisempää. Ihan pelkällä geometrialla kesän auringon tehosta lataukseen on jäljellä enää 40 %. 

Puhelimeni latautuu kesällä muutamassa tunnissa, nyt hikisesti edes latautuu. Jos jotain, niin paneudun sekä lataukseen, että puhelimeni virrankulutukseen. Yllätyn, että aurinkokennot ylipäätään tuottavat mitään tähän aikaan vuodesta. Minulla on muutamavirtapankki matkassa, joten paneelin varassa en ole. Vaikka se on jo aika vanha, niin yllättävän hyvin se vielä toimii jopa ohuen pilviverhon läpi.

Maijanhuhdalle saunaan

Pienen harhailun jälkeen löydän Maijanhuhdalle ja saunaan. Tupa vaikuttaa olleen aidosti jonkun koti. Katso video kaikessa rauhassa kiireettömän retkeni mukaisesti. 

Koitere ja Patvinsuo

Lammassaaressa kuluu useampi päivä katsellen ja puuhastellen. Timo ja Ilmari meloivat järven pohjoisreunan jokia ja tekivät pitkospuuretken Patvinsuolle. Olen merkinnyt Timon ja ilmarin kuvat.

Tässä muutama Timon ja Ilmarin kuva.

On Koitere jylhä järvi ja se ennustettu eteläinen tuulikin tuli.

Eihän sitä lähdetä, ennen kuin on tehty puut seuraavalle tulijalle.

Helppo oli puita tehdä. Hienoja halkoja ja hyvä kirves.

Entä Koitereen vesi

Kotimatkalla poikkean Suomen leveimmälle kohdalle 62°56'30" pohjoista leveyttä ja tutkin veden laadun. Minulla on valkoinen posliinikuppi, jolla arvioin veden läpinäkyvyytä ja väriä. Ruskeaa soista vettä, mutta muuten se on kirkasta.

Lisäksi minulla on EC-mittari (EC = Electrical Conductivity) jolla mittaan Koitereen sähkönjohtavuuden. 10 µS/cm on todella alhainen johtokyky. Vedessä on hyvin vähän liuenneita suoloja ja mineraaleja. Tyypillinen suomalainen järvi: 50–200 µS/cm

Hanavesi: usein 100–500 µS/cm.

Koitereen vesi on hyvin puhdasta mineraalien osalta, karua ja luonnontilaista.

Tyypillinen itäsuomalainen erämaajärvi, jonka rannoilla ei juurikaan ole maataloutta. EC kertoo vain ioneista. Se ei kerro bakteereista, humuksen määrästä (väri kyllä kertoo sen silmälle) eikä happipitoisuudesta tai mahdollisista paikallisista kuormituksista.

Pamilon voimalaitos

Koitere on yksi voimakkaimmin säännösteltyjä vesialtaita Suomessa. Veden korkeusvaihtelu  saa olla kaksi metriä. Vaikka Pamilon voimalaitos tuottaa vain runsaan prosentin Suomen sähkötarpeesta, niin sillä on iso merkitys nimenomaan säätövoimana. Kun talvella on tyyntä ja kova pakkanen, niin Pamilon tuottama sähkö on todella arvokasta. 

Varpaatniemen laavu on hieno. Puita riittää ja gin&tonic rauhoittaa melojia.

Kyllä siinä muutama kassillinen tuli syödyksi.

Kiitos

Koitereen FB-ryhmälle neuvoista. Oli hieno kokemus. 

Superkiitos

Koitereen kalat ja talot Oy ylläpitää Koitereen retkikohteita ja nämä minun käymäni kohteet ovat avoimia kaikille maksutta. 

Off Road Paddlerin hakemisto >>>

"Valmistaudu — Varustaudu — Oli retki mikä tahansa"