”Tuosta pitäisi tehdä kaksikko”, sanoi Juhani.

 

Kolibri hiilikuitu/Innegra Carbon Tech n. 16 kg

 

Katseltiin muutama vuosi sitten Juhani Holmin kanssa tuliterää Kolibria Welhonpesän pihalla.

”Tuosta pitäisi tehdä kaksikko”, sanoi Juhani.

Olin hiljaa.

Minulla on huonoja kokemuksia kanooteista, jotka on venytetty uusiin mittoihin. Mietin jo, kuinka Holmin Ari sahaa Kolibrin muotin palasiksi ja virittelee lisäpaloja hienon muodon jatkeeksi. Onneksi näin ei käynyt. Syntyi kokonaan uusi kanootti. 

 

Sain viime syksynä Pääkaupunkimelontaan rimoista tehdyn Kolibri XL:n proton. Se oli todella krouvi ilmestys. Porukka koputteli sitä ja kysyi, ”oletko itse tehnyt?” 

”Joo, tein korona-ajan kuluksi. Kuitukangas vaan loppui kesken”

Tällä juttu prototyypin koemelonnasta. >>> Kolbri XL

Proto oli niin lupaava, että tilasin itselleni Pinkin Kolibri XL:n. Minulla ei ole yhtään kaksikkoa, mutta melontaikäisiä lapsenlapsia sitäkin enemmän. Tarvitsin siron kaksikon, jolla voisin viedä lapsia melomaan ja jota voisin meloa myös soolona. Tarvitsin Kolibri XL:n.

 

 

Ja sinne se ilmestyi Welhon hyllyyn. Oli jännittävä hetki kuoria uutuus paketista ja nähdä, mitä rimakanootti-protolle on tapahtunut.

 

Oli pakko laittaa runko telineelle ihasteltavaksi. Ei näytä pullistetulta Kolibrilta, vaan on aidosti sen isoveli XL. Siitä puuttuu vielä keulapenkki, joka on hieno Arin oivallus.

 

Keulapenkki toimii kuin normi säätöpenkki keulamelojalle, mutta kun siihen istuu toisin päin, se on soolomelojan penkki.

 

Foto Cassu

Kolibri XL:n muoto on symmetrinen, joten sitä voi meloa kumpaan suuntaan tahansa.

 

Foto Emilia Jokela

Kaksikkona säätöpenkki liu-utetaan keulamelojalle sopivaksi ja kanootin trimmin kannalta oikeaan kohtaan. Tässä minulla on 10-vuotias tyttö, Oona keulamelojana. Säätö ei riitä ihan näin kevyeseen keulamelojaan, mutta retkitavaroilla saa trimmiä lisää.

 

Kahden hengen retkitavarat mahtuvat hyvin kyytiin. Nyt mukana on minun Turbo-Stove –kehitysmaaliesi ja halkoja. Silti Ortliebin kolme kassia, 40, 60 ja 80 litraa, mahtuivat mukaan keulan- ja perän 32” ilmasäkkien lisäksi.

 

No, onko siitä kanootiksi?

Ensin mitat:

Pituus 15’ 4” | 470 cm

Leveys max  33” | 83 cm, parras tuuman verran kapeampi

Korkeus keula/keski 17” / 12,5" | "43 cm / 32 cm

Paino 26 kg perus expedition-malli, Lasi, Diolen, Basaltti, Innegra, Kevlar n. 23-24 kg hiilikuitu, Innegra

Kantavuus n. 320 kg

Prismatic coefficient n. 6,9 pituuden ja leveyden suhde vesilinjassa

Kolibrit päällekkäin, soolon keula oikealla. Kolibrin keula on korkeampi kuin XL:n keula. Tämä on yksi syy, miksi Kolibri on koskikelpoisempi kuin XL. Kuvan perspektiivi vähän valehtelee Kolibrin massaa. Se näkyy hieman pohjan suunnasta kuin XL on suoraan sivulta. Kiitos Eppu, >>> Punakettu.com avusta kuvausjärjestelyissä. Tarvitsin toisen pinkin Kolibrin ja Epulta löytyi.

Kolibri on koko matkalta pulleampi kuin XL. XL:n pohjasta voi hahmottaa kölilinjasta loivan V:n. V:n muoto jäykistää runkoa ja lisää suuntavakavuutta. Kulma on sen verran loiva, ettei se juurikaan lisää märkäpintaa. XL on keskeltä selkeästi levennetty. Se lisää vakautta ja ketteryyttä, kun kääntymiseen muistaa käyttää reipasta kallistusta.

 

Keulakuvissa näkyy XL:n kyljen tumblehome (parraslinjan muoto). Levein kohta on jonkun matkaa vesilinjan yläpuolella, jonka jälkeen kylki kallistuu vain hieman sisäänpäin. Muoto lisää alkujäykkyyttä. Toisaalta XL:n kallistaminen ihan partaaseen saakka vaatii harjoittelua, mutta on kyllä palkitsevaa, kun sen osaa. Kolibri on herkkäliikkeisempi ja toisaalta se on helppo kallistaa partaaseen saakka lisämään ketteryyttä.

XL:n keula on sirompi kuin Kolibrissa. XL:n keula halkoo aaltoja ehkä vähän kajakkimaisesti. Kaksikkona, jos keulassa on painoa, voi aalto lyödä vettä sisään. Ei kuitenkaan paljoa. Kolibri heittää veden sivuun helpommin, mutta vasta-aallokko myös jarruttaa menoa. Kakkosluokan koskessa Kolibri on vielä kotonaan. XL:ää en ole vielä kokeillut virrassa, mutta rajaisin sen ykkösen koskiin.

Summa summarum!

XL on kaikin puolin siro kaksikko ja soolonakin kevyen oloinen. 

Marssivauhti normaalilla melontatahdilla kaksikkona 6 km/t molemmin puolin. Tehokas marssivauhti kaksikkona on päälle 7 km/t. Huippunopeudeksi saatiin puristamalla 10 km/t poikki.

Jos vertaan Kolibriin, niin XL:ssä on pers-tuntumalla parempi liuku. Johtuu osin pituudesta, mutta myös pienestä märkäpinnasta. Liu-ulla on oleellinen merkitys marssivaudissa, kun mela nousee vedestä, kanootin nopeus hidastuu vain vähän. Prismatic coefficient lähellä seiskaa kertoo sekin, että kanootti on kulkuisa.

Kohtalaisen suora kölilinja pitää kanootin hyvin suunnassa. Matala sivuprofiili ei ota tuuleen ja sivutuulen kääntävä vaikutus on heikko ja helppo kompensoida. Keulan ja perän pyöreä muoto lisää ketteryyttä.

Vastatuuleen kanootti kulkee kaksikkona kevyesti. Aallokossa keula menee osin aallosta läpi, joten vettä voi pärskähtää sisään. Tämä ominaisuus ilmenee kaksikkona melottaessa, mutta ei ole normaalioloissa ongelma. Saimme muutaman aallonhuipun sisään, kun kokeilimme täysvauhtista melontaa 12 m/s vastatuuleen noin puolen metrin aallokossa, keulassa oli 86-kiloinen meloja.

Myötäiseen kanootti kulkee maltillisesti eikä ihan vähällä karkaa surffiin. Surffissa Kolibri XL käyttäytyy rauhallisesti. Keula ei leikkaa kääntävästi osuessaan surffissa aallon pohjaan. Kaksikkona saimme moottoriveneen aallosta reilun 10 km/t surffin. 

Yleisarvosanana Kolibri XL on yllättävän hyvä kanootti ja jatkaa siinä mielessä pikkusisko Kolibrin perinnettä.

Runko on kapeudestaan huolimatta vakaa jopa seistä kanootissa. Siinä mielessä Kolibri XL sopii myös sestomiseen, eli sauvomiseen. Käyttöalue on järvet, suojaisa meri ja ykkösen kosket. Rakenne joustaa ja kestää kolhuja. 

Fotot Cassu

On aihetta poseerata. Hieno suomalainen tuote.

Yläkuvassa Jaakko, Esa ja Juhani, alakuvassa Kolibri-guru Ari.

PS: jos koet tämän kirjoituksen kaupalliseksi, niin sitäkin se on. Kuten Blogini alkutekstissä sanon, että huonoa tuotetta en kehu edes rahalla. Sain Kolibri XL:stä hyvän asiakkaan alennuksen. Aloite kanootin hankintaan tuli minulta.

Melonta on intohimoni ja kun syntyy kehuttava suomalainen tuote, niin ilman muuta kerron siitä. Kolibri XL:ää myy Klaukkalassa >>> Welhonpesä Oy. 

Off-Road -melonnan äänenkannattaja.

Miellyttäviä kohtaamisia Uivan venenäyttelyn laitureilla.

Puuveneiden juhlaa Uivassa. Näytillä oli hienoa käsityötä ja kiinnostavia rakennussarjoja. Tietysti keskityin kanootteihin, vaikka yksi hieno kajakkikin oli rakennussarjana.

Martin Jasko oli tuonut näytille kanootin rakennussarjan. Kanoottisarjan hinta, 850 €, sai minut hidastamaan ja jäin juttelemaan. 

Näytillä oli kanoottikaksikko ja hieno grönlantilaiskajakki. Kajakin rakennussarja on saatavana myöhemmin syksyllä.

Kanootti näyttää hienolta. Rakentaja oppii myös punomaan tuon penkin. Osaava kaveri kokoaa kanootin viikossa, mutta projekti on juuri sopiva talven aikan syntyväksi puhteeksi.

Jos joku porukka innostuu, niin Martin Jasko tulee tarvittaessa pitämään rakennuskurssin Suomeen.

Tämä olisi kohtuuhintainen hanke jollekin ammattikoululle.

Täällä nettisivut. Toistaiseksi viron kielellä, mutta Martin puhuu suomea tai englantia. https://jrcraftyard.ee/  

Porvoolaisen Nordic Craftin kanootti oli hienoa puuutyötä. Kolmentoista kilon keveys ja kohtuu hinta  käsityölle on saavutus sekin.

Jos tämänlainen rakentaminen innostaa ostajia, niin kohta meillä voi olla sekä hienoja pienveneitä.

Sieluni silmin näen tuolla pieteetillä tehdyn soutuveneen vaikka Sulkavalla tai Tampereella Pirkan Soudussa.

Ja Pinkin Kolibri-kanootin omistajana silmiin osui miehekkään värinen Marino Mustang ja perämoottori sävy-sävyyn.

Ja kehitysidea Uivaan: kertokaa portin porukoille peruspaikkojen sijainnit.

Nyt jouduin vähän seikkailemaan edes takaisin, kun portilta neuvottiin Toimistoon, sieltä taas neuvottiin Infoon, josta sain pressilapun, mutta jouduin palaamaan toimistoon hakemaan Finnboat -ripustushihnan. Viuh-vauh näinä koronaisina aikoina ei innosta.

Off-Road -melonnan äänenkannattaja.

Tässä kirjoituksessa esitellyillä tuotteilla tai niiden valmistajilla ei ole sidoksia Off-road-Paddleriin.

Melontareitti Saimaalta Päijänteelle sadankolmenkymmenen vuoden takaa

Isosetäni Hanneksen matka-arkku.

Johannes Benjamin
Mäkkylä

Isoisäni veljeä, tohtori Johannes Benjamin Mäkkylää kutsuttiin sukumme kotikylässä Ylöjärvellä intiaanilääkäriksi. Hän matkusti 1900-luvun alussa kahdesti Yhdysvaltoihin ja toimi siellä useamman vuoden lääkärinä Montanan ja Michiganin osavaltioissa. Lähinnä hän paikkasi suomalaisia mainareita ja neuloi umpeen kapakkatappelussa kaivosmiehiin ammuttuja reikiä. Häntä kutsuttiin intiaanilääkäriksi, koska hän auttoi myös heitä.

Innoittava kirja ja kanoottini Kolibri

.

Uskon perineeni Hannekselta seikkailijan geenini. Johannes, ystäville hän oli Hannes, ei melonut. Vettä hän katseli Atlantilla Lusitanian kannella. Joku ehkä muistaa, että Lusitania oli Titanicin sisaralus. Hanneksella oli kipinä veteen ja ehkä melontaan. Hannes oli ostanut Tohtori August Ramsayn kirjan Kesämatkoilla kanootissa.

Kirja on ensimmäinen osa Matkailu ja vireys –kirjasarjaa, joka julkaistiin vuonna 1890 edistämään terveitä elämäntapoja ja kotimaan matkailua. Kirjasta on pdf-näköispainos sekä suomeksi että alkukielellä ruotsiksi. Linkki kirjaan.

Löysin Hanneksen kirjan sattumalta viime talvena penkoessani sukuni kirjoja. Hannes on merkinnyt mustekynällä kirjan kanteen Tri Mäkkylä 28/IV 97 ja kirjan hinnan 2 Smk.

Oliko Ylöjärvellä silloin aikainen kevät ja 33-vuotias Hannes ehkä haikaili seikkailuun? Amerikan seikkailut olivat vielä edessä.

Ahmin Ramsayn kirjan siltä istumalta. Retkikuvaus Puumalasta Savonlinnan ja Varkauden kautta Päijänteelle ja sieltä Kymijokea pitikin Kotkaan muodostaa Suomi neidon leveimmältä kohdalta, lantiolta, vähän jo reidellekin ulottuvan kysymysmerkin muotoisen melontareitin. Minua kiinnostaa Puumala – Jyväskylä –osuus, jota en ole aiemmin melonut.

Hanneksen ostaman kirjan lisäksi tuli mieleeni toinenkin kirja: Steinbeckin Matka Charlien kanssa. Siinä Steinbeck kiertää matkailuautolla Yhdysvaltoja ja etsii, mitä kotimaa hänelle merkitsee. Kirjan lopussa Steinbeck eksyy.

Olen käynyt Kalifornian Salinasissa Steinbeck –museossa ja nähnyt Stenbeckin käyttämän matkailuauton, vuoden 1960 GMC (General Motors Truck Company) lavafarmarin. Steinbeckilla oli pullo Courvoisier –konjakkia ja kirjoituskone matkailuauton ahtaan kopin pöydällä.

Steinbeck nimesi camperinsa Rosinanteksi Don Quijoten hevosen mukaan.

Puumalasta alkavalla melonnallani on jo nyt pitkät ja jännittävät perinteet.

Hyviä melan vetoja itse kullekin säädylle!

Onks toi sun vaimon kanootti?

Tyynessä sireenin tuoksuisessa illassa,
viereeni liukuu nainen vihreässä kajakissa.

– Onks toi sun vaimon kanootti?

Yrittääkö hän ehkä udella olenko sinkku?
    Uusi avokanoottini on Welhonpesän hehkuvan pinkki Kolibri. Olen korviani myöten rakastunut, pinkki ihanuus on kauneinta mitä olen pitkään aikaan nähnyt.
    Ennen kuin ehdin vastata nainen jatkaa:

– Vai ootsä joku feministi?
– Ei, mun vaimo ei melo. Tämä on mun uusi kanootti, saan sanottua.

Nainen jatkaa matkaa kulmiaan kohotellen.

Kai mieskin saa pinkistä pitää? Pinkki väri viittaa kyllä usein naisiin ja minun elämässäni naisilla on ollut suuri merkitys. Niin hyvässä kuin – no, kaikenlaisissa asioissa.

Seurasaarenselkä on tuttu reitti, osaan sen jo niin hyvin, että ajatukset harhailevat elämäni naisiin.

Lapsuuden kesät vietin voimakastahtoisen tätini komennossa Ylöjärvellä. Hänelle pinkkiin pukeutuneet naiset, miehistä puhumattakaan, olivat ilvooneja. Sellaiset herättivät huomiota, mikä ei hämäläisessä yhteisössä ollut suotavaa.

Ylöjärvellä ainoa näkemäni pinkki taisi olla silloin, kun hehkuva auringonlasku värjäsi taivaan ja järvenselän oranssiin vivahtavalla pinkillä.

Armi Ratian Pelargonia. 

Vesi, pinkki ja naiset. Tämän aasinsillan kaiteeseen nojaa itse Armi Ratia. Talvet perheemme asui Helsingissä, Huvilakadulla, jonka päässä näkyi meri. Purjelaivat ja seikkailukirjat innostivat minut liittymään meripartioon. Vartiomme oma kolo oli Eerikinkadulla, Marimekon myymälän varastossa.

Vartionjohtajana toimi Armin vanhin poika Antti Ratia. Meripartiolaisilla piti tietenkin olla oma vene, joten Armi osti pienen norjalaismallisen troolarin lippukuntamme käyttöön.

Armi nimesi tervatun troolarin Pelargoniksi.

– Jos se ei kellu, nostan sen maihin Bökarsiin ja istutan täyteen pelargonioita, hän uhkasi.

Pelargonia kellui ja monena kesänä ajoimme sillä ikimuistoisia rannikkoreissuja. Kerran jopa Maarianhaminaan saakka.

Armi Ratian Pelargonia teki minusta merenkulkijan.

Kära Hanna. 

Kasvina pelargonia kukkii mielessäni aina hennon vaaleanpunaisena. Isosiskoni Johanna, eli Hanna antoi aikoinaan vaimolleni Riitalle vanhan Mårbacka pelargonian pistokkaan. Se on kukkinut kohta parikymmentä vuotta. Kesäisin parvekkeella ja talvella kituliaammin ikkunalaudalla.

Hanna tuki meriseikkailuitani vuosikausia.

Hän jopa takasi ensimmäisen oman purjeveneeni lainarahat. Hanna murehti ja rähjäsi, mutta otti aina avosylin vastaan ja lämmitti saunan, kun reissussa rispaantunut merenkulkija ilmestyi yksin tai porukalla Hannan mökille Lövholmin saareen Inkoossa. Rintasyöpäkampanjan tunnusväri tuo aina mieleeni Hannan. Monesti iltaisin sytytän hänelle kynttilän.

Atlantilla nenä punaisena. 

Suurimmat avomeriseikkailuni tein monivuotisen ystävättäreni Marin kanssa. Marin veli, Lexa ja minä osallistuimme yhdessä Two-Star Atlantin yli -purjehduskilpailuun. Kahden hengen miehistömme pääsi Azoreille asti, jossa pienen Hortan kaupungin talot hehkuivat valkoisina ja pastellinsävyisinä, osa vaaleanpunaisina.


Talojen ihasteluun ei tosin jäänyt aikaa. Lexalla murtui kyynärvarsi ja hänen kohdallaan reissu loppui siihen. Lexa lensi takaisin Suomeen ja Mari lensi hänen tilalleen. Marin kanssa matka jatkui kohti Yhdysvaltoja. Kolme viikkoa merellä ja olimme Newportissa.

Naiset ovat aina pelastaneet minut
mereltä ja konkurssista. 

Kun meitä ei Marin kanssa kuulunut, toinen sisareni Ellu, oli pistää Yhdysvaltojen merivartioston etsimään meitä Atlantilta. Tuurilla Yhdysvaltojen merivartioston Falcon-suihkukone havaitsi meidät nenät punaisiksi palaneina melko läheltä Newportia. Hanna ja Ellu olivat tyytyväisiä, mutta kiukkuisia. Varmaankin pinkit täplät poskissa.

Laki ja järjestys. 

Pinkki tai pieni koko ei tarkoita aina myötäilevää naisellisuutta. Kun Riitta kaikissa pinkeissään tuli mukaan kuvioihini, merenkulkuun ja rahankäyttöön tuli Law & Order.

Hän ei hurmaantunut purjeveneestä. Homeinen vene vaihtui kanoottiin tai jos ollaan rehellisiä, kanootteihin. Ei hän hurmaantunut niistäkään. Ilmeisesti hän hurmaantui minusta.



Riitan myötä opin väreistä enemmän kuin ikinä Taideteollisessa. Tätäkin tekstiä oikolukiessa, hän nostaa pinkkejä rillejään ja mutisee että keskiajan Englannissa vaaleanpunaista kutsuttiin nunnan massuksi tai nymfin reideksi. Nun's Belly ja Nymph's Thigh.

Pinkki kaunotar 

Kun näin Welhonpesän pinkin Kolibrin, se oli rakkautta ensi silmäyksellä.

Viitakerttusen sirkutuksen saattelemana sidoin pinkin kaunottaren hellästi autoni katolle.

Heinäkuun helteisinä päivinä – tämä heleänä hehkuva ihanuus ja minä – olemme valmiit liukumaan pitkin Suomi-neidon märkää lantiota kohti uusia seikkailuja. 

Tämän kesän retkioppaanani on
Tohtori August Ramsayn kirja vuodelta 1890:
Kesämatkoilla kanootissa. >>>

Siitä pinkistä seikkailusta voit lukea lisää, kun tilaat tämän blogin päivitykset itsellesi. 

Off-Road -melonnan äänenkannattaja

Avoin kutsu melojille tapaamaan Bear Poulsen Tuusulanjärvellä 15.9.klo 16-

Bear Paulsen Tuusulanjärvellä perjantaina15.9. klo 16 eteenpäin.

Olemme varanneet Tuusulanjärvellä rantasaunan
tukikohdaksi ensi perjantaiksi.15.9. klo 16 eteenpäin.

Welhonpesä tuo Northstar-kanoootteja koemelontaan.
Voit tulla kokeilemaan Northstar -kanootteja ja kuulemaan Bear Paulsenia
jo klo 16 alkaen Keudan saunarantaan. Sauna lämpiää illemmalla.

Ilmoittaudu joko Welhonpesään Ari Holmille [info(at)welhonpesa.fi] tai

Off Road Paddlerille [3.14.(at)iki.fi] Saunaan mahtuu 20 ensimmäistä

rannalle ja kokeilemaan enemmän. Eikä maksa mitään.

Tervetuloa!

Ajo-ohje tässä:

Off-Road -melonnan äänenkannattaja.

Avoin kutsu tapaamaan Kanoottiguru Bear Paulsen Tuusulanjärvellä 14.9.klo 16:00 eteenpäin.

Bear Paulsen (vas) ja Ted Bell.

Bear Paulsen tulee Suomeen syyskuussa

Bear Paulsen on Bell-kanoottien valmistuksen jatkajan Northstar Canoesin pomomiehiä. Northstar on Yhdysvaltojen suurin soolokanoottien valmistaja. Sen myynnistä 40 % on soolokanootteja. Suomi ja Welhonpesä on kaukaisin kumppani.

Paulsen on sekä meloja että vaeltaja. Hän on tehnyt pitkiä melontaretkiä Kanadassa ja Yhdysvalloissa mm. kuuluisalla Boundary Waters –alueella, joka muistuttaa meidän Järvi-Suomea.

Hän on täällä 15.-17. syyskuuta. Järjestämme muutaman tapaamisen suomalaisten melojien kanssa pääkaupunkiseudulla. Lisäksi Paulsen on lauantaina 16.9. tavattavissa Welhonpesän myymälässä Klaukkalassa.

Off Road Paddler on melonut saman joen kuin Bear Paulsen, Snake Riverin Yukonissa. Bear oli siellä kumppaninsa Clairen kanssa. He meloivat ja tekivät pitkän vaelluksen Snakeriverin Mount McDonald -vuoristossa.

Off Road Paddlerilla on ollut seuraavat Bellin/Northstarin kanootit:

Bell Wildfire (Yellowstone), C1 Rx
Bell Merlin II, C1 kevlar
Bell Magic, C1, Kevlar
Bell Morningstar C2/modifioitu C1 kevlar
- tällä meloin Suomen rannikon Sinivalkonauhan
Bell Prospector
Bell Northwoods, C2 kevlar
Bell Prodigy X, C1 Rx
Northstar Solo

Ja jos jotain haikailen, niin kevään uutuutta Trilliumia.
Meloin sillä tänä kevään Vöhandumaratonin. Taisi olla kevein Vöhanduni.

Olet tervetullut tapaamaan Bear Paulsenin.
(tapaamispaikat ja ajat tarkentuvat myöhemmin, kun tiedämme,
paljonko on tulijoita. Tilaisuus on ilman muuta maksuton.)

Voit kommentoida tuohon alle tai ilmoittautua Facbookin >>>kautta

Tässä tuore esittelyvideo, jossa Bear Paulsen kertoo Northstar –kanooteista.

Off-Road -melonnan äänenkannattaja.