2022/01/31

Vanhankaupunginkosken padosta melojan ajatuksia

Vantaan kuuluu niihin jokiin, joiden latvoilla ei ole virtausta tasaavaa järveä. Veden määrä vaihtelee voimakkaasti valuma-alueen sateiden mukaan.

Kuvaaja tuntematon, ehkä H.S.

Ulkoilijat viihtyvät jo nyt virtaavan veden puolella ja vanhojen rakennusten ympärillä.

Kosken itähaara sopii kokeneille koskimelojille ja silloinkin niin, että rannalla on turvamies heittoliinan kanssa.

Suurimman osan vuotta, varsinkin kesällä, joessa on vähän vettä ja pato on valitettavasti haiseva liru. Siinä tilassa padolla ei juurikaan ole maisemallista vetovoimaa.



Kun molemmat haarat valuttavat hallitusti vettä, lisää se melojien virkistyskäyttöä huomattavasti.
Helposti saavutettavana kohteena se on oiva paikka kanootti, kajakki, packraft ja SUP-lautamelojille.

Koskelle syntyisi helposti tuhansia aikuisliikuntasuorituksia kaudessa. Meren puolella Helsingissä on melontasuorituksia reilusti yli 15 000 vuodessa.

Melonta ei välttämättä tarvitse sen kummempia rakenteita, vapaa vesi riittää.

Kosken muokkauksessa kannattaa kuunnella melojia. Kaloille kelpaa se, mikä melojillekin.

Melominen rikastuttaa alueen virkistyskäyttöä. Jos ulkoilijat eivät itse halua meloa, niin yllättävän moni haluaa katsella koskenlaskua rannalta.

Oikein muotoiltu pohjapato, jolla virtausta ja Vantaan vedenkorkeutta voidaan säätää, ei haittaa melontaa. Vantaanjoessa on jo nyt useampi veden pintaa tasaava pohjapato.

Helsinkiläisiltä melojilta puuttuu turvallinen virtapaikka perusharjoitteluun. Se olisi tuossa.

 

Off-Road -melonnan äänenkannattaja.