2021/12/19

Nämä kirjat kuuluvat retkeilijän yöpöydälle.


Kun aloitin retkeilyn, ei ollut youtubea eikä somea, mutta oli paljon hienoja kirjoja. Oli sama, mitä tarinoita luin. Tavalla tai toisella ne auttoivat omaa retkeilyä ja käsitystäni luonnosta ja luonnon voimasta.

Alkuun harrastin purjehdusta, kilpapurjehdusta Kruununvuoren selällä ja retkiä Suomenlahdella. Lopulta purjehdin parikin kertaa Atlantin yli. Kun minulla ei ollut rahaa ostaa seuraavaa haluamaani venettä, ostin kanootin. Ensimmäinen melonta oli jokiretki Espoon kirkolta melkein merelle. Nyt melottuja kilometrejä on runsas 24 000. Kanootin myötä opin telttaretkeilyn ja liikkumisen erämaassa.

Ilman kirjoja en olisi kehittynyt retkeilijänä. Kirja on loistava käyttöliittymä. Kiinnostaviin kohtiin on helppo palata uudelleen. Kirja ei koskaan sano, että oletpas tyhmä, aina voit lukea vaikean kohdan uudelleen.

En saa provisiota, kun ostat nämä kirjat tai jonkun niistä.

 

The Bark Canoes and Skin Boats
of Northern Eurasia

Vaikka tämä kirja on englanniksi, on se mahtava selattava. Avaat kirjan mistä kohdasta tahansa, pääset kaivautumaan maanosamme melonnan historiaan yksityiskohtia myöden. Toinen kirjoittajista, Harri Luukkanen, on meloja ja melonnan vaikuttaja muutenkin. Kirja näkyi olevan Akateemisessa kirjakaupassa. Kirjaa voi kysyä myös Harrilta.

The Bark Canoes and Skin Boats of Northern Eurasia >>>

 




Jään ja tulen maat

 

Auli Irjala ja Hannu Aulin ovat vahoja tuttuja purjehdusajoiltani. Tiemme kohtasivat uudelleen, kun heidät kutsuttiin Arktisen klubin jäseniksi arktisen alueen kokeneina purjehtijoina. Aulin kirja on retkikirjojen parhaimmistoa. Ei tarvitse olla purjehtija nauttiakseen tästä retkestä. Jään ja tulen maat kattaa viiden vuoden purjehdukset Helsingistä Barentsinmerelle, Huippuvuorille ja sieltä lopulta Etelämantereelle ja Tyynellemerelle asti.

Jään ja tulen maat >>>

 


Arktisia tarinoita

 

Jos ikuisen jään alueilla vaarana on kylmyys, railot ja jääkarhut, Kanadan erämaissa vaarana ovat harmaakarhut, kanjoneissa kulkevat kosket ja virrassa ajelehtivat puunrungot. Kaikille retkille yhteistä on kuitenkin perusteellinen etukäteissuunnittelu ja varautuminen pahimpaan eli varusteiden menetykseen.

Kertomukset sijoittuvat ikiroudan alueelle Kanadaan, Islantiin, Grönlantiin, Huippuvuorille sekä pohjois- ja etelänavalle. Yhteistä retkille on niiden pitkä kesto sekä ajallisesti, että matkallisesti.

Minulla on viiden kirjan käsivarasto Helsingissä, voit hakea kirjan minulta,  40 €. jaakko.makikyla (et) gmail.com

Arktisia tarinoita >>> 


Nanoq
Arktinen museo 30 vuotta

 

Ensin tehtiin sauna ja lopulta rakennettiin kirkko. Arktisten retkeilijöiden henkinen koti on Nanoq –museo. Lämminhenkinen kirja, joka on koottu Nanoqin talkoolaisten kertomuksista museon 30-vuotisen toiminnan ajalta.

Minulla on viiden kirjan käsivarasto Helsingissä, voit hakea kirjan minulta,  30 €. jaakko.makikyla (et) gmail.com 

Nanoq >>> 




Off-Road -melonnan äänenkannattaja.




2021/12/07

Nyt oli lähellä.


Hampparit ry, Koivusaari. 5.12. klo 10:00, lämpötila -15, tuuli WNW 8

Kyllä sen tunsin, kun hain kanootin telineestä kyytiin. Kuormahihnojen solkia näprätessä pakkanen puri hetkessä sormet jäykiksi.  

6.12.2020 Itsenäisyyspäivän viettoa Elisaaressa.

Olen monena vuonna viettänyt itsenäisyyspäivää Inkoon Elisaaressa. Välillä jäät estävät melonnan sinne, niin tänäkin vuonna. Meitä on porukka, joka oli varannut itsenäisyyspäivän viikonlopun melontaan. Elisaareen emme pääse ja poltto vesille on kova. Haluamme löytää sulaa vettä.

Pakkasjakso on ollut pitkä ja merellä salmet ovat jäässä.

Läntisellä Uudellamaalla, Mustijoella, Peltokosken voimalaitoksen alapuolella joki virtaa kohtalaisesti. Viidentoista asteen pakkasesta huolimatta lähdemme sunnuntaina 5.12. katsomaan, paljonko joessa on sulaa vettä meloa. Tuuli on 5-7- metriä sekunnissa. Tuulen ja pakkasen yhteisvaikutus on -25 astetta.

Lyhyt melonta, ei sen kummemmin varusteita.

Meitä on minun lisäkseni Emppu ja Sami, he olivat edellisen yön lähiseudun laavulla riippumatoissaan. He ovat kokeneita kylmän ajan retkeilijöitä ja melojia.


Vien kanootin rantaan ja huomaan heti, että neopreeni tossuissa en voi mennä vesille. Kahdet sukat ja kuivapuvun sukka tungettuna tossuun on liikaa. En saa heiluteltua varpaita tossun sisässä. Minulla on matkassa huopavuoriset halpis-saappaat, jotka olen ostanut leirikäyttöön.  Ne ovat sen verran tilavat, että saan ne helposti jalkaan, vaikka olisi paksulti sukkia jalassa ja on tilaa heilutella varpaita.

Meillä kaikilla on monta kerrosta vaatetta päällä. Liikkuminen on kankeaa. Empulla ja Samilla on pilkkihaalarit kuivapuvun päällä. Minulla on kuivapuvun alla vaatetta niin paljon kuin mahtuu. 

Neopreenisormikkaat, jotka ovat monta kertaa olleet pelastus kylmää vastaan, eivät nyt tule kuuloon. Sormissa ei ole sen vertaa lämpöä, että se lämmittäisi neoprenit iskuun. Märät sormikkaat jäätyisivät saman tien.

Nyt ei ole varaa kastella mitään, eikä ketään.

Autamme toisemme kanoottiin ja vesille. Jäinen ranta on liukas, kanootti ei pysy paikoillaan ja askel on epävarma.

Voimalaitoksen veden sulana pitävä virtaus rauhoittuu aika pian. Joki on koko leveydeltään hyhmässä ja toisin paikon sentin parin jäässä.

Rannoilla on vedenkorkeuden vaihteluiden mukaan muutamaan eri korkeuteen jäätyneitä hyllyjä.

Melon aina polviasennossa jalat penkin alla. Nyt isot saappaat mahtuvat penkin alle vain poikittain ja jalkaterien asento on todella epämukava. En saa liikuteltua varpaita. 

En uskalla vaihtaa asentoa, pelkään, että kaadan kanootin. Pyydän Emppua ja Samia tukemaan kanoottiani ja saan kiskottua toisen jalan pois penkin alta. Toiselle jalkaterälle on nyt paremmin tilaa. Tuen etujalan partaaseen ja kanootin pohjaan. Asento on aika tukeva ja tasapainoinen.

Meloessa jokainen pisara, joka tulee kanoottiin, jäätyy saman tien. Melon puolta vaihtamatta. Jokainen veto on rauhallinen, ettei alakäsi kastu. Kanootin partaaseen kertyy vesilinjan yläpuolelle jäätä. Samoin melaan kertyy jäätä lavan ja varren yhtymäkohtaan. Jään kertymisestä ei silti ole aihetta huoleen.

Tuuli ei ole voimakas, mutta puuskat jäähdyttävät tehokkaasti. Vedän kuivapuvun hupun pipon yli ja kiristän sen kasvojen suojaksi.


Annan Empun ja Samin murtaa jäätä. Murtuva jää pitää sen verran kovaa rutinaa, että puhe ei kanna kanootista toiseen. Tulee mieleen, että missä on minun pillini, jos lipsahdan veteen.


Joki kulkee tällä kohtaa keskellä peltoaukeaa. Lähimmät talot ovat noin puolen kilometrin päässä. Olen etukäteen miettinyt, että jos joku meistä joutuu veteen, niin pitää päästä nopeasti rantaan ja koettaa tehdä isot tulet. Metsää ei ole, joten pitää kävellä kamppeet märkänä pellon poikki ja sen jälkeen pitää olla tuuria, että osuu taloon, jossa ollaan kotona. Arvioin, että Sami pilkkihaalareineen painaa vedessä uineena lähelle 200 kiloa. Kanoottiin häntä ei saa, mutta pääseekö edes rannalle?

Tulee maatauon aika. Rannoilla on jäähyllyt. Kanoottia ei saa rannan suuntaan paikkaan, josta voisi nousta maihin. Kokeilemme meloa vauhdilla rantapuskaan. Kanootti ei nouse riittävästi jäähyllyn päälle. Ajatukseni on, että kun toinen kanootti on osittain rannassa, niin saan sen avulla vedettyä oman kanoottini ylemmäs rantaan. Sen jälkeen saan kiskottua Empun ja Samin kanootin ylemmäs, jotta hekin pääsevät maihin. Ei onnistu. Päätämme, että tämä oli tässä. 

Lähdemme melomaan takaisin vielä, kun saamme murrettua jäätä. Gepsi näyttää, että olemme meloneet 2,5 kilometriä. Aikaa on kulunut vajaa tunti. Vastavirtaan ja lisääntyvässä jäässä paluuseen arvoin kuluvan toisen tunnin. Tuuli on paluun suuntaan vastainen. Sen huomaa kasvoilla. Kroppakin tuntuu jäähtyneen.

Joki kerää koko ajan lisää jäätä. Pari kertaa pitää tehdä lautta, että saan oiottua jalkojani ja veren kiertämään niissä. Meno on muuten rentoa. Melonta sujuu ja maiseman tunnelma on hieno

Pääsemme kunnialla takaisin ja maihin. Olimme vesillä runsaan tunnin, kroppa on jäähtynyt ja kankea. Minulla on juomalämmintä lihalientä. Se tekee hyvää. Lämmitän kotona veden paistomittarilla noin 70 asteeseen. Näin se on termospullossa sopivan lämmintä heti juotavaksi.


Pakkaamme kanootit katolle. Jäätyneet partaat ovat liukkaat ja tuuli meinaa heittää kanoottini alas katolta ennenkuin saan sen sidottua kiinni.

Ajamme kodalle. Sami virittää tulet ja Emppu laittaa meille voileipiä ja makkarat sulamaan ritilälle. Samin tekemät tulet ja Empun tarjoama ateria pelastaa minut varmalta kylmä-nälkä-kuolemalta.

Kuolemasta puheen ollen.

Olimmeko varustautuneet oikein? Kyllä ja ei. Kuivapuku olisi pitänyt olla päällimmäisenä. Seuraava kuivapukuni on numeroa väljempi. Väljyys ei haittaa, mutta kun on kylmä sen alle pitää mahtua tarpeeksi vaatetta. Samoin seuraavat neopren tossut ovat paria numeroa isommat. Sukkia ja hanskoja pitää miettiä. Sukkien pitää olla löysät, vaikka niitä on kahdet pällekkäin. Hanskoissa pitää olla kunnon karvavuori ja ne pitää olla helppo pukea ja riisua. Mieluummin muutama pari kastumisen varalta. 

Empulla ja Samilla oli reilut turkisrukkaset. Tuli jopa mieleen arktisten vaeltajien hiihtäessä käyttämä tikkihame. Jalat voisi kääriä sellaisen ympärille kanootissa. Kunhan huolehtii, että veteen joutuessa siitä pääsee eroon. 

Naskalit? En edes omista. Samilla oli mukana. 

Sytykkeitä? Tuohta? Tervasta? No ei ollut mukana.

Mulla on aina mukana survival-kit, jossa on tulentekovälineet ja tulitikkuja.

Puhuimme melonnastamme jälkeenpäin. Se oli kaikilla mittareilla hengenvaarallinen melonta. Leppeästä maisemasta huolimatta melonnassa oli liikaa riskiä. 

Olemme varmoja, että jos joku meistä olisi joutunut veteen, emme olisi selvinneet omin avuin. Olisi ollut pakko soittaa heti 112, ja kertoa, missä hölmöilemme. 

Tämä oli yksi melonta monista, mutta jälkitunnelmat olivat sen verran kovat, että päätin päivittää tämän tarinan saman tien blogiin.

Kun on pakkanen, kastuminen mistä tahansa syystä on hengenvaarallinen tila. Aiemmat melonnat alle kymmen asteen pakkasilla ovat olleet petollisen helppoja. Nyt kylmyys vaikutti oleellisesti toimintakykyyn.

Turha minun on neuvoa, että älä mene, menet kumminkin. Ole joka tapauksessa huolellinen. Käänny heti takaisin, kun siltä tuntuu.  

Lue tästä lisää, miten kylmä vaikuttaa. 

Off-Road -melonnan äänenkannattaja.