Kokemus ja raaka voima — 1

Old Hand & brute force.
This spring we had only one task, to paddle 310 km Gauja XXL ultramarathon.
Before Gauja we paddled two one day long events in Estonia: Turi-Tori 78 km and Vohandumaraton 100 km.
This is the first part of three stories.

Meloimme nyt keväällä Sampo Harjun kanssa kolme maratonmelontaa Baltiassa. Türi-Tori ja viikon päästä Vöhandumaraton, siitä vajaa kaksi viikkoa ja Gauja XXL. Yhteensä 488 kilometriä jokia neljässä melontapäivässä. Kokemus oli sen verran syvä, että puran sen kolmeen blogikirjoitukseen.

Ensimmäinen osa kertoo valmistautumisesta ja ensimmäisestä koitoksesta Turi-Tori, 78 kilometriä Pärnujoella.

We started training as soon as there was even
a little open water. The spring was late.
Canoe Northstar Polaris from Welhonpesa.

Mikä tässä puurtamisessa viehättää?

Miten tätä melomista kelloa vastaan jaksaa?

Mikä motivoi lähtemään uudelleen ja uudelleen?

Minulla on hämäläisen maanviljelijäsuvun geenit. Emme me maalla käyneet lenkillä ennen perunoiden istutusta emmekä venytelleet ennen heinäntekoa. Työhön suhtauduttiin työntekona. Pellolla on turha repiä. Heinää tehdään monta päivää, pitää jaksaa, kunnes sato on korjattu. Rauhallista, eleetöntä, mutta aikaansaapaa tekemistä arvostettiin. Minulle painotettiin aina, että toimi taloudellisemmin, älä tee turhia liikkeitä.

The ice let us train in a
quite small area.

Olen melojana samanlainen maatiainen. En hae huippuvauhtia, mutta melon, kunnes olen  perillä. Monesko olen tai voitanko jonkun, sillä ei ole väliä. Perille pääsy suunnitellusti palkitsee ja tulee pörheä olo. Tein sen.

Olen retkeillyt pitkiä matkoja ja olen melonut kevytkulkuisilla retkikanooteilla useita maratonmelontoja.

Osallistun näihin, koska haluan etsiä ja löytää sekä kokeilla hyväkulkuisia retkikanootteja. Melkein joka kerta alla on uusi kanootti.

Uskon näistä kokemuksista olevan hyötyä tavallisille retkimelojille. Sellainen minäkin olen.



Tänä keväänä oli edessä sellaisia koitoksia, että aloitimme Sampon kanssa harjoittelun, heti kun vaan jäät antoivat myöden. Alkuun melonta Hamppareiden rannasta oli aika syheröä.

This was another technique training
session in a class I rapids
at river Vantaa in Helsinki.

Kun Vantaanjoki vapautui jäistä, meloimme siellä useamman kerran sekä myötä- että vastavirtaan. Yhden päivän harjoitttelimme Vantaankoskella virrassa työskentelyä yhdessä. Siitä oli hyötyä meille molemmille. Minäkään en ollut aikoihin melonut virrassa kaksikolla.

Kilometrejä tuli silti aika vähän, nipin napin runsas 50 kilometriä, mutta melontateknisesti se oli meille laatuaikaa. Kanootti Northstar Polaris oli tuttu jo edelliseltä keväältä, sen käyttäytymistä ei enää tarvinnut opetella.

Kevään ensimmäinen pitkä matka on
Türi-Tori –melonta Virossa Pärnujoella.

Türi-Tori 78 km start.
All kinds of normal paddling equipment is ready to the Parnu river. River is relatively easy. Some viers, but in normal water 100-50 cm all the rapids are less than class I, stones though. It is early sping, so it may be quite cold.
Link to Estonian water levels >>> 

Türi-Tori melotaan aikaisin huhtikuussa, joskus joki on ollut jäässä viime hetkeen. Matkoja on kolme, 105, 78 ja 48 kilometriä. Joen keväinen virtaama on vauhdikasta, mutta laskee aika nopeasti. Varsinaisia koskia ei ole, mutta muutama pohjapato on. Kurgian pohjapato, josta alkaa 48 kilometrin melonta, kannattaa ohittaa maitse.

Suurjoe mill dam.
You may get through from the middle, but especially when the water level is less than 100 cm, Go towards the dam ruins and pass through the slot between the ruins and the mill close to the ruins. Avoid the mill.

Suurjoe mill dam. Route checking. Water level 50 cm.

Suurejoen mylly kannattaa käydä katsomassa etukäteen. Normivedellä luonteva reitti on sillan jälkeen lähintä kvirauniota kohti ja ihan sen vasemmalta puolelta myllyn ohi. Myllyn lähelle ei kannata mennä. Korkeammalla vedellä voi päästä raunioiden ohi oikealta puolelta, keskeltä virtaa. 

Suurjoe mill dam. Best place to pass the ruins.

Muut virtapaikat ovat lähinnä kivien väistelyä järjestäjän nuottien mukaan. Jos osaa lukea virtaa, niin vähälläkin vedellä joen voi meloa kuitukanootilla.

Pärnujoen virtaamatietoja löytyy täältä. Jos vedenkorkeus on 100 cm, niin joki on vauhdikas ja tasainen, 50 cm on jo hidas ja moni paikka kivinen.

Hotel Veskisilla at the start of the 78 km.

Testaamme
energiaa säästävää etenemistä.

Olemme liikkeellä ilman huoltoa, joten logistisesti helpointa on osallistua 78 kilometrin osuudelle, jonka lähtö on melkein Veskisilla-hotellin pihasta ja saisimme paluukyydin samaan paikkaan tapahtuman järjestäjältä.

Tulomatkalla Tallinnasta poikkeamme katsomaan Pärnujoen vesitilanteen muutamasta virtapaikasta. Vettä on vähän, mutta silti riittävästi. Sää on keväinen, vähän viileä, mutta sadetta eikä vastatuulta ole luvassa.

Turi-Torissa melojat lähetetään joelle yksi kerrallaan muutaman minuutin välein. Meidän lähtöaikamme on aamulla ensimmäisten lähtijöiden joukossa kello 8:03. Viemme kanootin ja vedet sekä magnesiumilla terästetyt juomapullot jo illalla valmiiksi lähtörantaan. Paikka on vartioitu ja aamulla voimme nukkua hieman pidempään, kun ei tarvitse varata aikaa kanootin ja sen varusteiden virittelyyn.

Energy, lots of it!
Late supper, because I can't eat too much
in the morning. Restaurant Kreisi Trahteeri

Aikainen herätys on minulle myrkkyä. En jaksa aamulla tankata energiaa niin paljon kuin pitää. Siksi syömme tukevat, rasvaiset annokset vähän ennen nukkumaan menoa. Käymme naapurikylässä, Paidessa, Kreisi Trahteeri –nimisessä ravintolassa, voimme suositella. 

Arvioitu melonta-aikamme on noin kymmenen tuntia. Vähän ennen puoltaväliä on Kurgian talomuseon kohdalla maitse ohitettava pato ja taukopaikka, jossa on tarjolla keittoateria.

Pärnujoki on miellyttävän kapea pitkään. Koskia ei ole. Ohitamme jokusen vanhan pohjapadon jäänteen, joissa tulee harjoiteltua virrassa ohjaamista. Selvitämme virtapaikat kolistelematta kanoottiamme.

At Kurgia lunch. Soup and black tea.
48 km to go!

Kurgian lounaspaikalla on jo nälkä. Syömme kunnolla ja rauhassa. Hämmästelen tummaa, lämmintä juomaa, jota on tarjolla. Luulen sitä ensiksi kotikaljaksi, mutta Sampo tunnistaa sen olevan hyvin tummaa ja vahvaa teetä. Tee toimii juomana hyvin ja päätämme, että jatkossa lihaliemen sijaan tankkaamme termospulloihimme vahvaa teetä, jossa on reilusti hunajaa.

Tästä eteenpäin joki on minulle tuttu kahden vuoden takaa. Edessä ei ole ongelmapaikkoja, joita pitäisi hermoilla etukäteen. Melomme rennosti jutellen. Meillä on molemmilla gps edessä ja jos joen virtaama auttaa enemmän kuin on keskinopeustavoitteemme, noin 8 km/t, niin löysäämme tahtia. Juomarytmimme on ryyppy vettä joka puoles tunti ja kerran tunnissa napostelemme lisäenergiaa. 

I like to have different kinds of snacks.
You never know, what you want.
We ate something small once every
hour and had liquid every 30 minutes.

Minulla on välipaloina kaikkea mahdollista, jossa on yli 200 kcal energiaa. Pullia, juustoa, metvurstia, lihaleikkeleitä ja perunalastuja. Ei voi tietää, mikä juuri sillä hetkellä maistuu. Sampo kokeilee myös energiapatukoita, ne ovat muuten hyviä, mutta hitaita syödä. 

Kehitämme myös kahden tunnin välein pidettävän lyhyen maatauon. Ajatus on, että kroppa saa hieman palautua, mutta että tauko ei ole niin pitkä, että pitää moottori käynnistää uudelleen. Tätä taukoilua emme ottaneet jatkossa käyttöön. Rantautumiseen ja lähtöön kului liikaa aikaa. 

Low water had created one new rock garden.
There was a bridge above it, from where we got routing advice in Estonian.
We don't know any Estonian. When our pilot started yelling louder, we took a different route, when he got silent, we guessed, that choice was right.

Matalla oleva vesi on luonut yhden uuden vähän hankalan virtapaikan. Saamme yläpuoliselta sillalta ohjeita. Opimme tulkitsemaan virolaisia ohjeita. Kun neuvojien ääni nousee, muutamme suuntaa. Jos ääni laskee, arvaamme olevamme oikealla reitillä. Temppuilemme paikasta ohi kunnialla.


Tutut virtapaikat selvitämme nautiskellen. Pysymme hyvin etukäteen katsotulla reitillä. Maali tulee melkein liian aikaisin. Voimia ja energiaa olisi riittänyt pidempäänkin. Tunnemme, että tankkaukset ja rauhallinen tahtimme on aika kohdallaan.

Long day.We got ride from the finish
to the start very late. Not too many
taxis around here.

Paluukyyti hotellille ja hakemaan autoa viivästyy jostain syystä, annan tästä huutia järjestäjille. Ajamme pimeällä takaisin Torin kylään hakemaan kanoottimme ja varusteet. 

Hotellissa muutama olut ja ryyppy tasaa mielemme ja olemme yhdessä sitä mieltä, että tämä kevään ensimmäinen koitos meni hyvin.

Loppuaikamme oli 10:15:47 sijoituksemme oli  C2MEN –luokassa 11/17 ja koko porukassa 67/120. Etukäteen arvioimme 10 tunnin aika osui hyvin kohdalle. Edellisellä kerralla 2017 joki auttoi huimasti. Meloin silloin C1MEN –luokassa lyhyemmän, 47 km matkan ja keskinopeuteni oli 8,5 km/t. Nyt keskinopeutemme oli 7,6 km/t. Vedenkorkeus oli nyt 51 cm, edellisellä kerralla tuplat.

Finishing time 10:15:47. Our estimate was ten hours.
In class C2MEN, we were 11/17 and 67/120 overall.
Good start for the season! One week at home in Finland and then
back to Vöhandumaraton, Estonia.

Varmista, että saat seuraavat tarinat tuoreena, tilaa tästä feedi:

To get the next parts of this story, get a feed from here:

 Tekstit

 Kaikki kommentit

Off-Road -melonnan äänenkannattaja.

Huolto löytyi GaujaXXL -melontaan!

Welhonpesän hampparit kiittävät mielenkiinnosta
ja tarjouksista. Valitsimme ensimmäisen varman ehdokkaan.
Oli tutun tuttu.

Jaakko Helsingistä ja Sampo Lohjalta.
Olemme meloneet kanoottikaksikolla näitä pitkiä matkoja muutaman vuoden.
Tavoitteemme on päästä kunnialla perille ja tehdä hauskoja reissuja.

Jos Latvia on uusi tuttavuus ja haluat
olla mukana ultramelonnan joukkueessa, niin nyt on
loistava tilaisuus kokea molemmat.

Hyvät kuvat viime vuoden super huoltaja Erkki Lampén

Huoltajallemme tuli ylipääsemätön este. Meillä oli hänelle varamies, mutta varamieskin joutui perumaan. Molemmat harmittelivat hienon tilaisuuden jäämistä väliin.

Jos sinulla on ajokortti ja voimassa oleva passi, niin viralliset vaatimukset ovat siinä.

Menemme Viking Expressillä yli Tallinnaan.
Mahdollinen yöpaikka on Valmeiran kylässä
Etelä-Virossa.

Matkat ja majoitukset maksamme me. Ruuat saat ostella itse. Auto, jota ajat on oletettavasti Hyundai Elantra automaatti.

Retkeilykokemus on tietysti eduksi. Joudut pystyttämään teltan pariin kertaan ja kokkaamaan retkikeittimellä muutaman lämpimän aterian.

Aikataulu – tarvitset vapaaksi päivät
torstai-maanantai 2.-6.5.

Lähdemme Suomesta torstaina 2.5. Satamassa, auton kanssa pitää olla klo 8:00. Ajamme torstaina Etelä-Viroon yöksi lähemmäs melonnan lähtöä, Lejasciemsin kylää Latviassa.

Gauja -joki on kaikkineen noin 400 kilometriä pitkä
vapaa joki, jossa ei ole ohitettavia voimalaitoksia.
Joki seuraa pitkästi Viron ja Latvian rajaa.
Huoltopisteisiin pääsee helposti autolla ja niissä on
uudet vessat ja tulipaikat.

 Perjantaina 3.5. melonnan lähtö on illalla klo 19:00. Sen jälkeen Sampo ja minä lähdemme melomaan ja sinä olet omillasi. Autossa on eväät ja keittovehkeet. Kerromme suunnitelmista tarkemmin, kun tapaamme nokikkain.

Oletettavasti pystytät ensimmäisen telttaleirin Lauantaina aamusta 115 km:n pakolliseen taukopaikkaan. Kun tiedät arvioidun tuloaikamme, lämmmität meille ruuan siksi. Syömme ja menemme torkuille. Herätät meidät sovitun ajan jälkeen. Oletettavasti emme nuku kuin sen pakollisen tunnin.

Huolto tarvitaan siihen, että meillä ei kulu aikaa ruuan
laittoon ja leirin pystyttämiseen, vaan pääsemme
nopeasti syömään ja sen jälkeen nukkumaan.
Huolto varmistaa, että heräämme sovitusti.

Seuraavan kerran tarvitsemme leirin joko lauantaina puolen yön aikaan ja jos olemme edenneet hyvin, nukumme pimeän ajan, jolloin herätys on klo 3-3:30 niin, että aamupala on silloin valmiina.

Jos kaikki menee suunnitellusti, niin kohtaamme sunnuntaina 200 kilometrin pakollisella puolen tunnin tauolla, jolloin syömme ja otamme torkut teltassa.

Jatkamme matkaa ja koitamme tulla maaliin määräajassa viimeistään klo 22. Sen jälkeen ajelemme majapaikkaan pesulle ja nukkumaan.

Maanantaina ajamme kaikessa rauhassa Tallinnaan.
Satamassa pitää olla klo 16.

Jos tämä huoltokeikka kiinnostaa, niin ota yhteyttä Jaakkoon. jaakko.makikyla (at) gmail.com tai soita/tekstaa 050 3456 935.

Täällä on tarina viime vuodelta. >>>

Off-Road -melonnan äänenkannattaja.

Pirkan Soutu nääs

Soutuveneiden vesillelasku airohäslineen on mukavampi katsella vesiltä käsin. Kannattaa olla vesillä hyvissä ajoin. 

Pirkan Soutu eka kertaa sooloinkkarilla, nääs.

Lähden tarinassa vähän kaukaa, koita pysyä mukana.

Maailman rankimmat purjehduskilpailut ovat muotoa tuonne ja takaisin.

Australiassa on Sidney Hobart race, jossa purjehditaan vain yhteen suuntaan alas Australian rannikkoa Tyynen valtameren armoilla.

Meitä lähempänä Englannissa on Fastnet Race, jossa purjehditaan Irlannin rannikolla olevalle Fastnetin majakalle ja takaisin.

Linkki GPS:n dataan
https://connect.garmin.com/modern/activity/2890449840

Kun osallistuin Pirkan Soutuun, tulivat nuo legendaariset purjehduskilpailut mieleen. Pirkan soutu melotaan Pyhäjärvellä Viinikanlahdelta Selkäsaaren ympäri ja takaisin. Tämä kaksi kertaa.

Ennusteet lupasivat 5 m/s.
Se on vielä normi tuuli meloa
kanootilla järven selkää.

Heti aamulla huomasin,
että pieleen menee ennuste.

Tuuli oli äkäisen puuskaista
ja se nousi koko melonnan ajan.

Ensimmäisen lenkin jälkeen tietää, mitä on tulossa. Matkalla ei ole suojaisia osuuksia, vaan edetään pelkkää selkävettä.

Heinäkuun viimeisenä lauantaina puhaltaa kovaa idästä. Tuuli pusertuu Pyhäjärven suuntaisesti Pyynikin harjun sivua. Mennessä on myötätuuli, jossa aallokko kasvaa loppua kohden hankaliksi surffeiksi. 

Paluu onnistuu osin Viikinsaaren ja Lehtisaaren suojassa, mutta loppumatka on kolme kilometriä avointa selkää. Aallokko on avokanootille mahdollista, mutta tarkkana pitää olla.

Myötätuulen alamäessä nopeus pitkissä surffeissa on liki kymmenen kilometriä tunnissa. Myötäisen keskinopeus on parhaimman kilometrin matkalla 8 km/t. Ja sitten tulee ylämäki. Paluu Viinikanlahdelle on vasta-aallokkoon ja vastatuuleen puurtamista. Nopeus putoaa pahimmillaan kolmeen kilometriin tunnissa. Pitää pysyä pystyssä ja puskea aalto kerrallaan eteenpäin. Viikinsaaren vuoroalusten aallot eivät suinkaan helpota menoa.

Ensimmäisen kiekan jälkeen kierrän reittipoijut vauhdilla ja lähden uudelle kierrokselle, ennen kuin halu keskeyttää ehtii kasvaa liikaa.

Yritän olla tuulta ovelampi ja toisen kiekan lopussa ohjaan Viikinsaaren jälkeen selän keskelle. Ajattelen, että vältän lähellä Pyynikin harjun rantaa puhaltavan kovemman tuulen. En tiedä, onko näin, mutta keskeltä selkää viimeiset kolme kilometriä on rankkaa melontaa. Katselen vuoroin lähimpiä aaltoja ja vuoroin skannaan nopeasti edessä olevat aallot ja tuulenpuuskat. Retkellä olisin jäänyt rantaan. Se on näiden kelloa vastaan tapahtumien suola. Kun on lappu rinnassa ja lähtöpaukku pamahtanut, niin pitää vaan meloa, kunnes on perillä. 

Taidan mennä ensi vuonna uudelleen.

Pirkan soutu (35 / 25 / 12,5 km) on yksi neljäsosa koko koko vuodelle jakautuvaa Pirkan kierrosta. Pirkan kierroksen muut lajit ovat hiihto (90 / 52 / 45 km), pyöräily (217 / 134 / 40 / 4 km) ja hölkkä (33 km). 

Pirkan Soudun epilogi

Kovasti tihruamalla sieltä löytyy oma suoritukseni.
Tietysti otsikko sarja Kajakit johtaa hieman harhaan.
Listasta ei löydy helpolla muut kanoottimelojat,
joihin tietysti vertaan omaa suoritustani.

Muuten sijoitukseni on ehkä yllätävän hyvä.
Sijoitun yleensä viimeiseen kolmannekseen, kun
vertaa kokonaisuutena kajakkeihin ja kanooteihin. 

Avokanootilla ja yksin. Olen tottunut, että oli melonta mikä tahansa, niin oma luokkani, C1-miehet, on pieni.

Usein olen ainoa osallistuja luokassani. Silti arvostan järjestäjää, joka on huomannut kirjata minut omaan kastiin. Vaikka soutajat ja melojat ovat samassa liitossa, ei näissä sekakisoissa juurikaan huomioida lajien erityispiirteitä.

Kun koitin ilmoittautua netissä Pirkan Soutuun, en löytänyt omaa luokkaani. Soutajille oli vaihtoehtoja vaikka kuinka. Soutajille on 64 sarjaa. Soutajat jaotellaan iän, sukupuolen sekä soutuveneen mukaan ja kirkkoveneet päälle. Melojat on lakaistu laariin 62, kajakit.

Tietysti laitoin tästä kommentin Pirkan Soutujen järjestäjille. Minulle vastasi Outi Kartano ja hän sanoi odottaneensa tätä viestiä kymmenen vuotta. Wau, kerrankin joku kuuntelee. Sovimme tapaamisen tapahtuman yhteyteen ja pääsin kertomaan isommalle johtoporukalle huoleni. 

Kaikille avoin jokimelontakilpailu,
Vantaanjoki maraton on yksi esimerkki
luokkajakoisesta tulosluettelosta.

Tietotekniikka antaa mahdollisuuksia
listata tuloksia monella tavalla.  

Kun melonnassa otetaan aikaa, niin kilpailija haluaa verrata tulostaan samalla välineellä meloviin. Ihan samalla tavalla soutajatkin kokevat ja vertailevat omia suorituksiaan. Jos järjestelmä nielee 64 sarjaa, niin on nykytekniikalla ihan sama lisätä kymmenisen luokkaa lisää.

Vastaanotto ehdotukseeni oli ystävällinen ja lupasin palata ajatukseeni sarjoista melojille. No nyt tässä juuri palaan.

Tulosluetteloa voisi paloitella yksiköihin ja kaksikoihin, kanootteihin ja kajakeihin sekä lisäksi sukupuolten mukaan. Ja samalla kuviolla voisi toivottaa SUP-lautailijat tervetulleiksi.

Palkintoja ei kannata melojien takia lisätä, mutta helpot, vertailukelpoiset tulokset on kilpailun järjestäjän peruskauraa.

Pirkan soudun muut järjestelyt ovat kiitettävät. Hyvä idea on kaluston saaminen edellisenä iltana vartioidulle alueelle lähtöpaikalle. Ymmärrän tämän kirkkoveneiden osalta, mutta samaan vartioon meni kanoottinikin.

Ja varoituksen sana: lähtöaamuna on turha yrittää tinkiä autoa rantaan varusteita täydentämään. Vahti on yhtä taipumaton kuin Tapolan musta makkara. Hyvä niin.

Auton saa parkkiin lähelle.

Pitää vielä lopuksi kehua oma kanootti, Northstar Trillium. Tämä on Hiukan sirompi kuin saman valmistajan edellinen suosikkini Merlin II.

Trilliumin pituus/leveys -suhde on tasan 7. Siitä kun mennään kapeampiin kanootteihin, ollaan kilpuriosastolla. Pirkan soudussa olisi kapearunkoisella ja teräväkeulaisella kanootilla ollut isossa myötäaallokossa hankaluuksia.

Trillium toimii hyvin aalokossa moolempiin suuntiin. Nousee hyvin allolle vastatuulessa ja myötäisellä lähtee rauhallisesti surffiin ja pysyy hallinnassa.

En ihan yksin joutunut kanootilla melomaan, Olli Lehtovaara ja Mika Nieminen.

Kiitettävät kirirttäjäni Pasi Peltonen ja Jari Huurros

Oma kanoottini Northstar Trillium, Welhonpesä.

Hyviä melan vetoja itse kullekin säädylle!

Off-Road -melonnan äänenkannattaja. 

Hullunpuuhia vene-messuilla

Hullunpuuhat on aika yksinkertaisia.
Kun joku ajatus tulee mieleen, niin se pitää toteuttaa.

Tavallisesti hullunpuuhia kutsutaan harrastamiseksi. Harrastaminen on sitä, kun käytetään aikaa ja rahaa johonkin, joka ei ole elämälle välttämätöntä, mutta joka palkitsee ja tuottaa hyvää oloa.

Vene-messut esitteli ihmisiä ja laitteita, joilla voi toteuttaa hullunpuuhia. Hullunpuuhien yksi ominaisuus on, että tavalla tai toisella puuha karkaa käsistä. Ensin käydään iltalenkillä, sitten osallistutaan Naisten kymppiin ja kohta jo painellaan Tukholman maratonilla.

Vene-messujen kävijä haluaa surffata, toinen haikailee isoa kalaa, joku haluaa ajaa vauhdikasta venettä, joku ostaa sadetakin tai kuivapuvun. Näihin puuhiin yleensä omat rahat riittävät.
Mutta joillekin tulee niin kalliita ajatuksia mieleen, että omat rahat eivät riitä.

Messuilla oli esillä muutama hanke, jossa tarvitaan taitoa ja ominaisuuksia, että voi tehdä jotain. Mutta oleellista on, että pitää hankkia ajatuksen toteuttamiseen taloudelliset mahdollisuudet. Pitää luoda omasta tekemisestä kauppatavara, mediatapahtuma. Tai sitten halutaan saada aikaan jotain sellaista, jota ei voi ostaa, mutta jossa halutaan innostaa muita mukaan omaan hankkeeseen..

Tässä tulevat kuvaan haaveilijat. He tyytyvät haaveilemaan jostain, jonka joku toinen toteuttaa. Haaveilijalle riittää, että hän voi valita omiin, pienempiin haaveiden toteutuksiin samoja keinoja ja välineitä kuin nämä hurjimukset. Ostamalla hurjimuksen mainostamia tuotteita tavis rahoittaa hurjimuksen hanketta.

Vene-messuilla koin neljä tällaista hullunpuuhaajaa. Budjetin suuruusjärjestyksessä: Ari Huusela, Jari Saario, Seppo Muraja ja Arto Kulmala sekä Pekka Hyysalo.

Maapallon ympäri purjeveneellä

Ari Huusela on ammatiltaan lentokapteeni, mutta puuhat ovat jo niin kalliita, ettei lentäjän palkka riitä. Ari on purjehdus purjehdukselta vakuuttanut rahoittajia osallistumaan yhtä hurjempiin hankkeisiinsa. Nyt tavoitteena on 2020 Vendee Globe –kilpailu https://www.vendeeglobe.org/en.

Kilpailussa purjehditaan maapallon ympäri yhden hengen miehistöllä ilman ulkopuolista tukea 60-jalkaisilla IMOCA-luokan veneillä. Ari sai hankittua edellisessä kisassa olleen käytetyn veneen ja säästää siinä pitkä pennin. Silti hankkeen budjetti on 2,5-3 miljoonaa euroa. Ari Huuselan nelivuotiseen ohjelmaan sisältyvien purjehdusten media-arvoksi on arvioitu noin 150 miljoonaa euroa.

Edellinen Vendèe Globe lukuina

• 29 venettä, joista kymmenen keskeytti
• 75 päivää purjehdusta keskimäärin
• 2.25 miljoonaa vierailijaa lähtö- ja maalisatamassa Ranskan Les Sables d'Olonnessa
• 200 miljoonan euron media-arvo Ranskassa
• 1,274 tuntia TV -lähetyksiä 97 kanavalla 190 maassa
• 345 miljoonaa vierailua www.vendeeglobe.org -sivustolla

Ari pääsee todennäköisesti perille, mutta kärkeen tuskin on mahdollisuuksia kuin hyvällä tuurilla ja kärkiveneiden epäonnella. Arin nettisivut: https://www.arihuusela.com/

Kööpenhaminasta Helsinkiin soutaen

Palomies Jari Saarion projekti on taas lähempänä nykyistä omaa lajiani lihasvoimalla liikkumista. Lauttasaarelainen Jari Saario tuli viime vuonna tutuksi tempaistuaan ensin soutaen Tallinnaan ja sitten toistamiseen Tallinnaan ja vielä takaisin.

Nyt Saario aikoo soutaa tulevana kesänä Kööpenhaminasta Helsinkiin. Matkaa tulee noin 1100 kilometriä. Aikaa hän arvioi tempaukseen kuluvan kahdesta neljään viikkoa.

Saarion tavoitteena on suoriutua urakasta käymättä lainkaan satamissa. Se vaatii muun muassa juomaveden suodattamista merivedestä, sillä veneessä ei ole riittävästi tilaa kaiken juomaveden mukaan ottamiselle.

Saarion vene muistuttaa Sulkavan soudun savolaismallisia kilpureita. Veneen onkin rakentanut savolainen venemestari Pauli Parkkinen.

Olen purjehtinut Itämeren poikki lukuisia kertoja. Itämeri osaa olla sekä lempeä että paha. Katselin pitkään Saarion venettä. Veneen muoto ja muut ratkaisut ovat järvivenemäisiä. Isossa aallokossa voi tulla ongelmia terävän keulan ja perän kanssa. KUn vene lähtee ison aallon selkää surffiin, voi terävä keula leikata aallon pohjaan ja vene kääntyy hetkessä poikittain. Silloin kaatuminen on lähellä. Vene ei ole valtamerisoutuvene, joka kaatuessaan kääntyy automaattisesti takaisin oikein päin.

Peräsintäkin katselin. Tuhannen kilometrin matkalle sattuu monta notkahdusta, ruuvikiinnitteiset saranat voivat joutua koville. Samoin peräsimen säätönarut ovat aika heppoiset. Savolaismalliset puuairot ja tappihankaimet eivät nekään vakuuttaneet. On mielenkiintoista nähdä, kuinka äijän käy. Jos jotain arvaisin, niin uskon, että hän pääsee perille, mutta en usko, että se onnistuu tuolla kalustolla tarvitsematta välillä käydä maissa korjaamassa venettä. Meri on väsymätön rasittaja.
Hienoa, että Jari haastaa itseään ja merta.

Moottoriveneellä Atlantin yli

Näin se menee merellä: ensin on selkeä
suunnitelma, että tosta yli. Sitten meri luo
mutkia matkaan. Ja päästää hengissä perille,
jos on sillä päällä.

Seppo Murajan ja Arto Kulmalan hanke on suomalaisen seikkailumerenkulun historiaa. Pojat saivat veneen Marino Mustangin ja paljon muutakin tavaraa lahjoituksena. Veneen he nimesivät Psykopaatiksi. Legendaarinen seikkailu, ihme, että pojat selvisivät perille elossa.

Katselin heidän Marinoaan messuilla. Ruosteisia saranoita, rautasakkeleita, ruostunutta tavallista vaijeria. Tuli omat Atlantin seikkailut mieleen. Aitoa hullun puuhaa. Matkan budjetti on nykyrahassa laskien varmaan ollut reilusti alle 10 000 euroa. https://www.youtube.com/watch?v=WOTTi0wwlaw

Muraja hukkui Biskajanlahdella maailmanympäri-purjehduksellaan maaliskuussa 1974. 31-vuotiaan Seppo Murajan ruumis löytyi pari viikkoa myöhemmin Castetsin kaupungin edustalta lähellä Ranskan ja Espanjan rajaa.

http://www.marino.fi/fi/

Fight Back for the Seas

Osuin saattumoisin messujen Purjehdussataman luentopaikalle ja jäin kuuntelemaan Itämeren suojelusta innostavasti puhuvaa nuorta miestä. Teema oli Fight Back for the Seas. Meriluonnon puolesta on tehtävä tekoja, jotta luonto toipuu.

Pekka Hyysalo nousi hullunpuuhia –listalle dramaattisten tapahtumien kautta.
Pekka on elävä esimerkki Fight Back -asenteesta. Freeskilaskija Pekka Hyysalo (s. 1990) oli ammattilaisuransa alkuvaiheessa, kun yksi sekunti muutti kaiken. Huhtikuussa 2010 hän joutui Ylläksellä vakavaan hyppyonnettomuuteen, sai hengenvaarallisen aivovamman ja oli koomassa kolmisen viikkoa. Vastoin synkkiä ennusteita hän kuntoutui sisun ja periksi antamattomuuden voimalla itsenäiseen elämään.

Hyysalo loi itävaltalaisen ystävänsä avustuksella kuntoutumisensa tueksi FightBack brändin. Kun taistelu ranking sijoituksista vaihtui taisteluun hengestä, arvotkin menivät uusiksi ja nyt hän toteuttaa unelmaansa auttaa muita päävamman saaneita. Pekka Hyysalo on valittu vuoden turkulaiseksi sekä Suomen positiivisimmaksi henkilöksi 2014.
http://www.fightback.fi/

North-West-Import

North-West-Import. Klaus vanamo ja hänen tyttärensä pitivät suomalaisten melontaliikkeiden lippua korkealla.
WeNoNah-kanootteja jaksaa aina ihailla. On ne kauniita.

Ortliebin reppu-uutuus. Kevyttä vedenpitävää. Repun vetoketju on laitettu ovelasti selkäpuolelle ja kun sen avaa, on reppu reippaasti auki. Bonuksena neljä sivutaskua sisäpuolella ja ulkopuolella kaksi joustavaa juomapulloverkkoa.
Hinnat 200 euron molemmin puolin. Tykkäsin. http://www.northwestimport.fi/

Hokka Oy

Hannu Hokkaa pitää aina käydä moikkaamassa.
Messujen suosikkitavara oli Hokan pelastusliiveillä varustettu jääkarhu.
https://hokka.info/

Pirkan säilyketukku

Näihin kalasäilykkeisiin haksahdan aina. Nam, maiskis.
http://www.pirkansailyketukku.fi/

Tällaisena koin Helsingin venemessut tällä kertaa.

Off-Road -melonnan äänenkannattaja.

Lähde syysretkelle Jongunjoelle.

Lähde Jongunjoelle melomaan 4.-7.10.2018

Jos olet retkeilevä meloja, olet tervetullut.

Aikataulutus on Hki - Hki, muualtakin saa tulla.
Lähtö keskiviikkona 4.10 ja paluu sunnuntaina 7.10.
Majoitukset (Erästely), kanootin vuokra, sauna ja kuljetukset joelle n. 150 € /nuppi.
Mun kyytiin mahtuu tiukasti pakaten 3-4 h (Hyndai Elantra), autokulu about 100 € / nuppi

Helsingistä Lieksan Nurmijärvelle on matkaa vajaa 600 km.
Kun lähtee ajelemaan 10 maissa aamupäivällä, niin ehtii päivänvalolla perille.
Aurinko laskee Lieksassa 4.10 17:42
Tavallisesti ollaan ostettu eväät jostain matkan varrelta.

Yleensä olemme tehneet retkellä yhteiset ilta-ateriat. Aamiainen ja muut ruokailut omin neuvoin. Kuivapukua suosittelen. Olot voivat olla talviset. Ota varoiksi teltta mukaan. Tuvissa voi olla metsästäjiä tai muita kulkijoita. Retken aikana on mahdollisuus suorittaa EPP 2/3 Avokanootti -taitokoe.




Alustava aikataulu

Keskiviikkona 4.10 ajo Lieksan Nurmijärvelle Erästelyn koulutukikohtaan, jossa yövymme ja saamme halutessamme saunan. Iltapala ja aamiainen omatoimisesti.

Torstaina aamusta autolla Teljoon. Illaksi Otroskosken kämpälle saunaa lämmittämään.
Teljosta melontaa tulee vaivaiset 5 km, runsas tunnin melonta. Matkalla pieniä koskia.

Perjantaina melotaan joko Valamajoen kämpälle, 17 km, tai vähän pidemmälle Pälvekosken kotukselle, 25 km. Matkalla useita helppoja koskia ja yksi kakkonen, Aittokoski (Tämän voi myös ohittaa maitse). Melonta-aika 4-5 t.

Lauantaina melonta loppuu Saarivirran alapuoliselle kohtaamispaikalle tai jos intoa riittää, Viitakoskelle, 17-25 km.
Illalla Erästelyllä sauna. Melonta-aika 4-5 t.

Sunnuntaina omatoiminen aamupala ja lähtö kotiin.

Lisätiedot ja ilmoittautuminen Jaakko Mäkikylä, jaakko.makikyla@gmail.com, 050 3456 935

Linkkejä edellisten retkien kuviin:

Tällä retkellä joki meni jäähän 28.10-1.11.2009 >>>
Tuli komea ensilumi 21.-23.10.2010  >>>



Tribute to Late Season Paddling Trip to Jongunjoki River from Jaakko Makikyla on Vimeo.

Virtaamatiedot Jongunjoen Viitakoskelle  >>>  

Teljosta alaspäin 8-10 m3/s virtaamalla joki on vielä melottavissa.
Kiviä tietysti on virtapaikoissa. Joki on tavallaan suvantojen ketju, joten virtapaikkojen väliin jää pitkiä syvän veden osuuksia.

Off-Road -melonnan äänenkannattaja.