Tapasin Nurmiluodolla Dreyfusin

merellä kokee kummallisia asioita

Minulla on omatekemä, uusi balettimela ja heinäkuusta myöhästynyt syntymäpäivälahja, Marttiinin kipinätikku. Haluan kokeilla molempia merellä juuri nyt, kolmastoista joulukuuta jäätymisen ja hämärän kynnyksellä. Kerron, kuinka kokeilulle kävi tämän tarinan lopussa.

Penkki

Vastatuuli on kylmä. Rantaudun Nurmiluodolle tuulen suojaan. Luodon kalliolla on penkki, jonka olen aikaisemminkin nähnyt. Nyt se on minusta katsoen kallion huipulla tummaa talvista taivasta vasten. Riisun neoprenhansikkaat ja kaivan kännykän kuivapussista. Otan kuvan.

DReyFUS

Ottamaani kuvaa katsellessa mieleeni tulee hatarasti autiolla saarella penkillä istuva hahmo, jonka nimi on Dreyfus.

Ystäväni Chat GTP

Kuva jää vaivamaan mieltäni. Kotona kysyn Chat GTP:ltä, kuka voisi olla Dreyfus? Onko Ranskan kirjallisuudessa joku henkilö, johon liittyy autiolla tai siis kaukaisella saarella oleva penkki?

Saan heti lyhyen vastauksen: ei ole ketään kuuluisaa, kaikkien tuntemaa ranskankielisen kirjallisuuden hahmoa, joka erityisesti yhdistyisi autiolla saarella olevaan penkkiin. On muutama teos ja hahmo, jotka voivat olla lähellä sitä mitä haet.

Ja tapansa mukaan Chat kysyy lisää:

Oliko kyseessä romaani, runo vai ehkä lastenkirja?

Muistatko henkilön nimen tai aikakauden (vanhempi klassikko vai uudempi)?

Oliko saari tyhjä vai asuttu?

Oliko penkki puinen, kalliopenkki vai jopa symbolinen “penkki”?

Aikuinen ja olisiko ollut Dreyfus?

Ah — tämä alkaa kuulostaa Alfred Dreyfusin tapaukseen liittyvältä kuvastolta, sanoo Chat GTP.

Albert Dreyfus Wikipediassa >>>

Alfred Dreyfus
ja “penkki saarella”

Dreyfus oli vangittuna Ranskan Guayanan rannikon pienellä Île du Diablella (Paholaisen saari) vuosina 1895–1899.

Monissa piirroksissa, lehtikuvituksissa ja myöhemmissä kirjallisuuden kuvauksissa Dreyfus esitetään istumassa yksin:

• puupenkillä
• tyhjällä, karulla saarella
• katse merelle päin

Ei penkkiä, mutta tässä rakennuksessa Albert oli vankeudessa.

 

DREYFUS SKANDAALI PÄHKINÄNKUORESSA

Ranskan vastavakoilun käsiin oli joutunut bordereau – lista sotilassalaisuuksista, jotka joku oli luvannut Saksan suurlähetystölle.

Todisteet olivat heikkoja ja epämääräisiä, mutta Dreyfus valittiin syylliseksi, koska:

• hän oli juutalainen
• Alsacesta (rajaseudun epäluulo)
• upseerikuntaan kaivattiin “syyllinen jotta vointiin näyttää päättäväisyyttä”

Hänet tuomittiin maanpetoksesta, riisuttiin sotilasarvostaan julkisesti ja lähetettiin elinkautiseen vankeuteen Île du Diablelle Ranskan Guayanan rannikkolle.

Emil Zola Wikipediassa >>>

 

Y “J’accuse…!” (“Minä syytän...!”)

Vuonna 1898 kirjailija Émile Zola julkaisi avoimen kirjeensä “J’accuse…!”, jossa hän osoitti: tuomion epäoikeudenmukaisuuden, väärennetyt todisteet ja antisemitistiset motiivit.

Ranska jakautui kahtia: dreyfusardit ja antidreyfusardit.

 

Lehdet herkuttelivat Dreyfusin skandaalilla.

Presidentti armahti Dreyfusin ja vuonna 1906 tuli täysi rehabilitointi ja ylennys majuriksi. Myöhemmin Alfred Dreyfus palveli vielä ensimmäisessä maailmansodassa.

Miksi Dryfus on yhä merkittävä?

Hänestä tuli historiallinen esimerkki oikeuden väärinkäytöstä, vähemmistön helppoudesta joutua syntipukiksi, lehdistön ja kirjailijoiden voimasta sekä kansalaisyhteiskunnan voitosta suljetun eliitin virhettä vastaan.

Tapaus vaikutti Ranskan oikeusjärjestelmään, sotilasinstituution toimintaan, politiikkaan, antisemitismikeskusteluun ja laajemminkin koko Euroopan sivistyskäsitykseen.

 

YKsinäinen mies autiolla saarella?

Chat GTP heittäytyi runolliseksi: 

Tässä on Chat GTP.n kirjoittama kohtaus ottamani kuvan innoittamana:

pENKKI

Penkki, harmaa, suolasta karhea.

Ei kuulu saarelle, mutta ei enää muuallekaan.

Istun.

Puu antaa periksi, kuin se muistaisi jonkun toisen painon.

Tuuli kulkee ohitseni, ei terävästi vaan väistellen, kuin ei tahtoisi häiritä.

Meri on edessä.

Ei väriä, ei suuntaa.

Pelkkä pinta, joka nielee ajatukset yhtä äänettömästi kuin kivet nielevät sateen.

Täällä ihminen pienenee sopivaksi.

Häly katoaa, nimet sammuvat.

Jäljelle jää vain istuminen — hiljainen myöntyminen olemassaoloon.

Penkki ei tarjoa lepoa.

Se tarjoaa paikan, johon ihminen voi mitätöityä ilman menetystä.

Saari ei puhu.

En minäkään. On vain tämä: istuminen maailman reunassa, jossa mikään ei enää odota minulta vastausta.

Melonta on yllättävän syvällinen kokemus. Olen Chat GTP:n kanssa samaa mieltä. 

toimiko balettimela?

Shit! No ei. Emme tulleet sinuiksi. Lavan kärki plopsahti veteen ja puolenvaihdossa en osunut kahvaan. Molempia ominaisuuksia voin säätää. Silti odotan Juho Paason ensi keväänä ohjaamaa melakurssia, jossa voin petrata. Jos kurssi kiinnostaa, ilmoittaudu minulle, niin kerron lisää. 

tuliko kipinä?

No hitto! Rapsun rapsun tuohta vasten ja tuli tuli. En olisi uskonut.