Off Road Paddler: Nakukanoottikuvat vuonna 2006

Järven selän yläreunassa etenee kymmeniä kanootteja. Etualalla on yksinäinen meloja puisessa intiaanikanootissa kirii joukkoa kiinni.

2006 / 1

Jätä kaveri. Vielä voisit tehdä yhden uuden vuoden lupauksen: "Tulevana kautena en porhalla omia menojani, vaan otan huomioon muun porukan". Hidas ei kehtaa pyytää muita odottamaan ja vaikka kehtaisi, ei ääni kanna kovinkaan kauas. Tuskin kukaan haluaa tahallaan olla hitain, mutta liian moni haluaa harkitusti olla nopein. Nopeimmin pois melomasta? Miksi? Rauhallista melontavuotta itse kullekin toivottaa Nakukanotisti.

Foto: Rauli Rautavuori

Kuvan tilanne on lavastettu,
älkää silti kokeilko tätä omassa seurassa

Lähdin myöhässä. Osallistuin Suomi-meloo -tapahtumaan ja tulin vähän myöhässä lähtöön. Osallistumiseni juju oli esitellä Lauri Hovin sunnittelemaa ja valmistamaa rimakanoottia. Melonnan aikana huomasin, että puinen kanootti oli sosiaalisesti hyvin lahjakas. Jopa maissa ihmiset tulivat juttelemaan ja koputtelemaan kanoottia.

Erämaajärvellä kolme kypäräpäistä melojaa, numerolaput rinnassa. Melovat kohti kameraa istuen hajareisin kahden yhteen sidotun, ison tukin päällä.

2006 / 2

Kanoottihan se siinä. Siis EU-direktiivin mukaan. Kanootti piti määritellä, koska kanootille ei tarvitse hakea CE-hyväksyntää. Määritelmäksi tuli ihmisvoimin kulkeva alus poislukien soutamisen, joka on useamman kuin yhden melan käyttöä. Polkuvene, kajakit, kanootit ja kondoolit ovat siis yhtä perhettä kuvan tukkihybridin kanssa.

Kai Holkeri ja takana Ville Niemelä ylittävät Fagervikin Brukträsketiä

The North Face Endurance Quest 2005 -seikkailukilpailussa

Foto: Kari Poppis Suomela

Endurance Quest -kisat olivat aika tuore tapahtuma Suomessa. Kuva oli loistava esimerkki kuvaamaan EU-direktiivien joskus outoja määritelmiä.

Vaeltaja keskellä metsää. Repun päällä on intiaanikanootti. Vaeltajalla on kädessä naru, jolla hän pitää kanoottia tasapainossa. Kuva otettu itselaukasijalla vaeltajan ilmeestä päätellen.

2006 / 3

"Mutta vaikka nämä kulkuvälineet vaikuttavat heikoilta ja vaarallisilta, on niillä myös suunnattomia etuja. Ensinnäkin ne kulkevat vedessä kevyemmin ja nopeammin kuin puuvene, lisäksi ne pystyvät kantamaan suuremman kuorman kuin saman kokoinen puuvene, ja mikä tärkeintä, niitä voidaan vaivattomasti kantaa maalla. Ne, jotka ovat tottuneet pilkkaamaan kaikkea, mitä eivät ole lapsuudesta asti tottuneet näkemään, myös pitävät tuohivenettämme pikemminkin naurettavana kuin hyödyllisenä."

Sitaatti Anders Chydeniuksen maisterinväitöskirjasta vuodelta 1735.
Foto: Risto Vilkki, metsätaipaleella Hossassa 2005.

Kanootin mahdollisuudet. Kevyet soolokanootit innostivat retkeilyyn, jossa koluttiin pieniä järviketjuja.

Punainen kanootti jyrkän kallion kupeessa.

2006 / 4

Uralin etiäinen – olin Jongun Hujauksessa harjoittelemassa kesällä tulevaa melontareissua Kozhim-joelle Venäjälle. Aivan sattumalta Hujauksessa mukana ollut Jari pyysi minua poseeraamaan kallion kupeessa koottavan kanoottini kanssa. Kun vertaa kuvaa toisaalla tässä lehdessä olevaan Kozhim-joen melontajuttuun, on maisemassa paljon yhtäläisyyksiä – sadetta myöten. Tuleeko sitä niin sokeaksi kotimaisemille, että pitää resuta tuhansien kilometrien päähän avaamaan silmänsä? No – välillä pitää.
Foto: Jari Kovanen

Koottava kanoottini keräsi huomiota Jongun Hujauksessa. Eräs meloja kysyi, että olenko suojannut kanoottini pressulla kiviä vastaan?

Leveä erämainen virta. Vasemmalla ui koira. Kaukana edessä neljä kanoottia ja etualalla kuvan ottajan kanootin keula.

2006 / 5

Tappajakoira ui. Kun venäläisen oppaamme Jurin koira ui ensimmäisen kerran parisataametrisen, tulvivan virran poikki, olin varma, että nyt se koira hukkuu. Ei ollut pahkeinen edes hengästynyt kun tuli rantaan. Siitä paikasta se ponkaisi jäniksen, ketun tai rannalla pesivien lintujen perään. suomalaiseen makuun koiran päästäminen yksikseen metsästämään ei oikein sovi, siksi annoimme sille Tappajakoira -nimen.

Avokanoottiyhdistyksen kuusihenkinen porukka teki kesällä