Melomaan oppii melomalla.

Ensin vaan pitää jonkun osaavan melojan auttaa alkuun.


Tämä on tarina ja kuvakimara Melonta- ja soutuliiton sileän veden leiriltä elokuisessa Nuuksiossa. Kuvat ovat joko Kai Lindqvistin tai Kari Hellströmin. Kuvaajat ja kuvattavat mainitaan etunimillä. Kuvien julkaisuun tässä tarinassa on osallistujien lupa.

Kun meloja hymyilee, hän tietää, mitä tekee.
Sven kuva Kai

Kun itse olin noviisi, Louhisolan Pena opetti minut melonnan alkuun. Olin juuri ostanut häneltä ensimmäisen oikean kanootin, Madriver Duckhunterin. Menimme Vantaalle, Viilatehtaan alapuolen koskeen. Puljasin siinä Penan opissa tunnin verran. Niillä opeilla meloin kahdeksan vuotta, kunnes kohdalle osui Englannin kanoottiliiton kanoottimelonnan kurssi Nurmeksessa. Se kurssi jalosti minusta opinhaluisen melojan. Olen tällä kertaa yksi opettaja kanoottimelonnan sileän veden kursilla. Tavoitteeni on siirtää saamani opettelun into eteenpän.

Pidän ensiarvoisen tärkeänä, että tulevat melojat oppivat yhteisöllisyyttä. Englanniksi Group Awareness.
Laitan porukan vesille niin, että menen itse ensin ja sen jälkeen jokainen kanootti lisätään yhdessä tukien laiturilta lauttaan. Kun kaikki ovat vesillä, vasta sitten lähdetään liikkeelle. Miksi näin?
Retkellä ne, jotka ovat viimeisiä, näkevät, että muut menevät jo tuolla ja alkavat kiirehtiä.
Kiire on huolimattoman toiminnan ja eripuran alku.

Melonta- ja soutuliitto on varannut meille Kattilajärven leirikeskuksen Nuuksiossa. Majoitumme teltoissa ja ranta on täynnä kanootteja Espoon eskimoilta, Hevossaaren hamppareilta ja Welhonpesältä. Lisäksi on opettajien omaa kalustoa. Tällä kurssilla on paras valikoima kanootteja, mitä olen kohdannut. Osa tuliteristä kanooteista on lainassa suoraan Welhonpesän hyllyltä.

Maaren yksikkömelojaporukka aloitti havainnollisella laiturin melonnalla.
Harjoite antaa hyvän tuntuman, mitä mela vedessä tekee.
Anne keskittyy, foto Kari.

Meitä kouluttajia on kolme Maare Heinikoski, Tomi Kallio-Könnö ja minä. Lisäksi liiton miehet, Kai Lindqvist ja avokanoottivastaava Kari Hellström. Nämä viimeksi mainitut ovat leirimme hovikuvaajia. Ja tietysti retkikeitinguru Pekka Rekikunnas tuo viikonloppuun retken makua ja nuotion lämpöä.

Maare opetti soolomelontaa. Foto Kai.

Tomi. Foto Kari.

Kaitsu. Foto Kari.

Jaakko. Foto Kai.

Kari. Foto Kai.

Pekka oikealla. Foto Jaakko.

Bonuksena mukana on Pekka Koivukunnas, hän toi mukanaan liki tusinan erilaisia risukeittimiä ja kertoo huimia tarinoita hiilestämisestä kautta aikojen.

Suvi sooloilee. Foto Kai.

Elias, Kaitsun poika. Foto Kari.

Elina keskittyy. Foto Kari.

Kaspian tekee J-vedon. Foto Kai.

Annen rauhallinen J. Foto Kai.

Johanna (oik) pyörii balettia Suvin kanssa. Foto Kai

Pekka ja Pekan omatekemä. Foto Kari.

Vesillä meillä on 11 oppilasta. Osa kurssilaisista on aloittelijoita ja osa hyvinkin oppineita kajakkimelojia. Käymme läpi melonnan perustekniikoita sekä yksiköllä että kaksikolla meloen. Koitamme parhaamme mukaan ohjata jokaista oppilasta hänen tasonsa mukaisesti. Lisäksi pidämme maissa tietoiskuja kanootin varustelusta ja mm. erilaisista meloista.

Johanna ja Suvi menossa vesille. Foto Kari.

Andreas ja Sven kerivät vauhtia. Foto Kai.

Kaksikko kiskoo jo vauhtiaaltoa. Foto Kai.

Isä ja poika, Pekka ja Veikko tasatahdissa.
Tästä ja seuraavasta kuvasta opettaja-Jaakko on ylpeä. Oppi meni perille kiitettävästi. Foto kai.

Täydellinen tasatahtinen puolen vaihto. Foto Kai.

Kaspian ja Elias kiertävät lippua. Foto Kai.

Johanna ja Suvi pyörittävät kanoottia yhteistyössä. Foto Kai.

Kaksikoilla opettelimme yhteistyötä ja samantahtista melomista. Lähes samoja tekniikoita kuin yksin meloessa. Nyt vaan pitää olla lisää voimaa ja hyvä keskinäinen synkka.

Kanootin kaataminen on nimenomaan käsityötä. Kun ottaa tukea partaasta, niin nurin menee.
Käsi Elias. Foto Kai.

Tomin loikka veteen kaatamatta kanoottia. Foto Kari.

Maare ja Tomi tekevät mallisuorituksen. Foto Kari.

Elias loikkaa kanoottiin. Kaspian tukee,.Foto Kari.

Veikko ja Pekka harjoittelevat kanootin pelastamista ensin laiturilta käsin. Foto Kai.

Pekka ja Veikko pelastavat Maaretin. Foto Kai.

Kaspian ja Elias. T-reskutus, kanootti liu-utetaan kuivaksi. Foto Kari. 

Elias tyhjentää Kaspianin kanootin. Foto Kai

Elias on kiivennyt yksin takaisin kanoottiin. Foto Kai.

Lopuksi vielä kaadamme kanootteja vesillä oppiaksemme pelastautumisen perustekniikat. Jokainen kurssilainen sekä pelastaa, että on pelastettavana. Lauantain osuus päättyy leirikeskuksen saunan pehmeisiin löylyihin.

Vedetään henkeä ja kohta kannetaan taas.

Sunnuntain retken melomme Kattilajärvellä ja Vääräjärvellä. Järvien välillä on maakannas, jota ylittäessä opettelemme luonnon rantaan rantautumista ja kanootin kuljetusta maalla. Matkalla kertaamme lauantain oppeja ja nautimme Nuuksion hienoista maisemista.

Iltanuotio Pekan suunnittelemassa hiilestyskuupassa. Foto Jaakko

Niin paljon jää vielä ensi kertaan. Toivon, että jokainen kurssilainen koittaa hakeutua tavalla tai toisella lisäoppiin. Toivon myös, että ensi vuonna meitä on vieläkin enemmän.

Jaakon jalat lämmittelevät. Foto Kari.

Oma ajatukseni opettajana on, että sileän veden melonta valmistaa oppilasta virtaavan veden tekniikoiden hallintaan. Vaikka ei ryhtyisi koskipuljaajaksi, niin virtataitoja tarvitaan joka tapauksessa retkimelonnassa joilla ja isoilla selillä aallokossa.

Totuus löytyy hiilloksesta. Kiitos Pekka. Foto Jaakko.

Mitä itse opin?

Opin, että en kysy ”Onko kysyttävää?” vaan muotoilen kysymyksen vastaisuudessa muotoon ”Mitä haluaisit kysyä?”

Yksi spontaani kysymys nousi pintaan: ”Kumpi meloja on kaksikossa johtaa?”

Lyhyt vastaus: ei kumpikaan.

Ja pidempi vastaus:

Sileällä vedellä, helpoissa oloissa perämeloja pitää suuntaa, ja keulameloja määrää tahdin. Kun tuulee, on aallokkoa tai ollaan virrassa, niin kaksikkomelonta muuttuu yhteistyöksi, jossa ei kummankaan kannata johtaa. Molemmat melojat ovat silloin kanootin palveluksessa. Melovat sen sinne, minne on tarkoitus.

Ensi vuonna uudelleen. Foto Jaakko.

Näitä melontalinkkejä kannattaa koluta: 

Jos melonta alkoi syyyhyttää, niin kokosin tähän jokusen linkin, jota kannataa katsella. Ensimmäisenä on minun tämän hetken suosikki Kanootti ja Tomaatti. Siinä isä ja poika tekevät rauhallisia melontaretkiä hyvän ruuan ääreen. Hyvin kuvattu ja leikattu. Isä kertoo hauskasti.

Eetun Völjyssä on enemmänkin retkeilyä, mutta on siellä muutama rauhallisesti kerrottu melonta mukana.

Becky Mason, ja varsinkin hänen isänsä Bill Mason on jokaisen kanoottimelojan perusraamattukamaa.

Kanootti ja Tomaatti
Isä ja poika retkeilee kanootilla ja herkuttelee
https://www.youtube.com/channel/UCyj1yL2lKMN42gNr87pIfGw

Eetun Völjyssä
Erävideoita
https://www.youtube.com/user/Pernarieska/videos

Eetun Völjyssä 
Kun kanootti kaatuu
https://www.youtube.com/watch?v=mRsWCxW6fV0

Becky Mason
Kanadaliskanoottimelonnan isän, Bill Masonin tyttären videosivusto
https://www.youtube.com/user/redcanoess

Tentipi
Retkeilyä intiaaniteltan kanssa, buchcraft
https://www.youtube.com/channel/UCqyYk5f-6ly_F0uvM0lmt-A

Paddling Film Festival
https://www.youtube.com/channel/UCQ1H7s-PA10XzDV_w_f0rng

The Canoe
Kanadalaista melontakulttuurin tunnelmointia
https://www.youtube.com/watch?v=x9b8iOjXZWE

Solo Canoe Workshop
Solomelonnan perusteita
https://www.youtube.com/watch?v=kMx70wqMA9k

Off-Road -melonnan äänenkannattaja.

Opettavaisia virtaharjoituksia Kymijoen Kultaalla

Kultaan viikonloppu meni hienosti. Harjoittelimme virran lukua, melonnan perustekniikoita virrassa, virtaan menoa ja siltä- poistumista akanvirtaan. Lisäksi Kultaa on loistava paikka harjoitella nousemista ylävirtaan. Siinä oppii lukemaan virran nyansseja.

Harjoittelu oli sen verran reipasta, että pelastautumisia ja reskutuksia tuli opeteltua ihan luonnostaan. Vesi oli lämmintä ja virta ystävällinen. Kiitoa osallistujille, tehän sen tapahtuman teitte.

Eikä tässä kaikki!  

Olen yhtenä kouluttajana tällaisessa kanoottitilaisuudessa:

Avokanoottimelonta tutuksi -tapahtuma,
Kattilajärvi, Nuuksio 31.8.-1.9.2019

Avokanoottimelonta tutuksi -tapahtumassa harjoitellaan kokeneiden kouluttajien johdolla avokanoottimelonnan tekniikoita ja turvallisuustaitoja ja tutustutaan avokanoottimelonnan mahdollisuuksiin retkeilyssä. 

Täällä lisätietoja ja ilmoittautuminen >>> 

Off-Road -melonnan äänenkannattaja.

Kutsu harjoittelemaan virtamelontaa Kultaalle

Foto: Timo Ripatti Leuku.fi 

Ensi viikonloppuna, 16-18.8. Kultaalla

Lähde mukaan Kymijoen kultaalle harjoittelemaan joko omatoimisesti tai ohjatusti virtaavan veden melontaa. Sitä ei retkimeloja voi koskaan harjoitella liikaa. Meitä on siellä ainakin kaksi kokenutta retkimelojaa sinua neuvomassa, ellet sitten sinä neiuvo meitä.

Tämä tapahtuma on hyvin epävirallinen, mutta toivottavasti meille jokaiselle tehokas sessio.

Tule omalla kalustolla, kanootilla tai kajakilla, ihan sama, kaikki ovat tervetulleita.

Kultaa on rauhallinen virtapaikka, jossa voi harjoitella erilaisia liikkumisia virrassa.
Ja jos sattuu kupsahtamaan, niin virran alapuolella on rauhallinen suvanto.

Kultaalla on rannassa tulipaikka ja olen siellä joskus yöpynyt teltassa, vaikka siinä ei mitään virallista telttapaikkaa ole. Itse majoitun kaverin mökillä Loviisan seudulla. Ihan rannassa on Keisarin Kosket Oy, heillä on yksi viiden hengen vuokramökki, en ole tsekannut hintaa. Lähin maatilamajoitus taitaa olla Aholan lomalaidun, linkki heidän FB-sivulle.

Jos olet tulossa, ilmoittaudu täällä. Viikonloppu on maksuton.

Kysymyksiä voit laittaa maililla Jaakolle .

Ja Kultaa on täällä: tuossa Kultaanranta-sanan paikkeilla.

Eikä tässä kaikki!  

Olen yhtenä kouluttajana tällaisessa kanoottitilaisuudessa:

Avokanoottimelonta tutuksi -tapahtuma,
Kattilajärvi, Nuuksio 31.8.-1.9.2019

Avokanoottimelonta tutuksi -tapahtumassa harjoitellaan kokeneiden kouluttajien johdolla avokanoottimelonnan tekniikoita ja turvallisuustaitoja ja tutustutaan avokanoottimelonnan mahdollisuuksiin retkeilyssä. 

Täällä lisätietoja ja ilmoittautuminen >>>

 

 

Off-Road -melonnan äänenkannattaja.

Meni kilpailuksi koko Pirkan soutu

"No great story starts with someone eating salad."

Pirkan Soutu melotaan Tampereella.
Ei tapahtumaan voi mennä startti-aamuna kanootti katolla ja varusteet sikin sokin auton takaluukussa.
Tampereelle mennään hämäläisittäin hitaasti ja rasvainen musta makkara johtotähtenä.
Perjantain energiatankkauksen alkupalat.
Keulameloja: kaksitoista etanaa pekonilla kuorrutettuna.
Perämeloja: kuusi etanaa pekonilla kuorrutettuna.

"I hate early mornings. Before paddling, I have breakfast
very late in the evening."

Vihaan aikaisia aamuja. Juuri mikään ei maistu aamulla.
Se on hyvä syy viettää pitkä ilta ja tankata reilusti.
Sampolla piffi, friteerattuja uusia perunoita,
kermainen Jaloviina-pippurikastike.
Jaakko himmailee, jättiravunpyrstöt tirisee
tulikuuman valurautapannun valkosipuli-öljy soosissa.

En juuri välitä, kuinka sijoitun muiden melojien joukossa. Mietin säätietojen ja käyttämäni kanootin perusteella tavoiteajan itselleni. Nyt ainoa mikä merkitsi, oli voittaa Pirken Soudun melojien C2-luokka.

Jos tavoite toteutuu, olen tyytyväinen.
Nyt tilanne on hieman toinen.

Meitä on C2-luokassa kaksi tasavertaista kanoottia ja tasavertaista retkimelojaa, Northstar Polaris 16,9 jalkaa ja WeNoNah Escapade 16,6. Meitä haastaa, että toistaiseksi kanoottiamme, Northstar Polarista ei ole kukaan ohittanut melomalla. Tähän tietysti kuuluu, että yleensä lähdössä meitä nopeammat kaksikot menevät heti menojaan. Niitä emme laske, vaan ne, jotka mahdollisesti saavuttaisivat meidät melonnan aikana.

"Like paddling, finish with style."

Tankataan kaikessa rauhassa
loppuun asti. Hämäläinen hitaus,
ei voi valittaa.

Kanoottiemme mittojen mukaan olemme tasaväkisiä.

Polaris on muutaman tuuman pidempi, mutta Escapade on puolestaan aavistuksen leveämpi vesilinjasta. Pituuden ja leveyden suhde vesilinjassa, prismatic coefficient, on molemmissa 6,5. Se on hyvän retkikanootin luku. Kilpakanooteissa luku alkaa seitsemästä ylöspäin. Kun kanootti kapenee, sen kiikkeryys lisääntyy, se on aallokossa märkä ja kääntyy huonosti.

Pohdimme Sampon kanssa erilaisia taktiikoita kilpakumppanimme pään menoksi. Polaris ei ole kilpuri, emme voi luottaa siihen, että ihan vaan luontaisesti olisimme nopeimpia, vaikka kanootissamme on vesilinjaa aavistuksen verran enemmän. Isketäänkö heti alussa ja toivotaan, että kilpakumppani luovuttaa saman tien? Otetaanko salaspurtteja? Mennään täysillä kun olemme paikassa, josta kilpakumppani ei meitä näe? Peesaammeko heitä ja luotamme loppukiriin?

Sääennuste lupaa parasta mahdollista keliä, tyyntä. Hieman liikaa lämpöä, mutta se kiusaa meitä molempia joukkueita. Kilpakumppanin kanootti kulkee sileällä ja tyynellä mahdollisesti meitä lujempaa. Polaris on kotonaan vaihtelevissa oloissa.

Matka on sen verran pitkä, että ihan täysillä emme voi meloa, pitää jaksaa olla liikkeellä joka tapauksessa yli kolme tuntia.

"Thank You Rouhea Ravintola."

Ihan tuurilla osuttiin tähän
Tammelan kulinarismin
mekkaan. Emme osanneet
arvata, että näin hieno
paikka löytyi.

Päätämme vaan meloa oman melontamme ja maalissa näemme, kuinka kävi.

Lähdemme kaikki kanootit ja kajakit yhtä aikaa ja lisäksi on soutajia. Aluksia on kaikkineen kymmeniä, joten ihan kärkeen emme lähdössä kiilaa. Väistämme porukkaa vasempaan laitaan ja syrjäsilmällä näemme, että Escapade etenee oikeassa reunassa. Kun lähtöhötäkän ristiaallokko laantuu, melonta tyynessä tuntuu hyvältä ja gps hälppii tasaiseen yli kahdeksan kilometriä tunnissa -lukemia.

Silmäkulmasta näen, että etenemme tasatahtia Esapaden kanssa. Näkyvää eroa ei synny. Tahtimme on kymmenen vetoa puoleltaan ja vaihto. Jostain syystä kanoottimme puoltaa vasemmalle, kun minä meloin oikealta. Onko kanootin viime säädöissä tullut minulle joku virhe? Vasemmalta meloessani etenemme suoraan. Olen vaihtanut Polarikseen kaikki poikkipienat ja penkit. Kanootti on nyt muutaman sentin leveämpi kuin ennen ja lisäksi olen siirtänyt penkkejä lähemmäs kanootin keskikohtaa. Nopeus tuntui jo aiemmin paremmalta, mutta onko kanootin painopisteen muutos tehnyt siitä liian ketterän?

"Hot day comeing. Sampo makes
magnesium cocktails for tommorrow."

Juomia huomiseen trooppiseen keliin.
LÄmpöä luvattu 32 astetta.
Majapaikkan valinnassa tuli yksi virhe,
ei kysytty, onko ilmastointia. Ei ollut.
Vähän tukala yö. Ensin hikoilua, kunnes revittiin
täkki pois ja jatkettiin pelkällä lakanalla.
Aamuyöstä heräsi sitten viluun.
Muuten paikka oli OK huoneistohotelli.

Puolto kiusaa meitä koko matkan, en keksi sille selitystä.

Puollon vuoksi joudun puolenvaihdon jälkeen kiskomaan muutaman ohjaavan vedon. Ohjaaminen tuhlaa energiaa, mutta pysymme silti kilpakumppaniimme nähden tasoissa.

Sitten huomaan, että puolenvaihdossa, joka kyllä sujuu meiltä nopeasti, vauhtimme putoaa hieman ja menee muutama veto, ennekuin saamme marssivauhdin takaisin. Ehdotan Sampolle, että kymmenes melanveto ennen puolenvaihtoa, sen pitää olla loppupainotteinen kiskaisu. Voimia ei kulu enemmän, mutta vauhti säilyy hyvänä puolenvaihdon jälkeen. Ja mikä parasta, näyttää siltä, että etenemme aavistuksen verran nopeammin. Kilpakumppanimme ei enää näy silmäkulmassa, vaan oli jäänyt hieman.

Minulla ei ole tapana vilkuilla taakseni, se vaan hidastaa melontaa. Kyllä sen huomaa, kun joku tulee ohi. Ensimmäisen käännöksen jälkeen panen merkille, että Escapaden miehistön puhe ei enää kuulu, olemme saaneet kohtuudella kaulaa heihin.

Puolimatkassa, 12 kilometrin kohdalla poijuja kiertäessä näen, että olemme kirineet kohtalaisen etumatkan. Ei paljoa, mutta uskon sen riittävän. Voimme hieman keventää menoa ja tarvittaessa kiristää nopeutta.

"Our Polaris had a good night's sleep at Tako Paddling stadium."

Kanootti oli yötä Takon soutajilla. Rauhallinen lähtöön valmistautuminen on puoli voittoa.

"Our competitor WeNoNah Escapade."

Pasi Peltonen, Jari Huurros ja WeNoNah Escapade.
Pelotttava kolmikko, jonka kanssa lähdimme
tosissaan kisaamaan.

Sampo vilkaisee silloin tällöin taakse ja varmistaa etumatkan säilyvän.

Vierellämme etenee muutama yksikkösoutaja ja kajakki. Vertaan nopeuttamme heihin. Pysymme samoissa. Luotan, että jos pysymme heidän vierellään nopeutemme riittää. Ainoa ongelma on edelleen jatkuva puoltaminen vasemmalle. Nopeutemme putoaa välilä selvästi, mutta ei niin, että Escapade saavuttaisi merkittävästi meitä.

Viimeinen neljännes matkasta etenee loppukirin sijaan rauhallisesti varmistellen. Yli kolmenkymmenen asteen kuumuus verottaa sekin kiri-intoa. Pienen loppukirin vetäisemme ja voitamme sarjamme. Escapade on takanamme, mutta kovin paljon.

"Was it worth to compete? Of course, we won!
When you give everything and then succeed. You just have to live with it."

"Siihen ne jää, Lahtinen ja konekivääri."
Kun kaikkensa yrittää ja sitten onnistuu, niin siihen pitää tyytyä.

Tapaamme kilpakumppanimme rannassa ja kiitämme hyvästä kirityksestä.

Kuulemme, että kilpakumppanimme tavoite oli pysyä meidän vauhdissa niin, ettemme ihan katoaisi horisonttiin. He ovat sitä mieltä, että olemme sen verran tehokkaampia melojia, että he suosiolla uskoivat meidän olevan nopeampia. Ero maalissa oli kolmisen sataa metriä, 2,5 minuuttia ja reitin keskinopeudessa eroa oli yksi kymmennys: 7,74 km/t ja 7,64 km/t.

Escapade teki oman ennätyksensä 3:08:33 ja me tehtiin uusi C2-ennätys 3:06:04. Kiitos Team Powerhouse, Jari Huurros ja Pasi peltonen. Heille tämä oli kahdeksas kerta, Jarilla yhdeksäs. Meillä eka kerta kaksikolla. Viime vuonna olin täällä yksin C1-luokassa. Ja jos aikaisemmin ei kukaan ole melonut Pirkkaa C1-kanootilla, niin minulla on senkin välineen rataennätys: 04:18:55. Tämä on helppo panna paremmaksi, vuosi sitten oli todella raskas ja kovatuulinen melonta. Jari ja Pasi meloivat vuosi sitten aikaan 4:12:39, tunnin kauemmin kuin tällä kertaa.

"Our route pulls out of the rhumbline. For unknown reason our Polaris veered to the left.
Sampo in the front had sore shoulder, so he was not so effective when paddling on the left side.
I had more power on the opposite side. Close to the end, I started to ease and we stayed on the rhumbline
This is just a theory."

Gps-jäljistä näkyy selvästi, että Polaris puolsi voimakkaasti vasemmalle.
Loppua kohden sorto rauhoittui ja viimeiset kolme kilometriä meloimme liki viivasuoraan maaliin.

Hmm, kannattiko meloa kilpa-kilpaa?
No tietysti kannatti, kun voitettiin.

Ja ilman muuta jälkipeli ja melonnan pohdinta sitä kautta laajeni. Edelleen olen silti välineiden kohdalla retkimelontakaluston kannalla. Voitontahtoni ei huumaantunut niin paljoa, että alkaisin hankkia kilpakanootteja.

Itsensä voittaminen on paras tunne.

Off-Road -melonnan äänenkannattaja.

Kokemus ja raaka voima — 2

Old Hand & Brute Force — 2

This spring we had only one task, to paddle the Gauja XXL 310 km ultramarathon.

Our first task, Turi-Tori 78 km went fine.

We tested and learned balancing energy, keeping constant and good speed and got more practice getting nicely through shallow, stone gardens. We had one week to rest and be back in shape and now we paddle my old Estonian friend Vohandumaraton 100 km in class C2MEN.

This is the second part of three stories.

Olemme Sampon kanssa meloneet ja kantaneet kanoottiamme puoli vuorokautta yhteen menoon. Viimeisellä yhdeksän kilometrin osuudella Räpinän sillalta Sampo huomaa, että takaa lähestyy toinen meidän C2MEN-luokan kanootti. Kiristämme tahtia, mutta emme saa karistettua kanoottia.

Antaa noiden mennä ohi, kun noin kovasti haluavat, ehdotan Sampolle. Sampo on sitä mieltä, että toistaiseksi yksikään kanoottikaksikko ei ole mennyt meistä ohi melomalla eikä mene. Kiristämme tahtia. Jos takaa-ajaja pääsee peesiin, niin he voivat ratsastaa meidän peräaallolla kevyesti meloen, kunnes levänneinä vähän ennen maalia koukkaavat ohitsemme.

Sun just went down as we arrived to the Vohandumaraton finish.
I like to paddle these events using normal canoes, which anybody would use when goin to wilderness trips.
This way my experience is more useful to normal canoeists. 

If I can do it, you can do it. Our finishing time was 14:51:18
We came almost 5 hour after the first C2MEN, tha last in our class came about 8 hours after us.
Of the 189 finishers in our class, we were 88. Our normal placeing about half way.

Aurinko on jo laskenut, enkä enää näe GPS:n näyttöä. En tiedä tarkkaa loppumatkan pituutta enkä nopeuttamme. Pistelemme menemään kovaa tahtia hyvässä rytmissä. Maaliin on enää runsas sata metriä, kun Sampo vilkaisee taakse: ”Vauhtia, ne on ihan meidän takana”. Puristamme kanoottimme täyteen vauhtiin Vööpsun sillan ali ja maalilippujen väliin.

Virolainen kaksikko ilmestyy saman tien viereemme. Kättelemme toisiamme ja kiitämme hienosta kannustuksesta tunnin kestäneeseen loppukiriin. Hyvä ettemme halaa toisiamme. Olemme molemmat tyytyväisiä. Me molemmat voitimme. Olimme näyttäneet itsellemme, että vielä 90 kilometrin melonnan jälkeen jaksamme paahtaa täysillä viimeiset yhdeksän kilometriä.

Evening before. Hard to believe, that in the morning there will be over 2000 paddlers going to the start on the Lake Tamula: Canoes, Kayaks, SUPs, Rubberboats, Biycle pontoons, Rowboats. You name it and they are   here.  

Näissä pitkän matkan melonnoissa on hyväntuulinen luonne. Varmaan kärjessä käydään veristäkin kamppailua, mutta me keskisarjalaiset, meillä on voitettavana vain oma itsemme. Moni kysyy, mikä teidän aika oli, mutta tuskin kukaan kysyy, monesko olitte.

Kanootin voi jättää illalla huoletta rantaan odottamaan aikaista lähtöä aamulla. Aamulla rannalla on aika vilske ja pitää päästä hyvissä ajoin vesille.

Olen nyt melonut Vöhandumaratonin seitsemän kertaa. 700 kilometriä. Kolmannen kerran jälkeen olin sitä mieltä, että tämä oli tässä. Mutta jo seuraavana aamuna hotellin aamiaishuoneessa aloin miettiä, millä kalustolla tulisin ensi vuonna.

Olen joka kerta melonut Vöhandun eri kanootilla. En hae alleni kilpuria, vaan nimenomaan haluan meloa oman valintani mukaan hyväkulkuisella retkikanootilla, jota sitten voin suositella muillekin retkimelojille. Suurin osa virolaisista melojista osallistuu Vöhanduun tavallisilla, raskailla vuokrakanooteilla.

Kun tulimme Helsinkiin ja nostimme kanoottimme Hevossaaren hampparien telineeseen, ajattelin, että nyt tämä oli viimeinen kerta.

Start is quite a chaos. Thousand boats at the start line.
To even up the flotilla paddlers go first around the Tamula Lake. It is about five kilometrs and the paddlers start to line up, so that there is room enough to enter the Vohandu River.

Sitten luin Facebookista C2MEN -sarjamme voittajien Heikki Hihnalan ja Jaakko Soivion kommentin, että he ovat nyt meloneet Vöhandua tuhat kilometriä. Heillä tämä melonta oli kymmenes kerta. Vähän eri joukkueilla, mutta ainakin toinen heistä on ollut mukana. Heikki ja Jaakko ovat yläkuvan vasemmassa reunassa melojien kärjessä.

Siinä se sitten on, vielä kolme kertaa on nyt minunkin tavoitteeni.

Paluumatkalle laivalla olen varannut perushytin, tässä vaiheessa uni maittaa.

Service person and a car is essential.
You don't have to have all the gear, water etc with you.
Service also helps to carry the canoe, when we pass powerplants.
Our service, Jouni Piiroinen filling up.

Ajatuksia

Huolto

Ilman huoltoa on kurjaa, olen kerran sen kokeillut. Jos ei muuta, niin maaliin tulon jälkeen on todella puhki ja on hyvä, että on kuljettaja, joka ajaa meidät takaisin lähtöpaikan hotelliin Vöruun. Räpinässäkin on joitain majoituksia, mutta niistä on huonoja kokemuksia.

Majoitus

Olen varannut jo tammikuussa huoneen Vörun hienoimmasta hotellista Georgi. Se on keskustassa, muutaman minuutin automatkan päässä järveltä. Halvempiakin majoituksia on, mutta Georgi on rauhallisin ja siellä saa hyvät unet majataloihin tai koulumajoitukseen verrattuna.

Ihan Tamula-järven rannalla on Tamula-hotelli. Olen sielläkin yöpynyt, mutta on vähän neukkumeininki minun makuuni. Itsepalveluna voin suositella Kuningatalu Holiday Home –paikkaa, josta on muutama sata metriä Tamulajärvelle. Siellä on hyvin varustettu itsepalvelukeittiö ja kohtuu sauna. Mutta paikka on täynnä kilpailijoita ja sen vuoksi vähän rauhaton. Kimppavessa ja kaikki ovat aamulla samaan aikaan tekemässä aamiaista. Ei ole minun makuuni.

Georgin aamiainen on hyvä ja keittiö on ollut meille muutenkin avulias. Meillä on yleensä ennen Vöhandua omat ruuat, lähinnä jauhelihapastaa ja kanarisottoa, jotka hotellin keittiö on lämmittänyt meille. Tämä on vähän harhainen varotoimi. Kerran yksi meistä sai todella äkäisen vatsataudin paikallisesta ravintolasta ja joutui perumaan osallistumisensa. Pitää vaan muistaa, että Georgin keittiö menee aikaisin kiinni. Naapurissa on ravintola, josta rohkeat saavat myöhempään ruokaa.

When we drive to the Vohandu River, we go and check some critical places to see the waterlevel.
There are several bottom dams which may be quite tricky.

Lähtövalmistelut

Tulomatkalla minulla on tapana ajaa Suvahavvan myllypadon ja pisteen Läänisten kautta, niin saan vähän käsitystä vesitilanteesta. Linkki Googlemapsiin

My front paddler, Sampo Harju makes
energy drinks for him. Our rythm is
a drink every half hour and something to eat
every one hour. Air temperature is less
than 10 degrees Celsius, so we are not
sweating too much.

Melontarupeama on sen verran pitkä, että kannattaa juoda muutakin kuin vettä. Yleensä joka toiseen pulloon liuotamme kivennäisiä.

Vesillä on hyvä olla 6:30. Ehtii rauhassa meloa lähtöön, mahdollisimman eteen. Yleensä kärki ajautuu lähtöviivan yli ja sitten yhtäkkiä kaikki vaan alkavat painaa täysillä. Tamulajärvi kierretään rantoja pitkin poijuja kiertäen. Poijujen kohdalla kannatta katsoa, että ei joudu ruuhkaan.

Joskus pääsee ihan poijun vierestä, mutta tänä vuonna katsoimme paremmaksi kiertää poijujen kääntöruuhkat ulompaa. Järvellä kannattaa pitää hyvää tahtia, jotta ajautuu mahdollisimman hyvin omaan vauhtiporukkaan. Muuten joella joutuu tuhlaamaan voimia hitaimpien ohitteluun. Alkumatkasta tuntuu, että joukko etenee joella ruuhkaisesti ja hitaasti, mutta GPS:n mukaan virta auttaa ja keskinopeus on hyvä. Tilanne rauhoittuu ensimmäisen maatauon jälkeen.

Maatauot

Rantaudu vauhdilla ja kanna kanootti pois takaa tulijoiden tieltä. Kilpakärki ohittaa maapaikat juosten, mutta me yleensä pidämme pienen tauon ja säädämme varusteita. Huolto tuo lisää juotavaa jos on tarvis. Ruokapausseilla huolto käy jonottamassa soppaa. Maatauoilta lähtö on alkumatkasta ruuhkainen, mutta pitää vaan päättäväisesti mennä ja pitää puolensa. Rannat ovat mutaisia, kivisiä ja liukkaita.

Land crossings are a bit crouded, but people are nice to each other.
Vohandumaraton is split in five sections. Paddling times are about 4:30, 1:30, 5:00, 2:30 and 1:30.
Five hour stretch needs a break somewhere in the middle to strech legs and have a pee.
We take land crossings quite relaxed. Our stop times total about two hours.

Rytmi 31 – 10 – 35 – 15 – 9 kilometriä tai
ajassa 4:30 – 1:30 – 5:00 – 2:00 – 1:30 tuntia

Service people pull you to the muddy shore.

Ensimmäinen maatauko on Paidra. Siinä on vanha myllypato, jota ennen rantaudutaan joen vasemmalle puolelle. Ranta on matala ja mutainen. Tähän mennessä on melottu 31 km. Noin neljä tuntia.

Tämä on Vöhandumaratonin toiseksi pisin osuus ja yleensä se menee yhdellä istumalla. Paidran kantotaival on noin 150 metriä tasaista, pellon reunassa olevaa polkua. Rinne jokeen on jyrkkä ja mutainen. Laskeutumista vesille helpottaa jos huolto jarruttaa kanoottia perälenkkiin sidotulla hihnalla. Virta on tässä kohtaa aika rauhallinen.

Toinen kantopaikka, on Leevi. Melontaosuus on 10 km, runsas tunti. Leevi on vanha voimalaitos, rantautuminen joen vasemmalle rannalle. Ranta on vähän syvempi kuin Paidrassa. Kannattaa tulla vauhdilla ja huolto kiskaisee kanootin ylös. Tässä kiivetään mäen päälle, nousu noin viisi metriä. Matkaa tulee kaikkineen 250 metriä. Alussa on useampi bajamaja, mutta taipaleen lopussa on sopivasti metsää käydä pissalla. Puolessa välissä kantotaivalta on ruokateltta, josta saa yleensä jonkun keiton, juotavaa ja leipää. Paluu joelle on ruuhkainen ja jyrkkä. Joki virtaa reippaasti ihan rannassa. Joen puoli on kivinen.

It is early spring, no leaves on the trees.
Othervise nice scenery.

Tästä alkaa Vöhandun virtaavin osuus. Pieniä koskia ja vanhoja myllypatoja, joissa laskukohta on hyvin merkitty. Näissä sattuu kaatumisia, joten kannattaa olla huolellinen.

Tässä vaiheessa matkassa on myös kumiveneitä. Ne jäävät helposti kiinni kynnyksiin ja tukkivat vapaan reitin. Tällaiseen jumiin syntyy helposti isompi suma, kun takaa tulevat melojat eivät pääse kumpparin ohi. Moni meloja ei osaa tai ymmärrä jarrutella ajoissa. Varmista, että ennen köngästä tai myllypatoa sinulla on esteetön kulku edessä ja takana. Noita kynnyksiä kannattaa lähestyä jarrutellen. Varmista, että sinulla on reilusti tilaa takana, ettei takaa tulija aja vauhdilla päälle.

Suvahavvan pato ei ole taukopaikka, mutta sen jälkeen heti virran oikealla puolella on hyvä paikka nostaa kanootti ylös ja tyhjentää se vedestä. Tämän jälkeen joki jatkuu sileänä maaliin saakka. Suvahavva on aika tarkkaan koko matkan puolessa välissä.

Sometimes you paddle just on your own.
It is not crowded all the time.

Tästä on seuraavalle kantopaikalle Leevakun voimalaitokselle 27 kilometriä, noin neljä tuntia. Jos ei ole tarvetta pysähtyä tässä, niin Leevi – Leevaku –välillä kannattaa pitää yksi rauhallinen pissatauko ja juoda jotain lämmintä. Tämän pisimmän osuuden loppupuolella alkaa energiat olla vähissä ja virta ei juuri auta. Lisäksi jokilaakso levenee ja tuulet osuvat joelle paremmin. Tämän osuuden loppupuolella tulee helposti kylmä, kun kaikki energia tuntuu kuluvan eteenpäin melomiseen.

Leevakun maihinnousu on ahdas. Rannasta pitää päästä saman tien pois. Väsyneitä melojia tulee takaa ja jos et ehdi pois alta, niin tulevat vauhdilla päälle. Leevakussa on bajamajat, ruokaa ja teltta, jossa on lämpöpuhallin. Jos siltä tuntuu, niin kannattaa syödä ja lämmitellä kaikessa rauhassa. Tässä melonnan vaiheessa kuiva aluspaita nostaa taistelumoraalia kummasti. Kantopaikka on lyhyt, vajaa sata metriä. Mutaranta ja vesille meno on vähän hankala. Tässä on hyvä muistaa, että kolme neljännestä on jo takana ja maaliin on vaivaiset 25 kilometriä.

This gyu is tough. Respect.

Räpinän kantopaikalle on runsas kahden tunnin melonta. Joki on avoin, virta ei auta ja joki on tuulille altis. Räpinän rantautuminen on hankala, jyrkkä, mutainen ja kapea niemi. Täällä on kyllä auttajia ja joskus tässä on diskoteltta, jonka läpi kanootit kannetaan. Tarjolla on tölkki energiajuomaa. Kantomatka on kohtuullinen sata metriä. Vesillelaskupaikka on jyrkkä ja kivinen rinne. Taas auttaa, jos kanootin perässä on naru ja jarrumies. Joki antaa hauskan alkuvauhdin Räpinän kaupungin läpi, kunnes joki sitten tylsistyy peltojen väliseksi matavaksi uomaksi. Maaliin on 9 kilometriä. Runsas tunti.

Vööpsun silta ei ole maali, vaan kello pysähtyy sillan jälkeen vasemmalla olevan ajanottoportin kohdalla.

The happy momoment!
We always want to have service in the picture, too. I hope some day they will be given a medal too.

Vene rannalle, tässä vaiheessa saat mitalin kaulaan ja sitten kanootin kanssa jonossa maalivaatteen eteen valokuvaan. Meillä on ollut tapana ottaa huolto mukaan kuvaan. Heillä on ollut oleellinen osa tukea, kantaa ja huoltaa.

Here you have to have service person to drive tha car with canoe and paddlers pack to the Vöru.

Viisas huoltaja on pysäköinyt auton lähelle päätielle menevää tietä parkkialueen reunalle. Tuhannen joukkueen huoltoautot mylläävät paikat pehmeiksi. Jos auto on vielä katulampun kohdalla, niin kymppisuoritus.

Georgi Hotel, we have always a nice, roomy suite, tough breakfast and sauna.

Maalissa on tarjolla ruokaa ja sauna, mutta yleensä olemme lähteneet saman tien ajelemaan kohti Vörua ja Hotelli Georgia. Olemme sopineet hotellin henkilökunnan kanssa, että he jättävät meille saunan lämpöiseksi. Hotellilla saunomme, melomme ja huollamme Vöhandun vielä kerran. On todella hieno fiilis.

Kiitos kanootilleni, Northstar Polaris, kiitos tuplamutkamelalleni, ZJ-Paddle. Kiitos keulamelojani Sampo ja kiitos huoltomiehemme Jouni.

Ja tämä Vöhandumaraton oli vasta harjoitus. Kahden viikon päästä alkaa tosi koitos Latviassa. GaujaXXL –melonta, 310 kilometriä yhden viikonlopun aikana.

When you start getting tired, start
concentrating to the technique.
Sampo Harju, the bow paddler.

Kun voimat alkaa loppua
on pakko keskittyä tekniikkaan

Alkulämmittely on tärkeää ennen urheilusuoritusta. Tämä tuli taas huomattua Võhandumaratonissa, jossa parhaan melontatekniikan ja suorituskyvyn löytyminen vaati pohjille 91 kilometrin melonnan.

Toisaalta viime vuonna Gaujalla tähän meni yli 100 kilometriä. Edistystä? Osittain tämä yli yhdeksänkymmennen kilometrin lämmittelyn toimivuus johtuu siitä, että kun voimat alkaa loppua on pakko alkaa keskittyä tekniikkaan, vaikka tämä keskittyminen tulee tahtomatta. Osittain viimeisen yhdeksän kilometrin loppukiri selittyy virolaisen kanoottikaksikon kovasta vastustuksesta.

Toivottavasti reilun viikon päästä melontarentous löytyy hiukan aikaisemmin. Ja loppusanoiksi vielä: melonta on joukkueurheilua (kuten myös formula-ajot), joten suurkiitos tallikaverilleni Jaakolle ja varikkomies Jounille. Tästä on hyvä suunnata eteenpäin.

Sampo Harju, keulameloja
 

Our steel-nerv service.
Jouni Piiroinen.

Ilmeisesti huolto pelasi, kun ei tarvinnut kävellä kotiin.

Lähtisitkö Vöhandu maratonille huoltajaksi? Kysymys vaati muutaman sekunnin sulattelun ennen myöntävää vastausta ja kun vielä vapaa järjestyi niin tottakai! En oikein osannut odottaa mitään,en ole meloja(pari kertaa kokeillut), enkä oikein tiennyt mitä minulta odotetaan, mutta tiesin asioiden selviävän.

Startissa lauantai aamuna rupesi avautumaan tapahtuman koko...olihan ilmottautuneita joukkueita yli tuhat. Kun Jaska ja Sampo meloivat rannasta lähtöpaikalle, kadotin heidät noin minuutissa kirjavaan osallistujamereen. Jaska oli vuokrannut gps -paikantimen, mutta se toimi jonkin aikaa lähdön jälkeen ja myöhemmin reitin lopussa, joten loppujen lopuksi melko turha. Signaalia piti seurata nettilinkin kautta ja heikon verkon ja suuren katsojamäärän takia se ei toiminut.Iso apu oli ennakkoon tehty keskituntivauhtiin perustuva taulukko, josta sai riittävän hyvän aika-arvion, missä kulloinkin herrat meloivat.

Reitin varrella oli neljä patoa, joiden yli autoin kantamaan kanootin. Samalla sain toiveet, mitä seuraavalle kantopaikalle tarvitsee tuoda, ruokaa juomaa ym. Ylityspaikoilla oli paljon katsojia, mutta auton parkkeeraminen ei ollut ongelma, sen sai aina maks. sadan metrin päähän, kun vaan härskisti ajoi paikalle ja käytti parkkimetodia ”eteläeurooppa”. Myös parkkialueita oli järjestetty pelloille, jotka kuivalla ilmalla kantoivat, mutta sateella voisin suositella nelivetoista...

Suurin osa päivästä kului odotellessa. Välillä istuskelin joen rannassa ja pitkät ajat kantopaikoilla. Aikaa olisi ollut vaikka käydä jossain lähikaupungissa syömässä, mutta koin luonnossa ja maaseudulla kiertelemisen paremmaksi vaihtoehdoksi. Jos sää olisi ollut kylmä, olisin luultavasti lukenut kirjaa autossa tai sitten todellakin käynyt retkellä jossain pidemmällä. Eväinä minulla oli juustoa, lihaa, hedelmiä ja vettä, lisäksi reitin ruokapaikoilta sai keittoa.

Seuraavan kerran otan mukaan repun. Vaikka isoja määriä ei autolta tarvitse tuoda, silti muovikassi ei ole ihan paras...lisäksi kunnollinen roskapussi, oikeastaan ainoa miinus järjestäjille oli liian harvassa olevat roskikset.

Loistava reissu! Ilmeisesti huolto pelasi, kun ei tarvinnut kävellä kotiin. Kiitos herrat!

Jouni Piiroinen    

Varmista, että saat seuraavat tarinat tuoreena, tilaa tästä feedi:

To get the next parts of this story, get a feed from here:

 Tekstit

 Kaikki kommentit

Off-Road -melonnan äänenkannattaja.