Off Road Paddler: Melomaan oppii melomalla.

Ensin vaan pitää jonkun osaavan melojan auttaa alkuun.

Tämä on tarina ja kuvakimara Melonta- ja soutuliiton sileän veden leiriltä elokuisessa Nuuksiossa. Kuvat ovat joko Kai Lindqvistin tai Kari Hellströmin. Kuvaajat ja kuvattavat mainitaan etunimillä. Kuvien julkaisuun tässä tarinassa on osallistujien lupa.

Kun meloja hymyilee, hän tietää, mitä tekee.
Sven kuva Kai

Kun itse olin noviisi, Louhisolan Pena opetti minut melonnan alkuun. Olin juuri ostanut häneltä ensimmäisen oikean kanootin, Madriver Duckhunterin. Menimme Vantaalle, Viilatehtaan alapuolen koskeen. Puljasin siinä Penan opissa tunnin verran. Niillä opeilla meloin kahdeksan vuotta, kunnes kohdalle osui Englannin kanoottiliiton kanoottimelonnan kurssi Nurmeksessa. Se kurssi jalosti minusta opinhaluisen melojan. Olen tällä kertaa yksi opettaja kanoottimelonnan sileän veden kursilla. Tavoitteeni on siirtää saamani opettelun into eteenpän.

Pidän ensiarvoisen tärkeänä, että tulevat melojat oppivat yhteisöllisyyttä. Englanniksi Group Awareness.
Laitan porukan vesille niin, että menen itse ensin ja sen jälkeen jokainen kanootti lisätään yhdessä tukien laiturilta lauttaan. Kun kaikki ovat vesillä, vasta sitten lähdetään liikkeelle. Miksi näin?
Retkellä ne, jotka ovat viimeisiä, näkevät, että muut menevät jo tuolla ja alkavat kiirehtiä.
Kiire on huolimattoman toiminnan ja eripuran alku.

Melonta- ja soutuliitto on varannut meille Kattilajärven leirikeskuksen Nuuksiossa. Majoitumme teltoissa ja ranta on täynnä kanootteja Espoon eskimoilta, Hevossaaren hamppareilta ja Welhonpesältä. Lisäksi on opettajien omaa kalustoa. Tällä kurssilla on paras valikoima kanootteja, mitä olen kohdannut. Osa tuliteristä kanooteista on lainassa suoraan Welhonpesän hyllyltä.

Maaren yksikkömelojaporukka aloitti havainnollisella laiturin melonnalla.
Harjoite antaa hyvän tuntuman, mitä mela vedessä tekee.
Anne keskittyy, foto Kari.

Meitä kouluttajia on kolme Maare Heinikoski, Tomi Kallio-Könnö ja minä. Lisäksi liiton miehet, Kai Lindqvist ja avokanoottivastaava Kari Hellström. Nämä viimeksi mainitut ovat leirimme hovikuvaajia. Ja tietysti retkikeitinguru Pekka Rekikunnas tuo viikonloppuun retken makua ja nuotion lämpöä.

Maare opetti soolomelontaa. Foto Kai.

Tomi. Foto Kari.

Kaitsu. Foto Kari.

Jaakko. Foto Kai.

Kari. Foto Kai.

Pekka oikealla. Foto Jaakko.

Bonuksena mukana on Pekka Koivukunnas, hän toi mukanaan liki tusinan erilaisia risukeittimiä ja kertoo huimia tarinoita hiilestämisestä kautta aikojen.

Suvi sooloilee. Foto Kai.

Elias, Kaitsun poika. Foto Kari.

Elina keskittyy. Foto Kari.

Kaspian tekee J-vedon. Foto Kai.

Annen rauhallinen J. Foto Kai.

Johanna (oik) pyörii balettia Suvin kanssa. Foto Kai

Pekka ja Pekan omatekemä. Foto Kari.

Vesillä meillä on 11 oppilasta. Osa kurssilaisista on aloittelijoita ja osa hyvinkin oppineita kajakkimelojia. Käymme läpi melonnan perustekniikoita sekä yksiköllä että kaksikolla meloen. Koitamme parhaamme mukaan ohjata jokaista oppilasta hänen tasonsa mukaisesti. Lisäksi pidämme maissa tietoiskuja kanootin varustelusta ja mm. erilaisista meloista.

Johanna ja Suvi menossa vesille. Foto Kari.

Andreas ja Sven kerivät vauhtia. Foto Kai.

Kaksikko kiskoo jo vauhtiaaltoa. Foto Kai.

Isä ja poika, Pekka ja Veikko tasatahdissa.
Tästä ja seuraavasta kuvasta opettaja-Jaakko on ylpeä. Oppi meni perille kiitettävästi. Foto kai.

Täydellinen tasatahtinen puolen vaihto. Foto Kai.

Kaspian ja Elias kiertävät lippua. Foto Kai.

Johanna ja Suvi pyörittävät kanoottia yhteistyössä. Foto Kai.

Kaksikoilla opettelimme yhteistyötä ja samantahtista melomista. Lähes samoja tekniikoita kuin yksin meloessa. Nyt vaan pitää olla lisää voimaa ja hyvä keskinäinen synkka.

Kanootin kaataminen on nimenomaan käsityötä. Kun ottaa tukea partaasta, niin nurin menee.
Käsi Elias. Foto Kai.

Tomin loikka veteen kaatamatta kanoottia. Foto Kari.

Maare ja Tomi tekevät mallisuorituksen. Foto Kari.

Elias loikkaa kanoottiin. Kaspian tukee,.Foto Kari.

Veikko ja Pekka harjoittelevat kanootin pelastamista ensin laiturilta käsin. Foto Kai.

Pekka ja Veikko pelastavat Maaretin. Foto Kai.

Kaspian ja Elias. T-reskutus, kanootti liu-utetaan kuivaksi. Foto Kari.

Elias tyhjentää Kaspianin kanootin. Foto Kai

Elias on kiivennyt yksin takaisin kanoottiin. Foto Kai.

Lopuksi vielä kaadamme kanootteja vesillä oppiaksemme pelastautumisen perustekniikat. Jokainen kurssilainen sekä pelastaa, että on pelastettavana. Lauantain osuus päättyy leirikeskuksen saunan pehmeisiin löylyihin.

Vedetään henkeä ja kohta kannetaan taas.

Sunnuntain retken melomme Kattilajärvellä ja Vääräjärvellä. Järvien välillä on maakannas, jota ylittäessä opettelemme luonnon rantaan rantautumista ja kanootin kuljetusta maalla. Matkalla kertaamme lauantain oppeja ja nautimme Nuuksion hienoista maisemista.

Iltanuotio Pekan suunnittelemassa hiilestyskuupassa. Foto Jaakko

Niin paljon jää vielä ensi kertaan. Toivon, että jokainen kurssilainen koittaa hakeutua tavalla tai toisella lisäoppiin. Toivon myös, että ensi vuonna meitä on vieläkin enemmän.

Jaakon jalat lämmittelevät. Foto Kari.

Oma ajatukseni opettajana on, että sileän veden melonta valmistaa oppilasta virtaavan veden tekniikoiden hallintaan. Vaikka ei ryhtyisi koskipuljaajaksi, niin virtataitoja tarvitaan joka tapauksessa retkimelonnassa joilla ja isoilla selillä aallokossa.

Totuus löytyy hiilloksesta. Kiitos Pekka. Foto Jaakko.

Mitä itse opin?

Opin, että en kysy ”Onko kysyttävää?” vaan muotoilen kysymyksen vastaisuudessa muotoon ”Mitä haluaisit kysyä?”

Yksi spontaani kysymys nousi pintaan: ”Kumpi meloja on kaksikossa johtaa?”

Lyhyt vastaus: ei kumpikaan.

Ja pidempi vastaus:

Sileällä vedellä, helpoissa oloissa perämeloja pitää suuntaa, ja keulameloja määrää tahdin. Kun tuulee, on aallokkoa tai ollaan virrassa, niin kaksikkomelonta muuttuu yhteistyöksi, jossa ei kummankaan kannata johtaa. Molemmat melojat ovat silloin kanootin palveluksessa. Melovat sen sinne, minne on tarkoitus.

Ensi vuonna uudelleen. Foto Jaakko.

Näitä melontalinkkejä kannattaa koluta:

Jos melonta alkoi syyyhyttää, niin kokosin tähän jokusen linkin, jota kannataa katsella. Ensimmäisenä on minun tämän hetken suosikki Kanootti ja Tomaatti. Siinä isä ja poika tekevät rauhallisia melontaretkiä hyvän ruuan ääreen. Hyvin kuvattu ja leikattu. Isä kertoo hauskasti.

Eetun Völjyssä on enemmänkin retkeilyä, mutta on siellä muutama rauhallisesti kerrottu melonta mukana.

Becky Mason, ja varsinkin hänen isänsä Bill Mason on jokaisen kanoottimelojan perusraamattukamaa.