Off Road Paddler

2025/03/12

Sikamessias ja talonpoikaisveneiden guru

"Tilataan takila ja purjeet
Harro Koskiselta"

"Mitä? Siltä Sikamessias-taiteilijalta?"

"Tietääkö se jotain
merisoutuveneiden takiloinnista?"

Tiiliseinällä roikkuu suuri juliste, jossa lukee “Harro Koskinen - Aika Saaressa, 25.1.–27.4.2025, Salon taidemuseo Veturitalli.” Julisteessa on kuva saaristomaisemasta, jossa näkyy hiljainen merenranta ja vanha venevaja. Taustalla näkyy auringonlasku tai aamuvarhainen valo.

Harro Koskinen herätti heti niin hienoja muistoja, että piti ajaa Saloon Veturitalliin katsomaan hänen näyttelyään.

Ystäväni Lauri Hovi opiskeli venepuusepäksi ja teki oppilastyönä perinteisen merisoutuveneen. Lauri tiesi Harro Koskisen perinnevenetaidot ja tilasi häneltä takilan piirustukset ja purjeet. Minulle Harro muistutti ainoastaa hänen Sikamessias -taideteoksesta, josta hän sai 1969 jumalanpilkka -syytteen.

Mustavalkoinen valokuva esittää miestä käsin ompelemassa suurta kangasta vanhanaikaisessa huoneessa. Hän istuu yksinkertaisella puisella tuolilla, päällään huppari ja villapaita. Ikkunasta tulee luonnonvaloa, joka valaisee hänen keskittynyttä ilmettään. Huoneen sisustus on perinteinen, seinillä on tapettia ja vanhanaikaisia huonekaluja.

Osallistuimme merisoutuveneellä Viaporin Tuoppiin. Tuuli oli navakkaa ja menimme koko ajan sillä hilkulla, että pysyimme pystyssä Lauri ohjasi ja minä ajoin purjetta. Välillä vene haukkasi reilusti merivettä sisään, mutta laakean muodon ansiosta vesi loiskahti jo seuraavassa kallistuksessa takaisin mereen.

Kuva esittää läheltä suurta ruskeaa purjetta, jossa näkyy paksuja ompeleita ja vahvistettuja narukiinnityksiä. Purje on ankkuroitu lattiaan, ja aivan sen alareunan alla on vanha mekaaninen ompelukone, joka viittaa purjeen käsintekemiseen ja perinteiseen veneenvarusteluun.

Pärskiessämme vastatuuleen tuli mieleen Myrskyluodon Maijasta lähtien kaikkia vanhoja saaristolais juttuja. Kun huomasimme, että aluksemme selviää, niin välillä, kovan väännön jälkeen katsoimme toisiamme ja purskahdimme nauruun.

Suuri valkoinen purje tai kangasmainen rakenne on pystytetty sisätilaan näyttelyesineeksi. Se on ripustettu ylhäältä ohuilla naruilla ja ankkuroitu lattiaan mustilla painoilla. Kangas on kulunut ja siinä näkyy ompeleita ja kiinnitysrenkaita. Taustalla on näyttelytila, jossa on valokuvia saaristomaisemista.

Kun pääsimme kääntymään avotuuleen, huomasimme, mikä kilpuri veneemme oli. Menimme rinta rinnan rungoltaan paljon isompien Folkkareiden kanssa, jotka sentään ajoivat spinaakkerilla.

Kuvassa näkyy museotilan valkotiiliseinäinen käytävä, josta avautuu näkymä näyttelytilaan. Vasemmalla seinällä on valokuva punasävyisestä makuuhuoneesta, jossa on kaksi vuodetta. Oikealla näkyy infotaulu, jossa lukee “Aika Saaressa.” Taustalla näyttelytilassa erottuu iso purjerakenne, joka on osa näyttelyn installaatioita.

Pääsimme kaatumatta ja kunnialla Katajanokan taakse, missä Laurilla oli venepaikka. Kun vene oli kiinni, rojahdimme molemmat selällemme laiturille, tuijotimme taivasta ja annoimme hengityksen tasaantua.

Näyttelytekstitaulu, jossa kerrotaan Porsskärin saaren historiasta ja Harro Koskisen kiinnostuksesta paikkaan. Se kertoo, kuinka hän vuokrasi ja kunnosti saarta vuosina 1985–2015, ja kuinka saaristolaisympäristön perinteinen tunnelma haluttiin säilyttää.

Tämä näyttely on paljon rauhallisempi kuin muistoni. Näyttely kertoo Harro Koskisen ja Porsskärin saarella olevan vanhan kalastajarakennuksen välisestä rakkaudesta.

Näyttely kertoo Harro Koskisen ja Porsskärin saarella olevan vanhan kalastajarakennuksen vaiheista.

Kuvat on vedostettu alumiinipohjalle ja varsinkin tuoreimmissa kuvissa on hämmästyttävän terävä piirto. Kuvien tunnelma menee henkeen.

Näyttelytekstitaulu, jossa kerrotaan saarella vietetystä ajasta ja sen kunnostustöistä. Teksti kuvailee, kuinka vanhaa saaristolaisympäristöä on pyritty säilyttämään perinteisellä tavalla, ja että aika saarella näyttäytyy erilaisena kuin nykyelämä. Taustalla näkyy vanha kartta ja koordinaatit 60°27’35.9”N 20°47’11.3”E, jotka viittaavat Ahvenanmaan saaristoon.

Perinteinen saaristolaistalon tupa, jossa on pitkä puinen pöytä ja penkit, joiden päällä on pehmeitä lampaantaljoja. Seinillä on vanhanaikaista kukkatapettia, ja huoneessa on punainen keinutuoli sekä kangaspuut. Ikkunasta tulee luonnonvaloa, ja huone henkii vanhan ajan saaristolaistunnelmaa.

Näyttelytekstitaulu, jossa kerrotaan saariston karuista oloista ja luonnon vaikutuksesta elämään ja rakennuksiin. Teksti kuvailee talvien eristyneisyyttä, myrskytuulien vaikutuksia sekä ihmisen jatkuvaa työtä ympäristönsä ylläpitämiseksi. Taustalla on vanha kartta ja koordinaatit 60°27’35.9”N 20°47’11.3”E.

Mustavalkoinen talvikuva, jossa vanha farmariauto on pysäköity lumiselle jäälle suuren venevajan eteen. Vajan katolla on kerros lunta, ja ympäristö näyttää syrjäiseltä ja hiljaiselta. Kuva kertoo ajasta, jolloin jää oli tarpeeksi paksu auton painon kestämiseksi.

Mustavalkoinen valokuva vanhasta puuveneestä, joka on kiinnitetty laituriin. Veneen sisäpinta kiiltää, ilmeisesti tuoreen tervauksen ansiosta. Taustalla näkyy kallioista saaristomaisemaa ja yksinkertainen laiturirakennelma. Vesi kimmeltää auringonvalossa.

Värikuva, jossa kaksi henkilöä purjehtii perinteisellä puisella saaristolaisveneellä. Veneen suuri valkoinen purje kohoaa korkealle sinistä taivasta vasten. Veneessä istuva henkilö pitelee peräsintä, kun toinen säätää purjetta. Taustalla näkyy pieni metsäinen saari.

Plussaa valokuvanäyttelyistä poikkeavasta tavasta, että kuvien kodalla ei lue kameran merkkiä, ei filmin laatua eikä käytettyä aukkoa. Tekniikan laatu näkyy kuvissa.

Valokuva Harro Koskisen kirjasta *Talonpoikaisveneet Saaristomerellä*. Kannen kuvassa näkyy saaristomaisema, jossa vanha perinteinen purjevene on rannassa, ja ihmisiä seisoo sen kannella. Taustalla näkyy tyyni meri ja auringonlaskun sävyttämä taivas.

Kirjan sisältösivu, jossa kerrotaan venetyyppien yhteisistä piirteistä suomeksi ja ruotsiksi. Vasemmalla sivulla on kuva suuresta purjeveneestä, jonka miehistö istuu kannella. Teksti kuvailee perinteisten veneiden rakenteellisia ja käytännöllisiä ominaisuuksia.

Veturitallin museomyymälässä oli näyttelystä kaksi kirjaa. Toinen kertoi Porsskärin talon tarinaa ja toinen kertoi veneiden tarinaa.

Merenkulkija minussa valitsi ilman muuta venetarinat. Kirja on hienosti suomeksi ja ruotsiksi vierekkäisillä palstoilla. Teksti on rauhallista ja helppolukuista kerrontaa.

Valokuva, jossa seison näyttelytilassa suuren purjeinstallaation edessä. Sinulla on yllään vaalea villapaita ja tummat housut, ja katsot suoraan kameraan rauhallisella ilmeellä. Taustalla näkyy purjeen kiinnitysrenkaita ja köysiä.

Mutta missä on se Sikamessias?

Lähikuva vaaleanpunaisesta pinnasta, johon on painettu syvälle kohokirjoituksella nimi "HARRO". Tekstuuri on hieman epätasainen, ja kuva voi viitata taideinstallaatioon tai näyttelyesitteeseen.

Aukeama kirjasta, jonka oikealla sivulla on mustavalkoinen valokuva kahdesta nahkatakkiin pukeutuneesta ihmisestä seisomassa portailla. Taustalla on suuri risti, jossa on yksinkertaisesti piirretty Jeesuksen hahmo. Vasemmalla sivulla on tekstiosuus, joka liittyy Harro Koskisen taiteeseen ja sen yhteiskunnalliseen merkitykseen.

Aukeama kirjasta, jossa oikealla sivulla on tekstiä ja vasemmalla sivulla värikäs kuva, jossa naurava keltainen sika kurkistaa puoliksi avoimen oven takaa. Oven karmit ovat kirkkaan pinkit ja oranssit, ja kuva muistuttaa pop-taiteen tyyliä. Tämä viittaa todennäköisesti Harro Koskisen tunnettuun *Sikamessias*-teokseen ja pop-taiteelliseen provokaatioon.

Kirjan aukeamalla on kolme kuvateosta. Ylin kuva esittää sinistä vaakunamaista muotoa, jossa sian pää on yhdistetty poliisin tunnuksen miekkaan. Alavasemmalla on kuva, jossa keltainen sarjakuvamainen sika näyttää kurkistavan autosta, ja sen tausta on kirkkaan oranssi. Oikealla alhaalla on mustavalkoinen kuva, jossa musta eläinhahmo istuu pöydän ääressä. Teksti käsittelee Koskisen radikaalia ja parodista taidetta, erityisesti *Sikamessias*-teoksen ympärillä käytyä kohua.

Kirjan aukeamalla on viisi kuvaa, joissa jokaisessa esiintyy muokattu versio Suomen lipusta. Yhdessä lippu palaa liekeissä, toisessa se on venytetty tai sulanut, kolmannessa repeytynyt ja neljännessä hajonnut palasiksi. Viimeisessä kuvassa lippu näyttää olevan tärisevä tai vääristynyt. Oikealla puolella on tekstiosuus, joka käsittelee taideteosten poliittisia ja kulttuurisia ulottuvuuksia, sekä viittauksia vuoden 1971 Turun Taiteilijaseuran tapahtumiin.

Näyttelyn penkillä oli vanha luettelo Harron töistä, josta varastin kuvia tänne blogiin.
Alla linkit laajempiin Harro Koskisiin.

Harro Koskinen taiteilijamatrikkeli

Kaksimastoinen perinnepurjevene purjeet ylhäällä. ruskea runko, punainen pohjamaali, etumastossa punainen viiri. Vene purjehtii oikealta vasemmalle

Perinnepurjeveneet

Linkki blogin etusivulle >>>

Linkki tämän blogikirjoituksen kuviin Google kuvissa >>>

2025/02/24

Nyt syntyy laminoitu vaahtera/mahonki -mela, osa I

Mela syntyy
ulkoasun ehdoilla.

Tuo sieltä liimapinkasta pitäisi höylätä esiin.
Kokeilen vaakasuuntaista laminointia,
vaaleaa vaahteraa ja väliin kapeita, tummia mahonkiviiluja.

Monikerroksisen melan liimat on helpointa levittää vaahteralautojen pinnoille.
Saranoin mahonkiviilut maalarinteipillä toisesta reunasta vaahteralaudan reunaan kiinni.

Näin sain liimattua hallittuja paketteja, joita oli
helppo kohdistaa mahdollisimman tarkasti toisiinsa nähden.
Päivä oli sen verran hektinen, etten juurikaan malttanut ottaa kuvia.

Betoniseinäisen varaston nurkassa seisoo eri puulajeista tehtyjä lautoja ja lankkuja. Ne ovat pystyssä riveissä, ja osassa on pieniä hintalappuja. Materiaali vaihtelee tummasta pähkinäpuusta vaaleaan koivuun, ja joissakin laudoissa on kaarevia luonnonreunoja.

Plektra Tradingin lankkuvarasto >>>
Löysin täältä 1,5 millistä mahonkiviilua juuri sen verran, mitä melaan tarvitsen.

Ylhäällä näkyy pöydällä olevia tykötarpeita: liimapulloja, nitriilikäsineitä, ruiskupulloja ja pitkää puutavaraa. Alemmissa kuvissa työpajassa on käynnissä liimausvaihe. Vasemmassa kuvassa vanhempi mies ruutupaidassa käyttää puristinta ja valmistelee puusoiroja. Oikeassa kuvassa kaksi henkilöä istuu odottamassa liimauksen kuivumista, puuosat on puristettu yhteen pitkillä metallitangoilla.

Liimojen kanssa askarrellessa pitää suojata oma iho.
Liimat ovat vesiliukoisia, eivätkä juurikaan tuoksu.

Moni liimasi gönlantilaismelan aihion itselleen.
Siinä pitää puristaa palikat sekä sivu että pystysuoraan.

Juho Paaso kertoi sekä liimoista että
ennen kaikkea eri puulajeista ja niiden ominaisuuksista.

Ylhäällä kaksi lähikuvaa, joissa useita puristimia kiristää puuliuskoja yhteen pitkillä pöydillä. Mustat suojapalat estävät puristimien jättämät painaumat. Alakuvassa hymyilevä mies vihreässä takissa käyttää puristinta yhdessä toisen työpajalaisen kanssa. Työpaja on täynnä puuntyöstökoneita, työtasoja ja liimapurkkeja.

Juhon kanssa väänsimme puristimia niin paljon kuin vaan mahtui.
Melan lavan ja kahvan kohdalle kahteen riviin ja varren kohdalle riitti yksi rivi.

Liimaukset saavat jämähtää kaikessa rauhassa.
Varsinaisen melan veisto alkaa kuukauden kuluttua viikonloppuna.

Linkki yksilapaisten melajuttujen hakemistoon. >>>

2025/02/16

Luonnon monimuotoisuus käsissäsi – 20 puulajia melanveistoon.

Minkä puun valitset, kun haluat veistää itsellesi täydellisen melan?

Materiaalilla on suuri merkitys sekä melan painoon, kestävyyteen että tuntumaan vedessä. Tässä jutussa esittelen kaksikymmentä erilaista puulajia ja niiden sopivuuden melanveistoon – jokaisella on omat erityispiirteensä ja vahvuutensa.
Olipa mielessäsi perinteinen grönlantilaismela, kevyt kanoottimela tai perinteinen inkkarimela vaativiin koskiolosuhteisiin, sopivan puulajin valinta on yhtä tärkeää kuin muotoilu ja viimeistely. Osa puista on kevyitä ja elastisia, toiset kovia ja kulutusta kestäviä. Käyn läpi eri lajien ominaisuudet ja niiden soveltuvuuden melontakäyttöön.
Suuret kiitokset Juho Paasolle, Mikael Sundqvistille ja Plektra Tradingille, jotka ovat olleet mukana jakamassa asiantuntemustaan ja intohimoaan puumateriaaleihin!

Melan kahva ja lapa, jossa on viilun värimalli.

Wenge – Millettia laurentii (~850 kg/m³)

Wenge on erittäin kestävä, mutta sen myrkyllisyys tekee siitä vähemmän suositeltavan materiaalin.

Padauk – Pterocarpus soyauxii (~750 kg/m³)

Painava puu, hieman tammea painavampi. Tummuu ajan myötä syvän tummanpunaiseksi tai ruskeanpunaiseksi. Kova ja kestävä, mutta sopii parhaiten aksentteihin, kuten kahvan tai alakäden paksunnokseen, ei laajempaan käyttöön.

Eurotammi – Quercus robur (~700 kg/m³)

Tammi on monikäyttöinen ja kestävä puu, erityisesti vaativiin kohteisiin. Värisävyltään eurooppalainen tammi on yleensä vihertävän sävyinen ja hieman kirjavampi kuin amerikkalainen tammi, joka on tasaisemman värinen.

Punatammi – Quercus rubra (~700 kg/m³)

Punatammi ei kestä kosteutta hyvin ja alkaa helposti lahota. Kuitenkin, jos sitä kuivataan huolellisesti käytön jälkeen, se voi toimia esimerkiksi vahvikkeena, kuten eräässä neljä vuotta vanhassa melassa, jossa punatammea käytettiin poskipaloina.

Visakoivu – Betula pendula vara carelica (~670 kg/m³)

Visakoivu ei ole rakenteellisesti kovin kestävä. Sitä suositellaan käytettäväksi lähinnä koristeellisissa osissa, kuten pintaviiluina. Syysuunta on epäsäännöllinen, mikä tekee siitä vähemmän soveltuvan kestävyyttä vaativiin rakenteisiin.

Saarni – Fraxinus excelsior (~660 kg/m³)

Saarni on erinomainen materiaali, jossa painon ja kestävyyden suhde on hyvin tasapainossa. Se on ollut pitkään suosittu inkkarimelojen materiaali.

Iroko – Milicia excelsa (~660 kg/m³)

Iroko on kevyempää kuin tammi, mutta sen kosteudenkestävyydestä ei ole varmaa tietoa. Irokoa on kuitenkin käytetty purjeveneiden puuosissa, joten sen voisi olettaa kestävän hyvin kosteutta.

Pähkinä – Juglans regia

(eurooppalainen pähkinäpuu) (~640 kg/m³)

Pähkinäpuu on kaunis, tummempi puu, jota käytetään usein inkkarimeloissa. Sydänpuu on huomattavasti tummempi kuin pintapuu, ja se tummuu entisestään ajan myötä.

Vaahtera – Acer platanoides (metsävaahtera) (~630 kg/m³)

Vaahtera on vaalea, kova ja hieman tammea kevyempi puu. Sitä voi hyvin yhdistää tammen kanssa, mikä antaa mahdollisuuksia erilaisille rakenteille ja estetiikalle.

Macore – Tieghemella heckelii (~630 kg/m³)

Macoresta ei ole kokemusta. Se ei ole erityisen painava, mutta kosteudenkestävyys kannattaa selvittää ennen käyttöä.

Sapelimahonki – Entandrophragma cylindricum

(~600 kg/m³)

Sapelimahonki on kohtalaisen kevyt ja soveltuu esimerkiksi veneiden puuosiksi.

Loimukoivu – Betula pendula (loimukuviot viittaavat

puun erityiseen kuviointiin, ei eri laji) (~630 kg/m³)

Loimukoivu on visuaalisesti näyttävä puu, joka muistuttaa tiikeriraitaa ja luo hologrammimaisen vaikutelman. Sitä kannattaa käyttää suurempina pintoina, mutta koivun heikkoutena on kosteuden vaikutuksesta tapahtuva harmaantuminen.

Koivu – Betula pendula (rauduskoivu) tai

Betula pubescens (hieskoivu) (~610 kg/m³)

Koivu on kaunis puu, mutta kosteudelle altistuessaan se menettää estetiikkaansa ja alkaa harmaantua.

Teak – Tectona grandis (~650 kg/m³)

Teak on perinteinen ja luotettava veneiden rakennusmateriaali. Se on rasvainen puu, joten ennen liimausta liimapinnat tulee puhdistaa asetonilla välittömästi ennen liimausta.

Päärynä – Pyrus communis (~590 kg/m³)

Päärynä on kaunis, hennon ruskeaksi päivettyvä puu, mutta sen kosteudenkestävyydestä ei ole varmaa tietoa.

Kirsikka – Prunus avium (metsäkirsikka) tai

Prunus cerasus (hapankirsikka) (~580 kg/m³)

Kirsikka on erinomainen puu, jonka sävy muuttuu UV-valon vaikutuksesta ajan myötä keskiruskeaksi. Sopii erityisesti aksenttimateriaaliksi, kun halutaan ajallista tummumista.

Punaleppä – Alnus glutinosa (~550 kg/m³)

Punaleppää ei tunneta Suomessa, mutta se saattaa olla amerikkalainen laji.

Tervaleppä – Alnus glutinosa (~530 kg/m³)

(sama laji, tervaleppä viittaa kosteassa kasvuympäristössä kasvaneeseen puuhun)

Tervaleppä on erinomainen kotimainen melamateriaali. Se kestää kosteutta hyvin, on kevyt ja helppo työstää sekä liimata. Päivettyessään sen sävy muuttuu lämpimän sympaattiseksi.

Mänty – Pinus sylvestris (metsämänty) (~510 kg/m³)

Männnyn ominaispaino vaihtelee merkittävästi, voi olla yhtä kevyt kuin kuusi tai voi painaa yhtä paljon kuin Koivu tai jopa Tammi, riippuen mistä kohtaa puuta mitataan. Tyvi sydän puu on huomattavasti painavempaa kuin latvan pintapuu. Se on toimiva, mutta sen kulutuskestävyys ei ole paras mahdollinen.

Kuusi – Picea abies (~430–470 kg/m³)

(ilmakuivattuna, 12–15 % kosteudessa).
Kuusi on kevyempi kuin mänty, mutta sen ominaisuudet sopivat hyvin esimerkiksi melan keveyttä vaativiin osiin tai koristeellisiin laminaatteihin.