2003/1
Yön aikana järvi meni jäähän ja leirimme oli saaressa. Kun panin kanootin veteen, halkesi railo sopivasti juuri siihen suuntaan, missä tie oli. Kevlar-kanootti ei ollut jäästä moksiskaan, puumelan kärki kyllä rispaantui. Alkuun reissusta ei niin hirveästi viitsinyt elvistellä, mutta aikaa myöden tämä syksyn viimeinen reissu on palanut sieluun yhdeksi unohtumattomaksi kokemukseksi. Ketään ei ollut missään, oli tyyntä ja täysin hiljaista. Rannalla kanoottia oli kevyt vetää lumisessa kanervikossa tien varteen. Järven nimi on Hietanen ja se laskee Vaikkojokeen. Kuivapuku, pilkkihaalari ja melontaliivit oli sopiva vaatetus tähän keliin.Kirjasi Jaakko Mäkikylä, kuva Henry Brännare.
Asenteet muuttuvat. Myönsin tuolloin, että voi tulla kritiikkiä, kun lähden melomaan kilpaa jäiden kanssa. Viime talvina, varsinkin keväällä, moni meloja lähtee jäiden sekaan. Kun on hyvät varusteet ja huolella valittu sää, niin pakkasmelonta on hieno laajennus vesileikkeihin kanootilla.
2003/2
”Viinitarhan toisella puolella pitää olla nunnaluostari ja toisella puolella hautausmaa.” Toinen antaa viinille harrasta keveyttä ja toinen sielukkuutta. Sama ajatus sopii melojan sielunmaisemaan: mielen pitää olla kevyt, jotta osaa nauttia elämyksestä ja toisaalta pitää nöyrästi kunnioittaa vettä ja luontoa. Menai Straits, Pohjois-Wales. Matkalla alas vesirajaan jouduimme kantamaan kanootin pienen idyllisen hautuumaan läpi. Keulamies, BCU:n kouluttaja Graham North, totesi brittiläisellä tyyneydellä: "Onneksi emme tulleet sunnuntaina".
Kuva: Leena Arpiainen
Ruokahalu kasvoi heti ensimmäisen kuvan jälkeen. Mikä tahansa kuva ei kelvannut. Piti löytää eksotiikkaa ja kaiken lisäksi hyvälaatuinen dia, sillä vuonna 2003 digikuvat olivat vasta tulollaan. Onneksi Leena Arpiainen, jonka kanssa perustimme Avokanoottiyhdistyksen, oli käynyt Englannissa melomassa.
Hän kertoi, kuinka olivat vetäneet kanootit hautuumaan läpi meren rantaan, meloneet aamupäivän myötävirtaan ja vuoroveden käännyttyä meloneet taas myötävirtaan takaisin.
2003/3
Mittavirhe sekä luonnolle että amerikkalaisille. Syksyn melontakelit tömähtivät ensilumeen. Vielä oli monta melanvetoa suunnitelmissa ja mieli maassa. Kaiken lisäksi totesin kanootissani mittavirheen puutöissä, joiden seurauksena ketterästä koskiretkikanootistani puutui 150 litraa kantavuutta! Ei ihme, että olo on tuntunut kiikkerältä. Vasta uhkailu EU:n kuluttaja-asiamiehellä sai vipinää amerikkalaisvalmistajaan ja nyt odotan uusia puuosia Belliini. Lumikin suli ja keli lämpeni. On kuin uusi melontakausi olisi käsillä ja tavallaan uusi kanoottikin tulossa. Tämän lehden tonnarisivulle on tarkoitus tänä vuonna meloa. Vähän vielä puuttuu.
Kirjasi Jaakko Mäkikylä, foto Antero Kajava.
Extremeä pitää olla, siksi kuvaan mieluummin räntäsadetta kuin aurinkoa. Olin Espoon Eskimoiden kevätretkellä Jongunjoella, kun alkoi räntäsade.
Annoin kamerani Antero Kajavalle ja pyysin häntä ottamaan minusta ja upouudesta kanootistani kuvan. Räntäsadetta lukuun ottamatta kuva on täysin poseerattu.
Kanootti on uutuuttaan kiiltävä Bell Wildfire, ensimmäisen Bell-kanoottini ensimmäinen retki. Retkeilin tuolla kanootilla useamman tuhat kilometriä niin Suomessa kuin Vienan-Karjalassa.
2003/4
Ja meidän jälkeemme lehmät. Vähävetiset joet synnyttivät Soisalo Runt 2003 -melonnan: meloen kahdella inkkariyksiköllä Suomen suurimman sisävesisaaren, Soisalon, ympäri. Viikko siinä meni ja mittariin tuli 211 km. Taisi samalla tulla hippu avokanoottimelonnan historiaa. En tiedä ketään muuta, joka olisi kyseisen saaren kiertänyt nimenomaan inkkariyksiköillä. Inkkari on hyvä kaislikkokanootti: voi tähystää reittiä seisaaltaan ja umpikujasta pääsee, kun meloja istuu penkille selkä keulaa kohti ja meloo takaisin omaa tulouraa pitkin. Kaislikkolaitumien lisäksi varsinkin Soisalon itäpuolella on jylhiä erämaasaaria melojan ihmetellä. Terveisiä matkalla tapaamillemme kajakkiporukoille Kouvolaan ja Riihimäelle.
Kirjasi ja kuvasi Jaakko Mäkikylä.Kaislikossa laiduntaa WeNoNah Encounter ja Henry Brännare.
Kaksi kärpästä yhdellä iskulla. Avokanoottimelontaan liittyi paljon ennakkoluuloja. Yksi niistä oli, että se on kaksikko. Kiersimme Soisalon kahdella yksiköllä. Lisäksi kuvasta näkee, että inkkarin yksilapainen mela toimii ahtaissa paikoissa.
Kuvatekstissä on virhe: Soisalo (1 638 km2) ei ole Suomen suurin sisävesisaari. Kansainväliseen saaren määritelmään kuuluu, että vesi on samalla korkeudella joka puolella saarta. Soisalo raijautuu koski- ja kanavakohtiin, joissa veden korkeus vaihtuu. Samoin seuraavaksi suurin saari Sääminginsalo (Kerimäensaari) (1069 km2) putoaa pois samasta syystä. Vasta listan kolmonen, Hurissalo (174 km2), on aidosti Suomen suurin sisävesisaari. Maailman suurin makean veden saari on Manitouli Kanadassa (2 765 km2).
Off-Road -melonnan äänenkannattaja.