2022/04/25

Vöhandumaraton - Taas! - Miksi?


Kiinalainen taiteilija Šeššu sanoi, että jos hän eläisi 140-vuotiaaksi, niin hänen jokainen siveltimen vetonsa olisi taidetta. Šeššu tiesi paikkansa.

Osaanko minä valita helppokulkuisia retkikanootteja? Osaanko valita melan, josta en saa rakkoja? Osaanko säätää kanootin penkin niin, että jaksan istua siinä puoli vuorokautta? Osaanko valita eväät ja juomiset, että jaksan meloa pitkään? Osaanko pukeutua niin, että tarkenee, vaikka hikoilee? Mitä voin tehdä etukäteen, meloa, kuntoilla, tankata? Osaanko meloa? Onko kuva omista melontakyvyistäni realistinen?


Kahdeksan Vöhandumelonnan jälkeen tiedän aika hyvin vastaukset noihin kahdeksaan kysymykseen. En silti usko, että olisin täydellinen meloja, vaikka eläisin 140 vuotiaaksi.

Toisaalta Vöhandun kaltaiset melonnat herättävät myös uusia kysymyksiä. Löydän joka kerta lisää kehitettävää omassa melonnassani. Ei tässä muuten olisi mitään järkeä. Ja ehkä ei olekaan.



Ruokahuolto toimi.

Kun joudun heräämään aikaisin, on minun vaikea syödä paljon. Matkalla söin  Tartossa reilun wienerleikkeen. Tein kotona jauhelihapastaa, jonka söin iltapalaksi. Aamulla jogurtti ja pekonia ja munaa. Se menee aina alas.

Eväsrasiassa oli valmiiksi paloiteltuna banaani, lauantaimakkaraa, Camembert-juustopaloja, lihapasteija, pähkinöitä ja rusinoita. Lisäksi mukana on juotava jogurtti ja termoskannussa lämmintä lihalientä.

En usko energiapatukoihin enkä energiajuomiin.

Melonnan aikana otan suullisen vettä joka puoles tunti ja napostelen jotain kerran tunnissa. Vöhandussa on kaksi voimalaitoksen ohitusta, joissa on tarjolla keittoa, suolakurkkuja, korvapuustin palasia ja lämmintä teetä.



Patojen ohitukset toimivat.

Ennakkokatselen aina pari paikkaa joelta. Yhden koskikynnyksen ja yhden myllypadon. Saan näistä aika hyvän kuvan joen vesitilanteesta. Nyt oli paljon vettä ja virtaama hyvä, normi +50 cm. Toisaalta kolme kynnystä hermostutti etukäteen. Niihin pitää osua liki sentilleen oikeaan kohtaan, että pääsen kuivana niistä ohi.



Kanootti toimi.

Olin varustanut Northstar Magickin tälle melonnalle. Se on nopea, siinä on säätöpenkki, joka auttaa loppujoen aukeilla, jos tuuli alkaa kiusata. Nyt koskipaikat olivat sen verran hankalia, että epäilin kykyäni selvitä niistä Magicillä. Kanootti pitää saada kynnyksen niskalla juuri oikeaan kohtaan, oikean vesipisaran päälle, että ei tule yllätyksiä. Teräväkeulaisena ja –peräisenä Magic on tähän säätöön liian jäykkä.

 

Onneksi oli lainannut Northstar Trilliumin ystäväni vaimolle ja he olivat perheen kanssa Virossa lomailemassa. Vaihdoin isot ilmasäkit Trilliumiin ja lähdin sillä matkaan. Trillium toimi, kuten olin toivonut. Oli hieno tunne, kun ohitin kynnykset sentin tarkkuudella juuri siitä, mistä piti.


Huolto toimi.

Kannustus, kantoapu ja tietoisuus siitä, että voi matkan varrella saada varusteita tarpeen mukaan. Esimerkiksi joen koskiosuuksille puin NRS:n jykevän koskiliivin, jos joutuisin uimasille kivikkoon. Muuten käytän Balticin vyöpaukkuliiviä. Se antaa yläkropan hengittää. Matkassa oli myös toinen tuplamutkamela, jos varsinainen mela olisi vaurioitunut. Koskiin minulla on Wernerin suoralapainen mela, joka kyllä kestää.


Melonta toimi tuskaisesti.

Sää oli keväisen lämmin pilvipouta. Keli oli juuri sopiva melontaan. Loppumatkasta idästä läheni sadepilvi, jonka sade ei osunut kohdalle, mutta puuskainen, navakka vastatuuli kiusasi useamman kilometrin.

En ole juurikaan ehtinyt tänä keväänä meloa, joten tekniikka tahtoi lipsua. Alakäsi nousi liian ylös, reidellä piti muistaa painaa eteenpäin, ja muutenkin mobilisoida vartalon kierrolla selän isot lihakset töihin.

Yhden uuden kuvion opin: Trilliumissa ei ollut mahdollisuutta käyttää reisihihnoja. Olen tottunut koskissa tukemaan niihin. Sama kuin kajakissa: polven tukeminen kanteen. Nyt alatuessa nostin polvea, mutta olin ihan oikeasti lipsauttaa itseni nurin. Siten keksin, että puristin polvet tiukasti partaisiin. Näin sain kroppani lukittua osaksi kanoottia ja tuet toimivat hyvin.


Toteutuiko tavoite?

Nyt olisi ollut hyvä virtaama tehdä oma nopeusennätys. Meni päinvastoin. Kun en ollut saanut kerättyä kilometrejä alle, muuttui tavoite, että pääsisin kunnialla perille. Runsas tunti tuli lisää aikaan. Tavallaan aika vähän, mutta viimeiset 11 kilometriä ennen Räpinää olivat kyllä yhtä tuskaa. Kilometrit tuntuivat venyvän ja venyvän. Viimeinen yhdeksän kilometriä maaliin meni taas helpommin.


Opit?

Vööpsussa, Vöhandun malissa tuli mieleen Gauja XXL. Olisin nyt pienen tauon jälkeen painunut pimeälle joelle melomaan seuraavan sata kilometriä ja sen jälkeen tulisi vielä kolmas sata kilometriä. Tämä antoi mittakaavaa 310 kilometrin suoritukselle Gaujalla.

Valmistautumiseni oli heikkoa, reilusti kilometrejä ennen Vöhandua helpottaa suoritusta merkittävästi. Samoin pitäisi lähteä Suomesta jo torstaina, että saisi lauantain vastaisen yön nukuttua kunnolla. Nyt meni autojen siirtoon ja joen ennakkokatseluun kaikaa niin, että pääsin nukkumaan vasta puolen yön jälkeen. Ja herätys oli aamulla klo 5.

Toisaalta oli hienoa päästä vesille kaikessa rauhassa ja ehdin hyvin meloa lähtölinjalle ennen ruuhkaa. Tällä kertaa ei ollut mahdollisuuksia omiin ennätyksiin, niin meloin Taluma-järven osuuden koko ajan joukon rannan puolella. En joutunut ryysiksiin, enkä kolareihin.

Mielenkiintoista oli, että lähdin liikkeelle sijalta 699 ja maalissa sijoitukseni oli 707. Omassa luokassani oli viisi kanoottia, tai kuusi, mutta yksi ei lähtenyt. Olin tietysti viimeinen, mutta neljäs meloi kymmenisen minuuttia nopeammin. Ero luokan kärkeen oli tunteja.


Miksi?

Ilman muuta kannattaa rohkaistua ja osallistua Vöhanduun. Se on kaikkineen hyväntuulinen ja hieno tapahtuma. Joen selvittää keskiverto-taidoilla. Ja mitalia pitää roikottaa kaulassa koko matka kotiin. Siitä kannattaa ja saa olla ylpeä.


Kiitos.

Emilia, Toni, Oona ja Sami olivat meidän kannustava huolto. Ja kiitos Timolle melontaseurasta.


Majoitus toimi. 

Majoitukseen löytyi viime hetkellä Bookingin kautta huoneisto Uma Kuup Guest Apartments. Oli vähän tuskaa, kun huoneisto oli kuudennessa kerroksessa ilman hissiä. Tilaa oli reilusti, jopa huoltomme nukkui kanssamme yhden yön. Komeat näköalat yli Vörun kaupungin.


Linkki GPS-seurantaan sportrec.eu/gps

 

Linkki tuloksiin:

http://nelson.racetecresults.com/results.aspx?CId=16267&RId=6157&EId=1&dt=0&so=1&st=xJjh8aUemfha%2fGBJWoaDuaX3WL4ZdrSeNRB8BSSZ323bGHEfjbnZjzvNKjLnPVYT


 Linkki aikaisempiin Vöhanduihin vuosilta 2013-2018

https://off-road-paddler.blogspot.com/p/vohandu-maraton-2016.html

 

Off-Road -melonnan äänenkannattaja

 

2022/02/25

Piti tehdä jotain, niin tein jotain. Tee sinäkin. Ukrainan hyväksi.

Nyt tämä menee melonnasta ohi.


Ukrainan lippu maan pääkaupungin Kiovan kaupungintalolla.
Kuva: Aleksej Leonov / Wikimedia Commons / Flickr / Creative Commons CC BY-SA 2.0.

Luin Helsingin Sanomista hienon listan kohteista, joiden kautta voit auttaa sodan kynsiin joutuneita ukrainalaisia.

Minun mielestä tämä on tehokkain keino, mihin tavallinen ihminen voi tarttua.

Helpottaakseni lahjoittamista tein kohteiden web-osoitteista QR-koodin. Oletettavasti puhelimessasi tai kaverin puhelimessa on QR-koodin lukija.

Näytä sille tuota koodia, niin pääset suoraan järjestön lahjoitussivulle.

Voit myös lahjoittaa useaan kohteeseen myös tekstiviestillä, ohjeet kyseisen järjestön kohdalla. 

Jokaisen koodin kuvan alla on myös kuvatekstissä suora linkki, jota klikkaamalla pääset myös lahjoitussivulle. 

 

 Tämä postaus on muokattu sitaatti Helsingin Sanomien uutisesta 25.2.2022 

Näin voit auttaa ihmisiä Ukrainassa
Avustusjärjestöjen lahjoituskanavia

Lahjoita verkossa https:// www.punainenristi.fi/lahjoita/ katastrofirahasto/

Lähetä tekstiviesti SPR numeroon 16499 (15 €) 

● MobilePayllä numeroon 10900

● Soita numeroon 0600 12210 (10.01 €/puh + pvm)

 

Hätäapukeräykset, lahjoita katastrofiapua Ukrainaan https://www.fida.info/lahjoita/


● MobilePaylla numeroon 46003

Lahjoita tekstiviestillä katastrofiapuun 10 €. Lähetä viesti fida10 numeroon 16155

 

Lahjoitukset verkossa
https://www.pelastakaalapset.fi/ajankohtaista/kampanjat/ humanitaarinen-apu/

● Hätäapulahjoitukset suunnataan sinne, missä hätäapua sillä hetkellä eniten tarvitaan, kuten Ukrainaan. 

 

Tee lahjoitus https://www.uni cef.fi/tue-tyotamme/ukraina/

Voit lahjoittaa myös tekstiviestillä: Lähetä tekstiviesti UKRAINA numeroon 16110 (viestin hinta 20 euroa)

 

Ukrainan sota: auta toimittamaan perheille hätäapua.  

https://www.kirkonulkomaan apu.fi/lahjoita/ukrainan-sota/


Tee kertalahjoitus https://pakolaisapu.fi/tuote/kerta lahjoitus/

Lähetä haluamasi lahjoitus summa MobilePayllä Pakolaisavun numeroon 31152

Lahjoita haluamasi summa suoraan Pakolaisavun tilille käyttämällä tilinumeroa F171 8000 1300 2236 67. Käytäthän viitenumeroa 6460 lahjoituksen yhteydessä.

Lahjoita 20 € lähettämällä viesti 20 UUSIALKU numeroon 16588. Vaihtamalla viestiin luvun 20 tilalle 5, 10, 30 tai 40 voit lahjoittaa myös kyseisen summan. Lahjoitusviesti ei toimi muilla summilla.

https://www.bellingcat.com/donate/

Bellingcat (kirjoitetaan usein bell¿ngcat) on tutkivan journalismin sivusto, joka on erikoistunut sotiin, rikoksiin ja ihmisoikeuskysymyksiin. Bellingcatin perusti vuonna 2014 brittiläinen journalisti ja bloggaaja Eliot Higgins.

Bellingcatia yllä pitävä ryhmä keräsi tietonsa alussa lähinnä Internetin avoimista lähteistä. Myöhemmin on kerrottu että Bellingcatilla on pääsy mm. Venäjän passien tietoihin, autojen rekisteröinteihin, kiinteistörekisteriin, puhelutietoihin ja lentomatkustajien tietoihin sekä muihin tietokantoihin. Sivusto väittää että nämä tiedot ovat ostettavissa netissä vuotajilta.[5]

Bellingcat on tullut tunnetuksi muun muassa Syyrian sisällissodan ja Itä-Ukrainan sodan tapahtumiin liittyvistä artikkeleistaan. Tunnetuin Bellingcatin tutkima tapaus lienee malesialaisen MH-17-koneen alas ampuminen Itä-Ukrainassa. Vuonna 2019 ryhmässä oli 16 jäsentä, ja 60 ajoittaista avustajaa.

Täältä tarkemmin: https://fi.wikipedia.org/wiki/Bellingcat 

 

Tämän blogikirjoituksen linkkiä saa jakaa vapaasti.

 

Off-Road -melonnan äänenkannattaja. 

2022/01/31

Vanhankaupunginkosken padosta melojan ajatuksia

Vantaan kuuluu niihin jokiin, joiden latvoilla ei ole virtausta tasaavaa järveä. Veden määrä vaihtelee voimakkaasti valuma-alueen sateiden mukaan.

Kuvaaja tuntematon, ehkä H.S.

Ulkoilijat viihtyvät jo nyt virtaavan veden puolella ja vanhojen rakennusten ympärillä.

Kosken itähaara sopii kokeneille koskimelojille ja silloinkin niin, että rannalla on turvamies heittoliinan kanssa.

Suurimman osan vuotta, varsinkin kesällä, joessa on vähän vettä ja pato on valitettavasti haiseva liru. Siinä tilassa padolla ei juurikaan ole maisemallista vetovoimaa.



Kun molemmat haarat valuttavat hallitusti vettä, lisää se joen virkistyskäyttöä huomattavasti.
Helposti saavutettavana kohteena se on oiva paikka kanootti, kajakki, packraft ja SUP-lautamelojille.

Koskelle syntyisi helposti jopa tuhansia aikuisliikuntasuorituksia kaudessa. Meren puolella Helsingissä on melontasuorituksia reilusti yli 10 000 vuodessa.

Melonta ei välttämättä tarvitse sen kummempia rakenteita, vapaa vesi riittää.

Kosken muokkauksessa kannattaa kuunnella melojia. Kaloille kelpaa se, mikä melojillekin.

Melominen rikastuttaa alueen virkistyskäyttöä. Jos ulkoilijat eivät itse halua meloa, niin yllättävän moni haluaa katsella koskenlaskua rannalta.

Oikein muotoiltu pohjapato, jolla virtausta ja Vantaan vedenkorkeutta voidaan säätää, ei haittaa melontaa. Vantaanjoessa on jo nyt useampi veden pintaa tasaava pohjapato.

Helsinkiläisiltä melojilta puuttuu turvallinen virtapaikka perusharjoitteluun. Se olisi tuossa.

 

Off-Road -melonnan äänenkannattaja. 

2021/12/19

Nämä kirjat kuuluvat retkeilijän yöpöydälle.


Kun aloitin retkeilyn, ei ollut youtubea eikä somea, mutta oli paljon hienoja kirjoja. Oli sama, mitä tarinoita luin. Tavalla tai toisella ne auttoivat omaa retkeilyä ja käsitystäni luonnosta ja luonnon voimasta.

Alkuun harrastin purjehdusta, kilpapurjehdusta Kruununvuoren selällä ja retkiä Suomenlahdella. Lopulta purjehdin parikin kertaa Atlantin yli. Kun minulla ei ollut rahaa ostaa seuraavaa haluamaani venettä, ostin kanootin. Ensimmäinen melonta oli jokiretki Espoon kirkolta melkein merelle. Nyt melottuja kilometrejä on runsas 24 000. Kanootin myötä opin telttaretkeilyn ja liikkumisen erämaassa.

Ilman kirjoja en olisi kehittynyt retkeilijänä. Kirja on loistava käyttöliittymä. Kiinnostaviin kohtiin on helppo palata uudelleen. Kirja ei koskaan sano, että oletpas tyhmä, aina voit lukea vaikean kohdan uudelleen.

En saa provisiota, kun ostat nämä kirjat tai jonkun niistä.

 

The Bark Canoes and Skin Boats
of Northern Eurasia

Vaikka tämä kirja on englanniksi, on se mahtava selattava. Avaat kirjan mistä kohdasta tahansa, pääset kaivautumaan maanosamme melonnan historiaan yksityiskohtia myöden. Toinen kirjoittajista, Harri Luukkanen, on meloja ja melonnan vaikuttaja muutenkin. Kirja näkyi olevan Akateemisessa kirjakaupassa. Kirjaa voi kysyä myös Harrilta.

The Bark Canoes and Skin Boats of Northern Eurasia >>>

 




Jään ja tulen maat

 

Auli Irjala ja Hannu Aulin ovat vahoja tuttuja purjehdusajoiltani. Tiemme kohtasivat uudelleen, kun heidät kutsuttiin Arktisen klubin jäseniksi arktisen alueen kokeneina purjehtijoina. Aulin kirja on retkikirjojen parhaimmistoa. Ei tarvitse olla purjehtija nauttiakseen tästä retkestä. Jään ja tulen maat kattaa viiden vuoden purjehdukset Helsingistä Barentsinmerelle, Huippuvuorille ja sieltä lopulta Etelämantereelle ja Tyynellemerelle asti.

Jään ja tulen maat >>>

 


Arktisia tarinoita

 

Jos ikuisen jään alueilla vaarana on kylmyys, railot ja jääkarhut, Kanadan erämaissa vaarana ovat harmaakarhut, kanjoneissa kulkevat kosket ja virrassa ajelehtivat puunrungot. Kaikille retkille yhteistä on kuitenkin perusteellinen etukäteissuunnittelu ja varautuminen pahimpaan eli varusteiden menetykseen.

Kertomukset sijoittuvat ikiroudan alueelle Kanadaan, Islantiin, Grönlantiin, Huippuvuorille sekä pohjois- ja etelänavalle. Yhteistä retkille on niiden pitkä kesto sekä ajallisesti, että matkallisesti.

Minulla on viiden kirjan käsivarasto Helsingissä, voit hakea kirjan minulta,  40 €. jaakko.makikyla (et) gmail.com

Arktisia tarinoita >>> 


Nanoq
Arktinen museo 30 vuotta

 

Ensin tehtiin sauna ja lopulta rakennettiin kirkko. Arktisten retkeilijöiden henkinen koti on Nanoq –museo. Lämminhenkinen kirja, joka on koottu Nanoqin talkoolaisten kertomuksista museon 30-vuotisen toiminnan ajalta.

Minulla on viiden kirjan käsivarasto Helsingissä, voit hakea kirjan minulta,  30 €. jaakko.makikyla (et) gmail.com 

Nanoq >>> 




Off-Road -melonnan äänenkannattaja.




2021/12/07

Nyt oli lähellä.


Hampparit ry, Koivusaari. 5.12. klo 10:00, lämpötila -15, tuuli WNW 8

Kyllä sen tunsin, kun hain kanootin telineestä kyytiin. Kuormahihnojen solkia näprätessä pakkanen puri hetkessä sormet jäykiksi.  

6.12.2020 Itsenäisyyspäivän viettoa Elisaaressa.

Olen monena vuonna viettänyt itsenäisyyspäivää Inkoon Elisaaressa. Välillä jäät estävät melonnan sinne, niin tänäkin vuonna. Meitä on porukka, joka oli varannut itsenäisyyspäivän viikonlopun melontaan. Elisaareen emme pääse ja poltto vesille on kova. Haluamme löytää sulaa vettä.

Pakkasjakso on ollut pitkä ja merellä salmet ovat jäässä.

Läntisellä Uudellamaalla, Mustijoella, Peltokosken voimalaitoksen alapuolella joki virtaa kohtalaisesti. Viidentoista asteen pakkasesta huolimatta lähdemme sunnuntaina 5.12. katsomaan, paljonko joessa on sulaa vettä meloa. Tuuli on 5-7- metriä sekunnissa. Tuulen ja pakkasen yhteisvaikutus on -25 astetta.

Lyhyt melonta, ei sen kummemmin varusteita.

Meitä on minun lisäkseni Emppu ja Sami, he olivat edellisen yön lähiseudun laavulla riippumatoissaan. He ovat kokeneita kylmän ajan retkeilijöitä ja melojia.


Vien kanootin rantaan ja huomaan heti, että neopreeni tossuissa en voi mennä vesille. Kahdet sukat ja kuivapuvun sukka tungettuna tossuun on liikaa. En saa heiluteltua varpaita tossun sisässä. Minulla on matkassa huopavuoriset halpis-saappaat, jotka olen ostanut leirikäyttöön.  Ne ovat sen verran tilavat, että saan ne helposti jalkaan, vaikka olisi paksulti sukkia jalassa ja on tilaa heilutella varpaita.

Meillä kaikilla on monta kerrosta vaatetta päällä. Liikkuminen on kankeaa. Empulla ja Samilla on pilkkihaalarit kuivapuvun päällä. Minulla on kuivapuvun alla vaatetta niin paljon kuin mahtuu. 

Neopreenisormikkaat, jotka ovat monta kertaa olleet pelastus kylmää vastaan, eivät nyt tule kuuloon. Sormissa ei ole sen vertaa lämpöä, että se lämmittäisi neoprenit iskuun. Märät sormikkaat jäätyisivät saman tien.

Nyt ei ole varaa kastella mitään, eikä ketään.

Autamme toisemme kanoottiin ja vesille. Jäinen ranta on liukas, kanootti ei pysy paikoillaan ja askel on epävarma.

Voimalaitoksen veden sulana pitävä virtaus rauhoittuu aika pian. Joki on koko leveydeltään hyhmässä ja toisin paikon sentin parin jäässä.

Rannoilla on vedenkorkeuden vaihteluiden mukaan muutamaan eri korkeuteen jäätyneitä hyllyjä.

Melon aina polviasennossa jalat penkin alla. Nyt isot saappaat mahtuvat penkin alle vain poikittain ja jalkaterien asento on todella epämukava. En saa liikuteltua varpaita. 

En uskalla vaihtaa asentoa, pelkään, että kaadan kanootin. Pyydän Emppua ja Samia tukemaan kanoottiani ja saan kiskottua toisen jalan pois penkin alta. Toiselle jalkaterälle on nyt paremmin tilaa. Tuen etujalan partaaseen ja kanootin pohjaan. Asento on aika tukeva ja tasapainoinen.

Meloessa jokainen pisara, joka tulee kanoottiin, jäätyy saman tien. Melon puolta vaihtamatta. Jokainen veto on rauhallinen, ettei alakäsi kastu. Kanootin partaaseen kertyy vesilinjan yläpuolelle jäätä. Samoin melaan kertyy jäätä lavan ja varren yhtymäkohtaan. Jään kertymisestä ei silti ole aihetta huoleen.

Tuuli ei ole voimakas, mutta puuskat jäähdyttävät tehokkaasti. Vedän kuivapuvun hupun pipon yli ja kiristän sen kasvojen suojaksi.


Annan Empun ja Samin murtaa jäätä. Murtuva jää pitää sen verran kovaa rutinaa, että puhe ei kanna kanootista toiseen. Tulee mieleen, että missä on minun pillini, jos lipsahdan veteen.


Joki kulkee tällä kohtaa keskellä peltoaukeaa. Lähimmät talot ovat noin puolen kilometrin päässä. Olen etukäteen miettinyt, että jos joku meistä joutuu veteen, niin pitää päästä nopeasti rantaan ja koettaa tehdä isot tulet. Metsää ei ole, joten pitää kävellä kamppeet märkänä pellon poikki ja sen jälkeen pitää olla tuuria, että osuu taloon, jossa ollaan kotona. Arvioin, että Sami pilkkihaalareineen painaa vedessä uineena lähelle 200 kiloa. Kanoottiin häntä ei saa, mutta pääseekö edes rannalle?

Tulee maatauon aika. Rannoilla on jäähyllyt. Kanoottia ei saa rannan suuntaan paikkaan, josta voisi nousta maihin. Kokeilemme meloa vauhdilla rantapuskaan. Kanootti ei nouse riittävästi jäähyllyn päälle. Ajatukseni on, että kun toinen kanootti on osittain rannassa, niin saan sen avulla vedettyä oman kanoottini ylemmäs rantaan. Sen jälkeen saan kiskottua Empun ja Samin kanootin ylemmäs, jotta hekin pääsevät maihin. Ei onnistu. Päätämme, että tämä oli tässä. 

Lähdemme melomaan takaisin vielä, kun saamme murrettua jäätä. Gepsi näyttää, että olemme meloneet 2,5 kilometriä. Aikaa on kulunut vajaa tunti. Vastavirtaan ja lisääntyvässä jäässä paluuseen arvoin kuluvan toisen tunnin. Tuuli on paluun suuntaan vastainen. Sen huomaa kasvoilla. Kroppakin tuntuu jäähtyneen.

Joki kerää koko ajan lisää jäätä. Pari kertaa pitää tehdä lautta, että saan oiottua jalkojani ja veren kiertämään niissä. Meno on muuten rentoa. Melonta sujuu ja maiseman tunnelma on hieno

Pääsemme kunnialla takaisin ja maihin. Olimme vesillä runsaan tunnin, kroppa on jäähtynyt ja kankea. Minulla on juomalämmintä lihalientä. Se tekee hyvää. Lämmitän kotona veden paistomittarilla noin 70 asteeseen. Näin se on termospullossa sopivan lämmintä heti juotavaksi.


Pakkaamme kanootit katolle. Jäätyneet partaat ovat liukkaat ja tuuli meinaa heittää kanoottini alas katolta ennenkuin saan sen sidottua kiinni.

Ajamme kodalle. Sami virittää tulet ja Emppu laittaa meille voileipiä ja makkarat sulamaan ritilälle. Samin tekemät tulet ja Empun tarjoama ateria pelastaa minut varmalta kylmä-nälkä-kuolemalta.

Kuolemasta puheen ollen.

Olimmeko varustautuneet oikein? Kyllä ja ei. Kuivapuku olisi pitänyt olla päällimmäisenä. Seuraava kuivapukuni on numeroa väljempi. Väljyys ei haittaa, mutta kun on kylmä sen alle pitää mahtua tarpeeksi vaatetta. Samoin seuraavat neopren tossut ovat paria numeroa isommat. Sukkia ja hanskoja pitää miettiä. Sukkien pitää olla löysät, vaikka niitä on kahdet pällekkäin. Hanskoissa pitää olla kunnon karvavuori ja ne pitää olla helppo pukea ja riisua. Mieluummin muutama pari kastumisen varalta. 

Empulla ja Samilla oli reilut turkisrukkaset. Tuli jopa mieleen arktisten vaeltajien hiihtäessä käyttämä tikkihame. Jalat voisi kääriä sellaisen ympärille kanootissa. Kunhan huolehtii, että veteen joutuessa siitä pääsee eroon. 

Naskalit? En edes omista. Samilla oli mukana. 

Sytykkeitä? Tuohta? Tervasta? No ei ollut mukana.

Mulla on aina mukana survival-kit, jossa on tulentekovälineet ja tulitikkuja.

Puhuimme melonnastamme jälkeenpäin. Se oli kaikilla mittareilla hengenvaarallinen melonta. Leppeästä maisemasta huolimatta melonnassa oli liikaa riskiä. 

Olemme varmoja, että jos joku meistä olisi joutunut veteen, emme olisi selvinneet omin avuin. Olisi ollut pakko soittaa heti 112, ja kertoa, missä hölmöilemme. 

Tämä oli yksi melonta monista, mutta jälkitunnelmat olivat sen verran kovat, että päätin päivittää tämän tarinan saman tien blogiin.

Kun on pakkanen, kastuminen mistä tahansa syystä on hengenvaarallinen tila. Aiemmat melonnat alle kymmen asteen pakkasilla ovat olleet petollisen helppoja. Nyt kylmyys vaikutti oleellisesti toimintakykyyn.

Turha minun on neuvoa, että älä mene, menet kumminkin. Ole joka tapauksessa huolellinen. Käänny heti takaisin, kun siltä tuntuu.  

Lue tästä lisää, miten kylmä vaikuttaa. 

Off-Road -melonnan äänenkannattaja.