Melojat Helsingin seudulla ovat pitkästä aikaa alkaneet puhua yhteistyöstä saada useampia paikkoja mennä vesille ja tulla vesiltä.
Meloin Timon kanssa Helsingin niemen ympäri ja etsin paikkoja, joissa voisi kastella varpaansa mereen tai ainakin paikkoja, joihin voisi tehdä laiturin melojien tai soutajien rantautua.
Löysin monta hyvää paikkaa. Mutta oli myös uusia rakennelmia, jotka eristävät helsinkiläiset merestä ja jotka ovat vaarallisia, jos joku alamainen sattuisi horjahtamaan veteen.
Vantaanjoen suisto on tänä päivänä erittäin suosittu ja vilkas ulkoilualue. Rannassa on iso betoniramppi, josta voisi saada peräkärryllä veneen vesille. Ei muuta. Onneksi rannassa on melontaseura Jyryn talkoilema laituri, josta meloja pääsee vesille.
Toukolan rantapuiston kohdalla Timo kertoi tutusta, joka oli vasiten ostanut asunnon Arabianrannasta päästäkseen kotirannasta kanootilla vesille. Rantapuistossa ei ole yhtään kohtaa, josta saisi kanootin vesille raapimatta sitä kiviin. Taloyhtiöillä voisi olla pihalla kanoottiteline siinä missä pyörätelinekin.
Kalasataman pohjoisranta on hurja. Kolmimetrinen rantamuuri. Vasemmalla venelaiturin puolella on harvakseltaan tikkaat. Kun joku putoaa mereen, niin kaupunki on huolehtinut putoajan turvallisuudesta. Ei se noin mene.
Ihminen ei valitse, että enpä putoa tästä muurin kohdalta, vaan putoan tuosta laiturilta tikkaiden juureen. Vähällä miettimisellä rannan turvallisuus ja samalla viihtyvyys olisi ratkaistu luovemmalla ajattelulla.
Tuossa näyttää syntyvän varsinainen laituriporrastus. Siitä puretaan juuri valumuotteja. Molemmin puolin pitkä ranta ilman mahdollisuutta päästä vedestä ylös saati liplattelemaan varpaitaan veteen.
Katajanokan itäkärjessä on puistikko, jonne saisi pienellä vaivalla vesille meno paikan. Sieltä ei ole kuvaa.
Mutta Eteläsatamassa Essi Renvallin Rauhanpatsaan selän takana on mitä mainioin allas. Paitsi että reunakivetyksen ainoa porras on kaukana vedestä.
"Tämän rauhanpatsaan pystytti Suomen kansa rauhanomaisen rinnakkaiselon ja Suomen ja Neuvostoliiton ystävyyden vertauskuvaksi 6.4.1968."
Saisi Suomen kansa nyt pystyttää sopivia liuskoja merellisen rinnakkaiselon vertauskuvaksi.
Kaivopuistossa on melkein valmis matala ranta, josta pääsisi Cafe Ursulaan kahville. Sekin on liian kivinen vetää vene ylös tai mennä paljain jaloin veteen kahlaamaan.
Kahvila Carouselin edessä on iso liuska veneiden laskuun. Oletan vastarannalla olevien pursiseurojen talkoilleen osaan liuskaa puisia kehikoita. Tuosta jo saisi kanootin ylös. Mutta paikka ei houkuttele varpaita kastelemaan.
Merenkulkijoiden patsaan juurella tyttö vetää paremman puutteessa kajakkiaan rantaan kalliolle.
Merenkulkijoiden patsas on Helsingin kaupungin säästömonumentti. Ikuinen liekki sammutettiin, kun kaupunki sai kaasulaskun. Merenkulkija minussa paheksuu.
Eiran rannassa on pieni, suosittu uimaranta. Samoin rannan kivipenkereet ovat auringonpalvojien täplittämä. Turvaportaita ei ole tuossakaan penkereessä.
Vähän viilennystä. Kevättalvella kiipesimme Lauttasaareen. Lumista jäätä pitkin kanootti liukui kepeästi.
Koivusaaressa, melontamme päätepisteessä, on Hevossaaren hampparit ry tehnyt rampin. Vuokrasopimuksessa määriteltiin, että kevyt laituri. No tämä on. Halpa, toimiva ja kestänyt vuosien myrskyt. Vedenkorkeus vaihtelee runsaan metrin ja laituri toimii kaikilla veden korkeuksilla.
Täällä lisää merellisestä Helsingistä >>>
jos yhteistyö kiinnostaa, anna kuulua.
