Sikamessias ja talonpoikaisveneiden guru

 "Tilataan takila ja purjeet
Harro Koskiselta"

"Mitä? Siltä Sikamessias-taiteilijalta?" 

"Tietääkö se jotain
merisoutuveneiden takiloinnista?"

Harro Koskinen herätti heti niin hienoja muistoja, että piti ajaa Saloon  Veturitalliin katsomaan hänen näyttelyään.

Ystäväni Lauri Hovi opiskeli venepuusepäksi ja teki oppilastyönä perinteisen merisoutuveneen. Lauri tiesi Harro Koskisen perinnevenetaidot ja tilasi häneltä takilan piirustukset ja purjeet. Minulle Harro muistutti ainoastaa hänen Sikamessias -taideteoksesta, josta hän sai 1969 jumalanpilkka -syytteen.

Osallistuimme merisoutuveneellä Viaporin Tuoppiin. Tuuli oli navakkaa ja menimme koko ajan sillä hilkulla, että pysyimme pystyssä Lauri ohjasi ja minä ajoin purjetta. Välillä vene haukkasi reilusti merivettä sisään, mutta laakean muodon ansiosta vesi loiskahti jo seuraavassa kallistuksessa takaisin mereen. 

Pärskiessämme vastatuuleen tuli mieleen Myrskyluodon Maijasta lähtien kaikkia vanhoja saaristolais juttuja. Kun huomasimme, että aluksemme selviää, niin välillä, kovan väännön jälkeen katsoimme toisiamme ja purskahdimme nauruun.

Kun pääsimme kääntymään avotuuleen, huomasimme, mikä kilpuri veneemme oli. Menimme rinta rinnan rungoltaan paljon isompien Folkkareiden kanssa, jotka sentään ajoivat spinaakkerilla.

Pääsimme kaatumatta ja kunnialla Katajanokan taakse, missä Laurilla oli venepaikka. Kun vene oli kiinni, rojahdimme molemmat selällemme laiturille, tuijotimme taivasta ja annoimme hengityksen tasaantua.

Tämä näyttely on paljon rauhallisempi kuin muistoni. Näyttely kertoo Harro Koskisen ja Porsskärin saarella olevan vanhan kalastajarakennuksen välisestä rakkaudesta.

 

Kuvat on vedostettu alumiinipohjalle ja varsinkin tuoreimmissa kuvissa on hämmästyttävän terävä piirto. Kuvien tunnelma menee henkeen.

Plussaa valokuvanäyttelyistä poikkeavasta tavasta, että kuvien kodalla ei lue kameran merkkiä, ei filmin laatua eikä käytettyä aukkoa. Tekniikan laatu näkyy kuvissa.

Veturitallin museomyymälässä oli näyttelystä kaksi kirjaa. Toinen kertoi Porsskärin talon tarinaa ja toinen kertoi veneiden tarinaa. 

Merenkulkija minussa valitsi ilman muuta venetarinat. Kirja on hienosti suomeksi ja ruotsiksi vierekkäisillä palstoilla. Teksti on rauhallista ja helppolukuista kerrontaa. 

 

Mutta missä on se Sikamessias?

Näyttelyn penkillä oli vanha luettelo Harron töistä, josta varastin kuvia tänne blogiin.

Alla linkit laajempiin Harro Koskisiin.

 

Harro Koskinen taiteilijamatrikkeli

Perinnepurjeveneet

Linkki blogin etusivulle >>>

Linkki tämän blogikirjoituksen kuviin Google kuvissa >>>

Nyt syntyy laminoitu vaahtera/mahonki -mela

Mela syntyy
ulkoasun ehdoilla.

Tuo sieltä liimapinkasta pitäisi höylätä esiin.
Kokeilen vaakasuuntaista laminointia,
vaaleaa vaahteraa ja väliin kapeita, tummia mahonkiviiluja.

Monikerroksisen melan liimat on helpointa levittää vaahteralautojen pinnoille.
Saranoin mahonkiviilut maalarinteipillä toisesta reunasta vaahteralaudan reunaan kiinni.

Näin sain liimattua hallittuja paketteja, joita oli
helppo kohdistaa mahdollisimman tarkasti toisiinsa nähden.
Päivä oli sen verran hektinen, etten juurikaan malttanut ottaa kuvia. 

Plektra Tradingin lankkuvarasto >>>
Löysin täältä 1,5 millistä mahonkiviilua juuri sen verran, mitä melaan tarvitsen.

Liimojen kanssa askarrellessa pitää suojata oma iho.
Liimat ovat vesiliukoisia, eivätkä juurikaan tuoksu.

Moni liimasi gönlantilaismelan aihion itselleen.
Siinä pitää puristaa palikat sekä sivu että pystysuoraan.

Juho Paaso kertoi sekä liimoista että
ennen kaikkea eri puulajeista ja niiden ominaisuuksista. 

Juhon kanssa väänsimme puristimia niin paljon kuin vaan mahtui.
Melan lavan ja kahvan kohdalle kahteen riviin ja varren kohdalle riitti yksi rivi.

Liimaukset saavat jämähtää kaikessa rauhassa.
Varsinaisen melan veisto alkaa kuukauden kuluttua viikonloppuna.

Linkki yksilapaisten melajuttujen hakemistoon. >>>

Hakemiston - Index etusivulle >>>

"Valmistaudu — Varustaudu — Oli retki mikä tahansa"

Luonnon monimuotoisuus käsissäsi – 20 puulajia melanveistoon.

Minkä puun valitset, kun haluat veistää itsellesi täydellisen melan?

Materiaalilla on suuri merkitys sekä melan painoon, kestävyyteen että tuntumaan vedessä. Tässä jutussa esittelen kaksikymmentä erilaista puulajia ja niiden sopivuuden melanveistoon – jokaisella on omat erityispiirteensä ja vahvuutensa.

Olipa mielessäsi perinteinen grönlantilaismela, kevyt kanoottimela tai perinteinen inkkarimela vaativiin koskiolosuhteisiin, sopivan puulajin valinta on yhtä tärkeää kuin muotoilu ja viimeistely. Osa puista on kevyitä ja elastisia, toiset kovia ja kulutusta kestäviä. Käyn läpi eri lajien ominaisuudet ja niiden soveltuvuuden melontakäyttöön.

Suuret kiitokset Juho Paasolle, Mikael Sundqvistille ja Plektra Tradingille, jotka ovat olleet mukana jakamassa asiantuntemustaan ja intohimoaan puumateriaaleihin!

Wenge – Millettia laurentii (~850 kg/m³)

Wenge on erittäin kestävä, mutta sen myrkyllisyys tekee siitä vähemmän suositeltavan materiaalin.

 

Padauk – Pterocarpus soyauxii (~750 kg/m³)

Painava puu, hieman tammea painavampi. Tummuu ajan myötä syvän tummanpunaiseksi tai ruskeanpunaiseksi. Kova ja kestävä, mutta sopii parhaiten aksentteihin, kuten kahvan tai alakäden paksunnokseen, ei laajempaan käyttöön.

 

Eurotammi – Quercus robur (~700 kg/m³)

Tammi on monikäyttöinen ja kestävä puu, erityisesti vaativiin kohteisiin. Värisävyltään eurooppalainen tammi on yleensä vihertävän sävyinen ja hieman kirjavampi kuin amerikkalainen tammi, joka on tasaisemman värinen.

Punatammi – Quercus rubra (~700 kg/m³)

Punatammi ei kestä kosteutta hyvin ja alkaa helposti lahota. Kuitenkin, jos sitä kuivataan huolellisesti käytön jälkeen, se voi toimia esimerkiksi vahvikkeena, kuten eräässä neljä vuotta vanhassa melassa, jossa punatammea käytettiin poskipaloina.

Visakoivu – Betula pendula vara carelica (~670 kg/m³)

Visakoivu ei ole rakenteellisesti kovin kestävä. Sitä suositellaan käytettäväksi lähinnä koristeellisissa osissa, kuten pintaviiluina. Syysuunta on epäsäännöllinen, mikä tekee siitä vähemmän soveltuvan kestävyyttä vaativiin rakenteisiin.

Saarni – Fraxinus excelsior (~660 kg/m³)

Saarni on erinomainen materiaali, jossa painon ja kestävyyden suhde on hyvin tasapainossa. Se on ollut pitkään suosittu inkkarimelojen materiaali.

Iroko – Milicia excelsa (~660 kg/m³)

Iroko on kevyempää kuin tammi, mutta sen kosteudenkestävyydestä ei ole varmaa tietoa. Irokoa on kuitenkin käytetty purjeveneiden puuosissa, joten sen voisi olettaa kestävän hyvin kosteutta.

Pähkinä – Juglans regia 

(eurooppalainen pähkinäpuu) (~640 kg/m³)

Pähkinäpuu on kaunis, tummempi puu, jota käytetään usein inkkarimeloissa. Sydänpuu on huomattavasti tummempi kuin pintapuu, ja se tummuu entisestään ajan myötä.

Vaahtera – Acer platanoides (metsävaahtera) (~630 kg/m³)

Vaahtera on vaalea, kova ja hieman tammea kevyempi puu. Sitä voi hyvin yhdistää tammen kanssa, mikä antaa mahdollisuuksia erilaisille rakenteille ja estetiikalle.

Macore – Tieghemella heckelii (~630 kg/m³)

Macoresta ei ole kokemusta. Se ei ole erityisen painava, mutta kosteudenkestävyys kannattaa selvittää ennen käyttöä.

Sapelimahonki – Entandrophragma cylindricum 

(~600 kg/m³)

Sapelimahonki on kohtalaisen kevyt ja soveltuu esimerkiksi veneiden puuosiksi.

Loimukoivu – Betula pendula (loimukuviot viittaavat 

puun erityiseen kuviointiin, ei eri laji) (~630 kg/m³)

Loimukoivu on visuaalisesti näyttävä puu, joka muistuttaa tiikeriraitaa ja luo hologrammimaisen vaikutelman. Sitä kannattaa käyttää suurempina pintoina, mutta koivun heikkoutena on kosteuden vaikutuksesta tapahtuva harmaantuminen.

Koivu – Betula pendula (rauduskoivu) tai 

Betula pubescens (hieskoivu) (~610 kg/m³)

Koivu on kaunis puu, mutta kosteudelle altistuessaan se menettää estetiikkaansa ja alkaa harmaantua.

Teak – Tectona grandis  (~650 kg/m³)

Teak on perinteinen ja luotettava veneiden rakennusmateriaali. Se on rasvainen puu, joten ennen liimausta liimapinnat tulee puhdistaa asetonilla välittömästi ennen liimausta.

Päärynä – Pyrus communis (~590 kg/m³)

Päärynä on kaunis, hennon ruskeaksi päivettyvä puu, mutta sen kosteudenkestävyydestä ei ole varmaa tietoa.

Kirsikka – Prunus avium (metsäkirsikka) tai

Prunus cerasus (hapankirsikka) (~580 kg/m³)

Kirsikka on erinomainen puu, jonka sävy muuttuu UV-valon vaikutuksesta ajan myötä keskiruskeaksi. Sopii erityisesti aksenttimateriaaliksi, kun halutaan ajallista tummumista.

Punaleppä – Alnus glutinosa (~550 kg/m³)

Punaleppää ei tunneta Suomessa, mutta se saattaa olla amerikkalainen laji.

Tervaleppä – Alnus glutinosa (~530 kg/m³)

(sama laji, tervaleppä viittaa kosteassa kasvuympäristössä kasvaneeseen puuhun)

Tervaleppä on erinomainen kotimainen melamateriaali. Se kestää kosteutta hyvin, on kevyt ja helppo työstää sekä liimata. Päivettyessään sen sävy muuttuu lämpimän sympaattiseksi.

Mänty – Pinus sylvestris (metsämänty) (~510 kg/m³)

Männnyn ominaispaino vaihtelee merkittävästi, voi olla yhtä kevyt kuin kuusi tai voi painaa yhtä paljon kuin Koivu tai jopa Tammi, riippuen mistä kohtaa puuta mitataan. Tyvi sydän puu on huomattavasti painavempaa kuin latvan pintapuu. Se on toimiva, mutta sen kulutuskestävyys ei ole paras mahdollinen.

 

Kuusi – Picea abies (~430–470 kg/m³)

(ilmakuivattuna, 12–15 % kosteudessa).

Kuusi on kevyempi kuin mänty, mutta sen ominaisuudet sopivat hyvin esimerkiksi melan keveyttä vaativiin osiin tai koristeellisiin laminaatteihin.

Mikä puulaji puuttuu?

Laita kommentteihin viesti,

minkä melapuun haluaisit lisätä listaan.

Linkki yksilapaisten melajuttujen hakemistoon. >>>

Vene-messuilla ostohousuja kokeilemassa

 Kiersin Vene-messut
sillä mielellä, että
jos ostaisin, niin
mistä tekisin kaupat.

 

 Welhonpesä, Osasto: 1d19 | Welhonpesa |
Foto Eppu / Hymyilevä Punakettu

Kolibrin ostaisin ilman muuta. Tuossa näyttää olevan uusi materiaali. Hieno pintakuviointi ja materiaali vaikuttaa iskunkestävältä. Kolibrista on blogissani useita juttuja. 

 

Ursuit Oy, Osasto: 2c61 | Ursuit | Foto Jussi Laari

Minulla on Ursuit MPS välikuivapuku, johon olen tyytyväinen, mutta haluan silti vielä päällikuivapuvun. Tämä Ursuit Easy on mun suosikki.

 

Koska olen risukeitinretkeilijä, niin vaaleat päällysvaatteet tuppaavat saamaan nokitahroja. Easyssa ne eivät näkyisi. Siitä huolimatta, jos joudun veden varaan, niin oranssi huppu loistaa kauas.

Marinekauppa, Osasto: 3a59 | Marinekauppa

Avokanootilla meloessa hanskat kastuu pikkuhiljaa. Minulla on vaihtohanskoja reilusti matkassa. Olen aika ronkeli hanskojen suhteen, mutta nämä tuntuivat heti hyviltä käteen.

 

Helppo pukea ja kämmenpinta vaikutti ottavalta, mutta ei tahmealta. Vapaat sormenpäät on hyvä juttu, kun räplään kanootissa gepsiä tai kameraa.

Purjehduksenopettajat PORY RY, Osasto: 7m152 | Purjehduskurssi |
Foto: Pasi Nuutinen

Olen purjehtijana itseoppinut, mutta Roin kanssa jutellessa tuli mieleen, että voisi olla hauska mennä valmiiseen pöytää. Mennä kerrankin purjehtimaan niin, ettei kenelläkään olisi mitään odotuksia taidoistani. 

 

Mutta ihan oikeasti hyödyllinen asia tuli keskustelussamme esiin. Roin Sail Firstin nimessä on myös sanat Sea Lady Sailing. Jokaisen purjehtivan pariskunnan kannattaa kouluttaa myös vaimo täyspainoiseksi purjehtijaksi.

 

WB-Sails Ltd Oy, Osasto: 7h140 | WB-sails

Aina välillä haaveilen osallistumisesta purjekanoottien SM-kisoihin. Ihan ensimmäiseksi teettäisin purjeet Suomen parhaalla purjemaakarilla. 

 

Ovat kuulemma tehneetkin muutamat purjekanoottipurjeet. Asiantuntemus huokui purjemestareista, oli hauska jutella.   

A-Laiturit Oy, Osasto: 7g130 | A-laiturit

Juttelin Helsingin kaupungin nihkeästä suhtautumisesta keveisiin laiturirakennelmiin uimareille ja melojille. Kerroin, kuinka Hevossaaren hampparit ovat ratkaisseet kevytrakenteisen laiturin tyypilliseen helsinkiläiseen kivikkorantaan.   

Vendia Woods Oy, Osasto: 7b130 | Vendia Woods

Tämä on lähinnä teollisuusvakoilua. Tuossa on asiallisen näköinen sivukölien ja maston tuennan rakenne. Tuo Vendian materiaali on mielenkiintoista puuta. Kannattaa käydä koputtelemassa. 

Nordic Craft, Osasto: 7b130 | Nordic Craft | Foto Mats Vuorenjuuri

Olen ihastellut näitä Nordic Craftin veneitä ja on nautinto katsella purjehdusvideoita noista veneistä. 

Näissä veneissä on hienon käsityön lisäksi muutama hieno oivallus ylläpidon kannalta: isoja, helposti käsiteltäviä pintoja perinteisiin limilaita veneisiin verrattuna. 

 

Ja toinen etu, jos olet sisäpuolelta skrabannut puuvenettä, niin kaarien välit ja limilauta rakenne tekevät raaputtamisesta zeniläisen aivojumpan. 

 

Nordic Craftin paateissa ei juurikaan ole kaaria ja siksi sisäpuolen pinnat ovat helposti hoidettavissa. Eikä tässä vielä kaikki: käytetty lakka kunnostetaan pyyhkimällä pinta karhunkielellä ja uusi lakka päälle. 

 

Trallien alapuolisen pinnoituksen huoltoväli on n. 15 vuotta.  

Puuveneveistäjät ry, Träbåtsbyggarna rf, Osasto: 7b130 | Puuveneveistäjät

 Ja viimein aukesi kukkaro! Ostin Puuveneveistäjiä tukevan arvan, voittona hieno Sommarvik -soutuvene airoineen kaikkineen. Hieno, tervan hajuinen osasto.

Mercury Marine, Osasto: 6b48 | Mercury Marine 

 

Oli pakko poseerata. Herttoniemen teollisuusalueella oli aikoinaan off-shore -paatti, jonka kuvioista oli loppunu rahat. Mun yksi ystävä ehdotti, että ostetaan toi pois. Saadaan varmaan halavalla. 

 

Luvataan, että ajetaan Tukholmasta Stadiin alle 2 tuntia. Se on sen verran kova aika, että kyllä me saadaan kylkiin tarroja kaupaksi. Vene trailerilla Tukholmaan ja vesille. Ja sitten päätetään yhdessä, että nyt ei tartte kun pysyä elossa kaksi tuntia. Ja paakit pohjaan.

 

Tällä messukierroksella määrän korvasi näyttelyhenkilökunnan laatu. Paljon tuli nähtyä, mutta näissä kohdissa tuli jututettua mielenkiintoisia ihmisiä heidän tuotteistaan.