2024/02/13

Oivallus — Vene- 2024 messuilla



Hieno oivallus messuilta:

vessan lavuaarin yläpuolella on viesti,
että vesi on juotavaa.

Toinen hyvä oivallus.

2024/01/27

Puumelaa synnyttämässä

Tutustu ensin videolla
synnytyssaliin. 


Olen elämäni ensimmäisestä melakurssista niin töpinöissä, että mieleni tulvii melatarinoita.
 
Koita hyvä lukija jaksaa.
Jonain päivänä voit sinäkin meloa omin käsin tehdyllä melalla.

Kolme kuvaa, vasemmassa nurkassa kaaviopiirros melan poikkileikkauksesta, sen alla rimoja ruuvipusitimessa, vieressä jaakko polvillaan ja mela hhöyläpenkissä useilla ruuvipuristimilla kiilattuna.

Teoriani ja käytännön realismi kohtasivat aika nopeasti.
Luokka oli loistavasti varustelu, työkaluja oli joka lähtöön.
Kun melojen hionta alkoi, kannatti käyttää kuulosuojaimia.
Olin ottanut omat kuulokkeet mukaan, niissä on radio,
joten hiominen sujui viihteellä.

Ja enhän minä olisi minä, ellen alkaisi ideoida. 

Puuveneisiin tehtiin keveitä mastoja rimoista niin, että masto on keskeltä ontto. Katajamelan painosta saan vähän pois tekemällä onton varren. Palaset ajattelen naulata toisiinsa bambutikuilla, joita on keittiössä grillitikkuina. Bambu on kestävä naula.  
 
Mela-aihion höylääminen:

Pyhä Pietari pyysi pirua vääntämän tahkoa. 
Teroitetaan naskali.

Piru suostui, otti tahkon kammesta kiinni ja väänsi tahkon kiven liikkeelle. Pietari nosti syliinsä alasimen ja kumartui tahkon ääreen. Hän painoi alasinta tahkon kiveä vasten ja paholainen väänsi. Tuli ilta ja piru väänsi ja väänsi yötä myöden.

Piru oli vääntänyt tahkoa jo kokonaisen viikon. Pyhäpäivä lähestyi. Piru nosti katseensa Pietarin suuntaan ja sanoi kysyvästi:

Eikös sitä pruukata katsoa kans,
ettei tule liian terävä?

Väänsin lapsena isälleni tahkoa: kirveitä, vesureita ja viikatteita hiottiin teräväksi. Tahkon vääntäminen on pirulle ja pienelle pojalle tylsää puuhaa.
 
Kiristän höyläpenkille lankun.
Sen sisällä on mela. Pyyhkäisen lankkua höylällä.

Neljä ruutua, kahvikuppi kädessä, taustalla puusepänverstasta. Kasa valmiita meloja malliksi. Kkasi kuvaa, joissa Juho opastaa tekijää kädestä pitäen.
Saimme sekä hyvää kahvia,
että Juhon henkilökohtaista opastusta.

Juho Paaso, opettajamme on teroittanut ja säätänyt meille valmiiksi kevyesti purevia höyliä.

Lastuja kiertyy ulos höylästä, työnnän höylää ja työnnän ja työnnän. Höylä laulaa ohuita, kauniita lastuja, mutta lankku on edelleen lankku. Tulee mieleeni pirun kommentti: ”Kattoo kans pruukataan”
Yhtäkkiä pelästyn: tuleeko melan lavasta liian ohut?

Riittävän monta läpikuultavaa lastua ja nyt näen, että lankusta alkaa pyyhkiytyä mela.

 

Kuusi kuvaruutua, joissa jokaisessa henkilö työstää melaansa kavahöylällä.
Keskittynyttä ja motivoitunutta lastuamista
oli hieno seurata.

Meitä on yhdeksän rohkeaa, jotka olemme ilmoittautuneet viikonlopuksi Juho Paason melanveiston kurssille Vanajaveden opistoon Hämeenlinnaan. Juho on opiston Voipin verstaan vastaava ja puukäsityön opettaja.

Juho on melonut Suomen Rannikon kahdesti. Olen oppilasporukan ainoa. joka on myös melonut Suomen Rannikon. Suomen Rannikko on kertaalleen melottuna 540 000 melan vetoa. Miljoonan melan vedon Juho tietää, mitä mela vedessä tekee ja kuinka lankusta syntyy ystävä.

Kohtasin ensimmäisen kerran itse tehtyjä meloja, kun ystäväni Kaisli Syrjänen kutsui minut kokeilemaan hänen veistämiään meloja.

Ystäväni Kaisli Syrjänen on tehnyt hienoja saukonhäntämeloja, jotka näyttävät kuin ne olisi tuhatvuotisia, suohaudasta nostettuja meloja. Kaislin melat kertovat tarinoita.
Vaalea, kapealapainen mela.
Jaakko, jos sinulla on terävä kirves mukana, niin sinulla on aina varamela matkassa.
Tervattu, pyöreähkölapainen mela.
Tämä Kaislin ohje on ollut mielessäni pitkään. Ohjeen vuoksi pidän kirveeni terävänä, viipaloin sillä vaikka tomaatteja. En vaan ole hukannut melaani enkä ole joutunut etsimään pystyyn kuivanutta kuusta, josta voisin lähteä veistämään melan kivikautista tarinaa.

  

Pönkkänojaa punamullatun vajan oveen. Taustalla peltoaukeaa.
Kemiön saarella, pellon reunalla kasvanut harvinaisen suora kataja.

Huomaan ystäväni mökillä katajaisen oven pönkän. Kataja oli raivattu ojatyömaalta. Saanko viedä tuon pönkän Helsinkiin, voin joku päivä kokeilla veistää siitä melan? Kataja ole paras mahdollinen melapuu, mutta kunnioitan katajia ja minusta olisi hieno meloa katajaisella melalla.

Vien katajapöllin kellariin kuivumaan.

Kun huomaan Vanajaveden opiston grönlantilaismelan tekokurssin Facebookissa, muistan katajatukin. Nyt minulla on tilaisuus kaivaa pölkystä esiin saukonhäntämela.

Kysyn kurssin vetäjältä, puutyönopettaja Juho Paasolta, että saanko tulla mukaan omine ajatuksineni?

Voit tehdä inkkarimelan, sanoo Juho ja kertoo minulle tarjolla olevista puulajeista. En vielä siinä vaiheessa kehtaa mainita katajatukista mitään.
 
Kuvasikermä Kulkuri-hostellista, makuuhuone, keittiö, halli, mainoskyniä nippu, nippu sateenvarjoja ja Minä ja Pasi peilikuvassa.
Keskustan läheltä löytyi oiva hostelli Kulkuri.
Tämä oli kyllä toisella puolella kaupunkia kuin koulu,
olin katsonut oppilaitoksen sijainnin huolimattomasti.

Saan vielä houkuteltua Pasin Hevossaaren hamppareista mukaan. Menemme samalla kyydillä Hämeenlinnaan ja jaamme majoituksen. 

 
Yläkuva: käsi työntää raakapuuta sirkkeliin. Vasen alakuva: sininen pakettiauton perä, jossa lukee firman nimi Etikki. Sama nimi näkyy seinällä kyltissä. Oikea alakuva: sormet tunnustelevat sirklattua lautaa.


Pasin kontaktien kautta sahautan katajatukin ohuiksi laudoiksi.

Syntyy mela vähän sinne päin, mutta oppia saan roppakaupalla. On samalla hieno nähdä, kuinka intensiivisesti veistoluokkamme etenee omissa meloissaan. 
 

Jaakko, Pasi R, Markku, Jaana, Pasi P, Tero,
Hanna A, Laura, Kari ja Juho otti kuvan


Seuraavaksi opistolla on tulossa laminoidun puumelan tekokurssi. Ilmoittaudun sinne saman tien.

Oli hieno viikonloppu, kiitos porukoille ja ennen kaikkea maltilliselle opettajallemme Juholle. 
 
Linkkikuva toiseen blogijuttuun. Kuvassa höyliä.
Kuvaa klikkaamalla pääset toiseen melatarinaan Melakuume vaan pahenee -blogijuttu >>>

Korppi-tunnus ja sen alla Off Road Paddler, Paddler punaisella ja sen alla teksti Sinne päin.



2024/01/25

Off Road Paddler - Sinne päin.

Punainen melan lapa, jossa on mustalla pohjalla punaisia kuviota ja keltainen pallo.

Olin joulun alla melantekokurssilla Hämeenlinnassa. Ensimmäinen omatekemä mela. Ei siitä kummonen tullut, mutta opettavainen ja ajatuksia herättävä viikonloppu se oli.

Melasta tuli mieleeni, että Off Road Paddler -blogilla ei ole varsinaista tunnusta. Mela tulee tietysti ensi mieleen, mutta mikä on Off Road -mela?

Etsiskelin, googlailin ja luin lähinnä Kanadan Inuiittien tai First Nations -ihmisten perinteitä. Olen sentään tehnyt yhden ikimuistoisen melontaretken Yukoniin Snake Riverille. Linkki tarinaan >>>

Silmiin osui hieno tarina tavallaan maan synnystä. Paholainen oli ottanut tähdet, kuun ja auringon vangiksi ja kaikkialla oli pimeää.

Viisas lintu, korppi, joka oli siihen aikaan valkoinen lintu. Liiteli paholaisen pesään ja nappasi nokkaansa auringon. Paholainen huomasi varkaan ja korppi joutui pakenemaan paholaisen luota ulos savupiipun kautta.

Korpi palautti maailmaan valon, mutta savupiipussa tarttunut noki säilyi ja Korppi on ollut musta siitä saakka.

Toteemeissa ja puuleikkauksissa on usein korppi, jolla on aurinko nokassa.
 
 
Käytän melontaretkilläni kokkaamiseen avotulta, yleensä risukeitintä, kehitysmaaliesi Turbo-Stovea, Linkki >>> . Melontaretkeilyni on nokista puuhaa, siksi koen sukulaisuutta nokiselle valontuoja korpille.

Korppi ylösalaisin käännetyn kanootin päällä. Etualallla teltan kulma.
Yukonissa korppi tuli hyvästelemään 
meidät kun odotimme kyytiä leirintäalueelta
ihmisten ilmoille.

Mela on kuvaelementtinä pitkä ja kapea, joten katkaisin melan varren pois ja piirsin korpin melan lavan sisään. Katkennut melan varsi päättyy korpin jalkaan. Koriste-elementit noudattavat perinteisiä muotoja.

Kun tuli uusi ilme, alkoi blogin teemateksti Minun tapani vesillä tuntua korpin rinnalla viisastelulta.

Mitä on Off Road? Etsin vesiviisauksia, ne tuntuivat kömpelöiltä ja olivat kaukana Off Roadista. Pitää olla jytinää, paksua nahkaa ja epämääräistä meininkiä.

Niistä se syntyi: Off Road Paddler - Sinne päin.

Seuraavana suunnitelmissani on kehittää blogin käytettävyyttä, parempaa hakemistoa ja juttuja yhdistäviä linkkejä.

 

Linkki NEXT ja nuoli oikealle
Linkki: Home ja nuoli ylös

Linkki Offrd.fi-sivustoon: Index ja nuoli alaspäin

Korppi-tunnus ja sen alla Off Road Paddler, Paddler punaisella. Ja tekstin alla kursiivilla Sinne päin.



2024/01/07

Surutyötä.

Kaksi kynttilätuikkua öisellä lumihangella.
Sytytin kaksi kynttilää.

Lumivyöryyn hautautuneen äidin ja pojan kuolema on ollut aivan hirveä molemmille.

Kohtalo muutti hetkessä perheen ja läheisten elämän. Musta hetki säilyy pitkään, jopa yli sukupolvien.

Luonnon aiheuttama tapaturmainen kuolema koskettaa ja herättää ajatuksia. En ole koskaan kokenut luontoa ystäväksi, se on minulle arvaamaton kumppani. Ja luonto on myös syyllinen, tapahtumaketjun viimeinen, ehdoton lenkki.

Mitä oikeasti tapahtui? Mitä ei osattu? Mitä laiminlyötiin? Miten olisin itse toiminut? Mitä sanovat ohjeet? Mitä sääntöjä rikottiin? Kuka on syyllinen? 

Näiden kahden ihmisen kohtalo näyttää hiljentäneen somen viisastelijat. Hyvä niin.

Nyt ei kirjoiteta tuomioita eikä ehdoteta kieltoja, sääntöjä tai uusia lakeja. Tämä murhe on luonnossa liikkujien yhteinen. Äidin ja pojan kohtalolla on merkitystä jokaiselle ulkoilijalle. Ulkoilija on mielestäni oikea sana kaikelle vapaa-ajan liikkumiselle puistokävelystä Etelänapamantereelle hiihtoon. Kukaan ei lähde ulkoilemaan kuollakseen, päin vastoin ulkoiluun liittyy ilo ja terve elämä.

Luonnon laki.

Kuvakaappaus tapaturmissa kuolleiden tilastosta.
Vuonna 2020 Suomessa kuoli 46 ihmistä kylmyyteen.
(Tilastokeskus, https://stat.fi/tilasto/ksyyt)

 

Ulkoilu on leikkiä, mutta toiminta luonnon kanssa on usein hengenvaarallista.

Ulkoilussa ei ole työelämässä olevaa riskien ennakoitavuutta tai turvakaiteita. Ulkoilija on enemmän tai vähemmän luonnon armoilla.

 

Hautakynttilä rantakalliolla. Meloja-lehdessä julkaistu Nakukanoottikuva.

Meloja-lehdessä julkaistu Nakukanoottikuva vuodelta 2011: 

"Kevät alkoi murheellisesti Helsingin vesillä.  
Helsingin melojien tuore jäsen menehtyi Melkin edustalla.  
 
Sytytin kynttilän seuran laiturille ja tein Nakukanootin ilman tekstiä. Ajattelin, jos itselleni käy samoin, joku voi sytyttää minulle kynttilän." 

 

Neljä tuttua melojaa on hukkunut samaan veteen, johon olen itsekin melani työntänyt.

Lisäksi yksi meloja menehtyi hiihtoretkellä kylmään. Yksi kuoli sairaskohtaukseen laavulle.

Toisessa harrastuksessani, purjehduksessa, on neljä tuttua menehtynyt samassa kilpailussa, jossa itsekin olen ollut mukana. Kolmea heistä ei koskaan löydetty. Yksikään heistä ei tasavarmasti kokenut uhmaavansa kuolemaa. Taitavia, harkitsevaisia ulkoilijoita, joille luonto näytti julmat kasvonsa.

Turhaa kuolemaa ei ole, kuolema opettaa.

Suomessa Onnettomuuksien tutkintakeskus, OTKES, tutkii onnettomuuksia. https://turvallisuustutkinta.fi/fi/index.html#

”Turvallisuustutkinnan aloittamisesta päätettäessä otetaan huomioon muun muassa tapahtuman vakavuus ja uusiutumisen todennäköisyys. Seurauksiltaan vähäinenkin tapahtuma tai vaaratilanne voidaan tutkia, jos se aiheutti vaaraa usealle henkilölle ja tutkinnan arvioidaan tuottavan merkittävää tietoa yleisen turvallisuuden parantamiseksi ja onnettomuuksien ehkäisemiseksi.”

Yksittäisistä tapauksista Otkes kuvailee esimerkinomaisesti ja yleisellä tasolla. Käy lukemassa.

Voimia äidin ja pojan omaisille.

 


Blogin loppukuva, nyrkkiin puristettu pystysuuntainen käsi pitää keskeltä kiinni vaakasuunnassa olevaa puista tuplamutkamelaa.

Off-Road -melonnan äänenkannattaja.

2023/11/14

Vöhandumaraton 2023 - Kun kaikkensa yrittää ja sitten onnistuu, niin siihen pitää tyytyä.

Ahkeruus palkittiin.
Yhdestoista kerta Vöhandumaraton
ja voitto luokassa C1Men.

Jos Vöhandu kiinnostaa, niin tässä on sinulle ja ennen kaikkea huollollesi tiivis paketti.

Lopussa linkki aikaisempiin Vöhandu-tarinoihin.


Kirumpään pohjapadot kannattaa laskea huolella. Ajelen menomatkalla aina katsomaan vesitilanteen. Jos on vähän vettä, aukeaa alimmaisen kynnyksen vasempaan reunaan kanootin mentävä helppo kolo. Muuten kielien kohdalla kannattaa tuikata oikeasta reunasta ohi alapuolen pohja-aallon.

Jos kippaat, pidä kanootista kiinni ja koita päästä oikean puolen akanvirtaan ja rantaan. Ulkokaarten ranta on jyrkkä ja pehmeää mutaa.  



Tämä toinen video antaa kuvaa huollon silmin. Vöhandun järjestelyt ovat kiitettävät myös huoltoautojen osalta. Mutta kun vesillä on yli tuhat joukkuetta, niin huoltoautojakin on paljon liikkeellä.
 
Huoltoauton saa kantopaikkojen lähelle 5-10 minuutin kävelymatkan päähän. Kannattaa noudattaa paikallisten ohjeita.

Jos olette melomassa isolla porukalla, niin kannattaa sopia, että pysytään yhdessä, niin yksi huoltoauto riittää. Jos melojien välillä on isot nopeuserot, niin yksi auto ei välttämättä ehdi joka paikkaan. 

Rantautumiset ja vesille menot näyttävät ruuhkaisilta, mutta sinne vaan sekaan ja huolto ottaa kanootin keulasta ja kiskaisee maihin. Rannat ovat mutaisia, kumisaappaat ovat tarpeen.

Maalialueella kannattaa miettiä kaksi kertaa, mihin jättää auton. Yksin ollessa olen vienyt auton maaliin edellisenä iltana ja pysäköinyt sen valotolpan alle ihan alueen ulosajotien viereen. Paluu sitten taksilla, jos ei ole muuta kyytiä. Kisapäivänä on turha koittaa saada taksikyytiä. 



Olen tyytyväinen, tällä kertaa tuli luokkavoitto, joten seuraava osallistumiseni on ilmainen. Valitettavasti 10. juhlamelonta siirtyy vuodelle 2025.


 Kanoottina oli jo toista kertaa Northstar Trillium.
Ai-niin: laita kanoottiisi Suomenlippu -tarrat. Saat kannustushuutoja sekä rannasta että joella.

Tästä pääset klikkaamalla aikaisempiin Vöhandumaratoneihin.



Off-Road -melonnan äänenkannattaja.