2022/09/19

Vänö - pieni suuri saari

Vänön saarella tiivistyy minulle tarina toisensa perään. Bärsskärin melontaretken jälkeen (Linkki blogijuttuun >>>) meillä on Timon kanssa hieno mahdollisuus tutustua Vänön saaren vähän perusteellisemmin.

Vänön satamassa on kalliolla kookas, valokuvauksellinen veneen runko. Vasta kotona huomaan, että olen kuvannut kalevalaisen purren. Sehän on kuin Akseli Gallen-Kallelan öljyvärimaalaus, Purren valitus vuodelta 1907. Maalauksessa soturi muistelee menneitä lahonneen purtensa äärellä ja katselee poispäin lentävää kurkiauraa.

 

Vänön laituri on saarielämän keskus. Yksi mies pakkaa yhteysalus Strellan tuomia uuden saunan kattolautoja hänen dalmatialaisensa tarkassa valvonnassa. Huviveneilijän pikkutyttö tulee ostaman jäätelöä perheen laivakoiran kanssa. Istun Strandhuggetin terassilla ja kuuntelen naapuripöytien kepeitä juttuja. Parissakin pöydässä aistin selvästi ensimmäisen huurteisen keventävän tunnelman, kun edellinen ilta ollut pitkä ja kostea.


Täyden palvelun Strandhugget tarjoaa jokaiselle jotakin ja kaikille ystävällisesti på båda språk.

 

Vierasvenelaiturilla ihastelen hienoa puuvenettä. Jututan myös pariskuntaa, jolla on alkuperäinen Finn Express -purjevene. Vene kiinnittää huomiotani siksi, että se oli 80-luvun alussa kuuma uutuus. Sain silloin tehdä tästä hyvin toimivasta retkiveneestä esitteen. Veneen suunnittelija on Ron Holland, joka on piirtänyt myös Swan 441-veneen, jossa olin useana vuonna avomerikilpailussa miehistössä. Tapasin Ron Hollandin Sardiniassa Swan Cupissa 2000-luvun alussa.

 

Hauskat ja vilpittömän ystävälliset kyltit opastavat vieraat saaren uumeniin. Opasteiden ilme hakkaa mennen tullen graafisen designin. Viestit ovat selkeitä ja helppolukuisia.

Vänön saarella asuu ympärivuotisesti enemmän lampaita kuin ihmisiä.

Marika ja Joakim Modigin suomenlampaat pitävät saaren ja muutaman lähisaaren kasvuston kurissa ja maiseman avonaisena. Joka kevät syntyy 80 karitsaa. Lampaat laiduntavat Vänössä ja lähisaarilla kesän. Marika keritsee pöröiset lampaat ja kehräyttää villat langoiksi manner-Suomessa. Omien lampaiden villan tuotanto ei kuitenkaan riitä, vaan tarjolla on myös muita Marikan värjäämiä lankoja. https://www.kera.fi/.

Timo ehdottaa, että melomme tutustumaan Vänön saaren uimarantaan ja sen läheisyydessä olevaan Vänön kappeliin. Myös hiekkarannan tunnelmallinen puusee, josta voi rauhassa ihailla vehreätä merimaisemaa, houkuttelee.

Rantakalliolla on joku hauska tyyppi. Siellä punnertaa nuori mies. Hän tekee pitkän setin venyttely- ja voimailuliikkeitä. Olisikohan maratoonari tai ultrajuoksija, arvelen. Mies näkyy polvillaan kanootti -kuvan yläreunassa.

Rannasta on lyhyt kävely Vänön kappelille. Se on yksinkertainen tumma puurakennus, jonka katonharjalla on risti. Kappelin synnystä on erilaisia tarinoita. Yhden kertomuksen mukaan saarelle pelastunut kapteenin puoliso olisi kiitollisuudesta pystyttänyt kappelin. Toisen, tunnetumman kertomuksen mukaan sen rakensi kippari Klas, joka ajoi karille Kappelinniemen eteläpuolella. Osoittaakseen kiitollisuuttaan henkiin jäämisestään, hän pystytti kappelin "Kappalsuddenille". Oli miten oli, niin alkuperäinen Vänön kappeli oli vanha, se mainitaan kirkonkirjoissa ensimmäisen kerran vuonna 1680.

Alkuperäinen kappeli lahosi ja kerrotaan, että joku innokas kulottaja poltti kappelin jäänteet 1800-luvun puolivälissä.

Tämä nykyinen rakennus on vuodelta 1974, jolloin Kemiön Rotaryt päättivät rakentaa rukoushuoneen uudelleen. Seuraavana vuonna rakennustalkoissa oli 28 nuorta Finlandia Camp -75 –leiriläisiä yhdestätoista maasta.

Miehinen kaljuunan keulakuva hallitsee tilaa kappelin oven yläpuolelta. Keulakuva esittää mahdollisesti englannin kuningas Alfredia. Keulakuva löytyi Vänön vesille 1854 uponneesta fregatti Alfredista 1970-luvulla. 

 

Kappelin kolmimastoisen votiivilaivan on valmistanut Johannes Rousku Dragsfjärdistä. 

Tunnelmoimme Timon kanssa pitkään kappelissa. Yllättäen sisään tulee turistipariskunta. Mehän emme Timon kanssa ole turisteja, me olemme paikkoja tutkivia melojia. Se on ihan eri asia.

Nyökkään tervehdyksen tulijoille. Olen heille ilmaa, mikään ei värähdä heidän kasvoillaan. – Ulkomaalaisia, ajattelen, enkä yritä sen enempää kontaktia. Aika pian pariskunta kolistelee ulos ja rauha palaa kappeliin.

En ole uskonnollinen, mutta kuulun kyllä kirkkoon. Käyn kirkoissa katselemassa ja kokemassa tilaa. 

Jossain valtavassa katedraalissa tuntuu välillä siltä, että ovatko ihmiset rakentaneet sen siksi, että rukoukset nousisivat tehokkaammin taivaita kohti.

Vänön pienen kappelin hämärässä minusta tuntuu siltä, että täältä yhteys ylöspäin nousee kuin nuotion savu, pystysuorana haikuna.

Seinän virsitaulussa on kesän kunniaksi numero 535. Suomenruotsalaisessa virsikirjassa se on Suvivirren numero. Den blomstertid nu kommer.

Palatessamme hiekkarannalle, turistipariskunnan rouva tulee vastaamme huusin suunnasta. Rouva valittaa miehelleen huussista. Kuulen, että he puhuvat suomea. He kulkevat ohitsemme kohti satamaa eivätkä vieläkään tervehdi.

Luen tätä vajaa kuin egyptologi hieroglyyfejä. Ostaisin koska tahansa tuosta lokki-kala –tunnuksesta tehdyn Vänö-T-paidan.

Kulturhuset, lukee kivinavetan näköisen rakennuksen oven pielessä. Ovi on auki ja menemme sisään. Täällä ei enää näytä eikä tuoksu navetalta, valtava tila on auki kattoa myöten. Navetan kivijalka on muurattu erikoisista kivistä. Ne ovat Taalintehtaan rautaruukin kuonakiveä. Kiviä käytettiin saaristossa rakennuskivinä. Ruukki perustettiin vuonna 1686 ja se oli toiminnassa vielä vuonna 2012.

Kulttuuritalon vintille vievät jyrkät portaat, mutta ensin kurkistan avaraan huoneeseen portaiden vieressä. Jos täällä, paksujen kattoparrujen alla, ei kokoonnuta tärkeisiin, niin sitten ei missään.

Kiipeämme Timon kanssa vintille, jossa on kahdet kangaspuut. Toisessa on keskeneräinen räsymatto. Istun jakkaralle ja pujotan mattoon muutaman kerroksen. Timo ottaa minusta kuvan.

Seinän vieressä huomioni kiinnittyy punaisen ilmapallon pienoismalliin. Nappaan siitä kuvan muistoksi. Mieleen tulee hatara muistikuva, että Saaristomerelle olisi 1800-luvun lopulla tullut joku ruotsalainen vetypallolla.

Asia jää kiertämään mielessäni. Kun palaan Rööperiin, alan kaivella vetypallon tarinaa.

Otan yhteyttä Vänö Vännerin Facebook -sivulle, FB linkki >>> 

Vänö Vänner on Vänön saaren tietokeskus, sieltä löytyy tiedot, kuinka saarelle pääsee, jos ei halua meloa sinne: linkki täällä >>>

Punaisen pallon tekijä löytyykin Facebookin kautta. Eelin Hoffström-Çağıranin häiden teema oli matkailu ja hän teki tämän pallon yhdeksi häiden koristeeksi. Hän hämmästyi itsekin, että pallo on vielä tallessa ja löytyi.

Kuva Nils Strinberg

Alan kaivella vetypallon haaksirikon tarinaa. Yksi tarina löytyy Benedict Zilliacuksen kirjasta Utöar, kirja on käännetty suomeksi nimellä Ulkosaaristossa. Tukholmalainen patenttivirkailija S. A. Andrée haaksirikkoutui 19. lokakuuta 1893 pienelle Eskörnin saarelle. Saaren nykyinen nimi on Äskören.

Andrée oli kovan onnen seikkailija. Hänen tarkoituksensa oli esitellä vetypallolla lentämistä Tukholman rahvaalle. Tuuli teki tepposet ja pienen lenkin sijaan pallo ajautui Ahvenanmerelle. Andrée oli pukeutunut frakkiin ja eväänä oli lähinnä pullo konjakkia. Vedyn nostovoima alkoi hiipua ja lopulta pallo ja kori raahautuivat merta pitkin ohi asutun Brunskärin saaren. Rannalla oli piika, joka kuuli, kun Andrée sanoi riikinruotsiksi ”Det går klart för land.” Piika juoksi kauhistuneena talolle ja sanoi, että maailmanloppu tulee, pilvet puhuvat!

Seuraavana päivänä isäntä Edvard oli varma, että joku alus oli pimeässä haaksirikkoutunut ja lähti lähisaariin katsomaan, löytyykö mitään. Äskörenin rannalla hän näki miehen huitovan huomiota märässä frakissa. Edvard kysyi mieheltä, mitä hän täällä tekee? ”No se pirulainen jatkoi matkaa”, vastasi Andrée.

S. A. Andrée joutui viisi vuotta myöhemmin toiseenkin haaksirikkoon. Tämä teki hänestä yhden kuuluisista ruotsalaisista tutkimusmatkailijoista.

Saariston mystiset tarinat houkuttelevat ja päätän tehdä seuraavan melontaretkeni tuonne Äskörenille.

Tästä likistä pääset blogijuttuun,
jossa kerron, melonnastamme Vänön saaristossa >>>.


Off-Road -melonnan äänenkannattaja.



2022/08/17

Koemelontoja Porvoon mitalla

Ruovikossa suhisee. Sukulaisten korkea mela.

Lapsenlapseni asuu Porvoossa ja halusin viedä hänet isänsä kanssa vesille. Kysyin ja sain luvan käyttää Kanotklubben Wikingin tukikohtaa Porvoonjoella.Pienellä paikkakunnalla sana kiertää ja minuun otti yhteyttä Mats Vuorenjuuri. Hän kertoi tehneensä kanootin ja toivoi että olisin koemelonut sitä ja antanut kommentteja.

Odotin jotain omatekemää pullukkaa, josta pitäisi puhua kauniisti. Kun kaarsin Wikingin parkkipaikalle, oli siellä auton katolla sulavalinjainen, vihreä kanootti. Auton ovessa luki Nordic Craft. Silloin muistin, että olin Lauttasaaressa, edellisessä Uivassa venenäyttelyssä ihastellut porvoolaispoikien tekemiä puisia, pieniä purje- ja soutuveneitä.


Ei ollut pullukka. Kanootti on huolellista käsityötä ja kaiken lisäksi tuntui kevyeltä, kun kannoimme sen laiturille. Kanootti, Frelsi Tveir, on kaksikko. Mats ehdottaa, että melon etupenkiltä väärin päin, koska runko on symmetrinen, ja hänellä on antaa vesitankki keulaan tasapainottamaan menoa.

Minulla on mukana oma ethafoam solumuovilevystä tekemäni satulajakkara polviasennossa melontaan. Saan sen sijoitettua keskelle venettä ja tarvittaessa vielä lähelle parrasta. Silloin voin meloa toinen parras liki vesirajassa. 

Nordic Craft on mukana Lauttasaaressa, Uivassa venenäyttelyssä  18.-21.8

 

Tämä yksilö oli jo myyty. Ostajapariskunta halusi luotettavan ja hyväkulkuisen kanootin. Frelsi Tveir on islantia. Frelsi on vapaus, Tveir kaksikko.


Frelsissä on jotain ikiaikaista tunnelmaa. Olen itse hakenut kanooteissani nopeutta, keveyttä ja helppokulkuisuutta. Frelsi rauhoitti minut ymmärtämään, että on muunkinlaista melontaa. Rauhallista, äänetöntä ja helposti lipuvaa maisemien kokemista.
 

Kanootista näki, että sen on tehnyt venepuuseppä. Hienosti valitut materiaalit ja tinkimätön työn laatu.

Melonnan jälkeen keskustelimme Matsin kanssa pitkään kanootin filosfiasta. Koitin antaa hyviä kommentteja kanootin kehittämiseen.

Kanootin ostaja saa uskomattoman sielukkaan tuotteen. 

Tulee mieleen, että Sulkavan soutujen kannattaisi vähän keventää sääntöjä, niin Suomeen alkaisi tulla hienoja, nopeita puuveneitä. 

Odotan innolla seuraavia versioita.

 

Koemelonnat jatkuivat. Pääsin kokeilemaan Katjan Novacraftia, jonka tumma sisusta teki minuun vaikutuksen. MArkku taas lähti vesille minun Northstar Trilliumilla. Tarjolla oli myös Wikingin uutuus, Kolibri.

Katja ja Markku pääsivät kokeilemaan minun Kolibri XL -uutuutta. Yllätyin, kuinka hyviä solo-tekniikoita molemmat hallitsivat. En tultu kysyneeksi, kenen opissa ovat olleet. Hienoa avokanoottikulttuuria Wikingissä!


Sade lakkasi ja perhekin pääsi vesille. 
Kiitos Wikingit vieraanvaraisuudesta.

 

Off-Road -melonnan äänenkannattaja.

 

2022/08/03

Pilvet liikkuvat minä en.

 

Meri rakensi tämän retken.


"Vänön selkä tulee kallion takaa näkyviin. Meri vaahtoaa valkoisena. Kirkkaassa auringonpaisteessa vesi näyttää virtaavan tuulen mukana lännestä itään, vasemmalta oikealle. 

Tuuli puskee kallioiden väliin ja tarttuu melani lapaan. Kanootti ei etene. Korjaan keulaa tuuleen ja kanootti liikkuu sivuttain.

Alakäsi käy aallokossa veden alla, vesi on yllättävän lämmintä. Hellitän ja annan kanootin kääntyä takaisin myötätuuleen. Liu’un takaisin luodon suojaan. Hiljaisuus ja keveys valtaavat mielen.

Kanootti liukuuu tuulen mukana salmen läpi. Kaarran oikealle ja palaan leirimme rannan suojaan. Ystäväni Timokin palaa vesiltä. Keitämme iltapäiväkahvit. Tänään ei tarvitse lähteä mihinkään. Ei välttämättä huomennakaan.!"

Mitä me teemme Vänössä? 
Meidän piti kiertää Ahvenanmaa.

Olin vuosi sitten Veneilytoimittajien kanssa Visit Ålandin vieraana ja tutustuimme Ahvenanmaan saariston hienoihin kohteisiin, jotka ovat mahdollisia myös melojalle. [>>> Ahvenanmaa blogi]

Tänä kesänä tuli Timon kanssa ajatus kiertää Ahvenanmaa meloen. Viikko matkamelontaa Ahvenanmaan upeassa saaristossa. 

Olisimme työviikon jälkeen lauantaina aamusta Maarianhaminassa. Meillä olisi seitsemän päivää aikaa meloa takaisin Maarianhaminaan ja olisimme sunnuntaina illalla kotona Helsingissä.

Päivämatkat ovat kohtuullisia, 25-35 kilometriä. Eväitä saa matkan varrella, ei tarvitse huolehtia ruoan pilaantumisesta. Välillä pääsee leirintäalueelle saunomaan ja terassille vilvoittavalle.

Mutta, mutta.

Seitsemän yötä tarkoittaa seitsemän kertaa kanootin purku ja leirin pystytys. Aamulla teltta kasaan, tavarat kasseihin, aamiainen ja kanoottien pakkaus. Kaksi tuntia leirisulkeisia aamuin illoin.

Ahvenanmaan kierrolla viritämme ja puramme leiriä karkeasti laskien melkein työviikon verran. En muista löytäneeni saaristosta hyvää teltan paikkaa seitsemän kertaa peräkkäin. Retkeen kuuluu siis ainakin kaksi huonosti nukuttua yötä hankalassa telttapaikassa. Lisäksi pitää muistaa jokamiehenoikeudet. Ahvenanmaalla on leiriytymiseen hyvä kysyä maanomistajan lupa [>>> Visit Åland]. Lisäksi on paljon saaria, joissa on lintujen suojelun vuoksi maihinnousurajoituksia.

Ja tämän Ahvenanmaan resuamisen palkkio olisi: rasti kohtaan Ahvenanmaa kierretty. 

Ahvenanmaa saa jäädä
toiseen kertaan.

Avomerimaisema kiinnostaa meitä. Voisimme mennä Itämeren reunalle Vänön saaren eteläpuoliseen saaristoon. Siellä on paljon pieniä saaria ja puuttomia luotoja kivikkoisessa ympäristössä. 
 
Merikartassa alue on veneilijöille tyhjää, on vain muutama katkoviivoilla merkitty veneväylä. Täällä voisimme meloa rauhassa.

Karu, erämainen melottava ison meren reunalla on enemmän meidän makuumme.

Etsimme kartoilta ja ilmakuvista asumatonta saarta leiripaikaksi. Jätämme luontokohteet rauhaan, vältämme Saaristomeren kansallispuiston saaria leiripaikkana.

Meidän retkiviikolle on luvattu kovia tuulia, 12-14 m/s. Pitää löytää saari, jonne pääsee ja ennen kaikkea josta pääsee aikanaan pois.


 A  Stockhamn, avomerimaisema lounaaseen, sokkeloisia lahtia ja suojaisaa puustoa. Kohtalaisen iso saari, jossa on vaihtoehtoja leiripaikalle ja käveltävää tuulisten päivien ohjelmaksi. Saaren eteläpuolella on mielenkiintoinen Gärsär, jossa on autiotupa. 

Stockhamnista Vänösen on vajaat kymmenen kilometriä melontaa. Suurin osa matkasta on saarien suojaamaa, mutta reitillä on yksi yli kilometrin pituinen selkä, joka on avoin sekä pohjoiseen että etelään. Huonolla tuurilla kaatumisen jälkeen ajelehtimismatka voi olla useita kilometrejä. Nyt ei olla seikkailemassa, vaan nauttimassa merestä. A – Stockhamn, ei jatkoon.

 B  Trälan on todella houkutteleva. Se on kivinen luoto keskellä ei mitään. Trälan on meidän molempien suosikkikohde. Se on avomeren reunalla ja luonnon armoilla kaikista ilmansuunnista. Tulevan viikon sääennuste kannustaa hylkäämään Trälanin saman tien.

Vaikka pääsisimme sinne, olisi vähänkin kovemmalla tuulella tekemätön paikka päästä sieltä pois. Joskus, kun on enemmän aikaa odotella suotuisia tuulia, niin tuonne pitää mennä kokeilemaan, pysyykö teltta kalliolla, kun Itämeri puhaltaa. Tähän jäi syyhy.  Silti, B – Trälan, ei jatkoon. 

 C  reilun kokoinen Bärsskär vaikuttaa houkuttelevalta. Sokkeloinen, suojaisten salmien ympäröimä saari ja avomerimaisema Örön suuntaan. Sieltä on vajaan kilometrin levyisen selän ylitys Vänöseen. Saari on asumaton, eikä ole kuulu kansallispuistoon. Ilmakuvista näkyy metsää ja normikartasta näkyy valkoisia, matalia rantoja rantautumiseen. C – Bärsskär, jatkoon.

 D  Stubbo Bärsskär on Iltasanomien uutisen mukaan Marimekon omistajan, Mika Ihamuotilan lahjoittama saari Itämeritietouden levittämiseen. Siellä voi kaksi ihmistä majoittua Nolla-mökissä. Vieraiksi toivotaan lehtimiehiä tai influencereita. Minä täytän täpärästi kriteerit. Tällä aikataululla vierailu tänne tuskin ratkeaa. Panen korvan taa. D - Stubbo Bärsskär, jatkoon tulevaisuudessa.

 C  Bärsskär on kohteemme.

 

 

Tarkoitus on jättää auto Kasnäsiin ja nostaa kanootit ja retkivarusteet Vänön lauttaan. Sitten minuun iskee laiskuus. Omat tavarat ovat sikin sokin autossa, niitä pitäisi levitellä Kasnäsin rannassa ja nyytittää kassit ja säkit merikuljetusta kestäväksi kokonaisuudeksi.

Menen yhteysaluksen, Stellan luo ja jututan nuorta kansimiestä. Kysyn, kun kippari herää, sanoo kansimies. Nuori poika, joka voisi olla Gustaf Ericssonin purjelaivan kansimies. Hänestä paistoi ylpeys olla aluksella töissä ja samalla näkyi kunnioitus ylempiä kohtaan. Kenenkään hytin ovea hän ei menisi kolkuttelemaan yhden helsinkiläisen melojan kysymyksen vuoksi. 

Tuntia ennen laivan lähtöä alkaa miehistöä liikuskella laivassa. Saan luvan ottaa auton mukaan lautalle. Kansimiehen koko olemus näyttää, että hän hoiti asian hienosti. Olen samaa mieltä.

Kun auto on Vänössä, Voimme pakata kanootit kaikessa rauhassa eikä meidän edes tarvitse ottaa mukaan koko viikon tarpeita. Tulemme joka tapauksessa Vänösen tankkaamaan, jos ei muuta niin makeaa vettä.

Auto jää Vänön sataman yläpuolelle katselemaan merta. Avaimen vien Vänön sydämeen, rantakaupparavintola Strandhuggetiin. Avain jää tänne, jos autoa pitää siirtää esimerkiksi lääkärihelikopterin tieltä sivummalle.

Foto Timo Kivelä

Sokkeloinen saaristo vie meidät pienelle retkelle, siis eksymme. Kierrämme Brässkärin vastapäivään ja lopulta osumme houkuttelevaan leirirantaan. 

Vastassa on pehmeä kaislikko, johon on hyvä rantautua kanooteilla. Tasaisella kalliolla on mukava oleskella ja pitää leirikeittiötä.  Ylempänä männikössä sammal on pehmeää patjaksi ja metsä suojaa telttoja aamuauringolta ja liian aikaiselta herätykseltä.

Viritämme runsaan leirimme tarpin suojaan. Ylempänä metsässä, pehmeässä sammalikossa odottavat hyvän unen telttamme. Aamulla voimme lähteä melomaan, mutta emme jatka matkaa.

Foto Timo Kivelä

Tuotesijoittelua: kolmijalkainen WalkStool kesti retkilläni yli 20 vuotta, mutta tuli keväällä tiensä päähän. Löysin Welhonpesästä vähän reteemmän Helinox -tuolin. Kaupassa se näytti heppoiselta, mutta on tukeva ja hyvä istua sekä nojatuolina, että eteenpäin nojaten.

Foto Timo Kivelä

Minulla on mukana lehtiö ja tusseja. Veistelen kuivista kaisloista ruokokyniä, joilla piirtelen. Taidot ovat vähän ruosteessa, mutta suhtaudun zeniläisesti. Aina voin kirjoittaa ruokokynällä haikun tai vain tuijotella merelle. Otin kiikaritkin mukaan pitkästä aikaa.

Timolla on repussa runoutta ja vähän tiukempaa runoutta.

Kiireettömät aamut teltassa ovat ihan omanlaisensa nautinto. Aamuaurinko on sen verran tarkka, että osuu telttaan. Wechsel Forum -telttaani saan helposti tehokkaan, viilentävän läpivedon. Naapuriteltasta kuuluu Timon kuorsaus. Voin hyvin kääntää kylkeä ja jatkaa unia.

Olen sää-addikti. Kun aloitin liikkumisen merillä 80-luvulla, säätiedotus merenkulkijoille tuli muutaman kerran päivässä. Säätiedotusten lisäksi katselin taivaalle ja seurasin ilmapuntarin liikkeitä.

Nykyään minusta tuntuu välillä siltä, että ulkona ei sada, ellen näe sadetta kännykältä säätutkasta.

Katselen ennusteita, mutta tärkeimpänä pidän reaaliaikaista säätietoa. 

Ilmatieteenlaitoksen Merisää-kartta antaa hyvän kokonaiskuvan reaaliaikaisista tuulitiedoista. Sivua saa vähän ensin hakea, mutta siitä voi tehdä suoran linkin kännykkään. [>>> Merisää] 

Toiseksi suosituin tietolähde ennusteisiin on Windfinder -appsi. Lunastin siitä maksullisen version. Lisäksi olen jo pidempään käyttänyt Windy –appsia. Sieltä saa hyvän käsityksen matalapaineiden liikkeistä ilmanpaine-isobaari-viivojen animaationa. Bonuksena on yhden näppäimen takana sade/ukkostutkakuva.

Kaikki tämä tekniikka kuluttaa virtaa. Minulla on useampi virtapankki ja sarjaan kytkettynä kaksi GoalZero -aurinkokennoa. Kenno on jo muutaman vuoden vanha, eikä ole koskaan oikein vakuuttanut minua. Päivä pilvipoutaisessa valossa lataa akkuun vähän enemmän kuin puhelin kuluttaa vuorokaudessa. Kenno lataa saman merkkistä 19 000 mAh akkua, joten kuvion pitäisi pelata yhteen.

Viikkoa lyhyemmillä retkillä virtapankit riittävät, ne ovat nykyään halpoja ja tehokkaita. Kylmään aikaan otan akun sisälle makuupussiin. 

Tällä alueella ei ole virallisia väyliä eikä merimerkkejä. Luotojen välissä eksyy helposti. Navigointia helpottaa Maastokartat –appsin reitin nauhoitus (maksullinen ominaisuus) ja tietysti marssikompassi.  
 
 A  Kun lähden ylittämään selkää noin-kompassin suuntaan, niin jo viiden minuutin melonnan jälkeen voin katsoa kartalta piirtyykö reitti toivottuun suuntaan.
 B  Apsi nauhoittaa reittiä ja merkkaa sen kilometrin pätkiin. On muitakin nauhoittavia ohjelmia, mutta minä olen tottunut tähän. Sportracker on minulla myös käytössä. Lähinnä kirjaamassa melottuja matkoja. Karttaselain ja Retkipaikka näyttää leiri- ym -tietoja. 
 

Kevyttuulisena päivänä on hienoa meloa Itämeren reunalla. Meren pinta näyttää kirkkaalta ja sileältä, mutta iso meri huokailee, vanha maininki nostaa kanoottia majesteetillisesti ylös ja alas. 

Suojaisat kapeikot saarien ja luotojen välissä rytmittävät selkiä. Melon mielelläni ihan rantaa seuraten. 

Foto Timo Kivelä

Yhden leirin taktiikan etuja: tyhjällä kanootilla on kevyt kulkea selkien yli ja voin koluta saarien välisiä kapeikkoja. Illaksi pääsen takaisin kotisaaren valmiiseen leiriin.

Lainaan Stora Buskärin puuttoman rannan grillistä muutaman irtotiilen kanoottini ankkuriksi. Olen itse solminut tämän musta-keltaisen keula- ja peränarun. Se on hyvin monikäyttöinen lenkkiketju. Sen avulla pystyn tarvittaessa kiipeämään takaisin kanoottiin, jos sattuisin lipsahtamaan nurin. Sillä on nimikin: Henkiriepu.

Tämä Stora Buskärin lampi voisi yhtä hyvin olla Balin viidakossa. 

Stora Buskär viheriöi ja naapurisaaret kukkivat kalliota. Olemme Timon kanssa ainoat vieraat tälläkin saarella. Jos tuon veden häivyttäisi, voisimme olla kesäisessä tunturi-Lapissa. Paitsi ettei ole räkkää. Ainoat lentävät ovat lokkeja ja joku satunnainen merikotka.

Timo kävi useamman kerran uimassa. Minä olen vesipeto vain veden pinnan yläpuolella. Timo myös snorklasi. Olin todella hermostunut. Kuulun siihen ikäpolveen, että jos merellä ihminen on vedessä, niin moni asia on mennyt pieleen. Ilman happea loppuelämä on hyvin lyhyt. Minusta ei ole sukeltajaksi.

Ei seutu ihan yksinäistä ole. Rouva on menossa Vänön kaupalle asioilleen. Veneestä näkee, että sillä voi käydä kaupassa, vaikka meri möyryäisi. Ja villapaita veneilyliivinä.  Saaristolaisten vanha tapa, kun meri alkaa olla kalastajaa voimakkaampi, on sitoa itsensä kiinni veneeseen. Näin ruumis löytyy ja päätyy maalliseen hautaan.

Naapurisaaressa Jurmossa oli pahin uhkaus vihamiehelle: Kun kuolet ja sinut haudataan, tulen ja kaivan sinut ylös ja heitän ruumiisi mereen.

 

Kotirannassamme riittää kiireettömälle katseltavaa ja kuvattavaa. Ilta-auringossa kimaltelevat Örön linjataulut. Kevyellä tuulella olisi voinut tehdä päiväretken Örön saarelle. 

Kauempana rannasta näkyy tummansininen meri. Saaren takaa puhaltaa navakasti. Tuulen suojassa on miellyttävää viettää rauhallista iltaa. Hämärän laskeutuminen ja luonnon kuuntelu, tapahtumia kerrakseen. 

Voin vaikka kuvata täyden kuun kuvaajaa. Illassa on aikaa ajatella ja haaveilla, kun ei tarvitse suunnitella aamun herätystä, leirin purkua, pakkaamista ja matkaan lähtöä.

Täältä löytyy tämän tarinan jatko, 

jossa kerron, mitä näimme ja koimme Vänössä. Vänön saaressa linkki >>>


Off-Road -melonnan äänenkannattaja.