Sivuteiden kulkijoiden äänenkannattaja.
Melontatarinoita, yleensä tosia, mutta aina oman näkemyksen mukaisia.
Kaupallinenkin olen - jos en tykkää, en kehu edes rahasta.
Melojat Helsingin seudulla ovat pitkästä aikaa alkaneet puhua yhteistyöstä saada useampia paikkoja mennä vesille ja tulla vesiltä.
Meloin Timon kanssa Helsingin niemen ympäri ja etsin paikkoja, joissa voisi kastella varpaansa mereen tai ainakin paikkoja, joihin voisi tehdä laiturin melojien tai soutajien rantautua.
Löysin monta hyvää paikkaa. Mutta oli myös uusia rakennelmia, jotka eristävät helsinkiläiset merestä ja jotka ovat vaarallisia, jos joku alamainen sattuisi horjahtamaan veteen.
Vantaanjoen suisto on tänä päivänä erittäin suosittu ja vilkas ulkoilualue. Rannassa on iso betoniramppi, josta voisi saada peräkärryllä veneen vesille. Ei muuta. Onneksi rannassa on melontaseura Jyryn talkoilema laituri, josta meloja pääsee vesille.
Toukolan rantapuiston kohdalla Timo kertoi tutusta, joka oli vasiten ostanut asunnon Arabianrannasta päästäkseen kotirannasta kanootilla vesille. Rantapuistossa ei ole yhtään kohtaa, josta saisi kanootin vesille raapimatta sitä kiviin. Taloyhtiöillä voisi olla pihalla kanoottiteline siinä missä pyörätelinekin.
Kalasataman pohjoisranta on hurja. Kolmimetrinen rantamuuri. Vasemmalla venelaiturin puolella on harvakseltaan tikkaat. Kun joku putoaa mereen, niin kaupunki on huolehtinut putoajan turvallisuudesta. Ei se noin mene.
Ihminen ei valitse, että enpä putoa tästä muurin kohdalta, vaan putoan tuosta laiturilta tikkaiden juureen. Vähällä miettimisellä rannan turvallisuus ja samalla viihtyvyys olisi ratkaistu luovemmalla ajattelulla.
Tuossa näyttää syntyvän varsinainen laituriporrastus. Siitä puretaan juuri valumuotteja. Molemmin puolin pitkä ranta ilman mahdollisuutta päästä vedestä ylös saati liplattelemaan varpaitaan veteen.
Katajanokan itäkärjessä on puistikko, jonne saisi pienellä vaivalla vesille meno paikan. Sieltä ei ole kuvaa.
Mutta Eteläsatamassa Essi Renvallin Rauhanpatsaan selän takana on mitä mainioin allas. Paitsi että reunakivetyksen ainoa porras on kaukana vedestä.
"Tämän rauhanpatsaan pystytti Suomen kansa rauhanomaisen rinnakkaiselon ja Suomen ja Neuvostoliiton ystävyyden vertauskuvaksi 6.4.1968."
Saisi Suomen kansa nyt pystyttää sopivia liuskoja merellisen rinnakkaiselon vertauskuvaksi.
Kaivopuistossa on melkein valmis matala ranta, josta pääsisi Cafe Ursulaan kahville. Sekin on liian kivinen vetää vene ylös tai mennä paljain jaloin veteen kahlaamaan.
Kahvila Carouselin edessä on iso liuska veneiden laskuun. Oletan vastarannalla olevien pursiseurojen talkoilleen osaan liuskaa puisia kehikoita. Tuosta jo saisi kanootin ylös. Mutta paikka ei houkuttele varpaita kastelemaan.
Merenkulkijoiden patsaan juurella tyttö vetää paremman puutteessa kajakkiaan rantaan kalliolle.
Merenkulkijoiden patsas on Helsingin kaupungin säästömonumentti. Ikuinen liekki sammutettiin, kun kaupunki sai kaasulaskun. Merenkulkija minussa paheksuu.
Eiran rannassa on pieni, suosittu uimaranta. Samoin rannan kivipenkereet ovat auringonpalvojien täplittämä. Turvaportaita ei ole tuossakaan penkereessä.
Vähän viilennystä. Kevättalvella kiipesimme Lauttasaareen. Lumista jäätä pitkin kanootti liukui kepeästi.
Koivusaaressa, melontamme päätepisteessä, on Hevossaaren hampparit ry tehnyt rampin. Vuokrasopimuksessa määriteltiin, että kevyt laituri. No tämä on. Halpa, toimiva ja kestänyt vuosien myrskyt. Vedenkorkeus vaihtelee runsaan metrin ja laituri toimii kaikilla veden korkeuksilla.
Jatkan tästä aiheesta, jos yhteistyö kiinnostaa, anna kuulua.
Olin toukokuun lopulla Veneilytoimittajien kanssa kolme tehokasta päivää Visit Ålandin vieraana Ahvenanmaalla. Visit Åland löytyy täältä Kohteet, joissa kävimme, ovat jopa melojalle päivämatkan päässä toisistaan.
Meille esitellyt kylät ja palvelut sijaitsevat lähinnä venesatamissa, mutta satamien palvelu on laajaa, ja myös yhteysaluksilla kulkeville matkaajille on tarjolla aktiviteetteja ja paikkoja joihin tutustua. Satamista löytyy tietoja esimerkiksi täältä: Tietoa vierassatamista
Vaikka en ole melonut Ahvenanmaalla, niin nyt monessa paikka tuli mieleen, että täällä on paljon suojaisia vesiä liikkua kanootilla.
Olen hyvin puolueellinen kommentoimaan Ahvenanmaata.
Kävin siellä ensimmäistä kertaa nuorena meripartiolaisena. Olen viettänyt jopa yhden hiihtoloman siellä lasten kanssa autoillen ja mäkiä laskien. Voi mennä pitkään, jos koskaan tulee sellaista talvea, että Maarianhaminan Itäsatamassa voisi ajaa omalla autolla jäärataa.
Purjehduksieni tähtihetki oli olla kapteenina 1988 Tall Ships Race –tapahtumaassa ja vierailla suurien purjelaivon kanssa Maarianhaminassa. Se oli Itämeren kierroksen eittämättä paras etappisatama. Tunsin olevani todellinen merenkulkija. Aluksena minulla oli 45-jalkainen kutteririkattu teräsketsi.
Tullessani Pommernin kannelle, panin merkille pyörätuolinostimen. Olen työkseni tehnyt esteettömyyskartoituksia ja ilahduin, kuinka huolella museo on huolehtinut esteettömyydestä.
Hissillä pääsee Pommernin ruuman kansille, jotka toimivat näyttelytiloina.
Tiloja on useassa kerroksessa ja vasta täällä kannen alla ruumassa saa käsityksen Pommernin koosta.
Museomies minussa tykkää kuivumassa olevista kokin villasukista.
Varsinaiset näyttelytilat museorakennuksessa ovat sekä esteettömiä, että näyttelyteknisesti aivan huippua. Työskentelin nuorena graafikkona Kansallismuseossa ja tein näyttelyitä muihinkin museoihin. Siitä jäi ammatillinen tapa katsella museaalisia ratkaisuja.
Kaikessa merenkulun historiallisessa vakavuudessa museon henki on kepeä, jopa humoristinen.
Selkeästi, mutta ei lainkaan räikeästi merkityt portaat.
Lapsiakaan ei ole unohdettu. Tässä voi opetella lastaaman alus niin, että se kelluu vaakasuorassa. Veneilytoimittajien puheenjohtaja askarteli aika tovin, ennenkuin alus oli vaaterissa.
Mainitsin oppaallemme, että esteettömyys kiinnostaa ja heti hän kertoi, että Maarianhaminan keskustassa on Park Alandia hotelli Tiedot löydät täältä, jossa on kuusi esteetöntä kahden hengen huonetta ja pääsin tutustumaan hotelliin.
Huoneen ovi aukeaa asiakkaalle, joka käyttää pyörätuolia, seinässä olevasta anturista. Vammattomalle asiakkaalle ovi aukeaa niinkuin tavallisestikin oven kohdalta.
Huoneissa mahtuu liikkumaan jopa sähköpyörätuolilla. Arkikäytössä sängyt ovat vierekkäin parisänkynä. Tavallinen vierailija ei edes huomaa eroa.
Huoneet ovat normaalikäytössä tilavia. Kylpyhuone varustetaan aina tarpeen mukaan.
Kun palasimme hotellin aulaan, katselin vastaanottotiskiä ja kysyin, missä on pyörätuolikorkuinen palvelutiski? Löytyi, normiasennossa palvelutiski on korkea, mutta kääntyy alas ja syvennys päästää asioimaan miellyttävästi ja kurottelematta. Hotellin omistaja Zaida Blomsterlund esitteli minulle tiloja ja poseerasi tässä mallina. Kiitos Zaida nopeasti järjestyneestä vierailusta.
Eikä esteettömyys tähän loppunut. Itäsatamassa on reilut rampit ja kaiteet laitureille. Ne auttavat myös tavallisia veneilijöitä, kun pitää kärrätä tavaroita veneeseen.
Shiplandin Tiedot täältä taksivene LisaMarie on sekä tavarajuhta, mutta samalla se tarjoaa esteettömiä retkiä Ahvenanmaan saaristoon.
Itäsatamassa viimeisteltiin veneilijöille uusia palveluita. MSF:n tiedot täällä Pesutorneja on riittävästi. Miksi ei melontaretkeilijäkin voisi pestä täällä varusteitaan?
Uutta on myös 24/7 toimiva check-in. Kun tulet yöllä, pääset heti kirjautumaan ja pääset suihkuun ja muihin satamapaveluihin saman tien.
Eckerö, vanha postisatama oli seuraava kohteemme.
Käringsundin lomakylässä ja vierassatamassa Löytyy täältä viimeisteltiin myös uusia palvelurakennuksia kesän vieraiden tulla.
Kun venemestarit käsittelee puuta, on pitkiä lautoja sekä hienoja sävyjä.
Padassa kypsyy uusia tarinoita veneilijöille.
Viihtyisiä ja huolellisesti viimeisteltyjä olivat meidän tämän yön majapaikat.
Mysig taitaa olla tämän kuvan sana. Jokainen yksityiskohta Ahvenanmaalla ilahduttaa ja toivottaa merenkulkijan tervetulleeksi.
Stallhagen olut ja emäntämme Vargatassa kilisevät houkuttelevasti meidät pöydän ääreen.
Merelle ei tästä pöydästä travitse lähteä tyhjin vatsoin.
Mikä on peräkannella istuessa. Ålands Sjötrafikin omistaja Markus Nordberg on meidän kuski. Vanhaa mersumiestä rauhoittaa, kun kannen alla jytisee 600 hevosvoimainen mersu. Markus on jatkanut tätä venettä useamman metrin. Sillä voi peruuttaa rantaan ja potkuri jää vielä syvään veteen.
Tällä veneellä hoituu sulan veden aikana niin koulukyydit kuin sairaskuljetukset. Tämäkin on esteetön. Seurasin vähän aikaa puhelimen gps-kartalla Markus Nordbergin reittiä saariston läpi, mutta aika pian alkoi kivislalom hirvittää. Harmi, etten tallentanut reittiä. Hän tuntee Ahvenanmaan vedet ja tietää väistettävät kivet.
Aurinkopaneelit näkyvät pitkälle Sottungan eko-venesataman päärakennuksen katolla.
Kunnansihteeri Kennet Lundström esitteli Sottungan venesataman ja mitä sen lisäksi on tarjolla.
Aivan mieletön EU-rahoitteinen yhteistyökokonaisuus, jossa toisessa päässä on ekologia, merivedellä huuhdottavat vessat ja toisessa päässä StOlav vaellusreitti saarihyppelynä Turusta aina Norjan Trondheimiin.
