 |
| Rajavyöhyke Koitajoen pohjois-osassa ei näytä kovin sotaisalta. |
”Mennään niin itään kuin voidaan”
Hattuvaaran kylän Virmajärven rannassa on manner EU:n itäisin piste. Sieltä ei pääse jokia pitkin mihinkään, mutta voisimme meloa Koitajokea pohjoiselta rajavyöhykkeeltä eteläiselle. Meloisimme Venäjän rajalta Venäjän rajalle. Pitkään ihmettelin, miksi kartassa näkyy kaksi Koitajokea, yksi rajan pinnassa ja toinen lännempänä. Joki alkaa Venäjältä, koukkaa Suomeen, mutta virtaa uudelleen rajan yli ja palaa takaisin Möhkön kohdalla.
Molemmat Koitajoet ovat samaa jokea.
Se Koitajoki, jonka olemme nähneet elokuvissa on tuo läntisempi osuus. Etukäteen meitä varoitettiin, että itäinen Koitajoki on kivinen ja vähävetinen. Joesta ei ole virtaamatietoja, mutta Möhkön kohdalla on mittapiste. Heinäkuun virtaama oli siinä 15 kuutiota sekunnissa.
Hattuvaaran kylän seudulla käytiin kovia taisteluita sodan loppuvaiheessa kesällä -44. Suomalaiset selvisivät noissa maastoissa hyvän paikallistuntemuksen ja erähenkisen kenraalimajuri Raappanan johdolla. Torjuntavoitto oli ratkaiseva rauhanneuvottelujen kannalta. Seudulla majaili ja teki pahaa myös suuri joukko desantteja.
Ei noin historiallista seutua voinut olla melomatta.
 |
| Meloja tietää omat rajansa, tämän pidemmälle ei mennä. |
 | ||
| Tässä maailmantilanteessa on rauhoittavaa nähdä, mikä riittää rajavyöhykeeksi. |
 |
| Koitajoen eteläpää. Lappu tolpannokassa ja pidemmälle ei mennä. |
 |
| Rajavyöhykemerkkien väliin jää upea erämaajoki. Täydellinen keli kruunasi reissun. |
 |
| Alkukesän sateet ja heinäkuun trooppiset olot loivat jokivarteen kaikki vihreän sävyt. On hieno lipua maisemassa kiirettä. |
 |
| Ja niin monta kertaa, kun olemme tuskailleet sateessa vastatuuleen. Nyt näin. |
 | |
| Melontamme ainoa koski-koski, Polvikoski. Tähän pääsee autolla ja voi arvioida joen vesitilanteen. Tällä vedellä kiviä ei juurikaan ole. Möhkön mittausasemalla virtaama n. 15 m3/s. |
 |
| Kevättulvan tuoma rajatolppa naapurista. |
 |
| Kyllä kelpaa pitää kesää. |
 |
| Talviturkki lähtee. Tarkenee. |
 |
| Tulemme siihen tulokseen, että jokea seuraileva vaelluspolku on talvikäytössä suosittu. Hyvinvarustettuja kämppiä on joen varressa tiheään. |
 |
| Pehmeitä rantoja. |
 |
| Tupien pihapiirit ovat hyvässä kunnossa ja siistejä. |
 |
| Kunnolla kunnon polttopuita. |
 |
| Tupa vaikuttaa viihtyisältä. Kulkija on jättänyt pöydälle matkaradion. |
 |
| Vaikea on näillä ohjeilla mennä harhaan. |
 | |
| No tässähän sitä. |
 |
| Ei itikan itikkaa varpaiden kimpussa. |
 |
| Kun on riipppumatto, on aina perillä. |
 |
| Melkein hätävarjelun liioittelua tuo rankinen. |
 | |
| Kodassa on hauska katsella varjokuvaleffoja. |
 |
| Aamiainen minun makuuni. |
 | |
| Mihin kiire valmiissa maailmassa? Kahville. |
 | |
| Retken finaali 14-kiloinen Keewaydin-hölkkä... |
 |
| ... ja vähän painavampi retkikassi. |
 |
| Pitkospuita pitkin pääsee rullaamaan kanoottikärryillä täydessä lastissa. |
 |
| Laavulta on pari kilometriä autolle. Helppo nakki. |
 |
| Päivän ajelu Helsingistä osoitteeseen Koidanvaarantie 88, Ilomantsi. 550 km. Ilomantsissa poikettiin kaupassa. |
 |
| Suomi-Neidon lantionluu. |
 |
| Koitajoen keskellä on Polvikosken parkkipaikka ja silta. Siihen on hyvä jättää auto. Helppo hakea jokivarren polkua pitkin. |
 |
| Autolla pääsee melkein perille. Verkkopudaksen autiotuvalle menee kunnon polku. Matkaa metsäautotien kääntöpaikalta pari sataa metriä. |
 |
| Autoilua, patikointia ja melontaa. Vastavirtaan mennessä on yksi hankalampi koski. Minä meloin, Tuomas sauvoi ja Jyrki veti pätkän maitse. Joen yli kulkee kapulalossi. Polku on reilu ja hyvin merkitty. |
 |
| Joen alaosa sujuu kevyesti myötävirtaan meloen ja rannoilla poiketen. Vastavirta on lähinnnä seisovaa vettä. Matkaakaan on jokunen sata metriä. |
 |
| Tuomas ja Jyrki kävelevät jokivartta takaisin autolle. Runsas kymmenen kilometriä. Minä kannan silläaikaa tavaroita parkkipaikalle. Helppo maasto. |
 |
| Koitajokea voin suositella helppona, kiireettömän melonnan kohteena. Matkaa ei ole paljon ja leiripaikat hyviä, joten on aikaa nautiskella. |
