Koitajoki

Lähikuva hiekkaan painuneista pienistä eläimenjäljistä, todennäköisesti saukon. Kuvan päällä valkoinen teksti: "Saukon varpaat jääkauden hiomassa rantahiekassa."
Sininen puhekupla silmä kertoo, että blogikirjoitus on kuvailutulkattu
Kirjoitus on kuvailutulkattu
Satelliittikartta, jossa keltaisella viivalla on merkitty leveyspiiri idästä länteen. Syaaninvärinen reittiviiva kulkee Virmajärveltä pohjoiseen kohti paikkaa nimeltä Polvikoski ja edelleen kohti Koitajokea, jonne on merkitty matka 14 km. Ympäristö on metsäistä ja hakkuualueiden pilkkomaa.

Kuvaa klikkaamalla avautuu Google Earth,
jossa näet Koitajoen seudun kartan tarkemmin >>>

Tyyni suvanto iltavalossa. Vedenpinta heijastaa täydellisesti mäntyjä, kuusia ja taivaan oranssinhohtoisia pilviä, niin että metsä toistuu peilikuvana veden alla. Etualalla rantakasvillisuutta, oikealla tumma kuusi kehystää kuvaa.

Valitsin Koitajoen mukaan Leveyspiirin vesiin. Joki on aiemmilta melonnoilta tuttu ja ystävällinen retkikohde. 

Selfie kanootista leveällä, tyynellä joella. Hänellä on vaalea lierihattu ja hyttysverkkopaita, verkkohuppu työnnettynä alas kaulalle. Hän hymyilee kameralle. Taustalla joki kaartuu kohti hiekkarantaa, jota reunustaa tiheä havumetsä.

Jääkausi on hiertänyt kivet hienoiksi hiekkasärkiksi, joita Koitajoen rannoilla on useita.

Käsi pitelee sinistä TDS&EC-mittaria, joka on upotettu valkoiseen posliinimukiin täynnä ruskehtavaa vettä. Mittarin näytössä lukee 0006 ppm ja lämpötila 8,5 °C. Peukalossa on nahkainen suojateippi, ja tausta on harmaata lasikuitua.
Vesi on tummaa soista vettä, mutta yllättävän vähän hiukkasia. Olen juonut Koitajoen vettä, oli raikasta, kuin lähdevettä.

Leveyspiste on helposti saavutettava. Tunti melontaa alavirtaan ja kevyttä vastavirtaa takaisin. 

Näkymä kanootin keulasta kapealle metsäpurolle, jonka ylittää matala, kaiteellinen puusilta. Rannoilla koivuja ja kuusia, aurinko siivilöityy puiden lomasta.

No ei ihan niin. Tällä vedellä virtapaikoista en päässyt ylös ja nousen joesta Alajoen ylittävän sillan pielestä. Keulahihna hampaissa ryömin kuivalle maalle. 

Sininen Kolibri-kanootti on vedetty ylös ruohoiselle rantatörmälle kapean puisillan viereen. Melat ja punainen kuivapussi lepäävät kanootissa. Polku kiemurtelee eteenpäin mäntymetsään.

En ole tainnut vielä sanoa, että ei tässä ole mitään järkeä. Juuri näin, ei tässä ole mitään järkeä, mutta tämä ei ole retkimelonta, vaan retki Suomen leveimmälle kohdalle ja kaikki keinot ovat sallittuja.

Näkymä kanootin perästä alavirtaan päin: etualalla kanootin runkoon painetut paikannimet Virmajärvi, Koitajoki ja Koitere, mustat kolmiokuviot niiden alla. Joella edessä kaatunut runko lojuu poikittain vedessä, rannat tiheää metsää.

Kolibri poseeraa siltä kohdalta, jossa on Koitajoki teipattuna kanootin partaaseen. 

Virnistän hyttysille, kasvot kokonaan hyttysverkkohupun peitossa hatun päällä. Taustalla kanootti on vedetty rantaan, siihen kiinnitetty harmaa kuivapussi ja punaisia hihnoja, ympärillä mäntymetsää.

Hyttysiä harmittaa. Kolibri tulee kevyesti perässä mun superkärryillä. Ostin Welhonpesästä VKV-kärryt vuosia sitten. Jos niitä vielä on kaupan, niin suosittelen. 

Näkymä auton tuulilasin läpi sorapäällysteiselle maantielle, joka laskee kohti järvimaisemaa auringonlaskussa. Molemmin puolin peltoja ja niittyjä, taivaalla dramaattisia pilviä ja auringonsäteitä.

Olen sen verran ahkera, että ehdin ihailemaan auringonlaskua Koitereelle. Siis tämä tie ei vie siihen rantaan, johon haluan. Eksyin, mutta hieno maisema silti.

Linkit Leveyspiirin vesiin 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentista. Vastaan, kunhan huomaan kommentin. Jos on kiire, laita email suoraan tai vaikka Facebookin kautta mulle.

You are welcome to comment in English too.

Tilaa: Blogitekstit (Atom)