Kesän päiväretket 47, 100 ja 60 km

Turi-Tori 47 kilometriä.

Ensimmäinen kerta, kun osallistun tähän tapahtumaan. C1-luokalle (avokanootti yksi meloja) ei ole omaa luokkaa, mutta osallistua sain. Järjestäjä lupasi, että kun tulee enemmän C1-porukoita, niin saadaan oma luokka.
Ilmoittauduin alun perin koko matkalle, joka olisi ollut 78 kilometriä. Säätiedotuksia seuratessa tulen toisiin ajatuksiin ja viime hetkellä muutan matkan lyhyempään, 47 kilometriin. Siihen on monta syytä: aikainen kevät, en ole ehtinyt juurikaan meloa, kylmät kelit ja kolmantena syynä on, etten ole aiemmin melonut joen yläosaa. Olen kerran melonut jokea retkenä vapun aikoihin, mutta olosuhteita en juurikaan muista. Tarkoitus on meloa Turi-Tori Vöhandumaratonin verryttelynä. Vöhandu on viikkoa myöhemmin.
Olin varannut majoituksen Turista, melonnan pitkän matkan lähtöpaikalta Veskisilla –hotellista. Tulin paikalle päivää ennen ja ajelin jokivartta koski- ja patopaikkoja katselleen. Vesitilanne näyttää hyvältä ja hankalia paikkoja en nähnyt.
Hotelli on varautunut melojiin ja aamiainen on runsas. Kurgjan lähtöpaikalle ajan puolessa tunnissa. On kylmä aamu, mutta nyt paistaa sentään aurinko. Melojat lähdetään matkalle kahden minuutin välein.
Aika pian lähdön jälkeen koukkaan rantaan ja siirtelen kanootissa varusteita saadakseni paremman trimmin. Tämän jälkeen istuinkin kanootissa varttia vaille kuusi tuntia.
Virta vie kanoottia vauhdilla. Innostun kisaamaan virolaisen kaksikon kanssa. Menemme yhtä matkaa pitkiä pätkiä. Pääsen edelle, kun he pysähtyvät syömään ja he taas saavuttavat minut, kun haukkaan huikopalaa.
Viimeiset kilometrit rutistan oikein kunnolla. On sekä kylmä että nälkäkin. Maalissa romahdan täysin. Revin melontaliivit pois, että saan revittyä kunnolla happea ja istun kanootin päällä varmaan puoli tuntia oloa tasaten ja lämmintä lihalientä lipitellen. Olo on kamala. Mietin, kuinka saan kanootin ja tavarani ylös jyrkkää rinnettä.
Pikkuhiljaa voimat palautuvat ja saan siirryttyä joen penkalle, missä on iso koulu huoltorakennuksena. Tapaan suomalaiset kumppanini ja pääsen Suvin ja Jaakon kyydissä lähtöpaikalle autoani hakemaan. Kilpailun järjestäjällä oli myös kyyti tarjolla, mutta jälkeenpäin kuulin, että sitä sai odottaa pitkään.
Olin varannut toisenkin yön Veskisilla –hotellista. Järjestelin varusteeni kuivumaan ja tankkasin menetettyä energiaa takaisin. Siinä se ilta meni ja uni maittoi. Kyllä, lähden ensi vuonna uudelleen, mutta koko matkalle.

Vöhandumaraton

Vöhandu on vanha tuttu. Tämä on viides kerta. Lähden Janne Janhusen kanssa matkaan. Meillä molemmilla on huoltomies matkassa. Huolto auttaa kantamaan kanootin patojen ohi ja toimittaa juotavaa ja syötävää aina seuraavalle osuudelle.
Päätämme Jannen kanssa jo aika alussa, että mennään rauhassa sen kummemmin kisaamatta. Kevät on täällä Virossakin myöhässä, välillä sataa räntää ja on kylmä. Siitä holimatta aika pian lähdön jälkeen tulee tunne, että tämä on helppo melonta tällä kertaa.
Olen saanut Welhonpesältä koemelottavaksi Northstar Trilliumin. Kanootti on todella kevyt melottava, jopa Kolibria kevyempi. Turi-Torin meloin Kolibrilla. Patojen kohdalla Trillium käyttäytyy hyvin, ei kanoottiin tule vettä juuri lainkaan.
Vöhandu jakaantuu viiteen osaan, josta pisin on 31 kilometriä. Siinä tulee istuttua kanootissa nelisen tuntia. Muut osuudet ovat 2-3 tunnin pätkiä. Olen oppinut huolehtimaan itsestäni niin, että loppumatkasta jaksan meloa ja pysyä lämpöisenä. Tälläkin kertaa satoi räntää ja välillä tuulikin puuskaili kylmästi.
Ensi vuonna uudelleen!

Sulkavan soutu

Kevään kolmas pitkä matka on Sulkava, 60 kilometriä sileää vettä. Kun sain tietää, että Sulkavalle voin ilmoittautua ihan viime hetkellä, päätin lähteä kokeilemaan, jos sääennuste lupaa korkeintaan 5 m/s tuulta melontapäiväksi.
Suomen ylle muodostui jonkinmoinen korkeapaineen selänne ja pohjoisen puoleinen tuuli oli kevyttä. Meloin matkan kahdessa osassa. Noin puolivälissä pidin puoli tuntia pitkän maatauon. Söin kunnolla ja join lämmintä lihalientä. Lisäksi puin loppumatkalle vähän enemmän vaatetta päälle. Keli oli kesäisen viileä.
Tavoitteeni oli meloa reitti alle 12 tunnissa ja jos hyvin kävisi, niin nopeammin. Loppuaikani oli 10 tuntia 10 minuuttia. Olen siihen tyytyväinen. Aiemmin C2-kanootilla matka taittui 7:54 –aikaan.
Taidan olla ensimmäinen, joka on melonut Sulkavan C1-kanootilla. Vähän syyhyttää lähteä ensi vuonna kokeilemaan ajan parannusta.