sunnuntai 13. lokakuuta 2019

Kokemus ja raaka voima – 3


Old Hand & Brute Force — 3

We had concentrated the whole year to this paddling event.
Gauja XXL River Quest 2019 in Latvia.
Gauja XXL is a 310 km marathon paddling starting Friday at 1900 and finishing on Sunday 2400. There are two compulsory stops at 115 km and at 200 km.

This is the final part of three stories from the spring 2019 events we paddled.
Old Hand & Brute Force — 1 Link >>> 

Old Hand & Brute Force — 2 Link >>>
"Aurinko nousee kolmen tunnin kuluttua."

Nelikulmaiset majavan silmät kiiluvat pimeydessä. Keulamelojani Sampo sytyttää otsavalon ja suuntaa valokeilan joen penkalle. Nyt erotamme rannalla teltan nelikulmaiset heijastintarrat. Pysähdymme. Rannasta alkaa kuulua kiroilua selvällä suomella.

Kilpakumppanimme Timo on saanut tarpeekseen pimeydestä, läpinäkymättömästä sumusta ja virtaan romahtaneista joen penkoista. Jos siellä kaatuu, on mahdotonta kiivetä rantaan, manaa Timo.

Timo on melonut kajakillaan runsaat kolmekymmentä tuntia yhteen menoon. Hän päätti, että nyt on tärkeintä päästä elävänä pois joelta. Timo rantautui ensimmäiseen mahdolliseen kohtaan, pystytti teltan ja päätti odottaa päivänvaloa sekä sumun hälvenemistä. Onko teillä lämmintä makuupussia?
Timo kysyy. Ei, meillä on vaan ohuet kesäpussit, vastaan.

Timo kertoo meille, miksi on leiriytynyt. Melonta yksin pimeässä kylmällä joella sumun keskellä ei ole tervejärkisen perheenisän puuhaa. Pystytettyään teltan hän on kylmissään kääriytynyt pieneen, pojaltaan lainaamaansa kesämakuupussiin ja työntänyt jalat Ortliebin kuivasäkkiin. Kuuntelemme Timon puhetta, mutta emme ymmärrä sitä. Tuttu kaveri kiroilee ja sanailee hauskasti rannassa. Kolmen tunnin kuluttua aurinko nousee, huikkaan kannustuksen Timolle. Heilautamme kättä ja katoamme sumuun.



When you have been paddling over 30 hours without any sleep, your mind is not at its best.
 

In the second night the river was treacherous, it was bitch black night and on top of it dense fog. You just had to paddle by guessing. If you then make a mistake, you are in deep trouble.
 

Our Finnish friend in the competition, Timo was paddling K1. Timo decided to play it safe and wait for the daylight. He put up his tent, but he had only light sleeping bag and it was freezing cold.
 

We stopped for Timo, listened his problems. He asked, whether we had a warm sleeping bag. Nope, we answered.
 

We told him, that it is only about three hours to the daylight and went on our paddling.
 

Wrong. wrong, wrong!
 

We should have checked Timo´s situation and condition.
 

We should have given him anyway one of our light sleeping bags, give him warm tea or even go the shore and make him a warming bonfire. But our mind just did not work that far. It said paddle, paddle, paddle.

Virhe! Emämunaus!

Näin ei saa kaveria jättää!

Meidän olisi pitänyt tarkistaa ja varmistaa, että Timo tietää, mitä on tekemässä.

Meidän olisi pitänyt huolehtia, että hänellä on riittävät varusteet selvitä kylmästä yöstä.

Olisimme ilman muuta voineet antaa toisen makuupusseistamme ja avaruuspeiton ensiapulaukusta lisälämmikkeeksi.

Meillä olisi myös ollut tarjota lämmintä teetä.

Ja jos oikein huonolta olisi näyttänyt, olisimme virittäneet Sampon kanssa Timolle kunnon nuotion.

Miksi meillä oli joella kesävarusteet, vaikka tiesimme, että yöt ovat kylmiä? No tietysti yritimme pitää kanoottimme mahdollisimman kevyenä. Makuupussit oli silti huono grammanfiilaus kohde. Kesäpussin ja kolmen vuodenajan pussin painoero on korkeintaan kilon. Meillä oli vettä matkassa useita litroja, ja kertakaakaan ei vesi loppunut ennen huoltotaukoa. Nämä on vaan näitä henkimaailman juttuja, jotka on opeteltava käytännössä.





We talked about this situation later with Timo and we all agreed, that when this kind of situation arises, you just have to be alert and give all the help you can.

At that point we hallucinated. It was both very interesting and also very scary.

My front paddler Sampo saw a log running on the shore following us. I saw foldable postcards on top of sand dunes. I felt we were paddling up hill.

When the light started to come, the river was like asphalt road. I felt it just natural to paddle along a road.


Emme tehneet mitään näistä.

Aivomme ymmärsivät vain, että pitää meloa.

Olemme meloneet yli vuorokauden, Sampo samoilla silmillä, minä 42 minuutin unilla teltassa ja muutamalla torkulla kanootissa. Ajatus ystävän auttamiseen ei yksinkertaisesti siirry aivoihin.

Voin hyvin kuvitella, kuinka vuorikiipeilijät hapen puutteesta ja väsyneinä voivat tunteettomasti harpata kuolevan kiipeilijäkaverin yli kohti vuoren huippua. Emme kumpikaan voineet etukäteen kuvitella, kuinka rankan suorituksen Gauja-joki tällä kertaa tarjosi.

Olemme jälkeenpäin puhuneet tästä kohtaamisesta Timon kanssa ja nyt olemme kaikki kolme sitä mieltä, että tämä virhe ei kohdallamme toistu. Ilman muuta pitää pysähtyä ja selvittää tilanne, ennen kuin jatkaa matkaa. Oli vaikka kuinka väsynyt.




Year ago Gauja was friendly and easy to paddle. 

Some fog at night, but enough water to make this years rock gardens disappear.
Temperature was nice also as spring here should be.

Our idea was to keep paddling till midnight Sunday and then we see where we are.
There were two compulsory 30 minute stops at 115 km and at 200 km.
Our plan was to take a nap then.

We had service Paavo, he had everything ready when we came to the stop.
Warm food and tent to have a nap.

At the start we were very confident as were twenty other paddlers in fifteen canoes and kayaks.

But as Chinese leader Mao Tse Tung said: "It gets really dark, before it gets black" This is what happened this year.


Meloimme Sampon kanssa vuosi sitten tätä samaa jokea.

Silloin keväinen Gaujan henki oli leppoisa ja ystävällinen.

Sää oli lämmin ja Gauja virtasi vauhdikkaasti. Nukuimme molempina öinä useamman tunnin huoltajamme Erkki Lampénin pystyttämässä teltassa vatsa pullollaan hänen lämmittämäänsä apetta.

Vuosi sitten minulta loppui usko maaliin ehtimiseen ja keskeytimme 200 kilometrin kohdalla. Kun meloo vajaassa kahdessa vuorokaudessa 200 kilometriä, on se keskeytyksestä huolimatta hyvä suoritus. Se on pakko myöntää. Keskeyttäminen oli minulle helppo päätös hyväksyä. Olimme leikkimässä. Leikin saa ja voi keskeyttää.

Kirvelikö päätös? Kirveli vähän samalla tavalla kuin huippu-urheilussa hopea harmittaa, mutta aika kiillottaa sen. Sampoa kirveli kunnolla, hän jopa ehdotti, että jatketaan matkaa niin, että Sampo meloo ja minä nukun jonkun aikaa kanootissa. Hyvä ajatus, mutta pysyin kannassani.

Päätimme, että tämä saatu oppi ja kokemus käytetään hyväksi ja lähdetään vuoden kuluttua uudelleen. Kokemamme perusteella oletimme, että suurempia ongelmia ei tule. Päästään perille, kun nukutaan vähemmän ja melotaan enemmän.



There are lots of things you can do to add your overall endurance without being a better paddler.

We did some water grinding at the bottom. First sideways with 600 grit paper and then keelway with 1200 grit paper. It felt good, speed gain is propably on the mental side. But we were going to paddle more or less 50 hours non stop.

We shortened our paddles a bit to speed up the rythm. Still, our rythm is not too professional, about 40-50 strokes a minute.

We moved the seats almost up to the gunnels. We paddle on our knees. With more hight we got better knee bend and more efficient blood circulation. We also moved the seats closer to the middle on the canoe to keep bows light.

Still, we are using normal Northstar Polaris touring canoe. I have always used normal touring canoes when paddling these long distance events. My idea is to get experiences that are useful to normal paddlers.


Jokainen melanveto ennen Gaujaa on tarpeen
ja sekään ei aina riitä. 

Kaluston pitää myös olla kunnossa.

Sampo pitää huolta kunnostaan ympäri vuoden. Nyt hänellä on lentopallosta saatu nivelsidevamma solisluussa. Se vähentää mahdollisuutta kuntoilla, mutta kun jäät alkavat lähteä, huomaamme, että vamma ei juuri haittaa melontaa.

Olemme vesillä heti kun on sulaa vettä. Hiomme yhteistä tekniikkaamme paremmaksi. Olemme melkein saman painoisia, joten kokeilemme vaihtaa melontapaikkoja. Ajatus on, että Gaujalla voimme välillä edetä niin, että toinen ottaa nokoset kanootin pohjalla ja toinen meloo perämelojan paikalta.

Lyhennämme meloja saadaksemme nopeutettua tahtia. Pohdimme syömisiä ja taukojen rytmityksiä.

Vesihiomme kanootin pohjan himmeäksi. Pohjan naarmujen muoto pehmenee ja mattapinta luistaa vedessä paremmin. Tämä on varmasti enemmän psyykkistä varustautumista kuin oikeasti merkittävää nopeuden kannalta.

Nostamme istuimia vielä vähän. Kiinnitys niin lähelle parrasta, kuin suinkin. Näin polviasennossa polven kulma on loivempi ja veri kiertää jaloissa paremmin.

Hankimme tehokkaan otsalampun ja siihen riittävästi (litium) paristoja. Ideoimme toisen otsalampun kiinnityksen kanootin keulaan niin, että valo tulee mahdollisimman matalalta.

Seuraamme Gaujan säätietoja ja vesitilannetta. Hermoilemme.

Välipalojen ja juotavan mitoitus alkaa osua kohdalleen. Melontalämpötilaan sopiva vaatetus on hienosäädetty.

Melontatahti alkaa rauhoittua sellaiseksi, että tuntee jaksavansa meloa vaikka kuinka kauan.




Last minute problems: Our escort had to cancel. And also the backup could not make it. So we used social media to get a new escort person. 

We were very lucky, we got a thriathlonist, who was planning to participate Gauja XXL in the future and he wanted to get aquaintained with the event. Escort takes care of putting up the tent for us to sleep, make ready all the warm foods, do the pep talk, etc.

Huolto on Gaujalla oltava, 
muuten ei mistään tule mitään.

Vastoinkäymisiä valmistautumisessa tulee. Kaksi mahdollista huoltajaa joutuvat perumaan lähtönsä.

Laitamme laajan haun sosiaaliseen mediaan. Onni potkaisee meitä ja Paavo Juntunen Tuusmelojista ilmoittautuu huoltajaksi. Paavo on kokenut meloja ja on osallistunut itsekin erilaisiin vaativiin kisoihin. Kaiken lisäksi Paavo halusi lähteä tutulla omalla autollaan, joka on minun Hyundaita tilavampi ja mukavampi.



Has everything done, that has to be done? We have been aiming to this event the whole year. We have checked the last minute weather and water level reports. Just some light headwinds, but the water level worries us. 

Actually we know another Finnish C2-team, who has been here before and they cancel their participation due to too little water. Waterlevel is a lot lower than year ago. It means a lot of rock gardens and very little help from the stream.

Finally the circumstances were a lot worse than anybody expected.



Onko kaikki tehtävissä oleva tehty?

Gauja XXL on ollut meillä mielissä viime vuoden keskeyttämisestä lähtien. Turi-Tori ja Vöhandumaraton ovat olleet meille harjoitusta Gaujaa varten.

Vöhandumaraton oli ensimmäisillä kerroilla etukäteen hermoilua ja melonta tuntemattomaan. Viime kerrat se jo ollut varman päälle suoritus. Gaujalle ei voi lähteä varman päälle. Yhteinen tavoitteemme on meloa perjantai-illan kello seitsemästä sunnuntaihin puoleen yöhön. Jos kaikki menee hyvin, olemme silloin maalissa.





Water-level chart. The Gauja River is dry.
Two feet less water than last year.

It means rock gardens and slow water. Very slow.


Kuiva joki karsii osallistujia

Olemme seuranneet säätiedotuksia ja Gauja-joen vedenkorkeutta. Vettä on vähän ja sateet näyttävät tulevan liian myöhään nostaakseen veden pintaa. Ennuste lupaa sadetta vasta melontaviikonlopuksi. Melonnan ajaksi on luvassa myös yöpakkasia.

Joessa on yli puoli metriä vähemmän vettä kuin vuosi sitten. Silloinkin koskipaikoissa oli kiviä pinnassa. Vähän veden vuoksi muutama kilpameloja luovuttaa. He eivät halua lähteä rikkomaan kilpakanoottejaan kivisiin koskiin. Meidän tarkoituksemme on edetä koskipaikat rauhallisesti ja toisaalta meillä on alla tukeva retkikanootti.



Olemme luottavaisin mielin liikkeellä. 

Meillä on asiantunteva huolto, olemme valmistaneet ja pakastaneet lämpimät ateriat etukäteen Suomessa. Huolto-Paavo lämmittää ateriat valmiiksi. Sampo on tehnyt kanarisottoa ja minulla on jauhelihapastaa. Sampolla kerta-annos on reilu puoli kiloa, minulla runsaat 300 grammaa. 

Välipaloina on meillä kaikkea mahdollista, jossa on yli 200 kilokaloria: metwurstia, juustoja, pullaa, suklaata, sipsejä. Koskaan ei voi tietää, mitä juuri sillä hetkellä haluaa syödä. 

Termoskannuihin Paavo keittää tukevaa mustaa teetä, jossa on reilusti hunajaa. Juomana on vesipulloja, joihin olemme liuottaneet mm. magnesiumia. Rytmi on juomaa puolen tunnin välein ja haukkapala kerran tunnissa. Rantataukoja pidämme vain muutamia. Pisimmillään istuimme kanootissa lauantai-sunnuntai välisenä yönä seitsemän tuntia putkeen.


GaujaXXL is very strange event. It leaves long scratches in to your mind. When you decide to register to this competition, you know, you are more than a good paddler. Still, you have no idea whether you will make it.

Gauja XXL on kummallinen tapahtuma.

Kun ilmoittauduimme, tiesimme, että olemme kova pari melojina. Meillä oli tavoite päästä perille. Siitä huolimatta emme voi tietää pääsemmekö perille. Siitä jää pitkät jäljet mieleen.

Lähtijät ovat oman melontatyylinsä huippuja, sitä ei kukaan voi kiistää. Joki haastaa jokaisen, joka on riittävän rohkea lähteäkseen. 
Järjestäjät palkitsevat jokaisen lähtijän pienellä muistoesineellä. Lähtijä on palkintonsa ansainnut.

Maaliintulo tai loppuaika ovat toissijaisia bonuksia. Tällä kertaa joelle lähti viisitoista joukkuetta, parikymmentä melojaa. Suomesta meidän lisäksemme on Virva Vuorenpää ja Timo Kivelä, molemmat melovat K1 –luokassa. Lisäksi ilman muuta on mainittava huolto. Meillä oli Paavo Juntunen Tuusmelojista.

Tiedämme jo lähtiessä, että olemme luokkamme C2 Men, kanoottikaksikko miehet, ainoa osallistuja.

Jos pääsemme ajoissa maaliin, voitamme luokkamme.



This year Gauja River tries to rip the paddlers and the canoes in pieces. During the first night everything on our canoe is covered with hard layer of ice. Rock gardens try to tear holes into our canoe. 

Low water slows us down drastically. After first 115 km we get warm food and 40 minutes sleep at tent. We paddled all night and to the midday. 

Seventeen hours with only three peeing stops. We are three hours late in our planned schedule. There is no way to get more speed. We just have to paddle.

Gauja repii kanootteja ja melojia palasiksi.

Alkumatkan kosket osuvat pimeään aikaan. Öisen usvan olemme kokeneet jo edellisvuonna. Yöpakkaseen emme ymmärtäneet varustautua. Olemme ennenkin meloneet jäätävissä oloissa, mutta tuntikausien kylmyys nujertaa.

Gaujan henki ei palkitse, se paiskoo meitä melojia kivillä. Taivaalta sataa, salamoi ja puhaltaa. Yöksi laskeutuu läpinäkymätön sumu. Virtapaikkojen kivet puskevat pimeässä melojia nurin ja raapivat kanootteja puhki. Pakkanen kuorruttaa varusteemme jäähän.

Lauantain pakollinen puolen tunnin tauko osuu meille puolen päivän kohdalle. Huolto-Paavolla on ruoka ja teltta valmiina. Saan nukkua 42 minuuttia. Sampo nuorempana ei nuku, vaan loikoilee ja venyttelee.



The River turned the lights off. We did too. 

At saturday rose a very dense fog. We just had to paddle by listening. I was very worried about my front paddler Sampo. There were roots and sharp tree trunks pointing upstream in the middle of the river.

We had to keep good speed, but also be alert and ready to stop in seconds. Several times we just paddled to the shore. I had downloaded the Google Maps offline and it helped us to figure out, which way to continue.

The wilderness stretch took about 8 hours to paddle. Six hours in total darkness. It was stretch where we met Timo on the shore. No other paddlers no lights, nothing.

Until we started hallucinate. Sampo asked, do you see that log on the shore? It has been following us some time. I saw floating sand dunes, they looked like shop windows with nice folding greeting cards. When a beaver hit the water with its tail, the splash changed into acrylic cubes. Once and a while I felt, that the front paddler was somebody else than Sampo. When the daylight became brighter the river looked like paved highway. I felt it was just normal.

Our plan was to get some sleep at the 200 km stop. When we got there, it was already daylight. Paavo, our service gave us hot tea with lots of honey in it. When we stopped paddling we felt the cold and both of us started to shiver that we almost could not get the tea into ou mouths. We were laughing and shivering and went to tent. I had -24 deg. celcius sleeping bag, still it took a while to stop my shivering.


Lauantaiyönä Gauja sammuttaa valot.

Ruokatauolla Valmieirassa joelle nousee tiivis sumu. Otsavalo heijastuu takaisin sumusta eikä siitä ole apua. Sampo ehdottaa, että melotaan vaan pimeässä eteenpäin. Ajatus tuntuu hurjalta, mutta ei oikein ole parempaakaan ehdotusta. Yläpuolellamme kajastaa kirkas taivas ja koitamme siitä hahmottaa melontasuunnan joella. Kun sumusta tulee ranta vastaan, katson kännykkääni lataamastani Google offline-kartasta, mihin suuntaan joki kääntyy. Muutaman kerran teemme täysjarrutuksen. Luulemme nähneemme ajopuuröykkiön sojottavan suoraan kohti.

Timon lisäksi emme kohtaa muita melojia. Jossain vaiheessa kuulemme kaukaa junan äänen. Haparoimme eteenpäin suurelta osin kuulon varassa. Keskitymme sujauttamaan melan veteen äänettömästi ja silti tehokkaasti. Hiilikuituiset tuplamutkamelamme toimivat tässä loistavasti. Minä olen nukahtaa istualleni. Useamman kerran Sampo jatkaa melontaa edestä ja minä otan torkut poski GPS:ää vasten. Ongelma on, että kun lakkaan melomasta, alan palella. Silti torkut piristävät.

"Vieläkö toi koivutukki seuraa meitä?" Sampo kysyy ja jatkaa hetken päästä, "Varo, taas tulee ajelehtiva särkkä." Minä valitan, että joki on muuttunut ylämäeksi. En kehtaa sanoa, että hiekkasärkät muuttuvat näyteikkunaksi täynnä kolmiulotteisia postikortteja ja majavan läiskäyttämä vesirengas saa hetkessä päälleen siistejä acryylilaatikoita, joita näin tulomatkalla uudessa Viron kansallismuseossa Tartossa.

Etenemme pitkiä jaksoja puhumatta toisillemme, kuuntelemme, mitä edestä on tulossa. Edessäni melova Sampo muuttuu välillä joksikin toiseksi henkilöksi. Koen kuin unessa, että minulla on joku muu meloja kanootin keulassa. Kun puhumme, hän muuttuu Sampoksi. Tämä persoonien vaihtuminen tuntuu silti kuuluvan asiaan.

En ole koskaan käyttänyt hallusinogeenejä, mutta nyt ymmärrän niiden viehätyksen. GaujaXXL:n säännöissä ei ole varoitusta harha-aistimuksista. Ne on hienoja, mutta samalla pelottavia.

Jos olisin ollut yksin yöllä tällä sumuisella joella. Olisin Timon tapaan mennyt rantaan, pystyttänyt teltan ja palellut kesäpussissani auringon nousua odottaen. Ja kun olisin vihdoin yhyttänyt huolto-Paavon, olisi lopettanut siihen paikkaan ja tuntenut itseni tervejärkikseksi melojaksi.



This is insane! We carry our canoe back to the river after a nice sleep and mini breakfast. We just did not feel like eating. We told Paavo, that we will have more food after couple of ours at Cecis bridge. 

Luckily the river picked up speed and the scenery changed into an astonishing forest with almost 50 meter tall fir trees. We really enjoyed paddling. At some point we noticed, that we had slept in the tent only 20 minutes! Sleep makes wonders!


Sumu hidastaa. Päivä ei koita.
Joki ei lopu koskaan.

Sumusta ja pimeydestä huolimatta etenemme välillä reippaasti. Sitten taas pitää haparoida, kun emme ole varmoja, mihin suuntaan joki jatkuu. Kun edessä kuuluu kohinaa, emme näe, minkälainen koski kivineen odottaa meitä. Vaihtoehdot ovat kantaa, jarrutella tai jatkaa tuurilla. Luotamme retkikanoottiimme ja jatkamme tuurilla. Virta ohjaa meitä yllättävän hyvin kivien ohi.

Auringon noustua näemme joenvarressa aidosti, emme harhana, hylätyn kilpakajakin, jonka kyljessä on teipattuna lappu OK! Joku on lähtenyt kävellen kotiin.

Tavoitteemme on olla seuraavalla taukopaikalla kello kolme yöllä mutta haparointi joella venyttää saapumisemme kuuteen aamulla. Olemme meloneet yhdellä istumalla seitsemän tuntia.

Paavolla on teltta valmiina. Riisumme vaatteitamme ja alamme molemmat täristä kylmästä. En muista koskaan kokeneeni tällaista kylmän aiheuttamaa, hallitsematonta vapinaa. Katselemme Sampon kanssa tutisevia toisiamme ja on pakko nauraa: hytisevät sankarimelojat. Ryömin kolmen vuodenajan makuupussiini, se tuntuu kylmältä. Nukahdamme silti heti.

Herätys ja lähtö eteenpäin on kello puoli seitsemän. Paavo tarjoaa meille hunajalla terästettyä mustaa teetä. Sovimme Paavon kanssa, että pidämme lounastauon Siguldassa. Olo tuntuu levänneeltä ja lähdemme joelle. Vasta nyt tajuamme unemme pituuden, nukuimme 20 minuuttia!

Joen tämä osuus virtaa hyvin ja on samalla mykistävän hieno maisemaltaan. Joki virtaa vauhdikkaasti syvässä kurussa. Ympärillä kohoaa vanhoja, yli viisikymmentä metriä korkeita kuusia.

Lähetän Paavolle tekstiviestin, että olemme Siguldan sillan luona neljän tunnin kuluttua. Olemme meloneet viestini jälkeen pari tuntia kun edessämme on Siguldan silta. Hämmennyn, mutta onneksi Paavo tuntuu tietävän paremmin missä me menemme ja mitä kello on. Kun tulemme rantaan, ateriamme ovat valmiita. Syömme, ryömimme kanoottiin ja lähdemme – melomaan.


Foto: Paavo Juntunen.

Food nap after lunch break at city of Cecis.

Actually I am emptying the canoe at back and Sampo has a meditation moment in the front. After few kilometers of paddling the food gave us energy and fresh feeling to continue.

We stranded for a short bodily relieving stop. At this point we had only about 50 kilometres to go. If we paddle 5,5 km/h, we will make it. And now the river helped us to keep our speed all the time over 7 km/h.

I tell Sampo ”Shit! We are going to make it!”


Tämä onnistuu!

Pidämme rantatauon. Katselen GPS:n lukemia. Olemme aamun jälkeen edenneet reilusti yli seitsemän kilometriä tunnissa. Loppumatkalle riittää keskinopeudeksi viisi ja puoli. Ensimmäistä kertaa tunnen, että tulemme onnistumaan. Sanon Sampolle, että jumalauta, tämä onnistuu!



We are looking for he finish line after every bend. The Gauja estuary feels endless. We are lucky with the weather, the promised headwind turned out to be a perfect calm.
Melomme ja melomme ja melomme.

Gaujan suisto ei tunnu loppuvan koskaan. Juutumme muutaman kerran turhauttavasti hiekkasärkkiin. Sampo geologina alkaa tulkita särkkien syntyä ja kohta osaamme välttää salakavalat särkkien kärjet. 


Etenemme mekaanisesti meloen tyynessä illassa. Gaujan suisto ei lopu koskaan. Ja sitten, tuossa vasemmalla on GaujaXXL lippu ja maali.

Foto: Elza Pukite
The feeling, when you finally see that GaujaXXL flag on the riverside!

Se on ohi.

Maalissa olemme vähän ennen iltakymmentä. Meidät otetaan vastaan ystävällisesti hymyillen, halaten ja onnitellen. Kummankaan jalat eivät tunnu kantavan, kun astumme kanootista kovalle maalle. 


Rannassa on lämmittävä nuotio ja saunakin on tarjolla. Luokkavoittajina meidät palkitaan oluttuopeilla, pikkolopulloilla kuohuviiniä sekä hienoilla t-paidoilla, joita saavat vain voittajat. Selässä lukee ”I Am Winner of Gauja XXL”. Huh, niin ollaan!


We reach the goal with over two hour tolerance. We get very warm welcome and hugs. We know we are class winners, but later we hear, that there has been only one competitor before us! That is great! 

Actually from the 20 paddlers and 15 teams, only five teams made it to the finish. 


  • Our time: 48:53:45, Huh. Sampo had 20 minutes of sleep, I had 62 min and several short naps at the canoe. 
  • Total average speeds (moving): GaujaXXL 310 km – 6,34 (7,3) km/h, 
  • Vöhandumaraton 100 km – 6,89 (7,5) km/h, 
  • Turi-Tori 78 km – 7,6 (8,4) km/h 

T-paita antaa niin pörheän olon,
että hävettää pukea se päälle.

Ihmettelen, että missä muut ovat. Olen varma, että moni kova luu on tullut maaliin ennen meitä ja lähtenyt kotiin. Olo on sen verran sekapäinen, ettei tule kyseltyä tarkemmin.

Myöhemmin selviää, että olemme koko tämänkertaisen Gauja XXL -melonnan toinen joukkue maalissa ja se onkin jo sitten kovempi juttu. 


Lopulta maaliin tulee viisi joukkuetta viidestätoista lähteneestä. K1-luokan voittaa Timo Kivelä. Edellis-vuonna maaliin päässyt Virva Vuorenpää joutuu keskeyttämään 190 kilometrin paikkeilla.

Kevään saldo

  • Gauja XXL 48:53:45, Huh. Sampo nukkui 20 minuuttia, minä 62 minuuttia plus jokunen lyhyt torkku kanootissa. 
  • Keskinopeuksia (liikkeellä): GaujaXXL 310 km – 6,34 (7,3) km/h, 
  • Vöhandumaraton 100 km – 6,89 (7,5) km/h
  • Turi-Tori 78 km – 7,6 (8,4) km/h

Paavo Juntunen recorded his feelings

I had planned to participate in the Gauja XXL canoeing as early as 2019, but as a result of the unfortunate accident, I was still recovering as the competition unfolded. The mind wanted Gauja but the body couldn't, so it was kind of lucky that the service troops were needed and I didn't hesitate to join Sampo and Jaakko. 

 I have experienced a variety of ultra-distance competitions from the participant's point of view, so I had a pretty good picture of what kind of zombies to get to patronize the next 50 hours and how the job is handled smoothly. 

While on pause, I was able to follow what other teams were doing, of course I was trying to download all the doctrine for the future. 

Gauja XXL is not just a canoeing competition. It is a endurance competition. Both mind and body must work from start to finish. In Jaakko's and Sampo's team, 

I think the experience and the raw power met well. These, when combined with an uncompromising quality of mind, were the way to tap Gauja XXL into the finish. 

The significance of the experience was highlighted in 2019 by the fact that anyone who could read the river came to an end with an intact ship. Many were forced to quit on their way. One Estonian duo I repaired under the bridge in Sigulda village, where I waited for Jaakko and Sampo to eat. 

In Sigulda I was a little worried about my dependents for a moment. It was like watching a slow motion movie. The speech was reasonably reasonable even though I clearly noticed how bad the communication between the brain and the mouth was. 

The launch was also fun to watch ... for a moment it seemed as if both were falling asleep in the middle of putting the canoe on the water. Yes, it still started again when the paddles were in hand and the trip continued with a light current. 

It was absolutely amazing to see how everyone involved in the event was able to outdo themselves in many ways over the weekend. So much experience changed the original plan for the 2020 engagement that instead of the units we would be with my female friend in a twin. Night fogs on a foreign river are challenging for anyone, so at least the first time is safer together. 

Gauja XXL huoltajan näkökulmasta
Paavo Juntunen kirjasi tuntojaan.

Olin itse suunnitellut osallistuvani Gauja XXL melontaan jo vuonna 2019, mutta onnettomien sattumien summana olin vielä toipilaana kilpailun koittaessa. Mieli halusi Gaujalle mutta kroppa ei pystynyt, niin oli tavallaan onnenpotku, että huoltojoukoille oli tarvetta enkä epäröinyt hetkeäkään lähtemistä.

Olen kokenut monenlaisia ultramatkan kilpailuita osallistujan näkökulmasta joten minulla oli aika hyvä kuva siitä millaisia zombeja saan holhota seuraavat 50 tuntia ja kuinka homma hoituu sujuvasti. Taukopaikoilla odotellessa sain seurata muiden joukkueiden tekemisiä josta yritin tietysti imuroida kaiken opin tulevaisuutta varten.

Gauja XXL ei ole pelkästään melontakilpailu. Se on kestävyyskilpailu. Sekä mielen että kropan pitää toimia lähdöstä maaliin. Jaakon ja Sampon joukkueessa kohtasi mielestäni hyvin kokemus ja raaka voima. Nämä kun yhdistettiin periksi antamattomaan mielenlaatuun niin sillä se homma taputeltiin maaliin.

Kokemuksen merkitys korostui vuonna 2019 siinä, että se joka osasi lukea jokea tuli maaliin ehjän aluksen kanssa. Moni jäi matkan varrelle. Yhden Virolaisen kaksikon korjasin aikani kuluksi sillan alla Siguldan kylässä jonne odottelin Jaakkoa ja Sampoa ruokailemaan.

Siguldassa olin hetken hieman huolissani huollettavistani. Oli kuin hidastettua elokuvaa olisi katsonut. Puhe oli kohtuullisen järkevää vaikka selvästi huomasi kuinka viestiyhteys aivojen ja suun välillä kärsi pahoista viiveistä. Vesille lähtö oli myös hauskaa seurattavaa… hetken näytti siltä, että kumpikin nukahtaa kesken kanootin vesille laiton. Kyllä se siitä sitten taas lähti homma käyntiin kun oli melat kädessä ja matkanteko jatkui kevyen virran auttamana.

Oli aivan mahtavaa seurata kuinka jokainen tapahtumaan osallistunut sai ylittää itsensä monella eri tavalla viikonlopun aikana.

Sen verran kokemus muutti alkuperäistä suunnitelmaa vuoden 2020 osallistumisen osalta että yksiköiden sijaan tulemme naisystäväni kanssa kaksikolla. Yölliset sumut vieraalla joella on haastavia kenelle tahansa joten ainakin ensimmäinen kerta mennään turvallisemmin yhdessä.




Our canoe Northstar Polaris stood well against Gauja’s rock gardens.

Kanoottimme Northstar Polaris kesti hyvin.

Norhstar polaris on sama malli, jolla meloin 2007 solona Suomen rannikon. Silloin sen nimi oli Bell Northstar. Koemeloimme Sampon kanssa vuosi sitten useamman kanootin ja lopulta valinta osui Polarikseen. Vasta myöhemmin huomasin, että malli on sama kuin rannikon melonnan Bell.

Polariksella on nyt normaalien retkimelontojen lisäksi melottu näitä maratonmelontoja runsaat seitsemänsataa kilometriä. Keulassa ja perässä on muutama pieni kolhu, josta pinnoitus on irronnut. Tänä vuonna kaikki pitkät matkat olivat kivisiä. Viime vuonna oli vettä kaikkialla enemmän.



Double bend carbon paddles worked well. We got no blisters and blades were like new in spite of many hits on the rocks. 

ZJ -tuplamutkamelat toimivat loistavasti.

Kummallekaan meistä ei tullut rakon rakkoa. Sen lisäksi melojen tuplamutka-muoto varmistaa pitkillä matkoilla, ettei alakäsi nouse liian ylös ja ote melasta muutu vieläkin väsyttäväksi.

We did not have time to change clothes while paddling. Temperature range was from freezing to over 10 deg centigrade. Also we had heavy rain and sometimes chilling wind. 

Sampo has Ursuit MPS, Multi Purpose Suit and I had Ursuit Venture dry suit.

Samoilla vaatteilla koko matka.

Sampolla on Ursuitin välikuivapuku ja minulla on Ursuit Venture.

Meillä on ollut nämä samat kuivapuvut molempina vuosina ja hyvin ovat toimineet. Yöllä, kun oli kylmä käytimme Ursuitin neoprensormikkaita.

Neopren on siitä kummallinen, että ensin hanska tuntuu kylmältä palelevaan käteen, mutta aika nopeasti käsine alkaa lämmittää. Ote hiilikuitumelaan oli ongelmaton sekin.

Alusvaatteina oli eripaksuisia Devoldin merinovillaisia alusasuja.

Nämä ovat pieniä yksityiskohtia, joiden avulla jaksaa meloa.


I am now safely at home. 

I'm going to a warm bed right next to my wife Riitta. 

Gauja XXL still storms in my head. Too many experiences in too tight a package. I have talked after paddling Virva, Timo and Sampo with our experiences. 

We all agree that there was more to it than the mind can melt. 

With Sampo, we received a bonus prize for participating in a 24-hour canoeing and 180 km river kayaking in Lithuania in November. Participate? We're not sure, but strong maybe is now in mind. 

Olen nyt turvallisesti kotona.

Menen kohta lämpöiseen sänkyyn vaimoni Riitan viereen. Gauja XXL myllää päässäni. Tuli liikaa kokemuksia liian tiiviissä paketissa. 


Olen puhunut melonnan jälkeen Virvan, Timon ja Sampon kanssa kokemastamme. Olemme kaikki samaa mieltä, että tuli enemmän kaikkea kuin mitä mieli jaksaa sulattaa. 

Saimme Sampon kanssa bonuspalkintona osallistumisen Liettuassa marraskuussa melottavaan vuorokauden ja 180 kilometrin jokimelontaan. Osallistummeko? Emme ole varmoja, mutta vahva ehkä tai päättäväinen Kai on nyt mielessä.


Thank You. 

 “The one who can read the river, finishes with an intact ship." 

   Kiitos.

Sampo Harju 

Timo Kivelä 

Virva Vuorenpää 

Jouni Piiroinen 

Paavo Juntunen 

Erkki Lampén 

Elza Pukite 

Pia Pistooli 

Riitta Skytt 



”Se joka osaa lukea jokea, tulee maaliin ehjän aluksen kanssa." 

Jaakko, Sampo & Timo



"Experience, raw power and 
indefatigable quality of mind 
were the utmost advantage this spring. ” 


Paavo Juntunen, 
guardian of Gauja XXL canoeing 
of Sampo and Jaakko.



"Kokemus, raaka voima ja
periksi antamaton mielenlaatu
olivat tänä keväänä valttia.” 



Paavo Juntunen,
Sampon ja Jaakon
Gauja XXL -melonnan huoltaja.







Off-Road -melonnan äänenkannattaja.