Pirkan Soutu nääs

Soutuveneiden vesillelasku airohäslineen on mukavampi katsella vesiltä käsin. Kannattaa olla vesillä hyvissä ajoin. 

Pirkan Soutu eka kertaa sooloinkkarilla, nääs.

Lähden tarinassa vähän kaukaa, koita pysyä mukana.

Maailman rankimmat purjehduskilpailut ovat muotoa tuonne ja takaisin.

Australiassa on Sidney Hobart race, jossa purjehditaan vain yhteen suuntaan alas Australian rannikkoa Tyynen valtameren armoilla.

Meitä lähempänä Englannissa on Fastnet Race, jossa purjehditaan Irlannin rannikolla olevalle Fastnetin majakalle ja takaisin.

Linkki GPS:n dataan
https://connect.garmin.com/modern/activity/2890449840

Kun osallistuin Pirkan Soutuun, tulivat nuo legendaariset purjehduskilpailut mieleen. Pirkan soutu melotaan Pyhäjärvellä Viinikanlahdelta Selkäsaaren ympäri ja takaisin. Tämä kaksi kertaa.

Ennusteet lupasivat 5 m/s.
Se on vielä normi tuuli meloa
kanootilla järven selkää.

Heti aamulla huomasin,
että pieleen menee ennuste.

Tuuli oli äkäisen puuskaista
ja se nousi koko melonnan ajan.

Ensimmäisen lenkin jälkeen tietää, mitä on tulossa. Matkalla ei ole suojaisia osuuksia, vaan edetään pelkkää selkävettä.

Heinäkuun viimeisenä lauantaina puhaltaa kovaa idästä. Tuuli pusertuu Pyhäjärven suuntaisesti Pyynikin harjun sivua. Mennessä on myötätuuli, jossa aallokko kasvaa loppua kohden hankaliksi surffeiksi. 

Paluu onnistuu osin Viikinsaaren ja Lehtisaaren suojassa, mutta loppumatka on kolme kilometriä avointa selkää. Aallokko on avokanootille mahdollista, mutta tarkkana pitää olla.

Myötätuulen alamäessä nopeus pitkissä surffeissa on liki kymmenen kilometriä tunnissa. Myötäisen keskinopeus on parhaimman kilometrin matkalla 8 km/t. Ja sitten tulee ylämäki. Paluu Viinikanlahdelle on vasta-aallokkoon ja vastatuuleen puurtamista. Nopeus putoaa pahimmillaan kolmeen kilometriin tunnissa. Pitää pysyä pystyssä ja puskea aalto kerrallaan eteenpäin. Viikinsaaren vuoroalusten aallot eivät suinkaan helpota menoa.

Ensimmäisen kiekan jälkeen kierrän reittipoijut vauhdilla ja lähden uudelle kierrokselle, ennen kuin halu keskeyttää ehtii kasvaa liikaa.

Yritän olla tuulta ovelampi ja toisen kiekan lopussa ohjaan Viikinsaaren jälkeen selän keskelle. Ajattelen, että vältän lähellä Pyynikin harjun rantaa puhaltavan kovemman tuulen. En tiedä, onko näin, mutta keskeltä selkää viimeiset kolme kilometriä on rankkaa melontaa. Katselen vuoroin lähimpiä aaltoja ja vuoroin skannaan nopeasti edessä olevat aallot ja tuulenpuuskat. Retkellä olisin jäänyt rantaan. Se on näiden kelloa vastaan tapahtumien suola. Kun on lappu rinnassa ja lähtöpaukku pamahtanut, niin pitää vaan meloa, kunnes on perillä. 

Taidan mennä ensi vuonna uudelleen.

Pirkan soutu (35 / 25 / 12,5 km) on yksi neljäsosa koko koko vuodelle jakautuvaa Pirkan kierrosta. Pirkan kierroksen muut lajit ovat hiihto (90 / 52 / 45 km), pyöräily (217 / 134 / 40 / 4 km) ja hölkkä (33 km). 

Pirkan Soudun epilogi

Kovasti tihruamalla sieltä löytyy oma suoritukseni.
Tietysti otsikko sarja Kajakit johtaa hieman harhaan.
Listasta ei löydy helpolla muut kanoottimelojat,
joihin tietysti vertaan omaa suoritustani.

Muuten sijoitukseni on ehkä yllätävän hyvä.
Sijoitun yleensä viimeiseen kolmannekseen, kun
vertaa kokonaisuutena kajakkeihin ja kanooteihin. 

Avokanootilla ja yksin. Olen tottunut, että oli melonta mikä tahansa, niin oma luokkani, C1-miehet, on pieni.

Usein olen ainoa osallistuja luokassani. Silti arvostan järjestäjää, joka on huomannut kirjata minut omaan kastiin. Vaikka soutajat ja melojat ovat samassa liitossa, ei näissä sekakisoissa juurikaan huomioida lajien erityispiirteitä.

Kun koitin ilmoittautua netissä Pirkan Soutuun, en löytänyt omaa luokkaani. Soutajille oli vaihtoehtoja vaikka kuinka. Soutajille on 64 sarjaa. Soutajat jaotellaan iän, sukupuolen sekä soutuveneen mukaan ja kirkkoveneet päälle. Melojat on lakaistu laariin 62, kajakit.

Tietysti laitoin tästä kommentin Pirkan Soutujen järjestäjille. Minulle vastasi Outi Kartano ja hän sanoi odottaneensa tätä viestiä kymmenen vuotta. Wau, kerrankin joku kuuntelee. Sovimme tapaamisen tapahtuman yhteyteen ja pääsin kertomaan isommalle johtoporukalle huoleni. 

Kaikille avoin jokimelontakilpailu,
Vantaanjoki maraton on yksi esimerkki
luokkajakoisesta tulosluettelosta.

Tietotekniikka antaa mahdollisuuksia
listata tuloksia monella tavalla.  

Kun melonnassa otetaan aikaa, niin kilpailija haluaa verrata tulostaan samalla välineellä meloviin. Ihan samalla tavalla soutajatkin kokevat ja vertailevat omia suorituksiaan. Jos järjestelmä nielee 64 sarjaa, niin on nykytekniikalla ihan sama lisätä kymmenisen luokkaa lisää.

Vastaanotto ehdotukseeni oli ystävällinen ja lupasin palata ajatukseeni sarjoista melojille. No nyt tässä juuri palaan.

Tulosluetteloa voisi paloitella yksiköihin ja kaksikoihin, kanootteihin ja kajakeihin sekä lisäksi sukupuolten mukaan. Ja samalla kuviolla voisi toivottaa SUP-lautailijat tervetulleiksi.

Palkintoja ei kannata melojien takia lisätä, mutta helpot, vertailukelpoiset tulokset on kilpailun järjestäjän peruskauraa.

Pirkan soudun muut järjestelyt ovat kiitettävät. Hyvä idea on kaluston saaminen edellisenä iltana vartioidulle alueelle lähtöpaikalle. Ymmärrän tämän kirkkoveneiden osalta, mutta samaan vartioon meni kanoottinikin.

Ja varoituksen sana: lähtöaamuna on turha yrittää tinkiä autoa rantaan varusteita täydentämään. Vahti on yhtä taipumaton kuin Tapolan musta makkara. Hyvä niin.

Auton saa parkkiin lähelle.

Pitää vielä lopuksi kehua oma kanootti, Northstar Trillium. Tämä on Hiukan sirompi kuin saman valmistajan edellinen suosikkini Merlin II.

Trilliumin pituus/leveys -suhde on tasan 7. Siitä kun mennään kapeampiin kanootteihin, ollaan kilpuriosastolla. Pirkan soudussa olisi kapearunkoisella ja teräväkeulaisella kanootilla ollut isossa myötäaallokossa hankaluuksia.

Trillium toimii hyvin aalokossa moolempiin suuntiin. Nousee hyvin allolle vastatuulessa ja myötäisellä lähtee rauhallisesti surffiin ja pysyy hallinnassa.

En ihan yksin joutunut kanootilla melomaan, Olli Lehtovaara ja Mika Nieminen.

Kiitettävät kirirttäjäni Pasi Peltonen ja Jari Huurros

Oma kanoottini Northstar Trillium, Welhonpesä.

Hyviä melan vetoja itse kullekin säädylle!

Off-Road -melonnan äänenkannattaja. 

Hullunpuuhia vene-messuilla

Hullunpuuhat on aika yksinkertaisia.
Kun joku ajatus tulee mieleen, niin se pitää toteuttaa.

Tavallisesti hullunpuuhia kutsutaan harrastamiseksi. Harrastaminen on sitä, kun käytetään aikaa ja rahaa johonkin, joka ei ole elämälle välttämätöntä, mutta joka palkitsee ja tuottaa hyvää oloa.

Vene-messut esitteli ihmisiä ja laitteita, joilla voi toteuttaa hullunpuuhia. Hullunpuuhien yksi ominaisuus on, että tavalla tai toisella puuha karkaa käsistä. Ensin käydään iltalenkillä, sitten osallistutaan Naisten kymppiin ja kohta jo painellaan Tukholman maratonilla.

Vene-messujen kävijä haluaa surffata, toinen haikailee isoa kalaa, joku haluaa ajaa vauhdikasta venettä, joku ostaa sadetakin tai kuivapuvun. Näihin puuhiin yleensä omat rahat riittävät.
Mutta joillekin tulee niin kalliita ajatuksia mieleen, että omat rahat eivät riitä.

Messuilla oli esillä muutama hanke, jossa tarvitaan taitoa ja ominaisuuksia, että voi tehdä jotain. Mutta oleellista on, että pitää hankkia ajatuksen toteuttamiseen taloudelliset mahdollisuudet. Pitää luoda omasta tekemisestä kauppatavara, mediatapahtuma. Tai sitten halutaan saada aikaan jotain sellaista, jota ei voi ostaa, mutta jossa halutaan innostaa muita mukaan omaan hankkeeseen..

Tässä tulevat kuvaan haaveilijat. He tyytyvät haaveilemaan jostain, jonka joku toinen toteuttaa. Haaveilijalle riittää, että hän voi valita omiin, pienempiin haaveiden toteutuksiin samoja keinoja ja välineitä kuin nämä hurjimukset. Ostamalla hurjimuksen mainostamia tuotteita tavis rahoittaa hurjimuksen hanketta.

Vene-messuilla koin neljä tällaista hullunpuuhaajaa. Budjetin suuruusjärjestyksessä: Ari Huusela, Jari Saario, Seppo Muraja ja Arto Kulmala sekä Pekka Hyysalo.

Maapallon ympäri purjeveneellä

Ari Huusela on ammatiltaan lentokapteeni, mutta puuhat ovat jo niin kalliita, ettei lentäjän palkka riitä. Ari on purjehdus purjehdukselta vakuuttanut rahoittajia osallistumaan yhtä hurjempiin hankkeisiinsa. Nyt tavoitteena on 2020 Vendee Globe –kilpailu https://www.vendeeglobe.org/en.

Kilpailussa purjehditaan maapallon ympäri yhden hengen miehistöllä ilman ulkopuolista tukea 60-jalkaisilla IMOCA-luokan veneillä. Ari sai hankittua edellisessä kisassa olleen käytetyn veneen ja säästää siinä pitkä pennin. Silti hankkeen budjetti on 2,5-3 miljoonaa euroa. Ari Huuselan nelivuotiseen ohjelmaan sisältyvien purjehdusten media-arvoksi on arvioitu noin 150 miljoonaa euroa.

Edellinen Vendèe Globe lukuina

• 29 venettä, joista kymmenen keskeytti
• 75 päivää purjehdusta keskimäärin
• 2.25 miljoonaa vierailijaa lähtö- ja maalisatamassa Ranskan Les Sables d'Olonnessa
• 200 miljoonan euron media-arvo Ranskassa
• 1,274 tuntia TV -lähetyksiä 97 kanavalla 190 maassa
• 345 miljoonaa vierailua www.vendeeglobe.org -sivustolla

Ari pääsee todennäköisesti perille, mutta kärkeen tuskin on mahdollisuuksia kuin hyvällä tuurilla ja kärkiveneiden epäonnella. Arin nettisivut: https://www.arihuusela.com/

Kööpenhaminasta Helsinkiin soutaen

Palomies Jari Saarion projekti on taas lähempänä nykyistä omaa lajiani lihasvoimalla liikkumista. Lauttasaarelainen Jari Saario tuli viime vuonna tutuksi tempaistuaan ensin soutaen Tallinnaan ja sitten toistamiseen Tallinnaan ja vielä takaisin.

Nyt Saario aikoo soutaa tulevana kesänä Kööpenhaminasta Helsinkiin. Matkaa tulee noin 1100 kilometriä. Aikaa hän arvioi tempaukseen kuluvan kahdesta neljään viikkoa.

Saarion tavoitteena on suoriutua urakasta käymättä lainkaan satamissa. Se vaatii muun muassa juomaveden suodattamista merivedestä, sillä veneessä ei ole riittävästi tilaa kaiken juomaveden mukaan ottamiselle.

Saarion vene muistuttaa Sulkavan soudun savolaismallisia kilpureita. Veneen onkin rakentanut savolainen venemestari Pauli Parkkinen.

Olen purjehtinut Itämeren poikki lukuisia kertoja. Itämeri osaa olla sekä lempeä että paha. Katselin pitkään Saarion venettä. Veneen muoto ja muut ratkaisut ovat järvivenemäisiä. Isossa aallokossa voi tulla ongelmia terävän keulan ja perän kanssa. KUn vene lähtee ison aallon selkää surffiin, voi terävä keula leikata aallon pohjaan ja vene kääntyy hetkessä poikittain. Silloin kaatuminen on lähellä. Vene ei ole valtamerisoutuvene, joka kaatuessaan kääntyy automaattisesti takaisin oikein päin.

Peräsintäkin katselin. Tuhannen kilometrin matkalle sattuu monta notkahdusta, ruuvikiinnitteiset saranat voivat joutua koville. Samoin peräsimen säätönarut ovat aika heppoiset. Savolaismalliset puuairot ja tappihankaimet eivät nekään vakuuttaneet. On mielenkiintoista nähdä, kuinka äijän käy. Jos jotain arvaisin, niin uskon, että hän pääsee perille, mutta en usko, että se onnistuu tuolla kalustolla tarvitsematta välillä käydä maissa korjaamassa venettä. Meri on väsymätön rasittaja.
Hienoa, että Jari haastaa itseään ja merta.

Moottoriveneellä Atlantin yli

Näin se menee merellä: ensin on selkeä
suunnitelma, että tosta yli. Sitten meri luo
mutkia matkaan. Ja päästää hengissä perille,
jos on sillä päällä.

Seppo Murajan ja Arto Kulmalan hanke on suomalaisen seikkailumerenkulun historiaa. Pojat saivat veneen Marino Mustangin ja paljon muutakin tavaraa lahjoituksena. Veneen he nimesivät Psykopaatiksi. Legendaarinen seikkailu, ihme, että pojat selvisivät perille elossa.

Katselin heidän Marinoaan messuilla. Ruosteisia saranoita, rautasakkeleita, ruostunutta tavallista vaijeria. Tuli omat Atlantin seikkailut mieleen. Aitoa hullun puuhaa. Matkan budjetti on nykyrahassa laskien varmaan ollut reilusti alle 10 000 euroa. https://www.youtube.com/watch?v=WOTTi0wwlaw

Muraja hukkui Biskajanlahdella maailmanympäri-purjehduksellaan maaliskuussa 1974. 31-vuotiaan Seppo Murajan ruumis löytyi pari viikkoa myöhemmin Castetsin kaupungin edustalta lähellä Ranskan ja Espanjan rajaa.

http://www.marino.fi/fi/

Fight Back for the Seas

Osuin saattumoisin messujen Purjehdussataman luentopaikalle ja jäin kuuntelemaan Itämeren suojelusta innostavasti puhuvaa nuorta miestä. Teema oli Fight Back for the Seas. Meriluonnon puolesta on tehtävä tekoja, jotta luonto toipuu.

Pekka Hyysalo nousi hullunpuuhia –listalle dramaattisten tapahtumien kautta.
Pekka on elävä esimerkki Fight Back -asenteesta. Freeskilaskija Pekka Hyysalo (s. 1990) oli ammattilaisuransa alkuvaiheessa, kun yksi sekunti muutti kaiken. Huhtikuussa 2010 hän joutui Ylläksellä vakavaan hyppyonnettomuuteen, sai hengenvaarallisen aivovamman ja oli koomassa kolmisen viikkoa. Vastoin synkkiä ennusteita hän kuntoutui sisun ja periksi antamattomuuden voimalla itsenäiseen elämään.

Hyysalo loi itävaltalaisen ystävänsä avustuksella kuntoutumisensa tueksi FightBack brändin. Kun taistelu ranking sijoituksista vaihtui taisteluun hengestä, arvotkin menivät uusiksi ja nyt hän toteuttaa unelmaansa auttaa muita päävamman saaneita. Pekka Hyysalo on valittu vuoden turkulaiseksi sekä Suomen positiivisimmaksi henkilöksi 2014.
http://www.fightback.fi/

North-West-Import

North-West-Import. Klaus vanamo ja hänen tyttärensä pitivät suomalaisten melontaliikkeiden lippua korkealla.
WeNoNah-kanootteja jaksaa aina ihailla. On ne kauniita.

Ortliebin reppu-uutuus. Kevyttä vedenpitävää. Repun vetoketju on laitettu ovelasti selkäpuolelle ja kun sen avaa, on reppu reippaasti auki. Bonuksena neljä sivutaskua sisäpuolella ja ulkopuolella kaksi joustavaa juomapulloverkkoa.
Hinnat 200 euron molemmin puolin. Tykkäsin. http://www.northwestimport.fi/

Hokka Oy

Hannu Hokkaa pitää aina käydä moikkaamassa.
Messujen suosikkitavara oli Hokan pelastusliiveillä varustettu jääkarhu.
https://hokka.info/

Pirkan säilyketukku

Näihin kalasäilykkeisiin haksahdan aina. Nam, maiskis.
http://www.pirkansailyketukku.fi/

Tällaisena koin Helsingin venemessut tällä kertaa.

Off-Road -melonnan äänenkannattaja.

Lähde syysretkelle Jongunjoelle.

Lähde Jongunjoelle melomaan 4.-7.10.2018

Jos olet retkeilevä meloja, olet tervetullut.

Aikataulutus on Hki - Hki, muualtakin saa tulla.
Lähtö keskiviikkona 4.10 ja paluu sunnuntaina 7.10.
Majoitukset (Erästely), kanootin vuokra, sauna ja kuljetukset joelle n. 150 € /nuppi.
Mun kyytiin mahtuu tiukasti pakaten 3-4 h (Hyndai Elantra), autokulu about 100 € / nuppi

Helsingistä Lieksan Nurmijärvelle on matkaa vajaa 600 km.
Kun lähtee ajelemaan 10 maissa aamupäivällä, niin ehtii päivänvalolla perille.
Aurinko laskee Lieksassa 4.10 17:42
Tavallisesti ollaan ostettu eväät jostain matkan varrelta.

Yleensä olemme tehneet retkellä yhteiset ilta-ateriat. Aamiainen ja muut ruokailut omin neuvoin. Kuivapukua suosittelen. Olot voivat olla talviset. Ota varoiksi teltta mukaan. Tuvissa voi olla metsästäjiä tai muita kulkijoita. Retken aikana on mahdollisuus suorittaa EPP 2/3 Avokanootti -taitokoe.




Alustava aikataulu

Keskiviikkona 4.10 ajo Lieksan Nurmijärvelle Erästelyn koulutukikohtaan, jossa yövymme ja saamme halutessamme saunan. Iltapala ja aamiainen omatoimisesti.

Torstaina aamusta autolla Teljoon. Illaksi Otroskosken kämpälle saunaa lämmittämään.
Teljosta melontaa tulee vaivaiset 5 km, runsas tunnin melonta. Matkalla pieniä koskia.

Perjantaina melotaan joko Valamajoen kämpälle, 17 km, tai vähän pidemmälle Pälvekosken kotukselle, 25 km. Matkalla useita helppoja koskia ja yksi kakkonen, Aittokoski (Tämän voi myös ohittaa maitse). Melonta-aika 4-5 t.

Lauantaina melonta loppuu Saarivirran alapuoliselle kohtaamispaikalle tai jos intoa riittää, Viitakoskelle, 17-25 km.
Illalla Erästelyllä sauna. Melonta-aika 4-5 t.

Sunnuntaina omatoiminen aamupala ja lähtö kotiin.

Lisätiedot ja ilmoittautuminen Jaakko Mäkikylä, jaakko.makikyla@gmail.com, 050 3456 935

Linkkejä edellisten retkien kuviin:

Tällä retkellä joki meni jäähän 28.10-1.11.2009 >>>
Tuli komea ensilumi 21.-23.10.2010  >>>



Tribute to Late Season Paddling Trip to Jongunjoki River from Jaakko Makikyla on Vimeo.

Virtaamatiedot Jongunjoen Viitakoskelle  >>>  

Teljosta alaspäin 8-10 m3/s virtaamalla joki on vielä melottavissa.
Kiviä tietysti on virtapaikoissa. Joki on tavallaan suvantojen ketju, joten virtapaikkojen väliin jää pitkiä syvän veden osuuksia.

Off-Road -melonnan äänenkannattaja.

Kesän päiväretket 47, 100 ja 60 km

Turi-Tori 47 kilometriä.

Ensimmäinen kerta, kun osallistun tähän tapahtumaan. C1-luokalle (avokanootti yksi meloja) ei ole omaa luokkaa, mutta osallistua sain. Järjestäjä lupasi, että kun tulee enemmän C1-porukoita, niin saadaan oma luokka.
Ilmoittauduin alun perin koko matkalle, joka olisi ollut 78 kilometriä. Säätiedotuksia seuratessa tulen toisiin ajatuksiin ja viime hetkellä muutan matkan lyhyempään, 47 kilometriin. Siihen on monta syytä: aikainen kevät, en ole ehtinyt juurikaan meloa, kylmät kelit ja kolmantena syynä on, etten ole aiemmin melonut joen yläosaa. Olen kerran melonut jokea retkenä vapun aikoihin, mutta olosuhteita en juurikaan muista. Tarkoitus on meloa Turi-Tori Vöhandumaratonin verryttelynä. Vöhandu on viikkoa myöhemmin.
Olin varannut majoituksen Turista, melonnan pitkän matkan lähtöpaikalta Veskisilla –hotellista. Tulin paikalle päivää ennen ja ajelin jokivartta koski- ja patopaikkoja katselleen. Vesitilanne näyttää hyvältä ja hankalia paikkoja en nähnyt.
Hotelli on varautunut melojiin ja aamiainen on runsas. Kurgjan lähtöpaikalle ajan puolessa tunnissa. On kylmä aamu, mutta nyt paistaa sentään aurinko. Melojat lähdetään matkalle kahden minuutin välein.
Aika pian lähdön jälkeen koukkaan rantaan ja siirtelen kanootissa varusteita saadakseni paremman trimmin. Tämän jälkeen istuinkin kanootissa varttia vaille kuusi tuntia.
Virta vie kanoottia vauhdilla. Innostun kisaamaan virolaisen kaksikon kanssa. Menemme yhtä matkaa pitkiä pätkiä. Pääsen edelle, kun he pysähtyvät syömään ja he taas saavuttavat minut, kun haukkaan huikopalaa.
Viimeiset kilometrit rutistan oikein kunnolla. On sekä kylmä että nälkäkin. Maalissa romahdan täysin. Revin melontaliivit pois, että saan revittyä kunnolla happea ja istun kanootin päällä varmaan puoli tuntia oloa tasaten ja lämmintä lihalientä lipitellen. Olo on kamala. Mietin, kuinka saan kanootin ja tavarani ylös jyrkkää rinnettä.
Pikkuhiljaa voimat palautuvat ja saan siirryttyä joen penkalle, missä on iso koulu huoltorakennuksena. Tapaan suomalaiset kumppanini ja pääsen Suvin ja Jaakon kyydissä lähtöpaikalle autoani hakemaan. Kilpailun järjestäjällä oli myös kyyti tarjolla, mutta jälkeenpäin kuulin, että sitä sai odottaa pitkään.
Olin varannut toisenkin yön Veskisilla –hotellista. Järjestelin varusteeni kuivumaan ja tankkasin menetettyä energiaa takaisin. Siinä se ilta meni ja uni maittoi. Kyllä, lähden ensi vuonna uudelleen, mutta koko matkalle.

Vöhandumaraton

Vöhandu on vanha tuttu. Tämä on viides kerta. Lähden Janne Janhusen kanssa matkaan. Meillä molemmilla on huoltomies matkassa. Huolto auttaa kantamaan kanootin patojen ohi ja toimittaa juotavaa ja syötävää aina seuraavalle osuudelle.
Päätämme Jannen kanssa jo aika alussa, että mennään rauhassa sen kummemmin kisaamatta. Kevät on täällä Virossakin myöhässä, välillä sataa räntää ja on kylmä. Siitä holimatta aika pian lähdön jälkeen tulee tunne, että tämä on helppo melonta tällä kertaa.
Olen saanut Welhonpesältä koemelottavaksi Northstar Trilliumin. Kanootti on todella kevyt melottava, jopa Kolibria kevyempi. Turi-Torin meloin Kolibrilla. Patojen kohdalla Trillium käyttäytyy hyvin, ei kanoottiin tule vettä juuri lainkaan.
Vöhandu jakaantuu viiteen osaan, josta pisin on 31 kilometriä. Siinä tulee istuttua kanootissa nelisen tuntia. Muut osuudet ovat 2-3 tunnin pätkiä. Olen oppinut huolehtimaan itsestäni niin, että loppumatkasta jaksan meloa ja pysyä lämpöisenä. Tälläkin kertaa satoi räntää ja välillä tuulikin puuskaili kylmästi.
Ensi vuonna uudelleen!

Sulkavan soutu

Kevään kolmas pitkä matka on Sulkava, 60 kilometriä sileää vettä. Kun sain tietää, että Sulkavalle voin ilmoittautua ihan viime hetkellä, päätin lähteä kokeilemaan, jos sääennuste lupaa korkeintaan 5 m/s tuulta melontapäiväksi.
Suomen ylle muodostui jonkinmoinen korkeapaineen selänne ja pohjoisen puoleinen tuuli oli kevyttä. Meloin matkan kahdessa osassa. Noin puolivälissä pidin puoli tuntia pitkän maatauon. Söin kunnolla ja join lämmintä lihalientä. Lisäksi puin loppumatkalle vähän enemmän vaatetta päälle. Keli oli kesäisen viileä.
Tavoitteeni oli meloa reitti alle 12 tunnissa ja jos hyvin kävisi, niin nopeammin. Loppuaikani oli 10 tuntia 10 minuuttia. Olen siihen tyytyväinen. Aiemmin C2-kanootilla matka taittui 7:54 –aikaan.
Taidan olla ensimmäinen, joka on melonut Sulkavan C1-kanootilla. Vähän syyhyttää lähteä ensi vuonna kokeilemaan ajan parannusta.

Gauja XXL 2018 - Hampparimeinikiä

You think, that you manage Gauja nights with efficient LEDs.
Then comes the fog and sound of rushing water.

When it comes to your mind
you just have to do it.

Kun asia tulee mieleen, se vaivaa niin kauan kuin se on tehty. Gauja XXL 310 km, Euroopan pisin melontatapahtuma, ei alkuun kuulunut ollenkaan minun tavoitteeseni.

Vöhandumaratonista tutut Heikki Hihnala ja Jaakko Soivio voittivat Gaujan vuonna 2014 osana valmistautumistaan Yukon 1000 melontaan. Poikien aika oli 36 h 06 min. Joki oli sinä vuonna hankala, vähän vettä, heikko virtaus ja paljon kiviä. Olin sitä mieltä, että Gauja on kovien miesten melonta, johon minulla ei ole mitään asiaa.

Before GaujaXXL, paddle, paddle, paddle a lot and a bit more.
The ice melted in Finland very late, so we had less than 100 km paddling.
And of course The Vöhandumarathon in Estonia, another 100 km.
Sampo Harju, he is my engine, the thumb on the left is mine.

Pitihän sinne mennä

Gaujan haaste on hereillä pysyminen. Jos ei nuku lainkaan, keskinopeudeksi riittää 6,1 km/t. Joella pimeän aika on 23:30-03:30, neljä tuntia. Jos ei melo pimeällä, pitää keskinopeuden olla 7,2 km/t. Tässä on jo huomioitu sadan ja kahdensadan kilometrin kohdalla pidettävät pakolliset puolen tunnin tauot. Etukäteen laskeskelemme Sampon kanssa, että ehdimme hyvin maalin. Tavoitteemme on varmuuden vuoksi olla perillä tuntia ennen määräaikaa. No, eihän se niin mennyt. Valvominen harhauttaa myös mielen.

We are oldfashioned paddlers, we eat food, not candy bars.
Sampo and I made the main courses at home.
Before any event, I have to know my food is for me and my stomach.
Lihakonttori, a butcher shop in Helsinki is my Royal Warrant of Apppointment.

Löydämme helposti lähtöpaikalle. Tapaan virolaisia tuttuja, jotka ovat treenaamassa heidän isoon koitokseen, Yukon 1000 –melontaan. Muutenkin porukka näyttää näyttää robusteilta maratonmelojilta. Olen etukäteen vähän hermoillut säännöissä luvattua varustekatsastusta. Rannassa on vain yksi toimitsija ja hänen aikansa menee kilpailumateriaaleja jaellessa. Katsastusta ei tule, mutta varmistan silti, että käyttämäni vyölaukkupaukkuliivi kelpaa heille. Kelpasi. Silti minulla on mukana koskiliivit yöllisiä koskiosuuksia varten. Sampolla on pieni teltta ja minulla pikkiriikkinen kesämakuupussi ja kaasukeitin. Olemme täpärästi valmiit. Olemme juuri laskemassa kanoottia vesille, kun paukku tulee. Pääsemme liikkeelle ilman ruhkaa. Matkaan lähtee 11 venekuntaa – olemme ainoa kanootti luokassa C2MEN.

You don´t want to arrive tired and you don´t want to be late.
On thrusday we took a ferry from Helsinki to Tallin. Drove to southern Estonia, city of Turi.
That is where the Turi-Tori paddling event starts. And on friday we drove to Lejasciems.

Joki virtaa reippaasti ja kulkee mukavan kapeassa lehtomaisessa uomassa. Kiviä ei ole, eikä edes pieniä nivoja. Virta auttaa vauhdilla. GPS näyttää parhaimmillaan 11 km/t ja keskinopeutemme kiipeää yhdeksän kohdalle. Rauhoittelen Sampoa, ei tarvitse revitellä.

Last minute adjustments for our canoe and then the car battery died.
Hotel Veskisilla is my favourite in Turi. Breakfast room is roomy enough to have our egos inside too.

Kolme ja puoli tuntia melottu. Alkaa tulla pimeä. Tekstailen Erkille ja sovimme kohtaamispaikan, jossa pääsemme syömään ja telttaan nukkumaan. Olen merkinnyt näitä kohtaamispaikkoja GPS:ään ja Erkilä on samat paikat auton navigaattorissa. Kohtaamispaikat ovat luonnollisesti lähellä joen ylittäviä siltoja. Emme halua meloa pimeässä ruoka- ja nukkupaikan ohi.

A paddler does quite a distance with one banana.
The energy boost was Parmesan cheese chips. Almost like eating butter.
When I wake up, I have no appetite, so there was yoghurt and tomatos for starters.
Children´s sausages and metwurst gave energy. And at the camp our butler Erkki
had warm meal waiting. Sampo made very tasty chicken at home, which was our main course.

Tulee pimeä, Sampo virittää itselleen otsalampun ja minä perässä tihruilen ilman valoa, jotta säilyttäisin pimeänäkökykyni. Järjestely toimii hyvin, kunnes edessä alkaa kuulua kohinaa. Osumme koskiosuudelle, josta minulla ei ole mitään tietoa. Etenemme tuurilla. Sampon otsavalossa etsin virrasta sileitä, kivettömiä kohtia. En halua osua kiviin ja kaataa kanoottia säkkipimeässä vieraalla joella. Hermoilen ja tihruan. Yhden hankalan kosken lopussa on rannassa kajakki meidän suuntaan. Keulassa olevat auton pitkien valojen tehoiset ledit paistavat yläjuoksuun sokaisten meidät. En keksi, millä kielellä huutaisin kaverin sammuttamaan valonsa. Pääsemme häirikön ohi, virta rauhoittuu ja jo kohta näkyy Erkin valo joen oikealla rannalla. Erkki on pystyttänyt teltan ja lämmin ruoka odottaa. Syömme ja menen saman tien nukkumaan. Sovimme herätyksen kolmeksi.

Start. We had so calm feeling before start, that we almost missed it.
A bit tricky place to go to to the river, but we managed it fine.
We liked the Gauja weather.
Foto Erkki Lampén.

Aamukahvi, jogurtti ja haarukallinen Sampon tekemää hyvää kanaa. Olen huono syömään aamusta, olen hyvin huono syömään, kun aamu on kolmen tunnin unen jälkeen. Työnnämme Polariksen pimeälle joelle. Sampo sytyttää otsalampun, mutta emme näe mitään. Joella on paksu aamu-usva. Haparoimme sumussa eteenpäin. Onneksi ei ole koskia.

The Gauja. Water level was +100 cm. Smooth going all the time.
River gave us a 2-5 km/h push. Even at the 200 km checkpoint,
where we finished our Gauja as Gauja XL, the river had a good speed.
Ripples at around 35 km from the start were very exciting, because it was already bitch black night.
The only real rapids was at Valmieira.

Päivä nousee, joki levenee ja muuttuu rehellisesti sanottuna aika tylsäksi. Se voisi olla mikä tahansa leveä joki Suomessa. Sampon ja minun melontasynkka alkaa toimia ja kanootti kulkee pidempiä ja pidempiä pätkiä ilman ohjaavia puolenvaihtoja. Virta auttaa edelleen ja nopeutemme on hyvä. Sadan kilometrin taukopaikan pitäisi osua kohdalle aamupäivällä.

Our Butler Erkki gives us a signal.
Warm food is ready and the tent hoisted.
We justa had to land and climb (crawl) out of our canoe, Northstar Polaris.
The rendevouz place had to be close to a brige and reachable by car.
We had the bridges marked in our GPS and Butler Erkki had same markings in his navigator.
You don't want to miss your camp!

 Taistelumoraali notkahtaa

GPS näyttää, että olemme meloneet sata kilometriä. GPS näyttää, että saapumisaika sadan kilometrin taukopaikalle on runsaan tunnin päästä. Pakollinen puolen tunnin taukopaikka löytyy, kun olemme meloneet 15 kilometriä ylimääräistä. Lasken, että jos jokainen pätkä on 15 kilometriä suunniteltua pidempi, tulee matkaa lisää 45 kilometriä ja melonta-aikaan tulee lisää viisi ja puoli tuntia. Ensimmäisellä sadalla kilometrillä virta auttaa reilusti. Keskinopeutemme on 9 km/t. En usko virran pysyvän näin vauhdikkaana jatkossa.

Our tent, free standing Wechsel, which was waiting for us even at daytime to get a peaceful nap.
Sampo had no problems with little sleep, I had.
Even a 40 minute nap or a 5 minute nap sitting in the canoe works miracles for me.
Foto Erkki Lampén

Ystävällinen latvialainen herra tarjoaa hernekeittoa ja toinen kilpailun huolitsija tarjoaa koivun mahlaa. Erkki on pystyttänyt teltan puiden varjoon. Menen nukkumaan ja sovin, että Erkki herättää minut 40 minuutin kuluttua. Sampo jää venyttelemään.

Erkki herättää jämptisti ja ryömin teltasta niin levänneenä kuin vajaan tunnin torkuilta voi. Sampo on pötköllään kanootin vieressä. Lähdemme pirteinä jatkamaan matkaa. Joki on edelleen tylsä. Liian leveä ja monotoninen erämainen rantamaisema.

Iltapäivä on jo pitkällä. Olen nukahtaa pystyyn. Annan Sampolle jaloittelutauon. Kun kanootti on rannassa kumarrun etukenoon ja nojaan otsani perämelojan edessä olevaan poikkipienaan ja nukahdan saman tien. Viiden minuutin pikatorkut ja jatkamme matkaa.

Morning mist.
Normally you don't see this early mornings.
One advantage of the Gauja XXL.
Foto Erkki Lampén

Lasken mielessäni etenemistämme ja pohdin tulevaa yötä. Sampo ehdottaa, että hän voisi meloa läpi yön ja minä voisin ottaa torkkuja kanootissa. Ei houkuttele. Kiitän Sampoa tarjouksesta ja mietin edellisyötä. Koskipaikat pimeässä eivät innosta. Oletettavasti joki on sileä, ainoastaan Valmieirassa on koski. Osumme sinne pimeän aikaan. Tää ei nyt tunnu hyvältä.

Ehdotan Sampolle, että melotaan pimeän tuloon ja katsotaan sitten, mikä on fiilis. Minulla ei ole enää tunne, että meloisimme perille. Erkin pystyttämä leiri löytyy iltakymmeneltä. Lukuun ottamatta tunnin stoppia, olemme istuneet kanootissa 18 tuntia. Ehdotan siirtymistä marjanpoimija-luokkaan. Menemme kaikessa rauhassa nukkumaan ja heräämme vasta, kun on aamusumuton päivänvalo. Noin kello viisi. Sen jälkeen melomme niin pitkälle, kun tuntuu järkevältä. Olen omasta mielestäni saanut sen opin, jota tavallaan lähdin tältä reissulta hakemaan. Keskeyttäminen ei tunnu edes pahalta. Puhun Sampon ja Erkin kanssa. Perustelen päätökseni, että koska emme kumminkaan ehdi määräaikaan perille, nautitaan edes tää loppumatka. Molemmat tuntuvat hyväksyvän suunnitelman.

Sampo and Polaris having a nap at 100 km checkpoint.
In a way I liked the peace and now crowd.
And the Gauja weather was really perfect.

Kello taitaa olla jo lähemmäs kuusi, kun lähdemme joelle. Vielä on usvaa, mutta aurinko on jo noussut. Muutaman tunnin melonta ja olemme Valmieiran koskislalompaikalla. En halua töpätä viime metreillä. Menemme rantaan ja ennakkokatselemme virran. Teemme suunnitelman ja lähdemme virtaan. Alku koskessa menee hyvin, kunnes tulee yllättävä boil, alhaalta ylöspäin nouseva veden mulaus. Se työntää kanoottimme sivuttain pois aiotulta reitiltä. Lähestymme kiusallisen vinossa isoa kiveä. Emme pääse enää alkuperäiselle reitillemme, mutta kiven oikealta puolelta vesi menee vuolaasti pienen saaren rajaamaan rosvoväylään. Rosvoväylä on helppo ja selvitämme Valmieiran kuivin jaloin.

Kaupunki näyttää kauniilta, maisema muuttuu mielenkiiintoisemmaksi. On valkoisia hiekkakivitörmäitä ja joen varressa on useampia uusia taukopaikkoja. Koeistun yhden taukopaikan huussin. On siisti ja hienossa maisemassa. EU-rahoilla rakennettuja taukopaikkoja.

Sovin tekstiviestillä Erkin kanssa seuraavaksi rendevouz-paikaksi Gaujan 200 kilometrin etapin. Saavumme rantaan noin klo 15 Iltapäivällä. Aamun jälkeen yhdeksän tuntia kanootissa lukuun ottamatta paria maataukoa. Lopetamme tähän. Vaikka meloimme päivän keskusteluvauhtia, on liikkeelläoloaikamme keskinopeus edelleen yli kahdeksan kilometriä tunnissa, tarkasti 8,8.

Valmieira slalom rapid was at the same time easy and powerful.
We were careful and checked the rapids beforehand from the land.
Foto Erkki Lampén

Mites ensivuonna?

Ajelemme Viron puolelle etukäteen varaamaani majoitukseen. Onneksi olemme perillä hyvissä ajoin, sillä paikka on maatilamajoitus ilman sen kummempia palveluja. Lähin ravintola on taksimatkan päässä. Pyydän majatalon emäntää tilaamaan meille taksin. Hän puhuu vain viroa, mutta ymmärrän, että hän tarjoutuu itse viemään meidät ravintolaan ja hakemaan pois. Nautimme hyvän illallisen ja tunnumme olevan tyytyväinen porukka.

Gauja XXL 2019! Just wait!
Hampparit will come again!
Foto Erkki Lampén

Ryhmämme toimi hyvin. Erkki oli loistava huolto. Kuin hyvä hovimestari. Ei puuttunut tekemisiimme, mutta kaikki oli valmiina kuin taiottuna. Jos meille tuli joku ongelma, niin hänellä oli heti ehdotus ratkaisuksi. Joella Sampo piti useammankin luennon alueen geologiasta. Hienoa sekin. Kyllä, ensi vuonna uudelleen.

Team Welhonpesän Hampparit

Our Butler, on the left.

"Erkki Lampén is a sociologist,
traveler and writer who loves dogs."

"Sinne ne pulahtavat joelle, säätävät istuma-asentoa ja alkavat meloa. Ilmaantuvat taas yöllä pimeältä joelta jotakin kokeneina, syövät, menevät nukkumaan. Heräävät, syövät, pulahtavat joelle. Lähestyvät iltapäivällä joenmutkan takaa, tahti näyttää hyvältä, en tiedä mitä ovat taas kokeneet. Syövät, puhuvat, nukkuvat hetken, pulahtavat taas joelle ja katoavat mutkan taakse.

Pystytän teltan, lämmitän ruokaa, autan rantautumaan, pysyn poissa jaloista. Keitän kahvin, herätän, autan joelle, toivotan hyvää matkaa.

Suurimman osan ajasta autoilen pitkin Latviaa jonka kevät on viikon tai pari Suomen kevättä edellä, pysäköin kansallispuistoon tai joenvarteen, kuvaan lintuja ja ajattelen että ehkä joskus minäkin tulen tänne kanootilla, ehkä koiran kanssa, aivan kaikessa rauhassa.
Tämä ei ole ollenkaan huono osa. "

Erkki Lampén, huolto         

 

Sampo at the start of GaujaXXL
Paddling at this scale is new to me.
Jaakko has been my mentor.
Foto Erkki Lampén

"Gauja XXL kuulostaa lähtökohtaisesti hienolta yhdistelmältä oikeanlaista hulluutta ja hyvää kuntoa.

Kun Jaakko soitti minulle 8.1.2018 ja kysyi kiinnostustani hankkeeseen, olin kolmen sekunnin vakavan harkinnan jälkeen valmis mukaan. Ja hyvä niin. Vaikka olinkin omasta mielestäni kohtalaisen hyvässä kunnossa, niin aloitin silti melko rankan kuntoilujakson. Lenkkejä, kuntosalia, jumppaa ja melontaa kertyi ennen Gaujalle lähtöä yhteensä 238 tuntia eli keskimäärin reilut pari tuntia päivässä. Melontaa niistä oli vain pieni osa, mutta onneksi sadan kilometrin Vöhandu-maraton Virossa kaksi viikkoa ennen tosikoitosta antoi hiukan esimakua tulevasta.

No, vastasiko Gauja odotuksia? Olinko tarpeeksi hyvässä kunnossa? Mitenkäs se melontatekniikka? Selviäisimmekö maaliin määräajassa?

Gauja XXL vastasi odotuksia, mutta antoi myös yllätyksiä ja vastasi odottamattomiin kysymyksiin. Kunnon puolesta todettakoon, että harjoittelu oli riittävää ja kroppa kesti hyvin. Odotukset maaliin pääsemisestä olivat tietysti korkealla, koska vauhti ja tarvittavat tauot näyttivät riittävän hyvin. Ja sitten tulee se mutta. Melonnassa liikutaan luonnossa ja luonnon ehdoilla. Muuttujia on paljon eikä niitä kaikkia voi ennakoida. Siinä vaiheessa kun päädyimme siihen, ettemme melo maaliin asti oli päässäni hetken aikaa pieni pettymys. Kun jatkoimme matkaa, omalta kohdaltani melontatekniikka loksahti jotenkin kohdalleen - melominen tuntui todella rennolta ja mukavalta. Maisemista alkoi nauttia ja juttu kanootissa luisti uudella tavalla. Kun olimme meloneet 215 kilometriä ja vedimme kanootin viimeisen kerran rantaan (200 kilometrin stopilla) niin mielen valtasi voittajafiilis. Oli tämä aika kova juttu!

Entä mitä Gauja antoi? Ensimmäisenä tulee mieleen syvä kiitollisuus siitä, että sain kokea tuollaisen reissun. Ja siinä avainasemassa olivat Jaakko ja Erkki. Reissun paras anti olivat nämä ihmiset: kaikki se huolenpito, kaikki ne jutut, saumaton yhteistyö ja ystävyys tekivät tästä unohtumattoman kokemuksen. Gauja antoi myös opetuksen olosuhteiden huomioon ottamisesta ja siitä, ettei kaikkea voi suunnitella tai ainakaan silloin suunnitelmat eivät toteudu. Ehkä se odottamaton onkin parasta. Odotin paljon, mutta sain paljon enemmän. Kyllä melonta intiaanikanootilla on hieno harrastus."

Sampo Harju, keulameloja          

Jaakko at the start of Gauja XXL.
We managed 215 kilometers,
I still think all three of us knew what we were doing.

"I like these long distance events. I like to test me and different canoes. I am not a V8-racer, but rather a 4 cylinder small diesel. It was interesting not to make it this time. We propably learned more than would have, if we had paddled to the finish.
 
I am sure I had the best team ever: Sampo, strong frontpaddler with good humour and steel nerves.
Erkki, our Holy Butler is competent outdoorsman and paddler. Erkki had a very good sense of the pressures Sampo and I had before and during the GaujaXXL.

Haluan testata itseäni ja erilaisia retkikanootteja melomalla näitä pitkiä matkoja kelloa vastaan. Kun lähtee melomaan numerolappu rinnassa, motivoi se tekemään hyvää työtä. Tarkoitus ei  ole hakea sijoituksia. Omien suunnitelmien toteutuminen riittää minulle voitoksi.

GaujaXXL ei oikeastaan ole ollut tavoite. Olen pitänyt sen melomista omilla kyvyilläni mahdottomana. Vaikka emme päässeet perille, opin paljon ja GaujaXXL  ei enää tunnu mahdottomalta. Ensi vuonna yritän uudelleen.

Vielä vilpitön kiitos Sampolle keulassa ja Erkille rannalla. Kaikesta huolimatta tämä on ryhmätyötä ja tämän parempaa ryhmää en voi itselleni kuvitella. Kiitos Sampo ja kiitos Erkki."

Jaakko Mäkikylä, perämies

Northstar Polaris was our tool. Polaris is light to
paddle and agile all round canoe for even
extensive tripping. The only adjustment we did

on it, was that we moved both benches higher,
close to the reeling and also we moved the

benches about 6"towards the middle of the canoe.
Front bench towards back and back bench forward. 

Kokeilimme paria kolmea Welhonpesän tarjonnassa olevaa Northstar -kaksikkoa. Lopulta valitsimme Polariksen. Polaris on hieman modifioitu Bellin Northstar -kaksikosta, jolla meloin Suomen rannikon. Se kanootti oli muokattu soloksi, jossa oli säätöpenkki.

Gaujalla Polaris toimi, niinkuin pitikin. Se oli helpo hallita, kun pimeässä piti tehdä nopeita siirtoja kiviä väistellessä.
Hyvä marssivauhti syntyi luonnostaan.

Matkan edetessä totuimme Polarikseen ja varmaan toisiimmekin melojina. Sillä loppumatkasta kanootti käyttäytyi hyvin suuntavakaasti.

Vöhandumaratonilla meni minulta turhaan energiaa kanootin ohjailuun, kunnes keksin, että ohjailun sijaan, kun vaihdoimme melontapuolta, kanootti ohjautui reitin suuntaan.

Tuo kurvailu johtui varmaan osin Sampon ja minun melontatekniikan eroista. Kun lopuklta aloimme löytää hyvän synkan, Polaris eteni suoraan pitkiä pätkiä ilman tarvetta ohjata tai vaihtaa melontapuolta.

Hyvin jaksoimme istua kanootissa vajaan kahden vuorokauden aikana 24 tuntia!

 Ohessa Garminin dataa:

Garmin Connect

 

Links:• Latvija 100 • Laba Druga• Rigas Airesanas Maratons • Piebalkas Porcelana •
We thank GaujaXXL people for a magnificent event.

Links: • Welhonpesä • North-West Import • Northstar POLARIS • Ursuit Genimo Venture •

Links: • Welhonpesä KOLIBRI • Hevossaaren hampparit ry • Vantaanjoki maraton 2018 •

Off-Road -melonnan äänenkannattaja.