Kylmää kyytiä.

Olen meloja,
en arktinen vaeltaja. 

Toivon tämän kirjoitukseni kannustavan kesäretkeilijän venyttämään kauttaan sekä keväästä että varsinkin syksystä. Luonto palkitsee lyhyelläkin retkellä.  

Lokakuussa Valamajoella. Foto Mari Jannela

Melon paljon talven kynnyksellä. Kylmyys, märkyys ja pimeys kiehtovat ja opettavat. Kun olot kovenevat, pienet asiat alkavat merkitä paljon. Vaatetuksessa pitää pysyä kuivana ja lämpöisenä eikä saa tulla hiki. Lyhyet päivät opettavat ajoittamaan. 

Baltian maratonmelonnat aikaisin keväällä ovat opettaneet pysymään lämpöisenä. Jossain vaiheessa kropassa ei riitä energiaa kaikkeen. Kun on melonut kymmenen tuntia liki yhteen menoon, alkavat energiat olla vähissä. 

Kun vielä rinnassa on numero, olen melonut itseni hikeen. Kevyt vastatuuli ja hiki jäähdyttävät kroppaa ja energia riittää juuri ja juuri melontaan, sitten alkaa palella. 

Olen muutaman kerran ollut keskeyttää Vöhandumaratonin 70 kilometrin kohdalla. Onneksi huolto on houkutellut minut vaihtamaan kuivat alusvaatteet ja syömään lämmintä keittoa. Vartin paussi ja olen kuin uusi mies, joka jaksaa taas. Linkki omiin Vöhandumaraton-melontoihin. >>>

Pakkasaamu Tenojoella.

Syyskuussa Tenojoella oli yöllä viitisen astetta pakkasta ja heräsin, kun uneeni hiipii vilu. Lisäsin vaatetusta ja tarkenin seuraavatkin yöt reilusti vaatetettuna. Mutta tuli tunne, että on aika vaihtaa makuupussi pykälää lämpöisempään. 

Minulla on pitkään ollut Rab 900, kolmen vuodenajan makuupussi. Tulin keväällä ostaneeksi Rabin sadeasun ja tuotemerkki vaikutti luotettavalta.

 Onni on
lämmin makuupussi. 

Iso kuva: meloja kuusen alla. Foto Sami Ikonen

Tingin Varustenetistä pykälää lämpöisemmän Rab 1100 -makuupussin. Kalliimpiakin pusseja oli tarjolla, mutta kolmen vuodenajan retkeilijälle runsaan kolmen sadan euron pussin pitää riittää. 

Suomeen tuli tammikuussa reilu pakkastalvi. Houkuttelin Timon ja Samin mukaan kokeilemaan yöpymistä 20 asteen pakkasessa. Nyt se oli Etelä-Suomessa mahdollista. 

Meri on jo jäässä, joten teemme pitkän viikonlopun retken Särkisaloon ilman kanootteja makuupussejamme testaamaan.  

Meillä on käytössä kylmillään oleva mökki. Timo nukkuu ison kuusen juurella ja Sami laavupeiton alla. Minulla on ongelmia telttani kanssa ja kokeilen uutta Rabia ensimmäisenä yönä kylmässä talossa. Tarkenen t-paidassa ja kalsareissa. Aamulla huoneessa on vielä 12 asteen pakkanen.

Ulkona edelleen 18 astetta pakkasta. Olen varma, että molemmat ystäväni ovat yöllä jäätyneet kalikoiksi. Menen ulos. Kuusen juurelta ja laavusta kömpii unisia, mutta elossa olevia ystäviäni. 

Timolla on vanha kunnon Tena 80 ja Samilla on käytettynä hankittu superpussi Fjällräven Polar -20. Molemmat ovat tyytyväisiä kokeeseen, mutta päättävät, että seuraavan yön kyllä nukkuvat kanssani sisällä.

Tahdon kokeilla uutta Rabiani ulkona ja menen päivänokosille kuusen alle. Pakkasta on sopivat 20 astetta. Pitkät, merinovillaiset alusvaatteet päällä huomaan, kuinka makuupussi pitää minut lämpöisenä. Torkun pätkissä. 

Oikeastaan hankalinta on hengittää kylmää ilmaa heräämättä. Päivänokosten jälkeen tiedän, että nyt minulla on makuupussi, jossa tarkenen niissä keleissä, joissa retkeilen meloen. Talviretkeilijää minusta ei tule, senkin opin.

Kuvat Valaman kämpältä, iso kuva Jyrki Suikkanen.

Talven kynnyksellä en napostele sipsejä. Normaalisti olen pieniruokainen, mutta kylmässä pitää syödä reippaasti. 

Aamulla pekonia ja munaa ja päivällä lämmintä juotavaa ja mitä tahansa, jossa on yli 200 kcal/100g. Muffinseista mustaleimaiseen juustoon tai graaviloheen ruisleivän päällä. 

Illalla pääateria on kokolihaa kermakastikkeessa, toinen vaihtoehto on pastaa ja jauhelihaa. Syön tukevasti aika myöhään illalla, koska aamulla unen pöpperössä tankkaaminen ei minulle maistu.

 

Kuulaat talvipäivät joella, seikkailu ja elämys.  

Pakkasmelontakuume on kova. Timo saa tietää, että Eurajokea on auki kymmenen kilometrin pätkä. Joki lähtee Pyhäjärvestä ja vesi kulkee Kauttuan paperitehtaan läpi. 

Joki pysyy auki pitkälle talveen, jos ei ole kovia pakkasia. Virtausnopeudeksi mittasin 1-2 km/t, virtaama n. 4 m3/s, joten tällä vedellä voi jokea meloa molempiin suuntiin. Muutaman sillan alla virtaama on kohtalainen, mutta ylös pääsee kanootillakin.

Majoitus löytyy yli satavuotiaasta majatalosta. Googlaa Majatalo Eura. Olemme ainoat asukit, molemmilla oma huone, kohtuu suihku, ok keittiö. Saunaa kaipasimme. Autot mahtuivat pihalle. Palvelu oli ystävällistä ja saamme lähtöpäivänä joustoa ja voimme olla aamupäivän vielä joella.

Vesille pääsemme Kirsi ja Petteri Ehoniemen saunan laiturilta. Kaupan päälle saamme Petteriltä pikaisen luennon lantion käytöstä melonnassa. Euran kanoottiklubi löytyy myös FaceBookista. 

 

Kolibrin kuva Timo Kivelä

Minulla on mukana kaksi soloa, Northstar Magic ja Kolibri. Virtapaikoisssa ja vastavirtaan Kolibri tuntuu tutun turvalliselta. Pakkasta on sentään kymmenen astetta ja joen rannat jäiset. 

Magic on mukana siksi, koska tarkoitus on vetää kunnon treenejä edes takaisin tuota noin kymmenen kilometrin osuutta. 

Täysillä melonta ei oikein onnistu. Kun tulee hiki, niin hetken päästä tulee vilu. Muutamme suunnitelmaa ja melomme rauhallisesti samaa matkaa joen rannan kulttuurimaisemia ihaillen. Joki on tältä kohtaa koko matkan miellyttävän kapea.

Rauhallisesti meloen kylmyyteen tottuu. Rantautumispaikkoja on harvakseltaan. Kesällä joki on varmasti vehreä ja kaunis.

Melojaturistit talvella ovat sen verran erikoinen tapahtuma, että paikallinen Alasatakunta –lehti käy haastattelemassa meitä.

Eura henkii pitkää historiaa. Majatalomme pihassa on kuulemma jonkun viikinkipäällikön hauta. Eurasta on löytynyt myös miekan kera haudattuja naisia, ehkä naissotureita. Eurasta merelle kesäiseen aikaan alkaa kiinnostaa.

Meri on tapettiliisteriä.  

Timo houkuttelee minut vielä Hankoon sulan veden äärelle. Temme päiväretken tunnelmoimaan jäätyvää merta. Sää suosi, sopiva pakkanen, mutta ei juurikaan tuulta.

Lähdemme vesille Neljän tuulen tuvan rannasta. Pääsemme pari lahtea idän suuntaan, kun meri  muuttuu tapettiliisteriksi. Hyhmä paksunee nopeasti ja palaamme pian omia jälkiämme taaksepäin meloen.

 

Olisi totinen paikka kaatua tuohon sohjoon. Kalliorannoilla  jää puolestaan estää kiipeämisen vedestä maalle.

Onko näissä melonnoissa mitään järkeä? No-on! 

Talvella lyhyistäkin kokemuksista kasvaa merkittäviä elämyksiä. Luonto hämärän talven valaisemana luo hartaan tunnelman. Silloin en malta meloa vauhdikkaasti, pitää vaan lipua ja nauttia hetkestä. Ja pysyä pystyssä

 

Off-Road -melonnan äänenkannattaja.