2019/07/08

Kokemus ja raaka voima — 2

Old Hand & Brute Force — 2

This spring we had only one task, to paddle the Gauja XXL 310 km ultramarathon.
Our first task, Turi-Tori 78 km went fine.
We tested and learned balancing energy, keeping constant and good speed and got more practice getting nicely through shallow, stone gardens. We had one week to rest and be back in shape and now we paddle my old Estonian friend Vohandumaraton 100 km in class C2MEN.

This is the second part of three stories.

Olemme Sampon kanssa meloneet ja kantaneet kanoottiamme puoli vuorokautta yhteen menoon. Viimeisellä yhdeksän kilometrin osuudella Räpinän sillalta Sampo huomaa, että takaa lähestyy toinen meidän C2MEN-luokan kanootti. Kiristämme tahtia, mutta emme saa karistettua kanoottia.
Antaa noiden mennä ohi, kun noin kovasti haluavat, ehdotan Sampolle. Sampo on sitä mieltä, että toistaiseksi yksikään kanoottikaksikko ei ole mennyt meistä ohi melomalla eikä mene. Kiristämme tahtia. Jos takaa-ajaja pääsee peesiin, niin he voivat ratsastaa meidän peräaallolla kevyesti meloen, kunnes levänneinä vähän ennen maalia koukkaavat ohitsemme.

Sun just went down as we arrived to the Vohandumaraton finish.
I like to paddle these events using normal canoes, which anybody would use when goin to wilderness trips.
This way my experience is more useful to normal canoeists. 


If I can do it, you can do it. Our finishing time was 14:51:18
We came almost 5 hour after the first C2MEN, tha last in our class came about 8 hours after us.

Of the 189 finishers in our class, we were 88. Our normal placeing about half way.

Aurinko on jo laskenut, enkä enää näe GPS:n näyttöä. En tiedä tarkkaa loppumatkan pituutta enkä nopeuttamme. Pistelemme menemään kovaa tahtia hyvässä rytmissä. Maaliin on enää runsas sata metriä, kun Sampo vilkaisee taakse: ”Vauhtia, ne on ihan meidän takana”. Puristamme kanoottimme täyteen vauhtiin Vööpsun sillan ali ja maalilippujen väliin.
Virolainen kaksikko ilmestyy saman tien viereemme. Kättelemme toisiamme ja kiitämme hienosta kannustuksesta tunnin kestäneeseen loppukiriin. Hyvä ettemme halaa toisiamme. Olemme molemmat tyytyväisiä. Me molemmat voitimme. Olimme näyttäneet itsellemme, että vielä 90 kilometrin melonnan jälkeen jaksamme paahtaa täysillä viimeiset yhdeksän kilometriä.
Evening before. Hard to believe, that in the morning there will be over 2000 paddlers going to the start on the Lake Tamula: Canoes, Kayaks, SUPs, Rubberboats, Biycle pontoons, Rowboats. You name it and they are   here.  
Näissä pitkän matkan melonnoissa on hyväntuulinen luonne. Varmaan kärjessä käydään veristäkin kamppailua, mutta me keskisarjalaiset, meillä on voitettavana vain oma itsemme. Moni kysyy, mikä teidän aika oli, mutta tuskin kukaan kysyy, monesko olitte.
Kanootin voi jättää illalla huoletta rantaan odottamaan aikaista lähtöä aamulla. Aamulla rannalla on aika vilske ja pitää päästä hyvissä ajoin vesille.
Olen nyt melonut Vöhandumaratonin seitsemän kertaa. 700 kilometriä. Kolmannen kerran jälkeen olin sitä mieltä, että tämä oli tässä. Mutta jo seuraavana aamuna hotellin aamiaishuoneessa aloin miettiä, millä kalustolla tulisin ensi vuonna.
Olen joka kerta melonut Vöhandun eri kanootilla. En hae alleni kilpuria, vaan nimenomaan haluan meloa oman valintani mukaan hyväkulkuisella retkikanootilla, jota sitten voin suositella muillekin retkimelojille. Suurin osa virolaisista melojista osallistuu Vöhanduun tavallisilla, raskailla vuokrakanooteilla.
Kun tulimme Helsinkiin ja nostimme kanoottimme Hevossaaren hampparien telineeseen, ajattelin, että nyt tämä oli viimeinen kerta.

Start is quite a chaos. Thousand boats at the start line.
To even up the flotilla paddlers go first around the Tamula Lake. It is about five kilometrs and the paddlers start to line up, so that there is room enough to enter the Vohandu River.
Sitten luin Facebookista C2MEN -sarjamme voittajien Heikki Hihnalan ja Jaakko Soivion kommentin, että he ovat nyt meloneet Vöhandua tuhat kilometriä. Heillä tämä melonta oli kymmenes kerta. Vähän eri joukkueilla, mutta ainakin toinen heistä on ollut mukana. Heikki ja Jaakko ovat yläkuvan vasemmassa reunassa melojien kärjessä.
Siinä se sitten on, vielä kolme kertaa on nyt minunkin tavoitteeni.

Paluumatkalle laivalla olen varannut perushytin, tässä vaiheessa uni maittaa.

Service person and a car is essential.
You don't have to have all the gear, water etc with you.
Service also helps to carry the canoe, when we pass powerplants.
Our service, Jouni Piiroinen filling up.

Ajatuksia

Huolto

Ilman huoltoa on kurjaa, olen kerran sen kokeillut. Jos ei muuta, niin maaliin tulon jälkeen on todella puhki ja on hyvä, että on kuljettaja, joka ajaa meidät takaisin lähtöpaikan hotelliin Vöruun. Räpinässäkin on joitain majoituksia, mutta niistä on huonoja kokemuksia.

Majoitus

Olen varannut jo tammikuussa huoneen Vörun hienoimmasta hotellista Georgi. Se on keskustassa, muutaman minuutin automatkan päässä järveltä. Halvempiakin majoituksia on, mutta Georgi on rauhallisin ja siellä saa hyvät unet majataloihin tai koulumajoitukseen verrattuna.
Ihan Tamula-järven rannalla on Tamula-hotelli. Olen sielläkin yöpynyt, mutta on vähän neukkumeininki minun makuuni. Itsepalveluna voin suositella Kuningatalu Holiday Home –paikkaa, josta on muutama sata metriä Tamulajärvelle. Siellä on hyvin varustettu itsepalvelukeittiö ja kohtuu sauna. Mutta paikka on täynnä kilpailijoita ja sen vuoksi vähän rauhaton. Kimppavessa ja kaikki ovat aamulla samaan aikaan tekemässä aamiaista. Ei ole minun makuuni.
Georgin aamiainen on hyvä ja keittiö on ollut meille muutenkin avulias. Meillä on yleensä ennen Vöhandua omat ruuat, lähinnä jauhelihapastaa ja kanarisottoa, jotka hotellin keittiö on lämmittänyt meille. Tämä on vähän harhainen varotoimi. Kerran yksi meistä sai todella äkäisen vatsataudin paikallisesta ravintolasta ja joutui perumaan osallistumisensa. Pitää vaan muistaa, että Georgin keittiö menee aikaisin kiinni. Naapurissa on ravintola, josta rohkeat saavat myöhempään ruokaa.

When we drive to the Vohandu River, we go and check some critical places to see the waterlevel.
There are several bottom dams which may be quite tricky.

Lähtövalmistelut

Tulomatkalla minulla on tapana ajaa Suvahavvan myllypadon ja pisteen Läänisten kautta, niin saan vähän käsitystä vesitilanteesta. Linkki Googlemapsiin
My front paddler, Sampo Harju makes
energy drinks for him. Our rythm is
a drink every half hour and something to eat
every one hour. Air temperature is less
than 10 degrees Celsius, so we are not
sweating too much.

Melontarupeama on sen verran pitkä, että kannattaa juoda muutakin kuin vettä. Yleensä joka toiseen pulloon liuotamme kivennäisiä.
Vesillä on hyvä olla 6:30. Ehtii rauhassa meloa lähtöön, mahdollisimman eteen. Yleensä kärki ajautuu lähtöviivan yli ja sitten yhtäkkiä kaikki vaan alkavat painaa täysillä. Tamulajärvi kierretään rantoja pitkin poijuja kiertäen. Poijujen kohdalla kannatta katsoa, että ei joudu ruuhkaan.
Joskus pääsee ihan poijun vierestä, mutta tänä vuonna katsoimme paremmaksi kiertää poijujen kääntöruuhkat ulompaa. Järvellä kannattaa pitää hyvää tahtia, jotta ajautuu mahdollisimman hyvin omaan vauhtiporukkaan. Muuten joella joutuu tuhlaamaan voimia hitaimpien ohitteluun. Alkumatkasta tuntuu, että joukko etenee joella ruuhkaisesti ja hitaasti, mutta GPS:n mukaan virta auttaa ja keskinopeus on hyvä. Tilanne rauhoittuu ensimmäisen maatauon jälkeen.

Maatauot

Rantaudu vauhdilla ja kanna kanootti pois takaa tulijoiden tieltä. Kilpakärki ohittaa maapaikat juosten, mutta me yleensä pidämme pienen tauon ja säädämme varusteita. Huolto tuo lisää juotavaa jos on tarvis. Ruokapausseilla huolto käy jonottamassa soppaa. Maatauoilta lähtö on alkumatkasta ruuhkainen, mutta pitää vaan päättäväisesti mennä ja pitää puolensa. Rannat ovat mutaisia, kivisiä ja liukkaita.


Land crossings are a bit crouded, but people are nice to each other.
Vohandumaraton is split in five sections. Paddling times are about 4:30, 1:30, 5:00, 2:30 and 1:30.
Five hour stretch needs a break somewhere in the middle to strech legs and have a pee.
We take land crossings quite relaxed. Our stop times total about two hours.

Rytmi 31 – 10 – 35 – 15 – 9 kilometriä tai
ajassa 4:30 – 1:30 – 5:00 – 2:00 – 1:30 tuntia

Service people pull you to the muddy shore.
Ensimmäinen maatauko on Paidra. Siinä on vanha myllypato, jota ennen rantaudutaan joen vasemmalle puolelle. Ranta on matala ja mutainen. Tähän mennessä on melottu 31 km. Noin neljä tuntia.

Tämä on Vöhandumaratonin toiseksi pisin osuus ja yleensä se menee yhdellä istumalla. Paidran kantotaival on noin 150 metriä tasaista, pellon reunassa olevaa polkua. Rinne jokeen on jyrkkä ja mutainen. Laskeutumista vesille helpottaa jos huolto jarruttaa kanoottia perälenkkiin sidotulla hihnalla. Virta on tässä kohtaa aika rauhallinen.
Toinen kantopaikka, on Leevi. Melontaosuus on 10 km, runsas tunti. Leevi on vanha voimalaitos, rantautuminen joen vasemmalle rannalle. Ranta on vähän syvempi kuin Paidrassa. Kannattaa tulla vauhdilla ja huolto kiskaisee kanootin ylös. Tässä kiivetään mäen päälle, nousu noin viisi metriä. Matkaa tulee kaikkineen 250 metriä. Alussa on useampi bajamaja, mutta taipaleen lopussa on sopivasti metsää käydä pissalla. Puolessa välissä kantotaivalta on ruokateltta, josta saa yleensä jonkun keiton, juotavaa ja leipää. Paluu joelle on ruuhkainen ja jyrkkä. Joki virtaa reippaasti ihan rannassa. Joen puoli on kivinen.
It is early spring, no leaves on the trees.
Othervise nice scenery.
Tästä alkaa Vöhandun virtaavin osuus. Pieniä koskia ja vanhoja myllypatoja, joissa laskukohta on hyvin merkitty. Näissä sattuu kaatumisia, joten kannattaa olla huolellinen.
Tässä vaiheessa matkassa on myös kumiveneitä. Ne jäävät helposti kiinni kynnyksiin ja tukkivat vapaan reitin. Tällaiseen jumiin syntyy helposti isompi suma, kun takaa tulevat melojat eivät pääse kumpparin ohi. Moni meloja ei osaa tai ymmärrä jarrutella ajoissa. Varmista, että ennen köngästä tai myllypatoa sinulla on esteetön kulku edessä ja takana. Noita kynnyksiä kannattaa lähestyä jarrutellen. Varmista, että sinulla on reilusti tilaa takana, ettei takaa tulija aja vauhdilla päälle.
Suvahavvan pato ei ole taukopaikka, mutta sen jälkeen heti virran oikealla puolella on hyvä paikka nostaa kanootti ylös ja tyhjentää se vedestä. Tämän jälkeen joki jatkuu sileänä maaliin saakka. Suvahavva on aika tarkkaan koko matkan puolessa välissä.
Sometimes you paddle just on your own.
It is not crowded all the time.
Tästä on seuraavalle kantopaikalle Leevakun voimalaitokselle 27 kilometriä, noin neljä tuntia. Jos ei ole tarvetta pysähtyä tässä, niin Leevi – Leevaku –välillä kannattaa pitää yksi rauhallinen pissatauko ja juoda jotain lämmintä. Tämän pisimmän osuuden loppupuolella alkaa energiat olla vähissä ja virta ei juuri auta. Lisäksi jokilaakso levenee ja tuulet osuvat joelle paremmin. Tämän osuuden loppupuolella tulee helposti kylmä, kun kaikki energia tuntuu kuluvan eteenpäin melomiseen.
Leevakun maihinnousu on ahdas. Rannasta pitää päästä saman tien pois. Väsyneitä melojia tulee takaa ja jos et ehdi pois alta, niin tulevat vauhdilla päälle. Leevakussa on bajamajat, ruokaa ja teltta, jossa on lämpöpuhallin. Jos siltä tuntuu, niin kannattaa syödä ja lämmitellä kaikessa rauhassa. Tässä melonnan vaiheessa kuiva aluspaita nostaa taistelumoraalia kummasti. Kantopaikka on lyhyt, vajaa sata metriä. Mutaranta ja vesille meno on vähän hankala. Tässä on hyvä muistaa, että kolme neljännestä on jo takana ja maaliin on vaivaiset 25 kilometriä.
This gyu is tough. Respect.
Räpinän kantopaikalle on runsas kahden tunnin melonta. Joki on avoin, virta ei auta ja joki on tuulille altis. Räpinän rantautuminen on hankala, jyrkkä, mutainen ja kapea niemi. Täällä on kyllä auttajia ja joskus tässä on diskoteltta, jonka läpi kanootit kannetaan. Tarjolla on tölkki energiajuomaa. Kantomatka on kohtuullinen sata metriä. Vesillelaskupaikka on jyrkkä ja kivinen rinne. Taas auttaa, jos kanootin perässä on naru ja jarrumies. Joki antaa hauskan alkuvauhdin Räpinän kaupungin läpi, kunnes joki sitten tylsistyy peltojen väliseksi matavaksi uomaksi. Maaliin on 9 kilometriä. Runsas tunti.
Vööpsun silta ei ole maali, vaan kello pysähtyy sillan jälkeen vasemmalla olevan ajanottoportin kohdalla.
The happy momoment!
We always want to have service in the picture, too. I hope some day they will be given a medal too.

Vene rannalle, tässä vaiheessa saat mitalin kaulaan ja sitten kanootin kanssa jonossa maalivaatteen eteen valokuvaan. Meillä on ollut tapana ottaa huolto mukaan kuvaan. Heillä on ollut oleellinen osa tukea, kantaa ja huoltaa.
Here you have to have service person to drive tha car with canoe and paddlers pack to the Vöru.
Viisas huoltaja on pysäköinyt auton lähelle päätielle menevää tietä parkkialueen reunalle. Tuhannen joukkueen huoltoautot mylläävät paikat pehmeiksi. Jos auto on vielä katulampun kohdalla, niin kymppisuoritus.
Georgi Hotel, we have always a nice, roomy suite, tough breakfast and sauna.
Maalissa on tarjolla ruokaa ja sauna, mutta yleensä olemme lähteneet saman tien ajelemaan kohti Vörua ja Hotelli Georgia. Olemme sopineet hotellin henkilökunnan kanssa, että he jättävät meille saunan lämpöiseksi. Hotellilla saunomme, melomme ja huollamme Vöhandun vielä kerran. On todella hieno fiilis.
Kiitos kanootilleni, Northstar Polaris, kiitos tuplamutkamelalleni, ZJ-Paddle. Kiitos keulamelojani Sampo ja kiitos huoltomiehemme Jouni.
Ja tämä Vöhandumaraton oli vasta harjoitus. Kahden viikon päästä alkaa tosi koitos Latviassa. GaujaXXL –melonta, 310 kilometriä yhden viikonlopun aikana.
When you start getting tired, start
concentrating to the technique.
Sampo Harju, the bow paddler.

Kun voimat alkaa loppua
on pakko keskittyä tekniikkaan


Alkulämmittely on tärkeää ennen urheilusuoritusta. Tämä tuli taas huomattua Võhandumaratonissa, jossa parhaan melontatekniikan ja suorituskyvyn löytyminen vaati pohjille 91 kilometrin melonnan.

Toisaalta viime vuonna Gaujalla tähän meni yli 100 kilometriä. Edistystä? Osittain tämä yli yhdeksänkymmennen kilometrin lämmittelyn toimivuus johtuu siitä, että kun voimat alkaa loppua on pakko alkaa keskittyä tekniikkaan, vaikka tämä keskittyminen tulee tahtomatta. Osittain viimeisen yhdeksän kilometrin loppukiri selittyy virolaisen kanoottikaksikon kovasta vastustuksesta.

Toivottavasti reilun viikon päästä melontarentous löytyy hiukan aikaisemmin. Ja loppusanoiksi vielä: melonta on joukkueurheilua (kuten myös formula-ajot), joten suurkiitos tallikaverilleni Jaakolle ja varikkomies Jounille. Tästä on hyvä suunnata eteenpäin.
Sampo Harju, keulameloja
 
Our steel-nerv service.
Jouni Piiroinen.

Ilmeisesti huolto pelasi, kun ei tarvinnut kävellä kotiin.


Lähtisitkö Vöhandu maratonille huoltajaksi? Kysymys vaati muutaman sekunnin sulattelun ennen myöntävää vastausta ja kun vielä vapaa järjestyi niin tottakai! En oikein osannut odottaa mitään,en ole meloja(pari kertaa kokeillut), enkä oikein tiennyt mitä minulta odotetaan, mutta tiesin asioiden selviävän.

Startissa lauantai aamuna rupesi avautumaan tapahtuman koko...olihan ilmottautuneita joukkueita yli tuhat. Kun Jaska ja Sampo meloivat rannasta lähtöpaikalle, kadotin heidät noin minuutissa kirjavaan osallistujamereen. Jaska oli vuokrannut gps -paikantimen, mutta se toimi jonkin aikaa lähdön jälkeen ja myöhemmin reitin lopussa, joten loppujen lopuksi melko turha. Signaalia piti seurata nettilinkin kautta ja heikon verkon ja suuren katsojamäärän takia se ei toiminut.Iso apu oli ennakkoon tehty keskituntivauhtiin perustuva taulukko, josta sai riittävän hyvän aika-arvion, missä kulloinkin herrat meloivat.

Reitin varrella oli neljä patoa, joiden yli autoin kantamaan kanootin. Samalla sain toiveet, mitä seuraavalle kantopaikalle tarvitsee tuoda, ruokaa juomaa ym. Ylityspaikoilla oli paljon katsojia, mutta auton parkkeeraminen ei ollut ongelma, sen sai aina maks. sadan metrin päähän, kun vaan härskisti ajoi paikalle ja käytti parkkimetodia ”eteläeurooppa”. Myös parkkialueita oli järjestetty pelloille, jotka kuivalla ilmalla kantoivat, mutta sateella voisin suositella nelivetoista...

Suurin osa päivästä kului odotellessa. Välillä istuskelin joen rannassa ja pitkät ajat kantopaikoilla. Aikaa olisi ollut vaikka käydä jossain lähikaupungissa syömässä, mutta koin luonnossa ja maaseudulla kiertelemisen paremmaksi vaihtoehdoksi. Jos sää olisi ollut kylmä, olisin luultavasti lukenut kirjaa autossa tai sitten todellakin käynyt retkellä jossain pidemmällä. Eväinä minulla oli juustoa, lihaa, hedelmiä ja vettä, lisäksi reitin ruokapaikoilta sai keittoa.

Seuraavan kerran otan mukaan repun. Vaikka isoja määriä ei autolta tarvitse tuoda, silti muovikassi ei ole ihan paras...lisäksi kunnollinen roskapussi, oikeastaan ainoa miinus järjestäjille oli liian harvassa olevat roskikset.
Loistava reissu! Ilmeisesti huolto pelasi, kun ei tarvinnut kävellä kotiin. Kiitos herrat!
Jouni Piiroinen    




Varmista, että saat seuraavat tarinat tuoreena, tilaa tästä feedi:

To get the next parts of this story, get a feed from here:




Off-Road -melonnan äänenkannattaja.

2019/06/04

Kokemus ja raaka voima — 1

Old Hand & brute force.
This spring we had only one task, to paddle 310 km Gauja XXL ultramarathon.
Before Gauja we paddled two one day long events in Estonia: Turi-Tori 78 km and Vohandumaraton 100 km.
This is the first part of three stories.
Meloimme nyt keväällä Sampo Harjun kanssa kolme maratonmelontaa Baltiassa. Türi-Tori ja viikon päästä Vöhandumaraton, siitä vajaa kaksi viikkoa ja Gauja XXL. Yhteensä 488 kilometriä jokia neljässä melontapäivässä. Kokemus oli sen verran syvä, että puran sen kolmeen blogikirjoitukseen.

Ensimmäinen osa kertoo valmistautumisesta ja ensimmäisestä koitoksesta Turi-Tori, 78 kilometriä Pärnujoella.

We started training as soon as there was even
a little open water. The spring was late.
Canoe Northstar Polaris from Welhonpesa.

Mikä tässä puurtamisessa viehättää?

Miten tätä melomista kelloa vastaan jaksaa?


Mikä motivoi lähtemään uudelleen ja uudelleen?


Minulla on hämäläisen maanviljelijäsuvun geenit. Emme me maalla käyneet lenkillä ennen perunoiden istutusta emmekä venytelleet ennen heinäntekoa. Työhön suhtauduttiin työntekona. Pellolla on turha repiä. Heinää tehdään monta päivää, pitää jaksaa, kunnes sato on korjattu. Rauhallista, eleetöntä, mutta aikaansaapaa tekemistä arvostettiin. Minulle painotettiin aina, että toimi taloudellisemmin, älä tee turhia liikkeitä.
The ice let us train in a
quite small area.


Olen melojana samanlainen maatiainen. En hae huippuvauhtia, mutta melon, kunnes olen  perillä. Monesko olen tai voitanko jonkun, sillä ei ole väliä. Perille pääsy suunnitellusti palkitsee ja tulee pörheä olo. Tein sen.

Olen retkeillyt pitkiä matkoja ja olen melonut kevytkulkuisilla retkikanooteilla useita maratonmelontoja.


Osallistun näihin, koska haluan etsiä ja löytää sekä kokeilla hyväkulkuisia retkikanootteja. Melkein joka kerta alla on uusi kanootti.

Uskon näistä kokemuksista olevan hyötyä tavallisille retkimelojille. Sellainen minäkin olen.




Tänä keväänä oli edessä sellaisia koitoksia, että aloitimme Sampon kanssa harjoittelun, heti kun vaan jäät antoivat myöden. Alkuun melonta Hamppareiden rannasta oli aika syheröä.
This was another technique training
session in a class I rapids
at river Vantaa in Helsinki.

Kun Vantaanjoki vapautui jäistä, meloimme siellä useamman kerran sekä myötä- että vastavirtaan. Yhden päivän harjoitttelimme Vantaankoskella virrassa työskentelyä yhdessä. Siitä oli hyötyä meille molemmille. Minäkään en ollut aikoihin melonut virrassa kaksikolla.

Kilometrejä tuli silti aika vähän, nipin napin runsas 50 kilometriä, mutta melontateknisesti se oli meille laatuaikaa. Kanootti Northstar Polaris oli tuttu jo edelliseltä keväältä, sen käyttäytymistä ei enää tarvinnut opetella.


Kevään ensimmäinen pitkä matka on
Türi-Tori –melonta Virossa Pärnujoella.

Türi-Tori 78 km start.
All kinds of normal paddling equipment is ready to the Parnu river.
River is relatively easy. Some viers, but in normal water 100-50 cm all the rapids are less than class I, stones though. It is early sping, so it may be quite cold.
Link to Estonian water levels >>> 

Türi-Tori melotaan aikaisin huhtikuussa, joskus joki on ollut jäässä viime hetkeen. Matkoja on kolme, 105, 78 ja 48 kilometriä. Joen keväinen virtaama on vauhdikasta, mutta laskee aika nopeasti. Varsinaisia koskia ei ole, mutta muutama pohjapato on. Kurgian pohjapato, josta alkaa 48 kilometrin melonta, kannattaa ohittaa maitse.
Suurjoe mill dam.
You may get through from the middle, but especially when the water level is less than 100 cm, Go towards the dam ruins and pass through the slot between the ruins and the mill close to the ruins. Avoid the mill.

Suurjoe mill dam. Route checking. Water level 50 cm.

Suurejoen mylly kannattaa käydä katsomassa etukäteen. Normivedellä luonteva reitti on sillan jälkeen lähintä kvirauniota kohti ja ihan sen vasemmalta puolelta myllyn ohi. Myllyn lähelle ei kannata mennä. Korkeammalla vedellä voi päästä raunioiden ohi oikealta puolelta, keskeltä virtaa. 

Suurjoe mill dam. Best place to pass the ruins.


Muut virtapaikat ovat lähinnä kivien väistelyä järjestäjän nuottien mukaan. Jos osaa lukea virtaa, niin vähälläkin vedellä joen voi meloa kuitukanootilla.

Pärnujoen virtaamatietoja löytyy täältä. Jos vedenkorkeus on 100 cm, niin joki on vauhdikas ja tasainen, 50 cm on jo hidas ja moni paikka kivinen.


Hotel Veskisilla at the start of the 78 km.


Testaamme
energiaa säästävää etenemistä.

Olemme liikkeellä ilman huoltoa, joten logistisesti helpointa on osallistua 78 kilometrin osuudelle, jonka lähtö on melkein Veskisilla-hotellin pihasta ja saisimme paluukyydin samaan paikkaan tapahtuman järjestäjältä.

Tulomatkalla Tallinnasta poikkeamme katsomaan Pärnujoen vesitilanteen muutamasta virtapaikasta. Vettä on vähän, mutta silti riittävästi. Sää on keväinen, vähän viileä, mutta sadetta eikä vastatuulta ole luvassa.

Turi-Torissa melojat lähetetään joelle yksi kerrallaan muutaman minuutin välein. Meidän lähtöaikamme on aamulla ensimmäisten lähtijöiden joukossa kello 8:03. Viemme kanootin ja vedet sekä magnesiumilla terästetyt juomapullot jo illalla valmiiksi lähtörantaan. Paikka on vartioitu ja aamulla voimme nukkua hieman pidempään, kun ei tarvitse varata aikaa kanootin ja sen varusteiden virittelyyn.




Energy, lots of it!
Late supper, because I can't eat too much
in the morning.
Restaurant Kreisi Trahteeri

Aikainen herätys on minulle myrkkyä. En jaksa aamulla tankata energiaa niin paljon kuin pitää. Siksi syömme tukevat, rasvaiset annokset vähän ennen nukkumaan menoa. Käymme naapurikylässä, Paidessa, Kreisi Trahteeri –nimisessä ravintolassa, voimme suositella. 

Arvioitu melonta-aikamme on noin kymmenen tuntia. Vähän ennen puoltaväliä on Kurgian talomuseon kohdalla maitse ohitettava pato ja taukopaikka, jossa on tarjolla keittoateria.

Pärnujoki on miellyttävän kapea pitkään. Koskia ei ole. Ohitamme jokusen vanhan pohjapadon jäänteen, joissa tulee harjoiteltua virrassa ohjaamista. Selvitämme virtapaikat kolistelematta kanoottiamme.



At Kurgia lunch. Soup and black tea.
48 km to go!

Kurgian lounaspaikalla on jo nälkä. Syömme kunnolla ja rauhassa. Hämmästelen tummaa, lämmintä juomaa, jota on tarjolla. Luulen sitä ensiksi kotikaljaksi, mutta Sampo tunnistaa sen olevan hyvin tummaa ja vahvaa teetä. Tee toimii juomana hyvin ja päätämme, että jatkossa lihaliemen sijaan tankkaamme termospulloihimme vahvaa teetä, jossa on reilusti hunajaa.

Tästä eteenpäin joki on minulle tuttu kahden vuoden takaa. Edessä ei ole ongelmapaikkoja, joita pitäisi hermoilla etukäteen. Melomme rennosti jutellen. Meillä on molemmilla gps edessä ja jos joen virtaama auttaa enemmän kuin on keskinopeustavoitteemme, noin 8 km/t, niin löysäämme tahtia. Juomarytmimme on ryyppy vettä joka puoles tunti ja kerran tunnissa napostelemme lisäenergiaa. 


I like to have different kinds of snacks.
You never know, what you want.
We ate something small once every
hour and had liquid every 30 minutes.


Minulla on välipaloina kaikkea mahdollista, jossa on yli 200 kcal energiaa. Pullia, juustoa, metvurstia, lihaleikkeleitä ja perunalastuja. Ei voi tietää, mikä juuri sillä hetkellä maistuu. Sampo kokeilee myös energiapatukoita, ne ovat muuten hyviä, mutta hitaita syödä. 

Kehitämme myös kahden tunnin välein pidettävän lyhyen maatauon. Ajatus on, että kroppa saa hieman palautua, mutta että tauko ei ole niin pitkä, että pitää moottori käynnistää uudelleen. Tätä taukoilua emme ottaneet jatkossa käyttöön. Rantautumiseen ja lähtöön kului liikaa aikaa. 

Low water had created one new rock garden.
There was a bridge above it, from where we got routing advice in Estonian.
We don't know any Estonian. When our pilot started yelling louder, we took a different route, when he got silent, we guessed, that choice was right.


Matalla oleva vesi on luonut yhden uuden vähän hankalan virtapaikan. Saamme yläpuoliselta sillalta ohjeita. Opimme tulkitsemaan virolaisia ohjeita. Kun neuvojien ääni nousee, muutamme suuntaa. Jos ääni laskee, arvaamme olevamme oikealla reitillä. Temppuilemme paikasta ohi kunnialla.


Tutut virtapaikat selvitämme nautiskellen. Pysymme hyvin etukäteen katsotulla reitillä. Maali tulee melkein liian aikaisin. Voimia ja energiaa olisi riittänyt pidempäänkin. Tunnemme, että tankkaukset ja rauhallinen tahtimme on aika kohdallaan.


Long day.We got ride from the finish
to the start very late. Not too many
taxis around here.

Paluukyyti hotellille ja hakemaan autoa viivästyy jostain syystä, annan tästä huutia järjestäjille. Ajamme pimeällä takaisin Torin kylään hakemaan kanoottimme ja varusteet. 

Hotellissa muutama olut ja ryyppy tasaa mielemme ja olemme yhdessä sitä mieltä, että tämä kevään ensimmäinen koitos meni hyvin.

Loppuaikamme oli 10:15:47 sijoituksemme oli  C2MEN –luokassa 11/17 ja koko porukassa 67/120. Etukäteen arvioimme 10 tunnin aika osui hyvin kohdalle. Edellisellä kerralla 2017 joki auttoi huimasti. Meloin silloin C1MEN –luokassa lyhyemmän, 47 km matkan ja keskinopeuteni oli 8,5 km/t. Nyt keskinopeutemme oli 7,6 km/t. Vedenkorkeus oli nyt 51 cm, edellisellä kerralla tuplat.


Finishing time 10:15:47. Our estimate was ten hours.
In class C2MEN, we were 11/17 and 67/120 overall.
Good start for the season! One week at home in Finland and then
back to Vöhandumaraton, Estonia.




Varmista, että saat seuraavat tarinat tuoreena, tilaa tästä feedi:
To get the next parts of this story, get a feed from here:




Off-Road -melonnan äänenkannattaja.

2019/04/16

Huolto löytyi GaujaXXL -melontaan!

Welhonpesän hampparit kiittävät mielenkiinnosta
ja tarjouksista. Valitsimme ensimmäisen varman ehdokkaan.
Oli tutun tuttu.



Jaakko Helsingistä ja Sampo Lohjalta.
Olemme meloneet kanoottikaksikolla näitä pitkiä matkoja muutaman vuoden.
Tavoitteemme on päästä kunnialla perille ja tehdä hauskoja reissuja.

Jos Latvia on uusi tuttavuus ja haluat
olla mukana ultramelonnan joukkueessa, niin nyt on
loistava tilaisuus kokea molemmat.

Hyvät kuvat viime vuoden super huoltaja Erkki Lampén

Huoltajallemme tuli ylipääsemätön este. Meillä oli hänelle varamies, mutta varamieskin joutui perumaan. Molemmat harmittelivat hienon tilaisuuden jäämistä väliin.
Jos sinulla on ajokortti ja voimassa oleva passi, niin viralliset vaatimukset ovat siinä.
Menemme Viking Expressillä yli Tallinnaan.
Mahdollinen yöpaikka on Valmeiran kylässä
Etelä-Virossa.
Matkat ja majoitukset maksamme me. Ruuat saat ostella itse. Auto, jota ajat on oletettavasti Hyundai Elantra automaatti.
Retkeilykokemus on tietysti eduksi. Joudut pystyttämään teltan pariin kertaan ja kokkaamaan retkikeittimellä muutaman lämpimän aterian.

Aikataulu – tarvitset vapaaksi päivät
torstai-maanantai 2.-6.5.

Lähdemme Suomesta torstaina 2.5. Satamassa, auton kanssa pitää olla klo 8:00. Ajamme torstaina Etelä-Viroon yöksi lähemmäs melonnan lähtöä, Lejasciemsin kylää Latviassa.
Gauja -joki on kaikkineen noin 400 kilometriä pitkä
vapaa joki, jossa ei ole ohitettavia voimalaitoksia.
Joki seuraa pitkästi Viron ja Latvian rajaa.
Huoltopisteisiin pääsee helposti autolla ja niissä on
uudet vessat ja tulipaikat.
 Perjantaina 3.5. melonnan lähtö on illalla klo 19:00. Sen jälkeen Sampo ja minä lähdemme melomaan ja sinä olet omillasi. Autossa on eväät ja keittovehkeet. Kerromme suunnitelmista tarkemmin, kun tapaamme nokikkain.
Oletettavasti pystytät ensimmäisen telttaleirin Lauantaina aamusta 115 km:n pakolliseen taukopaikkaan. Kun tiedät arvioidun tuloaikamme, lämmmität meille ruuan siksi. Syömme ja menemme torkuille. Herätät meidät sovitun ajan jälkeen. Oletettavasti emme nuku kuin sen pakollisen tunnin.
Huolto tarvitaan siihen, että meillä ei kulu aikaa ruuan
laittoon ja leirin pystyttämiseen, vaan pääsemme
nopeasti syömään ja sen jälkeen nukkumaan.
Huolto varmistaa, että heräämme sovitusti.

Seuraavan kerran tarvitsemme leirin joko lauantaina puolen yön aikaan ja jos olemme edenneet hyvin, nukumme pimeän ajan, jolloin herätys on klo 3-3:30 niin, että aamupala on silloin valmiina.
Jos kaikki menee suunnitellusti, niin kohtaamme sunnuntaina 200 kilometrin pakollisella puolen tunnin tauolla, jolloin syömme ja otamme torkut teltassa.
Jatkamme matkaa ja koitamme tulla maaliin määräajassa viimeistään klo 22. Sen jälkeen ajelemme majapaikkaan pesulle ja nukkumaan.

Maanantaina ajamme kaikessa rauhassa Tallinnaan.
Satamassa pitää olla klo 16.

Jos tämä huoltokeikka kiinnostaa, niin ota yhteyttä Jaakkoon. jaakko.makikyla (at) gmail.com tai soita/tekstaa 050 3456 935.
Täällä on tarina viime vuodelta. >>>


Off-Road -melonnan äänenkannattaja.

2019/03/11

Pirkan Soutu nääs

Soutuveneiden vesillelasku airohäslineen on mukavampi katsella vesiltä käsin. Kannattaa olla vesillä hyvissä ajoin. 
Pirkan Soutu eka kertaa sooloinkkarilla, nääs.

Lähden tarinassa vähän kaukaa, koita pysyä mukana.





Maailman rankimmat purjehduskilpailut ovat muotoa tuonne ja takaisin.
Australiassa on Sidney Hobart race, jossa purjehditaan vain yhteen suuntaan alas Australian rannikkoa Tyynen valtameren armoilla.




Meitä lähempänä Englannissa on Fastnet Race, jossa purjehditaan Irlannin rannikolla olevalle Fastnetin majakalle ja takaisin.
Linkki GPS:n dataan
https://connect.garmin.com/modern/activity/2890449840

Kun osallistuin Pirkan Soutuun, tulivat nuo legendaariset purjehduskilpailut mieleen. Pirkan soutu melotaan Pyhäjärvellä Viinikanlahdelta Selkäsaaren ympäri ja takaisin. Tämä kaksi kertaa.

Ennusteet lupasivat 5 m/s.
Se on vielä normi tuuli meloa
kanootilla järven selkää.

Heti aamulla huomasin,
että pieleen menee ennuste.

Tuuli oli äkäisen puuskaista
ja se nousi koko melonnan ajan.




Ensimmäisen lenkin jälkeen tietää, mitä on tulossa. Matkalla ei ole suojaisia osuuksia, vaan edetään pelkkää selkävettä.

Heinäkuun viimeisenä lauantaina puhaltaa kovaa idästä. Tuuli pusertuu Pyhäjärven suuntaisesti Pyynikin harjun sivua. Mennessä on myötätuuli, jossa aallokko kasvaa loppua kohden hankaliksi surffeiksi. 
Paluu onnistuu osin Viikinsaaren ja Lehtisaaren suojassa, mutta loppumatka on kolme kilometriä avointa selkää. Aallokko on avokanootille mahdollista, mutta tarkkana pitää olla.
Myötätuulen alamäessä nopeus pitkissä surffeissa on liki kymmenen kilometriä tunnissa. Myötäisen keskinopeus on parhaimman kilometrin matkalla 8 km/t. Ja sitten tulee ylämäki. Paluu Viinikanlahdelle on vasta-aallokkoon ja vastatuuleen puurtamista. Nopeus putoaa pahimmillaan kolmeen kilometriin tunnissa. Pitää pysyä pystyssä ja puskea aalto kerrallaan eteenpäin. Viikinsaaren vuoroalusten aallot eivät suinkaan helpota menoa.

Ensimmäisen kiekan jälkeen kierrän reittipoijut vauhdilla ja lähden uudelle kierrokselle, ennen kuin halu keskeyttää ehtii kasvaa liikaa.

Yritän olla tuulta ovelampi ja toisen kiekan lopussa ohjaan Viikinsaaren jälkeen selän keskelle. Ajattelen, että vältän lähellä Pyynikin harjun rantaa puhaltavan kovemman tuulen. En tiedä, onko näin, mutta keskeltä selkää viimeiset kolme kilometriä on rankkaa melontaa. Katselen vuoroin lähimpiä aaltoja ja vuoroin skannaan nopeasti edessä olevat aallot ja tuulenpuuskat. Retkellä olisin jäänyt rantaan. Se on näiden kelloa vastaan tapahtumien suola. Kun on lappu rinnassa ja lähtöpaukku pamahtanut, niin pitää vaan meloa, kunnes on perillä. 

Taidan mennä ensi vuonna uudelleen.

Pirkan soutu (35 / 25 / 12,5 km) on yksi neljäsosa koko koko vuodelle jakautuvaa Pirkan kierrosta. Pirkan kierroksen muut lajit ovat hiihto (90 / 52 / 45 km), pyöräily (217 / 134 / 40 / 4 km) ja hölkkä (33 km). 

Pirkan Soudun epilogi


Kovasti tihruamalla sieltä löytyy oma suoritukseni.
Tietysti otsikko sarja Kajakit johtaa hieman harhaan.

Listasta ei löydy helpolla muut kanoottimelojat,
joihin tietysti vertaan omaa suoritustani.

Muuten sijoitukseni on ehkä yllätävän hyvä.
Sijoitun yleensä viimeiseen kolmannekseen, kun
vertaa kokonaisuutena kajakkeihin ja kanooteihin
Avokanootilla ja yksin. Olen tottunut, että oli melonta mikä tahansa, niin oma luokkani, C1-miehet, on pieni.
Usein olen ainoa osallistuja luokassani. Silti arvostan järjestäjää, joka on huomannut kirjata minut omaan kastiin. Vaikka soutajat ja melojat ovat samassa liitossa, ei näissä sekakisoissa juurikaan huomioida lajien erityispiirteitä.

Kun koitin ilmoittautua netissä Pirkan Soutuun, en löytänyt omaa luokkaani. Soutajille oli vaihtoehtoja vaikka kuinka. Soutajille on 64 sarjaa. Soutajat jaotellaan iän, sukupuolen sekä soutuveneen mukaan ja kirkkoveneet päälle. Melojat on lakaistu laariin 62, kajakit.
Tietysti laitoin tästä kommentin Pirkan Soutujen järjestäjille. Minulle vastasi Outi Kartano ja hän sanoi odottaneensa tätä viestiä kymmenen vuotta. Wau, kerrankin joku kuuntelee. Sovimme tapaamisen tapahtuman yhteyteen ja pääsin kertomaan isommalle johtoporukalle huoleni. 
Kaikille avoin jokimelontakilpailu,
Vantaanjoki maraton on yksi esimerkki
luokkajakoisesta tulosluettelosta.

Tietotekniikka antaa mahdollisuuksia
listata tuloksia monella tavalla. 
 
Kun melonnassa otetaan aikaa, niin kilpailija haluaa verrata tulostaan samalla välineellä meloviin. Ihan samalla tavalla soutajatkin kokevat ja vertailevat omia suorituksiaan. Jos järjestelmä nielee 64 sarjaa, niin on nykytekniikalla ihan sama lisätä kymmenisen luokkaa lisää.

Vastaanotto ehdotukseeni oli ystävällinen ja lupasin palata ajatukseeni sarjoista melojille. No nyt tässä juuri palaan.

Tulosluetteloa voisi paloitella yksiköihin ja kaksikoihin, kanootteihin ja kajakeihin sekä lisäksi sukupuolten mukaan. Ja samalla kuviolla voisi toivottaa SUP-lautailijat tervetulleiksi.

Palkintoja ei kannata melojien takia lisätä, mutta helpot, vertailukelpoiset tulokset on kilpailun järjestäjän peruskauraa.

Pirkan soudun muut järjestelyt ovat kiitettävät. Hyvä idea on kaluston saaminen edellisenä iltana vartioidulle alueelle lähtöpaikalle. Ymmärrän tämän kirkkoveneiden osalta, mutta samaan vartioon meni kanoottinikin.
Ja varoituksen sana: lähtöaamuna on turha yrittää tinkiä autoa rantaan varusteita täydentämään. Vahti on yhtä taipumaton kuin Tapolan musta makkara. Hyvä niin.
Auton saa parkkiin lähelle.
Pitää vielä lopuksi kehua oma kanootti, Northstar Trillium. Tämä on Hiukan sirompi kuin saman valmistajan edellinen suosikkini Merlin II.

Trilliumin pituus/leveys -suhde on tasan 7. Siitä kun mennään kapeampiin kanootteihin, ollaan kilpuriosastolla. Pirkan soudussa olisi kapearunkoisella ja teräväkeulaisella kanootilla ollut isossa myötäaallokossa hankaluuksia.

Trillium toimii hyvin aalokossa moolempiin suuntiin. Nousee hyvin allolle vastatuulessa ja myötäisellä lähtee rauhallisesti surffiin ja pysyy hallinnassa.
En ihan yksin joutunut kanootilla melomaan, Olli Lehtovaara ja Mika Nieminen.
Kiitettävät kirirttäjäni Pasi Peltonen ja Jari Huurros
Oma kanoottini Northstar Trillium, Welhonpesä.


Hyviä melan vetoja itse kullekin säädylle!

Off-Road -melonnan äänenkannattaja.