Nakukanoottikuvat vuonna 2004

 

2004/1

Pyörrän pyhät puheeni: olen aina saarnannut, että tärkeämpää on melottujen kilometrien laatu kuin määrä. Nyt olen aidosti ylpeä, että sain melottua tuhat kilometriä täyteen ja himpun ylikin. Viimeiset 70 kilometriä joulukuussa opettivat eniten. Ilman määrällistä tavoitetta en olisi melonut niissä oloissa. En suosittele uhmamielistä melomista pimeässä ja pakkasessa. Suosittelen pakkasmelontaa hyvin varustettuna ja nöyrästi rantoja hipoen. Ystävystyin Seurasaaren rantasulissa uiskentelevien joutsenten kanssa. Puhuin niille. Yksipuolinen puheeni teki sen, että joutsenet eivät lähteneet minua pakoon hyytävissä olosuhteissa. Meille riitti samat pienenevät sulat vedet. En tiedä, kuinka joutsenten lopulta kävi, mutta minä voin jatkaa melontakautta lämpöisessä uima-altaassa. Toivottavasti ystäväni ymmärsivät hujauttaa ajoissa etelään.  

Kuvassa kanootti nakun katolla:
MadRiver Revelation, jolla edellisen kerran rikoin tonnin 1997.
Foto Riitta Skytt.

Nakukanootti -nimi aiheutti polemiikkia, nimi ei kuulemma sopinut lapsilukijoille. Jouduin vastaamaan Meloja-lehden saamaan lukijakirjeeseen. Kirjoitin, että nimi tulee helsinkiläisestä taksien käyttämästä termistä diesel-autolle. Diesel on naku. Avokanootti on yksilapaisella melottavana omanlaisensa diiseli. 

 

Oli toinenkin selitys, jonka jätin kertomatta: Kajakkiin verrattuna kanneton kanootti on ikään kuin riisuttu kanootti. Naku. Kuva liittyy aiheeseen sen verran, että kuvassa kanootti on nakun katolla.

 

2004/2

 

Tarkkasilmäinen nakukanotisti kirjoitti Helsingin Sanomien yleisön- osastoon viestin, jossa paheksuttiin pääministerimme huonoa veneilytapaa lähteä soutelemaan kaverin kanssa ilman asianmukaisia pelastusliivejä. Juttu osui herkkään kohtaan, koska molemmat iltapäivälehdet repäisivät aiheesta melkein aukeaman kumpainenkin. Toivottavasti tämän jälkeen edes joku, edes ministeri, huolehtii, että kaikilla on liivit päällä kun lähdetään vesille. Ainakin Kesärannan saunan kuistille ilmaantui uutisoinnin jälkeen uudenkarheat oranssit pelastusliivit. 

Ilta-Sanomat 4.4.2004

Puolustin melontaliivejä. Osuin meloessa kohdalle, kun pääministeri souteli vieraansa kanssa Kesärannan edustalla eikä kummallakaan ollut liivejä.

Somea ei ollut, joten kirjoitin asiasta Helsingin Sanomien yleisönosastoon ja juttuni julkaistiin. Kommenttini paisui molempiin iltapäivälehtiin aukeamaksi. Minuakin haastateltiin vastuullisena melojana.

2004/3

Kajakistin ja ihmisen välinen puuttuva lenkki on löytynyt. Oheinen kuva todistaa kiistämättä evoluution puuttuvan lenkin olemassaolon. Kajakin kansi on jo kuoriutunut pitkälle kanootin suuntaan. Melojalla liki tyylipuhdas kilpa C-1 -asento. Kulkuneuvon runko on etääntynyt kajakin muodoista. Kaksilapainen mela on surkastunut ja muistuttaa tosimelojien käyttämää sauvaa [pole]. Tämä kuva ja kaikki se, mitä lääkäri voi melojalle talven ajaksi määrätä, löytyy upeasta kanadalaisesta kirjasta The Canoe – A Living Tradition, julkaisija 

The Firefly Books, Kanada, ISBN 1-55209-509-6.

Kirjaa selasi ja kuolasi Jaakko Mäkikylä

 

Kanootti vai kajakki? Tämä keskustelu ryöpsähteli aina silloin tällöin.

Oma suhtautumiseni keskusteluun oli vähän sama kuin kina kumpi on parempi Beatles vai Rolling Stones?

 

2004/4

 

Katumus. Kanootteja pitäisi kerätä kuin taidetta, kokoelmaa kartuttaen. Tämä 16-jalkainen MadRiver DuckHunter lovetuin saarnilaidoin ja kallistetulla keskipenkillä (rottinki/valkotammi) olisi edelleen laivastoni helmi, ellen olisi sitä typeryyksissäni (rahattomuuttani) antanut vaihdossa seuraavaan kanoottiin. Tällä kanootilla tuli tuntikausia pyörittyä balettia tyynellä järvellä. DuckHunter liukui äänettömästi ja teki piruetteja miltei ajatuksen voimalla. Kun katsoo kuvaa, ymmärtää hyvin, että kanoottia valmistettiin ainoastaan syvän vihreänä.

Foto: Riitta Skytt

Metsästysasekauppias ja meloja Louhisolan Pena Klaukkalassa myi minulle ensimmäisen kunnon kanootin 90-luvun alussa. Kanootit matkasivat Suomeen asekonteissa. Konteissa tuli painoraja vastaan ennenkuin tilavuus oli täynnä ja aselaatikoiden päälle mahtui kanootteja. Sain Penalta Vantaankosken alajuoksulla runsaan tunnin tiiviin luennon ja käytännön opit kanoottimelontaan. Yhden Penan lauseen muistan itsekin kertoa eteenpäin: "Pidä mela kädessä aina. Kyllä ambulanssin kuljettaja ottaa sen sinulta pois, kun et enää tarvitse sitä."Näillä opeilla ja Duck Hunter -kanootilla opettelin vuosia ennen kuin pääsin Suomessa avokanoottimelonnan oppiin.

 

2004/5

 

Melojaa ei näe kukaan, aina ei edes toinen meloja. Pidä itseäsi lähtökohtaisesti näkymättömänä muilta kulkijoilta ja liiku sen mukaisesti.  Haveriin tarvitaan aina enemmän kuin yksi. Ei riitä, että ei huomata, lisäksi pitää olla edes vähän huolimaton. Teippasin kanoottiini SOLAS-hyväksytyt heijastimet, osa näkyy kun melon, loput kun kanootti on ylösalaisin. Lisäksi taka kannella palaa myrskylyhty, joka valaisee tuulessa lepattavaa Suomen lippua. On valoa ja liikettä. Eniten uskon silti siihen, että kun on nähnyt näin paljon vaivaa, ei yksinkertaisesti kehtaa tulla yliajetuksi - se pitää mielen valppaana. Onnea vaan ja huolellista asennetta itse kullekin syksyn pimeillä vesillä liikkujille.

Foto: Riitta Skytt,
mela Ottertail with Passamaquoddy 1849 grip.

Melojan näkyminen puhutti syyspimeillä.

Ja taitaa puhuttaa vieläkin.

Vaimoni Riitta auttoi tämän kuvan synnyssä. Poseerasin Rajasaaren mattolaiturin edessä ja Riitta otti kuvan mattolaiturilta.

Off-Road -melonnan äänenkannattaja.