20/05/2026

Kolibrin tuunaus

Ylhäältä kuvattu sommitelma kaikista tarvittavista työkaluista ja materiaaleista vaalealla tekstiilitaustalla. Kuvassa näkyvät valkoiset lippunarun koukut, lenkkiavain, keltamustakahvaiset sivuleikkurit, valkoinen muoviletku, pikaliimapullo, harmaa punos, kiinnityspultit pienessä muovipussissa, sytytin, puiset penkin jalakset, keltainen mittanauha, muoviteippi, nippusiteitä sekä SOLAS-hyväksyttyä hopeanväristä heijastinteippiä. Jokainen esine on merkitty valkoisella tai värikkäällä tekstilipukkeella.

Kuvailutulkattu blogi
Työkalu tuunaamiseen. Vihreällä merkityt ovat parraslenkkien tekoon.
Punaiset penkin kiinnitys ja heijastinteipit.

Siniset ilmasäkkien kiinnitykseen. Kuvasta puuttuu 8 mm keula- ja peränarut sekä partaisiin tulevat hihnat, joihin yllättäen kävi loistavasti Welhonpesän viisimetriset kuormahihnat. En ollut aiemmin tullut edes ajatelleeksi niiden käyttöä.

Parrasnarut

Lähikuva kahdesta kädestä vanhan laudan päällä ulkona. Vasemmassa kädessä keltamustakahvaiset leikkurit, oikeassa keltainen mittanauha. Mittanauha on vedetty auki noin 15 senttimetrin matkalle ja asetettu laudan pintaan. Taustalla näkyy soraa ja kasvillisuutta.

Musta mittateippi on työkalu, jolla saan pätkittyä muoviputken suurin piirtein samankokoisiin palasiin.

Terävät sivuleikkurit ovat painonsa kultaa. Se leikkaa putken terävästi, joten leikkuupintaan ei jää karheuksia, jotka voisivat haitata kiinitysnarun pujottamista putken sisään.

Tekninen piirroskuva vaaleankeltaisella taustalla. Kuvassa on puolikaaren muotoinen profiili, jonka alla on vaakasuora viiva. Kaaren yläpuolelle on merkitty teksti "Kaari 14 cm" ja nuoli osoittaa kaaren huippuun. Pystysuora kaksisuuntainen nuoli kuvaa kaaren korkeutta, johon on merkitty "~ 3 cm". Alhaalla vaakaviivaan on merkitty "Jänne 10 cm". Piirros havainnollistaa lippunarun muodostaman kaaren geometrian.

Putken ei tarvitse tulla paljoa esiin, mutta sen verran, että siihen on helppo pujottaa kiinityshihnat. Reikien väli 10 cm ja muoviputki 14 senttiä on hyvä kokonaisuus.

Kaksi päällekkäistä valokuvaa kanootin reunan porauksesta. Yläkuvassa Makita-akkuporakone kohdistettuna kanootin mustaan reunalistaan. Kanootin siniseen kylkeen on liimattu valkoinen paperisuoja, johon on piirretty punaisella kaksi 5 cm:n mittamerkintää porauskohtien välille. Alakuvassa sama poraus toisesta kulmasta: kädet pitävät porakonetta tukevasti kanootin reunan yli kumartuen.

Kohdistan reijät partaan kiinitysniittien mukaan. Reikä noin viisi senttiä niitin molemmille puolille. Mittaamiseen käytän pahvin palaa, johon olen merkinnyt reikien paikat.

Halusin Kolibrissa lenkit mahdollisimman ylös ja tukevasti partaan läpi. Pora pitää nostaa heti alun jälkeen sen verran pystyyn, että reikä tulee sisäpuolelta juuri partaan alapuolelle. Näin lenkit jäävät siististi partaan alapuolelle.

Lähikuva kahdesta vanhemmasta kädestä ulkona. Henkilö pujottaa ohutta hopeanväristä punosta pienen valkoisen muoviholkin tai liittimen läpi. Taustalla näkyy hämärästi keltainen mittanauha ja mustia tarvikkeita.

Sen lisäksi, että olen sulattanut narun pään ja pyöräyttänyt se teräväkärkiseksi, kovetan narua pari tuumaa pikaliimalla. Jäykkää narua on helppo pujotella sekä reikiin että muoviputkiin. Teen yhdellä narunpätkällä aina koko partaan puolikkaan keulasta perään.

Kaksi päällekkäistä lähikuvaa lippunarun asennuksesta kanootin reunaan. Yläkuvassa kädet pitelevät ohutta punosta kanootin mustan reunalistan ja sinisen rungon välisessä raossa. Taustalla näkyy kanootin tummanvihreä pohjaverkko ja metallinen niitti. Alakuvassa punos on pujotettu reunan alitse ja vedetään tiiviisti: yksi käsi ylhäältä, toinen alhaalta rungon sivulta.

Kiristän narun pariin kertaan ennen sen solmimista perään. Vasemmalla kädellä vedän narua ulkopuolelta ja vasemmalla kädellä varmistan, että muoviputki on tiiviisti kanootin kylkeä vasten. Painan sitten vasemmalla kädellä narua reijän kohdalta ulkopuolelta ja käyn seuraavan lenkin kimppuun. Tätä pitää vähän harjoitella ja se kannattaa tehdä kahdesti.

Lähikuva kädestä, jossa näkyy kultainen sormus. Henkilö pitää tukevasti puista airoa tai vastaavaa puukapulaa kanootin mustan reunalistan yli painaen. Vieressä näkyy valkoinen muovirengas ja ohut punos. Taustalla kanootin tummanvihreä pintamateriaali.

Lopetuspäähän, tässä tapauksessa Kolibrin perään poraan yhden ylimääräisen reijän parin sentin päähän viimeisen lenkin narun ulostulokohdasta. Pujotan narun sisäpuolelle ja sidon sen usealla puolipolvella viimeisen lenkin juureen. Lukitsen solmun pikaliimalla.

Keula- ja perälenkit

Kanootin keula kuvattuna viistosti ylhäältä maatasolta. Tummansininen kanootin nokka lepää pukkien päällä soraisella maalla. Keulassa näkyy kaksi ruostumattomasta teräksestä tehtyä niittiä, musta reunalista ja oranssi köysilenkki kiinnitettynä neulamaisen keulan läpi. Kanootin sisällä näkyy ristikkäiset mustat kiinnityshihnat joissa keltainen "Welhokanootit"-teksti, sekä puinen kanootin poikkipiena.

Kanootissa keula- ja perälenkit ovat turvavaruste. Niistä ei kanneta kanoottia, vaan ne ovat sitä varten jos kanootti menee pinniin, niin tuohon lenkkiin voi kiinnittää vetonarun. Jos lenkkiä käytetään kantamiseen, niin se hieryy porareijän kohdalta ja ei sitten toimi oikein tarvittaessa. Siksi teen sen aina sen verran pieneksi, ettei siitä mahdu kantamaan.

Narulla on toinenkin käyttö, jatkan sitä kanootin sisäpuolelle sen verran, että saan toisen vetolenkin. Tähän on hyvä kiinnittää mm. heittoliina. Naruun pitää tehdä myös sisäpuolelle lukkosolmut, ettei ulkopuolinen lenkki avaudu. Tässä saa vähän kurotella ja näperrellä, mutta solmut kannattaa kiristää huolella.

ilmasäkit

Kaksi päällekkäistä lähikuvaa lippunarun koukkujen asennuksesta. Yläkuvassa vanhemmat kädet kiinnittävät valkoisia muovikoukku-liittimiä kanootin sisältä harmaaseen PVC-kangaspinnaan, josta nousee teräviä sakaramaisia ulokkeita. Taustalla näkyy punainen kanootin runko tai vastaava rakenne. Alakuvassa valkoinen kaksoiskoukku on kiinnitettynä kanootin mustan reunalistan reikään, ja oranssivärinen paksu köysilenkki roikkuu sen varassa. Taustalla kanootin puinen poikkituki ja tummanharmaa pohjaverkko.

Tähän tarvitaan nippusiteitä. Ilmasäkki lukitaan lippunarun koukuilla. Näin voi säkkejä vaihtaa. Minulla on maraton melonnoissa isot säkit ja retkillä pienet. Ja jos on useampi kanootti, niin säkkejä voi siirtää kanootista toiseen.

Ilmasäkin pinnalla näkyy ruudullinen verkko. Olen hakkinyt sen Etrasta. Se on hyttysverkkoa. Se suojaa ilmasäkkejä kun työntää mm. varamelan kiinnityshihnojen alle. Verkko on mös liukas.

Kaksi päällekkäistä kuvaa kanootin sisältä. Yläkuvassa kanootin koko sisätila ylhäältä kuvattuna: tummanvihreä pohjaverkko, mustat ristikkäiset kiinnityshihnat keltaisella "Welhokanootit"-tekstillä, sekä puinen airo poikittain kanootin reunojen päällä. Kuvassa näkyy myös puinen istuinpenkki ja harmaat ilmatyynyt perä- ja keulapäässä. Alakuvassa käsi silittää harmaata pohjaverkkoa kanootin sisällä. Toinen käsi näkyy alareunassa säätämässä jotain kanootin takaseinässä.

Kiristän kiinnityshihnat ennenkuin täytän ilmasäkit. Näinsäkit eivät nouse turhan korkealla partaan yläpuolelle.

Kun puhallan ilmaa (sähköpumpulla) niin koitan toisella kädellä, ettei säkkä tule niin täyteen, ettei hihnan alle saa työnnettyä varamelaa.

Kanootin kylki kuvattuna viistosti ulkoa tehtaan tai myymälän edestä. Kanootin sininen runko on kiillotettu, mustalla reunalistalla varustettuna. Kanootin sisällä näkyvät kiinnityshihnat, puiset aironsäleet ja harmaat ilmatyynyt. Keulaosassa oranssi köysilenkki. Taustalla halli, jossa on runsaasti eri värisiä kanooттeja ja kajakeja pystysuoraan varastoituna.

Valmis sininen Kolibri-kanootti on nostettu pystyyn pukkien päälle ja nojaa varastotiloihin päin. Kanootin koko sisätila näkyy: tummanvihreä pohjaverkko, mustat kiinnityshihnat keltaisella tekstillä, puiset aironsäleet poikittain ja punoksesta tehty lippunaru kanootin reunojen sisäpuolella. Keulapäässä oranssi köysilenki. Taustalla seisoo hymyilevä keski-ikäinen mies tummissa vaatteissa, ja hänen takanaan on halli täynnä kirjavaa kajakki- ja kanoottivalikoimaa.

Kolibri alkaa jo näyttää kanootilta. Juhani pitää Kolbria kyljellään. Kanootti jää Welhopesään toukokuun loppuun, jos haluat käydä katsomassa tekemiäni virityksiä. Kolibrin saa tietysti penkki kiinnitettynä, mutta tilatessa en muistanut omaa penkin korkeutta, joten asensin sen itse. Nyt sen etureuna on 22 cm ja takareuna 24 senttiä.

Tarrat

Kaksi päällekkäistä kuvaa SOLAS-heijastinteipin kiinnityksestä. Yläkuvassa käsi painaa kolmionmuotoista hopeanväristä heijastinteippiä kanootin siniseen kylkeen, jonka reunalla näkyy valkoinen kolibri-lintulogo. Sormet pitävät teippiä tiiviisti kiinni. Alakuvassa sama kanootin keulasivustus sateen jälkeen: pinnalla kimaltaa pieniä vesipisaroita. Sinisessä kyljessä on selkeästi näkyvä valkoinen kolibri-lintukuva, siipien alla kolmion muotoiset hopeat heijastinteipit rivissä ja keulan alapuolella oranssi köysilenki.

Heijastavat SOLAS (Safety of Life at Sea) -tarrat. Näitä tarvitsen syksyn retkillä. Kun tulen rantaa ja lähden etsimään leiripaikka, niin palatessa saa välillä hakea pitkään, että löytää kanootin kaislikosta Nuo teipit ovat sen verran tehokkaat, että otsalampun valossa löydän Kolibrin jo kaukaa.

Solas -teipit ovat huomattavasi parempia kuin tavallisesti kaupan olevat liikennemerkkiteipit.

Solas on kansainvälinen merenkulun turvallisuussopimus, jotka IMO (Kansainvälinen merenkulkujärjestö) hallinnoi. Ensimmäinen versio syntyi Titanicin uppoamisen jälkeen vuonna 1914.

Täällä on lisää parraslenkkiohjeita >>>

Index – Equipment >>>

Klikkaa tästä Retkimelonta -hakemistoon >>>

retkikysely

"Oletsä Jaska koskaan saanut turpaasi?"

Tilaa tarroja tästä >>>

Blogin hakemistosivulle >>>

"Valmistaudu — Varustaudu — Oli retki mikä tahansa"

30/04/2026

Koitereen syksyinen lumo

Kuvailutulkattu blogi

Koitere ottaa retkeni haltuun. Timo ja Ilmari jatkavat matkaa Lammassaaresta pohjoiseen Koitereen salmien yli järven pohjoisrannalle.

Minut Koitereen tuuliset selät houkuttelevat useammaksi päiväksi Lammassaareen ja Maijanhuhdan saaren saunatuvan nojatuoliin.

"joka näkyy heikosti"

Koitereen alkuosa koita- esiintyy muuallakin Karjalassa (esim. Koitajoki, Koitajärvi), mutta tarkkaa alkuperää ei tunneta.

Todennäköisin selitys liittyy vanhaan verbiin koitaa, joka tarkoittaa häämöttämistä tai heikkoa näkymistä. Nimi voisi siis kuvata maisemaa tai veden läpi näkyvää – jotakin, joka koittaa silmään. Loppuosa -re on myöhempi johdin, joka liittyy järven nimeen. Koitere voi viitata häämöttävään rantaan tai järven pohjaan, joka näkyy veden läpi.

Avokanootti täynnä retkivarusteita, näkymä keulasta kohti harmaata järvenselkää ja kaukana näkyviä saaria.

Karttakuva Koitereesta, siniset nuolet kuvaavat kulkusuuntia ja leveysaste 62°54'30" on merkitty katkoviivalla.

Koitereen koko hahmottuu, kun olen upottanut sen Helsingin edustalle. Pääkuvassa nuolien pituus on viisi kilometriä. Navakalla tuulella se nostaa jo liki puolimetrisen aallokon. Kartassa luku 62°54'30" on Suomen leveimmän kohdan leveyspiiri.

Viimeisessä kuvassa näkyy, että ollaan Eurooppaan nähden aika kaukana idässä, menee jo Aasian puolelle Turkkiin.

Punainen kanootti vedettynä hiekkarannalle, taustalla sininen järvi ja metsäinen saari kirkkaassa säässä.

Noin 10 000 vuotta sitten alue on vielä osittain jäätikön peitossa. Sulamisvedet kuljettavat jään alta valtavia määriä hiekkaa ja soraa. Maan kohoaminen paljastaa nämä pitkät hiekkarannat. Helppo ranta melojan rantautua.

Leiripaikka hiekkarannalla, nuotiopaikka, pöytiä ja puita, kanootti rannassa ja metsän suojassa iso kota.

Hämärä kodan sisätila, ikkunoista näkyy järvi ja metsä, nurkassa hehkuu punainen tuli.

Saaren kodan ympäristö kertoo, että kesällä täällä on varmasti vilkasta. Hämyisä kota on viihtyisä paikka kokata ja haaveilla.

Koitere rauhoittaa

Kumppanit Timo ja Ilmari jatkavat matkaa pohjoiseen. Tuuliennusteet lupaavat navakkaa etelätuulta. Päätän jäädä Lammassaaren vesille. Toisaalta pohjoinen Koitere ja patvinsuo ovat aikaisemmilta retkiltäni tuttuja, mutta täällä etelässä olen ensimmäistä kertaa.

Kolme näkymää metsään pystytetystä tarp-majoitteesta: sivulta, vinosti ja edestä, ympärillä sammalinen maasto.

Etsin teltalle vähän sivummalta paikan pehmeään varvukkoon reilusti kauas rannasta. Tarppi piilottaa telttani maisemaan. Hiljainen metsä tarjoaa hyvät unet. Jos saarelle ilmaantuu muita tulijoita, saan olla teltassani rauhassa.

Puinen laavu tai kota, keskellä tulisija ja pöydällä paistettu ateria pannulla, kahvikuppi vieressä.

Kota on minun keittiöni ja olohuone. Kota on oiva paikka kuunnella sateen ropinaa.

Neljä kuvaa ruoanlaitosta: raaka-aineet pöydällä, kalafileet pannulla, paistaminen ja valmis annos pekonin kanssa.

Kodassa on hieno valo kuvata ruokaa. "Jos haluat, että vatsa toimii, syö aamulla puuroa, jos haluat jaksaa meloa, syö pekonia." Tätä saamaani neuvoa olen jalostanut.

French Toast by Off Road Paddler: ruislepää, kauramaitoa, pekonia ja kananmuna. Pyöritän ruisleivät vatkatussa muna-kauramaito kastikkeessa. Paistuneet leivät säilyvät munakuoressa lämpöisenä, että ehdin paistaa pekonit leipien päälle ja tietysti annoksen viimeistelee reilu turaus hunajaa. Tällä jaksaa.

Useita aurinkopaneeleja kiinnitettynä puun runkoon metsässä, johdot kulkevat maahan.

Toimettomuus kuluttaa akkuja, kirjaimellisesti. Kuuntelen radiota ja tietysti selaan somea. Minulla on mukana aurinkopaneeli. Tähän vuodenaikaan, kun aurinko paistaa, se nousee noin kolmannekseen kesän korkeudesta. Kesällä päivä on lisäksi pidempi ja syksyllä on myös pilvisempää. Ihan pelkällä geometrialla kesän auringon tehosta lataukseen on jäljellä enää 40 %.

Puhelimeni latautuu kesällä muutamassa tunnissa, nyt hikisesti edes latautuu. Jos jotain, niin paneudun sekä lataukseen, että puhelimeni virrankulutukseen. Yllätyn, että aurinkokennot ylipäätään tuottavat mitään tähän aikaan vuodesta. Minulla on muutamavirtapankki matkassa, joten paneelin varassa en ole. Vaikka se on jo aika vanha, niin yllättävän hyvin se vielä toimii jopa ohuen pilviverhon läpi.

Maijanhuhdalle saunaan

Pienen harhailun jälkeen löydän Maijanhuhdalle ja saunaan. Tupa vaikuttaa olleen aidosti jonkun koti. Katso video kaikessa rauhassa kiireettömän retkeni mukaisesti.

Koitere ja Patvinsuo

Lammassaaressa kuluu useampi päivä katsellen ja puuhastellen. Timo ja Ilmari meloivat järven pohjoisreunan jokia ja tekivät pitkospuuretken Patvinsuolle. Olen merkinnyt Timon ja ilmarin kuvat.

Kivikko mäntymetsässä rinteessä, suuria lohkareita ja syksyinen aluskasvillisuus.

Harva mäntymetsä järven rannalla, puiden välistä avautuu näkymä tyynelle vedelle ja matalalle horisontille.

Auringonlasku järven yllä, matala saari siluettina ja oranssi valo heijastuu veden pintaan.

Tässä muutama Timon ja Ilmarin kuva.

Pitkospuut kulkevat ruskean suon halki kohti metsän reunaa, taivas pilvinen ja valo pehmeä.

Puinen lintutorni mäntymetsässä, henkilö kävelee pitkospuilla sitä kohti.

Meloja istuu kajakissa matalassa rantavedessä, yllään kirkas keltainen takki ja mela lepää käsissä.

Tuulinen ranta, veden syömiä kantoja ja ajopuuta hiekalla, taustalla harmaa järvi.

Hämärä järvimaisema, aallot lyövät rantaan ja horisontissa näkyy kapea oranssi valojuova.

On Koitere jylhä järvi ja se ennustettu eteläinen tuulikin tuli.

Selfie näkyy mökin ikkunan heijastuksessa, taustalla järvi ja mäntymetsä.

Eihän sitä lähdetä, ennen kuin on tehty puut seuraavalle tulijalle.

Helppo oli puita tehdä. Hienoja halkoja ja hyvä kirves.

Entä Koitereen vesi

Kaksi kuvaa: vasemmalla kanootin vieressä naru, joka päässä veden alla on valkoinen muki, oikealla sininen mittari näyttää veden sähkönjohtavuuden lukeman kupissa.

Kotimatkalla poikkean Suomen leveimmälle kohdalle 62°56'30" pohjoista leveyttä ja tutkin veden laadun. Minulla on valkoinen posliinikuppi, jolla arvioin veden läpinäkyvyytä ja väriä. Ruskeaa soista vettä, mutta muuten se on kirkasta.

Lisäksi minulla on EC-mittari (EC = Electrical Conductivity) jolla mittaan Koitereen sähkönjohtavuuden. 10 µS/cm on todella alhainen johtokyky. Vedessä on hyvin vähän liuenneita suoloja ja mineraaleja. Tyypillinen suomalainen järvi: 50–200 µS/cm

Hanavesi: usein 100–500 µS/cm.

Koitereen vesi on hyvin puhdasta mineraalien osalta, karua ja luonnontilaista.

Tyypillinen itäsuomalainen erämaajärvi, jonka rannoilla ei juurikaan ole maataloutta. EC kertoo vain ioneista. Se ei kerro bakteereista, humuksen määrästä (väri kyllä kertoo sen silmälle) eikä happipitoisuudesta tai mahdollisista paikallisista kuormituksista.

Pamilon voimalaitos

Koitere on yksi voimakkaimmin säännösteltyjä vesialtaita Suomessa. Veden korkeusvaihtelu saa olla kaksi metriä. Vaikka Pamilon voimalaitos tuottaa vain runsaan prosentin Suomen sähkötarpeesta, niin sillä on iso merkitys nimenomaan säätövoimana. Kun talvella on tyyntä ja kova pakkanen, niin Pamilon tuottama sähkö on todella arvokasta.