Vöhandumaraton 2018 toisessa luokassa.

 

Vöhandumaraton on minulle laboratorio, jossa pääsen kokeilemaan omien jaksamisieni lisäksi mielestäni hyviä retkikanootteja. Steriilissä kääreessä Northstarin tehtaalta Yhdysvalloista tullut Northstar Polaris.16 jalkaa 9 tuumaa, 510 senttiä kanoottia hyvätapaista retkikanoottia. Keula kaartuu 2,5 tuumaa, perä 1,5 tuumaa. Runko on epäsymmetrinen ja lupaa hyvää marssivauhtia kevyellä melonnalla.

Tällä kertaa luokka on C2MEN. Olen melonut Vöhandun viidesti soolona luokassa C1MEN, mutta tänä vuonna kysyi jo tammikuussa, että kiinnostaisiko ystävääni Sampoa Vöhandu. Kyllä kiinnosti ja taisi tarttua Vöhandukuume pidempäänkin.

Aikainen ajankohta keväällä on yksi Vöhandun suola. Treenaamaan ei jurikana pääse.Hyvä, kun oli sen verran avovettä, että saimme kokeiltua kanoottia ja hiottua yhteistyötä Sampo Harjun kanssa. Sampo oli kuntoillut muuten koko alkutalven, mutta melontaharjoitus jäi muutamaan tuntiin.

Lauttasaaren länsipuolella Hevossaaren hampparein tukikohdassa meri oli vielä jäässä, joten melonta piti panna mutkalle. No, siinä opimme sen verran, että penkkejä pitää nostaa hieman ylemmäs, että polviasennossa veri pääsee kiertämään vapaammin jaloissa. keulamelojalle tarvittiin myös pehmuste polvien väliin, että sai tukevamman haara-asennon melontaan.

Sponsorien logot pitää liimata ja tietysti Suomen lippu. Joka kerta olen saanut katsijilta "Hyvä Suomi" -kannustuksia.

Penkkien korottamisen yhteydessä siirsin etupenkkiä vaaksan taaksepäin ja takapenkkiä vaaksan eteenpäin. Tarkoitus on siirtää painopitettä keskemmälle, niin Polaris on ketterämpi mutkailevalla joella. Lisäksi, kun keulamies on hieman taaempana, menee kanootti kuivempani läpi pohjapatojen kuohuista. Nämä säädöt toimivat hyvin, eikä vettä juurikaan tullut kanoottiin.

Melontalauantain säätä olin tarkkaillut jo pidemmän aikaa. Vöhandulla on muutamana viiemvuona ollut todella kylmä. On satanut räntää. Noin 70 kilometrin kohdalla energia tuntuu riittävän enää melontaan ja kroppa alkaa palella. Sääennuste auttaa vaatetuksen valinnassa. Toinen seikka, jota seuraan, on tuulen suunta, viimeiset 30 kilometriä joki on aika avoin tuulien tuivertaa. Vastatuuli on kova jarru inkkarille. Siihen ei juurikaan voi valmistautua, muuta kuin henkisesti.

Tämä pohjapato antaa hyvän kuvan vesitilanteesta. Autolla pääsee ihan viereen ja mutka matkaan on vähäinen. 2017 oli veden korkeus Kirumpään mittapisteessä +50 ja 2018 se oli tuon 105 cm. Korkealla vedellä tuo paikka ja ylipäätään myllypadot on helppoja. Silti tässä joka vuosi näkee uimisia. Ylävirran puolelta tulee helposti lähestyttyä tuota kieltä vinosta suunnasta ja silloin kanootti putoaa luiskasta alas jo valmiiksi vinossa. Moni tarraa tässä vaiheessa kanootin laidoista kiinni ja sitten alkaa uimareissu. Vaarallinen tuo paikka ei ole. 

Olen viimevuosina yrittänyt saada mahdollisimman pienen lähtönumeron ja ilmoittautua heti, kun ilmoittautuminen aukeaa.  Tänä vuonna pääsin jo aika lähelle. Piti vaan uudenvuoden yönä olla tarkkana, kun vuosi vaihtuu. Sen verran olin täpinöissäni, etten huomannut, että olisin voinut pyytää gps-seurantaa. Laitteita ei riitä kaikille, mutta toiveen voi esittää, kun ilmoittautuu.

Yleensä ilmoittautuessa ei ole ollut ongelmia, mutta nyt jostain syystä papereissa näkyi, etten ole maksanut ilmoittautumista. Ei se sen kummempaa aiheuttanut. Sanoin, että olen maksanut ja lupasin varmistaa tilanteen, kun palaan Suomeen. 

Georgi-hotellista on tullut suosikkini. Auton saa pihalle ja aamulla on viiden minuutin ajo rantaan. Saa olla rauhassa ja aamullakaan ei joudu lähtöalueen rannan hässäkkään. Hotelli palvelee hyvin. Meillä oli mukana Suomessa tehtyä pastaa, jonka saimme lämpöiseksi hotellin keittiössä. Saimme lämpöisen pastan kahdessa kulhossa ja lisäksi lautaset ja aterimet.

Aamiainen tarjoillaan kisa-aamuna klo 6 alkaen ja on riittävän tukeva. Palasimme Georgi-hotelliin melonnan jälkeen. Sooitin, että tulemme vähän myöhään ja meille pidettiin saunaosasto lämpöisenä normiajan jälkeen. Kuvassa hieman outo löylyhuone. Lisäksi saunassa oli kaksi muuta aromihöyrysaunaa ja poreallas. Saunamaksu oli 5 euroa per nuppi ja hintaan kuuluivat tossut sekä kylpytakki, että jättämään omat vaatteet huoneeseen. Kaiken kaikkiaan loistava palvelu Georgissa taas kerran.

Huoltoauto helpottaa jo heti aamulla. Hotellin pihasta ajaa muutamassa minuutissa Tamula-hotellin luo ja siitä on rantaan 50 metriä. Maisemasta näkyy, että muut tuhat joukkuetta ovat jossain muualla. Saimme viritellä kanootin kaikessa rauhassa ja meloimme sitten lähtöviivan yläpäähän. Vesillä on hyvä olla mieluummin 20 minuuttia ennen lähtöä. Foto Erkki Lampén

Tuhat unenpöpperöistä melojaa keikkuu puuskaisessa tuulessa. Lähtölinjalle ovat kerääntyneet kärkimiehet kiikkerissä kilpureissaan. Heillä on tekemistä pysyä pystyssä. Lähtölinja taipuu matkana suuntaan ensin hitaasti ja jossain vaiheessa menee joltain hermot ja porukka lähtee täysillä liikkeelle. Tässä vaiheessa kuulen vaimean paukun ja mekin lähdemme matkaan.

Reiti kiertää Tamula-järven rantoja pitkin. Syntyy viiden kilometrin lenkki, jonka tarkoituksena on venyttää melova jonoo sen verran pitkäksi, että porukka mahtuu joelle. Jokaisella poijulla on ahdasta. Etenemme kääntöpoijujen ohi hymyillen ja "Äitäh" anteeksipyydelleen vedämme kanoottiamme eteenpäin naapureiden partaista menoa vauhdittaen. Muutama meloja joutuu jo uimasille. Ei voi kun edetä kaikessa rauhassa ja vältellä kolareita. Foto Erkki Lampén

Järvi on kierretty ja pääsemme sillan ali joelle. Polaris näyttää yhtä sutjakkaalta kuin tuntui. Kuvassa näkyy veden korkeus, 6,5 metriä. Pitää panna mieleen. Foto Erkki Lampén

Vöhandulla ei ole turvamelojia. Kaikki hankalat paikat on merkitty hyvin ja merkintöihin voi luottaa. Ja jos lipsahtaa uimiseksi, niin möyhän jälkeen on kohtalaisen helppoja paikkoja rantautua ja ryhdistäytyä. Oikeastaan ainoa riski tämän vuoden korkealla vedellä ovat rantapusikot. Niihin kun ajautuu, on hankala päästä pois.

Voimalaitosten ohitukset syövät helposti aikaa muuten hyvästä suorituksesta. Vessoihin on jonoa ja kahdella taukopaikalla, jossa on tarjolla soppaa ja lämmittely teltta, jonot ovat reippaita. Jos on hyvä huolto ja sopivasta kantajia apuna juoksuttamaan kanootti uudelleen veteen, niin juosten tulee eniten ohituksia. Ja tietysti päin vastoin. Me ei pidetty turhaa  kiirettä ja lopputuloksena ohitettiin melomalla oman luokan samoja veneitä neljäkin kertaa.

Keulamolojan, Sampo Harjun, kohdalla partaassa on numerotarra. Suosittelen, että kiinnität sen kanoottiin, jos Vöhandulle lähdet. Jos jotain sattuu ja joudut hylkäämään kanootin joen erämaataipaleelle, niin järjestäjien on helppo tunnistaa, kenen vene on. Et aiheuta turhia etsintöjä. Foto Erkki Lampén

Viimeisellä kantopaikalla Räpinässä oli tavarat jo aika hujan hajan kanootissa. Ei voitu kipata kanoottia tyhjäksi, mutta onneksi oli tehokas pumppu mukana. Aiemmin olen tarvinnut sitä muutaman kerran, kun olemme reskuttaneet kilpakumppanin kajakin. Paras pumppu avokanoottiin on silti reilunkokoinen sieni. Tästä on maaliin enää yhdeksän kilometriä. Foto Erkki Lampén

"Joko saa aloittaa loppukirin?" Kysyi Sampo vähän väliä viimeisellä osuudella. Annoin luvan rutistaa viimeiset viisi metriä. No, itseasiassa tehtiin useitakin loppuspurtteja. Ohitettiin useampi oman luokan kaksikko, jotka taas kerran olivat juosseet meitä nopeammin Räpinan kantopaikan ohi. Huoltomiehemme Erkki on ottanut tämän kuvan Vööpsun kohdalla joen ylittävältä maanteisillalta. Ajanotto loppuu sillan alitukseen. Foto Erkki Lampén

Palautumista ja elvistelyä.Kuvaan kuuluu, että poseerataan ja matkustetaan Suomeen mitalit kaulassa. Sen lisäksi pitää pitää raskaan melonnan jälkeen tankata. Kroppa palautuu nopeasti, mutta sielu jatkaa matkaa pitkään ja sitä pitää nesteyttää. Eilinen lämmin pasta oli ollut päivän Georgi hotellin minibaarissa hyvässä tallessa. Kylmä pasta bolognese sormiruokana punkun kanssa ei ole hassumpi yhdistelmä. Kiitos ideasta huoltomies Erkille. Foto Erkki Lampén

Ensi vuonna uudelleen!

Off-Road -melonnan äänenkannattaja.

Tulevan kesän pitkiä ja vähän pidempiä melontoja.

Osallistuminen kilpailuihin oli paras tapa oppia tuntemaan itsensä melojana, käsittelemään venettä ja sopeutumaan olosuhteisiin. Tarkoitus ei ole osoittaa, kuinka paljon parempi olen muihin verrattuna, vaan kuinka osaan lukea itseäni ja omaa melontaani. Kun on numerolappu rinnassa, kyllä se vähän panee potkua melontaan.

Suosittelen jokaiselle retkimelojalle välineestä riippumatta, että mene johnkin kelloa vastaan melontaan. Näet, mitä oikeasti osaat ja jaksat.
Olen koonnut tähän listan minua kiinnostavista melonnoista aikajärjestyksessä. Miltei jokaisessa olen ollut mukana useamman kerran. Toistuvuus on myös opettavaista. Kun meloo saman matkan uudelleen, huomaa kuinka sää vaikutta suoritukseen. Usein osallistun vielä eri kalustolla, jotta opin senkin vaikutuksen melontaani.

Tämän vuoden melonnat Suomessa ja Virossa on listattuna aikajärjestyksessä. Jokaisessa melonnassa on yleensä luokat ainakin kanootti- ja kajakkiyksiköille ja -kaksikoille.

Türi-Tori

Viro 14.4.2018 78 ja 54 km, tyritori.ee

Melonta on Pärnujokea ja keväinen joki auttaa menoa reilusti. Matkalla on jokunen myllypato, joista ainakin yksi kannattaa ohittaa maitse. Näistä on hyvät ohjeet. Vesi on kylmää ja samoin sääkin voi olla räntäsateinen. Huoltoauto ei ole välttämätön. Kilpailun järjestäjältä saa kyydin takaisin lähtöpaikalle. Virtaavan veden kokemusta kannattaa olla edes vähän. Melonta-aika 6-10 tuntia. Tämä on virolaiseen tapaan hyvin omatoiminen melonta. Turvamelojia ei ole. Koskipaikoissa on selkeät opasteet. Maalissa pääsee saunaan ja saa ruokaa.

Vöhandumaraton

Viro 21.4.2018 100 km, vohandumaraton.ee

Joki auttaa jonkin verran, riippuu vesitilanteesta. Huoltoauto kannattaa olla mukana. Huoltajasta on hyvä apu voimalaitosten ohituksissa. Olot voivat olla talviset. Tämä taitaa olla Euroopan suurin melontatapahtuma, osallistujia on satoja joukkueita kanooteista, sup-lautoihin ja isoihin rafteihin.

Varaa majoitus hyvissä ajoin. Pienellä koskikokemuksella selvittää joen myllypadot uimatta. Melonta-aika on 10-15 tuntia. Hyvin omatoiminen melonta. Turvamelojia ei ole. Koskipaikoissa selkeät opasteet. 

Tässä linkki aiempiin melontoihin.
http://off-road-paddler.blogspot.fi/p/vohandu-maraton-2016.html 

Gauja XXL

Latvia 4.5.2018 perusmatka 310 km, gaujaxxl.lv

Tämä on Euroopan pisin melontamaraton. Olen lähdössä tähän ensimmäistä kertaa, joten paljoa en tapahtumasta tiedä.

Matkalla on yksi ainoa koskipaikka ja melonta-aikaan vaikuttaa oleellisesti joen vesitilanne. Perillä pitää olla sunnuntaina 6.5. Matkan aikana on kaksi tunnin pakollista taukoa. 

Huoltoauto välttämätön. Turvamelojat ovat Valmieiran koskimelontaradan kohdalla.

Jongun Hujaus

Lieksa, Jongunjoki, melontaretki
19.5. tai 26.52018 (jäätilanteesta riippuen)
Jonkeri – Aittokoski 28 km
Teljo – Aittokoski 12 km. googlaa Lieksan melojat

Jongun hujauksessa ei oteta aikaa. Matka melotaan retkenä yhdessä ryhmässä. Mukana on turvamelojat ja yleensä vielä kumivene. Koskimelontataito pitää olla hyvä, jos lähtee Jonkerista.

Vähemmän kokeneet voivat lähteä Teljosta, jonka jälkeen joki on jo huomattavasti rauhallisempi. Itselläni on ollut rajana, että jos virtaama on yli 80 m/s, niin lähden suosiolla Teljosta. Retki melotaan lauantaipäivän aikana.

Vantaanjokimaraton

Klaukkala-Helsinki, 3.6.2018, 40 km, lähtö klo 10 ja 20 km lähtö klo 12 vantaanjokimaraton.blogspot.fi

Vantaanjoen virtaama ja vedenkorkeus vaihtelee sekä kevään että sateiden mukaan. Koskia on muutama, mutta enemmän voi olla ongelmana kivet.

Yksi kantomatka Kehä III:n ali.

Hyvin omatoiminen melonta. Turvamelojia ei välttämättä ole lainkaan.

Erämelonnan SM

Lappeenranta 26.-27.5.2018, 2 päivää 40 km, eramelonta.fi

Tapahtuma on erätaitokilpailu, jossa melonta on tapa liikkua rastien välillä. Melonta on matkamelontaa omaan tahtiin.

Kilpailu kestää 30 tuntia ja siihen sisältyy ilta ja yöpyminen. Se on opettavainen ja sosiaalisesti hauska tapahtuma.



  

Suomi-Meloo

Kuopio-Imatra 9.-15.6.2018, 500 km, suomimeloo.fi

Suomi-Meloo on supersosiaalinen retki, jossa kanoottikaravaani kulkee vuorokaudet ympäri ja miehistöt vaihtuvat. Koko matkaa ei tarvitse meloa saati olla edes mukana. Järjestäjä on tehnyt joustavat säännöt osallistumiseen. Kaksinkin voi lähteä, mutta yhdellä autolla kolme on optimi. Mukana kulkee kaksi kanoottia ja autossa on tilaa tavaroille. Jos et ole ollut Suomi-meloossa, suosittelen.

Gullö Runt XLI

Tammisaari. (1.7.2018) päivämäärä ei ole vielä varma, mutta
yleensä tapahtuma on heinäkuun ensimmäisenä sunnuntaina.
Matka 20 km. Kilpa- ja retkisarja. wagen.idrott.fi

Reitti on pääosin suojainen, kovalla lounaistuulella alun viisi kilometriä on puurtamista. Parina viime vuonna olen mennyt tapahtumaan jo lauantaina ja viettänyt hauskan illan Tammisaaressa. Tämä melotaan täysillä koko matkan. Vågenin serviisi on hyvää ja hauskaa porukkaa.

 

Sommarö runt

Espoo, Canoa 13 ja 6 km lenkit.

Ajankohta ei ole vielä tiedossa, mutta on yleensä samaan aikaan Gulllö Runtin kanssa.

Reitti kiertää Suvisaariston. Periaatteessa suojainen samalla tavalla kuin Gullö Runt. Eli jollain tuulella saa pusertaa. Aallokko ei niinkään ole ongelma. Kovavauhtinen tapahtuma.

51. Sulkavan Suursoudut

Sulkava 5.-8.7.2018 35+35 km, tai 60 km, suursoudut.fi

Lauantain 60 kilometrille osallistuu melojia, yksiköitä ja kaksikoita. Jos ei halua nimeään etukäteen painettuun ohjelmaan yms. niin ilmoittautua voi vaikka päivää ennen lähtöä. Tämä on hyvä pitää mielessä, ettei lähde turhan kovaan tuuleen. Itse olen pitänyt rajana ennustetta 5 m/s.

Vaikka reitti kiertää rantoja pitkin, on se avoin varsinkin loppumatkasta. Sulkava on pisin sileän veden kellotettu melonta Suomessa. Tätä ei kannata yrittää painaa pää märkänä. Retkivauhdilla 8-10 tuntia on hyvä aikatavoite.

Tässä linkki ensimmäiseen melontakertaani Sulkavalla.
Nyt olen jo leppynyt.

http://off-road-paddler.blogspot.fi/2013/07/pienta-melojaa-suurempi-soutu.html 

Tuusulanjärvimelonta

Tuusula, Tuusmelojat 8 ja 15 km, ajankohta yleensä
syyskuun ensimmäinen sunnuntai. tuusmelojat.fi

Tavallaan hauska ja samalla vaativa. Kapealla järvellä tuuli on aina myötäinen ja vastainen. Hyvä serviisi ja sauna on tarjolla. Täysivauhtinen rutistus.

Pääkaupunkimelonta

Helsinki, Marjaniemen melojat
Vartiosaaren kierto 8 km, Villingin ympäri 17 km
elokuun puolenvälin paikkeilla. marjaniemenmelojat.fi

Molemmilla matkoilla on täysivauhtista melontaa. Kelistä riippuen pitkä matka on seikkailu. Hyvää soppaa saa maalissa ja hauska tapahtuma muutenkin.

Hyviä melan vetoja itse kullekin säädylle!

Off-Road -melonnan äänenkannattaja.

Vene-messutaan vielä vähän.

Messujen suola ovat nämä mielenkiintoiset osastot, joilla on uskomatonta tavaraa kaupan. Tällä osastolla, 5g61 oli hauskaa porukkaa Oulusta. Tarjolla oli paistinpannuista käärmeöljyyn. Minun mielenkiintoni nappasi tuo Optikon Oma -linssinpuhdistusneste. Vaikutti hyvältä tuotteelta. 

Pienestä pullosta yksi ruikkaus ja lasit oli puhtaammat kuin koskaan. Ostin vielä ison pullo, jolla saan tuulilasin molemmilta puolilta puhtaaksi. Nettisivuja kauppiaalla ei ole, mutta aina voi soittaa, ellet nyt ehdi vielä loppuviikosta Vene-messuille ostoksilla.  T:mi Janne Rousu 0400 191 549

Tää syyhyttää edelleen. Jo vuosi sitten pörräsin Mastervoltin osastolla.

Täältä voi tilata vaikka kanootin kannen muotoisen aurinkokennon ja Merielin pojat kasaa sen vesitiiviiseen boksiin, johon saa tiiviin USB-töpselin.

Saa nähdä, syntyyko tänä keväänä. 

Jos kiinnostaa, käy moikkaamassa Timo Hakakoskea, www.meriel.fi

Kyselin Garminin osastolla, onko mitään uutta melojan tarpeisiin.

Itseasiassa Garminin Inreach -turvapuhelin kiinnosti. Ei ollut ihan sitä, mitä oletin. Olin luullut, että laite toimii reitin näyttäjänä samalla tavalla kuin SPOT-paikannin: sukulaiset voi netistä seurata, että siellä se menee. Toiminto on kuulemma virtasyöppö. Esittelijä suositteli, että vehje on povitaskussa ja sitten kun putoaa rotkoon, niin ei kun laite esiin ja Helppi-nappula pohjaan. 

No - ainoa oikea osaston plussa oli tuossa kuvan vasemmanpuoleinen gepsi, joka a) kelluu ja b) on mustavalkoisena virtapihi. Ja toimii paristoilla niin kuin pienet Etrexit, joita olen käyttänyt. Karttaa tähän halpikseen ei saa. Sen saa tuohon oikeanpuoleiseen, jossa on värillinen näyttö.

Tässä vaiheessa esittelijä sanoi, että hänen pitää mennä syömään, kaveri jo odottaa. 

Joten kaupanteko jäi sitten nälän vuoksi vaiheeseen. Hups, jäi hämmentynyt olo.

No, minäkin menin syömään.

Merikuvia jaksaa aina katsella.
Tässä muutama otos sisääntuloaulan näyttelystä.
Vedokset on kaupan noin 400 euron hintaan.

Tän vois ottaa vaikka syliin.

Hyvää sulaa kautta itse kullekin säädylle!

Off-Road -melonnan äänenkannattaja.

Vene-messut - näin sen näin.

Tästä kevät alkaa, sille ei voi mitään. Mitä kaikkea ihmiset vedessä tekevätkään, ja mitä voit ostaa, jos vesille haluat. Kaikkea kelluvasta avaimenperästä Miljoonaluokan purjeveneeseen.

Messuilla on www-sivu ja apsikin, josta voi valita suosikkikohteita, mutta edelleen siinä on sama ongelma: suosikkeja ei saa aakkostettua osastonumeron mukaan. Se pitää tehdä itse. Linkki näytteilleasettajiin.

Tämä pitää tehdä jo kotona: listaa suosikit, sinisen palkin oikeassa reunassa on vaakaviivoja, klikkaa sitä, niin suosikit listautuvat allekkain. Valitse hiirellä maalaten suosikki-ikkunan tekstit, kopioi tekstit leikepöydälle [ctrl+C]. Avaa Exel ja vie tekstit exeliin [ctrl+V]. Muokkaa tekstit kahteen sarakkeeseen, toiseen tulee osaston osoitenumero ja toiseen näytteilleasettaja.

Sen jälkeen aakkosta lista osoitenumeroiden mukaan. Saat listan, jossa osastot etenevät halli kerrallaan ja jonkinmoisessa kävelyjärjestyksessäkin. Sitten vaan listasta kuvakaappaus ja kuva mukaan kännykkään.

Ainoa ongelma tässä on, että osastojen numeroita saa tihruta lattialla olevista teipeistä. Edes Osastojen välisiä katuja ei ole korostettu opastein. Tästä risuja muuten niin hyvin toimivalle Messuille.

Melojaa lämmittää, että North-West-Import jaksaa joka vuosi tulla mukaan runsaalla ja hienosti viimeistellyllä osastolla. Koko ajan osastolla näkyi porukkaa. Tuttuja osastolla on aina, mutta yllättävän moni näytti olevan lajia harkitseva pariskunta. Kysyntää melontaan tuntuu edelleen olevan. www.northwestimport.fi

Hokan osastolla pitää aina poiketa juttuttamassa Hannu Hokkaa, joka ajelee Kemijärveltä pehmeää turvallisuutta tarjoamaan. Vasemmalla kuvassa valkoisessa melontaliivissä on uutuus pintakangas. Se kestää viiltoja. Tuskin liiviä käytetään perinteisissä puukkonujakoissa, mutta retkillä koskissa voi törmätä kaikenlaiseen rautaromuun, joten ei tuo viiltelyn kestävyys ole ihan tuulesta temmattu juttu. www.hokka.info

Jääkarhu oli pakko ostaa lapsenlapselleni Helmille messutuliaisiksi. Jääkarhulla on Hokan kelluliivit, jos jäät sulavat Pohjoisessa liikaa. Liivit saa riisuttua ja ne voi pukea lempi pehmolelulle turvaksi. Ja tyypillistä Hannnua: jääkarhu on made in Finland: tehty kotiseudullani Ylöjärvellä, www.vivantti.fi

Ursuitin osastolla stripattiin. Ihmiset pääsivät kokeilemaan pukuja paikan päällä. Hikistä puuhaa, mutta vesillä turvallista ja kuivaa lämpöä. www.ursuit.com/fi/kuivapuvut

Lahnan osastolla oli komeita eskimomeloja. On niitä ollut käytössä Grönlannissa asti. Lahna on parantanut juoksuaan vuosien varrella. Melat alkavat olla oikeasti hienoja.
www.lahnakoski.fi

Inkoolla oli oma osasto ja siellä tapasin vanhan tutun. Pentti Järvinen on Elisaaren isäntä ja olemme monena syksynä tavanneet, kun olen ollut Elisaaressa Itsenäisyyspäivän melonnoilla. Täällä yksi juttu ja linkkejä kuviin Off-Road-Paddler

Mainitaan nyt vielä Punkkibussi. Olen itse ottanut yhden setin punkkirokotteita. Mutta jostain syystä tämä haiskahtaa enemmänkin hyvältä terveysbisnekseltä kuin aidolta turvalta. Minun mielestäni todennäköisyys, että saa sellaisen punkinpureman, johon rokote auttaa, on aika pieni. Toisaalta, kohtuuhalpaa mielenrauhaa.

Off-Road -melonnan äänenkannattaja.