Sata kilometriä pitkä musta aukko, Vöhandumaraton 2014

Tällaista menoa ei Suomessa näe: 560 joukkuetta kiersi ensin starttijärven,
5 kilometriä ja sitten jono jo venyi sopivasti joelle. Vantaanjokimaraton on hyvä alku!
Foto Martti Ala-Rantala

Vuosi sitten tästä pääsi vesille.
Foto Martti Ala-Rantala

 ”Tää oli tässä.”

Nopeuteni putoaa koko ajan. Vesi ei imeydy mahasta, vaatteet ovat hiestä märät. Vastatuuli saa palelemaan. Keskeytän.

Vielä on jäljellä yksi Gullö Runt ja yksi Sommarö runt. Viisi tuntia melontaa jo melotun kymmenen tunnin lisäksi. Tässä ei ole mitään järkeä. Mieli alkaa tosissaan rakentaa järkisyytä keskeyttämiselle.

Saavun Leevakun voimalaitospadolle. Huoltomiehemme Mara ottaa kanootin keulasta kiinni ja kiskaisee meidät molemmat maihin. Jalat on jäykät, nouseminen kanootista sattuu. Kannamme kanootin tien yli. ”Taidan keskeyttää” sanon Maralle. ”Ota nyt ensin vähän soppaa”, vastaa Mara.

Haen huoltopisteestä lihakeittoa, leipäpalan ja mehun. Lipittelen lämmintä keittoa ja nakerran hapanleipää. Tulee jo vähän lämmin. Muistan, että minulla on mukana kuiva fleece-paita. Riisun varusteet. Minulla on kaksi aluspaitaa päällekkäin, ne ovat läpimärät enkä meinaa saada niitä riisuttua. Naisten käyttämällä ristiotteella paitojen helmoista saan ne vihdoin pois päältä. Fleece tilalle ja melontavermeet päälle.

Kuiva olo ja lämmin keitto nostavat moraalia. Vielä kun Mara sanoo, että matkaa ei ole kuin 25 kilometriä arvioimani 35 sijaan, päätän jatkaa.

Vöhandussa on ihan oma meininki. Tuo 228:n hapsuhattu oli asiallisemmasta päästä.
Melottiin kaverin, Rene Berezin, kanssa tasatahtiin maaliin saakka, ohittelimme toisiamme useammankin kerran matkan aikana. Maalissa hän oli 7 minuuttia minua edellä.
Foto Martti Ala-Rantala

Jane pisteli menemään kunnon vauhdilla koko matkan.
Sai mut kiinni ekalla maatauolla ja sen koommin en miestä nähnyt..
Foto Martti Ala-Rantala

Loppumatkaa sujuu.

Keskityn tekniikkaan, kurotan melan mahdollisimman eteen pyöristämällä hartioita. Kiihdytän melaa vedessä niin, ettei se pidä ääntä. Jos lapa kurlaa, menee tehoja hukkaan. Räpinan voimalaitoksen ohitus menee helposti. Jaloittelu auttaa ja lähden hyvillä mielen viimeiselle 9 kilometrin osuudelle. Tulee jo pimeä. Peesaan pitkään ensin yhtä inkkarikaksikkoa ja sitten yhtä leveää, sit-on –top –tyyppistä kajakkia. Molemmat tekevät ison peräaallon, jossa pysyy hyvin.

Maalissa suomalaisen Omjakonin joukkueen huolto nostaa minut kanootista ja nappaa mukaansa. Pojat ovat juhlineet luokkavoittoa ja kokonaiskisan neljättä sijaa. Menemme käsikynkkää autolle ja minut pyydetään kuskiksi. Auto on lämmin ja otan tarjouksen ilomielin vastaan. Kontrasti mustalta joelta isoon Foordiin on aikamoinen. Kanootti jää kaikkineen rantaan meidän oman porukan huoleksi, koko asia ei tule edes mieleen.

Meloinko ollenkaan?

Tässä mennään eikä meinata! Omjakonin Heikki Hihnala takana ja Jaakko Soivio edessä.
Oltiin samassa majapaikassa. Oli hienoa kuulla, kuinka hommia hoidetaan viimeisen päälle.
Foto Martti Ala-Rantala

Suomalaiset inkkaristit näyttivät Vöhandumaratonissa närhen munat!

Heikki Hihnala ja Jaakko Soivio, Omjakonin joukkue, voitti jo toisen kerran C2MEN - luokan. Kokonaiskisassa he olivat neljänsiä.  Kärjen kovaa taistoa kuvaa, että pojat jäivät ykkösestä 20 minuuttia ja kolmossija meni sivu suun 0,2 sekunnilla. Kolmonen, K1- meloja ratsasti poikien peesissä loppuosuuden ja kiskaisi ohi maalilinjalla.

Onnittelut hienosta suorituksesta Heikille ja kaimalle ja onnea kesän kovaan koitokseen Yukon 1000-kisaan!

Vertailin Vöhandu-maratonin tuloksia viimevuotiseen.

Vuosi sitten oli tulva ja joki oli nopea, nyt vettä oli vähän ja se hidasti menoa. Lisäksi jäiden vuoksi vuodentakaisen reitin todellinen pituus oli 86 km, tänä vuonna harvakseltaan reittiä kirjannut gepsini pysähtyi lukuun 96 km. Todellinen matka oli nyt varmasti se ilmoitettu 100 km.

Oman luokkamme nopein kanootti tuli tänä vuonna 1h 51 min myöhemmin maaliin kuin vuosi sitten. Toiseksi tullut käytti matkaan 2 h 34 min kauemmin kuin vuosi sitten. Kolmonenkin meloi nyt 1 h 34 min pidempään. Siihen verrattuna Janne Janhusen aikaparannus, 1h 2 min ja jopa minun 53 minuutin aikaparannus on sikahyvä suoritus. Ero kärkeen kapeni sekin kahdella tunnilla.

Emme ole kovia melojia, mutta meillä oli loistokanootit: Jannella amerikkalaisen gurun, David Yostin piirtämä Bell Wildfire ja minulla saman miehen piirtämä Swift Keewaydin. Bellejä ei enää ole Suomessa kaupan, mutta Swiftejä saa Welhonpesästä.

Onnittelut Jannelle hienosta suorituksesta. Mulla ei ollut mitään jakoa Jannen vauhtiin.

Virolainen melojakollega Martin Martin Ilumets onnitteli meitä ja sanoi, että suomalaiset C-melojat alkavat olla legenda Vöhandussa. Dih!

Kuvaajamme ja huoltomiehemme Mara ilmestyy aamu-usvasta.

Tein pahoja virheitä jo ennen melontaa.

En suhtautunut vakavasti aikaiseen herätykseen. Herätys meillä oli viiden aikaan ja kisa lähti seitsemältä. Olen aamu-uninen, eikä noin aikaisin herätessä maistu juuri mikään. Lähdin liikkeelle liian tyhjällä vatsalla juomani vesi lakkasi hyvin nopeasti imeytymästä.

En miettinyt vaatetusta loppuun saakka. Aamulla oli jopa pikku pakkanen, päivällä 16 astetta lämmmintä ja illalla taas joen pinnassa ja vastatuulessa ilma oli viisiasteista. Hikiset vaatteet olisi pitänyt vaihtaa kuiviin ajoissa.
 

Pakkasin kanootin huolimattomasti.

Mulla oli liikaa painoa ja vähän väärässä paikassakin. Toinen, kuumavesitermos oli turha. Lihaliemitermos olisi riittänyt. Vesipulloja oli turhan monta ja niiden paikka olisi ollut tasapainon kannalta edempänä.

Jouduin kahdesti vaihtamaan gepsiin patterit. Olin huolimattomasti ottanut mukaan miltei tyhjiä vaihtoparistoja. Turhaa ajanhukkaa näprätä pattereita.

Saimme rauhassa askarella kanootit vesille. Loput 540 joukkuetta olivat starttipaikan kaupunginpuoleisella rannalla. Olimme täällä jo vuosi sitten. Voin suositella.

Töpeksin lisää meloessa.

Olisi kannattanut malttaa syödä jotain heti ensimmäisellä kantopaikalla. Tai viimeistään ensimmmäisen voimalaitoksen ohituksessa, jossa oli järjestäjän tarjoamaa keittoa. Viimevuonna keittoa sai jonottaa turhan kauan, nyt luulin säästäväni aikaa. Säästö kostautui.

Perille pääsin pahaa sisuani. Ei ollut mukava melonta tällä kertaa. Kanootti oli hyvä, loistava. Samoin retken muut osuudet saunomisineen. Oli hauska matkata hyvässä porukassa.

Kiitokset ja onnittelut kisakumppaneille ja superkiitos hienoille huoltojoukoille. Ilman Maraa olisin keskeyttänyt ja ilman häntä olisi moni hieno kuva jäänyt ottamatta.

Nää on opettavaisia melontoja. Ja kun aikaa kultaa muistot, oli tääkin hieno melonta.

"The Race was good but the car was bad" Jannelle syötetään mikrofonia 90 kilometrin kohdalla.
Foto Martti Ala-Rantala

Janne ehti maaliin päivänvalossa.
Foto Martti Ala-Rantala

Perillä.Foto Martti Ala-Rantala

Äijät laivalla. Ehkä me sittenkin ollaan kovia jätkiä. Ees vähän.Foto Martti Ala-Rantala

Linkki kaikkiin Vöhandujuttuihini 2013-2025 >>>

Meloja päättää vasta keväällä

Avokanoottiyhdistyksen syystapaamisessa oli niin monta makua kuin oli melojaa.

Mitä kanootteja tilaisi ensi kevääksi?

Kun kauppias tilaa kanootin jenkeistä, pitää dollarit olla valmistajan tilillä, ennenkuin tavara pannaan konttiin. Huh - jokainen hyllyssä näkemäni ihanuus on kauppiaan ostama.

Kumpi on helpompaa? Kauppiaan arvata, millä kanootilla haluat meloa ensi kesänä tai sinun päättää jo nyt, minkä kanootin haluat seuraavaksi? Minulla on ollut runsaan tusinan verran kanootteja, jokaisen olen ostanut koemelomatta. Lukuunottamatta yhtä C-koskaria, olen jokaisella kanootillani melonut yli 1000 kilometriä, parhaimmilla yli 3000 kilometriä.

Kokemus auttaa kanootin valinnassa mittojen, materiaalin, valokuvian ja muiden mahdollisten tietojen perusteella. Toisaalta, kun olen aina ostanus merkkikanootteja, on n eollut helppo myydä eteenpäin. Hyvin on hintakin niissä säilynyt.

Kirjoitan tämän blogikirjoituksen, että osaisimme arvostaa niitä yrittäjiä, jotka ottavat riskin meidän puolestamme. Hyvä lukija, jos olet ensi kesänä aikeissa hypätä uuteen kanoottiin tai kajakkiin, mene juttelemaan siitä kauppiaasi kanssa. Sinä saat, mitä haluat ja minkä värisenä haluat ja kauppias saa yhden tyytyväisen asiakkaan lisää.

Tässä jokunen suositeltava kanoottimerkki ja sen suomalainen maahantuoja. Aakkosjärjestyksessä, ettei tule itkua jonkun suosimisesta.

Bellejä ei enää tule maahan, mutta Welhonpesältä voit kysellä.

Eräkettu Nokialla ja Hiking kauppaa Esquifeitä.

Bear & Water Helsingin itäpuolella edustaa Mad Rivereitä.

Mohawkeja myy Welhonpesä Klaukkalassa.

North West Importin Klaus Espoossa myy näitä

North West Import myy koottavat Pakboatit

Kanadalaisia Swift-kanootteja myy Welhonpesä, edelleen Klaukkalassa.

WeNoNahit myy North West Importin Klaus edelleen Espoossa.

paddling.net on paikka, josta löydät arvioita useista rapakon takana valmistettavista kanooteista

Off-Road -melonnan äänenkannattaja.

Herrojen eväät

Tomaatti on hyvä energiapatukka. Siitä saa nestettä ja energiaa.

Maatalon poikana olen tottunut syömään kotiruokaa. Myös retkellä. En omista retkikeitintä, omistan Turbostoven. Turbostove on polttopuilla toimiva, alun perin kehitysmaakäyttöön suunniteltu puupihi polttopönttö.

Kun herään, ei ruoka heti maita. Teen kaikessa rauhassa tulet, keitän kahvit, paistan pekonia - jo alkaa ruoka jo maittaa.

Päivällä pidän useita taukoja, jolloin syön pienen välipalan. Vatsa ei tule liian täyteen ja pystyy melomaan.

Illalla ateria on ohjelmanumero. Ruoka tehdään hartaasti ja sitä on paljon. Ja jälkiruuaksi kunnon kahvit. Jos ollaan isomalla porukalla, tehdään ja syödään ruoka yhdessä.

Minulla on matkassa yhden kuksan espressokeitin. Kokoteräksisenä sen voi panna suoraan tuleen. Ja tietysti matkassa pitää olla viskikuksa, jonka sisus on hopeaa, jotta voi ihastella juoman väriä.

Ihan en saa painoa pysymään. Pitkillä reissuilla painosta lähtee 5-10 kiloa. Normipaino minulla on 85 kg / 182 cm.

Olen retkeillessä dieseli. Jaksan pitkiäkin päivämatkoja, kunhan en mene liian lujaa. Melonta on tekniikkalaji. Miten etenen, se onkin jo toinen juttu.

Käytän tuoreita perusvihanneksia tai mitä nyt matkan varrelta vaan löytyy.

Kovassa muovikorissa ruuat ei mene lyttyyn ja kaikki on helposti käsillä.

En ole puurojen ystävä. Pekoniaamiainen on minulla retkivakio.

Illalla ylijääneet puikulat ryydittävät pekoniaamiaisen. kananmunat näyttävät olleen loppu.

Pienessä Opan retkipannussa valmistuu sopivasti yhden hengen ruoka.

Pekoni on loppu. Mutta metwurstia on vielä jäljellä.
Kehitysmaalieteni kuljetuspussi toimii ruokailualustana, ettei housut pala tai nokeennu.

Sillileipiä, paistettua sipulia ja keitettyjä puikuloita.

Termoskannussa on lämmintä lihalientä. Leipiä on hauska napostella pieninä palasina.
Jälkiruuaksi pala suklaata, kuksasta kahvi ja taas jaksan meloa.

Lounasrasiaan pakkaan välipalan, niin ei tarvitse nostaa kanootista koko keittiötä.

Espressokeitin istuu napakasti Turbostoven reunalle.

Desilitran pikkukuksan olen itse paivertanut koivunpahkasta.
Viskikuksa on Jongunjoen Nurmijävellä asuvan kuksamestarin pieni leppäkuksa,
johon teetin hopeisen sisuksen ystävälläni, kultaseppä Keijo Raitasella.

Die kleine bauner - espresso paksulla kermahatulla.

Lempilikööriäni, väkevää  ja sokerista Liivimaa balsamia. Juomalla ei ole mitään tekemistä Riga Balsamin kanssa. 

Yhden kattilan keittössä ruoka syntyy talkoilla. Julle pilputtaa.

Iso paellapannu on on talkookeittiön sydän.

Ruoka muhii avotulella Jongunjoen Valaman kämpän tulipaikalla.

Off-Road -melonnan äänenkannattaja.

Tule takaisin melomalla, älä helikopterilla

Melo kuuden portin takana.

Foto Janne Janhunen

Kokeneet melojat ovat joutuneet pulaan aivan liian usein tänä kesänä. Vanhaa koiraa on turha opettaa, mutta joku nuori rakki voi saada tästä jutusta pidennystä melojan uraansa.

Vankilan ja Amerikan oppeja 
Katselin televisiosta dokumenttia amerikkalaisesta huipputurvallisesta vankilasta [Maximun Security Correctional Facility]. Vankilan suunnittelussa lähtökohtana on, että vanki on koko ajan kuuden esteen päässä vapaasta maailmasta. Esteet ovat panssariovia, paksuja laseja, teräsaitaa, betonia, piikkilankaa sekä erilaisia liiketunnistimia. Miten tämä liittyy melojaan?

Melojalla on hyvä olla moniportainen henkilökohtainen turvajärjestelmä. Turvallinen paluu melontaretkeltä alkaa ennen lähtöä jo kotona. Mieti, minkälainen melonta on tulossa ja pakkaa rauhassa juuri tähän melontaan tarvittavat varusteet mukaan. Mitä tarvitsen iltamelonnalla? Mitä tarvitsen kahden viikon retkelle? Pitkille retkille on hyvä tehdä lista, niin tärkeät varusteet tulevat mukaan eivätkä jää keittiön pöydälle. Ja muista akut, virtaa
pitää olla kännykässä ja gepsissä. Kylmässä akkujen ja paristojen teho heikkenee.


Mitä voin tehdä etukäteen, jotta retki olisi turvallinen?
Sään tarkkailusta pitää tehdä melojan toinen luonto. Ei riitä, että juuri ennen lähtöä katsot kännystä, paljonko tuulee, koska sataa tai mikä on joen virtaama. Opettele sen verran sään omakohtaista havainnointia, että tunnistat perussäätyypit ja tiedät kuinka ne voivat muuttua ja mihin suuntaan. Virtaamatietoja seuraamalla näet, onko vettä tulossa lisää vai onko se vähenemässä. Paikallistuntemus on myös avuksi. Pane muistiin tutun joen virtaamatietoja. Tiedät, minkälaista vettä on tiedossa, jos virtaama on 5 tai 50 kuutiota sekunnissa. Ja aikaisin keväällä tarkkaile jäätilannetta.

Kun olet vesillä, karkunaru estää melan karkailun, varamela otetaan, kun päämela pettää, kun melonta muuttuu pelastautumiseksi, apuun tulee eskimo, re-entry & roll tai kaveri reskuttaa. Jos nämä keinot pettävät, melontaliivit kelluttavat, kuivapuku pitää lämpöisenä ja hyvällä tuurilla ajelehditaan rantaan. Hätäraketti, merivartiosto tai muut merenkulkijat ovat jo raskaamman luokan keinoja, jotka on hyvä jättää omissa suunnitelmissa jokereiksi,
joita käytetään vasta kun kaikki muut keinot on käytetty.

Menen vielä hetkeksi vankilaan:
miksi niin viisas rosvo joutuu vankilaan, että hänen pakenemistaan pitää estää huimilla avaruusteknologian järjestelmillä? Miksi viisas meloja joutuu pulaan, jossa hän tarvitsee monipuolista turvajärjestelmää? Oikea vastaus lienee molemmille, että omaa harkinta petti. Ei rosvo joudu vankilaan siksi, että pakoautosta puheksi rengas ja poliisi sai kiinni. Rosvo joutuu vankilaan, koska hän toimi harkitsemattomasti, rikkoi lakia. Ei meloja joudu merivartioston helikopteriin siksi, että mela lipesi, aalto yllätti tai kartta näytti väärin. 

Melojalla on suuri riski joutua onnettomuuteen, kun oma harkinta pettää ja meloja hakeutuu väärään paikkaan väärään aikaan.

Kylmä vesi hukuttaa.
ACA:n [American Canoe Association] Paddler-lehdessä oli mythbusting-artikkeli hypotermiasta. Hypotermia ei tapa viidessä minuutissa. Hypotermian määritelmän mukaisesti kehon sisälämpötilan pitää laskea 35 asteeseen, ennen kuin kyseessä on hypotermia. Artikkelin mukaan 0-asteisessa vedessä voi selvitä hengissä jopa tunnin. Estonian onnettomuudessa viimeiset eloonjääneet löydettiin 10-asteisesta merestä 7,5 tuntia aluksen uppoamisen jälkeen.

Kylmässä meloessa kasvot ja kädet jäähtyvät. Kun jo kylmettynyt meloja joutuu veteen, käsien ja kasvojen lihakset jäykistyvät entisestään. Uiminen on hankalaa, kanoottiin kiipeäminen vaikeutuu, pelastavaan naruun tarttuminen kohmeisin käsin ei onnistu. Kasvojen lihakset eivät aina ehdi sulkea suuta ja vettä pääsee haittaamaan hengitystä. Tällaisissa oloissa ihminen hukkuu nopeammin kuin kuolee hypotermiaan.

Pidä nenä pinnalla.
Jos joudut veteen pitää sinulla olla liivit, jotka aallokossakin kelluttavat pään riittävän korkealla. CE-hyväksytyt 50 N liivit eivät estä hukkumasta kylmässä ja aallokon pärskeissä. CE-vaatimukset perustuvat tyynen veden kellutuskokeisiin. Heikoimillaan liivit kannattavat vedessä olijan pään painon. Kun nostaa kädet vedestä, painuu suu ja nenä veden alle. Kun valitset itsellesi liivit, ovat argumentteina käyttömukavuus, helppo puettavuus, paljon taskuja jne. Harva uskaltaa miettiä sen oleellisen, että liivin pitää estää hukkumasta. Perusliiveissä on eroja, 50 newtoniin hyväksytyt liivit kelluttavat eri tavalla. Liiveissä on voi pahimmillaan olla 45 newtonin noste. Samassa 50 N luokassa on liivejä, joiden noste on 70-100 newtonia. Lisäkellutus ei juurikaan tunnu meloessa, mutta kun joudut veteen huomaat eron.

 

Kuva: Antero Kajava

Minun kuusi porrastani

1
Tarkka tieto tulevasta reitistä, olosuhteista ja säästä. Suhtaudun melontaan ammattimaisesti: teen aina suunnitelman. Suunnitelman myötä tulen kirjanneeksi edes mielessäni, minne melon, koska lähden, koska palaan, millä kalustolla melon ja kenen kanssa liikun. Kun suunnitelman joku osa muuttuu, vaikuttaa se muihinkin osiin ja tehty suunnitelma pakottaa miettimään tilanteen uudelleen. Näin toimien saan riskikartoituksen kaupanpäälle.


Yksi arvaamaton muuttuja on sää. Olen aina seurannut säätä ja sen kehitystä tarkasti, kun melon merellä. Illalla leirisaarta etsiessä mietin, kuinka pääsen seuraavana aamuna jatkamaan matkaa. Kuinka pääsen jonnekin, ei ole niin tärkeä kysymys, vaan kuinka pääsen pois.

2
Varamela. Inkkarissa varamela on tärkeä. Navakassa tuulessa kanootin isoa tuulipintaa vastaan ei pärjää käsin melomalla, jos mela lipsahtaa käsistä. Sama juttu virrassa: kanootissa on paljon märkäpintaa ja siinä istutaan korkealla, käsin melonta on tehotonta ja kumara asento tekee kanootista kiikkerän. 

Työnsin kanoottia virtaan painamalla melalla pehmeään, saviseen joenrantaan. Kun kanoottini lähti liikkeelle, mela jäi saveen kiinni. Onneksi minulla oli varamela, jolla sain kiskottua itseni takaisin rantaan. Muussa tapauksessa seuraava suvanto olisi ollut runsaan kolmen kilometrin pituisen kosken päässä.

3
Melontaliivit, kantavuus 100 N, Hokka Special tai 110 N Jenkeistä ostetut NRS Extrasport Swiftwater Ranger –liivit. Jenkkiliiveillä ei ole CE-hyväksyntää, joten niitä ei saa toistaiseksi pitää kaupan EU-alueella, mutta tähän on toivottavasti tulossa muutos.

Sittemmin olen alkanut pitää vyölaukkumallista paukkuliiviä. Se on meloessa pois tieltä, kun tarvitsen kellutusta, paukautan liivin auki. Sopii kaikkialle muualle, paitsi koski- aallokko-oloihin, jossa kaatuminen on osa melontaa.

4
Kuivapuku (Ursuit välikuivapuku)
Välikuivapuvun kanssa on helpompi säädellä vaatteilla kropan lämpötilaa olosuhteiden muuttuessa. Oma goretex-takkini on sen verran reilun kokoinen, että saan tarvittaessa puettua sen melontaliivien päälle. Tällöin takin ja kropan väliin jää vielä paljon eristävää ilmaa.

5
Kännykkä kuivapussissa (Ortlieb)
Kännykkä kuivapusseineen on povitaskussa. Se pysyy siellä lämpöisenä ja on mukana, jos joudun veden varaan. Toisaalta saan sen helposti esiin yhdellä kädellä.

Kosketusnäyttöpuhelin ei toimi märkänä tai rukkaset kädessä.

6
Kellukkeet kanootissa. 
Ilmasäkkien tai retkikassien varassa saan keikautettua kaatuneen kanootin oikein päin ja riittävän tyhjäksi vedestä, jotta voin kiivetä takaisin kanoottiin ilman ulkopuolista apua. Takaisin kiipeäminen on inkkaristille eskimokäännöksen verrattava pelastautumistaito ja kutsummekin sitä Santa Fe -eskimoksi.

Sileällä vedellä, merellä ja järvillä ovat ongelmat pysähtyneet 2-vaiheeseen
Virtaavassa vedessä ja jokiretkillä on 4-vaihe ollut tarpeen.

Kaveria ei sitten jätetä.

Porukassa tyhmyys tiivistyy. Myös meloessa. Tämä on laaja aihe, mutta pakko sanoa jotain tässä yhteydessä. Porukassa kokenein meloja on usein samalla ryhmän johtohahmo. Usein tähän osaamiseen liittyy halua näyttää ja vaikeuksien vähättely.

Ryhmän pitää edetä heikoimman mukaan. Jos yksi porukasta haluaa maihin tauolle. Hyvä johtaja ehdottaa koko porukalle taukoa.

"Mee vaan, mä tuun kohta perässä." No ei näin. Kun ryhmä hajoaa, sen laumaturvallisuus heikkenee. Liian helposti tässä tilanteessa yksin jättäytynyt surffaaja muuttuu pelastettavaksi ja pahimmassa tapauksessa riskeeraa koko porukan turvallisuuden. Jos olette lähteneet porukassa, tulkaa porukassa takaisin. 

Tätä blogia lukevat melojat ovat melonnan konkareita. 
Yhä useampi off-road -meloja siirtyy tahtomattaan omien onnistuneiden kokemusten myötä hengenvaaralliseen konkariluokkaan. 

Luotat taitoihisi ja kanoottiisi ja alat lipsua turvallisuudesta. Se on yhtä vaarallista kuin aloittelijan osaamattomuus. Jos hyvin käy, joutuu vain iltapäivälehtiin, jos huonosti, se oli viimeinen melontasi.

P.S.
Lopeta, kun vielä voit.

Mieleeni ei tule yhtäkään huonosti päättynyttä retken keskeytystä. Muistan nimeltä useampia hukkuneita tai kadonneita  vesilläliikkujia, jotka eivät keskeyttäneet ajoissa. 

 Lue seuraavaksi erään täpärän tilanteen tarina >>> 

Off-Road -melonnan äänenkannattaja.