Aamuaurinko paistaa kirkkaana kuvan yläosassa tyynen metsäjärven yllä. Etualalla harmaalla puulaiturilla lepää hopeanharmaa avokanootti, sisällä ruudullinen istuinpehmuste ja keltainen mela. Laiturin oikealla puolella on lehdetön, oksainen kuollut puu ja matala penkki. Vastarannalla tumma havumetsä kuvastuu tyyneen veteen, laiturin vasemmalla puolella kasvaa rantaruovikkoa. Kuvan keskellä teksti "Suunnitelma on mielestäni selvä, tarkka ja järkevä."

Kuvan sitaatti kirjasta John Steinbeck, Matka Charlien kanssa

Kirjoitus on kuvailutulkattu

Kuvaa klikkaamalla avautuu Google Earth,
jossa näet Virmajärven seudun kartan tarkemmin >>>

Ilomantsi.fi >>>

Virmajärvi tulee saamenkielen sanasta viermee, joka tarkoittaa verkkoa.

Virmajärvi kuuluu Ilomantsin kuntaan, jossa asukkaita on noin 4 300 ja asukastiheys on 1,55 asukasta neliökilometrillä. Kivikaudella koskematon erämaa on pystynyt elättämään 1-2 henkeä sataa neliökilometriä kohden. Pohjois-Karjalan biosfäärin asukasluku on tuolloin ollut 35-70 henkeä.

Ilomantsin vaakunan aihe viittaa seudun runonlaulajiin aikana, jolloin kanteleissa oli vain viisi kieltä. Elias Lönnrot keräsi ilomantsilaisten runonlaulajien säkeitä talteen 1800-luvun alussa, ja näistä säkeistä on koottu muun muassa Kanteletar. Vaakunan selitys on puna-mustahalkoisessa kilvessä kolme hopeista, viisikielistä kannelta vieretysten; kielet mustia. Ilomantsin vaakunan on suunnitellut Ahti Hammar vuonna 1954.

Leveyspiirin retken teema on Suomi. Retkiviskin sijaan ostan Ilomantsin Alkosta pullon Koskenkorvaa. Kerron myyjälle, mihin tarpeeseen ostan evästä.

"Olet ostoksilla Suomen itäisimässä Alkossa"

Sininen kanootti on kiinnitetty mustan auton kattotelineeseen. Taustalla avautuu laaja näkymä metsäiselle, loivasti aaltoilevalle maastolle horisonttiin asti; iltapäivän aurinko paistaa siniseltä taivaalta, jolla muutama valkoinen pilvi. Tien reunassa kesäkukkia.

Pissatauko retken korkeimmalla kohdalla, Palovaaran huipulla 200 metriä merenpinnasta. Vasta jälkeenpäin huomaan, että olin Ilomantsin mottitaisteluiden päämuistomerkkien luona.

Vaikka itse Palovaaran alueella ei suoranaisesti käyty taisteluita, paikka valittiin muistomerkin sijainniksi sen hyvän saavutettavuuden vuoksi. Sieltä on myös suora näköyhteys kesän 1944 todellisille taistelu- ja mottialueille. Elokuussa 1944 Palovaarassa sijaitsi suomalaisten tykistön tulenjohtopaikka.

Lierihattuinen, aurinkolasipäinen harmaahiuksinen Jaakko katsoo kameraan lähikuvassa vasemmalla. Vieressä mustan auton avoin ovi, katolla sininen kanootti. Taustalla havumetsässä keltainen "SEIS/STOP"-varoituskyltti monikielisin tekstein ("Rajavyöhyke", "Gränszon", "Grenzzone", "Border Zone") sekä sininen viitta "ITÄPISTE / Easternmost Point" nuolineen oikealle.

Laitan kellon herättämään. Haluan olla EU:n ja Suomen itäpisteellä aamulla tasan kello 07:45. Silloin aurinko on suoraan idässä. Kärrään kanootin Itäpisteelle, onneksi ei ole muita kulkijoita ihmettelemässä puuhiani tähän aikaan aamusta. zzzz

Virmajärven rannalla on Suomen ja EU:n mantereen itäisin piste. Ranta on rajavyöhykkeellä ja sinne saa mennä ilman erikoislupia kunhan pysyy merkityllä polulla.

Meloja on niin lähellä veden pintaa, että väkisinkin tulee seurattua veden tilaa. Minulla on mukana valkoinen pääkallomuki. Kun lasken sen veteen, saan arvoitua, kuinka pitkälle vedessä riittää näkyvyyttä. Valkoista mukia vasten voin myös arvioida veden värin.

Käsi pitelee sinistä kynämäistä TDS & EC -mittaria, joka on upotettu valkoiseen keraamiseen kulhoon täytettyyn tummaan veteen. Näytöllä lukemat "0007" ja "833". Laitteessa painikkeet ON/OFF, MODE/CAL ja HOLD. Taustalla epätarkkaa vihreää kasvillisuutta ja pilkahdus järvenpintaa.

TDS/EC-mittari mittaa veden sähkönjohtavuudesta veteen liuenneista suoloista ja mineraaleista. Laite ei erottele, ovatko liuenneet aineet luonnollisia (kallio- ja maaperä, orgaaninen aines) vai ihmisen aiheuttamia (jätevedet, lannoitteet, teollisuus) – eikä se kerro mitään veden juomakelpoisuudesta.

Kuvan keskellä karhearuntoinen mäntyrunko lähikuvassa. Molemmin puolin avautuu näkymä pieneen ruskehtavaan suolampeen, jonka takana metsän reunassa kaksi rajapyykkiä: vasemmalla punainen, oikealla valkosinivihreä raidallinen pylväs, molemmat kuvastuvat veteen.

Suomen ja Venäjän raja on lähimmillään suolampareen takana. En suosittele ulkomaanmatkailua tätä kautta.

Lähikuva vihreäreunaisesta valkoisesta infotaulusta, mustaa suomenkielistä tekstiä. Otsikko "OHJEET RAJAVYÖHYKKEELLÄ LIIKKUJILLE". Teksti kertoo rajavyöhykemääräyksistä ja kuvaamisen sallimisesta, alaosassa Pohjois-Karjalan rajavartioston yhteystiedot.

Tämä ohje on aikaisemmalta retkeltäni Itäpisteeseen. Kun luin ohjeen, niin soitin heti maanantaina rajavartiostoon ja kerroin, että olen ottanut kuvia ja julkaisen ne mm. blogissani. Toisessa päässä mietittiin. "Joo, kiitos soitosta, meidän pitää hakea se vanha taulu pois sieltä."

Kuusi pystysuoraa vihreäkehyksistä infotaulua rivissä metsän reunassa, iltaaurinko paistaa suoraan taulujen takaa puiden lomasta. Jokaisessa taulussa yläreunassa eri maan lippu (Suomi, Ruotsi, Iso-Britannia, Venäjä, Saksa, Ranska), sama kartta alueesta ja pieniä valokuvia sekä varoitussymboli alaosassa.

Komea, kuusikielinen opastaulu on nyt tullut tilalle.

Kaksiosainen kuva. Vasemmalla pieni tumma hirsinen ulkorakennus mäntymetsän keskellä, edessä puinen ramppi ja kaide, katolla musta huopakate ja piippu. Oikealla lähikuva samasta rakennuksesta sisältä: hirsiseinät, ikkuna, käymälänistuin ja vihreä vesiämpäri.

Pitää myös kehua saavutettava, siisti hyyskä.

Eurooppa-kartta, jossa kaksi pystysuoraa punaista viivaa pohjois-etelä-suunnassa. Vasen viiva yhdistää Ruotsin "Storbådavikenin" Kreikan "Mesolongiouhun". Oikea viiva yhdistää Suomen "Virmajärven" Turkin "Ocrucalariin". Kartalla näkyvät mm. Pohjoismaat, Venäjä, Baltia, Keski-Eurooppa ja Välimeri.

Itäpiste ja oikeastaan koko Suomi on paljon idempänä kuin kuvittelin. Muutaman matkailijan kanssa keskustellessa hekin hämmästyivät, kuinka idässä olemme.

Miksi vein kanootin Itäpisteelle? Tietysti olisin halunnut Kolibrista kuvan kellumassa Virmajärvellä. Tein anomuksen Rajavartiostoon, mutta lupaa ei hyväksytty. "Kaikki ne vedet ovat samanlaisia."

Leveyspiirin seikkailu Kolibrin kanssa on nyt oikeasti käynnistynyt.

Illalla Koitajoen Polvikosken tulilla tapaan pariskunnan, joka on matkassa hienolla matkailuautolla. Olivat ihastuneet vuosia sitten Pohjois-Karjalaan. Matkailun sijaan löysivät alueelta töitä ja muuttivat elämisensä pääkaupunkiseudulta tänne. Sovittiin, että ei oteta yhteiskuvaa.