Puumelaa synnyttämässä

Tutustu ensin videolla
synnytyssaliin. 

Olen elämäni ensimmäisestä melakurssista niin töpinöissä, että mieleni tulvii melatarinoita.
 
Koita hyvä lukija jaksaa.
Jonain päivänä voit sinäkin meloa omin käsin tehdyllä melalla.

Teoriani ja käytännön realismi kohtasivat aika nopeasti.
Luokka oli loistavasti varustelu, työkaluja oli joka lähtöön.
Kun melojen hionta alkoi, kannatti käyttää kuulosuojaimia.
Olin ottanut omat kuulokkeet mukaan, niissä on radio,
joten hiominen sujui viihteellä.

Ja enhän minä olisi minä, ellen alkaisi ideoida. 

Puuveneisiin tehtiin keveitä mastoja rimoista niin, että masto on keskeltä ontto. Katajamelan painosta saan vähän pois tekemällä onton varren. Palaset ajattelen naulata toisiinsa bambutikuilla, joita on keittiössä grillitikkuina. Bambu on kestävä naula.  

 

Mela-aihion höylääminen:

Pyhä Pietari pyysi pirua vääntämän tahkoa. 

Teroitetaan naskali.

Piru suostui, otti tahkon kammesta kiinni ja väänsi tahkon kiven liikkeelle. Pietari nosti syliinsä alasimen ja kumartui tahkon ääreen. Hän painoi alasinta tahkon kiveä vasten ja paholainen väänsi. Tuli ilta ja piru väänsi ja väänsi yötä myöden.

Piru oli vääntänyt tahkoa jo kokonaisen viikon. Pyhäpäivä lähestyi. Piru nosti katseensa Pietarin suuntaan ja sanoi kysyvästi:

Eikös sitä pruukata katsoa kans,

ettei tule liian terävä?

Väänsin lapsena isälleni tahkoa: kirveitä, vesureita ja viikatteita hiottiin teräväksi. Tahkon vääntäminen on pirulle ja pienelle pojalle tylsää puuhaa.

 

Kiristän höyläpenkille lankun.

Sen sisällä on mela. Pyyhkäisen lankkua höylällä.

Saimme sekä hyvää kahvia,
että Juhon henkilökohtaista opastusta.

Juho Paaso, opettajamme on teroittanut ja säätänyt meille valmiiksi kevyesti purevia höyliä.

Lastuja kiertyy ulos höylästä, työnnän höylää ja työnnän ja työnnän. Höylä laulaa ohuita, kauniita lastuja, mutta lankku on edelleen lankku. Tulee mieleeni pirun kommentti: ”Kattoo kans pruukataan”

Yhtäkkiä pelästyn: tuleeko melan lavasta liian ohut?

Riittävän monta läpikuultavaa lastua ja nyt näen, että lankusta alkaa pyyhkiytyä mela.

 

Keskittynyttä ja motivoitunutta lastuamista
oli hieno seurata.

Meitä on yhdeksän rohkeaa, jotka olemme ilmoittautuneet viikonlopuksi Juho Paason melanveiston kurssille Vanajaveden opistoon Hämeenlinnaan. Juho on opiston Voipin verstaan vastaava ja puukäsityön opettaja.

Juho on melonut Suomen Rannikon kahdesti. Olen oppilasporukan ainoa. joka on myös melonut Suomen Rannikon. Suomen Rannikko on kertaalleen melottuna 540 000 melan vetoa. Miljoonan melan vedon Juho tietää, mitä mela vedessä tekee ja kuinka lankusta syntyy ystävä.

Kohtasin ensimmäisen kerran itse tehtyjä meloja, kun ystäväni Kaisli Syrjänen kutsui minut kokeilemaan hänen veistämiään meloja.

Ystäväni Kaisli Syrjänen on tehnyt hienoja saukonhäntämeloja, jotka näyttävät kuin ne olisi tuhatvuotisia, suohaudasta nostettuja meloja. Kaislin melat kertovat tarinoita.

Jaakko, jos sinulla on terävä kirves mukana, niin sinulla on aina varamela matkassa.

Tämä Kaislin ohje on ollut mielessäni pitkään. Ohjeen vuoksi pidän kirveeni terävänä, viipaloin sillä vaikka tomaatteja. En vaan ole hukannut melaani enkä ole joutunut etsimään pystyyn kuivanutta kuusta, josta voisin lähteä veistämään melan kivikautista tarinaa.

  

Kemiön saarella, pellon reunalla kasvanut harvinaisen suora kataja.

Huomaan ystäväni mökillä katajaisen oven pönkän. Kataja oli raivattu ojatyömaalta. Saanko viedä tuon pönkän Helsinkiin, voin joku päivä kokeilla veistää siitä melan? Kataja ole paras mahdollinen melapuu, mutta kunnioitan katajia ja minusta olisi hieno meloa katajaisella melalla.

Vien katajapöllin kellariin kuivumaan.

Kun huomaan Vanajaveden opiston grönlantilaismelan tekokurssin Facebookissa, muistan katajatukin. Nyt minulla on tilaisuus kaivaa pölkystä esiin saukonhäntämela.

Kysyn kurssin vetäjältä, puutyönopettaja Juho Paasolta, että saanko tulla mukaan omine ajatuksineni?

Voit tehdä inkkarimelan, sanoo Juho ja kertoo minulle tarjolla olevista puulajeista. En vielä siinä vaiheessa kehtaa mainita katajatukista mitään.

 

Keskustan läheltä löytyi oiva hostelli Kulkuri.
Tämä oli kyllä toisella puolella kaupunkia kuin koulu,
olin katsonut oppilaitoksen sijainnin huolimattomasti.

Saan vielä houkuteltua Pasin Hevossaaren hamppareista mukaan. Menemme samalla kyydillä Hämeenlinnaan ja jaamme majoituksen. 

 

Pasin kontaktien kautta sahautan katajatukin ohuiksi laudoiksi.

Syntyy mela vähän sinne päin, mutta oppia saan roppakaupalla. On samalla hieno nähdä, kuinka intensiivisesti veistoluokkamme etenee omissa meloissaan. 

 

Jaakko, Pasi R, Markku, Jaana, Pasi P, Tero,
Hanna A, Laura, Kari ja Juho otti kuvan

Seuraavaksi opistolla on tulossa laminoidun puumelan tekokurssi. Ilmoittaudun sinne saman tien.

Oli hieno viikonloppu, kiitos porukoille ja ennen kaikkea maltilliselle opettajallemme Juholle. 

 

Kuvaa klikkaamalla pääset toiseen melatarinaan Melakuume vaan pahenee -blogijuttu >>>