Birth of a Kolibri

I was lucky to be part of a birth of a new canoe. And not just any canoe. This is the first ever production model C1 canoe made in Finland. It was designed by Mr Ari Holmi at Welhonpesa company. Welhonpesa is an old paddling company, reseller, importer and they have had their own kayak & C2 production for years here in Finland.

I am open canoe paddler and I am a graphic designer too.This was also my first canoe, which I had the opportunity to design the logo and coloring.

Let's look at some pictures.

First strokes with No Name -canoe.
It was easy to paddle, felt fast to its size, tracked well and turned on a dime.
It felt too good to be true.

We were lucky the winter was late, so we could test the prototype quite thoroughly at sea.
Sliding seat was not needed, mid section felt inch or two too low. Otherwise No Name was very promising. We even liked the robust look and gray colour. It was like an army canoe.

The first production model was introduced at Helsinki Boat Show.
Before the introductory paddle at the the fair's pool I hurried to the Stockmann's department store and bought some Finnish flag stickers to tell the news! You can see the flags at the bow.

After the fair we took No Name to river tests.
It was supposed to handle well in moderate, class I to II rapids.
We had very little snow in Helsinki, so the river was quite dry.
But we had a good chance to see, how the hull materials took the punishment from the stones.
It did well. Beacuse of the flexible epoxy used, it behaved like a Royalex canoe.
It was tough and slid flexibly over the stones.

Next I took the canoe to my home and started thinking a name to this beauty.
It came quite easy: tracks well, goes easily and accurately where you want it to go, is light and lively.
It is Kolibri. Hummingbird written the Finnish way with a K.

Testing designs on the real thing.

Next test was to take Kolibri to the Vohandu Marathon.
The marathon is very close the largest paddling event in the Continental Europe with over 700 competitors.
The task is to paddle 100 km long Vohandu river in the Southern Estonia within 24 hours.
If you are pro, you take long and narrow double kayak. If you want to find out, if the canoe is easy to paddle all day, you take C1 to Vohandu. Kolibri has given me the impression it can keep nice speed with little effort.
I wanted to take this test with Kolibri.

The river helps you, but there are several portages and wiers to slow you down.
After 50 km my average speed moving was 7,7 km/h! That is pretty nice for a 13' 6" (412 cm) canoe.
This was the third time I was in Vohandu and I paddled almost an hour faster than last year.
My time was 14:32:28,1, and overall position was 284 of 472 finished paddlers.
Classes are from canoes to kayaks to rafts and SUPs. Kolibri passed this test with flying colours.

After Vohandu Kolibri was tested by several paddlers in different parts of Finland.
It got good grades every time.
Ari Holmi has designed several kayaks, he seems to know, how to make an easy moving canoe.

Production widened to different materials and skin designs.
From Glas/Diolen/Basalt hybrid to Hardcore Expedition and Carbon tech hulls.
I still waited for my coloring design to the hull been made.

Finally a friend of mine ordered the first Design Kolibri.
He really liked the looks and the behaviour.
Thank you Jukka for choosing pink and sending me nice pictures.

My idea of the Kolibri hand made Colouring is, that every boat is individual.
You can order what colour you like and still the design shows you have a Kolibri.

The purpose of this story of Kolibri is honestly to sell it a lot. With moderate price and tuff materials, clubs should buy Kolibris in pairs. This boat is very easy to novices and still gives a lot to a more experienced paddlers.

Lenght: 412cm 13'6 - Width: 76cm / 30in
Weight: Glas/Diolen/Basalt hybrid, weight. appox. 17kg
Also Hardcore Expedition and Carbon Tech hull

Just order yours from Welhonpesa or contact Ari Holmi (welhonpesä at gmail.com). Say high from me. I thank Ari Holmi & Welhonpesa, it has been very interesting to be part of this process. :)

Off-Road -melonnan äänenkannattaja.
The Voice of Off Road Paddling.

Kanootin varustelu

Kanoottia kannattaa tuunata.

Kanootti ei ole valmis, kun sen kaupasta hakee. Olen jokaiseen kanoottini tehnyt vähintään kiinnityslenkit partaaseen sekä keula- ja perälenkit sellaiseen kalustoon, jota käytän koskessa.

Vakiovarusteisiin kuuluu myös ilmasäkit antamaan lisäkantavuutta, kun olen liikkeellä tyhjällä kanootilla. Jos kanootti kaatuu, saa sen tyhjennettyä vedestä kun sen kääntää ilmasäkkien varassa. Koskessa taas ilmasäkit pitävät kaatuneen kanootin suurimmaksi osaksi veden yläpuolella ja kanootti ei yleensä jää kiviin kiinni.

Tuulipressunkin olen kerran tehnyt. On kaksi koulukuntaa, toinen haluaa koskiin aukkopeitteen ja toinen koulukunta uskoo kanoottiin kiinnitettyihin kelluttaviin säkkeihin ja varusteisiin. Minä kuulun tähän jälkimmäiseen porukkaan.

Kun kanootti kaatuu koskessa, se täyttyy vedellä aukkopeitosta huolimatta. Vedellä täyttynyt, syvällä uiva kanootti tuhoutuu kosken kiviin melko varmasti. Sen lisäksi vettä täynnnä oleva kanootti, jonka tyhjenemistä pressu haittaa, painaa satoja kiloja ja on liki mahdoton pelastettava.

Narulenkit. Kanootin partaaseen kiinnitetty muoviputkella suojatut narulenkit. Lenkkien kautta on pujotettu vireä hihna, jonka alle voi pakata tavaroita.

Vettyykö kuitukanootti, kun partaaseen porataan reikiä? Tätä kysytään usein. Näitä naruja on ollut minulla käytössä yli kymmenen vuotta. Ongelmia ei ole ollut, vaikka kanootteja on säilytetty maapohjaisessa, kosteassa tilassa. Normaalistikin kanoottiin tulee naarmuja, syviäkin, eikä niistä ole imeytynyt vettä rungon kuituihin. Samoin hiilikuitumelat rispaantuvat, mutta vesi ei näytä aiheuttaneen vaurioita. Oletan, että laatukanooteissa käytetty epoksihartsi kestää hyvin vettä.

Tässä tapauksessa alla on ilmasäkki. Ilmasäkin ja hihnojen välissä on säkin pintaa suojaava muovinen hyttysverkko. Linkki rakentamisesta kertovaan kuvasarjaan Google kuvissa >>>

Pelastuslenkki keulaan ja perään.

Linkki kuviin kahdesta eri lenkistä. >>>

Tuulipressun teko. Kun meloin Suomen rannikon - 5 viikon retki - päätin lisätä kanoottiini tuulipressun. Pressun tarkoitus on vähentää tuulen vastusta ja pitää kanootti edes vähän kuivempana pitkien melontaosuuksien aikana. Sade ja melan pirskottama vesi ei juurikaan kerääntynyt kanoottiin.
Merellä aallokko on sen verran loivaa, että merestä ei vettä tullut kanoottiin.

Koskikäyttöön tämä pressu ei pidä riittävästi vettä. Linkki kuvasarjaan >>>

Off Road Paddler -etusivu

Offrd -hakemisto

Off-Road -melonnan äänenkannattaja.

Melontahamppareiden juhlaa Vene-messuilla.

Tuttuja kanoottikauppiaita oli messuilla Welhonpesä ja North-West Import.

 Hamppareiden juhlaa Vene-messuilla.

Tällä kertaa katselin messuja Hamppareiden silmin. North-West Import ja Welhonpesä tarvitsivat osastojensa lähellä olevalla altaalle melontaesityksiä. Hevossaaren hampparit ottivat haasteen vastaan ja talkoilivat erilaisilla kalustoilla melontaa edistäen.

Welhonpesän maailmanuutuus: suomalainen C1 -kanootti.
Kiitos Jussi Pulkkiselle kuvasta.

Esiinnyimme altaalla puolen tunnin sessioissa kaikkineen toistakymmentä kertaa. Esittelimme sekä soolomelontaa että kaksikon pyöritystä. Allas oli matala, puolisen metriä vettä. Ei siinä tehty eskimokäännöksiä. Vauhdikkaammat esitykset keräsivät altaan ympärille sankan joukon katselijoita, meidän esityksiä seurasi paljon pienempi porukka, uskon silti, että monelle jäi melonta ja kanootit mieleen.

Muotivärejäkin löytyi.

Melontaesityksissä kokeilin vielä suomalaisen Hokka Oy:n uusia melontaliivejä. Ryyniliivit jakavat mielipiteitä, turhaan. Minulla on ollut pitkään Hokan järeät kalastajaliivit. Jostain syystä puin ne viime kesänä pitkästä aikaa päälle ja tykästyin sen verran, että meloin niillä koko loppukesän.

Nyt minulla oli uutuusliivit, joissa vyötärönauha on erityistä kitkanauhaa, joka korvaa haarojen väliin tulevan nauhakiinnityksen. Lainasin liivit Helsingin melojien uimahallivuorolle. Hyppäsin altaaseen uimareiden lähtökorokkeelta ja hyvin uusi nauha toimi: liivit eivät nousseet korviin.

Viime syksynä alkutalven melonnoissa kaipasin tuulisilla keleillä Hokan liiveihin omaa huppua, nyt se on saatavana erikoistilauksesta myös melontaliiveihin. Samoin liiveihin voidaan neuloa kiinnikkeet reppumalliseen vesisäkkiin. Lisäksi liiviin saa tarvittaessa alataskut, joissa on fleecevuori käsien lämmittelyyn. Kännykkätasku on melontaliiveissä vakiona. Ja tietysti tehokas pilli on aina mukana.

Hokan liivien plussa on reilu lisäkellutus kaikissa malleissa. CE-luokitukset ylittyvät joka mallissa. Aallokossa kelluessa se on hyvä ominaisuus.

Hampparit ja kevyttäkin kevyempi Swift Keewaydin 15.

Entä kanootit?

Messujen uutuus oli ilman muuta Welhonpesän valmistama suomalainen soolokanootti. Kanootti on Ari Holmin idea ja käsialaa. Syksyllä kokeilimme protoa, tämä on nyt melottavuudeltaan valmis kanootti. 

North-West Importin osastolla oli silmiähivelevän kauniita WeNoNahin kanootteja. Esittelykuntoon vahattuja ja kiillotettuja kanootteja emme saaneet viedä altaaseen. Sen sijaan Klaus Vanamo toi meille Royalex –kaksikon, WeNoNah Aurora 16:n jota pyöritimme altaassa.

Harmiksemme tulimme naarmuttaneeksi sen Auroran pohjan täyteen hiusmaisia jälkiä. Messujen demo-altaalle mentiin huopapäällysteisen tasanteen kautta. Moni esiintyjä oli tuonut tasanteelle altaan ympärillä tunnelmanluojaksi tuotua rantahiekkaa. Hiekka oli imeytynyt huopaan niin, ettei sitä huomannut. Jäljet kanootin pohjassa kyllä sitten näkyivät. Harmi

Silmiin pisti North-Westin osastolla Skim kajakit. Kajakeista en juurikaan tiedä, mutta panin merkille näiden kajakkien kannen muotoilun: kannessa on alaspäin kovera putkimainen muoto, joka kuulemma jäykistää kantta ja tekee kajakista tukevan kolhuja vastaan.

Mitä muuta messuilla oli?

Hampparit poikkesivat Ursuitin osastolla hiplaamassa uutta kaksiosaista kuivapukua, jonka yläosan notkea kangas tekee siitä oivan varusteen melontaan.

Piti vähän paijata uutta
välikuivapukua.

Minä olen edelleen välikuivapukumelojia. Voipi olla, että keväällä lähtee uuden välipuvun tilaus erikoisvarustein.

Inkaristille polven kohdat saa olla vahvaa kangasta. Samoin jalkaterät voisi olla jotain sekä kestävää että vedenpitävää. Goretex on tässä kohtaa turha. Oleellista on, että jalkaterät pysyvät kuivana. Polviasennossa meloessa jalat lilluvat usein vedessä pitkiä aikoja, jolloin hyväkin goretex tuntuu alkavan tihkua vettä läpi.

Ursuit on tunnettu palvelevasta asenteesta, joten erikoistoiveet turvapuvun suhteen ovat mahdollisia.

Raahaajille uutuus!

Asiallinen rakenne, kuten aina.

Useat melojat retkeilevät seuduilla tai seuduille, joissa joutuu siirtämään varusteita kantamalla tai raahaamalla. Ortlieb esitteli messuilla uuden ison varustesäkkien kokoelman. Varustesäkeissä on Ortliebin omana tuoantona valmistatet pyörät ja niiden välinen metallivahvike. Säkit ovat pyöristä huolimatta yllättävän keveitä ja tietysti vesitiiviitä.

Huippulakattu puomi ja valtava purje.

Messuilla, purjevenesalin perällä oli kattoon ripustettu isoakin isompi valkoinen purje ja sen alapäässä puinen, lakkapintainen puomi. Purje ja puomi kuuluvat Kotkan puuvenekeskuksessa vuosia entisöitävänä ollevaan Blue Marlin –purjealukseen.

Blue Marlin. 12mR oli vuosina 1958 – 1988 maailman tunnetuimman purjehduskilpailun America’s Cup’in veneluokka. Veneen omistaa ja sen kunnostusta on rahoittanut Henrik Andersin.

1930-luvun maineikas venesuunnittelija englantilainen Charles E. Nicholson suunnitteli ja rakensi veneen bermudalaiselle Marion B.Carstairs’ille. Vene on yli 21 metriä pitkä ja sitä on kunnostettu pieteetillä miltei tuhoutuneesta raadosta purjehtivaksi kaunokaiseksi.

Hampparin hatunnosto, että löytyy henkilöitä, jotka haluavat rahoittaa tällaisia hankkeita.

Mitä jäin kaipaamaan?

Useampi kanoottikauppias olisi saanut tulla mukaan. Runsaus on kaikkien etu. Lisäksi jäin kaipaamaan laajempaa esittelyä meloista.

Mela olisi hyvä tuote kaupata messuilla. Kanootteja ei niin helposti heräte ostella, mutta mela tarttuu helposti melojan mukaan.

Melojan retkeilyvarusteita pitää mennä katsomaan Go Expo-messuille.

Off-Road -melonnan äänenkannattaja.

Avoin kutsu itsenäisyyspäivän melontaan Elisaaressa 6.12.

Elisaaressa on avokanoottiperinteiden mukaisesti satsattu kasviksiin lihapalojen tilkkeenä.

Avoin kutsu Itsenäisyyspäivän retkelle Inkoon Elisaareen.

Lähden torstaina. Jos kiinostaa päivämelonta, niin anna kuulua, perjantaina melotaan.
 
Jos teet viimehetken pätöksen, ilmoita tulostasi tekstarilla Jaakolle 050-3456935. Tekstarilla siksi, että kännny ei ole päällä kuin satunnaisesti (aamulla ja illalla).



Leiri on Elisaaressa oheisen kartan Tulipaikka 2:n ja sen itäpuolisen saunan maastossa. Tulipaikka 2:n saa suojattua tuulelta isolla pressulla. 

Teltoille löytyy kohtalaisen hyviä paikkoja ihan tulipaikan läheisyydestä. Teltat on jätetty paikoilleen päiväretkien ajaksi. Sauna ei enää ole toiminnassa näin myöhään, sillä saunoissa on vain kesävesi.

Jäätilanne Tämä on tietysti kysymysmerkki ihan viime hetkiin saakka. Tällä hetkellä tilanne on karvan verran viimevuotista lämpöisempi. 

Elisaaren ja Orslandetin välinen salmi voi mennä jäähän, mutta yleensä olemme päässet saaretsa pois.

Perjantaina  melotaan valoisan aikaan ja illaksi palataan leiriin. Reitti suunniteellaan yhdessä kelin mukaan. Yleensä olemme kiertäneet lähisaaria ja lenkit ovat olleet 13-16 km. Melonnat lähtevät leiristä n. klo 11:00 ja takaisin tullaan klo 16-17 maissa. Matkalla maatauko tai parikin. Aurinko nousee 9:02 ja laskee 15:26 ja hämärän kesto on 56 minuuttia.

Kuivapuvut on normivaruste. Ilmankin voi tietysti kokenut meloja lähteä, kunhan me muut tiedämme tilanteen. Mukana on kaksi hypotermiahaalaria, joiden suojissa on lämmin vaihtaa kuivat vaatteet ylle.

Pimeys kun tulee, niin suunnistaminen sokkeloisessa saaristossa on hankalaa. Ei riitä, että on toimiva gps mukana, siihen pitää olla kylmästä johtuen ainakin kahdet varapatterit. Porukan pysyminen koossa on ehdottoman tärkeää kaikkien turvallisuuden vuoksi. Jos et malta meloa hitaimman kanootin tahtiin, tämä ei ole sinun retkesi.

Jos kiinnostuit, anna kuulua!

Kuvia edellisiltä reissuilta

Elisaari 2009

Elisaari 2008 

Elisaari 2004-07

Off-Road -melonnan äänenkannattaja.

Kanoottien sprinttitesti.

Oppi-isäni Pekka Tyllilän kanssa tuli aiemmin syksyllä puheeksi kanoottien ominaisuuksien vertailu niin, että tuloksia voisi verrata keskenään.

Pekan resepti pelkistettynä on, että tehkää tekniikat täysvauhtisesti kelloa vastaan. Vertauskohteena 200 metrin juoksu: se vedetään täysillä, pidempää ei jaksa. 20 sekunnin suoritus kelloa vastaan joka välineellä, tietysti huilaten sprinttien välissä. No, tätä kokeiltiin!

Haimme Welhonpesästä joukon hyvin erityyppisiä ja -hintaisia kanootteja, joita halusimme vertailla keskenään. Kaksikoita ja yksiköitä pitkin hintahaitaria. Halusin mukaan sormituntumalta eri käyttöön sopivia kanootteja ja kohta näkisimme, tukeeko testi mutu-tuntua valinnoistamme.
Jaoin kanootit mielessäni mökkikanootteihin, seura- ja vuokrakalustoon sekä huippukanootteihin, joita voisin haluta itsekin omistaa. Testimelojina oli viisi kokenutta melojaa. Mielestäni kaikkien melojien ei tarvitsisi olla konkareita. Tätä vaihtoehtoa pitää kokeilla toiste. Tällä porukalla syntyi selkeitä eroja kanoottien välille. Jälkipuinnissa mielipiteet kanooteista olivat aika yhtenäisiä.

Koepaikka oli Valkjärven uimaranta Klaukkalassa. Paikka on suojainen lahti. Uimaranta on rajattu poijuilla, joita käytimme ratamerkkeinä. Tuuli oli kevyttä ja poijurivin suuntaista, joten se ei haitannut suorituksia. Sprintit meloimme vastatuuleen.

Sprint

Mittasimme Winkkarilla, jonka oletimme porukan hitaimmaksi, 20 sekunnin spurttia vastaavan matkan. Lähtöpaikka oli poijurivin pää ja maali 45 metrin päässä laiturin kohdalla, jossa ajanottaja/kirjaaja seisoi. Lähetys tapahtui puhaltamalla pilliin kun meloja oli valmis lähtöön ja ilmoitti siitä nostamalla melan pystyyn.

Tämä testi tehtiin sekä kaksikoilla että yksiköillä. Molemmissa ryhmissä erot kanoottien välillä olivat selvät, mutta paljon pienemmät, kuin olin etukäteen ajatellut niiden olevan. Ihan ei päästy Formula ykkösten 3 % säännön sisään, mutta aikaerot olivat suurimmillaankin 10 prosentin luokkaa. Sprintin keskinopeuksien erot pysyivät yhden kilometrin sisässä. Yllätys

Kahdeksikko

Kahdeksikon testasimme vain kaksikoilla. Yksiköt olivat jokaiselle meistä sen verran vieraita, että täys-vauhtisessa suorituksessa kaatumisen riski oli todennäköinen. Olot olivat kylmät, joten jätimme tahattomat uimisen mahdollisuudet pois suosiolla.

Yksikköihin otimme tuntumaa vapaasti meloen. Saimme näin muodostettua aika hyvät mielipiteet koemelottavista yksiköistä.

Testi ei ollut täydellinen

Meloimme kanootteja tyhjinä ja matka oli lyhyt. Tarkoitus oli saada aikaan valintaa helpottavia eroja kanoottien välille. Testiolot vastaavat normaalia seuran rannasta tapahtuvaa melontalenkkiä tyhjällä kalustolla. Olosuhteista jäi puuttumaan monta osiota. Miten kanootit käyttäytyvät kuormattuna? Minkälaiset ovat aallokko- ja tuuliominaisuudet?

Testin opit

Mitä paremmin melojilla oli eri tekniikat hallussa, sitä paremmin kanootit kulkivat. 

Kaksikoissa täysvauhtista menoa haittasi oleellisesti yhteistoiminnan kömpelyys. Sprintti suoraan tai poijujen ympäri kaksikolla on hyvää harjoitusta yhteistyöhön. Yksiköillä syntyi oleellisesti parempia sprinttiaikoja kuin kaksikoilla. Käytännössä jokainen testin kaksikoista on hyvällä yhteistyöllä nopeampi kuin yksiköt. Testi kertoi siis myös meistä melojista jotain. Kaksikoissa yhteinen tahti on kaiken a ja o.

Yksiköillä parhaimmat nopeudet tulivat hit ’n switch -tekniikalla. Suomeksi: muutama veto puoleltaan ja nopea puolen vaihto, ei mitään ohjailevia vetoja. Montako vetoa puolelta, riippuu olosuhteista ja kalustosta.

Vaikka olemme meloneet yhdessä ennenkin, niin kaksikoissa huomasimme, että täysivauhtinen melonta niin suoraan kuin kahdeksikkoa edellyttää hioutunutta yhteistyötä. Rajallisen testiajan puitteissa mentiin tuurilla, välillä paremmin onnistuen ja välillä työnjaosta väitellen. Koetimme vakioida suoritukset niin, että meloimme kaikki kaksikot samalla työnjaolla ja yksiköt aina samalla melalla, jokainen meistä tietysti omalla melallaan. Kovasti väännettiin ja hauskaa oli.

Kun yhdistimme sprintin ja kahdeksikon aikojen keskinopeudet, niin erot jäivät tässäkin yllättävän pieniksi.

Löytyikö paras kanootti?

Mitä oikeasti löytyi? Testi vahvisti käsityksiämme eri kanoottien rooleista. Mikä sopii mökille, mikä vuokraamoon tai melontaseuraan ja minkä haluaisi omakseen.

Testiin valitut kanootit käyttäytyivät aika hyvin ennakkokäsitystemme mukaisesti. Joitain yllätyksiä tuli, mutta järjestäin ne olivat positiiviseen suuntaan: kanootit käyttäytyivät ennakkokäsityksiä paremmin.

Kaksikoissa erot jäivät pieniksi, sprintti oli yllättävän hankala, kun kaksi gurua istui kanootissa. No, ongelma oli kaikilla pareilla sama. Jos jotain opin tuleviin koitoksiin, niin keulaan osaavampi meloja. Jos keulamies spurttaa kanootin vinon, niin perämiehen on pakko ohjata kanoottia mela jarruna. 

Kuvaajan sormi näkyy, sen avulla kanoottien
numerointi kirjanpidossa yhdistyi kuviin.

Winkkaria on ylenkatsottu krouvin ulkoasun ja suuren painon vuoksi. Silti ryhmän mielestä se sopii hyvin ensimmäiseksi, edulliseksi mökkikanootiksi. Kun kanootti pysyy samassa rannassa, paino ei haittaa. Winkkari kulkee kaksikkona hyvin ja tottelee melojia. Raadin suositus: kolmen tähden kanootti mökkirantaan ja vuokraamoille. Seurakäyttöön se on lähinnä painon vuoksi vähän krouvi.

Robson Brooks

Robson Brooks 16' oli porukan ketterin. Se oli tyhjänä ehkä liiankin ketterä, sprintissä se ei oikein tahtonut pysyä suoraan melottaessa testaajien hallinnassa.


Robson on kevyt käsitellä myös maissa, sen puolesta raati suosittelee sitä seurakäyttöön, koulutukseen, iltalenkeille ja jokiretkille. Keulapenkki oli tässä yksilössä ehkä vähän liian keulassa. Isot miehet eivät olleet mahtua keulaan polviasennossa.

Ventura Canoes, Prospector

Ventura Prospector oli kaksikoista porukan yllättäjä. Kulki hyvin sekä suoraan että kahdeksikon.

Tätä voi suositella luotettavaksi retkikanootiksi niin yksityiskäyttöön kuin vuokraamoille ja melontaseuroille.

Perinteisiin Prospectoreihin verratuna Ventura on yllättävän suuntavakaa. Kahdeksikossa terävät keula ja perä veivät kääntymistehoa, mutta ei kanotti silti mahdoton käännettävä ollut.

 

Swift Winisk

Swift Winisk eroaa testin muusta porukasta. Winiski on kovarunkoinen, kevyt ja huippulaatua. Penkit ja pienat ovat hienoa puutyötä.

Winiski on retkimelojan oma kanootti tai retkikanootti sellaiseen seuraan, jossa osataan käsitellä kuitukanootteja niiden vaatimalla huolella.

Northstar Canoes, Northwind Solo.
Bell-kanoottien entisen omistajan uutta tuotantoa.

Northwind Solo tämä kanootti yllätti positiivisesti. Se näytti maalla kevyeltä suoraanmenijältä. Vesillä sen nopeus kiihtyi ja kiihtyi ikäänkuin mikään ei sitä jarruttaisi. Silti se kääntyi ja tuntui muutenkin vakaalta.


Kanootin valmistaja Ted Bell on tässä tehnyt Bell Merlin II:n parannetun version. Moni testiryhmäläinen olisi halunnut tuon saman tien omakseen. Suositeltava retkikanootti yksityiskäyttöön ja todella sivistyneeseen seuraan. Seurakäytössä kanootteja pitää olla kaksi, niin ylivoimainen se on muihin sooloihin verratuna.

Swift Pac 13,6 mielenkiintoinen pikkukanootti. Hyväkäytöksinen ja kevytkulkuinen kanootti, jota jaksaa maissa nostella vasemmalla kädellä.


Testiryhmän suositus joko omaan käyttöön tai seuraan playboatiksi. Swiftin normaali istuin on kanootin pohjalla, joten sitä voi meloa kaksilapaisellakin melalla.

Welho Solo, testin mielenkiintoisin uutuus on Ari Holmin kehittelemä kuitu-solo. Saimme prototyypin kokeiltavaksi. Kanootti vaikuttaa melonnallisesti aika valmiilta. Testiryhmä oli yksimielinen, että tästä kanootista voi tulla sekä seuroihin että yksittäisille melojille hyvä ja kohtuuhintainen kulkupeli. Kanootin pitäisi olla kevällä myynnissä.

Tässä vielä linkki testin dataan Googlen Exelissä. 

 Jaakko Mäkikylä, Hevossaaren hamppari

Off-Road -melonnan äänenkannattaja.