Kuljen virtoja ja polkuja korppi oppaana.
Olen muutaman varustemyyjän Ambassadör, suosittelija. Ambassadör luottaa sekä tuotteisiin että saamaansa palveluun.
Maksetut tarinat kerron samalla luottamuksella kuin muutkin seikkailut.
Tarinat syntyvät retkillä, eivät sopimuksissa. Kansikuva Mari Jannela
Kun mela tuntuu hyvältä, matka etenee maisemassa ja omassa mielessäni. Tässä on sankaritarinoita merkittävistä meloistani ja tunteista mela retkikaverina.
Jos haluat katsoa kuvia tarkemmin, niin kuvaa klikkaamalla näet sen suurempana Google-kuvissa.
Melan pitää olla sellainen,
ettei sitä kaupasta saa.
Nyt tuli mieleen tehdä epäsymmetrinen lapa melaan. Haluan isolapaisen saukonhäntämelan, jolla voin fiilistellä äänettömästi. Veto on Indian stroke. Siinä mela palautetaan uuteen vetoon veden alla. Mutta, mutta...
Mela palautetaan veden alla niin, että lavan painepuoli ei vaihdu.
Melan lapa voi tällöin olla toispuoleinen kuin lentokoneen siipi. Uskon, että se palautuu helposti ja äänettömästi. Tuossa kuvassa paksuus on liioiteltu.
Höyläten ja viilaten.
Melani aihio on liimattu yhteen kolmesta tiukkasyisestä mäntyrimasta.
Kaksiosaisen kurssin ensimmäisellä viikonlopulla on laminoitu mela-aihio yhdistämällä eri puulajeja tai huomioimalla palikoiden syiden suunta. Tarkoitus on saada vahvempi ja samalla kevyempi rakenne kuin yhdestä puusta veistämällä.
En ehtinyt mukaan liimausviikonloppuun. Opettajamme Juho Paaso teki ystävällisesti minulle toiveitteni mukaisen aihion.
Meloissa käytettiin seuraavia puulajeja: Mänty, Kuusi TAI Tervaleppä ja Valkotammi.
Kuusi kevein materiaali, kohtuu vahva mutta hieman herkkä kolhuille. Mänty on hyvä peruskestävä puulaji, usein myös painavampi kuin kuusi, mutta mekaanin kestävyys paras. Tervaleppä on ominaisuuksiltaan jossain Kuusen ja Männyn välimaastossa, ehkä lähempänä Mäntyä kestävyyden suhteen. Valkotammea käytettiin melan lapojen kärkien syrjien vahvikkeina, varsinkin jos melan lapojen poskipalat oli tehty kuusesta!
Kaikki paitsi Valkotammi olivat kotimaista puuta. Valkotammi on kierrätettyä jämäpuuta paikallisesta puusepänliikkeestä.
Liimana käyettiin Wurthin "PUR-Liimaa" jonka kosteusrasitusluokka on D4 -luokkaa.
Mitä huolellisemmin tekee mittaviivat, sitä helpompi on muotoilu jatkossa.
Höylät ovat hyvin inhimillisiä. Niitä pitää kohdella hyvin, niin silloin ne lastuavat kevyesti. Höylä pitäisi aina laittaa pöydälle kyljelleen.
Alkuun tuntuu siltä, että mela ei edisty lainkaan, mutta yllättävän nopeasti alkaa oikea mela löytyä kalikasta. Juho näyttää, kuinka höylää pitää työntää koko kropalla. Sama tekniikka kuin meloessa.
Epäkeskomelani edistyy. Kun melan lapa on toispuoleinen, niin kokeilen myös toispuoleista kahvaa, se tuntuu hyvältä. Aika näyttää, kuinka prototyyppini käyttäytyy vedessä.
Tämän kurssin hienous on, että opin puun ja työkalujen käsittelyä, mutta voin silti vapaasti viritellä melaani.
Seuraavan kurssin mela on jo suunnitteilla.
Lopuksi Juho kertoi laajasti eri pintakäsittelyistä. Lähinnä suositeltavia ovat pellavaöljy ja kiinanpuuöljy. Ne muuten vaativat UV-valoa kuivuakseen.Terva ei toimi, kun se on käden kanssa kosketuksessa. Huippu on Le Tonkinois Vernis, ranskalainen perinteinen lakka. Kuvaa klikkaamalla pääset Kymin Palokärki -kauppaan, joka myy Tokinoisia.
Komeita meloja syntyi taas. Siis pitää muistaa, että olemme melojia eri puolilta Etelä-Suomea. Juho Paaso teki meistä melataitajia.
Majapaikka, SPOT Apartments, löytyi opiston naapurista. Kävellen 600 metriä. Huoneistossa oli kolme kahden hengen makuuhuonetta.
Kauden alkuun haluamme Timon kanssa kerätä mahdollisimman paljon kilometrejä. Mennään sinne, mistä löytyy sulaa.
Mustionjoen rantaan ei vielä pääse autolla. Hanki pettää joka toisella askeleella. Kanootin vetäminen rantaan käy kuntoilusta. Räntää sataa valtavina, kaiken kastelevina hiutaleina. Räntäsade tekee maisemasta ainutkertaisen. Joki on reilusti tulvassa.
Vaikka tarkoitus on meloa kilometrejä, pysähdymme vähän väliä kuuntelemaan hiljaisuutta ja ihailemaan maiseman harmaan sävyjä. Vastavirta antaa kunnon vastuksen. Melomme silti useamman kerran avointa maisemaa molempiin suuntiin.
Jokea on auki kolme kilometriä. Päsaträsket on vielä osin jäässä. Emme laske Junkarsborgin nivaa alas. Virta on sen verran voimakas, että kanootit pitäisi raahata paksun ja upottavan lumen läpi takaisin ylävirtaan.
Särkisalon sauna lämmittää rännän kastelemissa hansikkaissa ja melontatossuissa paleltuneet sormet ja varpaat. Pitää kehittää rännän kestävät varusteet.
Illalla olemme Timon kanssa samaa mieltä, että räntäsade, tyyni ja Mustionjoen hiljaisuus kruunasivat melontakauden avauksen.
Hanko on varma sula paikka. Löytyi vielä houkutteleva kohde: Kattrumpan.
Jos haluat nähdä blogin kuvat suurempana, löydät ne Google-kuvista kuvaa klikkaamalla.
Hangon uimarannan itäpuolella oleva Neljän tuulen tupa on kiinni, mutta se on hyvä paikka autolle ja melontaan lähtöön. Tänään ei sada, mutta tiheä sumu ja tyyni jatkuu.
Vesille meno ahtojäiden yli. Timon tyylinäyte.
Kattrumpan, ympyriäisen lahden suu. Rantojen mökit eivät kutsu rantautumaan. Käännyimme täältä takaisin.
Hiljaisuus.
Rantautuminen tällä alueella on hankalaa. Jos ei ole mökkejä, niin on luonnonsuojelualuetta. Koetan etsiä Hangon nettisivuilta, mitkä ovat alueella melonnan rajoitukset. En löydä. Ainakaan lintujen pesimäaikaan en menisi. Nyt näimme talvehtivia joutsenia. Laskujemme mukaan 60 valkokaulaa.