2018/04/26

Vöhandumaraton 2018 toisessa luokassa.

 







Vöhandumaraton on minulle laboratorio, jossa pääsen kokeilemaan omien jaksamisieni lisäksi mielestäni hyviä retkikanootteja. Steriilissä kääreessä Northstarin tehtaalta Yhdysvalloista tullut Northstar Polaris.16 jalkaa 9 tuumaa, 510 senttiä kanoottia hyvätapaista retkikanoottia. Keula kaartuu 2,5 tuumaa, perä 1,5 tuumaa. Runko on epäsymmetrinen ja lupaa hyvää marssivauhtia kevyellä melonnalla.

Tällä kertaa luokka on C2MEN. Olen melonut Vöhandun viidesti soolona luokassa C1MEN, mutta tänä vuonna kysyi jo tammikuussa, että kiinnostaisiko ystävääni Sampoa Vöhandu. Kyllä kiinnosti ja taisi tarttua Vöhandukuume pidempäänkin.




Aikainen ajankohta keväällä on yksi Vöhandun suola. Treenaamaan ei jurikana pääse.Hyvä, kun oli sen verran avovettä, että saimme kokeiltua kanoottia ja hiottua yhteistyötä Sampo Harjun kanssa. Sampo oli kuntoillut muuten koko alkutalven, mutta melontaharjoitus jäi muutamaan tuntiin.
Lauttasaaren länsipuolella Hevossaaren hampparein tukikohdassa meri oli vielä jäässä, joten melonta piti panna mutkalle. No, siinä opimme sen verran, että penkkejä pitää nostaa hieman ylemmäs, että polviasennossa veri pääsee kiertämään vapaammin jaloissa. keulamelojalle tarvittiin myös pehmuste polvien väliin, että sai tukevamman haara-asennon melontaan.


Sponsorien logot pitää liimata ja tietysti Suomen lippu. Joka kerta olen saanut katsijilta "Hyvä Suomi" -kannustuksia.

Penkkien korottamisen yhteydessä siirsin etupenkkiä vaaksan taaksepäin ja takapenkkiä vaaksan eteenpäin. Tarkoitus on siirtää painopitettä keskemmälle, niin Polaris on ketterämpi mutkailevalla joella. Lisäksi, kun keulamies on hieman taaempana, menee kanootti kuivempani läpi pohjapatojen kuohuista. Nämä säädöt toimivat hyvin, eikä vettä juurikaan tullut kanoottiin
.




Melontalauantain säätä olin tarkkaillut jo pidemmän aikaa. Vöhandulla on muutamana viiemvuona ollut todella kylmä. On satanut räntää. Noin 70 kilometrin kohdalla energia tuntuu riittävän enää melontaan ja kroppa alkaa palella. Sääennuste auttaa vaatetuksen valinnassa. Toinen seikka, jota seuraan, on tuulen suunta, viimeiset 30 kilometriä joki on aika avoin tuulien tuivertaa. Vastatuuli on kova jarru inkkarille. Siihen ei juurikaan voi valmistautua, muuta kuin henkisesti.


Tämä pohjapato antaa hyvän kuvan vesitilanteesta. Autolla pääsee ihan viereen ja mutka matkaan on vähäinen. 2017 oli veden korkeus Kirumpään mittapisteessä +50 ja 2018 se oli tuon 105 cm. Korkealla vedellä tuo paikka ja ylipäätään myllypadot on helppoja. Silti tässä joka vuosi näkee uimisia. Ylävirran puolelta tulee helposti lähestyttyä tuota kieltä vinosta suunnasta ja silloin kanootti putoaa luiskasta alas jo valmiiksi vinossa. Moni tarraa tässä vaiheessa kanootin laidoista kiinni ja sitten alkaa uimareissu. Vaarallinen tuo paikka ei ole. 
Olen viimevuosina yrittänyt saada mahdollisimman pienen lähtönumeron ja ilmoittautua heti, kun ilmoittautuminen aukeaa.  Tänä vuonna pääsin jo aika lähelle. Piti vaan uudenvuoden yönä olla tarkkana, kun vuosi vaihtuu. Sen verran olin täpinöissäni, etten huomannut, että olisin voinut pyytää gps-seurantaa. Laitteita ei riitä kaikille, mutta toiveen voi esittää, kun ilmoittautuu.
Yleensä ilmoittautuessa ei ole ollut ongelmia, mutta nyt jostain syystä papereissa näkyi, etten ole maksanut ilmoittautumista. Ei se sen kummempaa aiheuttanut. Sanoin, että olen maksanut ja lupasin varmistaa tilanteen, kun palaan Suomeen. 
Georgi-hotellista on tullut suosikkini. Auton saa pihalle ja aamulla on viiden minuutin ajo rantaan. Saa olla rauhassa ja aamullakaan ei joudu lähtöalueen rannan hässäkkään. Hotelli palvelee hyvin. Meillä oli mukana Suomessa tehtyä pastaa, jonka saimme lämpöiseksi hotellin keittiössä. Saimme lämpöisen pastan kahdessa kulhossa ja lisäksi lautaset ja aterimet.
Aamiainen tarjoillaan kisa-aamuna klo 6 alkaen ja on riittävän tukeva. Palasimme Georgi-hotelliin melonnan jälkeen. Sooitin, että tulemme vähän myöhään ja meille pidettiin saunaosasto lämpöisenä normiajan jälkeen. Kuvassa hieman outo löylyhuone. Lisäksi saunassa oli kaksi muuta aromihöyrysaunaa ja poreallas. Saunamaksu oli 5 euroa per nuppi ja hintaan kuuluivat tossut sekä kylpytakki, että jättämään omat vaatteet huoneeseen. Kaiken kaikkiaan loistava palvelu Georgissa taas kerran.
Huoltoauto helpottaa jo heti aamulla. Hotellin pihasta ajaa muutamassa minuutissa Tamula-hotellin luo ja siitä on rantaan 50 metriä. Maisemasta näkyy, että muut tuhat joukkuetta ovat jossain muualla. Saimme viritellä kanootin kaikessa rauhassa ja meloimme sitten lähtöviivan yläpäähän. Vesillä on hyvä olla mieluummin 20 minuuttia ennen lähtöä. Foto Erkki Lampén
Tuhat unenpöpperöistä melojaa keikkuu puuskaisessa tuulessa. Lähtölinjalle ovat kerääntyneet kärkimiehet kiikkerissä kilpureissaan. Heillä on tekemistä pysyä pystyssä. Lähtölinja taipuu matkana suuntaan ensin hitaasti ja jossain vaiheessa menee joltain hermot ja porukka lähtee täysillä liikkeelle. Tässä vaiheessa kuulen vaimean paukun ja mekin lähdemme matkaan.

Reiti kiertää Tamula-järven rantoja pitkin. Syntyy viiden kilometrin lenkki, jonka tarkoituksena on venyttää melova jonoo sen verran pitkäksi, että porukka mahtuu joelle. Jokaisella poijulla on ahdasta. Etenemme kääntöpoijujen ohi hymyillen ja "Äitäh" anteeksipyydelleen vedämme kanoottiamme eteenpäin naapureiden partaista menoa vauhdittaen. Muutama meloja joutuu jo uimasille. Ei voi kun edetä kaikessa rauhassa ja vältellä kolareita
.
Foto Erkki Lampén
Järvi on kierretty ja pääsemme sillan ali joelle. Polaris näyttää yhtä sutjakkaalta kuin tuntui. Kuvassa näkyy veden korkeus, 6,5 metriä. Pitää panna mieleen. Foto Erkki Lampén


Vöhandulla ei ole turvamelojia. Kaikki hankalat paikat on merkitty hyvin ja merkintöihin voi luottaa. Ja jos lipsahtaa uimiseksi, niin möyhän jälkeen on kohtalaisen helppoja paikkoja rantautua ja ryhdistäytyä. Oikeastaan ainoa riski tämän vuoden korkealla vedellä ovat rantapusikot. Niihin kun ajautuu, on hankala päästä pois.


Voimalaitosten ohitukset syövät helposti aikaa muuten hyvästä suorituksesta. Vessoihin on jonoa ja kahdella taukopaikalla, jossa on tarjolla soppaa ja lämmittely teltta, jonot ovat reippaita. Jos on hyvä huolto ja sopivasta kantajia apuna juoksuttamaan kanootti uudelleen veteen, niin juosten tulee eniten ohituksia. Ja tietysti päin vastoin. Me ei pidetty turhaa  kiirettä ja lopputuloksena ohitettiin melomalla oman luokan samoja veneitä neljäkin kertaa.


Keulamolojan, Sampo Harjun, kohdalla partaassa on numerotarra. Suosittelen, että kiinnität sen kanoottiin, jos Vöhandulle lähdet. Jos jotain sattuu ja joudut hylkäämään kanootin joen erämaataipaleelle, niin järjestäjien on helppo tunnistaa, kenen vene on. Et aiheuta turhia etsintöjä. Foto Erkki Lampén


Viimeisellä kantopaikalla Räpinässä oli tavarat jo aika hujan hajan kanootissa. Ei voitu kipata kanoottia tyhjäksi, mutta onneksi oli tehokas pumppu mukana. Aiemmin olen tarvinnut sitä muutaman kerran, kun olemme reskuttaneet kilpakumppanin kajakin. Paras pumppu avokanoottiin on silti reilunkokoinen sieni. Tästä on maaliin enää yhdeksän kilometriä. Foto Erkki Lampén
"Joko saa aloittaa loppukirin?" Kysyi Sampo vähän väliä viimeisellä osuudella. Annoin luvan rutistaa viimeiset viisi metriä. No, itseasiassa tehtiin useitakin loppuspurtteja. Ohitettiin useampi oman luokan kaksikko, jotka taas kerran olivat juosseet meitä nopeammin Räpinan kantopaikan ohi. Huoltomiehemme Erkki on ottanut tämän kuvan Vööpsun kohdalla joen ylittävältä maanteisillalta. Ajanotto loppuu sillan alitukseen. Foto Erkki Lampén
Palautumista ja elvistelyä.Kuvaan kuuluu, että poseerataan ja matkustetaan Suomeen mitalit kaulassa. Sen lisäksi pitää pitää raskaan melonnan jälkeen tankata. Kroppa palautuu nopeasti, mutta sielu jatkaa matkaa pitkään ja sitä pitää nesteyttää. Eilinen lämmin pasta oli ollut päivän Georgi hotellin minibaarissa hyvässä tallessa. Kylmä pasta bolognese sormiruokana punkun kanssa ei ole hassumpi yhdistelmä. Kiitos ideasta huoltomies Erkille. Foto Erkki Lampén


Ensi vuonna uudelleen!



Off-Road -melonnan äänenkannattaja.