”Tuosta pitäisi tehdä kaksikko”, sanoi Juhani.

 

Kolibri hiilikuitu/Innegra Carbon Tech n. 16 kg

 

Katseltiin muutama vuosi sitten Juhani Holmin kanssa tuliterää Kolibria Welhonpesän pihalla.

”Tuosta pitäisi tehdä kaksikko”, sanoi Juhani.

Olin hiljaa.

Minulla on huonoja kokemuksia kanooteista, jotka on venytetty uusiin mittoihin. Mietin jo, kuinka Holmin Ari sahaa Kolibrin muotin palasiksi ja virittelee lisäpaloja hienon muodon jatkeeksi. Onneksi näin ei käynyt. Syntyi kokonaan uusi kanootti. 

 

Sain viime syksynä Pääkaupunkimelontaan rimoista tehdyn Kolibri XL:n proton. Se oli todella krouvi ilmestys. Porukka koputteli sitä ja kysyi, ”oletko itse tehnyt?” 

”Joo, tein korona-ajan kuluksi. Kuitukangas vaan loppui kesken”

Tällä juttu prototyypin koemelonnasta. >>> Kolbri XL

Proto oli niin lupaava, että tilasin itselleni Pinkin Kolibri XL:n. Minulla ei ole yhtään kaksikkoa, mutta melontaikäisiä lapsenlapsia sitäkin enemmän. Tarvitsin siron kaksikon, jolla voisin viedä lapsia melomaan ja jota voisin meloa myös soolona. Tarvitsin Kolibri XL:n.

 

 

Ja sinne se ilmestyi Welhon hyllyyn. Oli jännittävä hetki kuoria uutuus paketista ja nähdä, mitä rimakanootti-protolle on tapahtunut.

 

Oli pakko laittaa runko telineelle ihasteltavaksi. Ei näytä pullistetulta Kolibrilta, vaan on aidosti sen isoveli XL. Siitä puuttuu vielä keulapenkki, joka on hieno Arin oivallus.

 

Keulapenkki toimii kuin normi säätöpenkki keulamelojalle, mutta kun siihen istuu toisin päin, se on soolomelojan penkki.

 

Foto Cassu

Kolibri XL:n muoto on symmetrinen, joten sitä voi meloa kumpaan suuntaan tahansa.

 

Foto Emilia Jokela

Kaksikkona säätöpenkki liu-utetaan keulamelojalle sopivaksi ja kanootin trimmin kannalta oikeaan kohtaan. Tässä minulla on 10-vuotias tyttö, Oona keulamelojana. Säätö ei riitä ihan näin kevyeseen keulamelojaan, mutta retkitavaroilla saa trimmiä lisää.

 

Kahden hengen retkitavarat mahtuvat hyvin kyytiin. Nyt mukana on minun Turbo-Stove –kehitysmaaliesi ja halkoja. Silti Ortliebin kolme kassia, 40, 60 ja 80 litraa, mahtuivat mukaan keulan- ja perän 32” ilmasäkkien lisäksi.

 

No, onko siitä kanootiksi?

Ensin mitat:

Pituus 15’ 4” | 470 cm

Leveys max  33” | 83 cm, parras tuuman verran kapeampi

Korkeus keula/keski 17” / 12,5" | "43 cm / 32 cm

Paino 26 kg perus expedition-malli, Lasi, Diolen, Basaltti, Innegra, Kevlar n. 23-24 kg hiilikuitu, Innegra

Kantavuus n. 320 kg

Prismatic coefficient n. 6,9 pituuden ja leveyden suhde vesilinjassa

Kolibrit päällekkäin, soolon keula oikealla. Kolibrin keula on korkeampi kuin XL:n keula. Tämä on yksi syy, miksi Kolibri on koskikelpoisempi kuin XL. Kuvan perspektiivi vähän valehtelee Kolibrin massaa. Se näkyy hieman pohjan suunnasta kuin XL on suoraan sivulta. Kiitos Eppu, >>> Punakettu.com avusta kuvausjärjestelyissä. Tarvitsin toisen pinkin Kolibrin ja Epulta löytyi.

Kolibri on koko matkalta pulleampi kuin XL. XL:n pohjasta voi hahmottaa kölilinjasta loivan V:n. V:n muoto jäykistää runkoa ja lisää suuntavakavuutta. Kulma on sen verran loiva, ettei se juurikaan lisää märkäpintaa. XL on keskeltä selkeästi levennetty. Se lisää vakautta ja ketteryyttä, kun kääntymiseen muistaa käyttää reipasta kallistusta.

 

Keulakuvissa näkyy XL:n kyljen tumblehome (parraslinjan muoto). Levein kohta on jonkun matkaa vesilinjan yläpuolella, jonka jälkeen kylki kallistuu vain hieman sisäänpäin. Muoto lisää alkujäykkyyttä. Toisaalta XL:n kallistaminen ihan partaaseen saakka vaatii harjoittelua, mutta on kyllä palkitsevaa, kun sen osaa. Kolibri on herkkäliikkeisempi ja toisaalta se on helppo kallistaa partaaseen saakka lisämään ketteryyttä.

XL:n keula on sirompi kuin Kolibrissa. XL:n keula halkoo aaltoja ehkä vähän kajakkimaisesti. Kaksikkona, jos keulassa on painoa, voi aalto lyödä vettä sisään. Ei kuitenkaan paljoa. Kolibri heittää veden sivuun helpommin, mutta vasta-aallokko myös jarruttaa menoa. Kakkosluokan koskessa Kolibri on vielä kotonaan. XL:ää en ole vielä kokeillut virrassa, mutta rajaisin sen ykkösen koskiin.

Summa summarum!

XL on kaikin puolin siro kaksikko ja soolonakin kevyen oloinen. 

Marssivauhti normaalilla melontatahdilla kaksikkona 6 km/t molemmin puolin. Tehokas marssivauhti kaksikkona on päälle 7 km/t. Huippunopeudeksi saatiin puristamalla 10 km/t poikki.

Jos vertaan Kolibriin, niin XL:ssä on pers-tuntumalla parempi liuku. Johtuu osin pituudesta, mutta myös pienestä märkäpinnasta. Liu-ulla on oleellinen merkitys marssivaudissa, kun mela nousee vedestä, kanootin nopeus hidastuu vain vähän. Prismatic coefficient lähellä seiskaa kertoo sekin, että kanootti on kulkuisa.

Kohtalaisen suora kölilinja pitää kanootin hyvin suunnassa. Matala sivuprofiili ei ota tuuleen ja sivutuulen kääntävä vaikutus on heikko ja helppo kompensoida. Keulan ja perän pyöreä muoto lisää ketteryyttä.

Vastatuuleen kanootti kulkee kaksikkona kevyesti. Aallokossa keula menee osin aallosta läpi, joten vettä voi pärskähtää sisään. Tämä ominaisuus ilmenee kaksikkona melottaessa, mutta ei ole normaalioloissa ongelma. Saimme muutaman aallonhuipun sisään, kun kokeilimme täysvauhtista melontaa 12 m/s vastatuuleen noin puolen metrin aallokossa, keulassa oli 86-kiloinen meloja.

Myötäiseen kanootti kulkee maltillisesti eikä ihan vähällä karkaa surffiin. Surffissa Kolibri XL käyttäytyy rauhallisesti. Keula ei leikkaa kääntävästi osuessaan surffissa aallon pohjaan. Kaksikkona saimme moottoriveneen aallosta reilun 10 km/t surffin. 

Yleisarvosanana Kolibri XL on yllättävän hyvä kanootti ja jatkaa siinä mielessä pikkusisko Kolibrin perinnettä.

Runko on kapeudestaan huolimatta vakaa jopa seistä kanootissa. Siinä mielessä Kolibri XL sopii myös sestomiseen, eli sauvomiseen. Käyttöalue on järvet, suojaisa meri ja ykkösen kosket. Rakenne joustaa ja kestää kolhuja. 

Fotot Cassu

On aihetta poseerata. Hieno suomalainen tuote.

Yläkuvassa Jaakko, Esa ja Juhani, alakuvassa Kolibri-guru Ari.

PS: jos koet tämän kirjoituksen kaupalliseksi, niin sitäkin se on. Kuten Blogini alkutekstissä sanon, että huonoa tuotetta en kehu edes rahalla. Sain Kolibri XL:stä hyvän asiakkaan alennuksen. Aloite kanootin hankintaan tuli minulta.

Melonta on intohimoni ja kun syntyy kehuttava suomalainen tuote, niin ilman muuta kerron siitä. Kolibri XL:ää myy Klaukkalassa >>> Welhonpesä Oy. 

Off-Road -melonnan äänenkannattaja.

Riihimäen erämessut tunnissa

 

Eksyin matkalla erä-messuille! Google ohjasi minut Riihimäen Messut Oy:n konttorille. Luulin olevani perillä ja jätin auton luvalliseen parkkiin ja lähdin kävelemään. Aika pian huomasin, että kävelen päinvastaiseen suuntaan kuin reppumiehet ja muut erän näköiset kulkijat. Kun vihdoin löysin messualueen, minulla oli tunti aikaa tutustua alueeseen. 

Kun tulin messualueen portille, menin ensin maksamaa pysäköinnin. "No, löytyikö mitään?" Kysyi ystävällinen kasööri luukun takaa. "Öh, olen vasta menossa. eksyin."

Söpö Campperi Xtreme, otin vaan kuvan ja jatkoin matkaa. Oletan, että se oli Hyrian rekvisiittana. Seuraava vihreä elämys oli Yki-veneet. Ainakin herättivät muotoilullaan huomiota, eivät minun makuuni.

 

Telttoja pitää tietysti erämessuilijan katsella. Tiipissä oli luonnetta, samoin jurtassa oli fiilistä. Meloja minussa arvostaa vapaasti seisovaa telttaa. Niitä tietysti oli jokunen, mutta, mutta. Miksi edelleen telttoihin tehdään telttaputkille kankaasta kujat? Osasyyä on tietysti keveyden tavoittelu. Omassa melojan teltassani olen tehnyt kaarien kiinnittämiseen klipsit. Toimii. Jos on aidosti kiinnostunut, niin telttojen parissa menee helposti yksi messupäivä.

Tavaraa-tavaraa. Telttakaupalla oli tarjolla metsään vietävää. Ei ole mun juttu etsiä messutarjouksia.

No, olihan siellä yksi tuttu. Klaus Vanamo myymässä Ortliebin varusteita Scandinavian Outdoorin teltassa. Otin kuvan hinnastosta.

En löytänyt Ankarat Avotunturit -porukan osastoa. Olisin tietysti jututtanut Jaakko Heikkaa ja Kari Vainiota, kun vuoden päässä siintää melonta Grönlannissa. 

Osuin Benellin pyssy osastolle. Kysyin, mitä asetta he suosittelisivat jääkarhun tappamiseen? 

Kerroin, että asetusten mukaan rauhoitettua jääkarhua saa ampua vasta, kun se on alle 50 metrin päässä, minulle suositeltiin puoliautomaattiasetta "Koska siinä taitaa tulla kiire."

Huh, tehokas ase jääkarhuista kouluampujiin. Pasifisti minussa päätti, että vaimoni Riitta saa kirjoittaa nekrologini, kun hävisin painissa jääkarhulle. "Jaakko ei tarttunut aseeseen" -teemalla.

Olen oikeasti sitä mieltä, että jos teen retken, jossa pitää olla aseistautunut tuliaseella luontoa vastaan, en mene. Ei ole tätä päivää. Pippurisumute avaamattomassa kaupan paketissa oli riittävä suoja Yukonissa kahdessa karhun kohtaamisessa. Tässä linkki Yukonin retkeeni.

 

Wau! Jotain uutta: taiteltava ahkio. Tuote on sen verran tuore, ettei varsinaisia nettisivuja ole.

Onneksi nykytekniikka piirtää. Tuossa osasuurennos kännykkäkuvasta.

Tässä Kari Laaksosen yhteystiedot. Tuote vaikuttaa hyödylliseltä moneen talviseen tilanteeseen.

Messulöytö, minun makuuni.

Olen käynyt Kaliforniassa, Salinasissa John Steinbeck -museossa. Siellä oli hänen käyttämänsä camper Rosinante, jolla hän kiersi Yhdysvaltoja ja kirjoitti kirjan Travels with Charley. Kirjan lopussa hän kertoo eksyneensä kotikulmillaan.

Tietysti halusin tutustua Easy Campersiin. Tälläkö lähtisin matkaan juomaan hyvää konjakkia ja kirjoittamaan retkitarinoita?

Nämä kontin mittaiset mökit kiinnostavat. Olisiko tuossa Hevossaaren hamppareiden tukikohta?
Easy Cabin voi saada Hamppareilta tarjouksen, josta eivät voi kieltäytyä.

Erä messut ovat vielä auki koko sunnuntain.

Jos minä koin kaiken tämän tunnissa, niin mitä saat, jos olet siellä koko päivän?

Off-Road -melonnan äänenkannattaja

 

 

 

Vöhandumaraton - Taas! - Miksi?

Kiinalainen taiteilija Šeššu sanoi, että jos hän eläisi 140-vuotiaaksi, niin hänen jokainen siveltimen vetonsa olisi taidetta. Šeššu tiesi paikkansa.

Osaanko minä valita helppokulkuisia retkikanootteja? Osaanko valita melan, josta en saa rakkoja? Osaanko säätää kanootin penkin niin, että jaksan istua siinä puoli vuorokautta? Osaanko valita eväät ja juomiset, että jaksan meloa pitkään? Osaanko pukeutua niin, että tarkenee, vaikka hikoilee? Mitä voin tehdä etukäteen, meloa, kuntoilla, tankata? Osaanko meloa? Onko kuva omista melontakyvyistäni realistinen?

Kahdeksan Vöhandumelonnan jälkeen tiedän aika hyvin vastaukset noihin kahdeksaan kysymykseen. En silti usko, että olisin täydellinen meloja, vaikka eläisin 140 vuotiaaksi.

Toisaalta Vöhandun kaltaiset melonnat herättävät myös uusia kysymyksiä. Löydän joka kerta lisää kehitettävää omassa melonnassani. Ei tässä muuten olisi mitään järkeä. Ja ehkä ei olekaan.

Ruokahuolto toimi.

Kun joudun heräämään aikaisin, on minun vaikea syödä paljon. Matkalla söin  Tartossa reilun wienerleikkeen. Tein kotona jauhelihapastaa, jonka söin iltapalaksi. Aamulla jogurtti ja pekonia ja munaa. Se menee aina alas.

Eväsrasiassa oli valmiiksi paloiteltuna banaani, lauantaimakkaraa, Camembert-juustopaloja, lihapasteija, pähkinöitä ja rusinoita. Lisäksi mukana on juotava jogurtti ja termoskannussa lämmintä lihalientä.

En usko energiapatukoihin enkä energiajuomiin.

Melonnan aikana otan suullisen vettä joka puoles tunti ja napostelen jotain kerran tunnissa. Vöhandussa on kaksi voimalaitoksen ohitusta, joissa on tarjolla keittoa, suolakurkkuja, korvapuustin palasia ja lämmintä teetä.

Patojen ohitukset toimivat.

Ennakkokatselen aina pari paikkaa joelta. Yhden koskikynnyksen ja yhden myllypadon. Saan näistä aika hyvän kuvan joen vesitilanteesta. Nyt oli paljon vettä ja virtaama hyvä, normi +50 cm. Toisaalta kolme kynnystä hermostutti etukäteen. Niihin pitää osua liki sentilleen oikeaan kohtaan, että pääsen kuivana niistä ohi.

Kanootti toimi.

Olin varustanut Northstar Magickin tälle melonnalle. Se on nopea, siinä on säätöpenkki, joka auttaa loppujoen aukeilla, jos tuuli alkaa kiusata. Nyt koskipaikat olivat sen verran hankalia, että epäilin kykyäni selvitä niistä Magicillä. Kanootti pitää saada kynnyksen niskalla juuri oikeaan kohtaan, oikean vesipisaran päälle, että ei tule yllätyksiä. Teräväkeulaisena ja –peräisenä Magic on tähän säätöön liian jäykkä.

 

Onneksi oli lainannut Northstar Trilliumin ystäväni vaimolle ja he olivat perheen kanssa Virossa lomailemassa. Vaihdoin isot ilmasäkit Trilliumiin ja lähdin sillä matkaan. Trillium toimi, kuten olin toivonut. Oli hieno tunne, kun ohitin kynnykset sentin tarkkuudella juuri siitä, mistä piti.

Huolto toimi.

Kannustus, kantoapu ja tietoisuus siitä, että voi matkan varrella saada varusteita tarpeen mukaan. Esimerkiksi joen koskiosuuksille puin NRS:n jykevän koskiliivin, jos joutuisin uimasille kivikkoon. Muuten käytän Balticin vyöpaukkuliiviä. Se antaa yläkropan hengittää. Matkassa oli myös toinen tuplamutkamela, jos varsinainen mela olisi vaurioitunut. Koskiin minulla on Wernerin suoralapainen mela, joka kyllä kestää.

Melonta toimi tuskaisesti.

Sää oli keväisen lämmin pilvipouta. Keli oli juuri sopiva melontaan. Loppumatkasta idästä läheni sadepilvi, jonka sade ei osunut kohdalle, mutta puuskainen, navakka vastatuuli kiusasi useamman kilometrin.

En ole juurikaan ehtinyt tänä keväänä meloa, joten tekniikka tahtoi lipsua. Alakäsi nousi liian ylös, reidellä piti muistaa painaa eteenpäin, ja muutenkin mobilisoida vartalon kierrolla selän isot lihakset töihin.

Yhden uuden kuvion opin: Trilliumissa ei ollut mahdollisuutta käyttää reisihihnoja. Olen tottunut koskissa tukemaan niihin. Sama kuin kajakissa: polven tukeminen kanteen. Nyt alatuessa nostin polvea, mutta olin ihan oikeasti lipsauttaa itseni nurin. Siten keksin, että puristin polvet tiukasti partaisiin. Näin sain kroppani lukittua osaksi kanoottia ja tuet toimivat hyvin.

Toteutuiko tavoite?

Nyt olisi ollut hyvä virtaama tehdä oma nopeusennätys. Meni päinvastoin. Kun en ollut saanut kerättyä kilometrejä alle, muuttui tavoite, että pääsisin kunnialla perille. Runsas tunti tuli lisää aikaan. Tavallaan aika vähän, mutta viimeiset 11 kilometriä ennen Räpinää olivat kyllä yhtä tuskaa. Kilometrit tuntuivat venyvän ja venyvän. Viimeinen yhdeksän kilometriä maaliin meni taas helpommin.

Opit?

Vööpsussa, Vöhandun malissa tuli mieleen Gauja XXL. Olisin nyt pienen tauon jälkeen painunut pimeälle joelle melomaan seuraavan sata kilometriä ja sen jälkeen tulisi vielä kolmas sata kilometriä. Tämä antoi mittakaavaa 310 kilometrin suoritukselle Gaujalla.

Valmistautumiseni oli heikkoa, reilusti kilometrejä ennen Vöhandua helpottaa suoritusta merkittävästi. Samoin pitäisi lähteä Suomesta jo torstaina, että saisi lauantain vastaisen yön nukuttua kunnolla. Nyt meni autojen siirtoon ja joen ennakkokatseluun kaikaa niin, että pääsin nukkumaan vasta puolen yön jälkeen. Ja herätys oli aamulla klo 5.

Toisaalta oli hienoa päästä vesille kaikessa rauhassa ja ehdin hyvin meloa lähtölinjalle ennen ruuhkaa. Tällä kertaa ei ollut mahdollisuuksia omiin ennätyksiin, niin meloin Taluma-järven osuuden koko ajan joukon rannan puolella. En joutunut ryysiksiin, enkä kolareihin.

Mielenkiintoista oli, että lähdin liikkeelle sijalta 699 ja maalissa sijoitukseni oli 707. Omassa luokassani oli viisi kanoottia, tai kuusi, mutta yksi ei lähtenyt. Olin tietysti viimeinen, mutta neljäs meloi kymmenisen minuuttia nopeammin. Ero luokan kärkeen oli tunteja.

Miksi?

Ilman muuta kannattaa rohkaistua ja osallistua Vöhanduun. Se on kaikkineen hyväntuulinen ja hieno tapahtuma. Joen selvittää keskiverto-taidoilla. Ja mitalia pitää roikottaa kaulassa koko matka kotiin. Siitä kannattaa ja saa olla ylpeä.

Kiitos.

Emilia, Toni, Oona ja Sami olivat meidän kannustava huolto. Ja kiitos Timolle melontaseurasta.

Majoitus toimi. 

Majoitukseen löytyi viime hetkellä Bookingin kautta huoneisto Uma Kuup Guest Apartments. Oli vähän tuskaa, kun huoneisto oli kuudennessa kerroksessa ilman hissiä. Tilaa oli reilusti, jopa huoltomme nukkui kanssamme yhden yön. Komeat näköalat yli Vörun kaupungin.

Linkki GPS-seurantaan sportrec.eu/gps

 

Linkki tuloksiin:

http://nelson.racetecresults.com/results.aspx?CId=16267&RId=6157&EId=1&dt=0&so=1&st=xJjh8aUemfha%2fGBJWoaDuaX3WL4ZdrSeNRB8BSSZ323bGHEfjbnZjzvNKjLnPVYT

 Linkki aikaisempiin Vöhanduihin vuosilta 2013-2018

https://off-road-paddler.blogspot.com/p/vohandu-maraton-2016.html

 

Off-Road -melonnan äänenkannattaja

 

Piti tehdä jotain, niin tein jotain. Tee sinäkin. Ukrainan hyväksi.

Nyt tämä menee melonnasta ohi.

Ukrainan lippu maan pääkaupungin Kiovan kaupungintalolla.
Kuva: Aleksej Leonov / Wikimedia Commons / Flickr / Creative Commons CC BY-SA 2.0.

Luin Helsingin Sanomista hienon listan kohteista, joiden kautta voit auttaa sodan kynsiin joutuneita ukrainalaisia.

Minun mielestä tämä on tehokkain keino, mihin tavallinen ihminen voi tarttua.

Helpottaakseni lahjoittamista tein kohteiden web-osoitteista QR-koodin. Oletettavasti puhelimessasi tai kaverin puhelimessa on QR-koodin lukija.

Näytä sille tuota koodia, niin pääset suoraan järjestön lahjoitussivulle.

Voit myös lahjoittaa useaan kohteeseen myös tekstiviestillä, ohjeet kyseisen järjestön kohdalla. 

Jokaisen koodin kuvan alla on myös kuvatekstissä suora linkki, jota klikkaamalla pääset myös lahjoitussivulle. 

 

 Tämä postaus on muokattu sitaatti Helsingin Sanomien uutisesta 25.2.2022 

Näin voit auttaa ihmisiä Ukrainassa

Avustusjärjestöjen lahjoituskanavia

Lahjoita verkossa https:// www.punainenristi.fi/lahjoita/ katastrofirahasto/

Lähetä tekstiviesti SPR numeroon 16499 (15 €) 

● MobilePayllä numeroon 10900

● Soita numeroon 0600 12210 (10.01 €/puh + pvm)

 

Hätäapukeräykset, lahjoita katastrofiapua Ukrainaan https://www.fida.info/lahjoita/

● MobilePaylla numeroon 46003

Lahjoita tekstiviestillä katastrofiapuun 10 €. Lähetä viesti fida10 numeroon 16155

 

Lahjoitukset verkossa
https://www.pelastakaalapset.fi/ajankohtaista/kampanjat/ humanitaarinen-apu/

● Hätäapulahjoitukset suunnataan sinne, missä hätäapua sillä hetkellä eniten tarvitaan, kuten Ukrainaan. 

 

Tee lahjoitus https://www.uni cef.fi/tue-tyotamme/ukraina/

Voit lahjoittaa myös tekstiviestillä: Lähetä tekstiviesti UKRAINA numeroon 16110 (viestin hinta 20 euroa)

 

Ukrainan sota: auta toimittamaan perheille hätäapua.  

https://www.kirkonulkomaan apu.fi/lahjoita/ukrainan-sota/

Tee kertalahjoitus https://pakolaisapu.fi/tuote/kerta lahjoitus/

Lähetä haluamasi lahjoitus summa MobilePayllä Pakolaisavun numeroon 31152

Lahjoita haluamasi summa suoraan Pakolaisavun tilille käyttämällä tilinumeroa F171 8000 1300 2236 67. Käytäthän viitenumeroa 6460 lahjoituksen yhteydessä.

Lahjoita 20 € lähettämällä viesti 20 UUSIALKU numeroon 16588. Vaihtamalla viestiin luvun 20 tilalle 5, 10, 30 tai 40 voit lahjoittaa myös kyseisen summan. Lahjoitusviesti ei toimi muilla summilla.

https://www.bellingcat.com/donate/

Bellingcat (kirjoitetaan usein bell¿ngcat) on tutkivan journalismin sivusto, joka on erikoistunut sotiin, rikoksiin ja ihmisoikeuskysymyksiin. Bellingcatin perusti vuonna 2014 brittiläinen journalisti ja bloggaaja Eliot Higgins.

Bellingcatia yllä pitävä ryhmä keräsi tietonsa alussa lähinnä Internetin avoimista lähteistä. Myöhemmin on kerrottu että Bellingcatilla on pääsy mm. Venäjän passien tietoihin, autojen rekisteröinteihin, kiinteistörekisteriin, puhelutietoihin ja lentomatkustajien tietoihin sekä muihin tietokantoihin. Sivusto väittää että nämä tiedot ovat ostettavissa netissä vuotajilta.[5]

Bellingcat on tullut tunnetuksi muun muassa Syyrian sisällissodan ja Itä-Ukrainan sodan tapahtumiin liittyvistä artikkeleistaan. Tunnetuin Bellingcatin tutkima tapaus lienee malesialaisen MH-17-koneen alas ampuminen Itä-Ukrainassa. Vuonna 2019 ryhmässä oli 16 jäsentä, ja 60 ajoittaista avustajaa.

Täältä tarkemmin: https://fi.wikipedia.org/wiki/Bellingcat 

 

Tämän blogikirjoituksen linkkiä saa jakaa vapaasti.

 

Off-Road -melonnan äänenkannattaja.