2016/08/22

Suomi-neidon lantiolla


"Suomi-neito on Suomen henkilöitymä. Suomi-neito on nuori kaunis nainen, jolla on usein vaaleat hiukset ja siniset silmät ja joka pukeutuu kansallispukuun. Symboli on yleistynyt 1800-luvun lopulla.[1] Alun perin Suomen symbolina käytettiin Aura-nimistä naista (Turun Aurajoen mukaan),lähde? mutta myöhemmin yleistyi Suomi-neito.

Suomi-neito voi myös tarkoittaa Suomen valtion rajoja, jotka kartalla muistuttavat naista käsivarsineen, päineen ja mekkoineen. ”Käsivarsia” oli kaksi vuosina 1921–1944, jolloin Petsamo kuului Suomeen.[2] Nykyään on jäljellä vain läntinen käsivarsi, joka tunnetaan Käsivarren Lappina.

Monien valtioiden suojelijana ja tunnuksena on käytetty naishahmoa jo antiikin ajoista alkaen. Suomi-neito jäljitteleekin klassisia vartalon muotoja lisättynä Suomeen liityvillä vaaleilla hiuksilla ja kansallispuvulla."

Tehtyäni retken ihan Suomen rajan tuntumassa Koitajoella, sain ajatuksen meloa veisistöjä, jotka leikkaavat suomen leveimmän kohdan meridiaanin (63 astetta pohjoista leveyttä). Lantion mantere-osuuden pituus on noin 529 kilometriä.



Vesistöt tällä alueella virtaavat luode-kaakko -suuntaisina. melonkin tämän suuntaisia pätkiä niin, että edellisen melonnan loppupiste on samalla itä-länsi -suuntaisella linjalla vaikka pohjois-eteläsuunta on eri.

Tarkoitus ei ole meloa näitä osuuksia edes missään tietyssä järjestyksessä, vaan meloon niitä, kun sopiva hetki  osuu kohdalle.

Tässä kaksi tarinaa: 

Hevossaaren hamppari

Off-Road -melonnan äänenkannattaja.

2016/03/08

Lähde mukaan Vöhandumaratoniin!
Kartan alla reittiselostus.

 

Jos alkoi kiinnostaa, niin täällä voit ilmoitautua:
http://www.vohandumaraton.ee/


Nyt näyttää, että kevät tulee etuajassa, joten jäitä tuskin on ja vettäkin voi olla kohtuudella. Melonta jakautuu viiteen osuuteen, joiden välissä on ohitus maitse.

Toissavuonna eräs meistä sai paikallisesta ruuasta myrkytyksen ja kisa meni ripuloinniksi, ja muutama työpäiväkin. Harmillinen takaisku. Opin sen, että ennen melontaa syön omia eväitä. Viimeksi minulla oli tuhti annos karjalanpaistia. Vesillä juomapullon lisäksi minulla on termospullossa lämmikkeeksi laihaa lihalientä.

Vöru  - Paidra 31 km

Lähtöön ajoissa, 6:45 viimeistään vesille. Lähdön jälkeen kierretään Vöru-järvi 5 kilometrin lenkkinä myötäpäivään. Porukka muodostuu jonoksi, joka mahtuu paremmin joelle.

Lähde eturivistä, niin, ettei ympärilläsi ole silmämääräisesti yhtä nopeita kilpakumppaneita. Jos on, niin silloin tulee helposti turhia kiihdytyksiä heti alkuun. Lähtö kannattaa ottaa rauhallisesti, mutta silti vauhdilla. Kolareita voi tulla, kannattaa vaan olla valppaana ja hermostumatta.

Melon tavallisesti järven keskustan puolella reittiä. Kääntöpoijujen kohdalla valitsen linjan läheltä poijua. Aloita kääntyminen ennen poijua, niin pääset nopeammin jatkamaan matkaa sisäkurvan puolelta.

Kun järvi olet kiertänyt järven, nautiskele kannustuksista, kun alitat sillan joelle. Sillan jälkeen joki on matala, melo keskellä. Kun joki oikeasti alkaa, melo virran mukana. Kaarteissa vedä rauhassa ulkoreunaa ja ota hyöty virran liikkeestä.

10-15 kilometrin kohdalla olet aika hyvin asettunut jonossa omalle paikallesi. Nopeammat melojat ovat menneet menojaan. Joitain hitaimpia pääset tässä jo ohittelemaan. Ohituksissa ei kannata riuhtoa turhia. Peesaa hetki ohitettavan takana ja sitten sopivassa kohdassa ohi. Ohitettavat kiristävät harvemmin vauhtia, voivat jopa väistää.

Paidra – Leevi 10 km

Rantaudu Paidraan joen vasemmalle rannalle. Vedä vauhdilla kanootti ylös pois muiden tulijoiden tieltä. Saman tien voit kantaa kanootin joen törmälle sopivan laskupaikan kohdalle. Ihan ekoista paikoista ei kannata yrittää, niissä on ruuhkaa ja ne on poljettu pehmeiksi ja liukkaiksi. Kantomatka on n. 50 metriä. Kanootissa on hyvä olla peränaru, jolla voi jarrutella, kun lasket kanoottia penkkaa alas.

Rannassa virtaa, se pitää ottaa huomioon, mutta hankala se ei ole. Joki jatkuu rauhallisesti virtaavana metsäisenä jaksona Leeviin.

Leevi – Leevaku 35 km

Leevissä on voimalaitos ja autotie menee joen yli. Rantaudu taas vasemmalle. Ranta on nurmikenttä. Taas vauhdilla sivuun ja jos sinulla on kantoapua, niin saman tien kanootista kiinni ja rauhallisesti rinnettä ylös. Sääntöjen mukaan melojan on oltava yksi kantajista.

Mäen päällä on soppatykki, jossa yleensä on kohtalainen jono. En ole pysähtynyt soppajonoon. Kannan kanoottini lähelle seuraavaa laskupaikkaa ja syön siinä omia eväitä. Kannattaa huokaista ihan rauhassa ja käydä pissalla. Edessä on retken pisin osuus. Kantomatka n. 250 metriä.

Alkumatkasta on pieniä koskia ja muistaakseni joku vanha rikkinäinen pato. Laskukohdat on nuolilapuilla merkitty hyvin. Matkan varrella on yksi reipas myllypato, jonka laskukohta näkyy kaukaa. Patoköngäs on mennyt minuilta joka kerta ongelmitta. Könkään alla virta tekee jyrkän mutkan oikealle. Hetken näyttää, että ajat päin vastapäistä laituria, mutta virta kyllä kääntää.  Jos kanoottiin on tullut vettä, niin oikealle rannalle voit mennä tyhjentämään.

Joki jatkaa alkuun virtaavana, mutta levenee pikkuhiljaa ja alkaa mutkitella. Tälle osuudelle pääsee tuuli joko jarruttamaan tai työntämään. Kaarteissa virta antaa vauhtia, jos ajat sopivasti sisäkaarteen puolelle. Välillä mutkat on aika tiukkoja ja suuntavakaalla kanootilla vauhti hidastuu. Jos vesi on korkealla, tällä osuudella voit yrittää oikoa, kunhan muistat, että sääntöjen mukaan et saa vetää kanoottia maitse.

L
eevakuun tullessa joki muistuttaa seisovaa, kapeaa järveä. Rantautuminen perille ihan vasemmalle, kantomatka n. 80 metriä, tai vähän aikaisemmin padon keskikohdalla olevalle särkälle, kantomatka vajaat 150 metriä. Täällä kannattaa ottaa keittoa ja vähän lämmitellä teltassa, jos on vilu. Lähtö vesille on helppo.

Leevaku – Räpina 15 km

Joki on sileä ja ainakin alkuun virta auttaa. Nulgan sillan jälkeen joki levenee ja hidastuu. Kannattaa pysyä virran oikealla reunalla. Viimeisen niemen jälkeen alkaa kuulua diskon jytke.

Rantautuminen voimalaitospadon keskellä olevalle saarekkeelle Ranta on kivipenkere, tavallisesti joku rannasta tulee auttamaan. Kantomatka vajaat 100 metriä. Alaosan molemmat rannat ovat kivilouhikkoa, kannattaa vähän katsella, mistä pääsee hyvin vesille. Virta on kohtalainen.

Räpina – Vööpsu 9 km

Joki virtaa muutaman kilometrin asuttua seutua ja virta auttaa. Jos on pimeää, tässä vaiheessa kannattaa kaivaa otsalamppu. Mieti valo niin, että se ei vie sinulta pimeänäkökykyä. Otsa ei ole paras mahdollinen paikka. Kun virta levenee, on pimeässä suunnistaminen hankalaa.

Yhdessä kohtaa joki haarautuu, pysy vasemmalla. Maali on Vööpsun sillan alla. Saat mitalin kaulaasi saman tien. teltoissa on ruokaa ja saunakin oli viime vuonna lämmin.

Maalialueen kenttä voi olla mutainen ja luikas. Jos olet tuonut auton tänne etukäteen, niin toivottavatsi olet pysäköinyt sen lähelle ulosmenoteitä.

Vöhandulla fiilis on uskomaton. Kaikilla on hirvee tsemppi ja kannustus. Pidä itsesi lämpöisenä ja tankkaa riittävästi. Ensimmäisellä kerralla tavoitteeksi riittää päästä perille.


Off-Road -melonnan äänenkannattaja.

2016/02/21

Vene-messut voisi olla ilmainen tapahtuma

Kolusin Vene messut neljään kertaan läpi. Joka kerralla löysin uutta. Minun oli helppo tulla uudelleen ja uudelleen, koska Bloggaripassilla en maksanut sisään, kävin tutustumassa messuihin useamman kerran. Joka käynnillä löysin jotain uutta melontaan ja retkeilyyn liittyvää veneilyä. Näitä kohtaamisia olen koittanut jakaa blogissani ja Facessa.

Tänään messujen viimeisenä päivänä jututin pieniä näytteilleasettajia, mitä he saivat messuilta? Näytteilleasettajat maksavat messuosallistumisestaan vielä enemmän kuin vierailijat, saivatko he rahoilleen vastinetta?

Vaikka messuilla kävi hieman enemmän vierailijoita kuin viimevuonna, moni pieni näytteilleasettaja oli pettynyt. Kauppa ei käynyt ja viikolla oli hiljaista.

Mitä Messut voisi tehdä paremmin?

Ensiksi voisivat ottaa mallia savolaisista. Kuopiossa Kallaves-näyttely oli viimevuonna kävijöille ilmainen. Vierailijoita oli ennätysmäärä ja messujärjestäjä tienasi menetetyt lippurahat melkein pullakahvikaupan lisääntyneillä tuotoilla.

Ideoimme, että osaston messuilta varanneet saisivat nivaskan vapaalippuja, joita voisi jakaa omista tuotteista kiinnostuneille. Vapaalippu on tehokkaampi houkutin kuin ilmaisuus. Ja vielä, lipulla voisi tulla messuille useamman kerran.

Toisekseen Lippujen hinnat voisivat vaihdella. Viikolla voisi päästä halvemmalla kuin viikonloppuna. Nyt oli arkisin ollut todella hiljaista. Hyvä uudistus oli, että messut on auki iltakahdeksaan.

Ja kolmanneksi. Messut voisivat kehittää nettipalvelua niin, että kiinnostuneet ja esittelijät kohtaisivat vieläkin paremmin. Jo nyt voi tehdä netissä hakuja ja omia listoja, mutta palvelu on sekä hidas että kömpelö.

Kävijän pitäisi voida tehdä reittisuunnitelma vielä messuille tultuaan. Hienoa olisi saada reittikartta omasta suunnitelmasta vaikka sähköisesti omaan kännykkään. Ja vielä niin, että ohjelma järjestäisi kiinnostuksen kohteen kävelyjärjestykseen. Tähän listaan voisi Messut vielä panna mukaan muutaman vinkin kahvilasta tai tuopittelun paikasta. Tämä edellyttää nykyistä paremmin merkittyjä osastoja. Nykymerkinnät - niitä sai välillä todella hakea.

Vene-messut on hieno tapahtuma. Se oli ammattimaisesti järjestetty. Messujen henkilökunta jaksaa ohjata hyväntuulisesti ihmisiä messuilla. Vahtimestarit ovat perinteisistikin olleet tämän porukan huippu. Tältä osin Messut ansaitsevat täyden kympin.

Siinä meni terveiset Messuille. Mitä näin viimehetkellä?

Tapasin Arto Kulmalan, joka seikkaili Seppo Murajan kanssa kuvassa näkyvällä Psykopaatti-Marinolla Atlantin yli.
47 vuorokautta kestänyt ylitys oli edelleen Arton mielestä vain onnekas seikkailu, ei siellä oltu henkensä kaupalla.
Jopa silloin, kun myrskyaalto kaatoi veneen, oli veneen kipparilla, Sepolla homma hanskassa. Hän tiesi, miten heidän pitää toimia, että matka jatkuu. Olin viikonloppuna ehtinyt lukea Sepon reissusta kirjoittaman kirjan. Olen itse purjehtinut Atlantin yli pari kertaa ja tietysti vertasin omia kokemuksiani poikien retkeen.
Löysin kirjasta viisauden, jonka vielä varmistin Artolta, että olemme asiasta samaa mieltä:

"vastaavanlaisilla venhosilla suurille vesille lähteneet eivät kaikki palaa, ja omasta mielestäni syy ei suinkaan ole juomaveden ja ruuan loppuminen tms, vaan vaarallisimpana tekijänä pidän turtumista sekä tylsistymistä, joiden ansiosta itsesäilytysvaisto saattaa häipyä miltei kokonaan. Mekin esimerkiksi koimme sen melko voimakkaana, ja jo muutaman merelläoleskelupäivän jälkeen häipyi kuolemanpelko miltei kokonaan ja teimme paljon sellaisia ratkaisuja, joita emme millään olisi uskaltaneet tehdä normaalissa olosuhteissa."

Juuri noin, retkillä pitää koko ajan tietää, mitä tekee.

Kaimani Jaakko Soivio, seikkailu-urheilija, antoi minulle vinkin maratonmelontaan. Kisoissa pitää olla CE-hyväksytty melontaliivi. Tässä on kru:n uutuus. Vyölle kiinnitettävä pussukka, jossa on paukkuliivit. Kun joutuu veteen, kiskaisee liivin vyötäröltä esiin, pujottaa sen helposti päälle ja suh -laukaisee hiilihappopatruunalla 150 N nostetta.
Pussukka oli tarjolla John Nurminen Marinen osastolla. Tätä tuotetta pitää tutkailla ja kokeilla tarkemmin.

Netistä löytyy vähän lisää tietoa ihmevehkeestä.
http://www.krulifejackets.com.au/kru-navy-bum-bag-life-jacket.html
Näin messuttiin tällä kertaa, minä ja 77 000 muuta kävijää.

Off-Road -melonnan äänenkannattaja.



2016/02/19

Vai ei ole meloja messuilla?

Joku lukijani toivoi meloja kaupan Vene-messuille.

No, onhan niitä.
Nyt vaan viikonloppuna kauppoja tekemään.

Welhonpesän osastolta löytyi iso valikoima meloja, tässä muutama kaunokainen.Eskimomelaa perinteellä ja ilman. Hieno on toi valkoinen hi-tech.
North West Importin Klaus Vanamo levitti tämmöisen viuhkan esille.
Varsinkin tuo kevyt kevlar-hiilikuitu-hybridi tuntui namulta. (Toinen oikealta)
Löytyi Bear-Wateriltakin valikoimaa. Kiinnostava oli tuo musta suomalainen kuitu-eskimomela.
Tekijä oli kuulemma sitä mieltä, että tällainen sen olla pitää. Kannattaa käydä hiplaamassa.
NorthWestillä oli vielä uutuus kiillotusaineita lasikuitupinnoille.
Merikarhuosastolla luennoi juuri maailmanympäryspurjehdukselta palannut Hevossaaren Hamppareiden naapuriseuran Koivusaaren pursiseuran grand old man Esa Kalervo. Onhan meritarinat aina viehkoja kuunnella.
Kaisli Syrjänen oli taas messuilla kaverin kanssa kavereita houkuttelemassa kaveritoimintaan.
Täältä lisää. http://www.mieskaverit.fi/mieskaverit/

Nähin haksahdan joka vuosi. Syntisen ihania italialaisia miehisiä juustoja.
Oli pakko ostaa jaas kunnon järkäle kolesterolia. Vaarallista mutta niin hyvää, suosittelen.
Messut on vielä auki lauantain ja sunnuntain. Hopi-kipin-kapin.


Off-Road -melonnan äänenkannattaja.