Vene 2016 -messut

Venemessujen nettipalvelussa oli uusi hauska palikka, jolla voit valita sinulle mielenkiintoisia osastoja ja tehdä messukäynnillesi suunnitelman. Systeemi ymmärtää myös hakusanoja. Ensin tietysti koukin kaikki ne osastot, jotka olivat ilmoittaneet aiheekseen melonta. Sitten selasin joitain lisää. Mutta esmerkiksi venepoliisia en saanut tälle listalle, koska jostain syystä heillä ei ollut linkkiä.

Joka tapauksessa aina voi vähän leikkiä, tee näin:

• etsi kiinnostava näytteilleasettaja
• klikkaa näyteilleasettajan tiedoissa kohtaan Lisää omaan suunnitelmaan
• aukeaa uusi pieni ikkuna, odota, odota, odota
• lopulta sinne ilmestyy valitsemasi osasto ja osaston numerot
• voit lisätä kommentteja ja ohjelmia ikkunaan

Siihen palvelun äly loppuu. Et saa listaa talteen, vaihtoehtona on sen tulostaminen.

Äh, tulostaminen ei onnistunut, tuli virheilmoitus.

Osastot jäävät listaan siihen järjestykseen, jossa olet ne valinnut.

Tämä on vain sekainen lista.

 Mutta listaa voi itse jalostaa:

Kopioin hiirellä kaapaisemalla tekstit talteen leikepöydälle ja sijoitin ne Exeliin.
Exelissä sain aakkostettua listani osastojen numeroiden mukaiseen järjestykseen.

Osastoaakkostettu lista on jonkinmoisessa kävelyjärjestyksessä.

Tämän listan voin jo ottaa pdf-tiedostona mukaan iPadiin ja yritysten linkit toimii.













Ja löytyi vielä yksi toimimaton linkki:

Linkki, josta näkisi, missä näytteilleasettajan osasto on, ei toimi.

   Off-Road -melonnan äänenkannattaja.  

Nakukanoottikuvan synty

Nakukanoottikuvan synty.

Joku kirjoitti sfnet.melonta -keskustelupalstalle, että Meloja -lehti on suuntautunut pelkästään kajakkeihin. Salaliitto! En uskonut salaliittoon, vaan tuli mieleeni, että kukaan ei vaan ole kirjoittanut inkkarijuttuja Melojaan.

Pitkät lehtijutut ovat suuritöisiä, mutta kysyin Melojan päätoimittajalta, Ilkka Pitkäseltä, että kelpaisiko pieni kanoottikuva ja kuvateksti. Kelpasihan se. Nakukanootti syntyi.

Tein Nakukanootteja tasan 50 kappaletta runsaan kymmenen vuoden aikana. Se oli sopiva hetki lopettaa. Moni kuvista on edelleen ajankohtainen tai ainakin kuvaa omaa aikaansa, niin ajattelin julkaista näitä uudelleen tänne blogiin.

Off-Road -melonnan äänenkannattaja.

Mieluummin kuivat vaatteet päällä kuin repussa.

Olen kuivapukujen äänenkannattaja, oli harrastus vesillä mikä tahansa.
Tämän molskahduksen jälkeen jopa pääni oli kuiva.
Pukuun kuuluva erillinen neopren-huppu toimi hyvin.
Kuva Timo Ripatti

Henryn kanootti juuttuu puroon poikittain. Palaan rantaan mennäkseni auttamaan. Astun kanootista lumiselle mättäälle. Kun ponnistan itseni pois kanootista, mätäs pettää ja vajoan nivusia myöten soistuneeseen rantaan. Hämmästyn, kun en kastunutkaan. Minulla on ensimmäistä kertaa Ursuitin välikuivapuku päällä.

Kanoottiliike Welhonpesä myi minulle ensimmäisen välikuivapukuni. ”Viranomaiset käyttää näitä, kun ne ajaa moottorikelkalla soilla kelirikkoaikaan. Jos kelkkamies sattuu plutaamaan, tarkenee välikuivapuvun ansiosta palata kotiin. Eikä ajaessa tule hiki, kun voi säätää vaatetusta puvun päälle.” Sanoo Welhonpesän Juhani Holmi

No, siinä sen kuulin. Vaatetusta voi säätää kelin mukaan, eikä minun tarvitse riisua välikuivapukua sen vuoksi. Ja jos plutaa, pysyy kroppa ja alimmat vaatteet kuivana.

Varusteet, kun jokiveden lämpötila on vajaat kymmenen astetta ja ilma kuutisentoista astetta.
Snakeriver, Yukon.

Kuivapuku vähentää
retkivaatteiden tarvetta.

Koska puku pitää minut kuivana, en tarvitse varavaatteita kastumisen vuoksi. Pitkilläkin retkillä minulla on vain kaksi vaatekertaa. Toinen vaatekerta on melontaan ja toinen leiriin. Villa on tähän käyttöön hyvä. Kun alusvaatteita tuulettaa yön yli, voi ne taas aamulla vetäistä päälle. Heh, joo, tietysti alimpana on alushousut, joita vaihdan ja pesen tarpeen mukaan.

Melonnan ohjaajille ja kouluttajille kuivapuku taitaa jo olla itsestäänselvyys. Kun vedän ryhmää, tiedän, että kuivapuvun ansiosta toimintakykyni säilyy pitkään, jos ryhmässä menee jotain pieleen. Silti välikuivapuku on samanlainen turvaväline kuin melontaliivit. Molemmat varusteet puen aina päälle, mutta ne tulevat tarpeeseen hyvin harvoin. Olen niin tottunut välikuivapukuun, että joskus, kun lähden vesille ilman pukua, on epävarma olo. Jotain puuttuu.

Välikuivapuku opetti minut
pukeutumaan melontakelin mukaan

Kuivapuvun kanssa ei pidä seistä
soralla. Hiekkaa ei saa päästää
hiertämään pukua jalan alta.
Lähdössä melomaan
Suomenlahden poikki Tallinnaan,
varmaan olin vähän hermona.

Pari kertaa minulle on käynyt niin, että olen aamulla kylmissäni pukenut kuivapuvun alle liikaa vaatteita. Meloessa tuli kuuma ja alusvaatteet kastuivat hiestä läpimäräksi. Kun reitti kääntyi vastatuuleen, tuli kylmä. Oli pakko mennä rantaan ja vaihtaa kuivat vaatteet kuivapuvun alle. Opin aika nopeasti pukeutumaan oikein. Kuivapuvun alle sen verran vaatetta, että ei tule vilu, jos joutuu veteen. Tavallisesti käytän merinovillaisia pitkiä kalsareita ja pitkähihaista aluspaitaa. Puvun päälle puen ilman lämpötilan ja melonnan raskauden mukaisen vaatetuksen, jota voin tarpeen tullen säätää.

Merivesi on aina sen verran viileää, että kuivapuvusta on tullut minulle vakiovaate aina meloessa paitsi ehkä ihan keskikesällä. Kesällä melon vain kevyet kuorivaatteet välipuvun suojana, joskus en peitä yläosaa mitenkään. Melon 500-1000 kilometriä vuodessa, Ursuitin välikuivapuku kestää minulla noin viisi vuotta. Kun puku alkaa vuotaa tai tulee muita kulumia, lähetän puvun Ursuitille huoltoon. Huollon jälkeen puku on kuin uusi.

Kuivapuvusta kannattaa pitää huolta. Huuhtelen sen makealla vedellä, varsinkin jos olen kastellut sen merivedessä. Mansetteihin laitan talkkia ja vetoketjuihin silikonia. Säilytän puvun henkarissa vetoketjut suljettuna ja hihat niin, että mansettien sisäpuoli on päällepäin.

Koulutustilanteissa oppilailla ei välttämättä ole kuivapukuja, mutta heillä on vaihtovaatteet.
Kouluttaja puuhaa koko päivän samoissa kamppeissa.

Kuivapuku on minulle välttämätön
työkalu melonnan koulutuksissa

Syyskuussa Cherbourgissa oli vielä lämmin,
ja todella huomasin, kuinka kevytkin tuuli viilensi pukua.

Osallistuin Euro Paddle Pass –tapaamiseen Ranskassa. Omalla kohdallani ohjelmassa oli EPP 3 Avokanootti kokeeseen tutustuminen ja kokeen osioiden kokeilu yhdessä muiden ohjaajien kanssa. Kolmonen tehdään virtaavassa vedessä ja se sisältää erilaisia pelastustekniikoita, joten veteen joutuu useammankin kerran.

Tingin Ursuitilta ja Welhonpesältä Ursuitin uutuuden Gemino Venturen. Puku on kaksiosainen, aktiiviseen vesillä liikkumiseen suunniteltu kuivapuku, jota pidetään kaiken muun vaatetuksen päällä. Geminon ylä- ja alaosat yhdistetään vyötärön ympäri kulkevalla vetoketjulla. Koska puku on kasiosainen, on materiaalit voitu valita vapaammin. Housut ovat tukevat ja mm. polvista ja takamuksesta vahvistettu. Yläosa on taas kevyt, anorakkimainen ja hyvin hengittävä.

Välikuivapuvun jälkeen täysi kuivapuku tuntuu tavallaan vieläkin yksinkertaisemmalta asulta.
Silti taitaa käydä niin, että retkillä ne ovat molemmat matkassa.

Kuivapuku on minulle uusi tuttavuus
välikuivapuvun sijaan

Kuivapuku toimi EPP-melonnoissa loistavasti. Se päällä oli helppo puljata ja kahlata vedessä. Kun tulin takaisin kanoottiin, ei ollut samaa märkien vaatteiden tunnetta kuin välikuivapuvun kanssa. Kuivapuku päällimmäisenä on märkään puuhaan aito työkalu, enemmän kuin turvaväline.

Olen nyt kokeillut kuivapukua pitkin syksyä ja alkutalvea. Aloitin vuoden 2016 melontakauden seitsemän asteen pakkasessa ja kohtalaisessa pohjoistuulessa. Olin pukenut Geminon alle reilusti vaatetta, silti jaksoin hyvin meloa. Ei tullut hiki, vaan oli aika normi olo.

Kuva otettiin kameralla, joka valottaa kahdeksan ruutua sekunnissa.
Kaaduin laiturilta selkä edellä noin senttiseen jäähän. Kypärä oli tarpeen.
Kiitos kuvasta valokuvaaja Timo Ripatille.

Kokeilin pukua myös pamauttamalla jäästä läpi. Kokeessa minulla ei ollut melontaliivejä, pelkkä puku, neopreeni päähine, kypärä ja Geminon huppu vielä päällimmäisenä. Vaikka jää oli ohutta, niin kypärä oli tarpeen. En ollut juurikaan päästänyt puvusta liikoja ilmoja pois, joten se kellutti ihan kohtuudella ja pääsin helposti uimalla nousemaan takaisin jäälle ja laiturille.

Kuivapuku on melko hintava investointi, silti se on ehdottomasti hintansa väärti. Kun lähden vesille puku palkitsee joka kerta mielenrauhana. Retkimelonnan turvaksi avokanoottimelojalle riittää välikuivapuku. Melontaurani alussa minulla oli erikseen kuivasäkki, jossa oli pukeutumisjärjestyksessä koko vaihtovaatekerta. Kun avasin säkin, ensimmäisenä oli tietysti froteepyyhe. Silti pidän kuivat vaatteet mieluummin päälläni kuin repussa.

Kuivapuvun pelastavat ominaisuudet
on kokeiltu avannossa kovalla pakkasella

Olen testannut erilaisia Ursuitin kuivapukuja Tuusulanjärvellä avannossa.
Pakkasta oli -20 astetta. Parhaimmillaan tarkenimme puljata vedessä tunnin.

 Mukana oli muutama retkiluistelija, jotka puvun ansiosta pystyivät
harjoittelemaan jäälle kiipeämistä useampaan kertaan. Lopulta he tulivat jäälle
kuin hylkeet ikään. Leike Keski-Uusimaa -lehdestä.

En voi sanoa olevani turvavälinefriikki. Mutta jos on olemassa väline, joka tekee minusta turvallisemman vesillä liikkujan, hankin sen varmasti. Sekä kuivapuku että välikuivapuku ovat helppo pukea päälle ja mukavat käyttää.

Ursuit-poseeraus Tallinnan Kalmasaunan vilvoitusaltaassa.

Teimme suomalaisen melonnan historiaa:
ensimmäinen kerta, kun avokanootilla on melottu Suomenlahden poikki.

Saunan vahtimestari kurkisti ovesta juuri kun poseerasimme kuvaan.
Hänen ilmeensä oli paljon kertova, hän luuli jo kaiken nähneensä.
Janne Janhunen (iso mies) ja Jaakko Mäkikylä.

Suosittelen vilpittömästi, olit sitten
meloja, kalastaja, pilkkijä tai retkiluistelija,
hanki itsellesi kuivapuku.

Off-Road -melonnan äänenkannattaja.

Hyvä elämys kiertämään – melanveto kerralla.

Kävin melomassa Helsingin invalidien yhdistyksen, HIYn, jäsenten kanssa heidän liikuntapäivänään. Melonta palautti mieleen muita vastaavia tilaisuuksia, joissa olen saanut olla mukana.

Suojaisa ranta on otollinen näille melonnoille.

Eräs HIYläinen kysyy, voiko yksikätinen meloa.
Lupaan opetella yksikätisen tekniikan ensi kerraksi.

On helppo elvistellä kanssamelojille, kun on väistellyt kauhukoskia ja ollut kasvotusten karhun kanssa. On paljon vaikeampi elvistellä, kun ei ole tehnyt kuolemaa halveksuvia sankaritekoja, vaan on melottanut ihmisiä hyvälle mielelle.

Kaiken takana on nainen. Melkein. Melonta- ja soutuliitto lähestyi Hevossaaren hamppareita ja kysyi, voimmeko mennä melottamaan Helsingin invalidien yhdistyksen, HIYn, jäseniä heidän liikuntapäivänään. Vaimoni Riitta on yhdistyksen jäsen ja puhui minut ympäri.

Olen osa päivän ohjelmaa. Hui!

Jännittää. Yhtään en tiedä minkälaisia ihmisiä tulen melottamaan. Käsipuolia, jalkapuolia, jollain voi olla ominaisuutena epävakaa tasapaino.

Otan Hamppareiden Nahanin, joka pysyy pystyssä, vaikka kyytiin tulisi pyörätuolia käyttävä meloja. Ei haittaa.

Kerrankin pitää olla todellinen turvasuunnitelma. En voin edellyttää osallistujilta uimataitoa. Into lähteä vesille on ainoa vaatimus. Yhdistyksellä on omasta takaa eri kokoisia pelastusliivejä, siis nimenomaan kunnolla kelluttavia ja oikein päin kääntäviä.

Päivä menee hyvin, kesäinen melonta on jokaiselle melojalle elämys. Ennen kaikkea päivä on elämys minulle. Ja ilman muuta olen ylpeä, että olen sen luokan guru, että kaikki menee hyvin.

Näillä pojilla on kaikki kunnossa, he ovat mukana HIYläisen isoäitinsä kanssa.
Melonta on pojille elämys: metsästämme pitkään veden pinnalla purjehtivaa höyhentä,
jota tuuli kuljettaa edellämme.

 Loppuuko tämä tähän?

Päivän jälkeen tulee mieleen muutama vastaava melonta, jossa olen ollut mukana. Helsingin melojien edesmennyt puheenjohtaja, Markku Soikkeli houkutteli minut mukaan melottamaan Omaiset Huumetyön Tukena ry:n porukoita. Tarkoitus oli, että melotuksesta olisi tullut Helsingin melojissa perinne.

Espoon Eskimoissa olin mukana melottamassa autistiperheiden lapsia ja taisi siellä olla mukana useampi vanhempikin.

Avokanoottiyhdistys vei vesille Pienperheyhdistyksen jäseniä Vuosaaressa. Jos melonta oli lapsille elämys, niin kyllä se oli meille vetäjillekin. Hauskaa oli.

Tässä vielä yksi tyytyväinen elämysmeloja.
Sukulaispoika ekaa kertaa kanootissa.
Tykkäsi, meloi koko ajan, ei kysynyt kertaakaan,
joko ollaan perillä.

Hyvä kiertämään.

Nyt, kun melontaseurojen hallitukset rustaavat ensi kauden toimintasuunnitelmia, toivon, että jokainen seura ottaa ohjelmaan yhden tällaisen todellisen hyvän mielen melonnan.

Toivon, että nämä melonnat muodostuvat ekan kerran jälkeen perinteeksi jokaisessa melontaseurassa. Pannaan hyvä elämys kiertämään, se on yllättävän jännää melontaa.

Lasten kanssa on hyvä olla liikkeellä, kun
päivä on lämmin. Lapsen pieni kroppa ei pysty
varastoimaan lämpöä yhtä hyvin kuin aikuisen läskit.

Vaikka näissä kuvissa ollaan liikkeellä avokanootilla, niin yhtä hyvin tällaiset melotukset voi tehdä kajakkikaksikolla. Oleellista on, että melojalla on käytössä kokoonsa nähden oikean kokoiset pelastusliivit. Helposti ajattelee, että lapsi osaa uida. Jos lapsi joutuu yllättäen veteen, voi olla, että uimataito unohtuu.

Leppoisia melontojen suunnitteluja itse kullekin säädylle. Toivotan ma.

Off-Road -melonnan äänenkannattaja.