Nakukanoottikuvat vuonna 2005

  

2005 / 1

Inkkaripoika Lauri toivottaa Hyvää Melontavuotta 2005!  Pariton vuosi on kuin tehty yksilapaiseen melontaan - otetaan siitä ja harvinaisen avoimista [etelän] vesistä kaikki ilo irti.  Aina välillä meiltä vanhemmilta unohtuu, että kanootit ja melominen sekä tähän jaloon harrastukseen kuuluva seuratoiminta ovat kaikki osa meidän leikkejämme, oli ikä mikä tahansa. Tekniikkaa on hyvä joskus harjoitella tosissaan, kaikki muu on leikkiä.

Kuva: Esa Sinkkonen,
kanootti Bell Magic Kevlar

Onnenkantamoinen. Lapsia on hankala kuvata, saati että laukaus osuu näin keskittyneen melojan kohdalle. Kuvan ottajalla, Esa Sinkkosella oli paljon hyviä kuvia. Kiitos tästä.

 

2005 / 2

Nakukanotistin pukupakko.  Kevätaurinko lämmittää mielen nopeammin kuin melontavedet. Uintireissu voi yllättää. Jos sen jälkeen tulee vilu, niin silloin vika on melojan.  Yhden koon hypotermiapussit eivät paljoa maksa mutta ovat keveytensä arvoiset kullassa. Kajakisti on jo luontojaan tottunut, että meloessa kastuu, mutta kanootilla liikkuessa on hyvä muis-

taa, että kastuminen on mahdollista. 

 

"Ja mitä Kirsille ja Keijolle ei nyt saa antaa?" – "Oikein lapset,  alkoholiton lämmin juotava on paras vaihtoehto."

Kuva: Esa Sinkkonen,
asut Welhonpesä.

 

En suosi kuvia, joissa kuvattavalle on käynyt huono tuuri. Tällä kertaa aito tilanne, jossa oli mukana kunnon varusteet, oli valinnan syy.

2005 / 3

 

Zen ja ihmisen parhaat ystävät.  Moottoripyörä, kanootti ja kulkukoira edustavat jotain outoa, vangittua kulkemisen vapautta. Yksi on kahlittu maalle, toinen veteen ja kolmas ihmiseen.  Matkalla olemisen vapaus. Vapaus matkata moottoritietä tai metsäistä hiekkatietä. Vapaus meloa aavan meren reunaa tai koluta puroja. Parasta lienee meloa vapaasti ajassa. Voi helposti siirtyä ajassa ainakin taaksepäin. Rannalla kohtaavat tuhatvuotinen ja satavuotinen liikkumisen vapaus. Kulkukoiran mieli on oikeasti vapaa. Jäätkin lähtivät.

Kuva: Riitta Skytt,
Benin, Cotonou.

Terveiset Beninistä. Riitta oli työmatkalla Beninissä ja näin tämän hänen ottaman kuvan. Meillä on haapiot, tuo kanootti on vain järeämmästä puusta. Matkaamisen meininki.

2005 / 4

Osaaminen näkyy.  Laakson Erkki ei pitele sauvointa ensimmäistä kertaa, eikä seiso veneessä ensimmäistä kertaa. Muovipunttu tasapainottamassa trimmiä ja kaiken kruunaa nerokas tapa kiinnittää keulaköysi niin, että tiukan paikan tullen siitä pääsee eroon. "Loistavista melontataitureista huolimatta edelleen ihailen eniten noita vanhoja jääriä, monet jopa uimataidottomia, mutta horjumattomasti net vain seisovat veneittensä perässä, sauvoin ei juuri huteja lyö, vaan joka työntö vie eteenpäin", kommentoi kuvan ottaja, mm. kaikki ACR-melonnat kuvannut pohjoisen elämän tallentaja. 

Laakson Erkki kotipihallaan tulvivalla Ounasjoella keväällä 2005. 

Kuva: Jaakko Alatalo Kätkäsuvannosta, veneseppien kylästä. 

 

Tulvauutinen. Näin tämän kuvan tulvauutisen yhteydessä. 

Otin yhteyttä kuvaajaan ja pyysin luvan käyttää kuvaa Meloja-lehdessä Nakukanoottikuvana. Kuva kertoo osaamisesta, rauhallisesta olemisesta ja ikiaikaisesta perinteestä.  

2005 / 5

 

Melontaa vuoden ympäri. Varusteet ja retkeilytaidot ovat pikkuhiljaa venyttäneet melontakautta syksystä alkutalveen. Ei tästä pelkästään kasviohuoneilmiötä voi syyttää, kyllä omalla hulluudellakin on osuutta. Alkutalvesta saa kaiken lisäksi meloa aika rauhassa, vielä ei ole toista melojaporukkaa tullut kanervikossa vastaan. 18,5-jalkainen kanootti varusteineen liukuu kevyesti lumisessa maastossa. Hyvää joulua ja uutta vuotta itse kullekin säädylle toivottavat nakukanotistit.

Henry Brännare ja MadRiver Revelation savolaisessa kanervikossa.
Kuva: Jaakko Mäkikylä

Talven kynnys viehättää. En tiedä, mistä johtuu, mutta talven kynnys on ollut minulle hienojen melontojen ajankohta.  

 

Talvi tulee melojalle yhdessä yössä. Joskus vesi on pysynyt auki koko retken, joskus on kävelty lumisessa metsässä takaisin autolle.

Off-Road -melonnan äänenkannattaja.