Pohjoisessa ranta on avoin ja tyrskyt sen mukaisia. En pääse merelle, mutta rannalla tapahtuu.
Visakha Sanurista oli puolen päivän ajo saaren pohjoisrannalle.-
Olen katsellut näitä kalastuveneitä ja pakko ihastella tapaa, jolla ne on koottu narusidoksilla kestämään sekä merenkäyntiä että rajuja rantautumisia.
Hotellin reseptionin aulasta on suora näkymä venerantaan. Vähän kadehdin noita yhdestä puusta sahattuja penkkejä.
Merenkulkija minussa ihastelee noita liitoksia. Meren kanssa on pakko olla joustava. Balin terveisinä käytän kanoottini penkin kiinnityksessä joustavia liitoksia, joko nippuliittimiä tai paracordia.
47.22.8 on Thorvald Stömbergin voittoaika Helsingin olympialaisissa luokassa K-1 10 000m.
Aavistin oikein. Olen parempi Magic-meloja nyt kuin vuonna 2006, jolloin ostin tuon kanootin meloakseni sillä Suomen rannikon.
Gullö on moni-ilmeinen kierrettävä. Eri vuosien tuloksia ei kannata verrata. Nyt keskinopeuteni oli 6,5 km/t. Vuonna 2012 meloin Magicilla toiseksi parhaimman aikani, keskinopeus oli 7,1 km/t
Alkumatkan pääsin tuulen suojassa Emilian ja Sampon peesissä. Northstar -kaksikko on sen verran hyväliukuinen, etten saanut siitä juurikaan peräaaltoapua.
Magic pysyi hyvin kaksikon takana keula senttien päässä kaksikon perästä. Magic oli helppo puuskissa. Vastatuuli-osuuden lopussa, kun pääsin rannan tuntumaan tuulen suojaan, niin kaksikko alkoi jäädä.
Alun perin ajatukseni oli, että mennään tasatahtia. Mutta navakasti puuskaileva vastatuuli pani minut toisiin ajatuksiin. En halunnut olla muille jarruna, joten ajattelin, että otan alkuun etumatkaa, kun se tuntuu helposti saavutettavan. Saavat sitten minut kiinni, kun alan väsyä.
Suojainen kevyttä -osuus kulki jo varmasti. Magic piti hyvää nopeutta aina kun tuuli helpotti.
Myötäisellä menin pitkiä osuuksia niin, että gps näytti nopeuksia kahdeksan molemmin puolin. Myötätuulessa ja aallokossa Magic ei oikutellut. Meno oli tasaista ja varmaa.
Jomalvikin kanava oli tapansa mukaan hankala. Tuuli oli painanut vettä Gullön yläpuolelle ja nyt sitä virtasi kanavaa pitkin vastaan. Siinä on turha riuhtoa.
Kanavan jälkeen pääsin taas vauhtiin. Sivutuuliosuudella Magic eteni rauhallisesti puuskista ja aallokosta välittämättä. Maalissa kuulin, että joku oli tuossa kohtaa joutunut uimasille.
Aikaero kasikkoon 7 minuuttia.
En ollut sen kummemmin vilkuillut taakseni, joten yllätyin, kun maalissa sain jonkun aikaa odottaa, että Emppu ja Sampo tulivat loppusuoralle.
Tultiin tytär-Mannerlan kanssa melkein koko matka peräkkäin. Kuulin maalissa, että olin toiminut reittiluotsina. Kuva Ilkka Pitkänen
Yrmeä ilme, kun tavoite rikkoa oma ennätys 2:41:24 ei onnistunut, mutta meni sentään alle kolme tuntia. Gullö osaa yllättää. Kuva Ilkka Pitkänen
Merja T on kohdellut kanoottia hyvin 18 vuotta. En löytänyt rungosta yhtään murtumaa, lähinnä naarmuja. Olen tyytyväinen tekemäämme vaihtokauppaan ja toivon Merjankin olevan.
Summa summarum.
Navakkatuulinen Gullö Runt oli hyvä tutustuminen entisöimääni Magiciin. Nyt, kun omat taidot ovat kehittyneet ja tiedän - ainakin tällä hetkellä - mitä haluan, niin tulen Magicin kanssa toimeen vielä pitkään.
Olen luonteeltani kanootinvaihtaja, joten kyllä minulla on takaraivossa mielessä Welhonpesän hyllyssä näkemäni Northstar Magic Black/Lite.
Bali on matkakohteena lämmin, ystävällinen, turvallinen ja edullinen. Myös melojalle.
Pakboat Balian-joella. Balian Hideaway - River Hut. Blogin kuvia klikkaamalla näet ne suurempana Google-kuvissa.
Bali on kahdeksan astetta päiväntasaajan eteläpuolella. Päivän pituus on aika tasan 12 tuntia ja pimeys tulee hetkessä.
Aikaisemmilla reissuilla olemme Riitan kanssa oppineet, että Bali kannattaa kokea viikko kerrallaan. Olemme viikon yhdessäpaikassa ja tutustumme sen ympäristöön. Sitten muutamme toisaalle.
Muutomatkalla poikkeamme meitä kiinnostaviin kohteisiin. Usein kiinnostava kohde löytää meidät. Tutkimusmatkailu palkitsee.
Pakboat Visakha Sanur -hotellin meidän huoneen uima-altaassa.
Balilla on vasemman puoleinen, kaaoottinen liikenne. Vuokramopolla liikkumiseen olemme liian tervejärkisiä. Käytämme paikallisia autoilijoita. Auto ja kuljettaja on halvempi kuin vuokra-auto.
Majapaikalla on tarjota joko oma auto ja kuljettaja tai sitten heillä on hyvä kontakti luotettavaan kuljettajaan. Kerromme henkilökunnalle, että tiedämme, mihin haluamme mennä. Emme toivo kuljettajalta valmiita vaihtoehtoja nähtävyyksistä tai ruokapaikoista. Näin toimien ongelmia ei ole ollut. Kuljettajat puhuvat englantia.
Pakboat Danau Batur -kraaterijärvellä. Pura Jati Segara -hindutemppeli.
Minulla on oma Pakboat matkassa, siksi valitsemme majapaikat läheltä vettä. Varaamme majapaikat itse. Se on vähän työlästä, mutta palkitsevaa.
Balille ei ole suoria lentoja. Finnairilla on ollut edullisia lentoja Singaporeen ja sieltä on suoria lentoja Balille.
Pakboat Benoa -lahdella. Bali Tropic Resort & Spa.
Pakboat kulkee lisämatkatavarana. Painoraja on 30-32 kg ja hinta n. 100 € per lento. Ongelmia ei ole ollut, kunhan muistaa kentällä etsiä lisämatkatavaran painavien/suurien matkatavaroiden luukulta. Normi hihnalla se ei tule.
Reittimme Balilla.
Ennen merta on tunnelmallinen ja hiljainen mangrove-metsikkö. Kun Riitta kuvasi minua sillalta, hän näki pieniä alligaattoreita ja kilpikonnia. Minua eivät kiusanneet edes hyttyset.
Pakboat koottuna pihallamme. Aamulla henkilökunta hämmästyi ja hotellissa alkoi kiertää sana, että "They have a Boat!"
Aamiaisen jälkeen minulle osoitettiin suojaisa, varjoinen paikka kanootille. Sain sen kellautettua siihen kärryineen päivineen.
Iltakävelyllä katselemme Riitan kanssa hienoa kanavaa, jonne olen menossa huomenna melomaan. Ei hyttysiä eikä muitakaan öttiäisiä.
Saan puuhailla ja kärräillä kanoottiani kaikessa rauhassa. Ihmiset liikkuvat lähinnä mopoilla eivätkä vilkaisua enempää otta kontaktia. Takana on pieni uhripaikka.
Viikko vilahti tässä ystävällisessä paikassa. Odotamme kyytiä saaren pohjoisrannalle.
Klikkaa seuraavaan Bali 2/4 -tarinaan
Rantatyrskyt ovat tämän paikan taustamusiikkia. Pitää miettiä, mihin pääsen melomaan >>>
Kun aloittelijan käteen lyödään lumilapion kokoinen alumiinivartinen mela. Ymmärtää hän tunnin parin päästä varmasti: "tämä ei ole minun lajini"
Mikä on hyvä mela sinulle? >>> Minulta kysytään usein apua melan valintaan. Kokosin tähän omat melatiedon perusteet. Toivottavasti tästä on apua.?
Welhonpesän meloja (juttu vuodelta 2014) >>> Kun halvin mela maksaa pari kymppiä ja yläpäässä pitää pulittaa satasia, niin tietysti herää kysymys, että saako lisärahalle vastinetta?
Opettavaiset melat.>>> Kun mela tuntuu hyvältä, matka etenee maisemassa ja omassa mielessäni. Tässä on sankaritarinoita merkittävistä meloistani ja tunteista mela retkikaverina.
Puumelaa synnyttämässä >>> Olen elämäni ensimmäisestä melakurssista niin töpinöissä, että mieleni tulvii melatarinoita.
Koita hyvä lukija jaksaa. Jonain päivänä voit sinäkin meloa omin käsin tehdyllä melalla.?
Tässä on hakemisto kirjoituksiin, jotka liittyvät kanootteihin. Minulla on ollut omia kanootteja 21 kpl ja jokaisella olen melonut sadoista tuhansiin kilometreihin. Tarinoita riittää. Kuvat ja otsikot >>> toimivat linkkeinä.
Kanootin valinta >>> Jos hyvä kanootti maksaa tonnin, miksi siitä pitäisi maksaa kolme tonnia? Tai kuusi?
Kanootin varustelu >>>Kanoottia kannattaa tuunata. Kanootti ei ole valmis, kun sen kaupasta hakee.
Haimme Welhonpesästä joukon hyvin eri tyyppisiä ja -hintaisia kanootteja, joita halusimme vertailla keskenään. Kaksikoita ja yksiköitä pitkin hintahaitaria.
Northstar kanootit munaskuita myöten.>>> Minulla on ollut useita Northstarin - entisen Bellin kanootteja. Olen ollut niihin tyytyväinen ja siksi tein tämän kirjoituksen.
Minulla on ollut hyvä onni olla mukana uuden kanootin synnyssä. Eikä mikä tahansa kanootti. Kanootti on ensimmäinen suomalainen sarjavalmistukseen suunniteltu yksin melottava avokanootti, lyhyesti C1.
Olin menossa Marjaniemen melojien Pääkaupunkimelontaan. Se olisi tietysti oiva tilaisuus koemelontaan. Vartiosaaren kierto, tuuli 13 m/s puuskat 17 m/s.
”Tuosta pitäisi tehdä kaksikko”>>> Mietin jo, kuinka Holmin Ari sahaa Kolibrin muotin palasiksi ja virittelee lisäpaloja hienon muodon jatkeeksi. Onneksi näin ei käynyt. Syntyi kokonaan uusi kanootti.
Frelsissä on jotain ikiaikaista tunnelmaa. Olen itse hakenut kanooteissani nopeutta, keveyttä ja helppokulkuisuutta. Frelsi rauhoitti minut ymmärtämään, että on muunkinlaista melontaa.
Jos haluat katsoa kuvia tarkemmin, niin kuvaa klikkaamalla näet sen suurempana Google-kuvissa.
Melan pitää olla sellainen,
ettei sitä kaupasta saa.
Nyt tuli mieleen tehdä epäsymmetrinen lapa melaan. Haluan isolapaisen saukonhäntämelan, jolla voin fiilistellä äänettömästi. Veto on Indian stroke. Siinä mela palautetaan uuteen vetoon veden alla. Mutta, mutta...
Mela palautetaan veden alla niin, että lavan painepuoli ei vaihdu.
Melan lapa voi tällöin olla toispuoleinen kuin lentokoneen siipi. Uskon, että se palautuu helposti ja äänettömästi. Tuossa kuvassa paksuus on liioiteltu.
Höyläten ja viilaten.
Melani aihio on liimattu yhteen kolmesta tiukkasyisestä mäntyrimasta.
Kaksiosaisen kurssin ensimmäisellä viikonlopulla on laminoitu mela-aihio yhdistämällä eri puulajeja tai huomioimalla palikoiden syiden suunta. Tarkoitus on saada vahvempi ja samalla kevyempi rakenne kuin yhdestä puusta veistämällä.
En ehtinyt mukaan liimausviikonloppuun. Opettajamme Juho Paaso teki ystävällisesti minulle toiveitteni mukaisen aihion.
Meloissa käytettiin seuraavia puulajeja: Mänty, Kuusi TAI Tervaleppä ja Valkotammi.
Kuusi kevein materiaali, kohtuu vahva mutta hieman herkkä kolhuille. Mänty on hyvä peruskestävä puulaji, usein myös painavampi kuin kuusi, mutta mekaanin kestävyys paras. Tervaleppä on ominaisuuksiltaan jossain Kuusen ja Männyn välimaastossa, ehkä lähempänä Mäntyä kestävyyden suhteen. Valkotammea käytettiin melan lapojen kärkien syrjien vahvikkeina, varsinkin jos melan lapojen poskipalat oli tehty kuusesta!
Kaikki paitsi Valkotammi olivat kotimaista puuta. Valkotammi on kierrätettyä jämäpuuta paikallisesta puusepänliikkeestä.
Liimana käyettiin Wurthin "PUR-Liimaa" jonka kosteusrasitusluokka on D4 -luokkaa.
Mitä huolellisemmin tekee mittaviivat, sitä helpompi on muotoilu jatkossa.
Höylät ovat hyvin inhimillisiä. Niitä pitää kohdella hyvin, niin silloin ne lastuavat kevyesti. Höylä pitäisi aina laittaa pöydälle kyljelleen.
Alkuun tuntuu siltä, että mela ei edisty lainkaan, mutta yllättävän nopeasti alkaa oikea mela löytyä kalikasta. Juho näyttää, kuinka höylää pitää työntää koko kropalla. Sama tekniikka kuin meloessa.
Epäkeskomelani edistyy. Kun melan lapa on toispuoleinen, niin kokeilen myös toispuoleista kahvaa, se tuntuu hyvältä. Aika näyttää, kuinka prototyyppini käyttäytyy vedessä.
Tämän kurssin hienous on, että opin puun ja työkalujen käsittelyä, mutta voin silti vapaasti viritellä melaani.
Seuraavan kurssin mela on jo suunnitteilla.
Lopuksi Juho kertoi laajasti eri pintakäsittelyistä. Lähinnä suositeltavia ovat pellavaöljy ja kiinanpuuöljy. Ne muuten vaativat UV-valoa kuivuakseen.Terva ei toimi, kun se on käden kanssa kosketuksessa. Huippu on Le Tonkinois Vernis, ranskalainen perinteinen lakka. Kuvaa klikkaamalla pääset Kymin Palokärki -kauppaan, joka myy Tokinoisia.
Komeita meloja syntyi taas. Siis pitää muistaa, että olemme melojia eri puolilta Etelä-Suomea. Juho Paaso teki meistä melataitajia.
Majapaikka, SPOT Apartments, löytyi opiston naapurista. Kävellen 600 metriä. Huoneistossa oli kolme kahden hengen makuuhuonetta.
